Lue keskustelun säännöt.
Tuo adhd-lapsi tappaa minut. Tuhoaa henkisen ja fyysisen terveyteni . Terapia on ja lääkkeet, mikään ei auta
02.07.2019 |
Jatkuvaa rääkymistä, jankkaamista ja riehumista. Mitään ei voi tehdä nätisti. Perseilee aamusta iltaan kunnes karjun kurkku suorana tai itken silmiä päästäni. Mies hokee aina "muista olevasi aikuinen " mikä tekee olostani entistä paskemman. Itken aamusta iltaan, ruoka ei maistu , heräilen öisin musiikkiin joka loppuu heti kun avaan silmät. Masennuslääkkeistä ei ole mitään hyötyä, olen vain lihonut. Yhä useammin mietin että menisin makaamaan junaradalle ja sulkisin silmät, sen jälkeen ei olisi huolta mistään. Vain hiljaisuutta ja pimeyttä, mikä olisi ihanaa. Mies saisi kasvattaa lapsen kun kerran osaa sen paremmin.
Kaikista pahinta on, että tein mitä ei ikinä saisi tehdä . Huusin lapselleni tämän tuhonneen elämäni ja olevan ärsyttävä kakara. Niitä sanoja en saa takaisin. Pelkään että meitä on kohta tässä kaksi rikkonaista: minä ja tyttö ;(
Kommentit (302)
Saatko sä terapiaa? Nimittäin osan "adhdsta" on kyllä todettu olevan vanhempien vuorovaikutus-ja tunnetaidoista johtuvaa, ei neurologista. Ja siltä vähän kuulostaa jos karjut ja itket siellä. Että se aikuisuus on totaalisesti hukassa. Et jos sinä saisit apua, voisi lapsenkin tilanne parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä dopamiini/välittäjäaine tutkimustulokset on osoitettu osittain vääräksi tulkinnaksi aivojen häiriöistä. Täysin varmoja ei voida olla dopamiinin osallisuudesta mielensairauksiin tämän hetkisten tutkimusten perusteella.
Pistätkö linkkiä niihin tutkimuksiin? Enempää en viitsi edes provosoitua tosta väitteestä. Ne mun autisminkirjoiset piirteet, kun estää. Käyppä, vaikka lukemassa käypähoitosuosituksista ADHD.n genetiikasta. Itse, kun on noita omakohtaisia kokemuksia jo ihan kivasti ko. häiriöstä:
Parisänky myös tytön huoneeseen. Toinen vanhemmista voi nukkua lapsen kanssa siellä, vuorotelkaa.
Luin tuon iltarutiinihomman niin painopeitosta saattaisi olla apua siinä, että pysyisi omassa sängyssä! Nukahtamiseen siis. Monesti on apua ylivilkkaalle lapselle. Toki hankalaa tässä on se, että ei ole ilmeisesti suositelvaa nukkua koko yötä. Mutta jos lääkärissä/neurologilla tai jossain voisi tästä keskustella?
On olemassa myös sellaisia painopehmoleluja, joiden tehtävä on rauhoittaa.
https://www.ihanasopu.com/verkkokauppa/lasten-painopeitto/
" Suositeltu paino peitolle on noin 10% käyttäjänsä painosta. Jokaisen käyttäjän on itse päästävä peiton alta pois. Yleinen suositus on, että lapsi ei nuku koko yötä painopeiton alla. Sitä käytetään rauhoittumiseen eri tilanteissa. Mikäli kuitenkin haluat käyttää painopeittoa lapsella useita tunteja ilman taukoa, suosittelemme olemaan yhteydessä fysioterapeuttiin tai lääkäriin tarkempaa konsultointia varten."
Vierailija kirjoitti:
Hansuliini kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuo ADHD syntyy?
ADHD on voimakkaasti periytyvä neurologinenhäiriö, jossa aivojen välittäjäaineen dopamiinin määrä on liian vähäinen tai takaisinotto liian nopeaa.
Välittäjäaineen tehtävä on välittää aivoissa liikkuvat sähköimpulssi resptorilta toiselle ja, kun sitä välittäjäainetta ei ole tarpeeksi tai se "häviää" liian nopeasti, niin se impulssi ei pääse oikeaan paikkaan.
Kun ei aivoissa taas käskyt kulje oikeisiin osiin aivoja, niin turhaudutaan ja keskittymiskyky menee. Hyperactivet alkavat häiriköimään ja ADD-muotoiset menee virransäästötilaan. Usein ADD.t jääkin diagnosoimatta, kun eivät häiriköi siellä päiväkodissa/luokassa vaan vaipuvat haaveisiinsa.
Jos ADHD kokee jonkun asian kiinnostavaksi, niin aivot erittää dopamiinia, niin että tapahtuu hyperkeskittymistä ja sen toiminnon/asian lopettaminen on miltei mahdotonta.
Usein adhd.seen liittyy myös monia muita neurologisia tai mielenterveydellisiä sairauksia/häiriöitä/oireita. Itsellä esim. Autisminkirjo. Masennus on myös hyvin tavallinen, kun on tarpeeksi älykäs tietääkseen, että kuinka pitäisi toimia, mutta se toimintakäskyimpulssi ei vaan mee sinne toteutusta käsittevään aivojen osaan. Tulee masennus siitä jatkuvasta tunteesta, että on tyhmä, lahjaton saamaton paska, vaikka usein adhd on normaalia älykkäämpi. ADHD.lla, kun ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa.Voisitko viitata tutkimuksiin, jotka todistavat dopamiinin tosiaan käyttäytyvän systemaattisesti näin ADHD-potilaiden aivoissa? Esimerkiksi lasten ja nuorten häiriöihin erikoistunut psykiatri Sami Timini kirjoittaa ADHD:n tutkimuksia kritisoivassa blogissaan, että hypoteesit ADHD:n ja dopamiinin yhteydestä liittyvät lähinnä tutkimuksiin, jotka käsittelevät lääkkeiden kuten Ritalinin vaikutuksia ADHD-potilaiden aivoissa. Senhän lyhytaikainen vaikutus on kaikilla ihmisillä sama, ei vain ADHD-potilailla, mutta tähän liittyvät tukimukset saavat huomattavan paljon vähemmän julkisuutta ja niitä on paljon vähemmän johtuen luonnollisesti siitä, että näitä tutkimuksia rahoittaa yleensä lääkeyhtiöt. Esimerkiksi vuonna 2013 julkaistussa tutkimuksessa (del Campo et al 2013) todetaan seuraavasti:
"Consistent with its therapeutic use in ADHD, Ritalin improved sustained attention performance in the patients. However, dopamine receptor levels in an area of the brain called the striatum were similar in the patients and healthy individuals. Ritalin also increased dopamine levels in the striatum to a similar degree, importantly suggesting that there was no underlying deficiency in dopamine function in the ADHD patients. Interestingly, Ritalin also improved sustained attention performance in some healthy individuals as well, and this overall ability of the drug to improve performance (with or without ADHD) was related to the increases in dopamine levels in the striatum caused by Ritalin."
Sami Timinin, joka on tehnyt vuosikymmeniä töitä näiden niin kutsuttujen ADHD-lasten kanssa, on muutenkin sitä mieltä, että ADHD:n tieteellinen pohja on joka tavalla heikko ja että sitä ei ole lääketieteellisenä diagnoosina olemassa. Hänen mukaansa ADHD ei tarkoita mitään muuta kuin keskittymiskyvyttömyyttä, jolla sitten selitetään keskittymiskyvyttömyyttä. Sitä voidaan hoitaa stimulanteilla lyhytaikaisesti toki, mutta se ei tarkoita, että se olisi sairaus itsessään.
https://www.madinamerica.com/2018/02/scientism-attention-deficit-hypera…
ADHD ei ole sairaus vaan neurologinen häiriö. Ominaisuudeksi sitä omalla kohdalla kuvaisin.
Tässä on artikkelia, jossa on koottuna aika kivasti noita dopamiini ja ADHD.n välisiä tutkimuksia. Itsellä ja lapsellani sanoisin dopamiinin hyvinkin systemaattisesti käyttäyvän niin. Itselle oma lääkettieteellinentieto kyseisestä häiriöstä on Dosentti Sami Leppämäeltä, joka on mut diagnosoinut nykyisen Neuropsykiatrianpolin polin ylilääkäri Anniina Kosken kanssa. Paan tähän vielä linkin yhteen hyvään Helsingin Yliopiston artikkeliin.
https://www.medicalnewstoday.com/articles/325499.php
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/koulutus-kasvatus-ja-oppiminen/vaari…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kas kun se rautalisä kommentti poistettiin. Tarkastuta lapsen varastorauta.
Hansuliini kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hansuliini kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuo ADHD syntyy?
ADHD on voimakkaasti periytyvä neurologinenhäiriö, jossa aivojen välittäjäaineen dopamiinin määrä on liian vähäinen tai takaisinotto liian nopeaa.
Välittäjäaineen tehtävä on välittää aivoissa liikkuvat sähköimpulssi resptorilta toiselle ja, kun sitä välittäjäainetta ei ole tarpeeksi tai se "häviää" liian nopeasti, niin se impulssi ei pääse oikeaan paikkaan.
Kun ei aivoissa taas käskyt kulje oikeisiin osiin aivoja, niin turhaudutaan ja keskittymiskyky menee. Hyperactivet alkavat häiriköimään ja ADD-muotoiset menee virransäästötilaan. Usein ADD.t jääkin diagnosoimatta, kun eivät häiriköi siellä päiväkodissa/luokassa vaan vaipuvat haaveisiinsa.
Jos ADHD kokee jonkun asian kiinnostavaksi, niin aivot erittää dopamiinia, niin että tapahtuu hyperkeskittymistä ja sen toiminnon/asian lopettaminen on miltei mahdotonta.
Usein adhd.seen liittyy myös monia muita neurologisia tai mielenterveydellisiä sairauksia/häiriöitä/oireita. Itsellä esim. Autisminkirjo. Masennus on myös hyvin tavallinen, kun on tarpeeksi älykäs tietääkseen, että kuinka pitäisi toimia, mutta se toimintakäskyimpulssi ei vaan mee sinne toteutusta käsittevään aivojen osaan. Tulee masennus siitä jatkuvasta tunteesta, että on tyhmä, lahjaton saamaton paska, vaikka usein adhd on normaalia älykkäämpi. ADHD.lla, kun ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa.Voisitko viitata tutkimuksiin, jotka todistavat dopamiinin tosiaan käyttäytyvän systemaattisesti näin ADHD-potilaiden aivoissa? Esimerkiksi lasten ja nuorten häiriöihin erikoistunut psykiatri Sami Timini kirjoittaa ADHD:n tutkimuksia kritisoivassa blogissaan, että hypoteesit ADHD:n ja dopamiinin yhteydestä liittyvät lähinnä tutkimuksiin, jotka käsittelevät lääkkeiden kuten Ritalinin vaikutuksia ADHD-potilaiden aivoissa. Senhän lyhytaikainen vaikutus on kaikilla ihmisillä sama, ei vain ADHD-potilailla, mutta tähän liittyvät tukimukset saavat huomattavan paljon vähemmän julkisuutta ja niitä on paljon vähemmän johtuen luonnollisesti siitä, että näitä tutkimuksia rahoittaa yleensä lääkeyhtiöt. Esimerkiksi vuonna 2013 julkaistussa tutkimuksessa (del Campo et al 2013) todetaan seuraavasti:
"Consistent with its therapeutic use in ADHD, Ritalin improved sustained attention performance in the patients. However, dopamine receptor levels in an area of the brain called the striatum were similar in the patients and healthy individuals. Ritalin also increased dopamine levels in the striatum to a similar degree, importantly suggesting that there was no underlying deficiency in dopamine function in the ADHD patients. Interestingly, Ritalin also improved sustained attention performance in some healthy individuals as well, and this overall ability of the drug to improve performance (with or without ADHD) was related to the increases in dopamine levels in the striatum caused by Ritalin."
Sami Timinin, joka on tehnyt vuosikymmeniä töitä näiden niin kutsuttujen ADHD-lasten kanssa, on muutenkin sitä mieltä, että ADHD:n tieteellinen pohja on joka tavalla heikko ja että sitä ei ole lääketieteellisenä diagnoosina olemassa. Hänen mukaansa ADHD ei tarkoita mitään muuta kuin keskittymiskyvyttömyyttä, jolla sitten selitetään keskittymiskyvyttömyyttä. Sitä voidaan hoitaa stimulanteilla lyhytaikaisesti toki, mutta se ei tarkoita, että se olisi sairaus itsessään.
https://www.madinamerica.com/2018/02/scientism-attention-deficit-hypera…
ADHD ei ole sairaus vaan neurologinen häiriö. Ominaisuudeksi sitä omalla kohdalla kuvaisin.
Tässä on artikkelia, jossa on koottuna aika kivasti noita dopamiini ja ADHD.n välisiä tutkimuksia. Itsellä ja lapsellani sanoisin dopamiinin hyvinkin systemaattisesti käyttäyvän niin. Itselle oma lääkettieteellinentieto kyseisestä häiriöstä on Dosentti Sami Leppämäeltä, joka on mut diagnosoinut nykyisen Neuropsykiatrianpolin polin ylilääkäri Anniina Kosken kanssa. Paan tähän vielä linkin yhteen hyvään Helsingin Yliopiston artikkeliin.
https://www.medicalnewstoday.com/articles/325499.php
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/koulutus-kasvatus-ja-oppiminen/vaari…
Olen hyvin tietoinen, että sitä pidetään neuropsykiatrisena häiriönä. Myös oletettavasti erikoislääkäri Sami Timini, joka kutsuu ADHD:ta pikemminkin sosiaaliseksi konstruktioksi kuin lääketieteelliseksi diagnoosiksi, tietää, mikä on ADHD. Hänhän on erikoistunut noihin häiriöihin ihan työkseen. Hän on tietenkin eri mieltä monien kollegoidensa kanssa tai ainakin sanoo mielipiteensä ääneen, mutta se ei tee hänen argumenteistaan itsessään epäuskottavia. Nuo sinun linkkaamasi artikkelit eivät valottaneet yhtään sen enempää tutkimusnäyttöä liittyen ADHD:n geneettiseen ja neurobiologiseen perustaan, kuin mitä Sami Timini tuossa blogissaan kävi läpi. Hänen kritiikkinsä perustuu sille, että tieteelliset tutkimukset, joita käytetään noiden lääketieteellisen tiedon pohjana, ovat usein heikkotasoisia, vinoutuneita ja niiden tuloksista tehdyt johtopäätökset ovat sellaista ylitulkintaa, että se tekee jo pilaa tulkinnan pohjana toimivasta empiriasta. En jaksa tuota pitkää ja aika perusteellista kritiikkiä tällä palstalla käydä läpi, mutta se kannattaa lukea ennen, kuin esittää vasta-argumentteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On varmasti niin, että joidenkin ihmisten aivot toimivat eri tavalla kuin toisen aivot, ja uskon että ADHD on ihan oikea ilmiö.
Kuitenkin on myös niin, että kaikki liha tottelee kuria. Älkää antako lapsen hallita elämäänne. 9-vuotias ei nuku enää vanhempien sängyssä. Estäkää häntä fyysisesti tulemasta sänkyynne. Jos hän raivoaa, maatkaa hänen päällään tai sulkekaa hänet huoneeseensä kunnes rauhoittuu. Eläinkin oppii kunnioittamaan vahvempaansa, varmasti ADHD-lapsikin.
Raudan ohella myös omega3 e-epa auttaa adhd-oireisiin. Usein adhd:ssa on monen hivenaineen puutos, koska ruokailuun liittyy erilaisia haasteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen verran vielä kommentoin, kun unohdin edellisestä:
ADHD on ihan aito olemassa oleva häiriö! Lainatakseni Psykiatrian- ja oikeuspsyatrian erikoislääkäri Viljo Kuuselaa: " Itseään niskasta kiinni ottaminen ei auta neurologiseen häiriöön"
Viljo on ollut Norjassa kehittämässä aikuisten ADHD.n hoitoja. Eikä ADHD.sta "parane", koska dopamiinia ei kehity mistään lisää tai sen takaisinotto hidastu. Lääkkeillä voidaan estää sitä takaisinottoa ja ADHD voi oppia vaihtoehtoisia keinoja pärjätä. Itsellä ne keinot on rutiinit, jotka ruokkii sitä Aspergerpiirre puolta minussa, mutta mun miehen pitää hyvin vahvasti niitä auttaa ylläpitämään. Tyyliin herätys, joka aamu tismalleen samaan aikaan ja sillä aikaa, kun sotilaallisella täsmällisyydellä suoritan aamutoimet, niin mies tekee aamupalan. Joka aamu saman ja samalla junalla lähtö töihin. Aina ensin kahvi ja sit, jos aamu ei mee noin, niin ADHD-oireet iskee päälle ja mieli tekee heittäytyä lattialle ja vetää kunnon itkikset, niin kuin AP.n lapsi. Sotilaallisen tiukat rutiinit helpottaa, mutta jos vanhemmalla itsellään on ADHD/ADD, niin niistä on vaikea tarpeeksi systemaattisesti pitää kiinni, koska lapsi kapinoi niitä vastaan ja voimakkaasti
Pelinpoikki hetkeksi, vanhemmille hengähdystauko ja lapsi sijoitukseen tai mikä arvioharkinta onkaan. Olette muuten umpikujassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuo ADHD syntyy?
Rokotteista ja huonosta suolistosta?
Ikävää että sinulla on vaikeaa lapsesi kanssa-luulen kuitenkin että lapsesi kärsii tilanteesta yhtä paljon. Hae ihmeessä apua,neuvola yms.Älä jää yksin tilanteeseen.Ja suosittelen sinua ottamaan omaa lomaa edes pari päivää;lähde kylpylään,hotelliin etc jossa voit rauhassa nukkua ja päästä hetkeksi pois tuosta kovin tulehtuneesta tilanteesta. Voimia teille ja muista;apua kyllä saa kun sitä pyytää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nytkin kirkuu yläkerrassa koska ei saanut sukkia jalkaan eikä hyvksynyt apua. Varmaan kohta taas ryömii sängyn alle ja nukahtaa sinne aikansa huudettuaan..
Ensimmäiset merkit näkyivät taaperoina jolloin sai hirvittäviä raivareita eikä huomion kääntäminen muualle (katsoppa tätä kirjaa) auttanut, käyttäytyi myös itsensä loukattuaan erikoisesti ja konttasi pöydän alle tms sen sijaan että olisi tullut syliin hakemaan lohtua. Aloitti perhepäivähoitajalla 3-vuotiaana ja tämä viisikymppinen, kymmeniä lapsia hoitanut nainen sanoi ettei ole koskaan nähnyt vastaavaa. Kun aloitti eskarin siellä huomattiin ettei keskity, eikä oikein ymmärrä tehtäviä. Suostumuksellamme pyörät pistettiin pyörimään ja oli käyttäytymisterapiassa minkä jälkeen seurasi useita tutkimuksia eri ´paikoissa. Puhuttiin kehitysvammaisuudesta ja tarkkaavaisuushäiriöstä, lopulta diagnoosi oli adhd.
Ei nuku VIELÄKÄÄN omassa sängyssä emmekä enää jaksa yrittää, lapsi on 9v, monta vuotta meidän pitää kiskoa takaisin sänkyynsä ja suunnilleen pitää paikallaan ettei nouse sieltä? Rutiini on aina ollut iltasatu, hali ja pusu, yövalo päälle ja hyvää yötä mutta kun rutiinista ei ole mitään apua ! Sama monta kirjaa luin tai monta laulua lauloin, hyppäsi sänkystään ja kipitti meidän sänkyymme. Siirsimme sängyn huoneeseemme ja nukkui siinä noin viikon, sitten alkoi taas kavuta väliimme. Kokeilimme tarrapalkintoa, ei toiminut. Koko keho on jumissa kun yön kyhjöttää sängyn reunalla ja saa kaupan päälle potkuja selkään!
Mie en jaksa...
Ap
Tsemppiä, mulla on tuollainen aikuinen tytär. Sillä erotuksella että hän sai täsmälleen samoilla oireilla diagnoosin vasta yläasteella, koska ketään ei kiinnostanut avunpyyntöni, ei neuvolaa, eikä koulua. Nyt tyttäreni on aikuinen syvästi masentunut joka ei käy koulua, ei ole töissä, on vain kotona ja juo kaljaa ja polttaa hasista.
Melatoniini ei ainakaan minulla auttanut kuin pari viikkoa sen jälkeen kyllä nukahdin ja heräsin monta kertaa yössä valtavaan ahdistukseen joka tuntui joka raajassa. En pystynyt nukahtamaan enää moneen tuntiin. Ilman melatoniinia ei näin tapahdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nytkin kirkuu yläkerrassa koska ei saanut sukkia jalkaan eikä hyvksynyt apua. Varmaan kohta taas ryömii sängyn alle ja nukahtaa sinne aikansa huudettuaan..
Ensimmäiset merkit näkyivät taaperoina jolloin sai hirvittäviä raivareita eikä huomion kääntäminen muualle (katsoppa tätä kirjaa) auttanut, käyttäytyi myös itsensä loukattuaan erikoisesti ja konttasi pöydän alle tms sen sijaan että olisi tullut syliin hakemaan lohtua. Aloitti perhepäivähoitajalla 3-vuotiaana ja tämä viisikymppinen, kymmeniä lapsia hoitanut nainen sanoi ettei ole koskaan nähnyt vastaavaa. Kun aloitti eskarin siellä huomattiin ettei keskity, eikä oikein ymmärrä tehtäviä. Suostumuksellamme pyörät pistettiin pyörimään ja oli käyttäytymisterapiassa minkä jälkeen seurasi useita tutkimuksia eri ´paikoissa. Puhuttiin kehitysvammaisuudesta ja tarkkaavaisuushäiriöstä, lopulta diagnoosi oli adhd.
Ei nuku VIELÄKÄÄN omassa sängyssä emmekä enää jaksa yrittää, lapsi on 9v, monta vuotta meidän pitää kiskoa takaisin sänkyynsä ja suunnilleen pitää paikallaan ettei nouse sieltä? Rutiini on aina ollut iltasatu, hali ja pusu, yövalo päälle ja hyvää yötä mutta kun rutiinista ei ole mitään apua ! Sama monta kirjaa luin tai monta laulua lauloin, hyppäsi sänkystään ja kipitti meidän sänkyymme. Siirsimme sängyn huoneeseemme ja nukkui siinä noin viikon, sitten alkoi taas kavuta väliimme. Kokeilimme tarrapalkintoa, ei toiminut. Koko keho on jumissa kun yön kyhjöttää sängyn reunalla ja saa kaupan päälle potkuja selkään!
Mie en jaksa...
Ap
Tsemppiä, mulla on tuollainen aikuinen tytär. Sillä erotuksella että hän sai täsmälleen samoilla oireilla diagnoosin vasta yläasteella, koska ketään ei kiinnostanut avunpyyntöni, ei neuvolaa, eikä koulua. Nyt tyttäreni on aikuinen syvästi masentunut joka ei käy koulua, ei ole töissä, on vain kotona ja juo kaljaa ja polttaa hasista.
Lisäyksenä: Varaudu siihen että tyttäresi "huono käytös" tulee olemaan sinun vikasi, huonouttasi, ja sitä ettet ole kasvattanut lastasi, koska ei porukka oikeasti ymmärrä millaista se on kun lapsi ei ole ihan terve, vaikka päältäpäin siltä näyttääkin. Oma tyttäreni "oireili" jo ihan vauvana. Ne katsottiin oireiksi vasta diagnoosin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuo ADHD syntyy?
Perinnöllistä, meillä kaikilla isovanhemmilla myös selväati samaa problematiikkaa.
Tietty ei mitään diagnooseja +70 v.
Ei sitä adhd:tA ymmärrä jos ei itsellään ole.
Voin sanoa että on ihan kamalaa
Tsemppiä! Minun vanhimmalla lapsellani on ADHD. Oli aika jolloin oli todella raskasta, sain koko ajan negatiivista palautetta, eskarissa laativat päivittäin listan mitä kaikkea kiellettyä/muista poikkeavaa lapsi oli päivän aikana tehnyt. Osa vanhemmista kielsi lapsiaan leikkimästä poikani kanssa. Ensimmäiset kouluvuodet olivat myös vaikeita ja kyläilyt yhtä helvettiä, koska poika kävi täysin ylikierroksilla. Meillä kuitenkin lääkitys muutti kaiken. Sitä poika käytti muistaakseni viitisen vuotta ja vuosiin ei ole lääkettä tarvinnut. Nykyään tuo 17-vuotias on kuin kuka tahansa ikäisensä, tietenkin joitakin juttuja (jumiutuu herkästi tiettyihin vaatteisiin jne) edelleen on, mutta fiksu lukiolainen lopulta saatiin, kun jaksettiin taistella vaikean ajan yli.
Joskus ADHD-lasten kanssa käy myös hyvin.
Voisitko viitata tutkimuksiin, jotka todistavat dopamiinin tosiaan käyttäytyvän systemaattisesti näin ADHD-potilaiden aivoissa? Esimerkiksi lasten ja nuorten häiriöihin erikoistunut psykiatri Sami Timini kirjoittaa ADHD:n tutkimuksia kritisoivassa blogissaan, että hypoteesit ADHD:n ja dopamiinin yhteydestä liittyvät lähinnä tutkimuksiin, jotka käsittelevät lääkkeiden kuten Ritalinin vaikutuksia ADHD-potilaiden aivoissa. Senhän lyhytaikainen vaikutus on kaikilla ihmisillä sama, ei vain ADHD-potilailla, mutta tähän liittyvät tukimukset saavat huomattavan paljon vähemmän julkisuutta ja niitä on paljon vähemmän johtuen luonnollisesti siitä, että näitä tutkimuksia rahoittaa yleensä lääkeyhtiöt. Esimerkiksi vuonna 2013 julkaistussa tutkimuksessa (del Campo et al 2013) todetaan seuraavasti:
"Consistent with its therapeutic use in ADHD, Ritalin improved sustained attention performance in the patients. However, dopamine receptor levels in an area of the brain called the striatum were similar in the patients and healthy individuals. Ritalin also increased dopamine levels in the striatum to a similar degree, importantly suggesting that there was no underlying deficiency in dopamine function in the ADHD patients. Interestingly, Ritalin also improved sustained attention performance in some healthy individuals as well, and this overall ability of the drug to improve performance (with or without ADHD) was related to the increases in dopamine levels in the striatum caused by Ritalin."
Sami Timinin, joka on tehnyt vuosikymmeniä töitä näiden niin kutsuttujen ADHD-lasten kanssa, on muutenkin sitä mieltä, että ADHD:n tieteellinen pohja on joka tavalla heikko ja että sitä ei ole lääketieteellisenä diagnoosina olemassa. Hänen mukaansa ADHD ei tarkoita mitään muuta kuin keskittymiskyvyttömyyttä, jolla sitten selitetään keskittymiskyvyttömyyttä. Sitä voidaan hoitaa stimulanteilla lyhytaikaisesti toki, mutta se ei tarkoita, että se olisi sairaus itsessään.
https://www.madinamerica.com/2018/02/scientism-attention-deficit-hypera…