Lue keskustelun säännöt.
Ikuisuusaihe once again: A) sielujen sympatia tai ei mitään vai B) otetaan se, mikä omalta tasolta katsottuna on paras catch
Tutkija
02.07.2019 |
Asia nousi mieleen, katsoin Ylen dokkaria aiheesta. Tällä palstalla useissa keskusteluissa tulee nämä selitykset parinvalintaan ja aika usein menee kommenteissa tunteisiin, jos joku on eri mieltä kuin itse.
A) Kun sen oikean kohtaa, siinä ei paina ulkonäkö,koulutus tai varallisuus jne. Joskus ihminen ei vain kohtaa sitä oikeaa, silloin voi olla parempi olla yksin. Ei rakkaus/välittäminen voi siihen loppua, jos toisen ominaisuus x muuttuu suuntaan y.
B) Ihmisellä on tietty "markkina-arvo" parisuhdeasioissa ja normi-ihminen jotenkin tämän oman arvonsa tiedostaa ja osaa katsoa oikeaa "kohderyhmää". On luonnollista, että tässä pyrkii maksimoimaan "vaihto-arvonsa". En tarkoita, että nämä olisivat tietoisia "laskelmoituja" päätöksiä välttämättä.
Arvioi kumpi näistä (ääripäistä) paremmin kuvaa omaa ajatteluasi sukupuolen mukaan.
Kommentit (689)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paitsi että palstan teoreetikot ovat vähän pihalla. Sama kuin he välttäisivät että kaikki haluavat asua rivitalossa huolimatta siitä missä se rivitalo sijaitsee.
Ns. normaali ihminen ei ensinnäkään hae kumppania epätoivoisesti kilpailuttamalla, vaan tarttumalla tilaisuuksiin, kun sellainen sattuu kohdalla. Toki sarjadeittailijoitakin on olemassa, mutta ainakin suomalaisessa kulttuurissa he ovat vielä vähemmistö, joskin äänekäs sellainen, ja heistä iltapäivälehdet tykkäävät normaalista poikkeavina kirjoitella.
Tämä! Palstalla näkee hyvin usein ajatusmaailmaa, jossa naisilla on miehiä ikään kuin jonossa odottamassa, ja heistä sitten pitäisi osata valita oman tasoinen ja kunnollinen. Enpä ole ollut ikinä sellaisessa tilanteessa. Ennen kuin nykyisen puolisoni tapasin, olin seitsemän vuotta sinkkuna, kun en kohdannut yhtään miestä, joista valita. Ja ainoa syy, miksi puolisoni kanssa nyt olen, on että ihastuin. En vertaillut muihin miehiin, laskenut tasomittarilla mikä hänen arvonsa mahtaisi olla ja pohtinut, olenko itse samaa tasoa. Ei, vaan minä ihastuin ja hyvin nopeasti rakastuin. Ja onneksi hänkin. Jos niin ei olisi tapahtunut, olisin suurella todennäköisyydellä edelleen sinkku.
Seitsemään vuoteen et tavannut yhtään miestä?
Aika suoritus. Itse olen halveksittu palstamies, mutta kyllä minäkin jatkuvasti tapaan naisia erilaisissa yhteyksissä illanvietoista harrastusten kautta junan odottamisiin.
Tottakai tapasin, mutta eivät he olleet ensinnäkään läheskään kaikki sinkkuja, toiseksi saman ikäisiä, kolmanneksi haku päällä ja neljänneksi millään tavalla kiinnostavia/minusta kiinnostuneita. Ei se, että heitän tutun bussikuskin kanssa läppää, tarkoita että olisimme toisillemme parisuhdepotentiaalia.
Eivät kiinnostavia ts. kilpailutus ja vertailu olivat käynnissä. Olihan sinullakin siis miehiä ikään kuin jonossa. Ei mitenkään tasoteorian vastainen kuvio tämä.
Minä olen käsittänyt, että tasoteoriassa kilpailutus olisi tietoista.
En mä mieti joka tapaamani miehen kohdalla, että oliskohan tuosta mulle kumppaniksi tai miksi en tuota miestä halua.
En näe, miksi sen pitäisi tietoista olla. Ymmärtääkseni kyse on vain siitä, että tasoteoreetikot havainnoivat, minkälaiset miehet ovat naisten suosiossa, ja pyrkivät siitä päättelemään, mitkä ominaisuudet suosiota ennustavat.
Ja mitä sitten tapahtuu? Miten he hyödyntävät tätä tietoa? Kehittämällä itsessään niitä ominaisuuksia, jotka selvästi naisia miellyttävät? Jankuttamalla asiasta vauvalehden palstalla äitinsä ikäisten naisten kanssa?
Sehän tässä jankutijankutuksessa eniten turhauttaa, ettei se näiden uskovaisten mielissä johda mihinkään kehitykseen. Ja koska kehitystä ei tapahdu henkisesti eikä asenteissa on se ikuinen kohtalo jäädä ilman paria. Lohduttaako luulo siitä, ettei asialle mitään voi ja näin tämä ei ole oma syy ollenkaan näitä jotenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paitsi että palstan teoreetikot ovat vähän pihalla. Sama kuin he välttäisivät että kaikki haluavat asua rivitalossa huolimatta siitä missä se rivitalo sijaitsee.
Ns. normaali ihminen ei ensinnäkään hae kumppania epätoivoisesti kilpailuttamalla, vaan tarttumalla tilaisuuksiin, kun sellainen sattuu kohdalla. Toki sarjadeittailijoitakin on olemassa, mutta ainakin suomalaisessa kulttuurissa he ovat vielä vähemmistö, joskin äänekäs sellainen, ja heistä iltapäivälehdet tykkäävät normaalista poikkeavina kirjoitella.
Tämä! Palstalla näkee hyvin usein ajatusmaailmaa, jossa naisilla on miehiä ikään kuin jonossa odottamassa, ja heistä sitten pitäisi osata valita oman tasoinen ja kunnollinen. Enpä ole ollut ikinä sellaisessa tilanteessa. Ennen kuin nykyisen puolisoni tapasin, olin seitsemän vuotta sinkkuna, kun en kohdannut yhtään miestä, joista valita. Ja ainoa syy, miksi puolisoni kanssa nyt olen, on että ihastuin. En vertaillut muihin miehiin, laskenut tasomittarilla mikä hänen arvonsa mahtaisi olla ja pohtinut, olenko itse samaa tasoa. Ei, vaan minä ihastuin ja hyvin nopeasti rakastuin. Ja onneksi hänkin. Jos niin ei olisi tapahtunut, olisin suurella todennäköisyydellä edelleen sinkku.
Seitsemään vuoteen et tavannut yhtään miestä?
Aika suoritus. Itse olen halveksittu palstamies, mutta kyllä minäkin jatkuvasti tapaan naisia erilaisissa yhteyksissä illanvietoista harrastusten kautta junan odottamisiin.
Tottakai tapasin, mutta eivät he olleet ensinnäkään läheskään kaikki sinkkuja, toiseksi saman ikäisiä, kolmanneksi haku päällä ja neljänneksi millään tavalla kiinnostavia/minusta kiinnostuneita. Ei se, että heitän tutun bussikuskin kanssa läppää, tarkoita että olisimme toisillemme parisuhdepotentiaalia.
Eivät kiinnostavia ts. kilpailutus ja vertailu olivat käynnissä. Olihan sinullakin siis miehiä ikään kuin jonossa. Ei mitenkään tasoteorian vastainen kuvio tämä.
Minä olen käsittänyt, että tasoteoriassa kilpailutus olisi tietoista.
En mä mieti joka tapaamani miehen kohdalla, että oliskohan tuosta mulle kumppaniksi tai miksi en tuota miestä halua.
En näe, miksi sen pitäisi tietoista olla. Ymmärtääkseni kyse on vain siitä, että tasoteoreetikot havainnoivat, minkälaiset miehet ovat naisten suosiossa, ja pyrkivät siitä päättelemään, mitkä ominaisuudet suosiota ennustavat.
Ne päätelmät on karikatyyrisiä eivät todellisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysynnän ja tarjonnan laki ei sovellu parisuhteiden muodostamiseen jos ja kun puhutaan ulkoisista statustekijöistä, kun tosiasiassa suurin osa parisuhteista perustuukin henkisiin seikkoihin. Siksi se on huuhaateoria. Hauska idea, jolla voi leikitellä, mutta jonka jotkut yleensä vähän syrjäytyneet tuntuvat ottavan ihan liian tosissaan.
Toivottavasti näin on. Sehän tarkoittaa, että minullakin pienenä ja kasvoiltaan rumana miehenä on mahdollisuus hoikkaan ja kauniiseen naiseen, kunhan vain löydän sellaisen, jonka kanssa henkiset seikat natsaavat!
Niin sinulla onkin. Haaste on vain ja ainoastaan tuossa henkisten seikkojen kohdassa eli pinnallisuudessasi. Jos naisella on sama arvomaailma, niin hän luultavasti hakee pitkää ja komeaa miestä. Mutta lukemattomilla pienillä ja rumilla miehillä, jotka ovat kuitenkin hauskoja, aktiivisia, sosiaalisia ja itsevarmoja, on hoikka, kaunis nainen.
Hassua kuinka tasoteorian vastustajat eivät ymmärrä puoltavansa tasoteoriaa.
Yrität perustella ettei se ole tasosta kiinni, koska monilla oienillä ja rumilla mutta hauskoilla, aktiivisilla, sosiaalisesti taitavilla ja itsevarmoille (+ yleensä ammatillisesti menestyneillä) miehillä on kaunis nainen.
Kuitenkin luonteenpiirteet jotka luetaan eduksi ovat aina niitä samoja. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, sosiaalinen taitavuus ja tilanteen ottaminen haltuun, aloitteellisuus, viihdyttävyys, jne.
Eli myös luonteen osalta kyse on enemmän tasosta kuin henk koht mieltymyksistä. Ulkonäön osaltahan ilmaisit jo pienen koon olevan tasoa laskeva tekijä.
Viihduttävyys? Selitätkö millainen on tämä ihminen? Jotenkin alkaa tuntua että teoreetikoilta alkaa pikkuhiljaa tippua se yksi heille tärkein tukipilari eli ukoiset- ja statusominaisuudet.
Viihdyttävä voisi olla vaikka se mies kaveriporukassa joka kertoo kun muut kuuntelevat.
"Jotenkin alkaa tuntua että teoreetikoilta alkaa pikkuhiljaa tippua se yksi heille tärkein tukipilari eli ukoiset- ja statusominaisuudet."
Päin vastoin. Muistathan että statusta on myös sosiaalinen status, ei pelkästään taloudellinen ja ammatillinen status.
Kerro vähän lisää tästä sosiaalisesta statuksesta. Onko sillä merkitystä että se on status eli mitä muut näkee vai se miltä sen ihmisen seurassa tuntuu?
Veikkaan ettet ihan ole tajunnut näiden eroa ja merkitystä suhteen muodotumiseen.Mä olen huomannut että kun naiset kiinnostuu miehestä, aika usein haluavat mieluummin tarkkailla miestä sosiaalisessa kontekstissa kuin hipsiä nurkkapöytään kahdestaan.
Eli selvästikin se on iso asia miltä mies näyttää muiden silmissä ja onko nainen "illan kuningatar" joka sai sen muiden ihaileman prinssin.
- ohis
Onpa outoa ettei nainen halua mennä kahden jonnekin nurkkaan juuri tapaamansa miehen kanssa! Pakko syyn on olla tuo mitä sanoit.
Onko parempaa selitystä?
Luulin ensin ettei nainen vain ole kiinnostunut, mutta oli kuitenkin (tuskin muuten olisi sanonut olevansa tai pyytänyt kotiinsa yöksi). Sama on toistunut parikin kertaa.
Monet naiset kaiketi tykkää seurata miestä ja ihailla sivusta kun mies osoittaa niitä miesominaisuuksia "liidaamalla".
- sama ohis
Arvasin kirjoitti:
Alustavien tulosten perusteella asia on juuri niin kuin uskoinkin: Miehet uskovat tasoihin ja naiset eivät.
Naiset eivät sitä vain myönnä. Vaikka kyseessä olisi maailman rakastavin ja kiltein mies niin tuskina kovin moni Vauva-foorumilaisistakaan silti kokisi häntä "siksi oikeaksi" jos hän olisi Danny Deviton näköinen. Tuo B painaa vaakakupissa kaikkien suhteiden ja treffien alkuvaiheissa enemmän. Ja tottakai se painaa koska et vielä tiedä toisesta henkilöstä mitään muuta kuin pinnallisia asioita. A tulee ja vakiintuu sitten parien kohdalla myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysynnän ja tarjonnan laki ei sovellu parisuhteiden muodostamiseen jos ja kun puhutaan ulkoisista statustekijöistä, kun tosiasiassa suurin osa parisuhteista perustuukin henkisiin seikkoihin. Siksi se on huuhaateoria. Hauska idea, jolla voi leikitellä, mutta jonka jotkut yleensä vähän syrjäytyneet tuntuvat ottavan ihan liian tosissaan.
Oma käsitykseni on se, että jos valitsemme tähän tuhat pariskuntaa, niin voimme havaita, että parit ovat satunnaista enemmän ulkoisilta statustekijöiltään samantasoisia. Miten itse arvelet?
Mutta tämähän riippuu aivan siitä, mitä ulkonäössä pitää korkeana tasona ja mitä ei. Naisnäkökulmasta voin nyt ottaa esimerkkinä pari juttua; toiset tykkää kaljusta, toisille totaalinen ei. Osa tykkää parrasta, osa ei, viikset taitaa jakaa vielä enemmän mielipiteitä. Pitkä tukka vs. lyhyt tukka, silmien väri, kropan malli etc... Näistä esimerkiksi kropan ulkonäkö voi taas kertoa samanlaisista arvoista. Jos molemmat on hoikkia ja urheilullisia, voi vetää johtopäätöksen, että terveet elämäntavat ja liikunta on molemmilla korkealla prioriteetilla.
Onko tasoteoria nyt sama, kuin ajatus siitä, että ihminen haluaa kumppanikseen ihmisen, jolla on suurinpiirtein samanlainen arvomaailma ja ovat temperamentiltaan lähempänä toisiaan? Onhan se nyt aika selviö, että kukaan ihminen ei halua vaikeuttaa elämäänsä turhaan ottamalla puolisoa, jonka kanssa saa tapella kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysynnän ja tarjonnan laki ei sovellu parisuhteiden muodostamiseen jos ja kun puhutaan ulkoisista statustekijöistä, kun tosiasiassa suurin osa parisuhteista perustuukin henkisiin seikkoihin. Siksi se on huuhaateoria. Hauska idea, jolla voi leikitellä, mutta jonka jotkut yleensä vähän syrjäytyneet tuntuvat ottavan ihan liian tosissaan.
Toivottavasti näin on. Sehän tarkoittaa, että minullakin pienenä ja kasvoiltaan rumana miehenä on mahdollisuus hoikkaan ja kauniiseen naiseen, kunhan vain löydän sellaisen, jonka kanssa henkiset seikat natsaavat!
Niin sinulla onkin. Haaste on vain ja ainoastaan tuossa henkisten seikkojen kohdassa eli pinnallisuudessasi. Jos naisella on sama arvomaailma, niin hän luultavasti hakee pitkää ja komeaa miestä. Mutta lukemattomilla pienillä ja rumilla miehillä, jotka ovat kuitenkin hauskoja, aktiivisia, sosiaalisia ja itsevarmoja, on hoikka, kaunis nainen.
Hassua kuinka tasoteorian vastustajat eivät ymmärrä puoltavansa tasoteoriaa.
Yrität perustella ettei se ole tasosta kiinni, koska monilla oienillä ja rumilla mutta hauskoilla, aktiivisilla, sosiaalisesti taitavilla ja itsevarmoille (+ yleensä ammatillisesti menestyneillä) miehillä on kaunis nainen.
Kuitenkin luonteenpiirteet jotka luetaan eduksi ovat aina niitä samoja. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, sosiaalinen taitavuus ja tilanteen ottaminen haltuun, aloitteellisuus, viihdyttävyys, jne.
Eli myös luonteen osalta kyse on enemmän tasosta kuin henk koht mieltymyksistä. Ulkonäön osaltahan ilmaisit jo pienen koon olevan tasoa laskeva tekijä.
Viihduttävyys? Selitätkö millainen on tämä ihminen? Jotenkin alkaa tuntua että teoreetikoilta alkaa pikkuhiljaa tippua se yksi heille tärkein tukipilari eli ukoiset- ja statusominaisuudet.
Viihdyttävä voisi olla vaikka se mies kaveriporukassa joka kertoo kun muut kuuntelevat.
"Jotenkin alkaa tuntua että teoreetikoilta alkaa pikkuhiljaa tippua se yksi heille tärkein tukipilari eli ukoiset- ja statusominaisuudet."
Päin vastoin. Muistathan että statusta on myös sosiaalinen status, ei pelkästään taloudellinen ja ammatillinen status.
Kerro vähän lisää tästä sosiaalisesta statuksesta. Onko sillä merkitystä että se on status eli mitä muut näkee vai se miltä sen ihmisen seurassa tuntuu?
Veikkaan ettet ihan ole tajunnut näiden eroa ja merkitystä suhteen muodotumiseen.Mä olen huomannut että kun naiset kiinnostuu miehestä, aika usein haluavat mieluummin tarkkailla miestä sosiaalisessa kontekstissa kuin hipsiä nurkkapöytään kahdestaan.
Eli selvästikin se on iso asia miltä mies näyttää muiden silmissä ja onko nainen "illan kuningatar" joka sai sen muiden ihaileman prinssin.
- ohis
Onpa outoa ettei nainen halua mennä kahden jonnekin nurkkaan juuri tapaamansa miehen kanssa! Pakko syyn on olla tuo mitä sanoit.
Onko parempaa selitystä?
Luulin ensin ettei nainen vain ole kiinnostunut, mutta oli kuitenkin (tuskin muuten olisi sanonut olevansa tai pyytänyt kotiinsa yöksi). Sama on toistunut parikin kertaa.
Monet naiset kaiketi tykkää seurata miestä ja ihailla sivusta kun mies osoittaa niitä miesominaisuuksia "liidaamalla".
- sama ohis
No nyt kun olet tuollaisen havainnon tehnyt ja oivalluksen saanut, niin miten aiot sitä jatkossa hyödyntää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysynnän ja tarjonnan laki ei sovellu parisuhteiden muodostamiseen jos ja kun puhutaan ulkoisista statustekijöistä, kun tosiasiassa suurin osa parisuhteista perustuukin henkisiin seikkoihin. Siksi se on huuhaateoria. Hauska idea, jolla voi leikitellä, mutta jonka jotkut yleensä vähän syrjäytyneet tuntuvat ottavan ihan liian tosissaan.
Toivottavasti näin on. Sehän tarkoittaa, että minullakin pienenä ja kasvoiltaan rumana miehenä on mahdollisuus hoikkaan ja kauniiseen naiseen, kunhan vain löydän sellaisen, jonka kanssa henkiset seikat natsaavat!
Niin sinulla onkin. Haaste on vain ja ainoastaan tuossa henkisten seikkojen kohdassa eli pinnallisuudessasi. Jos naisella on sama arvomaailma, niin hän luultavasti hakee pitkää ja komeaa miestä. Mutta lukemattomilla pienillä ja rumilla miehillä, jotka ovat kuitenkin hauskoja, aktiivisia, sosiaalisia ja itsevarmoja, on hoikka, kaunis nainen.
Hassua kuinka tasoteorian vastustajat eivät ymmärrä puoltavansa tasoteoriaa.
Yrität perustella ettei se ole tasosta kiinni, koska monilla oienillä ja rumilla mutta hauskoilla, aktiivisilla, sosiaalisesti taitavilla ja itsevarmoille (+ yleensä ammatillisesti menestyneillä) miehillä on kaunis nainen.
Kuitenkin luonteenpiirteet jotka luetaan eduksi ovat aina niitä samoja. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, sosiaalinen taitavuus ja tilanteen ottaminen haltuun, aloitteellisuus, viihdyttävyys, jne.
Eli myös luonteen osalta kyse on enemmän tasosta kuin henk koht mieltymyksistä. Ulkonäön osaltahan ilmaisit jo pienen koon olevan tasoa laskeva tekijä.
On se kyllä hassu juttu, että naiset eivät parveile tylyjen, passiivisten, epäsosiaalisten, kotona nyhjöttävien ja epävarmojen miesten ympärillä. Niin hassu, että on pitänyt mieluummin kehittää tasoteoria kuin alkaa opetella sosiaalisia taitoja ja lähteä ihmisten pariin :-DDDDDD
Eli allekirjoitat tasoteorian myös luonteen osalta. Totta kai itsevarmempi, aloitteellisempi, rohkeampi ja dominoivampi, enemmän sosiaalista statusta omaava uros voittaa kisassa.
No jos tasoteoria on sitä, että mieluummin hengaan hyvien ja ystävällisten tyyppien kanssa, kuin negatiivisten ja tylyjen tyyppien kanssa, niin sitten joo.
Se parisuhde on kahden kauppa. Se on PARIsuhde. Jos olet hirveän passiivinen ja epävarma, on se pidemmän päälle todella raskasta kumppanille. Etkä voi oikeasti sälyttää vastuuta omasta onnellisuudesta kokonaan toisen harteille. Kenenkään ei tarvitse sellaiseen suhteeseen lähteä, joka ottaa enemmän, kuin antaa.
Ei tietenkään tarvitse kenenkään olla vastenmielisen ihmisen kanssa suhteessa, eikä tasoteoria mitään sellaista edellytäkään. Se vain kuvaa, minkälaiset ominaisuudet tekevät ihmisestä ison joukon yli katsottuna haluttavamman kuin toiset ominaisuudet. Sinä löysit epävarmuuden yhdeksi negatiiviseksi ominaisuudeksi, ja perustelit, miksi se mielestäsi on sitä. Jos suurin osa ihmisistä pitää sitä myös negatiivisena, niin voidaan sanoa, että tämä ominaisuus laskee tämän henkilön tasoa.
Aaa. No mitä tälle asialle pitäisi sitten tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paitsi että palstan teoreetikot ovat vähän pihalla. Sama kuin he välttäisivät että kaikki haluavat asua rivitalossa huolimatta siitä missä se rivitalo sijaitsee.
Ns. normaali ihminen ei ensinnäkään hae kumppania epätoivoisesti kilpailuttamalla, vaan tarttumalla tilaisuuksiin, kun sellainen sattuu kohdalla. Toki sarjadeittailijoitakin on olemassa, mutta ainakin suomalaisessa kulttuurissa he ovat vielä vähemmistö, joskin äänekäs sellainen, ja heistä iltapäivälehdet tykkäävät normaalista poikkeavina kirjoitella.
Tämä! Palstalla näkee hyvin usein ajatusmaailmaa, jossa naisilla on miehiä ikään kuin jonossa odottamassa, ja heistä sitten pitäisi osata valita oman tasoinen ja kunnollinen. Enpä ole ollut ikinä sellaisessa tilanteessa. Ennen kuin nykyisen puolisoni tapasin, olin seitsemän vuotta sinkkuna, kun en kohdannut yhtään miestä, joista valita. Ja ainoa syy, miksi puolisoni kanssa nyt olen, on että ihastuin. En vertaillut muihin miehiin, laskenut tasomittarilla mikä hänen arvonsa mahtaisi olla ja pohtinut, olenko itse samaa tasoa. Ei, vaan minä ihastuin ja hyvin nopeasti rakastuin. Ja onneksi hänkin. Jos niin ei olisi tapahtunut, olisin suurella todennäköisyydellä edelleen sinkku.
Seitsemään vuoteen et tavannut yhtään miestä?
Aika suoritus. Itse olen halveksittu palstamies, mutta kyllä minäkin jatkuvasti tapaan naisia erilaisissa yhteyksissä illanvietoista harrastusten kautta junan odottamisiin.
Tottakai tapasin, mutta eivät he olleet ensinnäkään läheskään kaikki sinkkuja, toiseksi saman ikäisiä, kolmanneksi haku päällä ja neljänneksi millään tavalla kiinnostavia/minusta kiinnostuneita. Ei se, että heitän tutun bussikuskin kanssa läppää, tarkoita että olisimme toisillemme parisuhdepotentiaalia.
Eivät kiinnostavia ts. kilpailutus ja vertailu olivat käynnissä. Olihan sinullakin siis miehiä ikään kuin jonossa. Ei mitenkään tasoteorian vastainen kuvio tämä.
Minä olen käsittänyt, että tasoteoriassa kilpailutus olisi tietoista.
En mä mieti joka tapaamani miehen kohdalla, että oliskohan tuosta mulle kumppaniksi tai miksi en tuota miestä halua.
En näe, miksi sen pitäisi tietoista olla. Ymmärtääkseni kyse on vain siitä, että tasoteoreetikot havainnoivat, minkälaiset miehet ovat naisten suosiossa, ja pyrkivät siitä päättelemään, mitkä ominaisuudet suosiota ennustavat.
Ja mitä sitten tapahtuu? Miten he hyödyntävät tätä tietoa? Kehittämällä itsessään niitä ominaisuuksia, jotka selvästi naisia miellyttävät? Jankuttamalla asiasta vauvalehden palstalla äitinsä ikäisten naisten kanssa?
Kuka mitenkin. Osa ehkä tosiaan lähtee vaatekaupoille ja kuntosalille kehittääkseen itseään halutummaksi. Toiset ovat tyytyväisiä saadessaan selityksen huonolle naisonnelleen. Jotkut ovat muuten vain kiinnostuneita samaan tapaan kuin monet lukevat vaikkapa sotahistoriaa. Varmasti muitakin vaihtoehtoja on.
Juuri noin.
Ketjut ovat tälläistä vänkäämistä koska se on ainoa keino saada naisista totuus irti. Tarvitaan se 10-20 sivullista juupas-eipäs-väittelyä ennen kuin naiset myöntävät että totta kai X kaltainen mies on halutumpi kuin Y kaltainen mies, koska biologia ja itsestäänselvyydet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysynnän ja tarjonnan laki ei sovellu parisuhteiden muodostamiseen jos ja kun puhutaan ulkoisista statustekijöistä, kun tosiasiassa suurin osa parisuhteista perustuukin henkisiin seikkoihin. Siksi se on huuhaateoria. Hauska idea, jolla voi leikitellä, mutta jonka jotkut yleensä vähän syrjäytyneet tuntuvat ottavan ihan liian tosissaan.
Toivottavasti näin on. Sehän tarkoittaa, että minullakin pienenä ja kasvoiltaan rumana miehenä on mahdollisuus hoikkaan ja kauniiseen naiseen, kunhan vain löydän sellaisen, jonka kanssa henkiset seikat natsaavat!
Niin sinulla onkin. Haaste on vain ja ainoastaan tuossa henkisten seikkojen kohdassa eli pinnallisuudessasi. Jos naisella on sama arvomaailma, niin hän luultavasti hakee pitkää ja komeaa miestä. Mutta lukemattomilla pienillä ja rumilla miehillä, jotka ovat kuitenkin hauskoja, aktiivisia, sosiaalisia ja itsevarmoja, on hoikka, kaunis nainen.
Hassua kuinka tasoteorian vastustajat eivät ymmärrä puoltavansa tasoteoriaa.
Yrität perustella ettei se ole tasosta kiinni, koska monilla oienillä ja rumilla mutta hauskoilla, aktiivisilla, sosiaalisesti taitavilla ja itsevarmoille (+ yleensä ammatillisesti menestyneillä) miehillä on kaunis nainen.
Kuitenkin luonteenpiirteet jotka luetaan eduksi ovat aina niitä samoja. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, sosiaalinen taitavuus ja tilanteen ottaminen haltuun, aloitteellisuus, viihdyttävyys, jne.
Eli myös luonteen osalta kyse on enemmän tasosta kuin henk koht mieltymyksistä. Ulkonäön osaltahan ilmaisit jo pienen koon olevan tasoa laskeva tekijä.
Viihduttävyys? Selitätkö millainen on tämä ihminen? Jotenkin alkaa tuntua että teoreetikoilta alkaa pikkuhiljaa tippua se yksi heille tärkein tukipilari eli ukoiset- ja statusominaisuudet.
Viihdyttävä voisi olla vaikka se mies kaveriporukassa joka kertoo kun muut kuuntelevat.
"Jotenkin alkaa tuntua että teoreetikoilta alkaa pikkuhiljaa tippua se yksi heille tärkein tukipilari eli ukoiset- ja statusominaisuudet."
Päin vastoin. Muistathan että statusta on myös sosiaalinen status, ei pelkästään taloudellinen ja ammatillinen status.
Kerro vähän lisää tästä sosiaalisesta statuksesta. Onko sillä merkitystä että se on status eli mitä muut näkee vai se miltä sen ihmisen seurassa tuntuu?
Veikkaan ettet ihan ole tajunnut näiden eroa ja merkitystä suhteen muodotumiseen.Mä olen huomannut että kun naiset kiinnostuu miehestä, aika usein haluavat mieluummin tarkkailla miestä sosiaalisessa kontekstissa kuin hipsiä nurkkapöytään kahdestaan.
Eli selvästikin se on iso asia miltä mies näyttää muiden silmissä ja onko nainen "illan kuningatar" joka sai sen muiden ihaileman prinssin.
- ohis
Onpa outoa ettei nainen halua mennä kahden jonnekin nurkkaan juuri tapaamansa miehen kanssa! Pakko syyn on olla tuo mitä sanoit.
Onko parempaa selitystä?
Luulin ensin ettei nainen vain ole kiinnostunut, mutta oli kuitenkin (tuskin muuten olisi sanonut olevansa tai pyytänyt kotiinsa yöksi). Sama on toistunut parikin kertaa.
Monet naiset kaiketi tykkää seurata miestä ja ihailla sivusta kun mies osoittaa niitä miesominaisuuksia "liidaamalla".
- sama ohis
No nyt kun olet tuollaisen havainnon tehnyt ja oivalluksen saanut, niin miten aiot sitä jatkossa hyödyntää?
No aluksi hyödynsin sitä tekemällä niin kuin naiset halusivat.
Seuraava askel olisi yrittää paikallistaa naisia jotka eivät ole perässä seuraavia ja passiivisia. Tuntuisi että melkein kaikki ovat. Sama kuvio toistuu seksissä, varmaotteinen mies vie.
- se ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paitsi että palstan teoreetikot ovat vähän pihalla. Sama kuin he välttäisivät että kaikki haluavat asua rivitalossa huolimatta siitä missä se rivitalo sijaitsee.
Ns. normaali ihminen ei ensinnäkään hae kumppania epätoivoisesti kilpailuttamalla, vaan tarttumalla tilaisuuksiin, kun sellainen sattuu kohdalla. Toki sarjadeittailijoitakin on olemassa, mutta ainakin suomalaisessa kulttuurissa he ovat vielä vähemmistö, joskin äänekäs sellainen, ja heistä iltapäivälehdet tykkäävät normaalista poikkeavina kirjoitella.
Tämä! Palstalla näkee hyvin usein ajatusmaailmaa, jossa naisilla on miehiä ikään kuin jonossa odottamassa, ja heistä sitten pitäisi osata valita oman tasoinen ja kunnollinen. Enpä ole ollut ikinä sellaisessa tilanteessa. Ennen kuin nykyisen puolisoni tapasin, olin seitsemän vuotta sinkkuna, kun en kohdannut yhtään miestä, joista valita. Ja ainoa syy, miksi puolisoni kanssa nyt olen, on että ihastuin. En vertaillut muihin miehiin, laskenut tasomittarilla mikä hänen arvonsa mahtaisi olla ja pohtinut, olenko itse samaa tasoa. Ei, vaan minä ihastuin ja hyvin nopeasti rakastuin. Ja onneksi hänkin. Jos niin ei olisi tapahtunut, olisin suurella todennäköisyydellä edelleen sinkku.
Seitsemään vuoteen et tavannut yhtään miestä?
Aika suoritus. Itse olen halveksittu palstamies, mutta kyllä minäkin jatkuvasti tapaan naisia erilaisissa yhteyksissä illanvietoista harrastusten kautta junan odottamisiin.
Tottakai tapasin, mutta eivät he olleet ensinnäkään läheskään kaikki sinkkuja, toiseksi saman ikäisiä, kolmanneksi haku päällä ja neljänneksi millään tavalla kiinnostavia/minusta kiinnostuneita. Ei se, että heitän tutun bussikuskin kanssa läppää, tarkoita että olisimme toisillemme parisuhdepotentiaalia.
Eivät kiinnostavia ts. kilpailutus ja vertailu olivat käynnissä. Olihan sinullakin siis miehiä ikään kuin jonossa. Ei mitenkään tasoteorian vastainen kuvio tämä.
Minä olen käsittänyt, että tasoteoriassa kilpailutus olisi tietoista.
En mä mieti joka tapaamani miehen kohdalla, että oliskohan tuosta mulle kumppaniksi tai miksi en tuota miestä halua.
En näe, miksi sen pitäisi tietoista olla. Ymmärtääkseni kyse on vain siitä, että tasoteoreetikot havainnoivat, minkälaiset miehet ovat naisten suosiossa, ja pyrkivät siitä päättelemään, mitkä ominaisuudet suosiota ennustavat.
Ja mitä sitten tapahtuu? Miten he hyödyntävät tätä tietoa? Kehittämällä itsessään niitä ominaisuuksia, jotka selvästi naisia miellyttävät? Jankuttamalla asiasta vauvalehden palstalla äitinsä ikäisten naisten kanssa?
Kuka mitenkin. Osa ehkä tosiaan lähtee vaatekaupoille ja kuntosalille kehittääkseen itseään halutummaksi. Toiset ovat tyytyväisiä saadessaan selityksen huonolle naisonnelleen. Jotkut ovat muuten vain kiinnostuneita samaan tapaan kuin monet lukevat vaikkapa sotahistoriaa. Varmasti muitakin vaihtoehtoja on.
Juuri noin.
Ketjut ovat tälläistä vänkäämistä koska se on ainoa keino saada naisista totuus irti. Tarvitaan se 10-20 sivullista juupas-eipäs-väittelyä ennen kuin naiset myöntävät että totta kai X kaltainen mies on halutumpi kuin Y kaltainen mies, koska biologia ja itsestäänselvyydet.
Oletko tietoinen siitä, kuinka autistiselta tuo kuulostaa? "Käytänpä elämäni siihen, että otan ventovieraista äitini ikäisistä naisista totuuden irti jankuttamalla vauvapalstalla." (Tosin joka kerta ne ovat eri naisia ja saman ketjun sisälläkin on lukuisia eri vastaajia.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysynnän ja tarjonnan laki ei sovellu parisuhteiden muodostamiseen jos ja kun puhutaan ulkoisista statustekijöistä, kun tosiasiassa suurin osa parisuhteista perustuukin henkisiin seikkoihin. Siksi se on huuhaateoria. Hauska idea, jolla voi leikitellä, mutta jonka jotkut yleensä vähän syrjäytyneet tuntuvat ottavan ihan liian tosissaan.
Toivottavasti näin on. Sehän tarkoittaa, että minullakin pienenä ja kasvoiltaan rumana miehenä on mahdollisuus hoikkaan ja kauniiseen naiseen, kunhan vain löydän sellaisen, jonka kanssa henkiset seikat natsaavat!
Niin sinulla onkin. Haaste on vain ja ainoastaan tuossa henkisten seikkojen kohdassa eli pinnallisuudessasi. Jos naisella on sama arvomaailma, niin hän luultavasti hakee pitkää ja komeaa miestä. Mutta lukemattomilla pienillä ja rumilla miehillä, jotka ovat kuitenkin hauskoja, aktiivisia, sosiaalisia ja itsevarmoja, on hoikka, kaunis nainen.
Hassua kuinka tasoteorian vastustajat eivät ymmärrä puoltavansa tasoteoriaa.
Yrität perustella ettei se ole tasosta kiinni, koska monilla oienillä ja rumilla mutta hauskoilla, aktiivisilla, sosiaalisesti taitavilla ja itsevarmoille (+ yleensä ammatillisesti menestyneillä) miehillä on kaunis nainen.
Kuitenkin luonteenpiirteet jotka luetaan eduksi ovat aina niitä samoja. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, sosiaalinen taitavuus ja tilanteen ottaminen haltuun, aloitteellisuus, viihdyttävyys, jne.
Eli myös luonteen osalta kyse on enemmän tasosta kuin henk koht mieltymyksistä. Ulkonäön osaltahan ilmaisit jo pienen koon olevan tasoa laskeva tekijä.
On se kyllä hassu juttu, että naiset eivät parveile tylyjen, passiivisten, epäsosiaalisten, kotona nyhjöttävien ja epävarmojen miesten ympärillä. Niin hassu, että on pitänyt mieluummin kehittää tasoteoria kuin alkaa opetella sosiaalisia taitoja ja lähteä ihmisten pariin :-DDDDDD
Eli allekirjoitat tasoteorian myös luonteen osalta. Totta kai itsevarmempi, aloitteellisempi, rohkeampi ja dominoivampi, enemmän sosiaalista statusta omaava uros voittaa kisassa.
No jos tasoteoria on sitä, että mieluummin hengaan hyvien ja ystävällisten tyyppien kanssa, kuin negatiivisten ja tylyjen tyyppien kanssa, niin sitten joo.
Se parisuhde on kahden kauppa. Se on PARIsuhde. Jos olet hirveän passiivinen ja epävarma, on se pidemmän päälle todella raskasta kumppanille. Etkä voi oikeasti sälyttää vastuuta omasta onnellisuudesta kokonaan toisen harteille. Kenenkään ei tarvitse sellaiseen suhteeseen lähteä, joka ottaa enemmän, kuin antaa.
Ei tietenkään tarvitse kenenkään olla vastenmielisen ihmisen kanssa suhteessa, eikä tasoteoria mitään sellaista edellytäkään. Se vain kuvaa, minkälaiset ominaisuudet tekevät ihmisestä ison joukon yli katsottuna haluttavamman kuin toiset ominaisuudet. Sinä löysit epävarmuuden yhdeksi negatiiviseksi ominaisuudeksi, ja perustelit, miksi se mielestäsi on sitä. Jos suurin osa ihmisistä pitää sitä myös negatiivisena, niin voidaan sanoa, että tämä ominaisuus laskee tämän henkilön tasoa.
Aaa. No mitä tälle asialle pitäisi sitten tehdä?
Omasta puolestani ei mitään, itse kun keskustelen vain keskustelemisen ilosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paitsi että palstan teoreetikot ovat vähän pihalla. Sama kuin he välttäisivät että kaikki haluavat asua rivitalossa huolimatta siitä missä se rivitalo sijaitsee.
Ns. normaali ihminen ei ensinnäkään hae kumppania epätoivoisesti kilpailuttamalla, vaan tarttumalla tilaisuuksiin, kun sellainen sattuu kohdalla. Toki sarjadeittailijoitakin on olemassa, mutta ainakin suomalaisessa kulttuurissa he ovat vielä vähemmistö, joskin äänekäs sellainen, ja heistä iltapäivälehdet tykkäävät normaalista poikkeavina kirjoitella.
Tämä! Palstalla näkee hyvin usein ajatusmaailmaa, jossa naisilla on miehiä ikään kuin jonossa odottamassa, ja heistä sitten pitäisi osata valita oman tasoinen ja kunnollinen. Enpä ole ollut ikinä sellaisessa tilanteessa. Ennen kuin nykyisen puolisoni tapasin, olin seitsemän vuotta sinkkuna, kun en kohdannut yhtään miestä, joista valita. Ja ainoa syy, miksi puolisoni kanssa nyt olen, on että ihastuin. En vertaillut muihin miehiin, laskenut tasomittarilla mikä hänen arvonsa mahtaisi olla ja pohtinut, olenko itse samaa tasoa. Ei, vaan minä ihastuin ja hyvin nopeasti rakastuin. Ja onneksi hänkin. Jos niin ei olisi tapahtunut, olisin suurella todennäköisyydellä edelleen sinkku.
Seitsemään vuoteen et tavannut yhtään miestä?
Aika suoritus. Itse olen halveksittu palstamies, mutta kyllä minäkin jatkuvasti tapaan naisia erilaisissa yhteyksissä illanvietoista harrastusten kautta junan odottamisiin.
Tottakai tapasin, mutta eivät he olleet ensinnäkään läheskään kaikki sinkkuja, toiseksi saman ikäisiä, kolmanneksi haku päällä ja neljänneksi millään tavalla kiinnostavia/minusta kiinnostuneita. Ei se, että heitän tutun bussikuskin kanssa läppää, tarkoita että olisimme toisillemme parisuhdepotentiaalia.
Eivät kiinnostavia ts. kilpailutus ja vertailu olivat käynnissä. Olihan sinullakin siis miehiä ikään kuin jonossa. Ei mitenkään tasoteorian vastainen kuvio tämä.
Minä olen käsittänyt, että tasoteoriassa kilpailutus olisi tietoista.
En mä mieti joka tapaamani miehen kohdalla, että oliskohan tuosta mulle kumppaniksi tai miksi en tuota miestä halua.
En näe, miksi sen pitäisi tietoista olla. Ymmärtääkseni kyse on vain siitä, että tasoteoreetikot havainnoivat, minkälaiset miehet ovat naisten suosiossa, ja pyrkivät siitä päättelemään, mitkä ominaisuudet suosiota ennustavat.
Ja mitä sitten tapahtuu? Miten he hyödyntävät tätä tietoa? Kehittämällä itsessään niitä ominaisuuksia, jotka selvästi naisia miellyttävät? Jankuttamalla asiasta vauvalehden palstalla äitinsä ikäisten naisten kanssa?
Kuka mitenkin. Osa ehkä tosiaan lähtee vaatekaupoille ja kuntosalille kehittääkseen itseään halutummaksi. Toiset ovat tyytyväisiä saadessaan selityksen huonolle naisonnelleen. Jotkut ovat muuten vain kiinnostuneita samaan tapaan kuin monet lukevat vaikkapa sotahistoriaa. Varmasti muitakin vaihtoehtoja on.
Juuri noin.
Ketjut ovat tälläistä vänkäämistä koska se on ainoa keino saada naisista totuus irti. Tarvitaan se 10-20 sivullista juupas-eipäs-väittelyä ennen kuin naiset myöntävät että totta kai X kaltainen mies on halutumpi kuin Y kaltainen mies, koska biologia ja itsestäänselvyydet.
Oletko tietoinen siitä, kuinka autistiselta tuo kuulostaa? "Käytänpä elämäni siihen, että otan ventovieraista äitini ikäisistä naisista totuuden irti jankuttamalla vauvapalstalla." (Tosin joka kerta ne ovat eri naisia ja saman ketjun sisälläkin on lukuisia eri vastaajia.)
No ehkäpä vastapuolellakin on eri miehiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paitsi että palstan teoreetikot ovat vähän pihalla. Sama kuin he välttäisivät että kaikki haluavat asua rivitalossa huolimatta siitä missä se rivitalo sijaitsee.
Ns. normaali ihminen ei ensinnäkään hae kumppania epätoivoisesti kilpailuttamalla, vaan tarttumalla tilaisuuksiin, kun sellainen sattuu kohdalla. Toki sarjadeittailijoitakin on olemassa, mutta ainakin suomalaisessa kulttuurissa he ovat vielä vähemmistö, joskin äänekäs sellainen, ja heistä iltapäivälehdet tykkäävät normaalista poikkeavina kirjoitella.
Tämä! Palstalla näkee hyvin usein ajatusmaailmaa, jossa naisilla on miehiä ikään kuin jonossa odottamassa, ja heistä sitten pitäisi osata valita oman tasoinen ja kunnollinen. Enpä ole ollut ikinä sellaisessa tilanteessa. Ennen kuin nykyisen puolisoni tapasin, olin seitsemän vuotta sinkkuna, kun en kohdannut yhtään miestä, joista valita. Ja ainoa syy, miksi puolisoni kanssa nyt olen, on että ihastuin. En vertaillut muihin miehiin, laskenut tasomittarilla mikä hänen arvonsa mahtaisi olla ja pohtinut, olenko itse samaa tasoa. Ei, vaan minä ihastuin ja hyvin nopeasti rakastuin. Ja onneksi hänkin. Jos niin ei olisi tapahtunut, olisin suurella todennäköisyydellä edelleen sinkku.
Seitsemään vuoteen et tavannut yhtään miestä?
Aika suoritus. Itse olen halveksittu palstamies, mutta kyllä minäkin jatkuvasti tapaan naisia erilaisissa yhteyksissä illanvietoista harrastusten kautta junan odottamisiin.
Tottakai tapasin, mutta eivät he olleet ensinnäkään läheskään kaikki sinkkuja, toiseksi saman ikäisiä, kolmanneksi haku päällä ja neljänneksi millään tavalla kiinnostavia/minusta kiinnostuneita. Ei se, että heitän tutun bussikuskin kanssa läppää, tarkoita että olisimme toisillemme parisuhdepotentiaalia.
Eivät kiinnostavia ts. kilpailutus ja vertailu olivat käynnissä. Olihan sinullakin siis miehiä ikään kuin jonossa. Ei mitenkään tasoteorian vastainen kuvio tämä.
Minä olen käsittänyt, että tasoteoriassa kilpailutus olisi tietoista.
En mä mieti joka tapaamani miehen kohdalla, että oliskohan tuosta mulle kumppaniksi tai miksi en tuota miestä halua.
En näe, miksi sen pitäisi tietoista olla. Ymmärtääkseni kyse on vain siitä, että tasoteoreetikot havainnoivat, minkälaiset miehet ovat naisten suosiossa, ja pyrkivät siitä päättelemään, mitkä ominaisuudet suosiota ennustavat.
Ja mitä sitten tapahtuu? Miten he hyödyntävät tätä tietoa? Kehittämällä itsessään niitä ominaisuuksia, jotka selvästi naisia miellyttävät? Jankuttamalla asiasta vauvalehden palstalla äitinsä ikäisten naisten kanssa?
Kuka mitenkin. Osa ehkä tosiaan lähtee vaatekaupoille ja kuntosalille kehittääkseen itseään halutummaksi. Toiset ovat tyytyväisiä saadessaan selityksen huonolle naisonnelleen. Jotkut ovat muuten vain kiinnostuneita samaan tapaan kuin monet lukevat vaikkapa sotahistoriaa. Varmasti muitakin vaihtoehtoja on.
Juuri noin.
Ketjut ovat tälläistä vänkäämistä koska se on ainoa keino saada naisista totuus irti. Tarvitaan se 10-20 sivullista juupas-eipäs-väittelyä ennen kuin naiset myöntävät että totta kai X kaltainen mies on halutumpi kuin Y kaltainen mies, koska biologia ja itsestäänselvyydet.
Oletko tietoinen siitä, kuinka autistiselta tuo kuulostaa? "Käytänpä elämäni siihen, että otan ventovieraista äitini ikäisistä naisista totuuden irti jankuttamalla vauvapalstalla." (Tosin joka kerta ne ovat eri naisia ja saman ketjun sisälläkin on lukuisia eri vastaajia.)
Entä sitten, jos kuulostaa autistiselta? Jos jengi nauttii tuosta, niin kuka sinä olet kertomaan, miten asiasta ei saa keskustella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tasoteoria nyt sama, kuin ajatus siitä, että ihminen haluaa kumppanikseen ihmisen, jolla on suurinpiirtein samanlainen arvomaailma ja ovat temperamentiltaan lähempänä toisiaan? Onhan se nyt aika selviö, että kukaan ihminen ei halua vaikeuttaa elämäänsä turhaan ottamalla puolisoa, jonka kanssa saa tapella kaikesta.
En ole sama henkilö mutta ei tuo pelkkä teoria ole. Maailmanlaajuisesti kulttuurista riippumatta naiset silti useimmiten avioituvat aina samantasoisen tai tasoa ylemmän miehen kanssa. Tämä siis sekä vapaissa länsimaissa että konservatiivisissa köyhissä maissa missä perheet sopivat avioitumisista. "Aito rakkaus ensisilmäyksellä" on vain poikkeus sääntöön. Köyhä Klonkun näköinen mies joko kuolee yksin tai löytää jostain vielä köyhemmän vaimon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysynnän ja tarjonnan laki ei sovellu parisuhteiden muodostamiseen jos ja kun puhutaan ulkoisista statustekijöistä, kun tosiasiassa suurin osa parisuhteista perustuukin henkisiin seikkoihin. Siksi se on huuhaateoria. Hauska idea, jolla voi leikitellä, mutta jonka jotkut yleensä vähän syrjäytyneet tuntuvat ottavan ihan liian tosissaan.
Oma käsitykseni on se, että jos valitsemme tähän tuhat pariskuntaa, niin voimme havaita, että parit ovat satunnaista enemmän ulkoisilta statustekijöiltään samantasoisia. Miten itse arvelet?
Mutta tämähän riippuu aivan siitä, mitä ulkonäössä pitää korkeana tasona ja mitä ei. Naisnäkökulmasta voin nyt ottaa esimerkkinä pari juttua; toiset tykkää kaljusta, toisille totaalinen ei. Osa tykkää parrasta, osa ei, viikset taitaa jakaa vielä enemmän mielipiteitä. Pitkä tukka vs. lyhyt tukka, silmien väri, kropan malli etc... Näistä esimerkiksi kropan ulkonäkö voi taas kertoa samanlaisista arvoista. Jos molemmat on hoikkia ja urheilullisia, voi vetää johtopäätöksen, että terveet elämäntavat ja liikunta on molemmilla korkealla prioriteetilla.
Onko tasoteoria nyt sama, kuin ajatus siitä, että ihminen haluaa kumppanikseen ihmisen, jolla on suurinpiirtein samanlainen arvomaailma ja ovat temperamentiltaan lähempänä toisiaan? Onhan se nyt aika selviö, että kukaan ihminen ei halua vaikeuttaa elämäänsä turhaan ottamalla puolisoa, jonka kanssa saa tapella kaikesta.
Heikko selitys tämä. Aika monella suositulla ulkonäön piirteellä (miehillä esimerkiksi pituus, kasvojen symmetrisyys, harteikkuus) ei ole yhtään mitään tekemistä arvomaailman tai temperamentin kanssa, eivätkä ne käytännössä vaikuta parisuhteeseen mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paitsi että palstan teoreetikot ovat vähän pihalla. Sama kuin he välttäisivät että kaikki haluavat asua rivitalossa huolimatta siitä missä se rivitalo sijaitsee.
Ns. normaali ihminen ei ensinnäkään hae kumppania epätoivoisesti kilpailuttamalla, vaan tarttumalla tilaisuuksiin, kun sellainen sattuu kohdalla. Toki sarjadeittailijoitakin on olemassa, mutta ainakin suomalaisessa kulttuurissa he ovat vielä vähemmistö, joskin äänekäs sellainen, ja heistä iltapäivälehdet tykkäävät normaalista poikkeavina kirjoitella.
Tämä! Palstalla näkee hyvin usein ajatusmaailmaa, jossa naisilla on miehiä ikään kuin jonossa odottamassa, ja heistä sitten pitäisi osata valita oman tasoinen ja kunnollinen. Enpä ole ollut ikinä sellaisessa tilanteessa. Ennen kuin nykyisen puolisoni tapasin, olin seitsemän vuotta sinkkuna, kun en kohdannut yhtään miestä, joista valita. Ja ainoa syy, miksi puolisoni kanssa nyt olen, on että ihastuin. En vertaillut muihin miehiin, laskenut tasomittarilla mikä hänen arvonsa mahtaisi olla ja pohtinut, olenko itse samaa tasoa. Ei, vaan minä ihastuin ja hyvin nopeasti rakastuin. Ja onneksi hänkin. Jos niin ei olisi tapahtunut, olisin suurella todennäköisyydellä edelleen sinkku.
Seitsemään vuoteen et tavannut yhtään miestä?
Aika suoritus. Itse olen halveksittu palstamies, mutta kyllä minäkin jatkuvasti tapaan naisia erilaisissa yhteyksissä illanvietoista harrastusten kautta junan odottamisiin.
Tottakai tapasin, mutta eivät he olleet ensinnäkään läheskään kaikki sinkkuja, toiseksi saman ikäisiä, kolmanneksi haku päällä ja neljänneksi millään tavalla kiinnostavia/minusta kiinnostuneita. Ei se, että heitän tutun bussikuskin kanssa läppää, tarkoita että olisimme toisillemme parisuhdepotentiaalia.
Eivät kiinnostavia ts. kilpailutus ja vertailu olivat käynnissä. Olihan sinullakin siis miehiä ikään kuin jonossa. Ei mitenkään tasoteorian vastainen kuvio tämä.
Minä olen käsittänyt, että tasoteoriassa kilpailutus olisi tietoista.
En mä mieti joka tapaamani miehen kohdalla, että oliskohan tuosta mulle kumppaniksi tai miksi en tuota miestä halua.
En näe, miksi sen pitäisi tietoista olla. Ymmärtääkseni kyse on vain siitä, että tasoteoreetikot havainnoivat, minkälaiset miehet ovat naisten suosiossa, ja pyrkivät siitä päättelemään, mitkä ominaisuudet suosiota ennustavat.
Ja mitä sitten tapahtuu? Miten he hyödyntävät tätä tietoa? Kehittämällä itsessään niitä ominaisuuksia, jotka selvästi naisia miellyttävät? Jankuttamalla asiasta vauvalehden palstalla äitinsä ikäisten naisten kanssa?
Kuka mitenkin. Osa ehkä tosiaan lähtee vaatekaupoille ja kuntosalille kehittääkseen itseään halutummaksi. Toiset ovat tyytyväisiä saadessaan selityksen huonolle naisonnelleen. Jotkut ovat muuten vain kiinnostuneita samaan tapaan kuin monet lukevat vaikkapa sotahistoriaa. Varmasti muitakin vaihtoehtoja on.
Juuri noin.
Ketjut ovat tälläistä vänkäämistä koska se on ainoa keino saada naisista totuus irti. Tarvitaan se 10-20 sivullista juupas-eipäs-väittelyä ennen kuin naiset myöntävät että totta kai X kaltainen mies on halutumpi kuin Y kaltainen mies, koska biologia ja itsestäänselvyydet.
On vaan kovin vaikeaa ymmärtää, mitä sinä jankkari siitä kostut. Ei auta sinua mitenkään. Mukavat tavalliset ihmiset ovat mukavampia kuin oudot nillittäjät. Sehän on selvää jo lastentarhassa, että jos ei ole kovin va kaveri, kukaan ei leiki sun kanssa. Mitäpä ajattelit tällä tiedolla tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paitsi että palstan teoreetikot ovat vähän pihalla. Sama kuin he välttäisivät että kaikki haluavat asua rivitalossa huolimatta siitä missä se rivitalo sijaitsee.
Ns. normaali ihminen ei ensinnäkään hae kumppania epätoivoisesti kilpailuttamalla, vaan tarttumalla tilaisuuksiin, kun sellainen sattuu kohdalla. Toki sarjadeittailijoitakin on olemassa, mutta ainakin suomalaisessa kulttuurissa he ovat vielä vähemmistö, joskin äänekäs sellainen, ja heistä iltapäivälehdet tykkäävät normaalista poikkeavina kirjoitella.
Tämä! Palstalla näkee hyvin usein ajatusmaailmaa, jossa naisilla on miehiä ikään kuin jonossa odottamassa, ja heistä sitten pitäisi osata valita oman tasoinen ja kunnollinen. Enpä ole ollut ikinä sellaisessa tilanteessa. Ennen kuin nykyisen puolisoni tapasin, olin seitsemän vuotta sinkkuna, kun en kohdannut yhtään miestä, joista valita. Ja ainoa syy, miksi puolisoni kanssa nyt olen, on että ihastuin. En vertaillut muihin miehiin, laskenut tasomittarilla mikä hänen arvonsa mahtaisi olla ja pohtinut, olenko itse samaa tasoa. Ei, vaan minä ihastuin ja hyvin nopeasti rakastuin. Ja onneksi hänkin. Jos niin ei olisi tapahtunut, olisin suurella todennäköisyydellä edelleen sinkku.
Seitsemään vuoteen et tavannut yhtään miestä?
Aika suoritus. Itse olen halveksittu palstamies, mutta kyllä minäkin jatkuvasti tapaan naisia erilaisissa yhteyksissä illanvietoista harrastusten kautta junan odottamisiin.
Tottakai tapasin, mutta eivät he olleet ensinnäkään läheskään kaikki sinkkuja, toiseksi saman ikäisiä, kolmanneksi haku päällä ja neljänneksi millään tavalla kiinnostavia/minusta kiinnostuneita. Ei se, että heitän tutun bussikuskin kanssa läppää, tarkoita että olisimme toisillemme parisuhdepotentiaalia.
Eivät kiinnostavia ts. kilpailutus ja vertailu olivat käynnissä. Olihan sinullakin siis miehiä ikään kuin jonossa. Ei mitenkään tasoteorian vastainen kuvio tämä.
Minä olen käsittänyt, että tasoteoriassa kilpailutus olisi tietoista.
En mä mieti joka tapaamani miehen kohdalla, että oliskohan tuosta mulle kumppaniksi tai miksi en tuota miestä halua.
En näe, miksi sen pitäisi tietoista olla. Ymmärtääkseni kyse on vain siitä, että tasoteoreetikot havainnoivat, minkälaiset miehet ovat naisten suosiossa, ja pyrkivät siitä päättelemään, mitkä ominaisuudet suosiota ennustavat.
Ja mitä sitten tapahtuu? Miten he hyödyntävät tätä tietoa? Kehittämällä itsessään niitä ominaisuuksia, jotka selvästi naisia miellyttävät? Jankuttamalla asiasta vauvalehden palstalla äitinsä ikäisten naisten kanssa?
Kuka mitenkin. Osa ehkä tosiaan lähtee vaatekaupoille ja kuntosalille kehittääkseen itseään halutummaksi. Toiset ovat tyytyväisiä saadessaan selityksen huonolle naisonnelleen. Jotkut ovat muuten vain kiinnostuneita samaan tapaan kuin monet lukevat vaikkapa sotahistoriaa. Varmasti muitakin vaihtoehtoja on.
Juuri noin.
Ketjut ovat tälläistä vänkäämistä koska se on ainoa keino saada naisista totuus irti. Tarvitaan se 10-20 sivullista juupas-eipäs-väittelyä ennen kuin naiset myöntävät että totta kai X kaltainen mies on halutumpi kuin Y kaltainen mies, koska biologia ja itsestäänselvyydet.
On vaan kovin vaikeaa ymmärtää, mitä sinä jankkari siitä kostut. Ei auta sinua mitenkään. Mukavat tavalliset ihmiset ovat mukavampia kuin oudot nillittäjät. Sehän on selvää jo lastentarhassa, että jos ei ole kovin va kaveri, kukaan ei leiki sun kanssa. Mitäpä ajattelit tällä tiedolla tehdä?
Siis kovin kiva kaveri ei va kaveri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paitsi että palstan teoreetikot ovat vähän pihalla. Sama kuin he välttäisivät että kaikki haluavat asua rivitalossa huolimatta siitä missä se rivitalo sijaitsee.
Ns. normaali ihminen ei ensinnäkään hae kumppania epätoivoisesti kilpailuttamalla, vaan tarttumalla tilaisuuksiin, kun sellainen sattuu kohdalla. Toki sarjadeittailijoitakin on olemassa, mutta ainakin suomalaisessa kulttuurissa he ovat vielä vähemmistö, joskin äänekäs sellainen, ja heistä iltapäivälehdet tykkäävät normaalista poikkeavina kirjoitella.
Tämä! Palstalla näkee hyvin usein ajatusmaailmaa, jossa naisilla on miehiä ikään kuin jonossa odottamassa, ja heistä sitten pitäisi osata valita oman tasoinen ja kunnollinen. Enpä ole ollut ikinä sellaisessa tilanteessa. Ennen kuin nykyisen puolisoni tapasin, olin seitsemän vuotta sinkkuna, kun en kohdannut yhtään miestä, joista valita. Ja ainoa syy, miksi puolisoni kanssa nyt olen, on että ihastuin. En vertaillut muihin miehiin, laskenut tasomittarilla mikä hänen arvonsa mahtaisi olla ja pohtinut, olenko itse samaa tasoa. Ei, vaan minä ihastuin ja hyvin nopeasti rakastuin. Ja onneksi hänkin. Jos niin ei olisi tapahtunut, olisin suurella todennäköisyydellä edelleen sinkku.
Seitsemään vuoteen et tavannut yhtään miestä?
Aika suoritus. Itse olen halveksittu palstamies, mutta kyllä minäkin jatkuvasti tapaan naisia erilaisissa yhteyksissä illanvietoista harrastusten kautta junan odottamisiin.
Tottakai tapasin, mutta eivät he olleet ensinnäkään läheskään kaikki sinkkuja, toiseksi saman ikäisiä, kolmanneksi haku päällä ja neljänneksi millään tavalla kiinnostavia/minusta kiinnostuneita. Ei se, että heitän tutun bussikuskin kanssa läppää, tarkoita että olisimme toisillemme parisuhdepotentiaalia.
Eivät kiinnostavia ts. kilpailutus ja vertailu olivat käynnissä. Olihan sinullakin siis miehiä ikään kuin jonossa. Ei mitenkään tasoteorian vastainen kuvio tämä.
Minä olen käsittänyt, että tasoteoriassa kilpailutus olisi tietoista.
En mä mieti joka tapaamani miehen kohdalla, että oliskohan tuosta mulle kumppaniksi tai miksi en tuota miestä halua.
En näe, miksi sen pitäisi tietoista olla. Ymmärtääkseni kyse on vain siitä, että tasoteoreetikot havainnoivat, minkälaiset miehet ovat naisten suosiossa, ja pyrkivät siitä päättelemään, mitkä ominaisuudet suosiota ennustavat.
Ja mitä sitten tapahtuu? Miten he hyödyntävät tätä tietoa? Kehittämällä itsessään niitä ominaisuuksia, jotka selvästi naisia miellyttävät? Jankuttamalla asiasta vauvalehden palstalla äitinsä ikäisten naisten kanssa?
Kuka mitenkin. Osa ehkä tosiaan lähtee vaatekaupoille ja kuntosalille kehittääkseen itseään halutummaksi. Toiset ovat tyytyväisiä saadessaan selityksen huonolle naisonnelleen. Jotkut ovat muuten vain kiinnostuneita samaan tapaan kuin monet lukevat vaikkapa sotahistoriaa. Varmasti muitakin vaihtoehtoja on.
Juuri noin.
Ketjut ovat tälläistä vänkäämistä koska se on ainoa keino saada naisista totuus irti. Tarvitaan se 10-20 sivullista juupas-eipäs-väittelyä ennen kuin naiset myöntävät että totta kai X kaltainen mies on halutumpi kuin Y kaltainen mies, koska biologia ja itsestäänselvyydet.
On vaan kovin vaikeaa ymmärtää, mitä sinä jankkari siitä kostut. Ei auta sinua mitenkään. Mukavat tavalliset ihmiset ovat mukavampia kuin oudot nillittäjät. Sehän on selvää jo lastentarhassa, että jos ei ole kovin va kaveri, kukaan ei leiki sun kanssa. Mitäpä ajattelit tällä tiedolla tehdä?
Tätä samaa on kysytty nyt kohta kymmenkunta kertaa viimeisen parin tunnin aikana. Eikö vastaukset vieläkään riitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paitsi että palstan teoreetikot ovat vähän pihalla. Sama kuin he välttäisivät että kaikki haluavat asua rivitalossa huolimatta siitä missä se rivitalo sijaitsee.
Ns. normaali ihminen ei ensinnäkään hae kumppania epätoivoisesti kilpailuttamalla, vaan tarttumalla tilaisuuksiin, kun sellainen sattuu kohdalla. Toki sarjadeittailijoitakin on olemassa, mutta ainakin suomalaisessa kulttuurissa he ovat vielä vähemmistö, joskin äänekäs sellainen, ja heistä iltapäivälehdet tykkäävät normaalista poikkeavina kirjoitella.
Tämä! Palstalla näkee hyvin usein ajatusmaailmaa, jossa naisilla on miehiä ikään kuin jonossa odottamassa, ja heistä sitten pitäisi osata valita oman tasoinen ja kunnollinen. Enpä ole ollut ikinä sellaisessa tilanteessa. Ennen kuin nykyisen puolisoni tapasin, olin seitsemän vuotta sinkkuna, kun en kohdannut yhtään miestä, joista valita. Ja ainoa syy, miksi puolisoni kanssa nyt olen, on että ihastuin. En vertaillut muihin miehiin, laskenut tasomittarilla mikä hänen arvonsa mahtaisi olla ja pohtinut, olenko itse samaa tasoa. Ei, vaan minä ihastuin ja hyvin nopeasti rakastuin. Ja onneksi hänkin. Jos niin ei olisi tapahtunut, olisin suurella todennäköisyydellä edelleen sinkku.
Seitsemään vuoteen et tavannut yhtään miestä?
Aika suoritus. Itse olen halveksittu palstamies, mutta kyllä minäkin jatkuvasti tapaan naisia erilaisissa yhteyksissä illanvietoista harrastusten kautta junan odottamisiin.
Tottakai tapasin, mutta eivät he olleet ensinnäkään läheskään kaikki sinkkuja, toiseksi saman ikäisiä, kolmanneksi haku päällä ja neljänneksi millään tavalla kiinnostavia/minusta kiinnostuneita. Ei se, että heitän tutun bussikuskin kanssa läppää, tarkoita että olisimme toisillemme parisuhdepotentiaalia.
Eivät kiinnostavia ts. kilpailutus ja vertailu olivat käynnissä. Olihan sinullakin siis miehiä ikään kuin jonossa. Ei mitenkään tasoteorian vastainen kuvio tämä.
Minä olen käsittänyt, että tasoteoriassa kilpailutus olisi tietoista.
En mä mieti joka tapaamani miehen kohdalla, että oliskohan tuosta mulle kumppaniksi tai miksi en tuota miestä halua.
En näe, miksi sen pitäisi tietoista olla. Ymmärtääkseni kyse on vain siitä, että tasoteoreetikot havainnoivat, minkälaiset miehet ovat naisten suosiossa, ja pyrkivät siitä päättelemään, mitkä ominaisuudet suosiota ennustavat.
Ne päätelmät on karikatyyrisiä eivät todellisia.
Todellakin. Huvittaa tuo kuva mitä teoreetikot täällä maalaavat. Tuntevatko he yhtään oikeita ihmisiä? Parisuhteista tai ihastumisesta heillä ei ainakaan ole kokemusta.
Ja kaikki nämä naiset ovat kiinnostuneita pariutumaan juuri sinun kanssasi, joten voit vain valita heistä sen mielestäsi parhaan kun haluat parisuhteen?
-eri