Psykologia 2020
Aloitan tän ketjun hyvissä ajoin Psykologia 2019 -ketjun innoittamana. En kirjotellut siihen paljonkaan, mutta sain tukea ja vinkkejä siitä. Pyrin nyt ekaa kertaa ja ilmeisesti parin kymmenen koepisteen päähän jäi. Haaveena sisäänpääsy 2020. Onnittelut sisään päässeille, mutta aletaan toistemme tsemppaaminen tulevaan hyvissä ajoin!
Eli, julistan vuoden 2020 pääsykokeisiin valmistautumiseen avatuksi. Itse lähden nyt kavereiden kanssa terassille ja aloitan huomenna :)
Kommentit (8137)
Taisi olla eilen se sosiaalityö, mikä vapautti paikkoja. Tänään tuli teologinen, mutta tuskin se juuri kellään psykan yläpuolella on, alapuolella voi olla monellakin. Sielutiede sekin, mutta työllisyys heikko.
Vakava-koetuloksetkaan ei näytä vielä tulleen.
Vierailija kirjoitti:
Vakava-koetuloksetkaan ei näytä vielä tulleen.
Niillä otetaan vain soveltuvuuskokeisiin/videokontrolliin. Paikkoja ei jaeta niillä vielä viikkoihin.
Onko täällä ketään, joka ois päässy alempaan hakukohteeseen psykalle mutta metsästää vielä paikkaa ylemmälle kohteelle?
Lääkiksen koetulokset ei oo tulleet. Voi hyvin olla ensisijaisia lääkishakijoita psykan hakijoussa ja nyt voi olla jo psykan todistuspaikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän pattitilanne, kun psykalle en todistuksella nyt päässyt, mutta sosiaalityöhön pääsin, enkä tiedä, mitä nyt kannattais tehä. Toisaalta sosiaalityöhönkin liittyvät aiheet kiinnostaa ja olen aina halunnut tehdä ihmisläheistä työtä, mutta toisaalta ihmismieli kiinnostaa paljon ja psykologeilla on niin laaja työkenttä sekä ehkä paremmin turvattu taloudellinen tulevaisuus ja mahdollisuus ryhtyä itsenäiseksikin yrittäjäksi. En rehellisesti sanottuna tiedä, onko minusta korottamaan aineita sisäänpääsyn vaatimalle tasolle, joten sisään pääseminen olisi edelleen vähän arpapeliä. Epäilyttää kuitenkin sosiaalityössä se, että entä jos jään katumaan sitä, etten lukenut itseäni psykologiksi ja pahinta olisikin olla kyllästynyt työhönsä. Uskon, että sosiaalityöntekijän ja psykologin työssä ei ole varaa kyllästyä, koska se vaikuttaa tietyllä tavalla myös asiakkaisiin. Toisaalta sosiaalityöntekijänä pystyisi myös auttamaan ihmisiä ja lukemaan itsensä psykoterapeutiksi, mutta pelkään, että siitä tulisi jotain wnb-psykologeilua, enkä sitäkään halua.
Psykologia antaisi ehkä myös paremmat mahdollisuudet ryhtyä kirjoittajaksi, esimerkiksi tietokirjojen tai tietynlaisten itseapuoppaiden muodossa. En kuitenkaan tiedä, miten jaksan taas välivuoden, kun kaikki muut tuntuu menevän elämässä eteenpäin ja minä vain junnaan paikallaan, aargh. Tiedän, ettei kysymyksiini oikein kukaan voi vastata. Onko kellään muulla samankaltaisia ongelmaa? Vertaistuki vois helpottaa.
En ole samassa tilanteessa, mutta kommentoin jotain kuitenkin. Sosiaalityöntekijöillä on erinomainen työtilanne ja heistä kilpaillaan palkalla. Muistaakseni Keravalla vastavalmistunut sossu saa 4000€/kk lasussa. Sossuilla näyttää olevan hyvin vahva ammatti-identiteetti ja -ylpeys. Toisaalta itse en ole ollut kiinnostunut sossun työstä, koska teoriapohjassa on mutuilua ja olen muutamaan epärehelliseen/epäeettiseen sossuun törmännyt. Mielestäni systeemissä on riskinsä, kun ihmisten kärsimyksillä aletaan rahastamaan jolloin niitä on tarvetta myös löytää ja ongelmien pitkittyä. Sossut puhuvat aika paljon siitä kuinka asiat menee jatkuvasti huonommin ja ylisukupolvisuudesta. Näen psykologian enemmän sellaisena tieteenä joka pyrkii löytämään ratkaisuja ja on vähemmän riippuvainen ongelmien jatkumisesta. Toivottavasti en näillä ajatuksilla loukkaa ketään ja voinhan olla väärässäkin.
Olet väärässä. Yhtälailla psykologi näkee ongelmien ylisukupolvisuuden. Monet asiakkaat ovat yhteisiä ja ehkä se sossu voi auttaa enemmän. Toisaalta se sossu joutuu auttamaan vaikka jokainen psykologi pesee kätensä.
Joo siis totta kai psykologitkin näkee ylisukupolvisuuden silloin kun sitä on ja olisi tosi huono juttu jos eivät näkisi. Mutta sossut näkevät sen korostetusti ja vähän siihen tyyliin, että tää suku on meille niin tuttu, ollaan oltu vuosikymmenet heidän kanssa tekemisissä, aina menee elämä päin honkia... Olen omin korvin kuullut johtavan sossun kertovan työstään näin. Ongelmallisena näen sen, että ongelmien jatkuminen pitää sossut työssään ja tuttujen rahavirtojen juoksemassa. Kun kysyin tältä sossulta, että eikö olisi hyvä tukea lastenkodeissa asuvaa lasta/nuorta hänen koulunkäynnissään, niin se oli hänelle kauhistus. Minusta kuulosti siltä, että ei nähdä siinä arvoa, että lapsi/nuori pääsisi omaan elämäänsä kiinni. Jos ei näe koulun arvoa, niin kuinka pystyy sitä markkinoimaan asiakasperheillekään? Sossut eivät myöskään anna painoarvoa neuropsykologisille tekijöille ym. Eli näkevät asiakkaat juurikin ominaan ja syyt aina sosiaalisista tekijöistä johtuvina. Tämä on nyt ihan hirveän yleistävää!!! Tiedän kyllä että ei aina ole näin. Olen lukenut poikkitieteellisesti yhtä ainetta avoimessa ja lähes aina kun oli sosiaalityöntekijöiden kirjottama teksti, niin minua kylmäsi kuinka tiukasti pitivät kiinni näistä näkökulmista jotka mielestäni leimasivat ja lokeroivat ihmisiä ja asettivat heidät hyvin alisteiseen asemaan missä sossu jonkun yleisen kansantieteellisen teorian valossa tulkitsi yksilön elämää ja teki päätöksiä. (Sossuthan tekevät paljon vaikutusvaltaisempia päätöksiä kuin mitä psykologit tekevät. Päättävät esimerkiksi mitä henkilö saa ostaa ja saako pitää lapsensa vai ei.) Iloitsin silloin harvoin kun näkyi myös kriittistä otetta sos.työn teoriaan ja käytäntöihin. Jokainen tiede tarvitsee kriittistä otetta ja se on onneksi itsestäänselvyys psykologiassa.
itse taas olen törmännyt psykologeihin ja lääkäreihin joiden mielestä joka toinen lapsi pitäisi sijoittaa tai laittaa lastenkotiin. Tuntematta ollenkaan lapsen perhettä, käymättä heidän kotonaan, tietämättä lähiverkosta, niin ovat noin vain kevyesti rajoittamassa lapsen oikeutta omiin vanhempiinsa.
Psykologit tuhahtelee kun nuoren perhe ei saa viidettätuhannetta kertaa rahaa johonkin asiaan. Kuitenkaan nämä psykologit ja lääkärit eivät ole valmiita availemaan omia rahapussinnyörejään kustantaakseen nämä lukuisat sijoitukset ja terapiat. Ikävä kyllä sossuilla ei ole pohjatonta rahakirstua mistä jakaa rahaa joka paikkaan. Se raha on määrätty ihan muilta tahoilta ja sillä pitää pelata. Ihmisillä on joskus ihan epätodellisia oletuksia! Toki sossut kustantaisi kaiken, jos olisivat miljonäärejä, mutta kun eivät ole. Ja tuo kommentti siitä, että hyötyy työssään toisten hädästä on myös ihan perusteeton. Sanotko, että myös lääkäri hyötyy toisen hädästä ja psykologikin! Moni sossu tekee jo nyt ihan velvollisuuden tunteesta työtään, koska kuka niistä asioista sitten huolehtisi. Lääkäri vai? Ai nii mut ai hei, lääkäriin on muutenkin niin vaikea päästä. Sossuna olen monesti joutunut vierestä todistamaan, kuinka asiakkaan hätää ei oteta lääkärissä tosissaan. Psykologitkin mielummin usein valittavat vain hirveätä työmäärää ja valikoivat potilaista itselleen kaikkein mieluisimmat.
Ja moni sosiaalityöntekijöistä on lähtöisin taustoista, joissa ovat jo nähneet aika paljon sitä elämän nurjaa puolta. Osa on jopa saattaneet olla itse lapsena huostaanotettuja tai kasvaneet alkoholistiperheissä tai paenneet vanhempien kanssa sotaa jostain toisesta maasta, ja osaavat kyllä lukea niitä merkkejä, joita näissä perheissä esiintyy. Toki en tiedä kuinka tervettä sellainen kokemusasiantuntijuus on. Toisaalta olen huomannut että "kokemusasiantuntija" sossuilla on rauhallisempi ja seesteisempi ote työhönsä. Ja ovat usein hyvin empaattisia ja aidosti haluavat asiakkaalleen hyvää. Toki tiannteisiin voi turtua ja kyynistyä, mutta kyllä siitä kyynisyydestäkin pyritään koko ajan eroon.
Mun mielestä on niin vanhanaikaista syyttää kaikesta sossuja. Kuka haluaa joka päivä kuulla kuuluvansa siihen ammattikuntien alimpaan kastiin. Ihan oikeasti? Ettäs kehtaatte.
Aika ylimielistä ajatella, että vain psykologiassa ollaan kriittisiä oman alan tiedettä kohtaan. Kyllä moni psykologi on aika uskovainen omien teorioidensa suhteen ja joskus, kun ovat jonkin mantran oppineet, niin eivät pääse siitä eroon. Vaikka teoria olisi jo vanhentunutkin.
T. Sossu
Olipas tunnelatautunut kommentti keskusteluun joka oli tähän mennessä ollut asiallinen.
Helsingin 46 valitusta vain 38 on ylimmällä toiveellaan. Osa muista on varmasti maisterihakijoita, tässäkin keskustelussa on ollut muutama, joka yllärinä pääsi toiskertalaisena papereilla tänä keväänä kandiin, eivätkä osallistu AMK-karkeloon.
Viime vuonna vain 2 ei ollut ylimmässä toivessaan. Todennäköisesti ovat molemmat olleet maisterihakijoita, maisterin rajahan viime vuonna oli kandia korkeampi.
Muita kaupunkeja ei hyödytä tarkastella, koska suurimmalla osalla on joku toinen psyka ylempänä toiveena.
Vierailija kirjoitti:
Helsingin 46 valitusta vain 38 on ylimmällä toiveellaan. Osa muista on varmasti maisterihakijoita, tässäkin keskustelussa on ollut muutama, joka yllärinä pääsi toiskertalaisena papereilla tänä keväänä kandiin, eivätkä osallistu AMK-karkeloon.
Viime vuonna vain 2 ei ollut ylimmässä toivessaan. Todennäköisesti ovat molemmat olleet maisterihakijoita, maisterin rajahan viime vuonna oli kandia korkeampi.
Muita kaupunkeja ei hyödytä tarkastella, koska suurimmalla osalla on joku toinen psyka ylempänä toiveena.
Tuohon joukkoon kuuluu myös ulkomaisen tutkinnon omaavat maisterihakijat jotka eivät yllärinä toiskertalaisena päässeet, vaan ovat ensikertalaisia ja pääsivät koska korkeat yo-pisteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän pattitilanne, kun psykalle en todistuksella nyt päässyt, mutta sosiaalityöhön pääsin, enkä tiedä, mitä nyt kannattais tehä. Toisaalta sosiaalityöhönkin liittyvät aiheet kiinnostaa ja olen aina halunnut tehdä ihmisläheistä työtä, mutta toisaalta ihmismieli kiinnostaa paljon ja psykologeilla on niin laaja työkenttä sekä ehkä paremmin turvattu taloudellinen tulevaisuus ja mahdollisuus ryhtyä itsenäiseksikin yrittäjäksi. En rehellisesti sanottuna tiedä, onko minusta korottamaan aineita sisäänpääsyn vaatimalle tasolle, joten sisään pääseminen olisi edelleen vähän arpapeliä. Epäilyttää kuitenkin sosiaalityössä se, että entä jos jään katumaan sitä, etten lukenut itseäni psykologiksi ja pahinta olisikin olla kyllästynyt työhönsä. Uskon, että sosiaalityöntekijän ja psykologin työssä ei ole varaa kyllästyä, koska se vaikuttaa tietyllä tavalla myös asiakkaisiin. Toisaalta sosiaalityöntekijänä pystyisi myös auttamaan ihmisiä ja lukemaan itsensä psykoterapeutiksi, mutta pelkään, että siitä tulisi jotain wnb-psykologeilua, enkä sitäkään halua.
Psykologia antaisi ehkä myös paremmat mahdollisuudet ryhtyä kirjoittajaksi, esimerkiksi tietokirjojen tai tietynlaisten itseapuoppaiden muodossa. En kuitenkaan tiedä, miten jaksan taas välivuoden, kun kaikki muut tuntuu menevän elämässä eteenpäin ja minä vain junnaan paikallaan, aargh. Tiedän, ettei kysymyksiini oikein kukaan voi vastata. Onko kellään muulla samankaltaisia ongelmaa? Vertaistuki vois helpottaa.
En ole samassa tilanteessa, mutta kommentoin jotain kuitenkin. Sosiaalityöntekijöillä on erinomainen työtilanne ja heistä kilpaillaan palkalla. Muistaakseni Keravalla vastavalmistunut sossu saa 4000€/kk lasussa. Sossuilla näyttää olevan hyvin vahva ammatti-identiteetti ja -ylpeys. Toisaalta itse en ole ollut kiinnostunut sossun työstä, koska teoriapohjassa on mutuilua ja olen muutamaan epärehelliseen/epäeettiseen sossuun törmännyt. Mielestäni systeemissä on riskinsä, kun ihmisten kärsimyksillä aletaan rahastamaan jolloin niitä on tarvetta myös löytää ja ongelmien pitkittyä. Sossut puhuvat aika paljon siitä kuinka asiat menee jatkuvasti huonommin ja ylisukupolvisuudesta. Näen psykologian enemmän sellaisena tieteenä joka pyrkii löytämään ratkaisuja ja on vähemmän riippuvainen ongelmien jatkumisesta. Toivottavasti en näillä ajatuksilla loukkaa ketään ja voinhan olla väärässäkin.
Olet väärässä. Yhtälailla psykologi näkee ongelmien ylisukupolvisuuden. Monet asiakkaat ovat yhteisiä ja ehkä se sossu voi auttaa enemmän. Toisaalta se sossu joutuu auttamaan vaikka jokainen psykologi pesee kätensä.
Joo siis totta kai psykologitkin näkee ylisukupolvisuuden silloin kun sitä on ja olisi tosi huono juttu jos eivät näkisi. Mutta sossut näkevät sen korostetusti ja vähän siihen tyyliin, että tää suku on meille niin tuttu, ollaan oltu vuosikymmenet heidän kanssa tekemisissä, aina menee elämä päin honkia... Olen omin korvin kuullut johtavan sossun kertovan työstään näin. Ongelmallisena näen sen, että ongelmien jatkuminen pitää sossut työssään ja tuttujen rahavirtojen juoksemassa. Kun kysyin tältä sossulta, että eikö olisi hyvä tukea lastenkodeissa asuvaa lasta/nuorta hänen koulunkäynnissään, niin se oli hänelle kauhistus. Minusta kuulosti siltä, että ei nähdä siinä arvoa, että lapsi/nuori pääsisi omaan elämäänsä kiinni. Jos ei näe koulun arvoa, niin kuinka pystyy sitä markkinoimaan asiakasperheillekään? Sossut eivät myöskään anna painoarvoa neuropsykologisille tekijöille ym. Eli näkevät asiakkaat juurikin ominaan ja syyt aina sosiaalisista tekijöistä johtuvina. Tämä on nyt ihan hirveän yleistävää!!! Tiedän kyllä että ei aina ole näin. Olen lukenut poikkitieteellisesti yhtä ainetta avoimessa ja lähes aina kun oli sosiaalityöntekijöiden kirjottama teksti, niin minua kylmäsi kuinka tiukasti pitivät kiinni näistä näkökulmista jotka mielestäni leimasivat ja lokeroivat ihmisiä ja asettivat heidät hyvin alisteiseen asemaan missä sossu jonkun yleisen kansantieteellisen teorian valossa tulkitsi yksilön elämää ja teki päätöksiä. (Sossuthan tekevät paljon vaikutusvaltaisempia päätöksiä kuin mitä psykologit tekevät. Päättävät esimerkiksi mitä henkilö saa ostaa ja saako pitää lapsensa vai ei.) Iloitsin silloin harvoin kun näkyi myös kriittistä otetta sos.työn teoriaan ja käytäntöihin. Jokainen tiede tarvitsee kriittistä otetta ja se on onneksi itsestäänselvyys psykologiassa.
itse taas olen törmännyt psykologeihin ja lääkäreihin joiden mielestä joka toinen lapsi pitäisi sijoittaa tai laittaa lastenkotiin. Tuntematta ollenkaan lapsen perhettä, käymättä heidän kotonaan, tietämättä lähiverkosta, niin ovat noin vain kevyesti rajoittamassa lapsen oikeutta omiin vanhempiinsa.
Psykologit tuhahtelee kun nuoren perhe ei saa viidettätuhannetta kertaa rahaa johonkin asiaan. Kuitenkaan nämä psykologit ja lääkärit eivät ole valmiita availemaan omia rahapussinnyörejään kustantaakseen nämä lukuisat sijoitukset ja terapiat. Ikävä kyllä sossuilla ei ole pohjatonta rahakirstua mistä jakaa rahaa joka paikkaan. Se raha on määrätty ihan muilta tahoilta ja sillä pitää pelata. Ihmisillä on joskus ihan epätodellisia oletuksia! Toki sossut kustantaisi kaiken, jos olisivat miljonäärejä, mutta kun eivät ole. Ja tuo kommentti siitä, että hyötyy työssään toisten hädästä on myös ihan perusteeton. Sanotko, että myös lääkäri hyötyy toisen hädästä ja psykologikin! Moni sossu tekee jo nyt ihan velvollisuuden tunteesta työtään, koska kuka niistä asioista sitten huolehtisi. Lääkäri vai? Ai nii mut ai hei, lääkäriin on muutenkin niin vaikea päästä. Sossuna olen monesti joutunut vierestä todistamaan, kuinka asiakkaan hätää ei oteta lääkärissä tosissaan. Psykologitkin mielummin usein valittavat vain hirveätä työmäärää ja valikoivat potilaista itselleen kaikkein mieluisimmat.
Ja moni sosiaalityöntekijöistä on lähtöisin taustoista, joissa ovat jo nähneet aika paljon sitä elämän nurjaa puolta. Osa on jopa saattaneet olla itse lapsena huostaanotettuja tai kasvaneet alkoholistiperheissä tai paenneet vanhempien kanssa sotaa jostain toisesta maasta, ja osaavat kyllä lukea niitä merkkejä, joita näissä perheissä esiintyy. Toki en tiedä kuinka tervettä sellainen kokemusasiantuntijuus on. Toisaalta olen huomannut että "kokemusasiantuntija" sossuilla on rauhallisempi ja seesteisempi ote työhönsä. Ja ovat usein hyvin empaattisia ja aidosti haluavat asiakkaalleen hyvää. Toki tiannteisiin voi turtua ja kyynistyä, mutta kyllä siitä kyynisyydestäkin pyritään koko ajan eroon.
Mun mielestä on niin vanhanaikaista syyttää kaikesta sossuja. Kuka haluaa joka päivä kuulla kuuluvansa siihen ammattikuntien alimpaan kastiin. Ihan oikeasti? Ettäs kehtaatte.
Aika ylimielistä ajatella, että vain psykologiassa ollaan kriittisiä oman alan tiedettä kohtaan. Kyllä moni psykologi on aika uskovainen omien teorioidensa suhteen ja joskus, kun ovat jonkin mantran oppineet, niin eivät pääse siitä eroon. Vaikka teoria olisi jo vanhentunutkin.
T. Sossu
Olipas tunnelatautunut kommentti keskusteluun joka oli tähän mennessä ollut asiallinen.
Kyllä tuon sossun kirjoitus on asiallisempi kuin se mihin hän vastasi. Hän vastasi kuin lapsen viestiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingin 46 valitusta vain 38 on ylimmällä toiveellaan. Osa muista on varmasti maisterihakijoita, tässäkin keskustelussa on ollut muutama, joka yllärinä pääsi toiskertalaisena papereilla tänä keväänä kandiin, eivätkä osallistu AMK-karkeloon.
Viime vuonna vain 2 ei ollut ylimmässä toivessaan. Todennäköisesti ovat molemmat olleet maisterihakijoita, maisterin rajahan viime vuonna oli kandia korkeampi.
Muita kaupunkeja ei hyödytä tarkastella, koska suurimmalla osalla on joku toinen psyka ylempänä toiveena.
Tuohon joukkoon kuuluu myös ulkomaisen tutkinnon omaavat maisterihakijat jotka eivät yllärinä toiskertalaisena päässeet, vaan ovat ensikertalaisia ja pääsivät koska korkeat yo-pisteet.
Juu, mutta heillehän on syksystä lähtien ollut selvää, että papereilla pääsee. Voi olla, että joku on päättänyt luopua pääsykokeesta jo silloin. Nyt luopuivat suunnilleen kaikki loputkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän pattitilanne, kun psykalle en todistuksella nyt päässyt, mutta sosiaalityöhön pääsin, enkä tiedä, mitä nyt kannattais tehä. Toisaalta sosiaalityöhönkin liittyvät aiheet kiinnostaa ja olen aina halunnut tehdä ihmisläheistä työtä, mutta toisaalta ihmismieli kiinnostaa paljon ja psykologeilla on niin laaja työkenttä sekä ehkä paremmin turvattu taloudellinen tulevaisuus ja mahdollisuus ryhtyä itsenäiseksikin yrittäjäksi. En rehellisesti sanottuna tiedä, onko minusta korottamaan aineita sisäänpääsyn vaatimalle tasolle, joten sisään pääseminen olisi edelleen vähän arpapeliä. Epäilyttää kuitenkin sosiaalityössä se, että entä jos jään katumaan sitä, etten lukenut itseäni psykologiksi ja pahinta olisikin olla kyllästynyt työhönsä. Uskon, että sosiaalityöntekijän ja psykologin työssä ei ole varaa kyllästyä, koska se vaikuttaa tietyllä tavalla myös asiakkaisiin. Toisaalta sosiaalityöntekijänä pystyisi myös auttamaan ihmisiä ja lukemaan itsensä psykoterapeutiksi, mutta pelkään, että siitä tulisi jotain wnb-psykologeilua, enkä sitäkään halua.
Psykologia antaisi ehkä myös paremmat mahdollisuudet ryhtyä kirjoittajaksi, esimerkiksi tietokirjojen tai tietynlaisten itseapuoppaiden muodossa. En kuitenkaan tiedä, miten jaksan taas välivuoden, kun kaikki muut tuntuu menevän elämässä eteenpäin ja minä vain junnaan paikallaan, aargh. Tiedän, ettei kysymyksiini oikein kukaan voi vastata. Onko kellään muulla samankaltaisia ongelmaa? Vertaistuki vois helpottaa.
En ole samassa tilanteessa, mutta kommentoin jotain kuitenkin. Sosiaalityöntekijöillä on erinomainen työtilanne ja heistä kilpaillaan palkalla. Muistaakseni Keravalla vastavalmistunut sossu saa 4000€/kk lasussa. Sossuilla näyttää olevan hyvin vahva ammatti-identiteetti ja -ylpeys. Toisaalta itse en ole ollut kiinnostunut sossun työstä, koska teoriapohjassa on mutuilua ja olen muutamaan epärehelliseen/epäeettiseen sossuun törmännyt. Mielestäni systeemissä on riskinsä, kun ihmisten kärsimyksillä aletaan rahastamaan jolloin niitä on tarvetta myös löytää ja ongelmien pitkittyä. Sossut puhuvat aika paljon siitä kuinka asiat menee jatkuvasti huonommin ja ylisukupolvisuudesta. Näen psykologian enemmän sellaisena tieteenä joka pyrkii löytämään ratkaisuja ja on vähemmän riippuvainen ongelmien jatkumisesta. Toivottavasti en näillä ajatuksilla loukkaa ketään ja voinhan olla väärässäkin.
Olet väärässä. Yhtälailla psykologi näkee ongelmien ylisukupolvisuuden. Monet asiakkaat ovat yhteisiä ja ehkä se sossu voi auttaa enemmän. Toisaalta se sossu joutuu auttamaan vaikka jokainen psykologi pesee kätensä.
Joo siis totta kai psykologitkin näkee ylisukupolvisuuden silloin kun sitä on ja olisi tosi huono juttu jos eivät näkisi. Mutta sossut näkevät sen korostetusti ja vähän siihen tyyliin, että tää suku on meille niin tuttu, ollaan oltu vuosikymmenet heidän kanssa tekemisissä, aina menee elämä päin honkia... Olen omin korvin kuullut johtavan sossun kertovan työstään näin. Ongelmallisena näen sen, että ongelmien jatkuminen pitää sossut työssään ja tuttujen rahavirtojen juoksemassa. Kun kysyin tältä sossulta, että eikö olisi hyvä tukea lastenkodeissa asuvaa lasta/nuorta hänen koulunkäynnissään, niin se oli hänelle kauhistus. Minusta kuulosti siltä, että ei nähdä siinä arvoa, että lapsi/nuori pääsisi omaan elämäänsä kiinni. Jos ei näe koulun arvoa, niin kuinka pystyy sitä markkinoimaan asiakasperheillekään? Sossut eivät myöskään anna painoarvoa neuropsykologisille tekijöille ym. Eli näkevät asiakkaat juurikin ominaan ja syyt aina sosiaalisista tekijöistä johtuvina. Tämä on nyt ihan hirveän yleistävää!!! Tiedän kyllä että ei aina ole näin. Olen lukenut poikkitieteellisesti yhtä ainetta avoimessa ja lähes aina kun oli sosiaalityöntekijöiden kirjottama teksti, niin minua kylmäsi kuinka tiukasti pitivät kiinni näistä näkökulmista jotka mielestäni leimasivat ja lokeroivat ihmisiä ja asettivat heidät hyvin alisteiseen asemaan missä sossu jonkun yleisen kansantieteellisen teorian valossa tulkitsi yksilön elämää ja teki päätöksiä. (Sossuthan tekevät paljon vaikutusvaltaisempia päätöksiä kuin mitä psykologit tekevät. Päättävät esimerkiksi mitä henkilö saa ostaa ja saako pitää lapsensa vai ei.) Iloitsin silloin harvoin kun näkyi myös kriittistä otetta sos.työn teoriaan ja käytäntöihin. Jokainen tiede tarvitsee kriittistä otetta ja se on onneksi itsestäänselvyys psykologiassa.
itse taas olen törmännyt psykologeihin ja lääkäreihin joiden mielestä joka toinen lapsi pitäisi sijoittaa tai laittaa lastenkotiin. Tuntematta ollenkaan lapsen perhettä, käymättä heidän kotonaan, tietämättä lähiverkosta, niin ovat noin vain kevyesti rajoittamassa lapsen oikeutta omiin vanhempiinsa.
Psykologit tuhahtelee kun nuoren perhe ei saa viidettätuhannetta kertaa rahaa johonkin asiaan. Kuitenkaan nämä psykologit ja lääkärit eivät ole valmiita availemaan omia rahapussinnyörejään kustantaakseen nämä lukuisat sijoitukset ja terapiat. Ikävä kyllä sossuilla ei ole pohjatonta rahakirstua mistä jakaa rahaa joka paikkaan. Se raha on määrätty ihan muilta tahoilta ja sillä pitää pelata. Ihmisillä on joskus ihan epätodellisia oletuksia! Toki sossut kustantaisi kaiken, jos olisivat miljonäärejä, mutta kun eivät ole. Ja tuo kommentti siitä, että hyötyy työssään toisten hädästä on myös ihan perusteeton. Sanotko, että myös lääkäri hyötyy toisen hädästä ja psykologikin! Moni sossu tekee jo nyt ihan velvollisuuden tunteesta työtään, koska kuka niistä asioista sitten huolehtisi. Lääkäri vai? Ai nii mut ai hei, lääkäriin on muutenkin niin vaikea päästä. Sossuna olen monesti joutunut vierestä todistamaan, kuinka asiakkaan hätää ei oteta lääkärissä tosissaan. Psykologitkin mielummin usein valittavat vain hirveätä työmäärää ja valikoivat potilaista itselleen kaikkein mieluisimmat.
Ja moni sosiaalityöntekijöistä on lähtöisin taustoista, joissa ovat jo nähneet aika paljon sitä elämän nurjaa puolta. Osa on jopa saattaneet olla itse lapsena huostaanotettuja tai kasvaneet alkoholistiperheissä tai paenneet vanhempien kanssa sotaa jostain toisesta maasta, ja osaavat kyllä lukea niitä merkkejä, joita näissä perheissä esiintyy. Toki en tiedä kuinka tervettä sellainen kokemusasiantuntijuus on. Toisaalta olen huomannut että "kokemusasiantuntija" sossuilla on rauhallisempi ja seesteisempi ote työhönsä. Ja ovat usein hyvin empaattisia ja aidosti haluavat asiakkaalleen hyvää. Toki tiannteisiin voi turtua ja kyynistyä, mutta kyllä siitä kyynisyydestäkin pyritään koko ajan eroon.
Mun mielestä on niin vanhanaikaista syyttää kaikesta sossuja. Kuka haluaa joka päivä kuulla kuuluvansa siihen ammattikuntien alimpaan kastiin. Ihan oikeasti? Ettäs kehtaatte.
Aika ylimielistä ajatella, että vain psykologiassa ollaan kriittisiä oman alan tiedettä kohtaan. Kyllä moni psykologi on aika uskovainen omien teorioidensa suhteen ja joskus, kun ovat jonkin mantran oppineet, niin eivät pääse siitä eroon. Vaikka teoria olisi jo vanhentunutkin.
T. Sossu
Olipas tunnelatautunut kommentti keskusteluun joka oli tähän mennessä ollut asiallinen.
Kyllä tuon sossun kirjoitus on asiallisempi kuin se mihin hän vastasi. Hän vastasi kuin lapsen viestiin.
Jos näin on, niin kuka nyt "lapselle" hermostuu? Paremman kuvan antaa itsestään, kun pysyy maltti eikä vedä tollasia esiteinimäisiä itkupotkuraivareita.
Onko joku täällä hakenut Åbo Akademiin psykaan? Jos, niin oletko saanut kutsun haastatteluun todistuksen perusteella?
Åbo Akademista ilmoitetaan viim. 28.5 sähköpostilla niille, jotka pääsee soveltuvuuskoevaiheeseen. Onko teillä ÅA-hakijoilla millaiset pisteet?
Jos olen ymmärtänyt oikein niin nämä varasijapaikat voi siis vielä kevään aikana paljonkin vaihtua, kun esim. lääkis- ja opepaikan saaneet saa tiedot, ketkä tuli valituiksi? Jos siis lääkis tai opepaikka on ollut ennen psykologiaa haussa?
Vierailija kirjoitti:
Åbo Akademista ilmoitetaan viim. 28.5 sähköpostilla niille, jotka pääsee soveltuvuuskoevaiheeseen. Onko teillä ÅA-hakijoilla millaiset pisteet?
Jos olen ymmärtänyt oikein niin nämä varasijapaikat voi siis vielä kevään aikana paljonkin vaihtua, kun esim. lääkis- ja opepaikan saaneet saa tiedot, ketkä tuli valituiksi? Jos siis lääkis tai opepaikka on ollut ennen psykologiaa haussa?
Mahdollista muutaman paikan osalta, mutta "paljonkin" ei missään tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Onko joku täällä hakenut Åbo Akademiin psykaan? Jos, niin oletko saanut kutsun haastatteluun todistuksen perusteella?
Ei ole tullut kutsua, mutta tosiaan siinä se deadline vasta 28.5 eli huomenna. Mutta ihmetyttää ettei opintopolussa näy mitään pisteitä eikä ees oo sitä lisätieto-laatikkoa. Ehkä tuloksetkin näkyvät siellä vasta huomenna? Vai onko muilla jotain muuta tietoa?
Vierailija kirjoitti:
Åbo Akademista ilmoitetaan viim. 28.5 sähköpostilla niille, jotka pääsee soveltuvuuskoevaiheeseen. Onko teillä ÅA-hakijoilla millaiset pisteet?
Jos olen ymmärtänyt oikein niin nämä varasijapaikat voi siis vielä kevään aikana paljonkin vaihtua, kun esim. lääkis- ja opepaikan saaneet saa tiedot, ketkä tuli valituiksi? Jos siis lääkis tai opepaikka on ollut ennen psykologiaa haussa?
Lähemmäs 136p, entä muilla?
Ootteko te åbolaiset Turussa sisällä tällä hetkellä, ja Åbo ykkösenä?
En usko pääseväni todistuksella haastatteluun, mutta olisi kiva saada jotain infoa kun koe on jo maanantaina...
Vierailija kirjoitti:
En usko pääseväni todistuksella haastatteluun, mutta olisi kiva saada jotain infoa kun koe on jo maanantaina...
Mitä pisteitä sulla on? :) Koska tuskin ihan niin korkeet rajat ku suomenkielisis yliopistois
Näyttää siltä, että kaikki koulutuspaikat ei ilmoittaneetkaan vielä tänään vaikka tänään oli arvioitu deadline? Ootteko tehnyt saman havainnon?