Lue keskustelun säännöt.
Näin siinä kävi kun minä aloitin työt ja mies kotona lapsen kanssa.
29.06.2019 |
Mies kesälomalla 2v lapsen kanssa ja minä menin töihin. Hoidin kotona ollessa lapsen ja kodin lähes täysin yksin. Mies ihmetteli väsymystäni. Koti oli kuitenkin aina siisti, lapsi hoidettu, ulkoilutettu ja pyykit pesty.
Nyt mies siis kotona lapsen kanssa ja joutuu nukkumaan päiväunet, joskus nukahtaa uudestaan kun tulen töistä. Kotitöitä ei jaksa tehdä, ei vie edes lasta joka päivä ulos. Olettaa että minä teen kotityöt entiseen malliin. Kun hän oli töissä, niin kotityöt ei tullut kuuloonkaan.
Kyllä on elämä perseestä, voiko laiskempaa ukkoa olla. Mitä tuolle voi sanoa? Teen kyllä kotitöitä, mutta mielestäni mies voisi päivällä tehdä edes jotain muuta kuin maata sohvalla.
Kommentit (174)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä vaimo oli suurimman osan ajasta kotona ja itse kävin töissä. Tein remontit ja autoin välillä kotitöissä. Lapsiarkiaikaan vaimo siivosikin välillä. Viimeisinä aikoina aina kotiin tullessa oli sotkuisempaa mitä lähtiessä. Ehkä olisi pitänyt vaatia enemmän?
Omassa käytöksessä huomasin eroa, kun läheisyyden anto väheni huomattavasti. Lasten ollessa ihan pieniä en halunnut olla mustasukkainen lapsille huomiosta. Minua kyllä vaadittiin silittelemään, mutta takaisinkosketus uupui. Tätä kun meni pari vuotta eteenpäin, niin oma kosketus väheni myös. Samalla pienten asioiden tekeminen toisen hyväksi väheni.
Kannattaa tarkistaa myös tuo oma käytös, toisen huomioiminen. Jos luulee huutamisen auttavan, niin se vaan nostaa stressiä ja nostattaa vain suojamuuria eteen.
Missä h*lvetin rotteloissa palstan miehet asuvat, kun koko ajan pitää olla tekemässä remontteja? Samoin autoja pitää olla koko ajan huoltamassa ja korjaamassa. Tuo se jaksaa ihmetyttää.
Kieltämättä huvittaa nämä jatkuvat avautumiset remonteista. En tiedä yhtään perhettä missä tapetteja vaihdettaisiin joka vuosi tai rakennettaisiin koko ajan uusia paviljonkeja pihalle. Toinen mitä ihmettelen, on jatkuva puutöiden teko. Ilmeisesti kaikki palstamiehet asuvat täysin puulämmitteisissä taloissa ja omistavat metsää, jossa sitten tehdä halkoja puolet vuodesta.
Voin kyllä kertoa oman kokemukseni miehen remppavouhotuksesta. Muutimme remontoitavaan taloon, jota aloimme vähitellen kunnostamaan. Käytännössä hommat meni niin, että olin vauvan kanssa kotona ja revin tapetteja miehen ollessa töissä. Koska talo oli vanha, työ ei käynyt ihan käden käänteessä vaan sain hioa ja kitata seiniä vaikka kuinka kauan. Hoidin siis kodin, vauvan ja ruoka oli yleensä valmiina miehen tullessa kotiin. Kävimme myös yhdessä ja erikseen rautakaupassa ostamassa tarvikkeita. Kun olin pohjatyöt tehnyt, mies pidempänä laittoi tapetit seinään. Jälkikäteen sitten mies vanhempineen kehuivat miten hienot tapetit tuli, kun mies oli tapetoinut ihan itse. Ei siis sanaakaan siitä, että kuka oli tehnyt pohjatyöt ja muun ennen tapettien laittoa. Toinen juttu oli se, kun piti lämmityskattila vaihtaa. Mies ryhtyi puuhaan isänsä kanssa. Minulle ei edes vaivauduttu kertomaan asiasta juuri mitään. Miehen isä asui meillä silloin tällöin muutaman päivän, jolloin huolehdin vauvan lisäksi kaikki kotityöt mm kahvi- ja ruokatauot huolehdin ilman eri pyyntöä, jotta he saivat keskittyä työhön. Tähän päivään asti mies on ollut sitä mieltä, etten ole laittanut tikkuakaan ristiin remonttien tai perheemme eteen, vaan hän on saanut raataa töissä ja remontoida kotia.
Ps Mies on ex nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä vaimo oli suurimman osan ajasta kotona ja itse kävin töissä. Tein remontit ja autoin välillä kotitöissä. Lapsiarkiaikaan vaimo siivosikin välillä. Viimeisinä aikoina aina kotiin tullessa oli sotkuisempaa mitä lähtiessä. Ehkä olisi pitänyt vaatia enemmän?
Omassa käytöksessä huomasin eroa, kun läheisyyden anto väheni huomattavasti. Lasten ollessa ihan pieniä en halunnut olla mustasukkainen lapsille huomiosta. Minua kyllä vaadittiin silittelemään, mutta takaisinkosketus uupui. Tätä kun meni pari vuotta eteenpäin, niin oma kosketus väheni myös. Samalla pienten asioiden tekeminen toisen hyväksi väheni.
Kannattaa tarkistaa myös tuo oma käytös, toisen huomioiminen. Jos luulee huutamisen auttavan, niin se vaan nostaa stressiä ja nostattaa vain suojamuuria eteen.
"Et halunnut olla mustasukkainen lapsille huomiosta" ja kuitenkin olit, kun et tajunnut, että lapset vei vaimosi huomion, eikä hän jaksanut joka välissä olla sinuakin paijaamassa. Ja niinpä lopetit vaimosi huomioimisen raskaassa pikkulapsiarjessa.
Ja sinä siis remppait taloa koko ajan ja korjasit autoa. Miten ihmeessä sitä rempaa kestää ja kestää ja kannattaisikohan se remppaaminen siirtä siihen, että lapset vähän kasvaa?
Itse kyllä naisena ehdin remppaamaan montakin huonetta pienten lasten kanssa. Siis tapettihommia tein. Entiset pois ja uudet tilalle.
Ja hankkikaa ihmiset sen verran hyvä auto, ettei tarvitse auton alla eläänsä viettää, varsinkaan silloin, kun lapset on pieniä ja tarvitsevat teitä.
Tuossahan sen näkee miten miehet suhtautuvat vastaavanlaiseen tilanteeseen. Tälle miehelle ei tullut mieleen tehdä kotitöitä töiden jälkeen, vaan sitten oltiin sotkussa. Toisin kuin useimmat naiset tämän keskustelun perusteella, hoitavat kodin töiden jälkeen kun mies ei ole tottunut. Ei miehet, tällä lähti vaimo vaihtoon.
Ja tuo suojamuuri on kyllä aina mainio tekosyy. Jos ei pysty aikuinen ihminen kohtaamaan toisen pettymystä tuoden jotain rakentavaa pohdittavaa tai ratkaisuyritystä tilanteeseen, niin voi voi. Vetädytään muurien taa tavoittamattomiin loukattuna. Miten näin alkeellisilla defensseillä varustettu ihminen pystyy kantamaan vastuunsa avoimesta kommunikaatiosta lapsiin päin? Opettamaan heidät kohtamaan pettymyksiä rakentavasti ja suoraselkäisesti. Miehet pieninä loukattuina lapsina suojautuvat hirviövaimoilta ja pahin kaikista, seksiäkään saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä vaimo oli suurimman osan ajasta kotona ja itse kävin töissä. Tein remontit ja autoin välillä kotitöissä. Lapsiarkiaikaan vaimo siivosikin välillä. Viimeisinä aikoina aina kotiin tullessa oli sotkuisempaa mitä lähtiessä. Ehkä olisi pitänyt vaatia enemmän?
Omassa käytöksessä huomasin eroa, kun läheisyyden anto väheni huomattavasti. Lasten ollessa ihan pieniä en halunnut olla mustasukkainen lapsille huomiosta. Minua kyllä vaadittiin silittelemään, mutta takaisinkosketus uupui. Tätä kun meni pari vuotta eteenpäin, niin oma kosketus väheni myös. Samalla pienten asioiden tekeminen toisen hyväksi väheni.
Kannattaa tarkistaa myös tuo oma käytös, toisen huomioiminen. Jos luulee huutamisen auttavan, niin se vaan nostaa stressiä ja nostattaa vain suojamuuria eteen.
Missä h*lvetin rotteloissa palstan miehet asuvat, kun koko ajan pitää olla tekemässä remontteja? Samoin autoja pitää olla koko ajan huoltamassa ja korjaamassa. Tuo se jaksaa ihmetyttää.
Saamattoman miehen vaimo tässä hei. Asutaan 300vuotta vanhassa hirsitalossa joka täytyy entisöidä ja jotain tehdä ihan uudesta hirrestä lähtien. Työpäivien jälkeen teen kotityöt, ruoat, katon lasten läksyt jo tarttee, käyn koirien kanssa lenkillä ja alan purkamaan tai rakentamaan. Että kyllä jotkut tekee remonttia vuosiakin päivästä toiseen.
Sinä teet kaiken, mies ei mitään, miksi? Mitä iloa sinulla on miehestä, joka ei tee kotona mitään? Tai mitä iloa 300 vuotta vanhasta talosta, joka täytyy käytännössä rakentaa uudestaan? Remontoiminen ja rakentaminen taitaa sinulle olla harrastus, muuta syytä en keksi.
Vierailija kirjoitti:
"Et halunnut olla mustasukkainen lapsille huomiosta" ja kuitenkin olit, kun et tajunnut, että lapset vei vaimosi huomion, eikä hän jaksanut joka välissä olla sinuakin paijaamassa. Ja niinpä lopetit vaimosi huomioimisen raskaassa pikkulapsiarjessa.
Ja sinä siis remppait taloa koko ajan ja korjasit autoa. Miten ihmeessä sitä rempaa kestää ja kestää ja kannattaisikohan se remppaaminen siirtä siihen, että lapset vähän kasvaa?
Itse kyllä naisena ehdin remppaamaan montakin huonetta pienten lasten kanssa. Siis tapettihommia tein. Entiset pois ja uudet tilalle.
Ja hankkikaa ihmiset sen verran hyvä auto, ettei tarvitse auton alla eläänsä viettää, varsinkaan silloin, kun lapset on pieniä ja tarvitsevat teitä.
Mun tarkoitus oli juuri postauksellani se, että yrittäkää kommunikoida. Toisen huomiointi on tärkeää. Aina se ei onnistu. Lapset oli jo isoja kun erottiin. Emme onnistuneet. Jos ymmärsitte postaukseni olevan vain mollausta toista sukupuolta kohtaan, tai omaa exää. Ei. Ei ollut tarkoitus. Uskon molemminpuolisen läheisyysongelman tappaneen rakkauden vähitellen. Pariterapiaa olisi pitänyt aiemmin käyttää. Kun asia oli jo liian pitkällä, niin ei siitäkään ollut enää apua.
Moni tarttui remontointiin. Kyllähän sitä tekee toista ja itseä helpottaakseen töitä, että arki olisi helpompaa. Esim lapsiystävällinen kylpyhuone, kunnon kodinhoitotilat, rakennevauriot kuntoon jne. Autoista en kirjoittanut mitään. Mutta ihan turhaa tarttumista. Osallistuin kotitöihin ja tein paljon töitä, jotta pärjättäisiin. Mutta on se ankeaa tulla kotiin, kun puoliso ei ole koko viikon aikana tehnyt mitään, lapsetkin ovat olleet koulussa. Olisiko minun siis pitänyt raivota ja huutaa puoliso aktiiviseksi?
Luoja mitä vätyksiä teillä miehinä ja aika lapasia olette te naisetkin. Joku mm. kertoi käyttäneensä kaikki säästönsä jotta voi maksaa puolet kuluista kun oli kotiäitinä. En IKINÄ suostuisi tuohon.
Sori mutta en voi tuntea sääliä tai empatiaa teitä kohtaan. En kestä noin alistuvaisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luoja mitä vätyksiä teillä miehinä ja aika lapasia olette te naisetkin. Joku mm. kertoi käyttäneensä kaikki säästönsä jotta voi maksaa puolet kuluista kun oli kotiäitinä. En IKINÄ suostuisi tuohon.
Sori mutta en voi tuntea sääliä tai empatiaa teitä kohtaan. En kestä noin alistuvaisia ihmisiä.
Ja paras mitä täältä olen lukenut, kuinka joku nainen otti pankkilainaa, jotta voi hoitaa kotona perheen yhteistä lasta ja maksaa puolet kuluista. Ja sillä hän vielä ylpeili, kuinka tasa-arvoissa suhteessa hän elää naisena, eikä elä miehensä elätettävänä.
Ja todennäköisesti hoiti yksin lapsen ja teki kotityöt. Siinä on aivot laitettu narikkaan, kun on menty parisuhteeseen.
Meillä se menee niin, että vaikka asutaan kahdessa eri taloudessa, minä käyn siivoamassa ja ruokakaupassa mieheni puolesta (lapsi asuu miehellä). Yksi tavallinen vakityö päivisin on ilmeisesti hänelle liikaa, että jaksaisi olla enää työpäivän jälkeen aikuinen ja hoitaa velvollisuutensa: saattaa saada pyykit koneeseen, mutta edellisiä ei lähellekään kaappia. Tai roskis on vaihdettu mutta entinen haisee eteisessä/keittiössä/missälie. Jne. Ja jossen käy ruokakaupassa, hän ostelee makkaraa ym. skeidaa jolla ruokkii sitten ylipainon rajaa lähentelevän lapsenkin.
Asiasta on puhuttu, moneen otteeseen. Mies kokee että pärjää ihan hyvin. Minusta touhunsa on kaukana siitä. Lapsen takia siivoan ja hoidan kauppa-asiat ym., kun kerran tässä elämäntilanteessa voin. Mutta voi helvetti, oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä on synnytyksen jälkeinen masennus. Onko sen väliliha parantunut kunnolla?
Ei kun oikeasti, haloo, oliko teille kaikki heti selvää ja helppoa, tai tuliko vauvan mukana käyttöohjekirja?
Jokaisella ekat viikot menee perusasioita opetellessa. Tuskin oli teistä kellään koti puts ja blank alle kuukausi synnytyksestä. Mies ja muut auttoivat, mutta ette väsymykseltänne huomanneet.
Kyllä se siitä, mieskin oppii jos haluaa, ja jos ei halua niin ei ole mies. Ja joka tapauksessa mies voi nyt opetella ilman riekaleiksi revennyttä persettä ja omiin housuihin valuvia eritteitä tai särkeviä rintoja, mikä helpottaa tehtävän vaikeuskerrointa huomattavasti.
Mun mies kiittelee mua suuresti jo siitä kun edes joskus olen omatoimisesti siivonnut keittiön. Että onpa ihanaa kun jaksat nähdä vaivaa meidän yhteisen kodin eteen! Ei siis todellakaan vähättele kotitöitä, koska tietää kuinka vastenmielistä niiden tekeminen on meille molemmille.
Minäkin kiittelen miestä aina jos hän esim. korjaa autoa itse, minkä ansiosta säästyy monta sataa euroa kun ei tarvitse viedä korjaamolle. Tai kun hän tiskaa minun ruuanlaittoni jäljiltä.
Ihmetyttää ihmiset, jotka eivät arvosta kumppaninsa ponnisteluja yhteisen hyvän eteen eivätkä tee osaansa. En jaksaisi seurustella sellaisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
nainen kotona hoitaa lapsia ja kotia ja mies käy töissä
se on luonnollista
Mies kotona ja hoitaa lapsia, sepä vasta luonnollista nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kiittelee mua suuresti jo siitä kun edes joskus olen omatoimisesti siivonnut keittiön. Että onpa ihanaa kun jaksat nähdä vaivaa meidän yhteisen kodin eteen! Ei siis todellakaan vähättele kotitöitä, koska tietää kuinka vastenmielistä niiden tekeminen on meille molemmille.
Minäkin kiittelen miestä aina jos hän esim. korjaa autoa itse, minkä ansiosta säästyy monta sataa euroa kun ei tarvitse viedä korjaamolle. Tai kun hän tiskaa minun ruuanlaittoni jäljiltä.
Ihmetyttää ihmiset, jotka eivät arvosta kumppaninsa ponnisteluja yhteisen hyvän eteen eivätkä tee osaansa. En jaksaisi seurustella sellaisen kanssa.
Niin, ja miehesi varmaan kiittelee sinua aina kun sinä teet jotakin. Sehän on tasaista kiitoslaulua se teidän elämä. Niin sitä pitää😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi hoidit alkuun kaiken? Antakaa naiset miehille vastuuta lapsesta ja kodista. Miehelle vauva mukaan, kun menee kauppaan. Noin esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
en kattelis enkä tekis mitään töiden jälkeen muuta kuin etsisin oman asunnon.
Just niin. Ei mitään väliä kauanko ollaan oltu yhdessä, ei väliä lapsilla, ei kannata puhua miehelle, ei kannata edes yrittää. Suoraan vaan ero. Kaikkein helpoiten menee, kun lähtee samantien hotelliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en kattelis enkä tekis mitään töiden jälkeen muuta kuin etsisin oman asunnon.
Just niin. Ei mitään väliä kauanko ollaan oltu yhdessä, ei väliä lapsilla, ei kannata puhua miehelle, ei kannata edes yrittää. Suoraan vaan ero. Kaikkein helpoiten menee, kun lähtee samantien hotelliin.
Luetun ymmärtäminen. Ap. jo aloituksessa on kertonut, kuinka on useasti jo yrittänyt puhua asiasta miehen kanssa. Tuloksetta. Ja lapsi on sentään 2v eli ap. on katsellut miehiä puuhia jo 2v.
Mitenkä kauan sitä pitää sietää miehen laiskuutta ja taantumista, ennen kuin muuttaa eri osoitteeseen, ettei miehelle tulisi yllätyksenä, niin kuin erot tuppaavat tulemaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi hoidit alkuun kaiken? Antakaa naiset miehille vastuuta lapsesta ja kodista. Miehelle vauva mukaan, kun menee kauppaan. Noin esimerkiksi.
Kyllä aikuisen on otettava ihan itse vastuu omasta lapsestaan, ilman että kukaan sitä vastuuta mitenkään antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kiittelee mua suuresti jo siitä kun edes joskus olen omatoimisesti siivonnut keittiön. Että onpa ihanaa kun jaksat nähdä vaivaa meidän yhteisen kodin eteen! Ei siis todellakaan vähättele kotitöitä, koska tietää kuinka vastenmielistä niiden tekeminen on meille molemmille.
Minäkin kiittelen miestä aina jos hän esim. korjaa autoa itse, minkä ansiosta säästyy monta sataa euroa kun ei tarvitse viedä korjaamolle. Tai kun hän tiskaa minun ruuanlaittoni jäljiltä.
Ihmetyttää ihmiset, jotka eivät arvosta kumppaninsa ponnisteluja yhteisen hyvän eteen eivätkä tee osaansa. En jaksaisi seurustella sellaisen kanssa.
Niin, ja miehesi varmaan kiittelee sinua aina kun sinä teet jotakin. Sehän on tasaista kiitoslaulua se teidän elämä. Niin sitä pitää😂😂😂
... niin? Kyllä, meillä on tapana kiittää toisiamme silloin, kun toinen on tehnyt jotain ystävällistä. Ilmeisesti sinulle ja monelle muulle täällä tuntematon konsepti.
Huomasiko kukaan muu että aloittajan mies on LOMALLA ENSIMMÄISTÄ VIIKKOA. Saisko siis mahdollisesti palautua töistään ja lomailla ennen arjen pyörityksen yhteistä uudenlaista käynnistämistä kerran aloittaja töihin palannut? Ei kukaan siihen kuole että pari viikkoa vuodessa lomaillaan niistä kotitöistäkin. Vttu viikon lepäilly niin vilautellaan erokorttia.. huhhuh.. Ei sen kodin tarvii olla steriili sisustuslehden aukeama ja nauttii se kakara vihdoinkin kotona olevasta isästäään sisätiloissakin.
Vierailija kirjoitti:
Sun mies siis yrittää opiskella niin, et hoitaa samalla lasta kotona. Kuulostaa rankalta. Onko sun mies masentunut? Valvottaako lapsi pitkin yötä? Yrittäisin löysätä kotitöistä, laittaa lapsen osa-aikaiseksi tarhaan ja jakaa kotitöitä. Ruoka voisi olla vähän aikaa helppoa, isoja keittoja ja valmisruokaa. Vaatisin ulkoiluttamaan lapsen päivittäin. Jos miehen ei tarvitsisi stressata koko ajan koulutehtävistä niin arki ehkä helpottuisi. Tarvittaessa voisi lykätä valmistumista tai tehdä vain päivinä kun lapsi on muualla hoidossa.
Mies tosiaan otti etäopintoina suoritettavia kursseja pari kesäksi, eivät taida olla edes kovinkaan haastavia, kunhan haluaa valinnaisia opintopisteitä nopeasti kasaan. Juuri tästä syystä ei lasta kesäksi laitettu hoitoon kun mies halusi jäädä tytön kanssa kotiin.
Jonkun kommentissa nousi esille nuo erilaiset standardit ja niiden luomat erimielisyydet. Emme kumpikaan ole sellaisia "kaiken pitää aina olla tiptop ja viimesen päälle" mutta kyllä se nyt vähän laittaa kismittämään jos toinen ei tee käytännössä mitään ilman että aina tarvitsee pyytää ja vielä useampaan kertaan ja lopulta tehdä itse.
Pitää myöntää, että monet asiat teen juuri siksi, koska muuten ne jäisivät tekemättä tai tulisi tehtyä hutiloiden ja saan kuitenkin tehdä homman uudestaan. Itsepähän tästä kärsin, ei se puolisoa vaihtamalla parane. Onneksi sain palkkarahoilla ostettua vihdoinkin tiskikoneen niin ei tarvitse sentään enää käsin tiskata.
Itse tunnen mieheni ja en antaisi jäädä hänen kotiin.
Nyt kuopus jo 15v.
En tiedä väsymyksestä vaan yksinkertaisesti miehille ei maistu kotityöt.
Ei siivoaminen ja muu puuhastelu kivaa ole ja ruokaakin pitää laittaa.
Tuttu mies sanoi että naiset nyt vaan on sellaisia, joo onhan ne kun on pakko siivota ja ym. Jonkun ne hommat on tehtävä.
nainen kotona hoitaa lapsia ja kotia ja mies käy töissä
se on luonnollista