Olen pienen pojan täti ja kohtelen kuulema epäreilusti hänen puolisisaruksiaan

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista! Luin kaikki.

Jännä muuten, että moni on olettanut kyseessä olevan veljeni ja tämän uusi vaimo. Kyse on siskostani ja hänen miehestään. :) Ja siskoni ei oleta, että otan vanhempia lapsia luokseni, vaan tämä lasten isä on nyt pariin kertaan vihjaillut. Ei sillä, ei tässä asiassa kenenkään sukupuolella ole väliä.

Mutta päätin, että jos nämä vanhemmat lapset itse haluavat jotain yhdessä tehdä, niin tarjoudun käyttämään heitä leffassa ja mäkkärissä päiväreissuna, etteivät jää yöksi. Siinä vähän voi kokeilla miten käyttäytyvät ja miltä tuntuu viettää aikaa heidän kanssaan. Jos haluavat toistekin mukaan, niin tuon luokseni ja saavat lenkittää koiraa ja tehdä apuna ruokaa. Mitään jatkuvia leffareissuja tai kalliimpaa tekemistä en järjestä, enhän sellaista järjestä edes tälle 6-vuotiaalle. Tuskin tästä mitään haittaa on minulle, kun en ota stressiä heidän viihdyttämisestään. Parhaillaan alamme tutustua heidänkin kanssa, pahimmillaan eivät viihdy ja ongelma ratkeaakin siihen, etteivät enää halua mukaan. Jos eivät osaa käyttäytyä (lähtevät omille teilleen tai tuovat kavereita kutsumatta luokseni, mitä muutama oli enteillyt täällä), niin sehän on jo syy jättää jatkossa ottamatta heitä mukaan.

AP

Jos luit kaikki, huomasit varmaan, että kommentoijalla 8 oli tilanne juurikin niin, että kyseessä veljen uusperhe. Osa vastauksistakin oli hänelle.

Juna meni jo 😂

Kyllä noita kiristäjiä on. Oma sisareni kiristi minua luopumaan lemmikeistäni,(jotka ovat olleet olemassa melkein  10v ennen hänen lapsiaan) koska hänen vanhempi lapsensa tuli niille allergiseski. Nyt minun luokseni ei voi tulla nuorempikaan lapsi ksokaan kylään koska en voi ottaa molempia lapsia kerralla. Tai siis voisin minä, mutta lapsi ei voi allegiansa takia tulla. Näen siis molempia nyt todella harvoin vaikka voisin edes toista nähdä useammin, kun hän voisi tulla minun lukseni kylään. Nyt jää molempiin suhde etäiseksi, ksoka en suostunut luopumaan lemmikesitäni hänen pyynnöstään, koska onhan hänen lapsensa nyt tärkeämpiä kuin minun lemmikit. Nuorempi on vielä tosi kiinnostunut eläimistä, mutta häneltä jää nyt sekin kokematta äitinsä takia.

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni kirjoittaa että huomioi vain biologisen sukulaisen. Onko koskaan käynyt mielessä mitä avioerolapset ovat jo joutuneet käymään läpi? Eikö vaikeuksia kohdanneet nimenomaan tarvitse tukea ja huomiota? Miettikää sitä.

Kyllä on käynyt ja sen vuoksi avioerolapsen omat sukulaiset tukevat häntä ja antavat hänelle huomiota myös hänen vanhempiensa eron jälkeen. Näin mä itsekin toimin, kun omia sukulaisiani on eronnut. Sukulainen voi erota useammankin kerran, mutta lapsen elämässä on aina se sama biologinen täti, joka tukee ja antaa huomiota, eikä eronneen tarvitse etsiä uuttaa puolisoa saadakseen uuden puolison suvusta lapselleen tukijaa ja huomioijaa. 

Sano ap, että mielelläsi otat myös veljen uuden puolison lapset luoksesi kaupunkiviikonloppua viettämään, mutta vain yhden lapsen kerrallaan kuten tähänkin asti.

Kyse olikin siis siskon uuden miehen lapsista. Eikö näillä lapsilla ole äitiä tai omia äidin/isän puolelta olevia tätejä/sukulaisia? 

Kyselyn saisi varmaan parhaiten loppumaan niin, että ottaisit nuorison seuraavalla kerralla mukaan mutta järkkäisit kaiken sen 6-vuotiaan ehdoilla, etkä missään nimessä päästäisi teinejä omille teilleen tekemään teinijuttuja.

Voisitte mennä vaikka HopLopiin tai leikkipuistoon leikkimään, metsäretkelle tai leffaan katsomaan jonkun lasten elokuvan. Ja laittaisit tietenkin vanhemmat maksamaan nuorison kulut.

Lisäsäväyksen saat, jos metsäretken ajaksi käsket jättää kännykät kotiin (otat vain omasi mukaan) etkä suostu mihinkään "voidaanko äkkiä käydä tossa H&M:ssä, saanko käydä Gina Tricotissa" pyyntöihin. Ja mitään kavereita et tietenkään anna nähdä, koska NYT OLLAAN KAIKKI YHDESSÄ PORUKALLA, KAVEREITA EHTII NÄHDÄ TOISTEKIN :)

Tuollaisen reissun jälkeen nuoriso tuskin suostuisi enää tulemaan luoksesi.

Jos miettii omaa lapsuutta, niin kyllä on jäänyt mieleen ne yökyläilyt missä sai käydä ihan yksin esim. mummoilla. Meitä oli 4 sisarusta, joten jatkuvasti piti jakaa huomio aika monen muun kanssa, luksusta kun välillä pääsi ainoaksi lapseksi jonkun luokse nauttimaan rauhasta ja hiljaisuudesta.

Samoin toimin nyt "kummi"lapsen kohdalla, olen pari kertaa ottanut yökylään, nuorempaa sisarusta en kertaakaan. Nautitaan kahdestaan olemisesta ja tekemisestä. En usko että tulen sitä nuorempaa sisarusta välttämättä koskaan ottamaan yökylään, kahta en pysty pieneen asuntoon majoittamaan ja sitten kun se suhde on paljon kiinteämpi tähän vanhempaan. Toki jos vanhempi on joskus vaikka jossain reissussa ja nuorempi tarvisi hoitoa niin sitten. Molempia käyn kyllä sitten heidän kotonaan hoitamassa ja silloin olen tasapuolinen ja reilu, enkä suosi toista.

Asiat mutkistuu sitten, kun muutkin läheiset saa lapsia, jos muutkin sisarukset lisääntyy ja kaverit ja kaikki. En mitenkään voi samalla tavalla olla kaikkien elämässä mukana, eihän siinä muuta ehtisikään tehdä kuin hoitaa toisten lapsia ja sitä teen jo työksenikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni kirjoittaa että huomioi vain biologisen sukulaisen. Onko koskaan käynyt mielessä mitä avioerolapset ovat jo joutuneet käymään läpi? Eikö vaikeuksia kohdanneet nimenomaan tarvitse tukea ja huomiota? Miettikää sitä.

Kyllä on käynyt ja sen vuoksi avioerolapsen omat sukulaiset tukevat häntä ja antavat hänelle huomiota myös hänen vanhempiensa eron jälkeen. Näin mä itsekin toimin, kun omia sukulaisiani on eronnut. Sukulainen voi erota useammankin kerran, mutta lapsen elämässä on aina se sama biologinen täti, joka tukee ja antaa huomiota, eikä eronneen tarvitse etsiä uuttaa puolisoa saadakseen uuden puolison suvusta lapselleen tukijaa ja huomioijaa. 

Entä jos lapsella ei ole biologisia sululaisia?

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni kirjoittaa että huomioi vain biologisen sukulaisen. Onko koskaan käynyt mielessä mitä avioerolapset ovat jo joutuneet käymään läpi? Eikö vaikeuksia kohdanneet nimenomaan tarvitse tukea ja huomiota? Miettikää sitä.

No ei se biosukulainen sitten ole avioerolapsi ja tuupattu uuteen uusperheeseen?

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni kirjoittaa että huomioi vain biologisen sukulaisen. Onko koskaan käynyt mielessä mitä avioerolapset ovat jo joutuneet käymään läpi? Eikö vaikeuksia kohdanneet nimenomaan tarvitse tukea ja huomiota? Miettikää sitä.

Ja tämä on näiden lasten äidin uuden puolison sukulaisten vika koska..?

Ja ovathan ne bio-sukulaislapsetkin ero-perheestä. Muuten tätä uusioperhe-kuviota ei olisi edes olemassa. Lisäksi heillä on omat sukulaiset. Eivät lapset kaipaa vierasta ihmistä kun heidän elämässään tapahtuu myllerryksiä vaan tuttuja ja turvallisia läheisiä.

Minulla ei ole tästä oikeastaan muita omakohtaisia kokemuksia kuin kummi-lapseni (ei-sukua, mutta läheisiä syntymästä saakka) ero-perheestä ja jos rehellisesti sanon, niin minusta kyse on usein uuden puolison ahneudesta. Tällä tarkoitan niin materialistisia asioita kuin aikaa. 

Olen alkanut saamaan vaatimuksia, että jos otan kummilasta hoitoon tai vien tätä esim. lintsille niin minun on otettava myös tämän uuden puolison lapset mukaan ja maksettava tietenkin koko lysti.

Samoin se että olen ostellut kummipojalle välillä jotain kalliimpia lahjoja kuten esim. tabletti tai joku isompi lego-setti on saanut aikaan sen, että saan nykyään viestejä kun noilla minulle vierailla lapsilla on jotkut merkkipäivät ja listaa toiveista jotka ovat yleensä sadastaviidestäkympistä ylöspäin.

Meillä on tuon takia tuon ystäväni kanssa välit aika lailla viilenneet ja näen kummipoikaani lähinnä silloin kun tämä on ystäväni ex-vaimolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni kirjoittaa että huomioi vain biologisen sukulaisen. Onko koskaan käynyt mielessä mitä avioerolapset ovat jo joutuneet käymään läpi? Eikö vaikeuksia kohdanneet nimenomaan tarvitse tukea ja huomiota? Miettikää sitä.

Kyllä on käynyt ja sen vuoksi avioerolapsen omat sukulaiset tukevat häntä ja antavat hänelle huomiota myös hänen vanhempiensa eron jälkeen. Näin mä itsekin toimin, kun omia sukulaisiani on eronnut. Sukulainen voi erota useammankin kerran, mutta lapsen elämässä on aina se sama biologinen täti, joka tukee ja antaa huomiota, eikä eronneen tarvitse etsiä uuttaa puolisoa saadakseen uuden puolison suvusta lapselleen tukijaa ja huomioijaa. 

Entä jos lapsella ei ole biologisia sululaisia?

Onhan lapsella edelleenkin ainakin isä tai äiti. Lapsi kuitenkin tarvitsee tukea jo heti vanhempiensa eron jälkeen eikä vasta sitten - kenties vuosien päästä - kun vanhempi löytää uuden puolison. Eikä uudella puolisollakaan ehkä ole sukulaisia, joten avioerolapsen tukeminen on ensisijaisesti hänen vanhempiensa tehtävä ja vanhempien kautta vanhempien sukulaiset - jos heitä on - voivat olla apuna. Ja sitten joskus se uusi puolisokin voi olla tukena, mutta ei voi jättää tuota tukihommaa odottamaan siihen asti, että vanhempi löytää uuden puolison. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni kirjoittaa että huomioi vain biologisen sukulaisen. Onko koskaan käynyt mielessä mitä avioerolapset ovat jo joutuneet käymään läpi? Eikö vaikeuksia kohdanneet nimenomaan tarvitse tukea ja huomiota? Miettikää sitä.

Kyllä on käynyt ja sen vuoksi avioerolapsen omat sukulaiset tukevat häntä ja antavat hänelle huomiota myös hänen vanhempiensa eron jälkeen. Näin mä itsekin toimin, kun omia sukulaisiani on eronnut. Sukulainen voi erota useammankin kerran, mutta lapsen elämässä on aina se sama biologinen täti, joka tukee ja antaa huomiota, eikä eronneen tarvitse etsiä uuttaa puolisoa saadakseen uuden puolison suvusta lapselleen tukijaa ja huomioijaa. 

Entä jos lapsella ei ole biologisia sululaisia?

Jos lapsella ei ole vanhempiaan lukuunottamatta lainkaan biologisia sukulaisia, silloin hän ei ole missään vaiheessa eläämäänsä tottunutkaan saamaan tukea ja huomiota muilta kuin omilta vanhemmiltaan. Lapsen tukemisesta ja huomion antamisesta on siis aina huolehtinut vanhemmat ja he tekevät niin myös avioeron jälkeen. 

Tottakai saa täti ottaa pienen viettämään kahdenkeskistä laatuaikaa. Jos puolison lapset tosiaan ovat jo vähän vanhempia kuten ap antoi ymmärtää, eiköhän ole heillekin mukavaa saada välillä olla viikonloppua kotona rauhassa ilman tod. näk. uteliasta ja leikkisää 6veetä. Toki näitä puolison lapsia on sillä tavalla kiva huomioida että siellä vieraillessa ottaa kontaktia ja kysyy kuulumisia ja vie vaikka kaikille talossa asuville lapsille tasapuolisesti jotkut pienet tuliaiset, karkkia tms. Mutta väkisin ei mielestäni tarvitse kylään ottaa, tuskin kukaan osapuoli saa mitään irti väkisin pakotetusta yhteusestä ajasta.

Jos sisaruksesi ja tämän puoliso auttavat sinua arjessa paljon, esim. ottavat koiraa hoitoon, lainaavat autoa tms. ymmärrän jos joskus pyytävät rehellisesti lastenhoitoapuna ottamaan nämä isommatkin kylään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni kirjoittaa että huomioi vain biologisen sukulaisen. Onko koskaan käynyt mielessä mitä avioerolapset ovat jo joutuneet käymään läpi? Eikö vaikeuksia kohdanneet nimenomaan tarvitse tukea ja huomiota? Miettikää sitä.

Kyllä on käynyt ja sen vuoksi avioerolapsen omat sukulaiset tukevat häntä ja antavat hänelle huomiota myös hänen vanhempiensa eron jälkeen. Näin mä itsekin toimin, kun omia sukulaisiani on eronnut. Sukulainen voi erota useammankin kerran, mutta lapsen elämässä on aina se sama biologinen täti, joka tukee ja antaa huomiota, eikä eronneen tarvitse etsiä uuttaa puolisoa saadakseen uuden puolison suvusta lapselleen tukijaa ja huomioijaa. 

Entä jos lapsella ei ole biologisia sululaisia?

Jos avioerolapsen ainoa biologinen sukulainen on toinen hänen vanhemmistaan, lapsi tarvitsee tukea ja ennenkaikkea huomiota juuri tältä vanhemmaltaan eikä joltain puolitutulta kuten vanhemman uuden puolison sisarukselta, Tässä tapauksessa on siis avioerolasten etu, jos nuorempi sisarus (jolla on sekä molemmat vanhemmat että toisen vanhemman puolelta muutakin sukua) on jonkun muun (aloittajan tapauksessa tätinsä) luona ja näin avioerolasten vanhempi pystyy keskittymään antamaan huomiotaan vain avioerolapsilleen. 

Varmasti eri asia jos olisi kyse orvosta pienestä lapsesta,mutta tässähän on kyse jostain teini-ikäisistä, jotka eivät edes ilmeisesti tervehdi ap:ta kun on käymässä. Miksi siis sellaisia pitäisi muistaa ja viedä yhtään minnekään kun ei ole olemassa mitään suhdetta?

Olisiko oikeasti kamalaa, jos jokainen lapsia hankkinut pitäisi huolta omasta jälkikasvustaan ja hoitaisi omat asiansa niin, että näillä lapsilla olisi omasta takaa ne asiat, joita lapselle toivotaan?

Meillä on neljä omaa lasta ja veljen kolmelle lapselle olen joskus avannut pienet säästötilit sitä varten kun muuttavat pois kotoa. Tiedän ettei veljelläni ole rahaa ja tilit ovat minun nimelläni.

Veljen lapsille hommasin aso-numerot vuosia sitten ja yhden säästöt menivät siihen. Toiselle takasin asuntolainan. Kolmas 26-vuotias asuu meillä ja opiskelee yliopistossa.

Tiedän että olen auttanut liikaa koska haluan veljen lasten menestyvän vanhemmistaan huolimatta.

Nyt idiootti-veljeni seurustelee naisen kanssa, joka antoi kolme entistä lastaan pois kun alkoi seurustella veljeni kanssa ja on taas raskaana.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko oikeasti kamalaa, jos jokainen lapsia hankkinut pitäisi huolta omasta jälkikasvustaan ja hoitaisi omat asiansa niin, että näillä lapsilla olisi omasta takaa ne asiat, joita lapselle toivotaan?

Meillä on neljä omaa lasta ja veljen kolmelle lapselle olen joskus avannut pienet säästötilit sitä varten kun muuttavat pois kotoa. Tiedän ettei veljelläni ole rahaa ja tilit ovat minun nimelläni.

Veljen lapsille hommasin aso-numerot vuosia sitten ja yhden säästöt menivät siihen. Toiselle takasin asuntolainan. Kolmas 26-vuotias asuu meillä ja opiskelee yliopistossa.

Tiedän että olen auttanut liikaa koska haluan veljen lasten menestyvän vanhemmistaan huolimatta.

Nyt idiootti-veljeni seurustelee naisen kanssa, joka antoi kolme entistä lastaan pois kun alkoi seurustella veljeni kanssa ja on taas raskaana.

Mielestäni olet tehnyt kivasti, kun olet auttanut näitä veljesi kolmea lasta. Veljesi ei voi kuitenkaan olettaa, että hän voi aina vaan hankkia lisää lapsia ja sinä sitten tarjoaisit kaikille hänen tulevillekin lapsille saman. Kun ottaa vielä huomioon, että näillä lapsilla on melkoinen ikäero tähän tulokkaaseen verrattuna, ei kukaan voi olettaa, etteikö sinulla alkaisi olla jo omiakin juttuja, joihin tarvitset rahojasi seuraavan 20 vuoden aikana. Nyt vielä jaksat, että 26 v opiskelija asuu luonasi, mutta 26 vuoden päästä oma tilanteesi voi olla jo ihan erilainen eikä veljesi tai tämän uusi vaimo voi mitenkään olettaa, että myös heidän lapsensa saisi aikanaan asua luonasi. 

Kun ihminen lähtee lapsiperhe-elämän toiselle kierrokselle ja tekee iltatähden (joko ydin- tai uusperheessä), ei voi mitenkään olettaa, että asiat olisivat sukulaistenkaan osalta samalla tavalla kuin mitä oli ensimmäisten lasten kanssa. Taloudellinen tilanne voi olla eri, terveydentila voi olla eri, elämäntilanne voi olla eri jne. Se, mikä päti ensimmäisten lasten kohdalla, ei välttämättä pädekään enää iltatähden kohdalla. Ensimmäiset lapset ovat saattaneet olla paljonkin mummolassa, mutta nuorimman kohdalla mummo on jo kuollut tai niin vanha tai sairas, ettei enää voi tai jaksa ottaa lapsenlapsiaan luokseen.

Veljesi nuorinkin taitaa olla jo omillaan, joten kun hän aiemmin kuitenkin elätti kolmea lasta, tämän uuden tulokkaan kohdalla elättää vain yhtä. Joten siitä summasta, mikä hänellä aiemmin meni kolmen lapsen elättämiseen, hän voi nyt  laittaa 2/3 säästöön tätä nuorinta lastaan varten. 

Eli jos lapsella ei ole muita biologisia läheisiä kuin äiti/isä, ei hän tarvitse lähelleen ketään muutakaan ei-biologista tulihenkilöä. Oikeesti mammat?

Ihmisten pitäisi ymmärtää että kaikki, mitä joku muu kuin äiti tai isä antaa lapselle, on silkkaa bonusta. Ei sillä äidillä/isällä ole oikeuttaa vaatia tai edes ehdottaa yhtään mitään, jos joku hyvä hyvyyttään haluaa yhtä valitsemaansa lasta huomioida.

Jos joku useammalle miehelle lapsia tehnyt mamma kuvittelisi voivansa ehdotella minulle yhtään, keitä lapsia huomioin ja keitä en, loppuisi kaikkien lapsien huomioiminen siihen paikkaan ja taitaisi välitkin mennä. Minun aikani, minun rahani, minun päätökseni.

Ihmisten pitäisi ymmärtää olla kiitollisia jos joku ulkopuolinen haluaa heidän lastensa kanssa aikaa viettää tai lahjoja antaa eikä asetella ehtoja. Meillä kun on kaikilla oma elämämme, se on aina joltinenkin uhraus jonkun muun lapsia huomioida.