Lue keskustelun säännöt.
Tuo adhd-lapsi tappaa minut. Tuhoaa henkisen ja fyysisen terveyteni . Terapia on ja lääkkeet, mikään ei auta
02.07.2019 |
Jatkuvaa rääkymistä, jankkaamista ja riehumista. Mitään ei voi tehdä nätisti. Perseilee aamusta iltaan kunnes karjun kurkku suorana tai itken silmiä päästäni. Mies hokee aina "muista olevasi aikuinen " mikä tekee olostani entistä paskemman. Itken aamusta iltaan, ruoka ei maistu , heräilen öisin musiikkiin joka loppuu heti kun avaan silmät. Masennuslääkkeistä ei ole mitään hyötyä, olen vain lihonut. Yhä useammin mietin että menisin makaamaan junaradalle ja sulkisin silmät, sen jälkeen ei olisi huolta mistään. Vain hiljaisuutta ja pimeyttä, mikä olisi ihanaa. Mies saisi kasvattaa lapsen kun kerran osaa sen paremmin.
Kaikista pahinta on, että tein mitä ei ikinä saisi tehdä . Huusin lapselleni tämän tuhonneen elämäni ja olevan ärsyttävä kakara. Niitä sanoja en saa takaisin. Pelkään että meitä on kohta tässä kaksi rikkonaista: minä ja tyttö ;(
Kommentit (302)
hehe:) kirjoitti:
Äläkä viitti tuhota sen lapsen elämää lääkityksellä vaan sen takia ettet ollu valmis. Hae vaikka itelles lääkitys mielummin jos on pakko jonkun pää tuhota. Tosin miehes ei sen jälkeen saa seksiä joka taas tuottaa lisähaasteita ja jos sun muksu selviää aikuiseks täysjärkisenä ni se tulee vielä kysymään että äiti miks.
Mites se adhd-lääke tuhoaa elämän?
Tiedätkö edes miten se toimii adhd-ihmisillä?
Se auttaa. Enemmän se auttaa sitä lasta.
Monet adhd ihmiset joutuu kierteeseen nuorinakin, juurikin kun ei saa apua, masentuu, alkavat itselääkitsemään HUUMEILLA.
Onko se parempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olennaisuuuksien havainnointi ja kyky keskittymiseen sekä tarkkaavaisuuteen ja kyky ymmärrykseen on elämässsä selviytymisen perusedellytyksiä.
Jos näissä ilmenee ongelmia niin tiedonkäsittely ja ilmaisu itselle sekä ympäristöllee on raskasta.
Kopioisin sun muutkin tekstit mutten jaksa.
Niin, adhd:ssa vaikeutuu osat alueet, esim omien tunteiden kertominen, mutta jos alat opettaa kuin tyhmälle, se sattuu vielä enemmän, koska kritiikki on ihan kamalaa kun on adhd.
Älä puhu kuin tyhmälle. Pliis
Meillä on 13 v. poika joka pienempänä sananmukaisesti meni pitkin seiniä. Vaikeuksia eskarissa, neljä ensimmäistä kouluvuotta opiskeli pienryhmässä. Raskasta on ollut kotona, muistan ikuisesti sen neuvolakäynnin kun itkin koko vastaanoton ajan. Vähän hävettää näin jälkeenpäin.... Onneksi sai apua ja nyt 13 v. on kovasti rauhoittunut ja järkevöitynyt. Alkoi 6 v. pelaamaan jalkapalloa joka mielestäni on myös auttanut paljon. On saanut purkaa sitä järjetöntä energiamäärää luvallisella tavalla ja on saanut onnistumisen tunteita ja pysyviä ystäviä joukkueesta. ADHD-lapsia on monenlaisia. Auttaisiko joku mieleinen liikuntaharrastus? Lääkityksen vaihto? Sinulle itselle toiset lääkkeet? Muutama päivä omaa aikaa vaikka ihan hotellissa että saisit levätä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nytkin kirkuu yläkerrassa koska ei saanut sukkia jalkaan eikä hyvksynyt apua. Varmaan kohta taas ryömii sängyn alle ja nukahtaa sinne aikansa huudettuaan..
Ensimmäiset merkit näkyivät taaperoina jolloin sai hirvittäviä raivareita eikä huomion kääntäminen muualle (katsoppa tätä kirjaa) auttanut, käyttäytyi myös itsensä loukattuaan erikoisesti ja konttasi pöydän alle tms sen sijaan että olisi tullut syliin hakemaan lohtua. Aloitti perhepäivähoitajalla 3-vuotiaana ja tämä viisikymppinen, kymmeniä lapsia hoitanut nainen sanoi ettei ole koskaan nähnyt vastaavaa. Kun aloitti eskarin siellä huomattiin ettei keskity, eikä oikein ymmärrä tehtäviä. Suostumuksellamme pyörät pistettiin pyörimään ja oli käyttäytymisterapiassa minkä jälkeen seurasi useita tutkimuksia eri ´paikoissa. Puhuttiin kehitysvammaisuudesta ja tarkkaavaisuushäiriöstä, lopulta diagnoosi oli adhd.
Ei nuku VIELÄKÄÄN omassa sängyssä emmekä enää jaksa yrittää, lapsi on 9v, monta vuotta meidän pitää kiskoa takaisin sänkyynsä ja suunnilleen pitää paikallaan ettei nouse sieltä? Rutiini on aina ollut iltasatu, hali ja pusu, yövalo päälle ja hyvää yötä mutta kun rutiinista ei ole mitään apua ! Sama monta kirjaa luin tai monta laulua lauloin, hyppäsi sänkystään ja kipitti meidän sänkyymme. Siirsimme sängyn huoneeseemme ja nukkui siinä noin viikon, sitten alkoi taas kavuta väliimme. Kokeilimme tarrapalkintoa, ei toiminut. Koko keho on jumissa kun yön kyhjöttää sängyn reunalla ja saa kaupan päälle potkuja selkään!
Mie en jaksa...
Ap
Tsemppiä, mulla on tuollainen aikuinen tytär. Sillä erotuksella että hän sai täsmälleen samoilla oireilla diagnoosin vasta yläasteella, koska ketään ei kiinnostanut avunpyyntöni, ei neuvolaa, eikä koulua. Nyt tyttäreni on aikuinen syvästi masentunut joka ei käy koulua, ei ole töissä, on vain kotona ja juo kaljaa ja polttaa hasista.
Lisäyksenä: Varaudu siihen että tyttäresi "huono käytös" tulee olemaan sinun vikasi, huonouttasi, ja sitä ettet ole kasvattanut lastasi, koska ei porukka oikeasti ymmärrä millaista se on kun lapsi ei ole ihan terve, vaikka päältäpäin siltä näyttääkin. Oma tyttäreni "oireili" jo ihan vauvana. Ne katsottiin oireiksi vasta diagnoosin jälkeen.
Kyllä se huumeiden käyttö ja muu epäsosiaalisuus on aina yhteiskunnan vika tai ainakin sairaus, jota pitää hoitaa miljoonalla eurolla. 😒
Mitä sitten mielestäsi meille synnynnäisestä häiriöstä poteville pitäisi tehdä? Nappi otsaan? Ai niin, mutta se traumatisoi taas lähipiiriä ja aiheuttaa kuluja. Nappi otsaan niillekin?
Hansuliini kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä dopamiini/välittäjäaine tutkimustulokset on osoitettu osittain vääräksi tulkinnaksi aivojen häiriöistä. Täysin varmoja ei voida olla dopamiinin osallisuudesta mielensairauksiin tämän hetkisten tutkimusten perusteella.
Pistätkö linkkiä niihin tutkimuksiin? Enempää en viitsi edes provosoitua tosta väitteestä. Ne mun autisminkirjoiset piirteet, kun estää. Käyppä, vaikka lukemassa käypähoitosuosituksista ADHD.n genetiikasta. Itse, kun on noita omakohtaisia kokemuksia jo ihan kivasti ko. häiriöstä:
Käypä hoito ei ole mikään tutkimuslähde, vaan TÄMÄN HETKEN yleinen kokoelma hoitokäytäntöjä.
Tieteellinen tutkimus etsii totuutta ja lähtee aina jonkun individuaalin todistamasta totuudesta. Joka mahdollisesti taas kumotaan.
Hoito sitten soveltaa kulloistakin tieteellistä totuutta.
Edelleen, käypä hoito on suositus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako lapsi riittävästi ulkoilua ja liikuntaa, myös koulun tai päiväkodin jälkeen?
Adhd:n yksi piirre on että kun saa päähänsä haluta jotain, se pitää saada NYT. Aikuinen adhd saattaa ruveta keskellä yötä etsimään myytäviä lampaita ,koska hänen pitää saada lammas ja lapsella tämä taas purkautuu jankutuksena joka muuttuu raivokohtaukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellle itselleen tulisi pyrkiä antaa se osa etttä hän itse oppii oivaltamaan koska sitä ei voi pääähän istuttaaa.
Totta. Vaikea ADHD tosin tekee sen ettei sinne päähän pysty istuttamaan juuri mitään mitä siellä ei alun perin jo ole.
Ap: ellet ole jo ottanut yhteyttä, niin ota nyt pikaisesti yhteyttä perhesosiaalityöhön, vammaispalveluihin ja hae omaishoidontukea. Palvelut ja tukien saaminen toki vaihtelevat paikkakunnasta riippuen, mutta selvästi tarvitsette jotain tukea kotiin ja lapselle.
ADHD:sta ei parannu, mutta tukea itsellesi ja lapsella on saatavilla ja sen kanssa oppii elämään jotenkin.
Voimia teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n lapsi kuulostaa pikkusiskoltani. Ajoi äidin masennuksen ja alkoholismiin, sekä aiheutti vanhemmilleni avioeron. Sisko on syntynyt 92 ja sai diagnoosin 11-vuotiaana. Meillä on viiden vuoden ikäero ja muistan hyvin sen huudon sekä päässä seisseet silmät "Äiitiii mene ostamaa mansikoita, nyt heti. Mansikoitamansikoitamansikoita!" Tms. Yleensä aamulla herättyään tahtoi jotain jota ei ollut ja pimahti.
Ei suostunut menemään suihkuun, harjaamaan hiuksia tai pesemään hampaita ilman taistelua. Kaikki kivat lomareissutkin meni pieleen. Muistan kun olimme muumimaailmassa ja 7v sisko ulvoi miten muumit on pas""ja mennään kotiin, mennään kotiin jo. Ja itse oli sinne tahtonut !
Moni oli sitä mieltä että kasvatuksessa oli vikaa, mikä mursi äidin. Kun kaikkensa kuitenkin yritti. Alkoi sitten tissutella että olisi kestänyt. Kun vanhempani erosivat, isä antoi ymmärtää että minä olin tervetullut koska vain mutta pikkusiskoni ei.
Adhd-lääke, en nyt muista minkä niminen ei toiminut. Koulun sisko kävi neljännestä luokasta lähtien mukautetussa opetuksessa pikkuluokassa. Koulun jälkeen meni amikseen, jätti kesken ja keskittyi ryyppäämään sekä syömään karkkia. .Äiti käy joskus siellä siivomassa sekä antaa rahaa, vaikka tietää sen menevän kaljaan ja karkkiin. Olen sanonut äidille että antaisi olla. Itse en ole siskon kanssa ollut tekemisissä sen jälkeen kun läppäisi lastani. Ilman syytä, kaksivuotiasta. Koiransakin otettiin pois kun potki sitä. Reagoi väkivallalla heti, jos joku ei toimi odotetusti tai muuten "ärsyttää".
Vierailija kirjoitti:
Vähän ot, mutta mistäköhän johtuu, että nykyisin näitä adhd-lapsia tuntuu olevan pilvin pimein? Vaikuttavatko ympäristön kemikaalit tms adhd:n puhkeamiseen? Sen lisäksi muita käytöshäiriöitä ja autismin kirjoa tuntuu olevan todella isolla osalla lapsista. Kiinnostaisi tietää.
Ennen on myös ollut saman verran, mutta silloin niitä ei tunnistettu. Omalla luokalla oli kaksi klassista ADHD-poikaa. Pelleilevät tunnilla, jankuttivat vastaan ja riehuivat. Myös heidän oppiminen kärsi, kun eivät saaneet apua. No, nyt aikuisena toinen on vankilassa, toinen alkoholisti. Nykyään lapset saavat apua ongelmiinsa, joten heidän elämänsä sujuu yleensä paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, en tiedä kaipaatko lisää neuvoja, mutta tässä olisivat omani, jotka auttaneet omat adhd/autismin kirjon lapsen kanssa:
- Facebookissa on hyviä vertaisryhmiä ADHD-lasten ja nepsy-lasten vanhemmille. Niihin kannattaa liittyä, ainakin saa lukea muiden kokemuksia ja vertaistukea. Saa myös neuvoja Kelan ja hoitotahon kanssa toimimiseen
- Yhteys lastensuojeluun ja perhetyöhön. Luulisin, että teillä on oikeus esimerkiksi hoitajaan lapselle, että pääsette lepäämään
- Ehdottomasti lapsi syömään, mitä tahansa ruokaa mikä maittaa: keksejä, makaronilaatikkoa, pizzaa, jugurttia, suklaata. vaikka samaa ruokaa kuukaudesta toiseen
- Nukkumisen tueksi melatoniini illalla, painopeitto ja lisäksi nukkuisin suosiolla samassa huoneessa, vaikka kolmella sängyllä
- Käypä hoito -suosituksen mukaan tärkeä hoitomuoto on lapsen käyttäytymisen positiivinen tuki. Tarkoittaa siis jatkuvan ohjaamisen ja minuutintarkkojen rutiinien lisäksi jatkuvaa kehumista mistä tahansa minimaalisesta onnistumisesta. Lapsi saa näin itseluottamusta ja positiivisia kokemuksia. Eli: "Oi miten taitava olet kun osasit itse hakea sukat"; "oletpa taitava ja innokas piirtäjä, kyllä olet osannut piirtää todella hienon maiseman"; "kylläpä meillä oli kivaa uimassa tänään, olitpa taitava uimari"; "menipä hienosti, kun kävelit ihan itse pihalta" yms asioita, joita ei ikinä tarvitsisi sanoa "normi"lapselle. Tätä jatkuvalla syötöllä, niin ehkä vuosien kuluttua on tiedossa jotain kehitystä ja itselläkin on parempi olo.
tsemppiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ot, mutta mistäköhän johtuu, että nykyisin näitä adhd-lapsia tuntuu olevan pilvin pimein? Vaikuttavatko ympäristön kemikaalit tms adhd:n puhkeamiseen? Sen lisäksi muita käytöshäiriöitä ja autismin kirjoa tuntuu olevan todella isolla osalla lapsista. Kiinnostaisi tietää.
Koska ennen vanhaan ei ollut näistä asioista tietoa, nykyään tiedetään enemmän. Ennen näillä oireilla olevat lapset suljettiin laitoksiin mielisairaina.
No ei ainakaan 60 - 70-luvulla, jolloin meno oli ihan toisenlaista. Lapsuus oli kivaa aikaa ja koulussa välitunnit ulkoiltiin aina ja porukalla pelattiin kesällä kesäpelejä ja talvella talvijuttuja. Kaikilla oli kivaa.
Kotiin ei olisi malttanut mennä kuin hädintuskin syömään.Täh??????!!!? Miten lapsuuden leikit muuttavat aivojen häiriöitä?
Eli kaikki maailman aivohäiriötkö paranee kun mennään leikkimään?
Oho!! Sä oot nero!
Mutta, jännä kun itse synnyin -90 luvulla, olen dg saanut viime vuonna, mutta minäkin leikin lapsena niin paljon ettei halunnut kotiin mennä. Leikin senkin jälkeen kun muut lähtivät kotiin, silloin vaan leikin yksin mielikuvitusmaailmoissani :) Ei kukaan jaksanut leikkiä mun kanssa niin pitkään kuin haluaisin.
Nykyään on kyllä pelit ja vehkeet, mutta minä tyttö haluaisin vieläkin pelata kavereiden kanssa lumisotaa, vesisotaa, mölkkyä, kuurupiiloa yms. Se on kivaa!
Onneks mies leikkii kanssani.Miksei minun neurologinenhäiriö ole parantunut teoriasi mukaan vaikka olen koko ikäni leikkinyt?
Kyllä mäkin uskon ympäristön vaikutukseen. Ei sillä ehkä ketään paranneta, mutta täytyyhän oireesi olla ihan eri luokkaa kuin ap:n tytön jos olet reilu 20v elänyt ilman edes diagnoosia..? Ihanaa, kun olet saanut ja saat leikkiä. Näetkö eron tuohon, kun ap itkee kylppärissä? Millaista ympäristöä hän oikeasti pystyy lapselleen tarjoamaan. Tilanne on päässyt ihan liian pitkälle eikä syy ole pelkästään se, että lapsi vaan on niin kamala. Noidankehä, missä ongelmat ruokkivat toisiaan, ja se pitää saada pysäytettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kamalia tarinoita, jonkin verran olen sivusta seurannut keva- nuoren kasvua ja nähnyt miten monesta asiasta hänen kanssaan piti vääntää. Jättäisin jokaisen vähä merkityksellisen taistelun väliin esim mitkä kengät puetaan.
Oletteko olleet sopeutumisvalmennuskurssilla jo? Jos ette, niin pyydä ihmeessä lääkäriltä lähete! Kurssit järjestetään yleensä kivassa ympäristössä, esim kylpylöissä. Täysi ylläpito kuuluu, eikä teidän tarvitse itse maksaa mitään (kurssit ovat kelan kustantamia). Voitte osallistua koko perhe, lapsille ja aikuisille on omaa ohjelmaa. Saatte vinkkejä ja ohjeita, lisää tietoa sekä vertaistukea ja muiden kokemuksia. Kurssi pidetään yleensä kahdessa osassa, viikko kerralla. Joskus yhteensä kolme viikkoa. Hyödyn lisäksi se on vähän kuin lomaa ja irtiottoa arjesta. Miehesikin saisi varmaan kurssilta lisää ymmärrystä asiaan ja osaisi jatkossa tukea sinua paremmin ettet jäisi niin yksin. Menetetyt työtulot korvataan kelan kautta suurimmaksi osaksi, samoin matkat kurssipaikkakunnalle. Kurssille siis haetaan lääkärin lähetteellä ja lisäksi tehdään oma hakemus kelaan. Kelan sivuilta löytyy lista alkavista kursseista.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! Minun vanhimmalla lapsellani on ADHD. Oli aika jolloin oli todella raskasta, sain koko ajan negatiivista palautetta, eskarissa laativat päivittäin listan mitä kaikkea kiellettyä/muista poikkeavaa lapsi oli päivän aikana tehnyt. Osa vanhemmista kielsi lapsiaan leikkimästä poikani kanssa. Ensimmäiset kouluvuodet olivat myös vaikeita ja kyläilyt yhtä helvettiä, koska poika kävi täysin ylikierroksilla. Meillä kuitenkin lääkitys muutti kaiken. Sitä poika käytti muistaakseni viitisen vuotta ja vuosiin ei ole lääkettä tarvinnut. Nykyään tuo 17-vuotias on kuin kuka tahansa ikäisensä, tietenkin joitakin juttuja (jumiutuu herkästi tiettyihin vaatteisiin jne) edelleen on, mutta fiksu lukiolainen lopulta saatiin, kun jaksettiin taistella vaikean ajan yli.
Joskus ADHD-lasten kanssa käy myös hyvin.
Ihan on kuin meidänkin esikoisen kanssa, paitsi että meillä diagnoosi on ollut autismin kirjoa + toinenkin erityisdiagnoosi, joka ei todellakaan ole tilannetta helpottanut leikkaus- ja oikomishoitoineen. Erityistarhaa, koulun aloitus pienluokassa ja sitten vielä pienemmässä ryhmässä, joskus on istunut kaksi naista päällä että on pysynyt luokassa. Kaikenlaista sähmäämistä kotona, jota en jaksa tähän edes alkaa kuvailla. Tilanteen katkaisu risperidonilla (puolisen vuotta muistaakseni), sairaslomalla ja sairaalakoulujaksolla, josta erityiskouluun, jossa erityisen ihana, kokenut opettaja. Siitä integroituun luokkaan, kuudennelle luokalle erityisopetuksen purku. Kognitiivista terapiaa ja myöhemmin myös valmennusta enemmän arkipäivän toimintakykyyn. Ikävuodet 2-10 olivat yhtä hulinaa, samaan syssyyn vielä pari lasta lisää niin että ovat syntyneet 4.5 vuoden sisään kaikki kolme.
Ei hän "parantunut" ole, eikä niin pidä ajatellakaan, mutta tuossa tuo pänttää syksyn ylppäreihin ja iltapäivällä mennään taas ajelemaan ajo-opetusta. Mikään ei ole tullut helpolla, kaikesta on joutunut taistelemaan niin kotona kuin koneistossakin ja paljon on joutunut uhraamaan. Selviydytty silti on, ja sitä ajatellessa meinaa tulla välillä tippa linssiin iskällekin.
Tsemppiä ap, et ole yksin etkä ainoa. En minä osaa sanoa mistä teille olisi apua, mutta ihan varmasti sellaista löytyy, kun löytyy vain se oikea ihminen, joka ymmärtää tilanteenne ja osaa sanoa että nyt tehdään näin, ja siitä se lähtee. Älä luovuta.
Synnyin mielisairaaseen perheeseen, jossa äiti itki koko ajan .
Eskarista amikseen koulukiusaamista. Nuorena aikuisena adh diagnoosi, nyt kolmekymppisenä kuusi diagnoosia ja työkyky nolla, eläkepaperit vetämässä.
Olisin halunnut olla joku. Jotain. Mitä, sitä en osaa sanoa, sillä lapsuuteni takia minulle ei koskaan kehittynyt persoonaa. Minulla ei ole erityisiä ajatuksia tai toiveita enää mitään koskien, kunhan vaan olen olemassa. En väärinkäytä mitään. En harrasta mitään. Minulla ei ole yhtään ystävää.
Nyt kun asiaa mietin, minulla oli pari toivetta. Olisin halunnut osata lentää, ja taikoa. Kumpaankaan ei ole tässä elämässä mahdollisuuksia, eli se siitä.
miksi äiti? kirjoitti:
Synnyin mielisairaaseen perheeseen, jossa äiti itki koko ajan .
Eskarista amikseen koulukiusaamista. Nuorena aikuisena adh diagnoosi, nyt kolmekymppisenä kuusi diagnoosia ja työkyky nolla, eläkepaperit vetämässä.
Olisin halunnut olla joku. Jotain. Mitä, sitä en osaa sanoa, sillä lapsuuteni takia minulle ei koskaan kehittynyt persoonaa. Minulla ei ole erityisiä ajatuksia tai toiveita enää mitään koskien, kunhan vaan olen olemassa. En väärinkäytä mitään. En harrasta mitään. Minulla ei ole yhtään ystävää.
Nyt kun asiaa mietin, minulla oli pari toivetta. Olisin halunnut osata lentää, ja taikoa. Kumpaankaan ei ole tässä elämässä mahdollisuuksia, eli se siitä.
Osallistu larppiin..siellä lennetään ja taiotaan!!!
Sinä, jolle ehdotettiin terapiaa, ammatti-ihmisen hyvä puoli on just siinä, että ei tarvitse miettiä, häiritsetkö tai ärsytätkö ongelmillasi - heidän työnsä on kuunnella niitä ja etsiä kanssasi ratkaisuja. Heillä on omat työkalut siihen, etteivät asiat jää työn ulkopuolella painamaan, sinun ei tarvitse kantaa siitä huolta.
Jos silti tuntuu vaikealta pyytää apua itsellesi, niin saisitko otettua ensimmäisen askeleen vaikka ajattelemalla, että teet sen puolisosi ja lapsesi takia?
Voimia ja kaikkea hyvää!
Täh??????!!!? Miten lapsuuden leikit muuttavat aivojen häiriöitä?
Eli kaikki maailman aivohäiriötkö paranee kun mennään leikkimään?
Oho!! Sä oot nero!
Mutta, jännä kun itse synnyin -90 luvulla, olen dg saanut viime vuonna, mutta minäkin leikin lapsena niin paljon ettei halunnut kotiin mennä. Leikin senkin jälkeen kun muut lähtivät kotiin, silloin vaan leikin yksin mielikuvitusmaailmoissani :) Ei kukaan jaksanut leikkiä mun kanssa niin pitkään kuin haluaisin.
Nykyään on kyllä pelit ja vehkeet, mutta minä tyttö haluaisin vieläkin pelata kavereiden kanssa lumisotaa, vesisotaa, mölkkyä, kuurupiiloa yms. Se on kivaa!
Onneks mies leikkii kanssani.
Miksei minun neurologinenhäiriö ole parantunut teoriasi mukaan vaikka olen koko ikäni leikkinyt?