Lue keskustelun säännöt.
Näin siinä kävi kun minä aloitin työt ja mies kotona lapsen kanssa.
29.06.2019 |
Mies kesälomalla 2v lapsen kanssa ja minä menin töihin. Hoidin kotona ollessa lapsen ja kodin lähes täysin yksin. Mies ihmetteli väsymystäni. Koti oli kuitenkin aina siisti, lapsi hoidettu, ulkoilutettu ja pyykit pesty.
Nyt mies siis kotona lapsen kanssa ja joutuu nukkumaan päiväunet, joskus nukahtaa uudestaan kun tulen töistä. Kotitöitä ei jaksa tehdä, ei vie edes lasta joka päivä ulos. Olettaa että minä teen kotityöt entiseen malliin. Kun hän oli töissä, niin kotityöt ei tullut kuuloonkaan.
Kyllä on elämä perseestä, voiko laiskempaa ukkoa olla. Mitä tuolle voi sanoa? Teen kyllä kotitöitä, mutta mielestäni mies voisi päivällä tehdä edes jotain muuta kuin maata sohvalla.
Kommentit (174)
Mietin omaa avioliittoa ja suht tasapuolisesti tehdään kaikkea. Ihan puoliksi on hankala varmaan kaikkea tehdä. Meillä menee tilanteen mukaan, välillä teen enemmän, kun miehellä on työkiireitä ja välillä toisinpäin, eikä siitä kumpikaan ala toiselle huutamaan. Meillä mies rakastaa ruoan laittoa, joten siltä osin pääsen ihanan helpolla ja siivoaa oma-aloitteisesti ja toisinaan pyydettäessä. Tekee vaativaa työtä, eikä se estä olemasta kotona läsnä ja osallistumasta asioihin.
Lapset ovat nähneet tasaveroisen parisuhteen ja toivon todella että eivät tyydy mihin tahansa. Ovat kaikki tyttöjä ja uskon heidän saaneen meiltä vanhempina hyvän mallin siinä, miten perheen kanssa ollaan ja mitä jokainen tekee jotta homma toimii ja kaikilla on kotona hyvä olla.
Minun kanssani on tehty ns. tyttöjen juttuja ja isänsä kanssa enemmän poikien juttuja joten osaavat monenlaista. Saavat hemmottelua, mutta myös vaatimuksia on.
Kieltämättä hämmästyin kun tajusin ettei paljon tasavertsisempi voisi meillä parisuhde olla. Onnellisia ollaan, parisuhdetta takana melkein 30 vuotta ja paranee vaan vanhetessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies makaa kotona ja lapsi ei ole päivähoidossa? Ei sinunkaan olisi tarvinnut maata melkein kahta vuotta kotona kun Suomessa on julkinen päivähoito.
Mistä näitä loisisia sikiää, kun kaikki pitäisi mennä yhteiskunnan piikkiin ja maksettavaksi.
Tiedätkö edes mitä 2v päivähoito maksaa veronmaksajille?Alle 3v kunnallinen päivähoito maksaa veronmaksajille 1400-1700€/kk.
Ja jos toinen tai molemmat vanhemmat ovat kotona, lapsella ei ole edes oikeutta kokopäiväiseen kunnalliseen päivähoitoon. Se on ihan lakiin kirjoitettu. Etkö edes seuraa uutisia.
Ja perhevaat/kotihoitotukien nimekkeet pitäisi muuttaa äijientueksi tai äijienloisimistueksi, kun ne eivöt paranna lapsen hyvinvointia ja etua, mihin ne on tarkoitettu, vaan lisää lapsimiehen vapaa-aikaa ja loisimista ja sen maksavat veronmaksajat. Ja tämä vielä nuorille ja terveille miehille.
Tarkoitus on että alle 3v molemmat vanhemmat ovat töissä eivätkä makaa kotona.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lapset jo isoja, kun mies jäi työttömäksi 90 v laman aikana. Minulla oli vaativa työ.
Sanoin heti miehelle, että toivoisin hänen osallistuvan kotihommiin, kun on aikaa.
Hän teki lähes kaiken kotona paitsi jos oli jotain silitettävää😃
Totesi sitten yhtenä päivänä, ettei ole ikinä tajunnut, että kotona on niin paljon työtä, kun äitinsä oli tehnyt kaiken ja minä melkein kaiken.
Sen jälkeen hänen palattua työelämään olemme tehneet aika tasapuolisesti kotihommat.
Hän vain totesi, että Siperia opettaa.
Puhu ap miehellesi ja sano, että orjuus ei ole Suomen lakien mukaista. Se tekee, jolla on enemmin aikaa.
Tsemppiä.Kuulostaa tutulta. Mun avopuoliso on nyt tyottomana (ja mina kokopaivatoissa), han tekee kaiken kotiin liittyvan - mina siis "vain" kayn toissa viikolla.
Kun viela asuimme erillaan, han saattoi joskus ihmetella etta miten olen viikolla niin vasynyt, sanoin etta (ison) talon siivoamiseen ym. menee paljon aikaa. Nyt kun on itse se, joka siivoaa, pesee pyykit ja laittaa ruuat, on myontanyt etta tajuaa vasta nyt, miten pitkia paivia tein yksin asuessani (seka tyo etta koti).
Kun elää yksin, pyykkiä tulee ehkä yksi koneellinen viikossa. Tiskikonetta täytyy täyttää ja tyhjentää noin kaksi kertaa viikossa. Kun yksin elää, ei kukaan jätä tavaroita toisen palautettavaksi paikoilleen eikä kanna hiekkaa sisätiloihin kengät jalassa lompsottaen.
Kun asuin yksin, kotitöitä oli todella helppo ja nopea tehdä. Nyt kun samassa talossa asuu myös mies ja lapsi, tukehdun näihin hommiin. Varsinkin imuroiminen on jotain vihoviimeistä, koska sitä edeltää tunnin työ kaiken maailman barbinkenkien keräämisineen lattioilta.
Meillä minä hoidan imuroinnin ja pyykit, mies tiskit. Tosin mies alkoi hoitaa tiskiasiaa vasta ilmoitettuani uudesta työnjaosta, kun palasin töihin. Se kuitenkin passaa hänelle ihan hyvin. Minä leikkaan nurmikon (ja siirtelen niitä pirun puutarhakalusteita ja lapsen leluja pitkin pihaa ruohoa leikatessani), miehelle olen jättänyt lumityöt (noin 3 x talvessa). Mies vaihtaa renkaat, minä ompelen irronneet napit ja revenneet housunpersaukset. Minä ostan lapselle vaatteet ja kengät, mies hoitaa päiväkotikuljetukset.
Emme ole sen kummemmin miettineet, mikä on "naisten työ" tai "miesten työ" vaan kumpikin on ajautunut tekemään sitä, mikä luontaisesti miellyttää ja luonnistaa paremmin.
Mulla tuli yksinollessakin 2 koneellista pyykkia viikossa (valkoiset ja varilliset erikseen). Ja mulla on koira joka toi sita hiekkaa ja kuraa sisalle vaikka kuinka yritti tassuja pyyhkia. Talon pelkkaan imurointiin ja moppaamiseen kului yli tunti, tahan paalle viela tasojen pyyhkiminen polyista, mattojen puistelu, vessan ja suihkun siivous ym, niin aikaa vierahti helposti n. kolme tuntia. (Tein kerran viikossa.)
Tahan sitten paalle viela ruuanlaitto (yleensa joka toinen paiva n. 30-45 minuuttia), ruokakaupassa kaynti (kerran viikossa), koirasta huolehtiminen (3 lenkkia paivassa vah. puoli tuntia/lenkki) ja sekalaiset "rempat" ulkona ja puutarhassa (1000+ neliota) niin paivat oli tyopaivien jalkeen aika taynna. Tein viela kaiken viikolla toiden paalle, kun halusin jattaa viikonloput taysin vapaaksi kotihommista.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lapset jo isoja, kun mies jäi työttömäksi 90 v laman aikana. Minulla oli vaativa työ.
Sanoin heti miehelle, että toivoisin hänen osallistuvan kotihommiin, kun on aikaa.
Hän teki lähes kaiken kotona paitsi jos oli jotain silitettävää😃
Totesi sitten yhtenä päivänä, ettei ole ikinä tajunnut, että kotona on niin paljon työtä, kun äitinsä oli tehnyt kaiken ja minä melkein kaiken.
Sen jälkeen hänen palattua työelämään olemme tehneet aika tasapuolisesti kotihommat.
Hän vain totesi, että Siperia opettaa.
Puhu ap miehellesi ja sano, että orjuus ei ole Suomen lakien mukaista. Se tekee, jolla on enemmin aikaa.
Tsemppiä.Kuulostaa tutulta. Mun avopuoliso on nyt tyottomana (ja mina kokopaivatoissa), han tekee kaiken kotiin liittyvan - mina siis "vain" kayn toissa viikolla.
Kun viela asuimme erillaan, han saattoi joskus ihmetella etta miten olen viikolla niin vasynyt, sanoin etta (ison) talon siivoamiseen ym. menee paljon aikaa. Nyt kun on itse se, joka siivoaa, pesee pyykit ja laittaa ruuat, on myontanyt etta tajuaa vasta nyt, miten pitkia paivia tein yksin asuessani (seka tyo etta koti).
Kun elää yksin, pyykkiä tulee ehkä yksi koneellinen viikossa. Tiskikonetta täytyy täyttää ja tyhjentää noin kaksi kertaa viikossa. Kun yksin elää, ei kukaan jätä tavaroita toisen palautettavaksi paikoilleen eikä kanna hiekkaa sisätiloihin kengät jalassa lompsottaen.
Kun asuin yksin, kotitöitä oli todella helppo ja nopea tehdä. Nyt kun samassa talossa asuu myös mies ja lapsi, tukehdun näihin hommiin. Varsinkin imuroiminen on jotain vihoviimeistä, koska sitä edeltää tunnin työ kaiken maailman barbinkenkien keräämisineen lattioilta.
Meillä minä hoidan imuroinnin ja pyykit, mies tiskit. Tosin mies alkoi hoitaa tiskiasiaa vasta ilmoitettuani uudesta työnjaosta, kun palasin töihin. Se kuitenkin passaa hänelle ihan hyvin. Minä leikkaan nurmikon (ja siirtelen niitä pirun puutarhakalusteita ja lapsen leluja pitkin pihaa ruohoa leikatessani), miehelle olen jättänyt lumityöt (noin 3 x talvessa). Mies vaihtaa renkaat, minä ompelen irronneet napit ja revenneet housunpersaukset. Minä ostan lapselle vaatteet ja kengät, mies hoitaa päiväkotikuljetukset.
Emme ole sen kummemmin miettineet, mikä on "naisten työ" tai "miesten työ" vaan kumpikin on ajautunut tekemään sitä, mikä luontaisesti miellyttää ja luonnistaa paremmin.
Mulla tuli yksinollessakin 2 koneellista pyykkia viikossa (valkoiset ja varilliset erikseen). Ja mulla on koira joka toi sita hiekkaa ja kuraa sisalle vaikka kuinka yritti tassuja pyyhkia. Talon pelkkaan imurointiin ja moppaamiseen kului yli tunti, tahan paalle viela tasojen pyyhkiminen polyista, mattojen puistelu, vessan ja suihkun siivous ym, niin aikaa vierahti helposti n. kolme tuntia. (Tein kerran viikossa.)
Tahan sitten paalle viela ruuanlaitto (yleensa joka toinen paiva n. 30-45 minuuttia), ruokakaupassa kaynti (kerran viikossa), koirasta huolehtiminen (3 lenkkia paivassa vah. puoli tuntia/lenkki) ja sekalaiset "rempat" ulkona ja puutarhassa (1000+ neliota) niin paivat oli tyopaivien jalkeen aika taynna. Tein viela kaiken viikolla toiden paalle, kun halusin jattaa viikonloput taysin vapaaksi kotihommista.
No onpa sinulla kämppä, jos joka viikko imuroit, tamppaat ja pyyhit pölyjä kolme tuntia. Ehkä lasivitriini olisi ollut hyvä, olisi helpottanut huomattavasti pölyjen pyyhkimistä.
Koiran lenkittäminen ei ole kotityö.
Mitä ihmeen remppaa tuhannen neliön kokoisessa pihassa (- pihatie ja rakennukset?) pitää joka päivä tehdä?
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lapset jo isoja, kun mies jäi työttömäksi 90 v laman aikana. Minulla oli vaativa työ.
Sanoin heti miehelle, että toivoisin hänen osallistuvan kotihommiin, kun on aikaa.
Hän teki lähes kaiken kotona paitsi jos oli jotain silitettävää😃
Totesi sitten yhtenä päivänä, ettei ole ikinä tajunnut, että kotona on niin paljon työtä, kun äitinsä oli tehnyt kaiken ja minä melkein kaiken.
Sen jälkeen hänen palattua työelämään olemme tehneet aika tasapuolisesti kotihommat.
Hän vain totesi, että Siperia opettaa.
Puhu ap miehellesi ja sano, että orjuus ei ole Suomen lakien mukaista. Se tekee, jolla on enemmin aikaa.
Tsemppiä.Kuulostaa tutulta. Mun avopuoliso on nyt tyottomana (ja mina kokopaivatoissa), han tekee kaiken kotiin liittyvan - mina siis "vain" kayn toissa viikolla.
Kun viela asuimme erillaan, han saattoi joskus ihmetella etta miten olen viikolla niin vasynyt, sanoin etta (ison) talon siivoamiseen ym. menee paljon aikaa. Nyt kun on itse se, joka siivoaa, pesee pyykit ja laittaa ruuat, on myontanyt etta tajuaa vasta nyt, miten pitkia paivia tein yksin asuessani (seka tyo etta koti).
Kun elää yksin, pyykkiä tulee ehkä yksi koneellinen viikossa. Tiskikonetta täytyy täyttää ja tyhjentää noin kaksi kertaa viikossa. Kun yksin elää, ei kukaan jätä tavaroita toisen palautettavaksi paikoilleen eikä kanna hiekkaa sisätiloihin kengät jalassa lompsottaen.
Kun asuin yksin, kotitöitä oli todella helppo ja nopea tehdä. Nyt kun samassa talossa asuu myös mies ja lapsi, tukehdun näihin hommiin. Varsinkin imuroiminen on jotain vihoviimeistä, koska sitä edeltää tunnin työ kaiken maailman barbinkenkien keräämisineen lattioilta.
Meillä minä hoidan imuroinnin ja pyykit, mies tiskit. Tosin mies alkoi hoitaa tiskiasiaa vasta ilmoitettuani uudesta työnjaosta, kun palasin töihin. Se kuitenkin passaa hänelle ihan hyvin. Minä leikkaan nurmikon (ja siirtelen niitä pirun puutarhakalusteita ja lapsen leluja pitkin pihaa ruohoa leikatessani), miehelle olen jättänyt lumityöt (noin 3 x talvessa). Mies vaihtaa renkaat, minä ompelen irronneet napit ja revenneet housunpersaukset. Minä ostan lapselle vaatteet ja kengät, mies hoitaa päiväkotikuljetukset.
Emme ole sen kummemmin miettineet, mikä on "naisten työ" tai "miesten työ" vaan kumpikin on ajautunut tekemään sitä, mikä luontaisesti miellyttää ja luonnistaa paremmin.
Mulla tuli yksinollessakin 2 koneellista pyykkia viikossa (valkoiset ja varilliset erikseen). Ja mulla on koira joka toi sita hiekkaa ja kuraa sisalle vaikka kuinka yritti tassuja pyyhkia. Talon pelkkaan imurointiin ja moppaamiseen kului yli tunti, tahan paalle viela tasojen pyyhkiminen polyista, mattojen puistelu, vessan ja suihkun siivous ym, niin aikaa vierahti helposti n. kolme tuntia. (Tein kerran viikossa.)
Tahan sitten paalle viela ruuanlaitto (yleensa joka toinen paiva n. 30-45 minuuttia), ruokakaupassa kaynti (kerran viikossa), koirasta huolehtiminen (3 lenkkia paivassa vah. puoli tuntia/lenkki) ja sekalaiset "rempat" ulkona ja puutarhassa (1000+ neliota) niin paivat oli tyopaivien jalkeen aika taynna. Tein viela kaiken viikolla toiden paalle, kun halusin jattaa viikonloput taysin vapaaksi kotihommista.
No onpa sinulla kämppä, jos joka viikko imuroit, tamppaat ja pyyhit pölyjä kolme tuntia. Ehkä lasivitriini olisi ollut hyvä, olisi helpottanut huomattavasti pölyjen pyyhkimistä.
Koiran lenkittäminen ei ole kotityö.
Mitä ihmeen remppaa tuhannen neliön kokoisessa pihassa (- pihatie ja rakennukset?) pitää joka päivä tehdä?
No imurointiin reilut puoli tuntia, moppaamiseen toiset reilu puoli tuntia. Kaksi kerrosta, ja osa huonekaluista pitaa siirtaa (ruokapoydan tuolit, nojatuolit olo-ja makuuhuoneessa). Tahankin menee aikaa. Ikkunalautoja ym. ei oikein voi lasivitriiniin laittaa, tai ruokapoytaa. Silti polyt on pyyhittava niistakin. Lisaksi kirjahyllyt ja muut tasot, kirjojen "tomutus". Ei mulla edes mitaan "koriste-esineita" paljoa ole, mutta kyllahan pelkat pinnatkin keraavat polya. Mattojen (8 kpl) tamppaaminen. Lakanoiden vaihto. Vessan pesu (pontto, peilikaapit, lavuaari, lattia) ainakin 15 minuuttia. Suihkun pesu (erillinen huone, taallakin kaapit, lavuaari, lattia yllattaen) myos 15 minuuttia. Keittion pintojen puhdistus ja pyyhkiminen.
Mulla kavi ennen kerran viikossa siivooja, ammattilaisellakin meni yli kaksi tuntia eika tehnyt mun mielesta yhta "tarkkaa" jalkea kuin itse teen.
Koiran lenkittaminen ei varsinaisesti ole kotityo ei, mutta joka paiva 1,5 tuntia aikaa kuluttava. Aikaa, joka on niista kotitoista pois.
Tulen toista kotiin viiden maissa, vaihdan tyovaatteet pois ja sitten ruokin ja talutan koiran = kello on kuusi. Sen jalkeen alan laittamaan ruokaa = seitsemalta olen syonyt. Menen nukkumaan klo 21.30, silla kello herattaa klo 5.30. Sita ennen pitaa viela kayttaa koira klo yhdeksan, eli mulla jai tyopaivan paalle tasan kaksi tuntia "tehokasta peliaikaa" kodin askareisiin per paiva.
Kirjoitin "rempat ulkona ja puutarhassa" - tarkoitin sisalla ja puutarhassa/ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lapset jo isoja, kun mies jäi työttömäksi 90 v laman aikana. Minulla oli vaativa työ.
Sanoin heti miehelle, että toivoisin hänen osallistuvan kotihommiin, kun on aikaa.
Hän teki lähes kaiken kotona paitsi jos oli jotain silitettävää😃
Totesi sitten yhtenä päivänä, ettei ole ikinä tajunnut, että kotona on niin paljon työtä, kun äitinsä oli tehnyt kaiken ja minä melkein kaiken.
Sen jälkeen hänen palattua työelämään olemme tehneet aika tasapuolisesti kotihommat.
Hän vain totesi, että Siperia opettaa.
Puhu ap miehellesi ja sano, että orjuus ei ole Suomen lakien mukaista. Se tekee, jolla on enemmin aikaa.
Tsemppiä.Kuulostaa tutulta. Mun avopuoliso on nyt tyottomana (ja mina kokopaivatoissa), han tekee kaiken kotiin liittyvan - mina siis "vain" kayn toissa viikolla.
Kun viela asuimme erillaan, han saattoi joskus ihmetella etta miten olen viikolla niin vasynyt, sanoin etta (ison) talon siivoamiseen ym. menee paljon aikaa. Nyt kun on itse se, joka siivoaa, pesee pyykit ja laittaa ruuat, on myontanyt etta tajuaa vasta nyt, miten pitkia paivia tein yksin asuessani (seka tyo etta koti).
Kun elää yksin, pyykkiä tulee ehkä yksi koneellinen viikossa. Tiskikonetta täytyy täyttää ja tyhjentää noin kaksi kertaa viikossa. Kun yksin elää, ei kukaan jätä tavaroita toisen palautettavaksi paikoilleen eikä kanna hiekkaa sisätiloihin kengät jalassa lompsottaen.
Kun asuin yksin, kotitöitä oli todella helppo ja nopea tehdä. Nyt kun samassa talossa asuu myös mies ja lapsi, tukehdun näihin hommiin. Varsinkin imuroiminen on jotain vihoviimeistä, koska sitä edeltää tunnin työ kaiken maailman barbinkenkien keräämisineen lattioilta.
Meillä minä hoidan imuroinnin ja pyykit, mies tiskit. Tosin mies alkoi hoitaa tiskiasiaa vasta ilmoitettuani uudesta työnjaosta, kun palasin töihin. Se kuitenkin passaa hänelle ihan hyvin. Minä leikkaan nurmikon (ja siirtelen niitä pirun puutarhakalusteita ja lapsen leluja pitkin pihaa ruohoa leikatessani), miehelle olen jättänyt lumityöt (noin 3 x talvessa). Mies vaihtaa renkaat, minä ompelen irronneet napit ja revenneet housunpersaukset. Minä ostan lapselle vaatteet ja kengät, mies hoitaa päiväkotikuljetukset.
Emme ole sen kummemmin miettineet, mikä on "naisten työ" tai "miesten työ" vaan kumpikin on ajautunut tekemään sitä, mikä luontaisesti miellyttää ja luonnistaa paremmin.
Mulla tuli yksinollessakin 2 koneellista pyykkia viikossa (valkoiset ja varilliset erikseen). Ja mulla on koira joka toi sita hiekkaa ja kuraa sisalle vaikka kuinka yritti tassuja pyyhkia. Talon pelkkaan imurointiin ja moppaamiseen kului yli tunti, tahan paalle viela tasojen pyyhkiminen polyista, mattojen puistelu, vessan ja suihkun siivous ym, niin aikaa vierahti helposti n. kolme tuntia. (Tein kerran viikossa.)
Tahan sitten paalle viela ruuanlaitto (yleensa joka toinen paiva n. 30-45 minuuttia), ruokakaupassa kaynti (kerran viikossa), koirasta huolehtiminen (3 lenkkia paivassa vah. puoli tuntia/lenkki) ja sekalaiset "rempat" ulkona ja puutarhassa (1000+ neliota) niin paivat oli tyopaivien jalkeen aika taynna. Tein viela kaiken viikolla toiden paalle, kun halusin jattaa viikonloput taysin vapaaksi kotihommista.
No onpa sinulla kämppä, jos joka viikko imuroit, tamppaat ja pyyhit pölyjä kolme tuntia. Ehkä lasivitriini olisi ollut hyvä, olisi helpottanut huomattavasti pölyjen pyyhkimistä.
Koiran lenkittäminen ei ole kotityö.
Mitä ihmeen remppaa tuhannen neliön kokoisessa pihassa (- pihatie ja rakennukset?) pitää joka päivä tehdä?
No imurointiin reilut puoli tuntia, moppaamiseen toiset reilu puoli tuntia. Kaksi kerrosta, ja osa huonekaluista pitaa siirtaa (ruokapoydan tuolit, nojatuolit olo-ja makuuhuoneessa). Tahankin menee aikaa. Ikkunalautoja ym. ei oikein voi lasivitriiniin laittaa, tai ruokapoytaa. Silti polyt on pyyhittava niistakin. Lisaksi kirjahyllyt ja muut tasot, kirjojen "tomutus". Ei mulla edes mitaan "koriste-esineita" paljoa ole, mutta kyllahan pelkat pinnatkin keraavat polya. Mattojen (8 kpl) tamppaaminen. Lakanoiden vaihto. Vessan pesu (pontto, peilikaapit, lavuaari, lattia) ainakin 15 minuuttia. Suihkun pesu (erillinen huone, taallakin kaapit, lavuaari, lattia yllattaen) myos 15 minuuttia. Keittion pintojen puhdistus ja pyyhkiminen.
Mulla kavi ennen kerran viikossa siivooja, ammattilaisellakin meni yli kaksi tuntia eika tehnyt mun mielesta yhta "tarkkaa" jalkea kuin itse teen.
Koiran lenkittaminen ei varsinaisesti ole kotityo ei, mutta joka paiva 1,5 tuntia aikaa kuluttava. Aikaa, joka on niista kotitoista pois.
Tulen toista kotiin viiden maissa, vaihdan tyovaatteet pois ja sitten ruokin ja talutan koiran = kello on kuusi. Sen jalkeen alan laittamaan ruokaa = seitsemalta olen syonyt. Menen nukkumaan klo 21.30, silla kello herattaa klo 5.30. Sita ennen pitaa viela kayttaa koira klo yhdeksan, eli mulla jai tyopaivan paalle tasan kaksi tuntia "tehokasta peliaikaa" kodin askareisiin per paiva.
Kirjoitin "rempat ulkona ja puutarhassa" - tarkoitin sisalla ja puutarhassa/ulkona.
Asut yksin kaksikerroksista taloa, jonka normaaliin viikkosiivoukseen menee kolme tuntia ja jota täytyy rempata viikoittain? No, jos kerran haluaa tehdä elämänsä mahdollisimman vaikeaksi...
Ja vielä kuseksit pitkin lattioita niin, että vessan lattiatkin täytyy jynssätä joka viikko. Pissailetko myös suihkussa, koska senkin joudut pesemään viikoittain (AV:lta olen oppinut, että jotkut tekevät tuota)?
Pölyjä ei tarvitse pyyhkiä viikoittain, kyllä kerran kuussa tai puolessa vuodessa riittää. Jos pölyä tuntuu tulevan ylen määrin, vaihda ikkunoihin paremmat tiivisteet.
Lakanoita ei tarvitse vaihtaa joka viikko, joka toinen viikko riittää. Miten ruokapöytä ehtii tomuuntua, jos pyyhkäiset sen rätillä aina ruokailun päätteeksi? Miten onnistut suttaamaan vessan peilikaapin niin, että se pitää putsata joka viikko?
Ongelmasi on se, että yrität elää liian steriilissä kodissa. Ehkä jonkinlainen terapia auttaa.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lapset jo isoja, kun mies jäi työttömäksi 90 v laman aikana. Minulla oli vaativa työ.
Sanoin heti miehelle, että toivoisin hänen osallistuvan kotihommiin, kun on aikaa.
Hän teki lähes kaiken kotona paitsi jos oli jotain silitettävää😃
Totesi sitten yhtenä päivänä, ettei ole ikinä tajunnut, että kotona on niin paljon työtä, kun äitinsä oli tehnyt kaiken ja minä melkein kaiken.
Sen jälkeen hänen palattua työelämään olemme tehneet aika tasapuolisesti kotihommat.
Hän vain totesi, että Siperia opettaa.
Puhu ap miehellesi ja sano, että orjuus ei ole Suomen lakien mukaista. Se tekee, jolla on enemmin aikaa.
Tsemppiä.Kuulostaa tutulta. Mun avopuoliso on nyt tyottomana (ja mina kokopaivatoissa), han tekee kaiken kotiin liittyvan - mina siis "vain" kayn toissa viikolla.
Kun viela asuimme erillaan, han saattoi joskus ihmetella etta miten olen viikolla niin vasynyt, sanoin etta (ison) talon siivoamiseen ym. menee paljon aikaa. Nyt kun on itse se, joka siivoaa, pesee pyykit ja laittaa ruuat, on myontanyt etta tajuaa vasta nyt, miten pitkia paivia tein yksin asuessani (seka tyo etta koti).
Kun elää yksin, pyykkiä tulee ehkä yksi koneellinen viikossa. Tiskikonetta täytyy täyttää ja tyhjentää noin kaksi kertaa viikossa. Kun yksin elää, ei kukaan jätä tavaroita toisen palautettavaksi paikoilleen eikä kanna hiekkaa sisätiloihin kengät jalassa lompsottaen.
Kun asuin yksin, kotitöitä oli todella helppo ja nopea tehdä. Nyt kun samassa talossa asuu myös mies ja lapsi, tukehdun näihin hommiin. Varsinkin imuroiminen on jotain vihoviimeistä, koska sitä edeltää tunnin työ kaiken maailman barbinkenkien keräämisineen lattioilta.
Meillä minä hoidan imuroinnin ja pyykit, mies tiskit. Tosin mies alkoi hoitaa tiskiasiaa vasta ilmoitettuani uudesta työnjaosta, kun palasin töihin. Se kuitenkin passaa hänelle ihan hyvin. Minä leikkaan nurmikon (ja siirtelen niitä pirun puutarhakalusteita ja lapsen leluja pitkin pihaa ruohoa leikatessani), miehelle olen jättänyt lumityöt (noin 3 x talvessa). Mies vaihtaa renkaat, minä ompelen irronneet napit ja revenneet housunpersaukset. Minä ostan lapselle vaatteet ja kengät, mies hoitaa päiväkotikuljetukset.
Emme ole sen kummemmin miettineet, mikä on "naisten työ" tai "miesten työ" vaan kumpikin on ajautunut tekemään sitä, mikä luontaisesti miellyttää ja luonnistaa paremmin.
Mulla tuli yksinollessakin 2 koneellista pyykkia viikossa (valkoiset ja varilliset erikseen). Ja mulla on koira joka toi sita hiekkaa ja kuraa sisalle vaikka kuinka yritti tassuja pyyhkia. Talon pelkkaan imurointiin ja moppaamiseen kului yli tunti, tahan paalle viela tasojen pyyhkiminen polyista, mattojen puistelu, vessan ja suihkun siivous ym, niin aikaa vierahti helposti n. kolme tuntia. (Tein kerran viikossa.)
Tahan sitten paalle viela ruuanlaitto (yleensa joka toinen paiva n. 30-45 minuuttia), ruokakaupassa kaynti (kerran viikossa), koirasta huolehtiminen (3 lenkkia paivassa vah. puoli tuntia/lenkki) ja sekalaiset "rempat" ulkona ja puutarhassa (1000+ neliota) niin paivat oli tyopaivien jalkeen aika taynna. Tein viela kaiken viikolla toiden paalle, kun halusin jattaa viikonloput taysin vapaaksi kotihommista.
No onpa sinulla kämppä, jos joka viikko imuroit, tamppaat ja pyyhit pölyjä kolme tuntia. Ehkä lasivitriini olisi ollut hyvä, olisi helpottanut huomattavasti pölyjen pyyhkimistä.
Koiran lenkittäminen ei ole kotityö.
Mitä ihmeen remppaa tuhannen neliön kokoisessa pihassa (- pihatie ja rakennukset?) pitää joka päivä tehdä?
No imurointiin reilut puoli tuntia, moppaamiseen toiset reilu puoli tuntia. Kaksi kerrosta, ja osa huonekaluista pitaa siirtaa (ruokapoydan tuolit, nojatuolit olo-ja makuuhuoneessa). Tahankin menee aikaa. Ikkunalautoja ym. ei oikein voi lasivitriiniin laittaa, tai ruokapoytaa. Silti polyt on pyyhittava niistakin. Lisaksi kirjahyllyt ja muut tasot, kirjojen "tomutus". Ei mulla edes mitaan "koriste-esineita" paljoa ole, mutta kyllahan pelkat pinnatkin keraavat polya. Mattojen (8 kpl) tamppaaminen. Lakanoiden vaihto. Vessan pesu (pontto, peilikaapit, lavuaari, lattia) ainakin 15 minuuttia. Suihkun pesu (erillinen huone, taallakin kaapit, lavuaari, lattia yllattaen) myos 15 minuuttia. Keittion pintojen puhdistus ja pyyhkiminen.
Mulla kavi ennen kerran viikossa siivooja, ammattilaisellakin meni yli kaksi tuntia eika tehnyt mun mielesta yhta "tarkkaa" jalkea kuin itse teen.
Koiran lenkittaminen ei varsinaisesti ole kotityo ei, mutta joka paiva 1,5 tuntia aikaa kuluttava. Aikaa, joka on niista kotitoista pois.
Tulen toista kotiin viiden maissa, vaihdan tyovaatteet pois ja sitten ruokin ja talutan koiran = kello on kuusi. Sen jalkeen alan laittamaan ruokaa = seitsemalta olen syonyt. Menen nukkumaan klo 21.30, silla kello herattaa klo 5.30. Sita ennen pitaa viela kayttaa koira klo yhdeksan, eli mulla jai tyopaivan paalle tasan kaksi tuntia "tehokasta peliaikaa" kodin askareisiin per paiva.
Kirjoitin "rempat ulkona ja puutarhassa" - tarkoitin sisalla ja puutarhassa/ulkona.
Asut yksin kaksikerroksista taloa, jonka normaaliin viikkosiivoukseen menee kolme tuntia ja jota täytyy rempata viikoittain? No, jos kerran haluaa tehdä elämänsä mahdollisimman vaikeaksi...
Ja vielä kuseksit pitkin lattioita niin, että vessan lattiatkin täytyy jynssätä joka viikko. Pissailetko myös suihkussa, koska senkin joudut pesemään viikoittain (AV:lta olen oppinut, että jotkut tekevät tuota)?
Pölyjä ei tarvitse pyyhkiä viikoittain, kyllä kerran kuussa tai puolessa vuodessa riittää. Jos pölyä tuntuu tulevan ylen määrin, vaihda ikkunoihin paremmat tiivisteet.
Lakanoita ei tarvitse vaihtaa joka viikko, joka toinen viikko riittää. Miten ruokapöytä ehtii tomuuntua, jos pyyhkäiset sen rätillä aina ruokailun päätteeksi? Miten onnistut suttaamaan vessan peilikaapin niin, että se pitää putsata joka viikko?
Ongelmasi on se, että yrität elää liian steriilissä kodissa. Ehkä jonkinlainen terapia auttaa.
Asuin aviomieheni kanssa, mutta han meni ja kuoli yllattaen jattaen talon minulle. Oliko muuta kysyttavaa?
Sulla ei ilmeisesti ole koiraa.
Teilla ei siis mopata vessan lattiaa kerran viikossa? Tai poisteta hiuksia suihkun viemarista? :) Kukin tavallaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
FabuSFin kirjoitti:
Kuulostaa hyvin tutulta, itsekin olen nyt päivät töissä ja mies puolitoistavuotiaan kanssa kotona. Yritän helpottaa omaa taakkaa sillä, että täytän pyykinpesukoneen valmiiksi ja käsken miestä laittamaan sen päälle ja laittaa sitten myös pyykit kuivumaan. Itselleni kuitenkin jää aina kuivien pyykkien korjaaminen pyykkitelineeltä.
Ruokaa ei tosiaan tee ja tiskit odottavat kivasti tiskialtaassa kun tulen kotiin. Imuroinut on sentään pari kertaa. Kotitöitä enemmän itseäni ärsyttää suunnattomasti, että mies lykkää myös kaupassakäynnin AINA minulle. Hänellä olisi koko päivä aikaa käydä lapsen kanssa kaupassa, sillä autokin on hänen käytössään kun minä käyn pyörällä töissä.
Miehet.
No ei todellakaan ”miehet”. Ihan oikeasti, tollaset miehet on vähemmistö. Ja tuollaiset naiset jotka eivät osaa vaatia mitään! ÄLÄ KÄY SIELLÄ KAUPASSA! Älä tiskaa! Älä passaa sitä miestä! Tai jos passaat niin älä valita!
Normaalissa parisuhteessa on keskusteluyhteys ja siellä tehdään asioita yhdessä. Tuntuu että tällaiset passaajanaiset toteuttavat jotain lapsuuden mallia marttyyriäideistä. Raivostuttavaa.
Omalle puolisolle VOI sanoa ilman pelkoa hylätyksi tulemisesta, että ”sinä käyt tänään lapsen kanssa kaupassa, minä en ehdi/jaksa työpäivän jälkeen. Kiitos.”
Juuri näin! Kyllä ihmetetyttää näitä narisijoita kuunnellessa, että millä tolalla se parisuhde on ylipäätään ollut, kun peruskodinhoidon käytännöt on näin hukassa. Jokainen perhe tekee tietenkin niin kuin haluaa, mutta ei tuollainen että kotonaolija hoitaa kaikki kotityöt, minusta ihan reilulta kuulosta. Lasten kanssa oleminen on myös ihan koko päivä työtä ja tarkoitushan on olla sen lapsen kanssa eikä lykätä lasta tv:n tai padin ääreen kun itse pyröittää pyykkikoneet, tiskit, imuroi, laittaa ruuan jne. Oliko tuo työnjako keskusteltu ja sovittu ap:n perheessä jo ennen lapsia, vai oliko ap:n päätös (oletus), että kotonaolija hoitaa sitten kaiken?
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lapset jo isoja, kun mies jäi työttömäksi 90 v laman aikana. Minulla oli vaativa työ.
Sanoin heti miehelle, että toivoisin hänen osallistuvan kotihommiin, kun on aikaa.
Hän teki lähes kaiken kotona paitsi jos oli jotain silitettävää😃
Totesi sitten yhtenä päivänä, ettei ole ikinä tajunnut, että kotona on niin paljon työtä, kun äitinsä oli tehnyt kaiken ja minä melkein kaiken.
Sen jälkeen hänen palattua työelämään olemme tehneet aika tasapuolisesti kotihommat.
Hän vain totesi, että Siperia opettaa.
Puhu ap miehellesi ja sano, että orjuus ei ole Suomen lakien mukaista. Se tekee, jolla on enemmin aikaa.
Tsemppiä.Kuulostaa tutulta. Mun avopuoliso on nyt tyottomana (ja mina kokopaivatoissa), han tekee kaiken kotiin liittyvan - mina siis "vain" kayn toissa viikolla.
Kun viela asuimme erillaan, han saattoi joskus ihmetella etta miten olen viikolla niin vasynyt, sanoin etta (ison) talon siivoamiseen ym. menee paljon aikaa. Nyt kun on itse se, joka siivoaa, pesee pyykit ja laittaa ruuat, on myontanyt etta tajuaa vasta nyt, miten pitkia paivia tein yksin asuessani (seka tyo etta koti).
Kun elää yksin, pyykkiä tulee ehkä yksi koneellinen viikossa. Tiskikonetta täytyy täyttää ja tyhjentää noin kaksi kertaa viikossa. Kun yksin elää, ei kukaan jätä tavaroita toisen palautettavaksi paikoilleen eikä kanna hiekkaa sisätiloihin kengät jalassa lompsottaen.
Kun asuin yksin, kotitöitä oli todella helppo ja nopea tehdä. Nyt kun samassa talossa asuu myös mies ja lapsi, tukehdun näihin hommiin. Varsinkin imuroiminen on jotain vihoviimeistä, koska sitä edeltää tunnin työ kaiken maailman barbinkenkien keräämisineen lattioilta.
Meillä minä hoidan imuroinnin ja pyykit, mies tiskit. Tosin mies alkoi hoitaa tiskiasiaa vasta ilmoitettuani uudesta työnjaosta, kun palasin töihin. Se kuitenkin passaa hänelle ihan hyvin. Minä leikkaan nurmikon (ja siirtelen niitä pirun puutarhakalusteita ja lapsen leluja pitkin pihaa ruohoa leikatessani), miehelle olen jättänyt lumityöt (noin 3 x talvessa). Mies vaihtaa renkaat, minä ompelen irronneet napit ja revenneet housunpersaukset. Minä ostan lapselle vaatteet ja kengät, mies hoitaa päiväkotikuljetukset.
Emme ole sen kummemmin miettineet, mikä on "naisten työ" tai "miesten työ" vaan kumpikin on ajautunut tekemään sitä, mikä luontaisesti miellyttää ja luonnistaa paremmin.
Mulla tuli yksinollessakin 2 koneellista pyykkia viikossa (valkoiset ja varilliset erikseen). Ja mulla on koira joka toi sita hiekkaa ja kuraa sisalle vaikka kuinka yritti tassuja pyyhkia. Talon pelkkaan imurointiin ja moppaamiseen kului yli tunti, tahan paalle viela tasojen pyyhkiminen polyista, mattojen puistelu, vessan ja suihkun siivous ym, niin aikaa vierahti helposti n. kolme tuntia. (Tein kerran viikossa.)
Tahan sitten paalle viela ruuanlaitto (yleensa joka toinen paiva n. 30-45 minuuttia), ruokakaupassa kaynti (kerran viikossa), koirasta huolehtiminen (3 lenkkia paivassa vah. puoli tuntia/lenkki) ja sekalaiset "rempat" ulkona ja puutarhassa (1000+ neliota) niin paivat oli tyopaivien jalkeen aika taynna. Tein viela kaiken viikolla toiden paalle, kun halusin jattaa viikonloput taysin vapaaksi kotihommista.
No onpa sinulla kämppä, jos joka viikko imuroit, tamppaat ja pyyhit pölyjä kolme tuntia. Ehkä lasivitriini olisi ollut hyvä, olisi helpottanut huomattavasti pölyjen pyyhkimistä.
Koiran lenkittäminen ei ole kotityö.
Mitä ihmeen remppaa tuhannen neliön kokoisessa pihassa (- pihatie ja rakennukset?) pitää joka päivä tehdä?
No imurointiin reilut puoli tuntia, moppaamiseen toiset reilu puoli tuntia. Kaksi kerrosta, ja osa huonekaluista pitaa siirtaa (ruokapoydan tuolit, nojatuolit olo-ja makuuhuoneessa). Tahankin menee aikaa. Ikkunalautoja ym. ei oikein voi lasivitriiniin laittaa, tai ruokapoytaa. Silti polyt on pyyhittava niistakin. Lisaksi kirjahyllyt ja muut tasot, kirjojen "tomutus". Ei mulla edes mitaan "koriste-esineita" paljoa ole, mutta kyllahan pelkat pinnatkin keraavat polya. Mattojen (8 kpl) tamppaaminen. Lakanoiden vaihto. Vessan pesu (pontto, peilikaapit, lavuaari, lattia) ainakin 15 minuuttia. Suihkun pesu (erillinen huone, taallakin kaapit, lavuaari, lattia yllattaen) myos 15 minuuttia. Keittion pintojen puhdistus ja pyyhkiminen.
Mulla kavi ennen kerran viikossa siivooja, ammattilaisellakin meni yli kaksi tuntia eika tehnyt mun mielesta yhta "tarkkaa" jalkea kuin itse teen.
Koiran lenkittaminen ei varsinaisesti ole kotityo ei, mutta joka paiva 1,5 tuntia aikaa kuluttava. Aikaa, joka on niista kotitoista pois.
Tulen toista kotiin viiden maissa, vaihdan tyovaatteet pois ja sitten ruokin ja talutan koiran = kello on kuusi. Sen jalkeen alan laittamaan ruokaa = seitsemalta olen syonyt. Menen nukkumaan klo 21.30, silla kello herattaa klo 5.30. Sita ennen pitaa viela kayttaa koira klo yhdeksan, eli mulla jai tyopaivan paalle tasan kaksi tuntia "tehokasta peliaikaa" kodin askareisiin per paiva.
Kirjoitin "rempat ulkona ja puutarhassa" - tarkoitin sisalla ja puutarhassa/ulkona.
Asut yksin kaksikerroksista taloa, jonka normaaliin viikkosiivoukseen menee kolme tuntia ja jota täytyy rempata viikoittain? No, jos kerran haluaa tehdä elämänsä mahdollisimman vaikeaksi...
Ja vielä kuseksit pitkin lattioita niin, että vessan lattiatkin täytyy jynssätä joka viikko. Pissailetko myös suihkussa, koska senkin joudut pesemään viikoittain (AV:lta olen oppinut, että jotkut tekevät tuota)?
Pölyjä ei tarvitse pyyhkiä viikoittain, kyllä kerran kuussa tai puolessa vuodessa riittää. Jos pölyä tuntuu tulevan ylen määrin, vaihda ikkunoihin paremmat tiivisteet.
Lakanoita ei tarvitse vaihtaa joka viikko, joka toinen viikko riittää. Miten ruokapöytä ehtii tomuuntua, jos pyyhkäiset sen rätillä aina ruokailun päätteeksi? Miten onnistut suttaamaan vessan peilikaapin niin, että se pitää putsata joka viikko?
Ongelmasi on se, että yrität elää liian steriilissä kodissa. Ehkä jonkinlainen terapia auttaa.
Sinäkö se määrittelet, että miten kauan aikaa ja mitä kaikkea toisten viikkosiivoukseen saa kuulua? News flash: ihmisiä on erilaisia. Toisilla on pölyallergiaa ja astmaa, minkä takia kotia on imuroitava jopa päivittäin, toiset hikoilee öisin valtavasti, jolloin niitä lakanoita on tosiaan vaihdettava useasti... ja näihin ei kyllä auta mikään terapia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies makaa kotona ja lapsi ei ole päivähoidossa? Ei sinunkaan olisi tarvinnut maata melkein kahta vuotta kotona kun Suomessa on julkinen päivähoito.
Mistä näitä loisisia sikiää, kun kaikki pitäisi mennä yhteiskunnan piikkiin ja maksettavaksi.
Tiedätkö edes mitä 2v päivähoito maksaa veronmaksajille?Alle 3v kunnallinen päivähoito maksaa veronmaksajille 1400-1700€/kk.
Ja jos toinen tai molemmat vanhemmat ovat kotona, lapsella ei ole edes oikeutta kokopäiväiseen kunnalliseen päivähoitoon. Se on ihan lakiin kirjoitettu. Etkö edes seuraa uutisia.
Ja perhevaat/kotihoitotukien nimekkeet pitäisi muuttaa äijientueksi tai äijienloisimistueksi, kun ne eivöt paranna lapsen hyvinvointia ja etua, mihin ne on tarkoitettu, vaan lisää lapsimiehen vapaa-aikaa ja loisimista ja sen maksavat veronmaksajat. Ja tämä vielä nuorille ja terveille miehille.
Tarkoitus on että alle 3v molemmat vanhemmat ovat töissä eivätkä makaa kotona.
Alle kolmevuotiaan kanssa päivät kotona ei ole mitään makaamista. Eihän tuon ikäinen saa edes ulkoilla yksin, vanhemman pitää olla jatkuvasti lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut ennen lapsia epäreilu kodinhoidon jako. Minä hoidin enemmän. Kun vauva syntyi, lopetin kaikki kotityöt aivan täysin, koska en jaksanut koliikkivauva kanssa mitään. En ole imuroinut puoleentoista vuoteen. Ruuanlaitto on maksimissaan riisin keitto. Siperia opetti meillä ja nykyään mies hoitaa kaikki kotityöt ja minäkin välillä ripustelen pyykkiä tms. Enimmäkseen minulla on kyllä hoitovastuu.
Tiedostan, ettei se silti kaikilla toimi (tämä Siperialainen opetus). Mutta rajansa silti kaikella. Aloita siitä, että mies laittaa ruuan ja sinulta ei saa kysyä siihen liittyen MITÄÄN. Kiitä ruuasta, jos toinen yrittää parantaa tapansa edes pienin askelin. Pikkuhiljaa vastuuta sitten kasvattamaan. Kaikki viikonlopun ruuanlaitot miehelle.
Meillä miehen ruuanlaitto ei ole oikein luonnistunut, koska hän tekee ruokaa silloin kun HÄNTÄ huvittaa, esim klo 18. Olen koitttanut sanoa, että klo 06 herännyt nelivuotias tarvitsee lounaan viimeistään klo 12. Tämä näkökulma ei miestä kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lapset jo isoja, kun mies jäi työttömäksi 90 v laman aikana. Minulla oli vaativa työ.
Sanoin heti miehelle, että toivoisin hänen osallistuvan kotihommiin, kun on aikaa.
Hän teki lähes kaiken kotona paitsi jos oli jotain silitettävää😃
Totesi sitten yhtenä päivänä, ettei ole ikinä tajunnut, että kotona on niin paljon työtä, kun äitinsä oli tehnyt kaiken ja minä melkein kaiken.
Sen jälkeen hänen palattua työelämään olemme tehneet aika tasapuolisesti kotihommat.
Hän vain totesi, että Siperia opettaa.
Puhu ap miehellesi ja sano, että orjuus ei ole Suomen lakien mukaista. Se tekee, jolla on enemmin aikaa.
Tsemppiä.Kuulostaa tutulta. Mun avopuoliso on nyt tyottomana (ja mina kokopaivatoissa), han tekee kaiken kotiin liittyvan - mina siis "vain" kayn toissa viikolla.
Kun viela asuimme erillaan, han saattoi joskus ihmetella etta miten olen viikolla niin vasynyt, sanoin etta (ison) talon siivoamiseen ym. menee paljon aikaa. Nyt kun on itse se, joka siivoaa, pesee pyykit ja laittaa ruuat, on myontanyt etta tajuaa vasta nyt, miten pitkia paivia tein yksin asuessani (seka tyo etta koti).
Kun elää yksin, pyykkiä tulee ehkä yksi koneellinen viikossa. Tiskikonetta täytyy täyttää ja tyhjentää noin kaksi kertaa viikossa. Kun yksin elää, ei kukaan jätä tavaroita toisen palautettavaksi paikoilleen eikä kanna hiekkaa sisätiloihin kengät jalassa lompsottaen.
Kun asuin yksin, kotitöitä oli todella helppo ja nopea tehdä. Nyt kun samassa talossa asuu myös mies ja lapsi, tukehdun näihin hommiin. Varsinkin imuroiminen on jotain vihoviimeistä, koska sitä edeltää tunnin työ kaiken maailman barbinkenkien keräämisineen lattioilta.
Meillä minä hoidan imuroinnin ja pyykit, mies tiskit. Tosin mies alkoi hoitaa tiskiasiaa vasta ilmoitettuani uudesta työnjaosta, kun palasin töihin. Se kuitenkin passaa hänelle ihan hyvin. Minä leikkaan nurmikon (ja siirtelen niitä pirun puutarhakalusteita ja lapsen leluja pitkin pihaa ruohoa leikatessani), miehelle olen jättänyt lumityöt (noin 3 x talvessa). Mies vaihtaa renkaat, minä ompelen irronneet napit ja revenneet housunpersaukset. Minä ostan lapselle vaatteet ja kengät, mies hoitaa päiväkotikuljetukset.
Emme ole sen kummemmin miettineet, mikä on "naisten työ" tai "miesten työ" vaan kumpikin on ajautunut tekemään sitä, mikä luontaisesti miellyttää ja luonnistaa paremmin.
Mulla tuli yksinollessakin 2 koneellista pyykkia viikossa (valkoiset ja varilliset erikseen). Ja mulla on koira joka toi sita hiekkaa ja kuraa sisalle vaikka kuinka yritti tassuja pyyhkia. Talon pelkkaan imurointiin ja moppaamiseen kului yli tunti, tahan paalle viela tasojen pyyhkiminen polyista, mattojen puistelu, vessan ja suihkun siivous ym, niin aikaa vierahti helposti n. kolme tuntia. (Tein kerran viikossa.)
Tahan sitten paalle viela ruuanlaitto (yleensa joka toinen paiva n. 30-45 minuuttia), ruokakaupassa kaynti (kerran viikossa), koirasta huolehtiminen (3 lenkkia paivassa vah. puoli tuntia/lenkki) ja sekalaiset "rempat" ulkona ja puutarhassa (1000+ neliota) niin paivat oli tyopaivien jalkeen aika taynna. Tein viela kaiken viikolla toiden paalle, kun halusin jattaa viikonloput taysin vapaaksi kotihommista.
No onpa sinulla kämppä, jos joka viikko imuroit, tamppaat ja pyyhit pölyjä kolme tuntia. Ehkä lasivitriini olisi ollut hyvä, olisi helpottanut huomattavasti pölyjen pyyhkimistä.
Koiran lenkittäminen ei ole kotityö.
Mitä ihmeen remppaa tuhannen neliön kokoisessa pihassa (- pihatie ja rakennukset?) pitää joka päivä tehdä?
No imurointiin reilut puoli tuntia, moppaamiseen toiset reilu puoli tuntia. Kaksi kerrosta, ja osa huonekaluista pitaa siirtaa (ruokapoydan tuolit, nojatuolit olo-ja makuuhuoneessa). Tahankin menee aikaa. Ikkunalautoja ym. ei oikein voi lasivitriiniin laittaa, tai ruokapoytaa. Silti polyt on pyyhittava niistakin. Lisaksi kirjahyllyt ja muut tasot, kirjojen "tomutus". Ei mulla edes mitaan "koriste-esineita" paljoa ole, mutta kyllahan pelkat pinnatkin keraavat polya. Mattojen (8 kpl) tamppaaminen. Lakanoiden vaihto. Vessan pesu (pontto, peilikaapit, lavuaari, lattia) ainakin 15 minuuttia. Suihkun pesu (erillinen huone, taallakin kaapit, lavuaari, lattia yllattaen) myos 15 minuuttia. Keittion pintojen puhdistus ja pyyhkiminen.
Mulla kavi ennen kerran viikossa siivooja, ammattilaisellakin meni yli kaksi tuntia eika tehnyt mun mielesta yhta "tarkkaa" jalkea kuin itse teen.
Koiran lenkittaminen ei varsinaisesti ole kotityo ei, mutta joka paiva 1,5 tuntia aikaa kuluttava. Aikaa, joka on niista kotitoista pois.
Tulen toista kotiin viiden maissa, vaihdan tyovaatteet pois ja sitten ruokin ja talutan koiran = kello on kuusi. Sen jalkeen alan laittamaan ruokaa = seitsemalta olen syonyt. Menen nukkumaan klo 21.30, silla kello herattaa klo 5.30. Sita ennen pitaa viela kayttaa koira klo yhdeksan, eli mulla jai tyopaivan paalle tasan kaksi tuntia "tehokasta peliaikaa" kodin askareisiin per paiva.
Kirjoitin "rempat ulkona ja puutarhassa" - tarkoitin sisalla ja puutarhassa/ulkona.
Asut yksin kaksikerroksista taloa, jonka normaaliin viikkosiivoukseen menee kolme tuntia ja jota täytyy rempata viikoittain? No, jos kerran haluaa tehdä elämänsä mahdollisimman vaikeaksi...
Ja vielä kuseksit pitkin lattioita niin, että vessan lattiatkin täytyy jynssätä joka viikko. Pissailetko myös suihkussa, koska senkin joudut pesemään viikoittain (AV:lta olen oppinut, että jotkut tekevät tuota)?
Pölyjä ei tarvitse pyyhkiä viikoittain, kyllä kerran kuussa tai puolessa vuodessa riittää. Jos pölyä tuntuu tulevan ylen määrin, vaihda ikkunoihin paremmat tiivisteet.
Lakanoita ei tarvitse vaihtaa joka viikko, joka toinen viikko riittää. Miten ruokapöytä ehtii tomuuntua, jos pyyhkäiset sen rätillä aina ruokailun päätteeksi? Miten onnistut suttaamaan vessan peilikaapin niin, että se pitää putsata joka viikko?
Ongelmasi on se, että yrität elää liian steriilissä kodissa. Ehkä jonkinlainen terapia auttaa.
Sinäkö se määrittelet, että miten kauan aikaa ja mitä kaikkea toisten viikkosiivoukseen saa kuulua? News flash: ihmisiä on erilaisia. Toisilla on pölyallergiaa ja astmaa, minkä takia kotia on imuroitava jopa päivittäin, toiset hikoilee öisin valtavasti, jolloin niitä lakanoita on tosiaan vaihdettava useasti... ja näihin ei kyllä auta mikään terapia.
Pölyallergikon nimenomaan ei pidä imuroida usein, koska siivoaminen/imurointi nostattaa pölyä ilmaan. Allergialääkäri näin sanoi minulle, jolla on pölyallergia.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lapset jo isoja, kun mies jäi työttömäksi 90 v laman aikana. Minulla oli vaativa työ.
Sanoin heti miehelle, että toivoisin hänen osallistuvan kotihommiin, kun on aikaa.
Hän teki lähes kaiken kotona paitsi jos oli jotain silitettävää😃
Totesi sitten yhtenä päivänä, ettei ole ikinä tajunnut, että kotona on niin paljon työtä, kun äitinsä oli tehnyt kaiken ja minä melkein kaiken.
Sen jälkeen hänen palattua työelämään olemme tehneet aika tasapuolisesti kotihommat.
Hän vain totesi, että Siperia opettaa.
Puhu ap miehellesi ja sano, että orjuus ei ole Suomen lakien mukaista. Se tekee, jolla on enemmin aikaa.
Tsemppiä.Kuulostaa tutulta. Mun avopuoliso on nyt tyottomana (ja mina kokopaivatoissa), han tekee kaiken kotiin liittyvan - mina siis "vain" kayn toissa viikolla.
Kun viela asuimme erillaan, han saattoi joskus ihmetella etta miten olen viikolla niin vasynyt, sanoin etta (ison) talon siivoamiseen ym. menee paljon aikaa. Nyt kun on itse se, joka siivoaa, pesee pyykit ja laittaa ruuat, on myontanyt etta tajuaa vasta nyt, miten pitkia paivia tein yksin asuessani (seka tyo etta koti).
Kun elää yksin, pyykkiä tulee ehkä yksi koneellinen viikossa. Tiskikonetta täytyy täyttää ja tyhjentää noin kaksi kertaa viikossa. Kun yksin elää, ei kukaan jätä tavaroita toisen palautettavaksi paikoilleen eikä kanna hiekkaa sisätiloihin kengät jalassa lompsottaen.
Kun asuin yksin, kotitöitä oli todella helppo ja nopea tehdä. Nyt kun samassa talossa asuu myös mies ja lapsi, tukehdun näihin hommiin. Varsinkin imuroiminen on jotain vihoviimeistä, koska sitä edeltää tunnin työ kaiken maailman barbinkenkien keräämisineen lattioilta.
Meillä minä hoidan imuroinnin ja pyykit, mies tiskit. Tosin mies alkoi hoitaa tiskiasiaa vasta ilmoitettuani uudesta työnjaosta, kun palasin töihin. Se kuitenkin passaa hänelle ihan hyvin. Minä leikkaan nurmikon (ja siirtelen niitä pirun puutarhakalusteita ja lapsen leluja pitkin pihaa ruohoa leikatessani), miehelle olen jättänyt lumityöt (noin 3 x talvessa). Mies vaihtaa renkaat, minä ompelen irronneet napit ja revenneet housunpersaukset. Minä ostan lapselle vaatteet ja kengät, mies hoitaa päiväkotikuljetukset.
Emme ole sen kummemmin miettineet, mikä on "naisten työ" tai "miesten työ" vaan kumpikin on ajautunut tekemään sitä, mikä luontaisesti miellyttää ja luonnistaa paremmin.
Mulla tuli yksinollessakin 2 koneellista pyykkia viikossa (valkoiset ja varilliset erikseen). Ja mulla on koira joka toi sita hiekkaa ja kuraa sisalle vaikka kuinka yritti tassuja pyyhkia. Talon pelkkaan imurointiin ja moppaamiseen kului yli tunti, tahan paalle viela tasojen pyyhkiminen polyista, mattojen puistelu, vessan ja suihkun siivous ym, niin aikaa vierahti helposti n. kolme tuntia. (Tein kerran viikossa.)
Tahan sitten paalle viela ruuanlaitto (yleensa joka toinen paiva n. 30-45 minuuttia), ruokakaupassa kaynti (kerran viikossa), koirasta huolehtiminen (3 lenkkia paivassa vah. puoli tuntia/lenkki) ja sekalaiset "rempat" ulkona ja puutarhassa (1000+ neliota) niin paivat oli tyopaivien jalkeen aika taynna. Tein viela kaiken viikolla toiden paalle, kun halusin jattaa viikonloput taysin vapaaksi kotihommista.
No onpa sinulla kämppä, jos joka viikko imuroit, tamppaat ja pyyhit pölyjä kolme tuntia. Ehkä lasivitriini olisi ollut hyvä, olisi helpottanut huomattavasti pölyjen pyyhkimistä.
Koiran lenkittäminen ei ole kotityö.
Mitä ihmeen remppaa tuhannen neliön kokoisessa pihassa (- pihatie ja rakennukset?) pitää joka päivä tehdä?
No imurointiin reilut puoli tuntia, moppaamiseen toiset reilu puoli tuntia. Kaksi kerrosta, ja osa huonekaluista pitaa siirtaa (ruokapoydan tuolit, nojatuolit olo-ja makuuhuoneessa). Tahankin menee aikaa. Ikkunalautoja ym. ei oikein voi lasivitriiniin laittaa, tai ruokapoytaa. Silti polyt on pyyhittava niistakin. Lisaksi kirjahyllyt ja muut tasot, kirjojen "tomutus". Ei mulla edes mitaan "koriste-esineita" paljoa ole, mutta kyllahan pelkat pinnatkin keraavat polya. Mattojen (8 kpl) tamppaaminen. Lakanoiden vaihto. Vessan pesu (pontto, peilikaapit, lavuaari, lattia) ainakin 15 minuuttia. Suihkun pesu (erillinen huone, taallakin kaapit, lavuaari, lattia yllattaen) myos 15 minuuttia. Keittion pintojen puhdistus ja pyyhkiminen.
Mulla kavi ennen kerran viikossa siivooja, ammattilaisellakin meni yli kaksi tuntia eika tehnyt mun mielesta yhta "tarkkaa" jalkea kuin itse teen.
Koiran lenkittaminen ei varsinaisesti ole kotityo ei, mutta joka paiva 1,5 tuntia aikaa kuluttava. Aikaa, joka on niista kotitoista pois.
Tulen toista kotiin viiden maissa, vaihdan tyovaatteet pois ja sitten ruokin ja talutan koiran = kello on kuusi. Sen jalkeen alan laittamaan ruokaa = seitsemalta olen syonyt. Menen nukkumaan klo 21.30, silla kello herattaa klo 5.30. Sita ennen pitaa viela kayttaa koira klo yhdeksan, eli mulla jai tyopaivan paalle tasan kaksi tuntia "tehokasta peliaikaa" kodin askareisiin per paiva.
Kirjoitin "rempat ulkona ja puutarhassa" - tarkoitin sisalla ja puutarhassa/ulkona.
Asut yksin kaksikerroksista taloa, jonka normaaliin viikkosiivoukseen menee kolme tuntia ja jota täytyy rempata viikoittain? No, jos kerran haluaa tehdä elämänsä mahdollisimman vaikeaksi...
Ja vielä kuseksit pitkin lattioita niin, että vessan lattiatkin täytyy jynssätä joka viikko. Pissailetko myös suihkussa, koska senkin joudut pesemään viikoittain (AV:lta olen oppinut, että jotkut tekevät tuota)?
Pölyjä ei tarvitse pyyhkiä viikoittain, kyllä kerran kuussa tai puolessa vuodessa riittää. Jos pölyä tuntuu tulevan ylen määrin, vaihda ikkunoihin paremmat tiivisteet.
Lakanoita ei tarvitse vaihtaa joka viikko, joka toinen viikko riittää. Miten ruokapöytä ehtii tomuuntua, jos pyyhkäiset sen rätillä aina ruokailun päätteeksi? Miten onnistut suttaamaan vessan peilikaapin niin, että se pitää putsata joka viikko?
Ongelmasi on se, että yrität elää liian steriilissä kodissa. Ehkä jonkinlainen terapia auttaa.
Asuin aviomieheni kanssa, mutta han meni ja kuoli yllattaen jattaen talon minulle. Oliko muuta kysyttavaa?
Sulla ei ilmeisesti ole koiraa.
Teilla ei siis mopata vessan lattiaa kerran viikossa? Tai poisteta hiuksia suihkun viemarista? :) Kukin tavallaan. :)
Sinä kerroit asuvasi yksin ja olevasi ongelmissa liiallisen siivoustarpeesi kanssa, mistä sinun silloinen tuleva kumppanisi oli ihmeissään. Ei ole minun vikani, että aiempi asuinkumppanisi poistui kuvioista. Ilmeisesti hän siis siivosi aiemmin, koska sinä et siihen yksin kyennyt. Onneksi sait uuden kumppanin.
Ei, meillä ei mopata vessan lattiaa kerran viikossa. Se kyllä imuroidaan samalla kuin muukin talo. Siihen ei mene varttia. Suihkussa saatan pois lähtiessäni kietaista paperilla viemärin päältä siinä olevat irtohiukset ja laittaa ne mennessäni roskikseen. Sitä varten ei tarvita kylppärinpesuoperaatiota joka viikko.
Apua mitä vätyksiä teillä! Mun mies on parhaillaan kotona 1- ja 4-vuotiaiden kanssa (on vuoden kotona) ja hoitaa hommat siinä missä minäkin. Käy aivan ongelmitta lasten kanssa ruokakaupassa, hoitaa tiskit ja mua odottaa kotiin tullessa ruoka valmiina. Usein tehdään niin, että lähden lasten kanssa illalla puistoon ja mies siivoaa sitten sillä välin.
Mies on luonteeltaan vähän putkiaivo ja tekee mielellään yhtä asiaa kerralla, esim ei halua ottaa lapsia mukaan ruuanlaittoon (koska tulee sotkua) vaan laittaa niille vaikka ohjelman siksi aikaa pyörimään. Mutta asiat tulevat kuitenkin tehdyksi sillä kuuluisalla "omalla tavalla". Mun vastuulla on edelleen suurin osa metatyöstä, mutta mennään näissä asioissa molempien vahvuuksien mukaan - on minullakin heikkouksia, mutta mies hyväksyy ja tukee minua niissä.
Tällä vuodatuksella halusin siis kompata aiempia ja sanoa, että ei ole mitään täysin kyvytöntä, laiskaa ryhmää nimelta MIEHET, jotka ei osaa tai pysty mihinkään. Jos tasa-arvo ei teillä tule itsekseen, sitä pitää osata vaatia!