Lue keskustelun säännöt.
Näin siinä kävi kun minä aloitin työt ja mies kotona lapsen kanssa.
29.06.2019 |
Mies kesälomalla 2v lapsen kanssa ja minä menin töihin. Hoidin kotona ollessa lapsen ja kodin lähes täysin yksin. Mies ihmetteli väsymystäni. Koti oli kuitenkin aina siisti, lapsi hoidettu, ulkoilutettu ja pyykit pesty.
Nyt mies siis kotona lapsen kanssa ja joutuu nukkumaan päiväunet, joskus nukahtaa uudestaan kun tulen töistä. Kotitöitä ei jaksa tehdä, ei vie edes lasta joka päivä ulos. Olettaa että minä teen kotityöt entiseen malliin. Kun hän oli töissä, niin kotityöt ei tullut kuuloonkaan.
Kyllä on elämä perseestä, voiko laiskempaa ukkoa olla. Mitä tuolle voi sanoa? Teen kyllä kotitöitä, mutta mielestäni mies voisi päivällä tehdä edes jotain muuta kuin maata sohvalla.
Kommentit (174)
Vierailija kirjoitti:
Itsellä vaimo oli suurimman osan ajasta kotona ja itse kävin töissä. Tein remontit ja autoin välillä kotitöissä. Lapsiarkiaikaan vaimo siivosikin välillä. Viimeisinä aikoina aina kotiin tullessa oli sotkuisempaa mitä lähtiessä. Ehkä olisi pitänyt vaatia enemmän?
Omassa käytöksessä huomasin eroa, kun läheisyyden anto väheni huomattavasti. Lasten ollessa ihan pieniä en halunnut olla mustasukkainen lapsille huomiosta. Minua kyllä vaadittiin silittelemään, mutta takaisinkosketus uupui. Tätä kun meni pari vuotta eteenpäin, niin oma kosketus väheni myös. Samalla pienten asioiden tekeminen toisen hyväksi väheni.
Kannattaa tarkistaa myös tuo oma käytös, toisen huomioiminen. Jos luulee huutamisen auttavan, niin se vaan nostaa stressiä ja nostattaa vain suojamuuria eteen.
Avasitko missään vaiheessa suutasi keskustellaksesi vaimosi kanssa näistä mainitsemistasi asioista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinähän se päivä meneekin kirjoitti:
OPETA miestä. Näytä kädestä pitäen ne asiat, mitkä tuntuvat vaikeilta. Kerro, miten itse järjestelit asiat kun taapero pyöri jaloissa ja tiskikone piti täyttää. Miten aktivoit /passivoit lapsen siksi aikaa, että sait tietyt hommat tehtyä? Neuvo miestäsi myös siinä, että lapsi pitää ottaa mukaan kotitöihin - eli opeta miestäsi opettamaan lasta.
Aikuisten nuorten miesten äitinä häpeäisin silmät päästäni, jos kuulisin miniäni sanovan, että hän opettaa miestään tekemään kotitöitä. Pojat osaavat nyt siivota, käydä kaupassa, tehdä ruokaa ja leipoa, pyykätä ja mitä nyt tarvitsee, joten jos he laiskuuttaan taantuvat, saavat he kyllä minulta palautetta. En halua lasten eroavan vain siksi, että vaimo on väsynyt passaamaan lapsen tasolle taantunutta aikuista.
FabuSFin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
FabuSFin kirjoitti:
Kuulostaa hyvin tutulta, itsekin olen nyt päivät töissä ja mies puolitoistavuotiaan kanssa kotona. Yritän helpottaa omaa taakkaa sillä, että täytän pyykinpesukoneen valmiiksi ja käsken miestä laittamaan sen päälle ja laittaa sitten myös pyykit kuivumaan. Itselleni kuitenkin jää aina kuivien pyykkien korjaaminen pyykkitelineeltä.
Ruokaa ei tosiaan tee ja tiskit odottavat kivasti tiskialtaassa kun tulen kotiin. Imuroinut on sentään pari kertaa. Kotitöitä enemmän itseäni ärsyttää suunnattomasti, että mies lykkää myös kaupassakäynnin AINA minulle. Hänellä olisi koko päivä aikaa käydä lapsen kanssa kaupassa, sillä autokin on hänen käytössään kun minä käyn pyörällä töissä.
Miehet.
No ei todellakaan ”miehet”. Ihan oikeasti, tollaset miehet on vähemmistö. Ja tuollaiset naiset jotka eivät osaa vaatia mitään! ÄLÄ KÄY SIELLÄ KAUPASSA! Älä tiskaa! Älä passaa sitä miestä! Tai jos passaat niin älä valita!
Normaalissa parisuhteessa on keskusteluyhteys ja siellä tehdään asioita yhdessä. Tuntuu että tällaiset passaajanaiset toteuttavat jotain lapsuuden mallia marttyyriäideistä. Raivostuttavaa.
Omalle puolisolle VOI sanoa ilman pelkoa hylätyksi tulemisesta, että ”sinä käyt tänään lapsen kanssa kaupassa, minä en ehdi/jaksa työpäivän jälkeen. Kiitos.”
Totta tuokin, vähän omaa vikaahan siinä myös on, mutta mies tuntuu nykyään ottavan kaikki kotona saamani raivokohtaukset "turhana nalkuttamisena" ja kyselee että "Mikä v**** sus nykyään vaivaa ku kitiset kaikesta?" No mikäköhän..
Sen jälkeen kun tulen töistä mies lyö hanskat tiskiin kaiken muun osalta ja istuu loppuillan (ja yön) tietokoneella, hän jäi tosiaan lapsen kanssa kesäksi kotiin, jotta voisi samalla tehdä kesäopintoja ja näin valmistua nopeammin. Siinä mielessä myös annan vähän anteeksi sitä kotitöiden tekemättömyyttä, mutta ei se kyllä paljoa vaatisi että jotkut makaroonit keittäisi jossain välissä päivää... En vain enää oikein edes jaksa sanoa mistään kun alkaa turhauttaa ja pyrin nyt välttämään "turhaa kitinää".
Eli mies harjoittaa henkistä väkivaltaa ja sinä hyväksyt sen. Kyllä kypsät ihmiset pystyvät keskustelemaan työnjaosta hyökkäämättä toisen persoonaa kohtaan tai vähättelemättä puolisoa. Hän on jo hiljentänyt sinut, huomaatko, eli päässyt tavoitteeseensa. Kätevästi kääntänyt jutun omasta saamattomuudestaan sinun "vaikeaan luonteeseen".
Vierailija kirjoitti:
Itsellä vaimo oli suurimman osan ajasta kotona ja itse kävin töissä. Tein remontit ja autoin välillä kotitöissä. Lapsiarkiaikaan vaimo siivosikin välillä. Viimeisinä aikoina aina kotiin tullessa oli sotkuisempaa mitä lähtiessä. Ehkä olisi pitänyt vaatia enemmän?
Omassa käytöksessä huomasin eroa, kun läheisyyden anto väheni huomattavasti. Lasten ollessa ihan pieniä en halunnut olla mustasukkainen lapsille huomiosta. Minua kyllä vaadittiin silittelemään, mutta takaisinkosketus uupui. Tätä kun meni pari vuotta eteenpäin, niin oma kosketus väheni myös. Samalla pienten asioiden tekeminen toisen hyväksi väheni.
Kannattaa tarkistaa myös tuo oma käytös, toisen huomioiminen. Jos luulee huutamisen auttavan, niin se vaan nostaa stressiä ja nostattaa vain suojamuuria eteen.
Missä h*lvetin rotteloissa palstan miehet asuvat, kun koko ajan pitää olla tekemässä remontteja? Samoin autoja pitää olla koko ajan huoltamassa ja korjaamassa. Tuo se jaksaa ihmetyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vauva-palstan ikuisuusaloitus. Mä en ymmärrä miksi jotkut naiset lähtevät tuohon paskaan mukaan. On siinä peiliin katsomisen paikka naisella, jos passaa miestään. Ja jos passauslinjalle lähtee, on turha sitten myöhemmin valittaa, kun mies ei tee mitään. Asioihin pitää tehdä muutos heti, kun alkaa näyttää siltä, että on valikoitunut huono toimintatapa. Mua säälittää näiden marttyyrimammojen lapset ja heidän tulevat puolisonsa, kun marttyyrimammojen lapset ovat oppineet mallin, että äiti on kotiorja ja äidin tehtävä on pedata miehelle (ja lapsille?) mukava ja helppo elämä.
Juuri näin. Tätä samaa mantraa on jauhettu siitä saakka kun tämä palsta on ollut eli 90-luvulta.
Ja monella naisella on peiliin katsomisen paikka ja muistella, mistä kaikki sai alkunsa.
Olisiko silloin voinut peli viheltää poikki tai ainakin jättää lapset tekemättä.
Eikä se tee kenenkään hyvinvoinnille hyvää tai parisuhteelle, jos vain toinen kumppani yksin huolehtii lapsista ja tekee kotityöt, niin kyllä ero odottaa jo oven takana, kun voimavarat hupenevat.
Ja jos ollaan vielä työelåmässä.
Ja usein malli tulee lapsuuden kodista, ellei ole ymmärrystä katkaista sitä ja huono parisuhde malli periintyy sukupolvelta toiselle. Ja siksi usein eroperheiden lapset itsekin eroavat, kun perheestä puuttuu oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo ja kumppani, usein nainen on vain miehensä palvelija ja äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä suurreellisen uhriutua lause "tein remontit". Eli hana vuotanut kolme vuotta, listat puuttuneet kymmenen vuotta ja eteisen lamppu asentamatta. On lähestymässä perhejuhlat johon tulossa miehen kavereita ja sukulaisia. Lampunhan vaimo on ostanut valmiiksi jo taloon muutettaessa. Alkaa suunnittelu joka vie läppärillä monta iltaa ja Petelle viestiä. Kunnes The Remontti alkaa eräänä perjantaina. Pete tuo juomat, muija vois käydä kaupassa ja tuoda 10kg kaasupullon niin voi napsauttaa grillin päälle. Siinä saunotaan, juodaan, syödään pari makkaraa (muija voi siivota pihan kun loput jäi harakoille syötäväksi) ja kuunnellaan Popedaa. Niin se lamppu, eihän me sitä saatu. Soita tolle sähkärille ja sano että on ollu mun rinnakkaisluokalla niin tekee halvemmalla.
FabuSFin kirjoitti:
Ja vielä noihin "Erotkaa älkääkä valittako!" kommentteihin, tuntuvat aika radikaaleilta. Eroavatko nämä ihmiset itse jonkun melko mitättömän syyn perusteella?
Mieheni on kuitenkin ihana ihminen ja myös paras ystäväni ja oikeastaan hänen ainoa huono puolensa onkin juuri laiskuus, jos sen niin haluaa määritellä. On kuitenkin ihan maailman paras isä (vaikkakin kotitöiden osalta huonohko roolimalli ainakin toistaiseksi).
Pitää tosiaan yrittää ottaa asia puheeksi ilman suurempaa verenpaineen nousua, mies on kuitenkin ihan fiksu kaveri ja on usein aiemminkin ymmärtänyt mistä kenkä puristaa.
En tiedä onko se aivan mitätön syy, ettei kumppanisi arvosta sinua. Laiskuus on oikeasti oman itsen ja mukavuudenhalun asettamista edelle. Silloin ei uhrata ajatusta tasapuolisuudelle tai sinun jaksamiselle, oma olo on tärkein. Itsekkyyttä.
Itse keksin paljon mitättömämpiäkin syitä erota, kuin jakaa elämäänsä ihmisen kanssa, joka pitää minua vain välinearvossa eikä kanna huolta jaksamisestani, puhumattakaan että haluaisi hyvää minulle ilman eri mainintaa. Sietäisitkö ystäviltäsi hyväksikäyttöä tai tunteidesi sivuuttamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommunikaatio vaimoni kanssa oli haastavaa, koska draamaa siitä aina tuli. Omakotitalo oli hommattu ja totta munassa siinä oli rempattavaa. Se nyt ei tuhonnut suhdetta.
Nyt saan elää puhtaassa talossa lapset vuoroviikoin mun luona.
FabuSFin kirjoitti:
Ja vielä noihin "Erotkaa älkääkä valittako!" kommentteihin, tuntuvat aika radikaaleilta. Eroavatko nämä ihmiset itse jonkun melko mitättömän syyn perusteella?
Mieheni on kuitenkin ihana ihminen ja myös paras ystäväni ja oikeastaan hänen ainoa huono puolensa onkin juuri laiskuus, jos sen niin haluaa määritellä. On kuitenkin ihan maailman paras isä (vaikkakin kotitöiden osalta huonohko roolimalli ainakin toistaiseksi).
Pitää tosiaan yrittää ottaa asia puheeksi ilman suurempaa verenpaineen nousua, mies on kuitenkin ihan fiksu kaveri ja on usein aiemminkin ymmärtänyt mistä kenkä puristaa.
Ilmeisesti meillä on eri käsitykset pienistä syistä.. jos joka päivä olisi taistelua kun toinen on laiska ja saamaton eikä saa siivottua, tehtyä ruokaa eikä vietyä lasta ulos, niin mielestäni kyseessä on aika iso ongelma. Pienet ongelmat on niitä kun kerran 4:ssä kuukaudessa mies ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä te naiset varsinaisia helmiä otatte mieheksenne. Täällä olisi kunnollinen mies, joka voisi olla koti-isä ja siinä samalla hoituis siivous, ruokahuolto, lapsenhoito ja ulkoilu. En vaan kelpaa naisille ja tutustuminen jää yksiin treffeihin 😕
M32
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen myös tätä että milloin asetelma on muuttunut näin takapajuiseksi? Olen syntynyt 70-luvulla ja kyllä meillä isä teki kotitöitä! Ja niin teki naapureidenkin isät, perjantaisin oli mattotelineillä miesruuhka, meitä mukuloita kuljetti uimaan ja harrastuksiin joku iseistä. Ja tultiin jäätelökioskin kautta kotiin. Mulla kaksi veljeä joilla lapsia ja molemmat ihme vetelyksiä ja valittajia. Kotona ei tuollaista vässytystä kuunneltu eikä opetettu. Kavereiltako tuo opitaan vai tuleeko se ruoasta?
Samaa mieltä, milloin perhe-elämä on muuttunut niin epätasa-arvoiseksi ja takapajulaksi.
Muistan kun 50-60-luvulla isä oli se joka laittoi meidät lapset kouluun, vaikka oli maanviljelijä eli työtä paljon, keitti aamupuurot ja katsoi, mitä vaatteita laitetaan päälle ja kaikki tulee mukaan. Samoin siivosi ja laittoi ruokaa paljon, koska äiti harrasti ompelua ja käsitöitä.
Ja 70-luvulla kun perustin perheen, niin oli itsestään selvää, että mies tekee kotitöitä, huolehtii lapsista, siinä missä minäkin.
Nyt mies on yli 70v ja tänäkin aamuna ilman pyytämättä petasi pedit ja kun olin laittanut aamupalat, ilman pyytämättä siivosi keittiön. Ja edelleen tehdään kaikki kotityöt yhdessä ja tasavertaisesti.
Jos näin ei olisi, kyllä vapaamatkustajia ja saamattomia en kauan katselisi. Ja näin on kaikilla ystävillä ja tuttavilla.
Ja mitä ihmeen remppoja nykymiehet tekevät 24/7 tai auton korjausta, kun nykyautot vaativat autokorjaamon ja kaikki pienet autokorjaamot on jo aikoja sitten lopetettu, kun tarvitaan teknologiaa avuksi, mutta nykymies korjaa ja korjaa ja se lasketaan kotityöksi, vaikka nykyautosta ei voi edes itse akkua irrottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun mies siis yrittää opiskella niin, et hoitaa samalla lasta kotona. Kuulostaa rankalta. Onko sun mies masentunut? Valvottaako lapsi pitkin yötä? Yrittäisin löysätä kotitöistä, laittaa lapsen osa-aikaiseksi tarhaan ja jakaa kotitöitä. Ruoka voisi olla vähän aikaa helppoa, isoja keittoja ja valmisruokaa. Vaatisin ulkoiluttamaan lapsen päivittäin. Jos miehen ei tarvitsisi stressata koko ajan koulutehtävistä niin arki ehkä helpottuisi. Tarvittaessa voisi lykätä valmistumista tai tehdä vain päivinä kun lapsi on muualla hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ollaan juteltu. Mies vaan sanoo, että on väsynyt, eikä jaksa. Ehdotti, että siivotaan yhdessä vapaapäivänäni. Ei pystykään tekemään kotitöitä lapsen kanssa ollessaan.
Ap
Ei kannata tästä tehdä valtataistelua tai kilpailua siitä kumpi on parempi vanhempi ja ihminen.
Kannattaa mieluummin alkaa miettimään yhdessä miten perhe ja koti saadaan hoidettua ilman että se jää yksin toisen puolison harteille.
Teillä on nyt aivan mahtava tilaisuus sopia, että kotityöt tehdään yhdessä ja palkataan vaikka siivoja avuksi.
Mies on todennäköisesti kykenevä tällä hetkellä sopimaan asiasta. Loman jälkeen hän todennäköisesti näkee kotityöt taas 15 minuutin kevyenä askareena.
Reilua olisi tietysti ollut käydä tämä keskustelu jo silloin kun AP itse oli kotona ja kantoi vastuun kotitöistä ja lapsen hoidosta.
Mutta jos ette sovi asioita nyt, niin miehen loman jälkeen vanhasta käytännöstä tulee normi, ja AP saa hoitaa kaiken kotona töidensä lisäksi. Ja mies makaa sohvalla kaiken vapaa-aikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä vaimo oli suurimman osan ajasta kotona ja itse kävin töissä. Tein remontit ja autoin välillä kotitöissä. Lapsiarkiaikaan vaimo siivosikin välillä. Viimeisinä aikoina aina kotiin tullessa oli sotkuisempaa mitä lähtiessä. Ehkä olisi pitänyt vaatia enemmän?
Omassa käytöksessä huomasin eroa, kun läheisyyden anto väheni huomattavasti. Lasten ollessa ihan pieniä en halunnut olla mustasukkainen lapsille huomiosta. Minua kyllä vaadittiin silittelemään, mutta takaisinkosketus uupui. Tätä kun meni pari vuotta eteenpäin, niin oma kosketus väheni myös. Samalla pienten asioiden tekeminen toisen hyväksi väheni.
Kannattaa tarkistaa myös tuo oma käytös, toisen huomioiminen. Jos luulee huutamisen auttavan, niin se vaan nostaa stressiä ja nostattaa vain suojamuuria eteen.
"Et halunnut olla mustasukkainen lapsille huomiosta" ja kuitenkin olit, kun et tajunnut, että lapset vei vaimosi huomion, eikä hän jaksanut joka välissä olla sinuakin paijaamassa. Ja niinpä lopetit vaimosi huomioimisen raskaassa pikkulapsiarjessa.
Ja sinä siis remppait taloa koko ajan ja korjasit autoa. Miten ihmeessä sitä rempaa kestää ja kestää ja kannattaisikohan se remppaaminen siirtä siihen, että lapset vähän kasvaa?
Itse kyllä naisena ehdin remppaamaan montakin huonetta pienten lasten kanssa. Siis tapettihommia tein. Entiset pois ja uudet tilalle.
Ja hankkikaa ihmiset sen verran hyvä auto, ettei tarvitse auton alla eläänsä viettää, varsinkaan silloin, kun lapset on pieniä ja tarvitsevat teitä.
Älkää huutako ja nalkuttako. Se ei toimi. Se ei toimi lapsiinkaan, koska niistä tulee huudolla kauko-ohjattavia yksilöitä. Siitä saa sitten itseäkin syyttää.
Maksatan miehellä vaivihkaa enemmän yhteisistä menoista ja pyydän kuskaamaan, ja teen sitten itse enemmän kotitöitä. Osaan nuo remontoinnitkin paremmin. Olen ihan tasa-arvoinen nykynainen, mutta haluan jotain hyötyä työpanoksestani.
Vierailija kirjoitti:
FabuSFin kirjoitti:
Ja vielä noihin "Erotkaa älkääkä valittako!" kommentteihin, tuntuvat aika radikaaleilta. Eroavatko nämä ihmiset itse jonkun melko mitättömän syyn perusteella?
Mieheni on kuitenkin ihana ihminen ja myös paras ystäväni ja oikeastaan hänen ainoa huono puolensa onkin juuri laiskuus, jos sen niin haluaa määritellä. On kuitenkin ihan maailman paras isä (vaikkakin kotitöiden osalta huonohko roolimalli ainakin toistaiseksi).
Pitää tosiaan yrittää ottaa asia puheeksi ilman suurempaa verenpaineen nousua, mies on kuitenkin ihan fiksu kaveri ja on usein aiemminkin ymmärtänyt mistä kenkä puristaa.
En tiedä onko se aivan mitätön syy, ettei kumppanisi arvosta sinua. Laiskuus on oikeasti oman itsen ja mukavuudenhalun asettamista edelle. Silloin ei uhrata ajatusta tasapuolisuudelle tai sinun jaksamiselle, oma olo on tärkein. Itsekkyyttä.
Itse keksin paljon mitättömämpiäkin syitä erota, kuin jakaa elämäänsä ihmisen kanssa, joka pitää minua vain välinearvossa eikä kanna huolta jaksamisestani, puhumattakaan että haluaisi hyvää minulle ilman eri mainintaa. Sietäisitkö ystäviltäsi hyväksikäyttöä tai tunteidesi sivuuttamista?
En ole kaikesta eri mieltä, mutta alapeukutin tuota laiskuutta ja mukavuudenhalua. Se on jännä, miten kaksi laiskaa ja mukavuudenhaluista voi kuitenkin elää ihan sulassa sovussa ja rakastaa ja arvostaa toisiaan. Mutta jos toinen onkin suorittaja ja toinen mukavuudenhaluinen, niin ne suorittajan tiukat standardit ovat automaattisesti ainoa oikea totuus ja niistä lipsuminen on hyväksikäyttöä ja henkistä väkivaltaa. Kiitän onneani, että meillä on kaksi samanhenkistä löytänyt yhteen. Joskus on pyykkikori täynnä, allas täynnä tiskejä ja olkkarin lattia täynnä leluja. Viikonloppuaamuisin lapset tapittaa Ryhmä Hauta ja vanhemmat röhnöttää sohvalla. Joku muu olisi siinä vaiheessa jo puunannut kämpän moneen kertaan lattiasta kattoon puhisten samalla laiskasta puolisosta joka ei koskaan tee mitään ja uhkaillut pariin kertaan avioerolla. Meillä on kuitenkin talo pystyssä ja lapset terveitä ja onnellisia tässä laiskiaisperheessäkin. Kyllä sitä vähemmälläkin vouhottamisella pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä vaimo oli suurimman osan ajasta kotona ja itse kävin töissä. Tein remontit ja autoin välillä kotitöissä. Lapsiarkiaikaan vaimo siivosikin välillä. Viimeisinä aikoina aina kotiin tullessa oli sotkuisempaa mitä lähtiessä. Ehkä olisi pitänyt vaatia enemmän?
Omassa käytöksessä huomasin eroa, kun läheisyyden anto väheni huomattavasti. Lasten ollessa ihan pieniä en halunnut olla mustasukkainen lapsille huomiosta. Minua kyllä vaadittiin silittelemään, mutta takaisinkosketus uupui. Tätä kun meni pari vuotta eteenpäin, niin oma kosketus väheni myös. Samalla pienten asioiden tekeminen toisen hyväksi väheni.
Kannattaa tarkistaa myös tuo oma käytös, toisen huomioiminen. Jos luulee huutamisen auttavan, niin se vaan nostaa stressiä ja nostattaa vain suojamuuria eteen.
Missä h*lvetin rotteloissa palstan miehet asuvat, kun koko ajan pitää olla tekemässä remontteja? Samoin autoja pitää olla koko ajan huoltamassa ja korjaamassa. Tuo se jaksaa ihmetyttää.
Saamattoman miehen vaimo tässä hei. Asutaan 300vuotta vanhassa hirsitalossa joka täytyy entisöidä ja jotain tehdä ihan uudesta hirrestä lähtien. Työpäivien jälkeen teen kotityöt, ruoat, katon lasten läksyt jo tarttee, käyn koirien kanssa lenkillä ja alan purkamaan tai rakentamaan. Että kyllä jotkut tekee remonttia vuosiakin päivästä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä vaimo oli suurimman osan ajasta kotona ja itse kävin töissä. Tein remontit ja autoin välillä kotitöissä. Lapsiarkiaikaan vaimo siivosikin välillä. Viimeisinä aikoina aina kotiin tullessa oli sotkuisempaa mitä lähtiessä. Ehkä olisi pitänyt vaatia enemmän?
Omassa käytöksessä huomasin eroa, kun läheisyyden anto väheni huomattavasti. Lasten ollessa ihan pieniä en halunnut olla mustasukkainen lapsille huomiosta. Minua kyllä vaadittiin silittelemään, mutta takaisinkosketus uupui. Tätä kun meni pari vuotta eteenpäin, niin oma kosketus väheni myös. Samalla pienten asioiden tekeminen toisen hyväksi väheni.
Kannattaa tarkistaa myös tuo oma käytös, toisen huomioiminen. Jos luulee huutamisen auttavan, niin se vaan nostaa stressiä ja nostattaa vain suojamuuria eteen.
Ottamatta muuhun kantaa, niin kyllä meillä on aina sotkuisempaa työpäivän jälkeen kuin ennen sitä, ihan riippumatta siitä kumpi on lasten kanssa kotona. Sanoohan sen nyt järkikin, että siistimmäksi se kämppä jää illalla kahden aikuisen jäljiltä (lapsethan nukkuu illalla) kuin yhden aikuisen ja kolmen lapsen jäljiltä. Melkein omituista jos olisi toisin päin. Vai sotkeeko se mies enemmän kuin kaikki lapset yhteensä? 🤔
Niin että muna suussa heiluttelet tiskiharjaa ja pantomiimina näyttelet imurointia? Silloinko menee perille?