Näin siinä kävi kun minä aloitin työt ja mies kotona lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ollaan juteltu. Mies vaan sanoo, että on väsynyt, eikä jaksa. Ehdotti, että siivotaan yhdessä vapaapäivänäni. Ei pystykään tekemään kotitöitä lapsen kanssa ollessaan.

Ap

Sanoo siksi että saa sut tekemään ne työt! Taatusti yrittää esittää osaamtonta, väsynyttä jne. jotta saa haluamansa eli sinut taas tekemän kaikki kotityöt.

Vierailija kirjoitti:

No oletko ottanut asian puheeksi? Ja mitä mies on sanonut? Entä onko teillä työnjako yhdessä alunperin tuollaiseksi sovittu, vai oletko sinä vaan itse päättänyt että kotona olija tekee kotityöt ja lähtenyt toteuttamaan tätä roolia miehen kanssa asiasta isommin keskustelematta?

Meillä on hoidettu kahta lasta vuorotellen kotona, ja kotitöitä on tehty päivisin se mitä on ehditty ilman stressiä. Loput illalla ja viikonloppuna. Ja lasten päikkäriajan on saanut täysin hyvällä omatunnolla ottaa rennosti. Yöheräily on on meillä ainut asia joka kuuluu arkena yksiselitteisesti kotivanhemmalle.

Ja onko yhdessä sovittu, että kodin tulee olla aina siisti, pyykit pesty jne... Myös lomalla..? Miehesi oli samaa mieltä, että kaiken pitää olla tip top aina? 

Vierailija kirjoitti:

FabuSFin kirjoitti:

Kuulostaa hyvin tutulta, itsekin olen nyt päivät töissä ja mies puolitoistavuotiaan kanssa kotona. Yritän helpottaa omaa taakkaa sillä, että täytän pyykinpesukoneen valmiiksi ja käsken miestä laittamaan sen päälle ja laittaa sitten myös pyykit kuivumaan. Itselleni kuitenkin jää aina kuivien pyykkien korjaaminen pyykkitelineeltä. 

Ruokaa ei tosiaan tee ja tiskit odottavat kivasti tiskialtaassa kun tulen kotiin. Imuroinut on sentään pari kertaa. Kotitöitä enemmän itseäni ärsyttää suunnattomasti, että mies lykkää myös kaupassakäynnin AINA minulle. Hänellä olisi koko päivä aikaa käydä lapsen kanssa kaupassa, sillä autokin on hänen käytössään kun minä käyn pyörällä töissä.

Miehet.

No ei todellakaan ”miehet”. Ihan oikeasti, tollaset miehet on vähemmistö. Ja tuollaiset naiset jotka eivät osaa vaatia mitään! ÄLÄ KÄY SIELLÄ KAUPASSA! Älä tiskaa! Älä passaa sitä miestä! Tai jos passaat niin älä valita!

Normaalissa parisuhteessa on keskusteluyhteys ja siellä tehdään asioita yhdessä. Tuntuu että tällaiset passaajanaiset toteuttavat jotain lapsuuden mallia marttyyriäideistä. Raivostuttavaa.

Omalle puolisolle VOI sanoa ilman pelkoa hylätyksi tulemisesta, että ”sinä käyt tänään lapsen kanssa kaupassa, minä en ehdi/jaksa työpäivän jälkeen. Kiitos.”

Normaali aikuinen ymmärtää käydä kaupassa ja hoitaa kotityöt sanomatta.

Anteeksi OT,

mutta nämä keskustelut toimivat mielestäni erinomaisena ehkäisyvalistuksena.

Minä olen eronnut ja isi syy on oli siinä että mies on muuttui laiskaksi passattavaksi heti kun sormus on sormessa. On se ihme että miehet ei kuuntele kun sanotaan tai jopa huudetaan että OMA osuus on jokaisen tehtävä taloudessa, myös lapsien.

Minun täytyy sanoa että paljon helpompi on elää yksin kahden lapsen kanssa kun laiskan miehen kanssa. Ei enää tarvii niin paljon pyykkiä pestä eikä ruokaa laittaa. Talouskin on parantunut huomattavasti kun ei ole miestä loisimassa. Kyllä, minä yksin jouduin maksamaan kaiken vaikka olin naimisissa koska miehen mielestä hän on niin ahkera kun käy töissä että hänen pitää saada käyttää koko palkka itseensä... Se että minulle ei rittänyt rahaa ostaa itselleni vaatteita kun oli asumiskulut ja lasten kulut hoidettu oli hänelle yhdentekevää. Nyt saakin sitten osallistua lapsen kuluihin kelan ulosoton kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No oletko ottanut asian puheeksi? Ja mitä mies on sanonut? Entä onko teillä työnjako yhdessä alunperin tuollaiseksi sovittu, vai oletko sinä vaan itse päättänyt että kotona olija tekee kotityöt ja lähtenyt toteuttamaan tätä roolia miehen kanssa asiasta isommin keskustelematta?

Meillä on hoidettu kahta lasta vuorotellen kotona, ja kotitöitä on tehty päivisin se mitä on ehditty ilman stressiä. Loput illalla ja viikonloppuna. Ja lasten päikkäriajan on saanut täysin hyvällä omatunnolla ottaa rennosti. Yöheräily on on meillä ainut asia joka kuuluu arkena yksiselitteisesti kotivanhemmalle.

Eihän nyt itsestäänselvistä asioista tarvii sopia. Listojako te vaaditte kirjoitettavaksi?

Nää siivous ja pyykkäysjututko ei tule selville ennen lasten tuloa?

Mistä itsestäänselvistä asioista? Eihän se ole mikään itsestäänselvyys, että kotona oleva tekee kaikki kotityöt. Tässäkin ketjussa on muitakin kirjoittajia, jotka ovat hoitaneet ne yhdessä myös vanhempainvapaan ajan. Nyt ap on ilmeisesti vaan olettanut, että tämä työnjako sopii miehelle. Mies on taas olettanut, että koska ap on tähänkin saakka mukisematta tehnyt kaiken, hänelle käy perinteinen epätasa-arvoinen työnjako jossa nainen hoitaa kaikki tai lähes kaikki kotityöt yksin. Mitä ilmeisimmin molemmat ovat olettaneet väärin ja asiasta olisi kannattanut keskustella jo vähän aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

FabuSFin kirjoitti:

Kuulostaa hyvin tutulta, itsekin olen nyt päivät töissä ja mies puolitoistavuotiaan kanssa kotona. Yritän helpottaa omaa taakkaa sillä, että täytän pyykinpesukoneen valmiiksi ja käsken miestä laittamaan sen päälle ja laittaa sitten myös pyykit kuivumaan. Itselleni kuitenkin jää aina kuivien pyykkien korjaaminen pyykkitelineeltä. 

Ruokaa ei tosiaan tee ja tiskit odottavat kivasti tiskialtaassa kun tulen kotiin. Imuroinut on sentään pari kertaa. Kotitöitä enemmän itseäni ärsyttää suunnattomasti, että mies lykkää myös kaupassakäynnin AINA minulle. Hänellä olisi koko päivä aikaa käydä lapsen kanssa kaupassa, sillä autokin on hänen käytössään kun minä käyn pyörällä töissä.

Miehet.

No ei todellakaan ”miehet”. Ihan oikeasti, tollaset miehet on vähemmistö. Ja tuollaiset naiset jotka eivät osaa vaatia mitään! ÄLÄ KÄY SIELLÄ KAUPASSA! Älä tiskaa! Älä passaa sitä miestä! Tai jos passaat niin älä valita!

Normaalissa parisuhteessa on keskusteluyhteys ja siellä tehdään asioita yhdessä. Tuntuu että tällaiset passaajanaiset toteuttavat jotain lapsuuden mallia marttyyriäideistä. Raivostuttavaa.

Omalle puolisolle VOI sanoa ilman pelkoa hylätyksi tulemisesta, että ”sinä käyt tänään lapsen kanssa kaupassa, minä en ehdi/jaksa työpäivän jälkeen. Kiitos.”

Totta tuokin, vähän omaa vikaahan siinä myös on, mutta mies tuntuu nykyään ottavan kaikki kotona saamani raivokohtaukset "turhana nalkuttamisena" ja kyselee että "Mikä v**** sus nykyään vaivaa ku kitiset kaikesta?" No mikäköhän..

Sen jälkeen kun tulen töistä mies lyö hanskat tiskiin kaiken muun osalta ja istuu loppuillan (ja yön) tietokoneella, hän jäi tosiaan lapsen kanssa kesäksi kotiin, jotta voisi samalla tehdä kesäopintoja ja näin valmistua nopeammin. Siinä mielessä myös annan vähän anteeksi sitä kotitöiden tekemättömyyttä, mutta ei se kyllä paljoa vaatisi että jotkut makaroonit keittäisi jossain välissä päivää... En vain enää oikein edes jaksa sanoa mistään kun alkaa turhauttaa ja pyrin nyt välttämään "turhaa kitinää".

OPETA miestä. Näytä kädestä pitäen ne asiat, mitkä tuntuvat vaikeilta. Kerro, miten itse järjestelit asiat kun taapero pyöri jaloissa ja tiskikone piti täyttää. Miten aktivoit /passivoit lapsen siksi aikaa, että sait tietyt hommat tehtyä? Neuvo miestäsi myös siinä, että lapsi pitää ottaa mukaan kotitöihin - eli opeta miestäsi opettamaan lasta.

Juuri tämän takia en voisi kuvitellakaan, että mieheni jäisi kotiin hoitamaan lastamme. Se kun tarkoittaisi sitä, että minä työpäivän jälkeen tekisin KAIKKI kotityöt ja siivoaisin heidän sotkunsa.

Tää on jo aviomies nro 2. En enää jaksa kouluttaa ketään, nro 1:n 15 v koulutus ei tuottanut tulosta. Nyt kun hän tahollaan on eronnut avoliitoista useampaan kertaan, niin luulen hänen oppineen jo jotain huushollin pitämisestä, koska useampi nainen on vaatinut samoja asioita. Ehkäpä hänen päähänsä on hiipinyt ajatus, että minä en vaatinutkaan ihan mahdottomia.

Mutta joo, koska nykyinen aviomieskään ei tee mitään kotihommia, minä en tee mitään maksuhommia. Toki tämä on mahdollista vain siksi, että nykyinen tienaa hyvin. Antaisin neuvoksi, että kannattaa valita mies, jolla kovat tulot.

Sillon kun minulla oli mies kotona ( ex ollut jo pitkään ) alle 3v kanssa ja minä olin opiskelemassa, menin töihin samantien kun valmistuin, niin kaikkihan sille valmiiksi piti tehdä. Ei se miehen panos ole kuin olla silmät päässä.  Kun tulee töistä kotiin niin alkaa se kotona olevan työpäivä joka olisi pitänyt miehen suorittaa. Sitten kun on vielä vuorotyö niin on tietysti vapaapäiville lapsen kerhot ja muut menot joissa näkee ikäisiään koska ei mies niihin vie. Miehen työ oli istua pelaamassa kotona tietokoneella tai pleikkarilla. Mikrolla osasi lämmittää valmiiksi laitetun annoksen. En kyllä yhtään tiedä mitä lapsi teki sillä aikaa kun mies oli sen kanssa pari vuotta kotona, mutta hengissä se on tänäkin päivänä. 

Ja vielä noihin "Erotkaa älkääkä valittako!" kommentteihin, tuntuvat aika radikaaleilta. Eroavatko nämä ihmiset itse jonkun melko mitättömän syyn perusteella?

Mieheni on kuitenkin ihana ihminen ja myös paras ystäväni ja oikeastaan hänen ainoa huono puolensa onkin juuri laiskuus, jos sen niin haluaa määritellä. On kuitenkin ihan maailman paras isä (vaikkakin kotitöiden osalta huonohko roolimalli ainakin toistaiseksi).

Pitää tosiaan yrittää ottaa asia puheeksi ilman suurempaa verenpaineen nousua, mies on kuitenkin ihan fiksu kaveri ja on usein aiemminkin ymmärtänyt mistä kenkä puristaa.

Tätä ketjua lukiessani kiitän onneani, että olen nainen ja pidin meillä ensimmäiset vanhempainvapaat. Jos olisin mies, olisin mammojen mukaan kauhea laiska sika josta pitäisi heti ottaa ero. Itsehän en ota kotitöistä stressiä kun hoidan lapsia. Esimerkiksi tiskikoneen tyhjennys ja täyttö vie 5 min kun sen saa tehdä rauhassa, mutta puoli tuntia ja ison palan mielenterveyttä kun sen joutuu tekemään vauva ja uhmis lahkeessa roikkumassa.

Onneksi puoliso on samoilla linjoilla. Sekin varmaan auttaa, että olen molemmilla kierroksilla tehnyt satunnaisia työvuoroja jo vauvan muutaman kuukauden iästä lähtien, joten miehelle ei ole missään vaiheessa päässyt kehittymään epärealistisia kuvitelmia lastenhoidon helppoudesta.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämän takia en voisi kuvitellakaan, että mieheni jäisi kotiin hoitamaan lastamme. Se kun tarkoittaisi sitä, että minä työpäivän jälkeen tekisin KAIKKI kotityöt ja siivoaisin heidän sotkunsa.

Tää on jo aviomies nro 2. En enää jaksa kouluttaa ketään, nro 1:n 15 v koulutus ei tuottanut tulosta. Nyt kun hän tahollaan on eronnut avoliitoista useampaan kertaan, niin luulen hänen oppineen jo jotain huushollin pitämisestä, koska useampi nainen on vaatinut samoja asioita. Ehkäpä hänen päähänsä on hiipinyt ajatus, että minä en vaatinutkaan ihan mahdottomia.

Mutta joo, koska nykyinen aviomieskään ei tee mitään kotihommia, minä en tee mitään maksuhommia. Toki tämä on mahdollista vain siksi, että nykyinen tienaa hyvin. Antaisin neuvoksi, että kannattaa valita mies, jolla kovat tulot.

Jaa, minä kyllä valitsin mieluummin keskituloisen miehen joka tekee kotitöitä. Jos haluaisin hankkia elantoni pyykkäämällä, olisin valinnut toisen ammatin.

Vierailija kirjoitti:

Se joka on kotona tekee kotityöt. Se on ihan yhtä pitkä työpäivä kotona kuin sillä joka on töissä. Ei siellä makoilla eikä nukuta päikkäreitä paitsi lapset.

Jos olette puolisosi kanssa samaa mieltä, niin silloin tuo työnjako sopii teille. Jollekin muille sopii toisenlainen diili.

siinähän se päivä meneekin kirjoitti:

OPETA miestä. Näytä kädestä pitäen ne asiat, mitkä tuntuvat vaikeilta. Kerro, miten itse järjestelit asiat kun taapero pyöri jaloissa ja tiskikone piti täyttää. Miten aktivoit /passivoit lapsen siksi aikaa, että sait tietyt hommat tehtyä? Neuvo miestäsi myös siinä, että lapsi pitää ottaa mukaan kotitöihin - eli opeta miestäsi opettamaan lasta.

Mitä helvett.. mistä näitä avuttomia ja kädettömiä miehiä oikein sikiää? Ai, oikein pitäisi kädestä neuvoa ja ottaa vielä lapsi mukaan ja näyttää miten kotitöitä tehdään.

Ja vielä "opeta miestä opettamaan lasta" onkos mieslapsi ja lapsi, jonka ap. vastuulla on kasvattaminen ja molempien hoito.

Hertsileijaa näitä neuvoja.

Ja milloin tämä on näin pyörähtänyt, kun ainakin meillä ja ystäväpiirissä kotityöt ja lastenhoito jaettiin 60-70-luvulla, eikä me naisetkaan ollet sen taitavampia, saati että olisimme voineet opettaa miestämme, vaan molempien oli ihan itse opeteltava.

Jos mies ei ymmärrä puhetta, parempi laittaa äitinsä oppii tai ainakin ulkoruokintaan.

Ja nyt naiset barrikadeille, kukaan ei paranna teidån asemaanne ja perheen tasa-arvoa, ellette tee itse. Se on nähty vuosisatojen aikana.

Ja millaisen mallin ja esimerkin annatte tyttölapselle?

Haluatteko saman kohtalon lapsille?

Itsellä vaimo oli suurimman osan ajasta kotona ja itse kävin töissä. Tein remontit ja autoin välillä kotitöissä. Lapsiarkiaikaan vaimo siivosikin välillä. Viimeisinä aikoina aina kotiin tullessa oli sotkuisempaa mitä lähtiessä. Ehkä olisi pitänyt vaatia enemmän?

Omassa käytöksessä huomasin eroa, kun läheisyyden anto väheni huomattavasti. Lasten ollessa ihan pieniä en halunnut olla mustasukkainen lapsille huomiosta. Minua kyllä vaadittiin silittelemään, mutta takaisinkosketus uupui. Tätä kun meni pari vuotta eteenpäin, niin oma kosketus väheni myös. Samalla pienten asioiden tekeminen toisen hyväksi väheni.

Kannattaa tarkistaa myös tuo oma käytös, toisen huomioiminen. Jos luulee huutamisen auttavan, niin se vaan nostaa stressiä ja nostattaa vain suojamuuria eteen.

Meillä mies myös ihmettelee miten se kotona olo on muka niin rankkaa. Joskus kun saan nukkua viikonloppuisin pidempään, on jo yhdessä aamussa koti kuin pommin jäljiltä, lapset eivät ole ulkoilleet, hampaat on unohdettu pestä, aamupala tarvikkeet on pöydällä, likaiset astiat missä sattuu, lapset leikkineet keskenään koko aamun ja levittäneet lelut pitkin poikin, mahdollisesti tehneet jotain kiellettyä ja mies makaa sohvalla kun lapset nyt leikkivät keskenään niin hän otti ilon irti kun sai olla rauhassa... Vähän sama kun iltaisin pyydän miestä siivoamaan keittiön iltapalan jäljiltä kun laitan lapset nukkumaan. Mies menee makaamaan sohvalle ja sanoo unohtaneensa koko keittiön. Jos yksi tehtävä annetaan, laittaa astiat koneeseen ja pyyhkiä pöytä niin en kertakaikkiaan käsitä miten sen voi unohtaa...

Vauva-palstan ikuisuusaloitus. Mä en ymmärrä miksi jotkut naiset lähtevät tuohon paskaan mukaan. On siinä peiliin katsomisen paikka naisella, jos passaa miestään. Ja jos passauslinjalle lähtee, on turha sitten myöhemmin valittaa, kun mies ei tee mitään. Asioihin pitää tehdä muutos heti, kun alkaa näyttää siltä, että on valikoitunut huono toimintatapa. Mua säälittää näiden marttyyrimammojen lapset ja heidän tulevat puolisonsa, kun marttyyrimammojen lapset ovat oppineet mallin, että äiti on kotiorja ja äidin tehtävä on pedata miehelle (ja lapsille?) mukava ja helppo elämä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen eronnut ja isi syy on oli siinä että mies on muuttui laiskaksi passattavaksi heti kun sormus on sormessa. On se ihme että miehet ei kuuntele kun sanotaan tai jopa huudetaan että OMA osuus on jokaisen tehtävä taloudessa, myös lapsien.

Minun täytyy sanoa että paljon helpompi on elää yksin kahden lapsen kanssa kun laiskan miehen kanssa. Ei enää tarvii niin paljon pyykkiä pestä eikä ruokaa laittaa. Talouskin on parantunut huomattavasti kun ei ole miestä loisimassa. Kyllä, minä yksin jouduin maksamaan kaiken vaikka olin naimisissa koska miehen mielestä hän on niin ahkera kun käy töissä että hänen pitää saada käyttää koko palkka itseensä... Se että minulle ei rittänyt rahaa ostaa itselleni vaatteita kun oli asumiskulut ja lasten kulut hoidettu oli hänelle yhdentekevää. Nyt saakin sitten osallistua lapsen kuluihin kelan ulosoton kautta.

SAMA! Oon alkanut epäillä että mulla sinkkuäitinä on itse asiassa helpompaa kuin miehen kanssa elävillä naisilla, siltä musta melkein aina tuntuu kun palaan kotiin joltain perhevierailulta. En kyllä enää ikinä muuta kenenkään miehen kanssa yhteen.

Mä ihmettelen myös tätä että milloin asetelma on muuttunut näin takapajuiseksi? Olen syntynyt 70-luvulla ja kyllä meillä isä teki kotitöitä! Ja niin teki naapureidenkin isät, perjantaisin oli mattotelineillä miesruuhka, meitä mukuloita kuljetti uimaan ja harrastuksiin joku iseistä. Ja tultiin jäätelökioskin kautta kotiin. Mulla kaksi veljeä joilla lapsia ja molemmat ihme vetelyksiä ja valittajia. Kotona ei tuollaista vässytystä kuunneltu eikä opetettu. Kavereiltako tuo opitaan vai tuleeko se ruoasta?