Lue keskustelun säännöt.
Tuo adhd-lapsi tappaa minut. Tuhoaa henkisen ja fyysisen terveyteni . Terapia on ja lääkkeet, mikään ei auta
02.07.2019 |
Jatkuvaa rääkymistä, jankkaamista ja riehumista. Mitään ei voi tehdä nätisti. Perseilee aamusta iltaan kunnes karjun kurkku suorana tai itken silmiä päästäni. Mies hokee aina "muista olevasi aikuinen " mikä tekee olostani entistä paskemman. Itken aamusta iltaan, ruoka ei maistu , heräilen öisin musiikkiin joka loppuu heti kun avaan silmät. Masennuslääkkeistä ei ole mitään hyötyä, olen vain lihonut. Yhä useammin mietin että menisin makaamaan junaradalle ja sulkisin silmät, sen jälkeen ei olisi huolta mistään. Vain hiljaisuutta ja pimeyttä, mikä olisi ihanaa. Mies saisi kasvattaa lapsen kun kerran osaa sen paremmin.
Kaikista pahinta on, että tein mitä ei ikinä saisi tehdä . Huusin lapselleni tämän tuhonneen elämäni ja olevan ärsyttävä kakara. Niitä sanoja en saa takaisin. Pelkään että meitä on kohta tässä kaksi rikkonaista: minä ja tyttö ;(
Kommentit (302)
Jospa lapsella on myös jonkinasteinen autismi?Silloin ei aina läkkeet auta kuin adhd:hen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Adhd:n yksi piirre on että kun saa päähänsä haluta jotain, se pitää saada NYT. Aikuinen adhd saattaa ruveta keskellä yötä etsimään myytäviä lampaita ,koska hänen pitää saada lammas ja lapsella tämä taas purkautuu jankutuksena joka muuttuu raivokohtaukseksi.
Ei tuo ole sairaus, se on heikko impulssikontrolli, joka opitaan pienenä. Kun raivoaan ja huudan, tapahtuu minun tahtoni joten miksi säädellä itseä.
Oikeasti nyt aikuiset ihmiset, hieman uskallusta sanoa omalle lapselle ei ja ei nyt, ei ehkä milloinkaan, ja sitten pitää kiinni tästä.
Ensiksi unohda kaikki miten asioiden "pitäisi olla". Ne on tehty peruslapsille. Eli anna olla jos lapsi ei nuku omassa huoneessa. Ihmiset on tuhansia vuosia nukkuneet luolassa yhdessä. Päätä että lapsen sänky tulee teidän viereen. Yksi stressi vähemmän. Valitse taistelusi ja luovu turhista "koska sen nyt vaan pitää olla näin" ajatuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd:n yksi piirre on että kun saa päähänsä haluta jotain, se pitää saada NYT. Aikuinen adhd saattaa ruveta keskellä yötä etsimään myytäviä lampaita ,koska hänen pitää saada lammas ja lapsella tämä taas purkautuu jankutuksena joka muuttuu raivokohtaukseksi.
Ei tuo ole sairaus, se on heikko impulssikontrolli, joka opitaan pienenä. Kun raivoaan ja huudan, tapahtuu minun tahtoni joten miksi säädellä itseä.
Oikeasti nyt aikuiset ihmiset, hieman uskallusta sanoa omalle lapselle ei ja ei nyt, ei ehkä milloinkaan, ja sitten pitää kiinni tästä.
Heikko impulssikontrolli on yksi adhd:n ydinoireista, jos et tiennyt. Toki muutenkin voi olla heikko impulssikontrolli, mutta adhd lapsella näin on lähes aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd:n yksi piirre on että kun saa päähänsä haluta jotain, se pitää saada NYT. Aikuinen adhd saattaa ruveta keskellä yötä etsimään myytäviä lampaita ,koska hänen pitää saada lammas ja lapsella tämä taas purkautuu jankutuksena joka muuttuu raivokohtaukseksi.
Ei tuo ole sairaus, se on heikko impulssikontrolli, joka opitaan pienenä. Kun raivoaan ja huudan, tapahtuu minun tahtoni joten miksi säädellä itseä.
Oikeasti nyt aikuiset ihmiset, hieman uskallusta sanoa omalle lapselle ei ja ei nyt, ei ehkä milloinkaan, ja sitten pitää kiinni tästä.
Erityislapsen vanhempana ehkä yksi paskimpia juttuja sen varsinaisen kamppailun jälkeen ovat nämä tietäjät, jotka aina tietää paremmin. Niiltä kun oppii sulkemaan korvansa, niin pääsee jo yhdestä isosta taakasta eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi äiti? kirjoitti:
Synnyin mielisairaaseen perheeseen, jossa äiti itki koko ajan .
Eskarista amikseen koulukiusaamista. Nuorena aikuisena adh diagnoosi, nyt kolmekymppisenä kuusi diagnoosia ja työkyky nolla, eläkepaperit vetämässä.
Olisin halunnut olla joku. Jotain. Mitä, sitä en osaa sanoa, sillä lapsuuteni takia minulle ei koskaan kehittynyt persoonaa. Minulla ei ole erityisiä ajatuksia tai toiveita enää mitään koskien, kunhan vaan olen olemassa. En väärinkäytä mitään. En harrasta mitään. Minulla ei ole yhtään ystävää.
Nyt kun asiaa mietin, minulla oli pari toivetta. Olisin halunnut osata lentää, ja taikoa. Kumpaankaan ei ole tässä elämässä mahdollisuuksia, eli se siitä.
Koskettava kirjoitus. Minä uskon että voit aivan hyvin edelleen ”olla jotain”, mitä ikinä toivotkin. Menneisyydelle et voi mitään, mutta tulevaisuuteen voit vaikuttaa! Omat ajatukset ovat vahvin voimavara, ja niitä on mahdollista oppia muokkaamaan positiivisemmiksi. Kun ajattelee positiivisesti, alkaa myös tuntua paremmalta, ja rohkaistuu kokeilemaan uusia asioita. Kun voi hyvin itsensä kanssa, se näkyy myös ulospäin, ja on puoleensa vetävää. Saat kyllä viel ystäviä ja iloa elämään! Usko siihen, ja niin tapahtuu!
Heitän tänne yhden ajatuksen. Mitä jos lapsi on erittäin älykäs? Ap sanoi kyllä että kehitysvammaa epäilty. Niin epäiltiin meilläkin ja myös esim einsteinilla. Toisin lopulta oli. Vammaisuutta epäiltiin niin suuren poikkeavuuden vuoksi. Älykäs lapsi saattaa olla todella haastava. Samalla tavalla kuin ihmisvauvan kasvattaminen olisi koiralle haastavaa. Älykkyyttä ei tunnisteta kokemukseni mukaan helposti. Nähdään vain poikkeavuus jolle etsitään diagnoosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd:n yksi piirre on että kun saa päähänsä haluta jotain, se pitää saada NYT. Aikuinen adhd saattaa ruveta keskellä yötä etsimään myytäviä lampaita ,koska hänen pitää saada lammas ja lapsella tämä taas purkautuu jankutuksena joka muuttuu raivokohtaukseksi.
Ei tuo ole sairaus, se on heikko impulssikontrolli, joka opitaan pienenä. Kun raivoaan ja huudan, tapahtuu minun tahtoni joten miksi säädellä itseä.
Oikeasti nyt aikuiset ihmiset, hieman uskallusta sanoa omalle lapselle ei ja ei nyt, ei ehkä milloinkaan, ja sitten pitää kiinni tästä.
Erityislapsen vanhempana ehkä yksi paskimpia juttuja sen varsinaisen kamppailun jälkeen ovat nämä tietäjät, jotka aina tietää paremmin. Niiltä kun oppii sulkemaan korvansa, niin pääsee jo yhdestä isosta taakasta eroon.
Olin tulossa sanomaan samaa, että tuollaisiin kommentteihin ei ap:n kannata tuhlata edes millisekuntia ajastaan. Ei vastata, ei edes ajatella, sivuuttaa vaan täysin jonkun tietämättömän typeryksen aivopieruna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd:n yksi piirre on että kun saa päähänsä haluta jotain, se pitää saada NYT. Aikuinen adhd saattaa ruveta keskellä yötä etsimään myytäviä lampaita ,koska hänen pitää saada lammas ja lapsella tämä taas purkautuu jankutuksena joka muuttuu raivokohtaukseksi.
Ei tuo ole sairaus, se on heikko impulssikontrolli, joka opitaan pienenä. Kun raivoaan ja huudan, tapahtuu minun tahtoni joten miksi säädellä itseä.
Oikeasti nyt aikuiset ihmiset, hieman uskallusta sanoa omalle lapselle ei ja ei nyt, ei ehkä milloinkaan, ja sitten pitää kiinni tästä.
Erityislapsen vanhempana ehkä yksi paskimpia juttuja sen varsinaisen kamppailun jälkeen ovat nämä tietäjät, jotka aina tietää paremmin. Niiltä kun oppii sulkemaan korvansa, niin pääsee jo yhdestä isosta taakasta eroon.
Kyllä. Ihmettelen suuresti ihmisiä, jotka eivät erota nepsy-lapsia ns. neurotyypillisistä. Mä huomaan helposti ihan ilman mitään koulutustakin, että tuo lapsi on erityislapsi, hetken tarkkailtuani. Mun tytär on ollut haastava aina ja kiivasluonteinen, mutta ei mitään verrattuna esim. lapseen jolla on Adhd.
Nämä tietäjät eivät ikinä tule oppimaan mitään, koska kulkevat laput silmillä ja uskovat kaikkien olevan samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n lapsi kuulostaa pikkusiskoltani. Ajoi äidin masennuksen ja alkoholismiin, sekä aiheutti vanhemmilleni avioeron. Sisko on syntynyt 92 ja sai diagnoosin 11-vuotiaana. Meillä on viiden vuoden ikäero ja muistan hyvin sen huudon sekä päässä seisseet silmät "Äiitiii mene ostamaa mansikoita, nyt heti. Mansikoitamansikoitamansikoita!" Tms. Yleensä aamulla herättyään tahtoi jotain jota ei ollut ja pimahti.
Ei suostunut menemään suihkuun, harjaamaan hiuksia tai pesemään hampaita ilman taistelua. Kaikki kivat lomareissutkin meni pieleen. Muistan kun olimme muumimaailmassa ja 7v sisko ulvoi miten muumit on pas""ja mennään kotiin, mennään kotiin jo. Ja itse oli sinne tahtonut !
Moni oli sitä mieltä että kasvatuksessa oli vikaa, mikä mursi äidin. Kun kaikkensa kuitenkin yritti. Alkoi sitten tissutella että olisi kestänyt. Kun vanhempani erosivat, isä antoi ymmärtää että minä olin tervetullut koska vain mutta pikkusiskoni ei.
Adhd-lääke, en nyt muista minkä niminen ei toiminut. Koulun sisko kävi neljännestä luokasta lähtien mukautetussa opetuksessa pikkuluokassa. Koulun jälkeen meni amikseen, jätti kesken ja keskittyi ryyppäämään sekä syömään karkkia. .Äiti käy joskus siellä siivomassa sekä antaa rahaa, vaikka tietää sen menevän kaljaan ja karkkiin. Olen sanonut äidille että antaisi olla. Itse en ole siskon kanssa ollut tekemisissä sen jälkeen kun läppäisi lastani. Ilman syytä, kaksivuotiasta. Koiransakin otettiin pois kun potki sitä. Reagoi väkivallalla heti, jos joku ei toimi odotetusti tai muuten "ärsyttää".
Onko aikuisena saanut muitakin diagnooseja?
Ei ole äidillänne ollut helppoa. Ymmärrän äitiäsi että auttaa vieläkin kun on tarvetta.
Auttaa saamme niinkauan kun itse pääsee hautaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd:n yksi piirre on että kun saa päähänsä haluta jotain, se pitää saada NYT. Aikuinen adhd saattaa ruveta keskellä yötä etsimään myytäviä lampaita ,koska hänen pitää saada lammas ja lapsella tämä taas purkautuu jankutuksena joka muuttuu raivokohtaukseksi.
Ei tuo ole sairaus, se on heikko impulssikontrolli, joka opitaan pienenä. Kun raivoaan ja huudan, tapahtuu minun tahtoni joten miksi säädellä itseä.
Oikeasti nyt aikuiset ihmiset, hieman uskallusta sanoa omalle lapselle ei ja ei nyt, ei ehkä milloinkaan, ja sitten pitää kiinni tästä.
Heikko impulssikontrolli on yksi adhd:n ydinoireista, jos et tiennyt. Toki muutenkin voi olla heikko impulssikontrolli, mutta adhd lapsella näin on lähes aina.
No eikai oireita ole pakko vahvistaa, kun voi opettaa omaa lastaan hillitsemään impulssejaan.
Tämä on juuri vikana: vaikerrellaan kun lapsi oireilee ja mennään piiloon diagnoosin taakse.
”Ei kannata/voi mitään tehdä/yrittää, koska sairaus. Annan sen sijoitukseen, niin toiset voivat sitten sitä komentaa ja hillitä”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd:n yksi piirre on että kun saa päähänsä haluta jotain, se pitää saada NYT. Aikuinen adhd saattaa ruveta keskellä yötä etsimään myytäviä lampaita ,koska hänen pitää saada lammas ja lapsella tämä taas purkautuu jankutuksena joka muuttuu raivokohtaukseksi.
Ei tuo ole sairaus, se on heikko impulssikontrolli, joka opitaan pienenä. Kun raivoaan ja huudan, tapahtuu minun tahtoni joten miksi säädellä itseä.
Oikeasti nyt aikuiset ihmiset, hieman uskallusta sanoa omalle lapselle ei ja ei nyt, ei ehkä milloinkaan, ja sitten pitää kiinni tästä.
Erityislapsen vanhempana ehkä yksi paskimpia juttuja sen varsinaisen kamppailun jälkeen ovat nämä tietäjät, jotka aina tietää paremmin. Niiltä kun oppii sulkemaan korvansa, niin pääsee jo yhdestä isosta taakasta eroon.
Kyllä. Ihmettelen suuresti ihmisiä, jotka eivät erota nepsy-lapsia ns. neurotyypillisistä. Mä huomaan helposti ihan ilman mitään koulutustakin, että tuo lapsi on erityislapsi, hetken tarkkailtuani. Mun tytär on ollut haastava aina ja kiivasluonteinen, mutta ei mitään verrattuna esim. lapseen jolla on Adhd.
Nämä tietäjät eivät ikinä tule oppimaan mitään, koska kulkevat laput silmillä ja uskovat kaikkien olevan samanlaisia.
Puhut asiaa, minä huomaan myös aikuisista saman. Erityislapseni takia olen perehtinyt, muuten en usko että olisin tajunnut eroa, varmasti olisin pistänyt yksinkertaisesti kasvatuksen piikkiin.
Tuohon "Miksi nyt on niin paljon adhd-tapauksia, miksi ei ennen?" on yksi ahatus jo mainitun diagnostiikan lisäksi: Maailmassa on paljon enemmän ärsyketulvaa, kuin vaikka omassa lapsuudessani 80-90-luvulla. Tämä ärsyketulva kuormittaa aikuistakin, saati sitten lasta keskeneräisine aivoineen.
Jos huomaa paljon asioita, kuormittuu. Eli hieno kyky kääntyy rasitteeksi.
Tsemppiä ja voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, en tiedä kaipaatko lisää neuvoja, mutta tässä olisivat omani, jotka auttaneet omat adhd/autismin kirjon lapsen kanssa:
- Facebookissa on hyviä vertaisryhmiä ADHD-lasten ja nepsy-lasten vanhemmille. Niihin kannattaa liittyä, ainakin saa lukea muiden kokemuksia ja vertaistukea. Saa myös neuvoja Kelan ja hoitotahon kanssa toimimiseen
- Yhteys lastensuojeluun ja perhetyöhön. Luulisin, että teillä on oikeus esimerkiksi hoitajaan lapselle, että pääsette lepäämään
- Ehdottomasti lapsi syömään, mitä tahansa ruokaa mikä maittaa: keksejä, makaronilaatikkoa, pizzaa, jugurttia, suklaata. vaikka samaa ruokaa kuukaudesta toiseen
- Nukkumisen tueksi melatoniini illalla, painopeitto ja lisäksi nukkuisin suosiolla samassa huoneessa, vaikka kolmella sängyllä
- Käypä hoito -suosituksen mukaan tärkeä hoitomuoto on lapsen käyttäytymisen positiivinen tuki. Tarkoittaa siis jatkuvan ohjaamisen ja minuutintarkkojen rutiinien lisäksi jatkuvaa kehumista mistä tahansa minimaalisesta onnistumisesta. Lapsi saa näin itseluottamusta ja positiivisia kokemuksia. Eli: "Oi miten taitava olet kun osasit itse hakea sukat"; "oletpa taitava ja innokas piirtäjä, kyllä olet osannut piirtää todella hienon maiseman"; "kylläpä meillä oli kivaa uimassa tänään, olitpa taitava uimari"; "menipä hienosti, kun kävelit ihan itse pihalta" yms asioita, joita ei ikinä tarvitsisi sanoa "normi"lapselle. Tätä jatkuvalla syötöllä, niin ehkä vuosien kuluttua on tiedossa jotain kehitystä ja itselläkin on parempi olo.
tsemppiä
Ihan kannatettavia perusneuvoja joo, mutta minuuttiaikatauluhan ei onnistu ollenkaan tällaisen lapsen kanssa, koska hänen suoriutumisnopeuttaan on mahdoton ennustaa. Eli hampaiden pesu voi kestää 2-60 minuuttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd:n yksi piirre on että kun saa päähänsä haluta jotain, se pitää saada NYT. Aikuinen adhd saattaa ruveta keskellä yötä etsimään myytäviä lampaita ,koska hänen pitää saada lammas ja lapsella tämä taas purkautuu jankutuksena joka muuttuu raivokohtaukseksi.
Ei tuo ole sairaus, se on heikko impulssikontrolli, joka opitaan pienenä. Kun raivoaan ja huudan, tapahtuu minun tahtoni joten miksi säädellä itseä.
Oikeasti nyt aikuiset ihmiset, hieman uskallusta sanoa omalle lapselle ei ja ei nyt, ei ehkä milloinkaan, ja sitten pitää kiinni tästä.
Heikko impulssikontrolli on yksi adhd:n ydinoireista, jos et tiennyt. Toki muutenkin voi olla heikko impulssikontrolli, mutta adhd lapsella näin on lähes aina.
No eikai oireita ole pakko vahvistaa, kun voi opettaa omaa lastaan hillitsemään impulssejaan.
Tämä on juuri vikana: vaikerrellaan kun lapsi oireilee ja mennään piiloon diagnoosin taakse.
”Ei kannata/voi mitään tehdä/yrittää, koska sairaus. Annan sen sijoitukseen, niin toiset voivat sitten sitä komentaa ja hillitä”.
Taas on tietäjä äänessä, ja tietäjän tunnistaa siitä, ettei se tiedä hevon helevettiäkään siitä mistä puhuu. Minulla on yksi "normaali" lapsi, yksi temperamenttinen lapsi ja yksi nepsy-lapsi. Jokaisen kanssa joutuu treenaamaan impulssikontrollia tai milloin mitäkin asiaa eri keinoin. Jos se normilapsi oppii parista kerrasta ja temperamenttinen kymmenestä, niin voi hyvin olla että nepsylapselle sama asia on vaikea vielä kymmenen vuodenkin päästä. Eteenpäin pääsee siinä vaiheessa, kun vanhempi tajuaa ettei tämä ole minun eikä minun kasvatukseni vika, vaan että lapsi on oikeasti erilainen.
Diagnoosin taakse ei mennä piiloon. Se on enemmänkin tienviitta, joka kertoo että tonne päin pitää mennä, jos aikoo matkaa tehdä ja jonnekin päästä. Jos jää hokemaan sitä eitä koska jossain uimahallin saunassa kuuli tietäjän valitusvirttä siitä miten nykyvanhemmat ovat aivan lapasia, ei ole edes kartalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, en tiedä kaipaatko lisää neuvoja, mutta tässä olisivat omani, jotka auttaneet omat adhd/autismin kirjon lapsen kanssa:
- Facebookissa on hyviä vertaisryhmiä ADHD-lasten ja nepsy-lasten vanhemmille. Niihin kannattaa liittyä, ainakin saa lukea muiden kokemuksia ja vertaistukea. Saa myös neuvoja Kelan ja hoitotahon kanssa toimimiseen
- Yhteys lastensuojeluun ja perhetyöhön. Luulisin, että teillä on oikeus esimerkiksi hoitajaan lapselle, että pääsette lepäämään
- Ehdottomasti lapsi syömään, mitä tahansa ruokaa mikä maittaa: keksejä, makaronilaatikkoa, pizzaa, jugurttia, suklaata. vaikka samaa ruokaa kuukaudesta toiseen
- Nukkumisen tueksi melatoniini illalla, painopeitto ja lisäksi nukkuisin suosiolla samassa huoneessa, vaikka kolmella sängyllä
- Käypä hoito -suosituksen mukaan tärkeä hoitomuoto on lapsen käyttäytymisen positiivinen tuki. Tarkoittaa siis jatkuvan ohjaamisen ja minuutintarkkojen rutiinien lisäksi jatkuvaa kehumista mistä tahansa minimaalisesta onnistumisesta. Lapsi saa näin itseluottamusta ja positiivisia kokemuksia. Eli: "Oi miten taitava olet kun osasit itse hakea sukat"; "oletpa taitava ja innokas piirtäjä, kyllä olet osannut piirtää todella hienon maiseman"; "kylläpä meillä oli kivaa uimassa tänään, olitpa taitava uimari"; "menipä hienosti, kun kävelit ihan itse pihalta" yms asioita, joita ei ikinä tarvitsisi sanoa "normi"lapselle. Tätä jatkuvalla syötöllä, niin ehkä vuosien kuluttua on tiedossa jotain kehitystä ja itselläkin on parempi olo.
tsemppiä
Ihan kannatettavia perusneuvoja joo, mutta minuuttiaikatauluhan ei onnistu ollenkaan tällaisen lapsen kanssa, koska hänen suoriutumisnopeuttaan on mahdoton ennustaa. Eli hampaiden pesu voi kestää 2-60 minuuttia.
Ei ehkä minuuttiaikataulu, mutta selvät rutiinit. Esimerkiksi herätys ja nukkumaanmenot samaan aikaan, ruokailut samaan aikaan jne. Varataan riittävästi aikaa ja ennakoidaan. Ei kaikessa, mutta niissä asioissa joissa voidaan.
Tämä tarkoittaa joskus sitä, että aikuinen luopuu omasta mukavuudestaan esim.illanvietosta lähdetään aiemmin, jotta lapsi pääsee ajoissa nukkumaan tms. Varataan mukaan niitä ruokia, joita lapsi syö ettei tule nälkäkiukkua jne.
Alussa rutiinit ovat raskaita ylläpitää, mutta jonkin ajan päästä huomaa, että elämä helpottuu niiden myötä. Esimerkiksi lähdöissä pystytään kertomaan jo etukäteen lapselle, että lähdemme kotiin kello kahdeksan. Alussa on hankalaa, mutta helpottuu kyllä.
Tuo raudanpuute! Ottakaa tosissanne ja kokeilkaa. Varsinkin jos syö vielä huonosti. Tästä on paljon tukimuksia ja myös lääkärin mielipiteitä.
...ja muita kommentteja luettuani jatkan vielä: unohda nuo kaikki hivenaine- ja ruokavaliovinkit. Terveellisesti pitää tietenkin syödä ja muutenkin elää kuten kaikkien lasten, mutta apua hänelle saat lastenneurologian ammattilaisilta. (Tietyllä varauksella sekin, ei minulla illuusioita heistäkään ole. Ihmisiä ovat, ja olemme mekin joutuneet joskus tekemään toisin kuin on neuvottu tai vänkäämään saadaksemme jotain jota heidän oppiensa mukaan ei vaan tehdä. Absurdein tilanne oli, kun eräs kauniisti sanottuna "kokenut" ylilääkäri kyseli meiltä, että no kumpaakos lääkettä nyt laitettaisiin, on tämmöstä ja on tommosta... Mutta ne jotka hommansa osaavat, ovat kerta kaikkiaan kullan arvoisia. Pyri hankkimaan toinenkin mielipide, jos siltä tuntuu ja on mahdollista.)