Olen pienen pojan täti ja kohtelen kuulema epäreilusti hänen puolisisaruksiaan

Mun mielestä tällainen tilanne on täysin verrattavissa tilanteeseen, jossa on perheen yhden lapsen kummitäti. Niin ydinperheessä kuin uusperheessäkin voi tottakai pyytää yhden lapsen kummitätiä tai yhden lapsen tätiä lapsenvahdiksi, mutta se on täysin eri asia kuin se, että kummitäti haluaa viettää laatuaikaa kummilapsensa kanssa tai täti veljenpoikansa kanssa. Ystävälläni on kuusi lasta, joista yhden kummi olen,. Olen ollut lapsenvahtina koko porukalle, mutta ei ystäväni ole koskaan ehdottanut, että ottaisin Linnanmäelle, uimaan, leffaanm yökylään  tms ketään muuta hänen lapsistaan kuin kummilapseni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No... jos asetelma on tuo ollut jo vuosia, niin kyllä, toimit väärin. Jos perhekuvio taas on uusi, niin on tietenkin ymmärrettävämpää ettet nyt näitä toisia lapsia sinne ota. Mutta vaikka et heitä mitenkään hoitaisikaan, tulisi kohtelun olla kuitenkin samanlaista kuin biosukulaisenkin.

Me ollaan uusperhe. Puolisolla on kaksi lasta edellisestä liitosta, asuvat vakituisesti meidän kanssa ja ovat kanssamme ihan aina. Lapset ovat "meidän lapsia" siinä missä myös ne kaksi lasta, jotka oikeasti ovat meidän yhteisiä. Lapset olivat ihan pieniä, kun alettiin tutustua, seurustella jne. Nykyään ollaan naimisissa. Pidän näitä lapsia ominani siinä missä muitakin.

Mutta sitten esimerkiksi siskoni. Tykkäilee vain kuvista, missä on meidän kaksi biolasta. Ei koskaan kysele näiden ei-biolapsen kuulumisia. Meille tullessaan juttelee lähinnä pienemmille. Jos tuo tuliaisia, niin tuo niitä lähinnä pienemmille, ei ole kummankaan kummi eli ei siitä kysymys.

Mies on loukkaantunut tästä, minkä ymmärrän oikein hyvin. Sisko ei vain ymmärrä tai välitä, vaikka hänelle olen asiasta sanonut. Mutta siis erotteluahan tuo on, ja kyllä ne isommatkin sen vain huomaa.

Kuitenkin nää kyseiset lapset on olleet tässä perheessä ja suvussa kohta lähemmäksi kymmenen vuotta. Eli mistään tuoreesta asiasta ei ole enää kysymys. Mutta idiootteja on joka lähtöön.

Onhan se nyt vähän eri asia olla puhumatta jollekin, joka on samassa tilassa kuin kestittää koko uusiosukua. Ja nuo sometykkäykset ovat nyt ihan yhtä tyhjän kanssa. 

Kyllä uudet sukulaiset pitää sukuun ottaa, mutta on aika itsekästä olettaa hoito/ viihdytysvastuuta samalla kun suku kasvaa. Ap:n tapauksessa kyseessä oli nimenomaan kyläilyt, eikä kenelläkääno ole sinänsä vastuuta viihdyttää edes niitä biosukulaisia vaan sekin lähtee ihan hyvästä sydämmestä ja ystävällisyydestä. 

Mutta miksi se hyväsydämisyys ja ystävällisyys on varattu vain geneettisille sukulaisille? Tämä hämmentää ihmistä joka mielellään ottaa kylään kavereiden tai naapureiden lapsia jos on tarvis, ja on saanut paljon vastaavaa takaisin. Se ymmärrän täysin jos ei ehdi/jaksa/halua/kiinnosta, mutta sitä en ymmärrä että jos perheessä on biologista sukua olevia lapsia ja sosiaalisesti sukua olevia lapsia, niin miksi se ehtiminen, jaksaminen, haluaminen ja kiinnostaminen on sukulaisuuden luonteesta kiinni.

Edelleen olen sitä mieltä että ap:lla ei ole velvollisuutta mihinkään eikä häntä voi syyttää yhtään mistään, mutta osaako joku avata minulle tätä ajatusmaailmaa jossa "puolisisaruus" on vuorovaikutusta ja suhdetta määrittävä tekijä?

Jos luet tarkasti niin huomaat, että niitä vanhempia lapsia ei edes kiinnosta olla tekemisissä ap:n kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, miltä sinusta tuntuisi, jos tämän 6 vuotiaan vanhemmat sanoisivat, että kaikki tai ei ketään? Eli "menettäisit" tämän 6 vuotiaan. Et saisi enää tavata häntä, ottaa luoksesi jne.

Sitten varmaan mentäisi vanhemman ehdoilla, surullista ja itsekästä omaa lasta kohtaan. Ap voisi varmaan tavata pojanpoikaansa sitten taas, kun tämä voi itse valita menonsa.

Ketä pojanpoikaa? Ap kirjoitti olevansa täti tälle lapselle.

Voi kun on niin kiire korjaamaan, ettet huomannut minun korjanneen perään seuraavaan viestiin "siis veljenpoikaa" :'D Anteeksi nyt tästä virheestä vielä kerran.

Vierailija kirjoitti:

Minun täytyy sanoa, että olen varmaan harvinainen poikkeus, mutta meidän uusioperhekuvio onnistui erinomaisesti. Isä adoptoi isoveljeni ja -siskoni ja heille isä on se ainoa oikea isä, bioisää kun ei lapsiperhearki enää kiinnostanut, eikä häntä paljoa kuvioissa näkynyt. Isälle veli ja sisko ovat myös hänen lapsiaan, eikä meitä olla kohdeltu eriarvoisesti koskaan. Joskus siis näinkin. 

Ei tuossa ole mitään ihmeellistä. Adoptoimalla äitisi lapset isäsi sai myös tapaamisoikeuden näihinkin lapsiin, jos hän olisi eronnut äidistäsi. Ilman adoptiota hän olisi saanut tapaamisoikeuden vain sinuun ja siten isäsi olisi voinut huolehtia vain siitä, että sinä saat tavata isäsi vanhempia ja sisaruksia, isäsi puolelta olevia serkkujasi jne. 

Meillä oli vähän vastaava tilanne. Veljelläni on 7-v lapsi entisestä liitostaan ja hänen uudella naisellaan on 12- ja 15-vuotiaat lapset. Tää uus nainen alkoi ehdotella, että mun pitäis ottaa ne hänenkin lapsensa mukaan, kun otan tän veljentytön mukaan mökille Lappiin useammaksi päiväksi. Kysyin täydessä kahvipöydässä näiltä teineiltä asiasta. 15-vuotiaan spontaani reaktio oli "Mitä vittua en kyllä varmasti halua!" Eli oli vaan äidin yritys saada tyhjä talo neljäksi päiväksi, kun veljentyttö ja teinit olis mun mukana ja veli työreissussa.

Meillä on vähän vastaava tilanne. Mieheni kanssa meillä on kaksi yhteistä lasta ja minulla entisestä suhteesta kaksi lasta. Miehen setä on lapseton ja ovat melko varakkaita. He ottavat kahta nuorinta kylään, käyttävät tapahtumissa (ja maksavat pääsyliput, herkut ym aina), pizzalla jne, lisäksi antavat oikeastaan aina rahaa, esim. 50€ molemmille. Vanhemmat lapset eivät pääse tästä osalliseksi, mutta ymmärrän sen täysin. Heillä ei valitettavasti ole omia sukulaisia, jotka tarjoaisivat vastaavia huveja, koska Ex on velkajärjestelyssä ja miehen sukulaisia ei kiinnosta/ovat kuolleet. Yritän itse vähän tasata tilannetta, eihän se muiden ongelma ole, vaikka tietenkin epäreilua lasten kannalta. Ikäeroa kahdella keskimmäisellä on vain pari vuotta, sukulaiset ovat tunteneet lapset ihan pienestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, miltä sinusta tuntuisi, jos tämän 6 vuotiaan vanhemmat sanoisivat, että kaikki tai ei ketään? Eli "menettäisit" tämän 6 vuotiaan. Et saisi enää tavata häntä, ottaa luoksesi jne.

Sitten varmaan mentäisi vanhemman ehdoilla, surullista ja itsekästä omaa lasta kohtaan. Ap voisi varmaan tavata pojanpoikaansa sitten taas, kun tämä voi itse valita menonsa.

Ketä pojanpoikaa? Ap kirjoitti olevansa täti tälle lapselle.

Voi kun on niin kiire korjaamaan, ettet huomannut minun korjanneen perään seuraavaan viestiin "siis veljenpoikaa" :'D Anteeksi nyt tästä virheestä vielä kerran.

Missäs kohtaa ap. kirjoitti veljestään? Voi kai tuossa olla kyse myös siskon pojasta. Jotkut taitavat keskustella enemmän oman päänsä kanssa kuin muiden kommentoijien.

-Eri-

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vähän vastaava tilanne. Veljelläni on 7-v lapsi entisestä liitostaan ja hänen uudella naisellaan on 12- ja 15-vuotiaat lapset. Tää uus nainen alkoi ehdotella, että mun pitäis ottaa ne hänenkin lapsensa mukaan, kun otan tän veljentytön mukaan mökille Lappiin useammaksi päiväksi. Kysyin täydessä kahvipöydässä näiltä teineiltä asiasta. 15-vuotiaan spontaani reaktio oli "Mitä vittua en kyllä varmasti halua!" Eli oli vaan äidin yritys saada tyhjä talo neljäksi päiväksi, kun veljentyttö ja teinit olis mun mukana ja veli työreissussa.

Siinähän sen sen näkee että kysymys on vanhempien itsekkyydestä saada omaa aikaa. Lapsilta ei kysytä mitään ja sitten syyllistetään uuskumppanin sukulaisia. Olisit sanonut heti että tuuppaa ne kakarasi omille sukulaisille ja ex miehellesi jos haluat omaa aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Läheisyys syntyy ajan kanssa, jos syntyy. Ei pakottamalla. Ja läheisyyden tunteesta se on kiinni, mitä lasta haluaa hoitaa.

Minulla on runsaasti verrattavissa olevia esimerkkejä, joskin lapsen näkökulmasta. Vanhempien eron jälkeen olen viettänyt vuosikausia joulut ja lomat jossain puolituttujen (isän vaimo tai äidin mies) nurkissa. Isällä käytiin sen verran harvoin että en erityisemmin ikinä lähentynyt sinne päin. Lisäksi molemmilla on ollut avioeron jälkeen useita kumppaneita. Kyllähän sitä näin aikuisena joulupuurot voi vetäistä vaikka missä, mutta lapsena oli kamalaa kun ei tuntenut ketään tämän paremman puoliskon perheestä ja eri perheiden tavatkin ovat niin erilaisia.

Ei ne teinit (tai edes esiteinit) halua puolituttujen nurkkiin pyörimään, oli sitten luvassa kaupunkiviikonloppu eli ei.

Mulla on myös lapsen näkökulma, mutta eri tavalla. Olin 5 v, kun äitini tapasi uuden miehen ja 7v , kun sain pikkusiskon. Äitini ja isäpuoleni erosivat, kun olin 13 v. Muistan lämmöllä isäpuoleni suvun sukujouluja, kesäloma hänen mökillään, missä oli myös hänen siskonsa perhe, isäpuoleni vanhempia, jotka olivat minullekin ihania ihmisiä. Äitini kuitenkin erosi jälleen ja sen jälkeen olen vain kuullut pikkususkoltani, miten hän edelleenkin nauttii isänsä ihanasta suvusta jouluineen kaikkineen. Oman isäni suvun kanssa en ole ollut tekemisissä, koska äitini ei aikoinaan halunnut. Äidin suku taas ei ole kovin sukurakas vaan riitelevät enemmän kuin rakastavat. Välillä mietin, että ei sellaista osaisi kaivataan, mitä ei olisi koskaan ollutkaan. Onhan muistot kauniita, mutta menetys ahdistaa todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, miltä sinusta tuntuisi, jos tämän 6 vuotiaan vanhemmat sanoisivat, että kaikki tai ei ketään? Eli "menettäisit" tämän 6 vuotiaan. Et saisi enää tavata häntä, ottaa luoksesi jne.

Sitten varmaan mentäisi vanhemman ehdoilla, surullista ja itsekästä omaa lasta kohtaan. Ap voisi varmaan tavata pojanpoikaansa sitten taas, kun tämä voi itse valita menonsa.

Ketä pojanpoikaa? Ap kirjoitti olevansa täti tälle lapselle.

Voi kun on niin kiire korjaamaan, ettet huomannut minun korjanneen perään seuraavaan viestiin "siis veljenpoikaa" :'D Anteeksi nyt tästä virheestä vielä kerran.

Missäs kohtaa ap. kirjoitti veljestään? Voi kai tuossa olla kyse myös siskon pojasta. Jotkut taitavat keskustella enemmän oman päänsä kanssa kuin muiden kommentoijien.

-Eri-

No näin päättelin, jos sisaruksen naisystävä on ap:ta pyytänyt ottamaan omatkin lapsensa mukaan. Toki nykypäivänä tästäkään ei pitäisi vetää liian hätäisiä johtopäätöksiä, voihan kyseessä olla naisparikin. Mutta onko tämä tosiaan teistä se oleellisin pointti keskustelussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sama. Veljelläni on edellisestä liitostaan 9- ja 10-vuotiaat lapset. Olen ottanut heitä aina kylään, reissuihin ja muualle mukaan koska meillä on saman ikäiset lapset. Veljeni avopuolisolla on entisestä suhteestaan  4-vuotiaat kaksoset.

No tämä veljeni puoliso on nyt sitä mieltä että minun pitäisi alkaa ottamaan myös tämän lapsia meille ja muualle mukaan. Viimeeksi kun olin lähdössä lasten kanssa seikkailupuistoon niin hän tuli ovelle kyselemään että seuraavalla kerralla keksit varmaan jotain, mihin kaikki voivat osallistua.

Minusta nuo lapset ovat niin  pieniä vielä, että heidän pitäisi olla hoidossa vain tutuilla ihmisillä. En myöskään halua ottaa vastuuta noin pienistä, vieraista lapsista. Lisäksi minusta on kohtuutonta edes ehdottaa että katsoisin kolmen omani ja veljeni kahden lapsen lisäksi vielä kahta taaperoa. Ja maksaisin myös näiden vieraiden lasten menot (huvipuistot, korkeasaaret jne.). Tavallaan nuo veljenlapset ovat menneet samassa kuin omani kun heistä on seuraa toisilleen. 

Minulla on kyllä aiemminkin ollut vähän erikoinen tilanne tuon naisen kanssa kun hän suuttui kun olin ottanut veljeni lapset mukaan ruotsiin näiden äiti-viikolla. Hän oli vihainen kun hoidan lapsia näiden äiti-viikolla vaikka selitin että oltiin lyöty päivämäärät lukkoon jo aikoja sitten ja ne nyt vain sattuivat äiti-viikolle.

Hankala tilanne. Kukaan ei varmaankaan oleta (tai ainakaan ei ole kohtuullista), että huolehtisit 5 ala-asteikäisestä (kolme omaa ja kaksi veljesi lasta) ja kahdesta pikkulapsesta samaan aikaan. Eihän tuollainen porukka mahdu edes kulkemaan yhdellä autolla. Toisaalta samassa talossa asuvat lapset kokevat kuitenkin, että heitä on kohdeltava tasapuolisesti. Toki se, että kaksi lasta on sinun mukana antaa vanhemmille mahdollisuuden keksiä, jotain ikätasoista haukaa kahdelle pienemmälle. Voisitko ainakin välillä ehdottaa jotain kivaa tekemistä koko perheiden kesken eli kutsuisit reisuun mukaan koko veljesi perheen. Esim. seikkailupuistossa on ratoja myös pieneimmille ja toinen vanhempi voi vahtia heitä siellä ja seikkailun jälkeen, voitte syödä jätskit porukalla.

Voi hyvä tavaton. Mulla on omat ydinperhelapset 10 ja 5, ja voin vakuuttaa että ei ole minkäänlainen ongelma, että 10v pääsee/menee/ viedään menoihin, joihin 5v ei pääse. Hän ymmärtää täysin, että on paikkoja ja aktiviteetteja joihin pääsee vasta isompana. Samoin jos on tuon ikäiset lapset niin arjessa ne 4v:t saavat valtaosan vanhemman huomiosta ja ajasta, eli on tasapuolisuutta ja tasapuolisuutta. Ja kuka hitto antaisi 4-vuotiaansa lähes vieraan ihmisen matkaan jonnekin aktiviteettipuistoon? Ei tulisi mieleenikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, miltä sinusta tuntuisi, jos tämän 6 vuotiaan vanhemmat sanoisivat, että kaikki tai ei ketään? Eli "menettäisit" tämän 6 vuotiaan. Et saisi enää tavata häntä, ottaa luoksesi jne.

Meillä lähtisi tuollaiset kuvottavat kiristäjät älä vastaa-osastoon.

Vastasin jo aikaisemmin: "Ehkä ei tai sitten haluaa. Kysyin siksi, että tiedän tällaisen tädin nakatun ulos koko suvusta ihan sen vuoksi, että rupesi luokittelemaan lapsia (ja muitakin läheisiä). Nyt ihmettelee, miksi ei kutsuta sukutapahtumiin tai tuntuu kuin häntä ei haluttaisi jouluksi kotiin jne. Olen sanonut hänelle, että uskon sen johtuvan tuosta luokittelusta, mutta kieltäytyy uskomasta. Ja jatkaa kohtalonsa surkuttelua. Minä puolestani, en enää jaksa kauaa häntä kuunella".

Tämä suku on hyvin "maailmoja syleilevää" eli heillä on lapsia monessa polvessa, adoptiolapsia ja päivähoitolapsetkin (jo toisessa polvessa) ovat hyvin läheisiä. Mutta nyt he ovat selkeästi "hylkäämässä" ystävätärtäni tuon lasten syrjimisten vuoksi. Siksi kysynkin ap:lta vielä pitääkö hän mieluummin kiinni käytösestään vai haluaako kuulua sukuun? Hyväksyisivätkö muut av-kommentaattorit, että joutuisivat itse eristetyksi suvustaan, mahdollisesti omista (jo iäkkäistä) vanhemmistaan? Vanhuksethan usein joutuvat näissä tilanteissa välikäteen.

Jos joku on alkanut "luokitella lapsia ja muitakin läheisiä", niin ymmärrän, että sukulaiset eivät välttämättä halua olla tekemisissä. Esimerkiksi pitäisin törkeänä sitä, että bonuslasten silmien edessä antaa selkeästi kalliimman ja hienomman lahjan biosukulaislapselle, komentaa ja rajoittaa ei-biolapsia ankarammin kuin biolapsia, tai suoraan kertoo bonuslapselle että ei pidä hänestä yhtä paljon kuin veljenpojastaan...jne. Tuollaista nyt ei pidä yhtään sietää. Sen sijaan toi mitä ap ja se 9- ja 10-vuotiaiden täti tekee ei ole millään lailla lapsille vahingollista ellei joku aikuinen siitä tarkoituksella sellaista tee.

Ja ap on ollut tän 6v:n elämässä alusta saakka ja näiden teinien elämässä muutaman vuoden...jos tasapuolisuudesta puhutaan, niin mistä löydetään tälle 6v:lle uusi ekstra aikuinen, joka lähes heti hänet tavattuaan haluaa alkaa järjestää hänelle kaikenlaista ohjelmaa?

Ottavatko ne puolison sukulaiset sinun sisaruksesi lapset mukaan aina kun vievät ne puolison lapset johonkin?  Tuskin

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vähän vastaava tilanne. Mieheni kanssa meillä on kaksi yhteistä lasta ja minulla entisestä suhteesta kaksi lasta. Miehen setä on lapseton ja ovat melko varakkaita. He ottavat kahta nuorinta kylään, käyttävät tapahtumissa (ja maksavat pääsyliput, herkut ym aina), pizzalla jne, lisäksi antavat oikeastaan aina rahaa, esim. 50€ molemmille. Vanhemmat lapset eivät pääse tästä osalliseksi, mutta ymmärrän sen täysin. Heillä ei valitettavasti ole omia sukulaisia, jotka tarjoaisivat vastaavia huveja, koska Ex on velkajärjestelyssä ja miehen sukulaisia ei kiinnosta/ovat kuolleet. Yritän itse vähän tasata tilannetta, eihän se muiden ongelma ole, vaikka tietenkin epäreilua lasten kannalta. Ikäeroa kahdella keskimmäisellä on vain pari vuotta, sukulaiset ovat tunteneet lapset ihan pienestä.

Lasten kannalta epäreilua on vain se, että olet valinnut lastesi isät aivan erilaisista suvuista. Jos  olisit halunnut olla reilu lapsiasi kohtaan, olisit valinnut uuden miehesikin samanlaisesta suvusta kuin exäsikin. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vähän vastaava tilanne. Mieheni kanssa meillä on kaksi yhteistä lasta ja minulla entisestä suhteesta kaksi lasta. Miehen setä on lapseton ja ovat melko varakkaita. He ottavat kahta nuorinta kylään, käyttävät tapahtumissa (ja maksavat pääsyliput, herkut ym aina), pizzalla jne, lisäksi antavat oikeastaan aina rahaa, esim. 50€ molemmille. Vanhemmat lapset eivät pääse tästä osalliseksi, mutta ymmärrän sen täysin. Heillä ei valitettavasti ole omia sukulaisia, jotka tarjoaisivat vastaavia huveja, koska Ex on velkajärjestelyssä ja miehen sukulaisia ei kiinnosta/ovat kuolleet. Yritän itse vähän tasata tilannetta, eihän se muiden ongelma ole, vaikka tietenkin epäreilua lasten kannalta. Ikäeroa kahdella keskimmäisellä on vain pari vuotta, sukulaiset ovat tunteneet lapset ihan pienestä.

Mitäs teet kahdelle eri miehelle lapsia. Ei se niiden lasten sukulaisten vika ole ja ne huomioi vaan omat sukulaisensa luonnollisesti. 

Mun mielestä noi perheet jossa on tehty lapsia eri miehille ovat jotenkin karseita. Siis kaikki omia mutta eri miehille eroaa uusperheestä missä yhdistetään kaksi eri rikkoutunutta perhettä. Ne ovat puoli sisaruksia ja toisilla rikas suku ja toisilla köyhä suku. Se varakas lapseton pariskunta voisi adoptoida omat lapset jos eivät biologisia saa eikä vain lainata joltain toiselta. Tuossa vaiheessa sanoisin että hankkikaa omat lapsenne itsenne viihdykkeeksi. Ei minuakaan viety mihinkään huvipuistoihin ja ravintoloihin ja annettu rahaa kun vietin tätini kanssa aikaa vaan ihan tavallista arkea. Ei noin räikeetä eriarvoisuutta ollut. 

On erilaisia tapauksia ja ihan räikeetä yli överiksi mennyttä suosimista ei tarvitse sietää. Viedään kalliisiin elämyksiin ja annetaan vielä tukko rahaa kouraan niin on aika harvinaista sukulaisilta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vähän vastaava tilanne. Mieheni kanssa meillä on kaksi yhteistä lasta ja minulla entisestä suhteesta kaksi lasta. Miehen setä on lapseton ja ovat melko varakkaita. He ottavat kahta nuorinta kylään, käyttävät tapahtumissa (ja maksavat pääsyliput, herkut ym aina), pizzalla jne, lisäksi antavat oikeastaan aina rahaa, esim. 50€ molemmille. Vanhemmat lapset eivät pääse tästä osalliseksi, mutta ymmärrän sen täysin. Heillä ei valitettavasti ole omia sukulaisia, jotka tarjoaisivat vastaavia huveja, koska Ex on velkajärjestelyssä ja miehen sukulaisia ei kiinnosta/ovat kuolleet. Yritän itse vähän tasata tilannetta, eihän se muiden ongelma ole, vaikka tietenkin epäreilua lasten kannalta. Ikäeroa kahdella keskimmäisellä on vain pari vuotta, sukulaiset ovat tunteneet lapset ihan pienestä.

Lasten kannalta epäreilua on vain se, että olet valinnut lastesi isät aivan erilaisista suvuista. Jos  olisit halunnut olla reilu lapsiasi kohtaan, olisit valinnut uuden miehesikin samanlaisesta suvusta kuin exäsikin. 

Enpä silloin 15-vuotiaana osannut ajatella miten tulevat lapseni kärsivät koska miehen suku oli mitä oli eikä äitiä ollenkaan. Ja en olisi jättänyt nykyistä miestäni valitsematta sen takia että hänellä sattuu olemaan varakkaampi suku. Mies itse on kuitenkin ollut aina tasapuolinen lapsille, siitä ei ole koskaan ollut pahaa sanottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vähän vastaava tilanne. Mieheni kanssa meillä on kaksi yhteistä lasta ja minulla entisestä suhteesta kaksi lasta. Miehen setä on lapseton ja ovat melko varakkaita. He ottavat kahta nuorinta kylään, käyttävät tapahtumissa (ja maksavat pääsyliput, herkut ym aina), pizzalla jne, lisäksi antavat oikeastaan aina rahaa, esim. 50€ molemmille. Vanhemmat lapset eivät pääse tästä osalliseksi, mutta ymmärrän sen täysin. Heillä ei valitettavasti ole omia sukulaisia, jotka tarjoaisivat vastaavia huveja, koska Ex on velkajärjestelyssä ja miehen sukulaisia ei kiinnosta/ovat kuolleet. Yritän itse vähän tasata tilannetta, eihän se muiden ongelma ole, vaikka tietenkin epäreilua lasten kannalta. Ikäeroa kahdella keskimmäisellä on vain pari vuotta, sukulaiset ovat tunteneet lapset ihan pienestä.

Mitäs teet kahdelle eri miehelle lapsia. Ei se niiden lasten sukulaisten vika ole ja ne huomioi vaan omat sukulaisensa luonnollisesti. 

En väittänytkään että olisi sukulaisten vika. Vaan kirjoitin että ymmärrän sen täysin, vaikka tilanne on epäreilu isommille lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vähän vastaava tilanne. Mieheni kanssa meillä on kaksi yhteistä lasta ja minulla entisestä suhteesta kaksi lasta. Miehen setä on lapseton ja ovat melko varakkaita. He ottavat kahta nuorinta kylään, käyttävät tapahtumissa (ja maksavat pääsyliput, herkut ym aina), pizzalla jne, lisäksi antavat oikeastaan aina rahaa, esim. 50€ molemmille. Vanhemmat lapset eivät pääse tästä osalliseksi, mutta ymmärrän sen täysin. Heillä ei valitettavasti ole omia sukulaisia, jotka tarjoaisivat vastaavia huveja, koska Ex on velkajärjestelyssä ja miehen sukulaisia ei kiinnosta/ovat kuolleet. Yritän itse vähän tasata tilannetta, eihän se muiden ongelma ole, vaikka tietenkin epäreilua lasten kannalta. Ikäeroa kahdella keskimmäisellä on vain pari vuotta, sukulaiset ovat tunteneet lapset ihan pienestä.

Lasten kannalta epäreilua on vain se, että olet valinnut lastesi isät aivan erilaisista suvuista. Jos  olisit halunnut olla reilu lapsiasi kohtaan, olisit valinnut uuden miehesikin samanlaisesta suvusta kuin exäsikin. 

Enpä silloin 15-vuotiaana osannut ajatella miten tulevat lapseni kärsivät koska miehen suku oli mitä oli eikä äitiä ollenkaan. Ja en olisi jättänyt nykyistä miestäni valitsematta sen takia että hänellä sattuu olemaan varakkaampi suku. Mies itse on kuitenkin ollut aina tasapuolinen lapsille, siitä ei ole koskaan ollut pahaa sanottavaa.

Ymmärrän tuon, mutta ei miehesi setä ole millään tavalla velvollinen kustantamaan sinun muille lapsillesi yhtään mitään eikä se ole mitenkään epäreilua. Olet itse puolisosi valinnut - molemmilla kerroilla - ja jos olet ollut asian suhteen ajattelematon, niin syy on vain sinussa eikä miehesi sedässä tai exäsi sukulaisissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vähän vastaava tilanne. Mieheni kanssa meillä on kaksi yhteistä lasta ja minulla entisestä suhteesta kaksi lasta. Miehen setä on lapseton ja ovat melko varakkaita. He ottavat kahta nuorinta kylään, käyttävät tapahtumissa (ja maksavat pääsyliput, herkut ym aina), pizzalla jne, lisäksi antavat oikeastaan aina rahaa, esim. 50€ molemmille. Vanhemmat lapset eivät pääse tästä osalliseksi, mutta ymmärrän sen täysin. Heillä ei valitettavasti ole omia sukulaisia, jotka tarjoaisivat vastaavia huveja, koska Ex on velkajärjestelyssä ja miehen sukulaisia ei kiinnosta/ovat kuolleet. Yritän itse vähän tasata tilannetta, eihän se muiden ongelma ole, vaikka tietenkin epäreilua lasten kannalta. Ikäeroa kahdella keskimmäisellä on vain pari vuotta, sukulaiset ovat tunteneet lapset ihan pienestä.

Mitäs teet kahdelle eri miehelle lapsia. Ei se niiden lasten sukulaisten vika ole ja ne huomioi vaan omat sukulaisensa luonnollisesti. 

Mun mielestä noi perheet jossa on tehty lapsia eri miehille ovat jotenkin karseita. Siis kaikki omia mutta eri miehille eroaa uusperheestä missä yhdistetään kaksi eri rikkoutunutta perhettä. Ne ovat puoli sisaruksia ja toisilla rikas suku ja toisilla köyhä suku. Se varakas lapseton pariskunta voisi adoptoida omat lapset jos eivät biologisia saa eikä vain lainata joltain toiselta. Tuossa vaiheessa sanoisin että hankkikaa omat lapsenne itsenne viihdykkeeksi. Ei minuakaan viety mihinkään huvipuistoihin ja ravintoloihin ja annettu rahaa kun vietin tätini kanssa aikaa vaan ihan tavallista arkea. Ei noin räikeetä eriarvoisuutta ollut. 

On erilaisia tapauksia ja ihan räikeetä yli överiksi mennyttä suosimista ei tarvitse sietää. Viedään kalliisiin elämyksiin ja annetaan vielä tukko rahaa kouraan niin on aika harvinaista sukulaisilta. 

Tai eri naisille. Mulla on lapsia vain yhdelle miehelle, mutta exälläni taas nykyisin jo kolmelle naiselle. Ei mulla eikä mun lapsillani ole osaa eikä arpaa siihen, että exäni valitsi mun jälkeeni naisia, joilla on pienet tulot eikä ole edes varakkaita sukulaisia. En suostu siihen, että omien lasteni pitäisi kärsiä tästä siten, he eivät saisikaan minulta ja suvultani kaikkea sitä, mitä saavat. Eriarvoista tai ei, syy ei ole minun eikä lasteni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vähän vastaava tilanne. Mieheni kanssa meillä on kaksi yhteistä lasta ja minulla entisestä suhteesta kaksi lasta. Miehen setä on lapseton ja ovat melko varakkaita. He ottavat kahta nuorinta kylään, käyttävät tapahtumissa (ja maksavat pääsyliput, herkut ym aina), pizzalla jne, lisäksi antavat oikeastaan aina rahaa, esim. 50€ molemmille. Vanhemmat lapset eivät pääse tästä osalliseksi, mutta ymmärrän sen täysin. Heillä ei valitettavasti ole omia sukulaisia, jotka tarjoaisivat vastaavia huveja, koska Ex on velkajärjestelyssä ja miehen sukulaisia ei kiinnosta/ovat kuolleet. Yritän itse vähän tasata tilannetta, eihän se muiden ongelma ole, vaikka tietenkin epäreilua lasten kannalta. Ikäeroa kahdella keskimmäisellä on vain pari vuotta, sukulaiset ovat tunteneet lapset ihan pienestä.

Lasten kannalta epäreilua on vain se, että olet valinnut lastesi isät aivan erilaisista suvuista. Jos  olisit halunnut olla reilu lapsiasi kohtaan, olisit valinnut uuden miehesikin samanlaisesta suvusta kuin exäsikin. 

Enpä silloin 15-vuotiaana osannut ajatella miten tulevat lapseni kärsivät koska miehen suku oli mitä oli eikä äitiä ollenkaan. Ja en olisi jättänyt nykyistä miestäni valitsematta sen takia että hänellä sattuu olemaan varakkaampi suku. Mies itse on kuitenkin ollut aina tasapuolinen lapsille, siitä ei ole koskaan ollut pahaa sanottavaa.

Ymmärrän tuon, mutta ei miehesi setä ole millään tavalla velvollinen kustantamaan sinun muille lapsillesi yhtään mitään eikä se ole mitenkään epäreilua. Olet itse puolisosi valinnut - molemmilla kerroilla - ja jos olet ollut asian suhteen ajattelematon, niin syy on vain sinussa eikä miehesi sedässä tai exäsi sukulaisissa. 

Ei olekaan, en edelleenkään ole väittänytkään mitään sellaista. Tilanne on epäreilu siltä kannalta että toiset saavat 50€ seteleitä ihan noin vaan (useampi sata euroa nyt muutaman kk:den sisällä alakouluikäisille) ja toiset taas eivät saa. Jonkun verran maksamme mieheni kanssa sitten isommille lapsille tasoitusta mitä pystymme, mutta ei meillä ole jatkuvasti ylimääräisiä satasia jaella. Ja totta, epätasa-arvoon johtaa vain aiemmat valintani.