Lue keskustelun säännöt.
Näin siinä kävi kun minä aloitin työt ja mies kotona lapsen kanssa.
29.06.2019 |
Mies kesälomalla 2v lapsen kanssa ja minä menin töihin. Hoidin kotona ollessa lapsen ja kodin lähes täysin yksin. Mies ihmetteli väsymystäni. Koti oli kuitenkin aina siisti, lapsi hoidettu, ulkoilutettu ja pyykit pesty.
Nyt mies siis kotona lapsen kanssa ja joutuu nukkumaan päiväunet, joskus nukahtaa uudestaan kun tulen töistä. Kotitöitä ei jaksa tehdä, ei vie edes lasta joka päivä ulos. Olettaa että minä teen kotityöt entiseen malliin. Kun hän oli töissä, niin kotityöt ei tullut kuuloonkaan.
Kyllä on elämä perseestä, voiko laiskempaa ukkoa olla. Mitä tuolle voi sanoa? Teen kyllä kotitöitä, mutta mielestäni mies voisi päivällä tehdä edes jotain muuta kuin maata sohvalla.
Kommentit (174)
Vierailija kirjoitti:
Voin tähän väliin huomauttaa, että mun mies oli vuoden kotona molempien lasten kanssa kun olivat n. 1.5-2.5v ja hoiti lapset erinomaisesti, ulkoili, leikki ja laittoi terveellistä ruokaa ja kotityötkin paremmin kuin minä. Mutta hän taitaa olla poikkeus miesten joukossa...ikävää.
Ei ole poikkeus. Mulla on samanlainen mies ja niin on kaikilla ystävilläkin. Luojan kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
FabuSFin kirjoitti:
Kuulostaa hyvin tutulta, itsekin olen nyt päivät töissä ja mies puolitoistavuotiaan kanssa kotona. Yritän helpottaa omaa taakkaa sillä, että täytän pyykinpesukoneen valmiiksi ja käsken miestä laittamaan sen päälle ja laittaa sitten myös pyykit kuivumaan. Itselleni kuitenkin jää aina kuivien pyykkien korjaaminen pyykkitelineeltä.
Ruokaa ei tosiaan tee ja tiskit odottavat kivasti tiskialtaassa kun tulen kotiin. Imuroinut on sentään pari kertaa. Kotitöitä enemmän itseäni ärsyttää suunnattomasti, että mies lykkää myös kaupassakäynnin AINA minulle. Hänellä olisi koko päivä aikaa käydä lapsen kanssa kaupassa, sillä autokin on hänen käytössään kun minä käyn pyörällä töissä.
Miehet.
No ei todellakaan ”miehet”. Ihan oikeasti, tollaset miehet on vähemmistö. Ja tuollaiset naiset jotka eivät osaa vaatia mitään! ÄLÄ KÄY SIELLÄ KAUPASSA! Älä tiskaa! Älä passaa sitä miestä! Tai jos passaat niin älä valita!
Normaalissa parisuhteessa on keskusteluyhteys ja siellä tehdään asioita yhdessä. Tuntuu että tällaiset passaajanaiset toteuttavat jotain lapsuuden mallia marttyyriäideistä. Raivostuttavaa.
Omalle puolisolle VOI sanoa ilman pelkoa hylätyksi tulemisesta, että ”sinä käyt tänään lapsen kanssa kaupassa, minä en ehdi/jaksa työpäivän jälkeen. Kiitos.”
Yksi tuttu valittaa jatkuvasti miehestään. Kyselin vähän lisää, niin mies ei osaa käyttää pesukonetta (36 v. kahden lapsen isä), ei maksa laskuja, ei koskaan ole ostanut yhtään vaatekappaletta lapsille (yli 10 v.), ei koske imuriin, häipyy noin kerran kuussa perjantaina poikien reissulle ja tulee sunnuntaina. Sanoin suoraan, että nyt kuulostaa siltä että ongelma ei ole mies vaan se että häntä siedetään. Hiljeni se valitus.
Näin sitten myöhemmin ukon lasten kanssa kaupoilla. Olivat ostamassa talvikenkiä. Äijä hikoili kokojen kanssa, mutta nostan hattua sekä hänelle että ETENKIN rouvalleen joka oli sitten 15 v. avioliiton jälkeen pistänyt ukonkin hommiin.
Olin kotiäitinä kahden pienen lapsen kanssa muutaman vuoden. Silloin hoidin kaikki kotityöt, kun kotona olin. Itselläni oli säästöjä, joten niiden avulla pystyin jäämään lasten kanssa kotiin, ja maksoin kaikista kuluista puolet. Mies ei tuolloin kotitöihin koskenut ja lastenhoitokin jäi minulle. Kuvaavaa on, että mies vaihtoi vaipan esikoiselle ensimmäisen kerran synnärillä ja toisen kerran, kun lapsi oli 2v. Palasin puoli vuotta sitten takaisin työelämään ja ette usko mikä sota syntyi, kun aloin vaatia mieheltä, että hänenkin pitäisi tehdä jotain. Lasten päiväkotiin vieminen on täysin ylivoimaista. Hirveä valitus, vaikka hän voi viedä lapset autolla. Minä haen lapset kävellen ja usein vielä joudun kantamaan uhmiksen kotiin. Mies yrittää luistella tästä hommasta lähtemällä töihin aikaan jota ei ole ilmoitettu päiväkotiin. Mies ei siis tee käytännössä mitään muita kotitöitä kuin leikkaa nurmikon. Roskapussin voi viedä joskus. Ei siivoa, ei tiskaa, ei laita ruokaa. Lapsia ei ole nukuttanut kertaakaan, näin esimerkkinä. Omia pyykkejään pesee, koska minä en niitä ole suostunut enää pesemään. Suututtaa tosi paljon tämä tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
FabuSFin kirjoitti:
Kuulostaa hyvin tutulta, itsekin olen nyt päivät töissä ja mies puolitoistavuotiaan kanssa kotona. Yritän helpottaa omaa taakkaa sillä, että täytän pyykinpesukoneen valmiiksi ja käsken miestä laittamaan sen päälle ja laittaa sitten myös pyykit kuivumaan. Itselleni kuitenkin jää aina kuivien pyykkien korjaaminen pyykkitelineeltä.
Ruokaa ei tosiaan tee ja tiskit odottavat kivasti tiskialtaassa kun tulen kotiin. Imuroinut on sentään pari kertaa. Kotitöitä enemmän itseäni ärsyttää suunnattomasti, että mies lykkää myös kaupassakäynnin AINA minulle. Hänellä olisi koko päivä aikaa käydä lapsen kanssa kaupassa, sillä autokin on hänen käytössään kun minä käyn pyörällä töissä.
Miehet.
No ei todellakaan ”miehet”. Ihan oikeasti, tollaset miehet on vähemmistö. Ja tuollaiset naiset jotka eivät osaa vaatia mitään! ÄLÄ KÄY SIELLÄ KAUPASSA! Älä tiskaa! Älä passaa sitä miestä! Tai jos passaat niin älä valita!
Normaalissa parisuhteessa on keskusteluyhteys ja siellä tehdään asioita yhdessä. Tuntuu että tällaiset passaajanaiset toteuttavat jotain lapsuuden mallia marttyyriäideistä. Raivostuttavaa.
Omalle puolisolle VOI sanoa ilman pelkoa hylätyksi tulemisesta, että ”sinä käyt tänään lapsen kanssa kaupassa, minä en ehdi/jaksa työpäivän jälkeen. Kiitos.”
Yksi tuttu valittaa jatkuvasti miehestään. Kyselin vähän lisää, niin mies ei osaa käyttää pesukonetta (36 v. kahden lapsen isä), ei maksa laskuja, ei koskaan ole ostanut yhtään vaatekappaletta lapsille (yli 10 v.), ei koske imuriin, häipyy noin kerran kuussa perjantaina poikien reissulle ja tulee sunnuntaina. Sanoin suoraan, että nyt kuulostaa siltä että ongelma ei ole mies vaan se että häntä siedetään. Hiljeni se valitus.
Näin sitten myöhemmin ukon lasten kanssa kaupoilla. Olivat ostamassa talvikenkiä. Äijä hikoili kokojen kanssa, mutta nostan hattua sekä hänelle että ETENKIN rouvalleen joka oli sitten 15 v. avioliiton jälkeen pistänyt ukonkin hommiin.
Sä olet kyllä hirvee ihminen. Toinen avautuu sulle ja sä vaan lällätät. IHan tyyppillinen palstamamma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten se nyt noin, miehethän aina sanoo että kotityöt tekee vaikka vasemmalla kädellä vartissa kun ovat niin helppoja ja keveitä. Menee oppi perille kantapään kautta. Älä tee mitään mutta sano samalla tavalla miehellesi jos ei oma-aloitteisesti tee mitään.
Ei kun katsos tuo on sitä miesten "kotitöiden omalla tavallaan tekemistä".
Niin eikähän sitä vaimoakaan kukaan ole pakottanut yksin siivoamaan ja lasta hoitamaan; "olisinhan minä auttanut jos olisit pyytänyt!", "et oo koskaan pyytänyt" (kaksi vuotta joka päivä). Näitähän riittää, selittelyn mestareilta ja työtä vieroksuvilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No oletko ottanut asian puheeksi? Ja mitä mies on sanonut? Entä onko teillä työnjako yhdessä alunperin tuollaiseksi sovittu, vai oletko sinä vaan itse päättänyt että kotona olija tekee kotityöt ja lähtenyt toteuttamaan tätä roolia miehen kanssa asiasta isommin keskustelematta?
Meillä on hoidettu kahta lasta vuorotellen kotona, ja kotitöitä on tehty päivisin se mitä on ehditty ilman stressiä. Loput illalla ja viikonloppuna. Ja lasten päikkäriajan on saanut täysin hyvällä omatunnolla ottaa rennosti. Yöheräily on on meillä ainut asia joka kuuluu arkena yksiselitteisesti kotivanhemmalle.
Eihän nyt itsestäänselvistä asioista tarvii sopia. Listojako te vaaditte kirjoitettavaksi?
Nää siivous ja pyykkäysjututko ei tule selville ennen lasten tuloa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
FabuSFin kirjoitti:
Kuulostaa hyvin tutulta, itsekin olen nyt päivät töissä ja mies puolitoistavuotiaan kanssa kotona. Yritän helpottaa omaa taakkaa sillä, että täytän pyykinpesukoneen valmiiksi ja käsken miestä laittamaan sen päälle ja laittaa sitten myös pyykit kuivumaan. Itselleni kuitenkin jää aina kuivien pyykkien korjaaminen pyykkitelineeltä.
Ruokaa ei tosiaan tee ja tiskit odottavat kivasti tiskialtaassa kun tulen kotiin. Imuroinut on sentään pari kertaa. Kotitöitä enemmän itseäni ärsyttää suunnattomasti, että mies lykkää myös kaupassakäynnin AINA minulle. Hänellä olisi koko päivä aikaa käydä lapsen kanssa kaupassa, sillä autokin on hänen käytössään kun minä käyn pyörällä töissä.
Miehet.
No ei todellakaan ”miehet”. Ihan oikeasti, tollaset miehet on vähemmistö. Ja tuollaiset naiset jotka eivät osaa vaatia mitään! ÄLÄ KÄY SIELLÄ KAUPASSA! Älä tiskaa! Älä passaa sitä miestä! Tai jos passaat niin älä valita!
Normaalissa parisuhteessa on keskusteluyhteys ja siellä tehdään asioita yhdessä. Tuntuu että tällaiset passaajanaiset toteuttavat jotain lapsuuden mallia marttyyriäideistä. Raivostuttavaa.
Omalle puolisolle VOI sanoa ilman pelkoa hylätyksi tulemisesta, että ”sinä käyt tänään lapsen kanssa kaupassa, minä en ehdi/jaksa työpäivän jälkeen. Kiitos.”
Yksi tuttu valittaa jatkuvasti miehestään. Kyselin vähän lisää, niin mies ei osaa käyttää pesukonetta (36 v. kahden lapsen isä), ei maksa laskuja, ei koskaan ole ostanut yhtään vaatekappaletta lapsille (yli 10 v.), ei koske imuriin, häipyy noin kerran kuussa perjantaina poikien reissulle ja tulee sunnuntaina. Sanoin suoraan, että nyt kuulostaa siltä että ongelma ei ole mies vaan se että häntä siedetään. Hiljeni se valitus.
Näin sitten myöhemmin ukon lasten kanssa kaupoilla. Olivat ostamassa talvikenkiä. Äijä hikoili kokojen kanssa, mutta nostan hattua sekä hänelle että ETENKIN rouvalleen joka oli sitten 15 v. avioliiton jälkeen pistänyt ukonkin hommiin.
Sä olet kyllä hirvee ihminen. Toinen avautuu sulle ja sä vaan lällätät. IHan tyyppillinen palstamamma.
Päin vastoin. Hirveää olisi päivitellä tyyliin ’miehet’, ja antaa naisparan luulla miehen olevan normaali mies. Kun ei ole. Normaali nykymies tekee kotitöitä ja hoitaa lapsia ihan kuten muutkin ihmiset.
Ja tuloshan oli hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
FabuSFin kirjoitti:
Kuulostaa hyvin tutulta, itsekin olen nyt päivät töissä ja mies puolitoistavuotiaan kanssa kotona. Yritän helpottaa omaa taakkaa sillä, että täytän pyykinpesukoneen valmiiksi ja käsken miestä laittamaan sen päälle ja laittaa sitten myös pyykit kuivumaan. Itselleni kuitenkin jää aina kuivien pyykkien korjaaminen pyykkitelineeltä.
Ruokaa ei tosiaan tee ja tiskit odottavat kivasti tiskialtaassa kun tulen kotiin. Imuroinut on sentään pari kertaa. Kotitöitä enemmän itseäni ärsyttää suunnattomasti, että mies lykkää myös kaupassakäynnin AINA minulle. Hänellä olisi koko päivä aikaa käydä lapsen kanssa kaupassa, sillä autokin on hänen käytössään kun minä käyn pyörällä töissä.
Miehet.
No ei todellakaan ”miehet”. Ihan oikeasti, tollaset miehet on vähemmistö. Ja tuollaiset naiset jotka eivät osaa vaatia mitään! ÄLÄ KÄY SIELLÄ KAUPASSA! Älä tiskaa! Älä passaa sitä miestä! Tai jos passaat niin älä valita!
Normaalissa parisuhteessa on keskusteluyhteys ja siellä tehdään asioita yhdessä. Tuntuu että tällaiset passaajanaiset toteuttavat jotain lapsuuden mallia marttyyriäideistä. Raivostuttavaa.
Omalle puolisolle VOI sanoa ilman pelkoa hylätyksi tulemisesta, että ”sinä käyt tänään lapsen kanssa kaupassa, minä en ehdi/jaksa työpäivän jälkeen. Kiitos.”
Yksi tuttu valittaa jatkuvasti miehestään. Kyselin vähän lisää, niin mies ei osaa käyttää pesukonetta (36 v. kahden lapsen isä), ei maksa laskuja, ei koskaan ole ostanut yhtään vaatekappaletta lapsille (yli 10 v.), ei koske imuriin, häipyy noin kerran kuussa perjantaina poikien reissulle ja tulee sunnuntaina. Sanoin suoraan, että nyt kuulostaa siltä että ongelma ei ole mies vaan se että häntä siedetään. Hiljeni se valitus.
Näin sitten myöhemmin ukon lasten kanssa kaupoilla. Olivat ostamassa talvikenkiä. Äijä hikoili kokojen kanssa, mutta nostan hattua sekä hänelle että ETENKIN rouvalleen joka oli sitten 15 v. avioliiton jälkeen pistänyt ukonkin hommiin.
Sä olet kyllä hirvee ihminen. Toinen avautuu sulle ja sä vaan lällätät. IHan tyyppillinen palstamamma.
Päin vastoin. Hirveää olisi päivitellä tyyliin ’miehet’, ja antaa naisparan luulla miehen olevan normaali mies. Kun ei ole. Normaali nykymies tekee kotitöitä ja hoitaa lapsia ihan kuten muutkin ihmiset.
Ja tuloshan oli hyvä.
Samaa mieltä. Hyvä tulos! Mun omat vanhemmat oli tosi tasa-arvoisia. Isäni hoiti meitä lapsia siinä missä äitikin ja laittoi ruokaa. En tiedä miten minä onnistui naimaan täyden sovinistin. Vituttaa. Olen uhkaillut erolla, mutta lasten takia en viitsisi heti lähteä. Kai se on pakko kohta pakata lapset ja tavarat. En ole ukon mikään piika ja kynnysmatto!
Missäs ne päivystävät napinpainajamiehet nyt on, kun yhtään kommenttia ei ole vielä tullut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se joka on kotona tekee kotityöt. Se on ihan yhtä pitkä työpäivä kotona kuin sillä joka on töissä. Ei siellä makoilla eikä nukuta päikkäreitä paitsi lapset.
Vierailija kirjoitti:
Mite te naiset olette tuollaisia vässyköitä. Kyllä se on tehtävä selväksi jo ennenkuin lapsia pykää siihen yhteiseloon, että mitä tehdään yhdessä ja mitä erikseen. Näin me tehtiin jo ennen papin aamenta ja se oli v 1971. Eipä ole tarvinnut kitistä kotitöistä sanaakaan. Työssä on käyty molemmat ja hommat on hoidettu yhteisvastuullisesti.
Ihan tyhmää on silloin alkaa narisemaan ja vaatimaan, kun ”kuppi on jo kaatunu”
Ei se aina noin mene. Mä muutin yhteen miehen kanssa joka oli ollut 5vuotta totaali yh omakotitalossa. Aattelin että varmasti kotityöt ym hoituu tältä mieheltä, mutta ei. Kodinhoito on nyt mun vastuulla samoin kuin koko talon remontointi. Puhuttu ja huudettu ja vaadittu on, mutta ei, kaikki on edelleen mun vastuulla. Onneks ei yhteisiä lapsia olla tehty, remontin tekeminen vauva kantoliinassa ei varmaan olis turvallista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mite te naiset olette tuollaisia vässyköitä. Kyllä se on tehtävä selväksi jo ennenkuin lapsia pykää siihen yhteiseloon, että mitä tehdään yhdessä ja mitä erikseen. Näin me tehtiin jo ennen papin aamenta ja se oli v 1971. Eipä ole tarvinnut kitistä kotitöistä sanaakaan. Työssä on käyty molemmat ja hommat on hoidettu yhteisvastuullisesti.
Ihan tyhmää on silloin alkaa narisemaan ja vaatimaan, kun ”kuppi on jo kaatunu”Ei se aina noin mene. Mä muutin yhteen miehen kanssa joka oli ollut 5vuotta totaali yh omakotitalossa. Aattelin että varmasti kotityöt ym hoituu tältä mieheltä, mutta ei. Kodinhoito on nyt mun vastuulla samoin kuin koko talon remontointi. Puhuttu ja huudettu ja vaadittu on, mutta ei, kaikki on edelleen mun vastuulla. Onneks ei yhteisiä lapsia olla tehty, remontin tekeminen vauva kantoliinassa ei varmaan olis turvallista..
Minäkin olin asunut miehen kanssa yli 10 vuotta saman katon alla ennen kuin mentiin naimisiin ja tehtiin lapsia. Ruokaa mies ei laittanut, mutta siivosi, tiskasi ja hoiti oman osuutensa. Kun lapset syntyivät ja minusta tuli äiti, muuttui mies kakaraksi. Ei onnistu enää siivous eikä tiskaus, eikä oikein mitkään kotihommat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nillinnillin ja jupijupi. Nyrkkiä pöytään ja saatana huutakaa! Huokailut, silmien pyörittely ym marttyyrikohauttelut menee miehillä kuin vesi hanhen selästä. Ei tunnu missään ja sekunnissa unohdettu. Mitä te pelkäätte? Ettei omassa kodissaan saa miehelle suuttua? Mitä tuollaisella käytöksellä voitetaan? Sääliä, uhripisteitä?
Minkälaisen mallin opetatte omille lapsillenne? Huutoon ei ole kukaan kuollut mutta uhriutumiseen on. Kaikki samanlaisia vätyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Nillinnillin ja jupijupi. Nyrkkiä pöytään ja saatana huutakaa! Huokailut, silmien pyörittely ym marttyyrikohauttelut menee miehillä kuin vesi hanhen selästä. Ei tunnu missään ja sekunnissa unohdettu. Mitä te pelkäätte? Ettei omassa kodissaan saa miehelle suuttua? Mitä tuollaisella käytöksellä voitetaan? Sääliä, uhripisteitä?
Minkälaisen mallin opetatte omille lapsillenne? Huutoon ei ole kukaan kuollut mutta uhriutumiseen on. Kaikki samanlaisia vätyksiä.
Mitäpä jos mies on kuin musta aukko, joka imee kaiken huutoenergian niin kauan kuin sitä tulee, pyöräyttää pari kertaa silmiään ja katsoo kuin ei ymmärtäisi sanaakaan? Sanaakaan ei kommentoi. Ja sitten kun vaimo on rauhoittunut, kaikki jatkuu ennallaan.
Ei joka ukko huutoa tottele. Mitäs sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nillinnillin ja jupijupi. Nyrkkiä pöytään ja saatana huutakaa! Huokailut, silmien pyörittely ym marttyyrikohauttelut menee miehillä kuin vesi hanhen selästä. Ei tunnu missään ja sekunnissa unohdettu. Mitä te pelkäätte? Ettei omassa kodissaan saa miehelle suuttua? Mitä tuollaisella käytöksellä voitetaan? Sääliä, uhripisteitä?
Minkälaisen mallin opetatte omille lapsillenne? Huutoon ei ole kukaan kuollut mutta uhriutumiseen on. Kaikki samanlaisia vätyksiä.Mitäpä jos mies on kuin musta aukko, joka imee kaiken huutoenergian niin kauan kuin sitä tulee, pyöräyttää pari kertaa silmiään ja katsoo kuin ei ymmärtäisi sanaakaan? Sanaakaan ei kommentoi. Ja sitten kun vaimo on rauhoittunut, kaikki jatkuu ennallaan.
Ei joka ukko huutoa tottele. Mitäs sitten?
Varaisin ajan autismitutkimuksiin. Ja alkaisin kohdella miestä kuin kehityksestä jälkeenjäänyttä kohdellaan. Nolaisin potenssiin sata.
Silloin kun nainen on kotona lasten kanssa, se on niin helppoa, yhtä lomailua vaan. Kun mies on kotona, se onkin täyttä työtä. Mielenkiitoista. Fiksut miehet tajuaa tässä pienen ristiriidan. Ne, jotka ei tajua tarvivat puolison, joka jaksaa päivästä toiseen vaatia sitä tasa-arvoa ja reiluutta näihin juttuihin.
Räjähtäisin ja rähjäisin eniten siitä ettei lapsen kanssa ulkoilla.
Käsittämätöntä !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nillinnillin ja jupijupi. Nyrkkiä pöytään ja saatana huutakaa! Huokailut, silmien pyörittely ym marttyyrikohauttelut menee miehillä kuin vesi hanhen selästä. Ei tunnu missään ja sekunnissa unohdettu. Mitä te pelkäätte? Ettei omassa kodissaan saa miehelle suuttua? Mitä tuollaisella käytöksellä voitetaan? Sääliä, uhripisteitä?
Minkälaisen mallin opetatte omille lapsillenne? Huutoon ei ole kukaan kuollut mutta uhriutumiseen on. Kaikki samanlaisia vätyksiä.Mitäpä jos mies on kuin musta aukko, joka imee kaiken huutoenergian niin kauan kuin sitä tulee, pyöräyttää pari kertaa silmiään ja katsoo kuin ei ymmärtäisi sanaakaan? Sanaakaan ei kommentoi. Ja sitten kun vaimo on rauhoittunut, kaikki jatkuu ennallaan.
Ei joka ukko huutoa tottele. Mitäs sitten?
No ei kai kukaan halua elämäänsä tuollaisen miehen kanssa jakaa?
Meillä ei ainakaan koskaan ole kuulunut sen paremmin kotityöt kuin lasten hoitokaan vain sille joka on lasten kanssa kotona. Koti ja lapset on hoidettu yhdessä.