Psykologia 2020

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi ainereaalivalinnan julkasupäivä on aikas sos. Meinaa jos pääsenki sillä sisään, mutta sitte oon jo kuitenki ilmottautunu syksyn ylppäreihin korottaan... Ähh. Kun niitä ylppäreitähän ei voi peruuttaa sitte enää 5.6 jälkee jos oikein muistan. Ei paljoo huvita täysin turhan takia mennä korottamaan matematiikkaa ja fysiikkaa, jos olenkin päässyt jo yliopistoon:D

Ainereaalin julkaisupäivä? Mikäs se sellainen on? :D

"Ainereaalin tulokset saamme valmiiksi viimeistään 20.7"

Missä näin lukee XD

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu ihan samaa luokkaa ku sillon ku valintaperusteet julkastiin :D Ehkä vuoden päästä tästä päästään yli

Sama kirjoittaja vaahtoaa kuin silloinkin.

Tulispa ne todistusvalinnat tänään, tätä inhottavaa epätietoisuutta ei kyllä jaksais enää yhtään enempää!

Itsekin vähän ihmettelen että minkä takia kirjoituksiin pitää ilmoittautua niin hyvissä ajoin, paljon järkevämmältä tuntuisi että voisit ilmoittautua vasta sen jälkeen kun tiedät, oletko saanut opiskelupaikan. Noh ajattelin ilmoittautua korottelemaan joka tapauksessa kun ei se muutama kymppi hukkaan heitettyä rahaa pahalta tunnu jos pääsisikin amk-kokeella sisään.

Täällä äitiyslomalla oleva psykologi joka on satunnaisesti seurannut tätä ketjua. Tiedän mielipiteeni ärsyttävän, mutta siltikin kommentoin. Uskon, että yliopistot eivät missään nimessä _halua_ avoimessa yliopistossa opiskelleita, vuosi toisensa jälkeen pääsykokeissa epäonnistuneita hakijoita eikä siten haluta perustaa mitään avoimen yliopiston väylää. Yliopistoilla on yksinkertaisesti mahdollista poimia hakijoiden joukosta rusinat pullasta kun kovatasoisia hakijoita on paljon. Yliopistot ovat huomanneet, että hyvä lukiosuoriutuminen korreloi eniten opintomenestyksen ja valmistumisen aikataulun kanssa. Miksi yliopistot haluaisivat ottaa riskillä sisään opiskelijoita, jotka eivät pärjää pääsykokeissa ja lukio on mennyt penkin alle? Jos hyvistä hakijoista olisi pulaa, tilanne olisi toki eri.

Lisäksi monille ikuisuushakijoille käsitys psykologiasta tieteenä ja uravaihtoehtona on epärealistinen ja jollain tavalla vääristynyt. Nähdään psykologin työ jotenkin maagisen jännittävänä ja suhtaudutaan koko alaan siten, että se on jotain tajunnan räjäyttävää, jossa ihmismielen salat (omat ja toisten) paljastuvat. Voi olla haave omien traumojen hoidattamisesta tai vääränlainen yliempaattisuus ja auttamisen halu, mitä tässäkin ketjussa näkee. Esim "kyllä olisin hyvä psykologi kun olen niin empaattinen ja ymmärtäväinen ja autan vapaa-ajalla aina kavereita ja kuuntelen heidän huolia". Tuolla ei ole mitään sen kanssa tekemistä miten psykologian opinnot menisivät tai miten töissä sujuisi eli kuinka hyvä psykologi olisi.

Anteeksi negatiivinen kirjoitus mutta turhauduin lukiessani kommentteja, joissa haukuttiin yliopistot ja koko Suomi siinä sivussa, kun ei ole mahdollista päästä avoimen yliopiston kautta. Haluan myös vähän ravistella ajatusta siitä, että ei nähdä muita uravaihtoehtoja kuin psykologia. On toki hyvä asia panostaa 100% pääsykokeisiin tai ylioppilaskirjoituksiin mutta jos näyttää siltä, että tavoite on omalta osalta epärealistinen niin pitää mennä eteenpäin, katsoa muita vaihtoehtoja eikä katkeroitua. Ei kannata tuhlata aikaa ja henkistä energiaa tappelemaan asioita vastaan, joihin ei voi vaikuttaa eli tässä tapauksessa yliopistojen autonomia opiskelijavalinnan suhteen. Joku kommentoija esim väitti, että hän syrjäytyy jos ei pääse opiskelemaan psykaa yliopistoon. Ihan käsittämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä äitiyslomalla oleva psykologi joka on satunnaisesti seurannut tätä ketjua. Tiedän mielipiteeni ärsyttävän, mutta siltikin kommentoin. Uskon, että yliopistot eivät missään nimessä _halua_ avoimessa yliopistossa opiskelleita, vuosi toisensa jälkeen pääsykokeissa epäonnistuneita hakijoita eikä siten haluta perustaa mitään avoimen yliopiston väylää. Yliopistoilla on yksinkertaisesti mahdollista poimia hakijoiden joukosta rusinat pullasta kun kovatasoisia hakijoita on paljon. Yliopistot ovat huomanneet, että hyvä lukiosuoriutuminen korreloi eniten opintomenestyksen ja valmistumisen aikataulun kanssa. Miksi yliopistot haluaisivat ottaa riskillä sisään opiskelijoita, jotka eivät pärjää pääsykokeissa ja lukio on mennyt penkin alle? Jos hyvistä hakijoista olisi pulaa, tilanne olisi toki eri.

Lisäksi monille ikuisuushakijoille käsitys psykologiasta tieteenä ja uravaihtoehtona on epärealistinen ja jollain tavalla vääristynyt. Nähdään psykologin työ jotenkin maagisen jännittävänä ja suhtaudutaan koko alaan siten, että se on jotain tajunnan räjäyttävää, jossa ihmismielen salat (omat ja toisten) paljastuvat. Voi olla haave omien traumojen hoidattamisesta tai vääränlainen yliempaattisuus ja auttamisen halu, mitä tässäkin ketjussa näkee. Esim "kyllä olisin hyvä psykologi kun olen niin empaattinen ja ymmärtäväinen ja autan vapaa-ajalla aina kavereita ja kuuntelen heidän huolia". Tuolla ei ole mitään sen kanssa tekemistä miten psykologian opinnot menisivät tai miten töissä sujuisi eli kuinka hyvä psykologi olisi.

Anteeksi negatiivinen kirjoitus mutta turhauduin lukiessani kommentteja, joissa haukuttiin yliopistot ja koko Suomi siinä sivussa, kun ei ole mahdollista päästä avoimen yliopiston kautta. Haluan myös vähän ravistella ajatusta siitä, että ei nähdä muita uravaihtoehtoja kuin psykologia. On toki hyvä asia panostaa 100% pääsykokeisiin tai ylioppilaskirjoituksiin mutta jos näyttää siltä, että tavoite on omalta osalta epärealistinen niin pitää mennä eteenpäin, katsoa muita vaihtoehtoja eikä katkeroitua. Ei kannata tuhlata aikaa ja henkistä energiaa tappelemaan asioita vastaan, joihin ei voi vaikuttaa eli tässä tapauksessa yliopistojen autonomia opiskelijavalinnan suhteen. Joku kommentoija esim väitti, että hän syrjäytyy jos ei pääse opiskelemaan psykaa yliopistoon. Ihan käsittämätöntä.

Hyvä kommentti! Sait puettua omat ajatukseni hyvin sanoiksi. Ja nimenomaan, mä en myöskään halua lannistaa ketään tms, mut jossain vaiheessa on vaan omaksi parhaaksi miettiä, riittääkö oma kapasiteetti. Jos on vaikka 5 vuotta hakenut, niin kyllä muita vaihtoehtoja kannattaa ihan oman hyvinvoinnin takia harkita. Jokainen ei voi olla psykologi, lääkäri tai lakimies. Karu totuus :/

Vierailija kirjoitti:

Täällä äitiyslomalla oleva psykologi joka on satunnaisesti seurannut tätä ketjua. Tiedän mielipiteeni ärsyttävän, mutta siltikin kommentoin. Uskon, että yliopistot eivät missään nimessä _halua_ avoimessa yliopistossa opiskelleita, vuosi toisensa jälkeen pääsykokeissa epäonnistuneita hakijoita eikä siten haluta perustaa mitään avoimen yliopiston väylää. Yliopistoilla on yksinkertaisesti mahdollista poimia hakijoiden joukosta rusinat pullasta kun kovatasoisia hakijoita on paljon. Yliopistot ovat huomanneet, että hyvä lukiosuoriutuminen korreloi eniten opintomenestyksen ja valmistumisen aikataulun kanssa. Miksi yliopistot haluaisivat ottaa riskillä sisään opiskelijoita, jotka eivät pärjää pääsykokeissa ja lukio on mennyt penkin alle? Jos hyvistä hakijoista olisi pulaa, tilanne olisi toki eri.

Lisäksi monille ikuisuushakijoille käsitys psykologiasta tieteenä ja uravaihtoehtona on epärealistinen ja jollain tavalla vääristynyt. Nähdään psykologin työ jotenkin maagisen jännittävänä ja suhtaudutaan koko alaan siten, että se on jotain tajunnan räjäyttävää, jossa ihmismielen salat (omat ja toisten) paljastuvat. Voi olla haave omien traumojen hoidattamisesta tai vääränlainen yliempaattisuus ja auttamisen halu, mitä tässäkin ketjussa näkee. Esim "kyllä olisin hyvä psykologi kun olen niin empaattinen ja ymmärtäväinen ja autan vapaa-ajalla aina kavereita ja kuuntelen heidän huolia". Tuolla ei ole mitään sen kanssa tekemistä miten psykologian opinnot menisivät tai miten töissä sujuisi eli kuinka hyvä psykologi olisi.

Anteeksi negatiivinen kirjoitus mutta turhauduin lukiessani kommentteja, joissa haukuttiin yliopistot ja koko Suomi siinä sivussa, kun ei ole mahdollista päästä avoimen yliopiston kautta. Haluan myös vähän ravistella ajatusta siitä, että ei nähdä muita uravaihtoehtoja kuin psykologia. On toki hyvä asia panostaa 100% pääsykokeisiin tai ylioppilaskirjoituksiin mutta jos näyttää siltä, että tavoite on omalta osalta epärealistinen niin pitää mennä eteenpäin, katsoa muita vaihtoehtoja eikä katkeroitua. Ei kannata tuhlata aikaa ja henkistä energiaa tappelemaan asioita vastaan, joihin ei voi vaikuttaa eli tässä tapauksessa yliopistojen autonomia opiskelijavalinnan suhteen. Joku kommentoija esim väitti, että hän syrjäytyy jos ei pääse opiskelemaan psykaa yliopistoon. Ihan käsittämätöntä.

Oon tästä osittain samaa mieltä. Avoimesta yliopistosta voi ostaa opintoja kuka vaan kenellä on rahaa, eikä niissä opinnoissa pärjääminenkään lopulta ole hirvittävän harvinaista. Psykalle otetaan sisään hyvin pieni parhaimmisto hakijoista, joten olisi hölmöä, jos muilla keinoilla (ja rahalla) hankitut opinnot auttaisi sisäänpääsyssä jos yksinkertaisesti parempiakin hakijoita on olemassa. Nopea valmistuminen olisi tietenkin yliopistolle etu, mutta ihan hyvä ettei näin karuun säästökeskeiseen ajatteluun mennä hakupainealalla vaan halutaan sisään parhaimmat hakijat. Psykalle pääseminen ei ole mikään ihmisoikeus. Syrjäytymisestä voisi puhua jos ei tosiaankaan pääsee mihinkään vähänkään kiinnostavalle alalle, mutta 5 % sisäänpääsyprosenttien kanssa sellaisesta ei voi puhua.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin vähän ihmettelen että minkä takia kirjoituksiin pitää ilmoittautua niin hyvissä ajoin, paljon järkevämmältä tuntuisi että voisit ilmoittautua vasta sen jälkeen kun tiedät, oletko saanut opiskelupaikan. Noh ajattelin ilmoittautua korottelemaan joka tapauksessa kun ei se muutama kymppi hukkaan heitettyä rahaa pahalta tunnu jos pääsisikin amk-kokeella sisään.

Tää on kyllä hölmöä, mutta tosiaan muutamista kympeistä kyse. Ette te sitä sitten harmittele jos pääsettekin sisään, eli ehdottomasti korottelemaan. Toivottavasti kuitenkin lähivuosina tätä muutetaan!

Minkä takia sitten esim. Ruotsissa avoin väylä on havaittu ihan hyväksi? Siellä mun mielestä valmistuu ihan yhtä hyviä esim. lääkäreitä ku muuallaki.

Vierailija kirjoitti:

Täällä äitiyslomalla oleva psykologi joka on satunnaisesti seurannut tätä ketjua. Tiedän mielipiteeni ärsyttävän, mutta siltikin kommentoin. Uskon, että yliopistot eivät missään nimessä _halua_ avoimessa yliopistossa opiskelleita, vuosi toisensa jälkeen pääsykokeissa epäonnistuneita hakijoita eikä siten haluta perustaa mitään avoimen yliopiston väylää. Yliopistoilla on yksinkertaisesti mahdollista poimia hakijoiden joukosta rusinat pullasta kun kovatasoisia hakijoita on paljon. Yliopistot ovat huomanneet, että hyvä lukiosuoriutuminen korreloi eniten opintomenestyksen ja valmistumisen aikataulun kanssa. Miksi yliopistot haluaisivat ottaa riskillä sisään opiskelijoita, jotka eivät pärjää pääsykokeissa ja lukio on mennyt penkin alle? Jos hyvistä hakijoista olisi pulaa, tilanne olisi toki eri.

Lisäksi monille ikuisuushakijoille käsitys psykologiasta tieteenä ja uravaihtoehtona on epärealistinen ja jollain tavalla vääristynyt. Nähdään psykologin työ jotenkin maagisen jännittävänä ja suhtaudutaan koko alaan siten, että se on jotain tajunnan räjäyttävää, jossa ihmismielen salat (omat ja toisten) paljastuvat. Voi olla haave omien traumojen hoidattamisesta tai vääränlainen yliempaattisuus ja auttamisen halu, mitä tässäkin ketjussa näkee. Esim "kyllä olisin hyvä psykologi kun olen niin empaattinen ja ymmärtäväinen ja autan vapaa-ajalla aina kavereita ja kuuntelen heidän huolia". Tuolla ei ole mitään sen kanssa tekemistä miten psykologian opinnot menisivät tai miten töissä sujuisi eli kuinka hyvä psykologi olisi.

Anteeksi negatiivinen kirjoitus mutta turhauduin lukiessani kommentteja, joissa haukuttiin yliopistot ja koko Suomi siinä sivussa, kun ei ole mahdollista päästä avoimen yliopiston kautta. Haluan myös vähän ravistella ajatusta siitä, että ei nähdä muita uravaihtoehtoja kuin psykologia. On toki hyvä asia panostaa 100% pääsykokeisiin tai ylioppilaskirjoituksiin mutta jos näyttää siltä, että tavoite on omalta osalta epärealistinen niin pitää mennä eteenpäin, katsoa muita vaihtoehtoja eikä katkeroitua. Ei kannata tuhlata aikaa ja henkistä energiaa tappelemaan asioita vastaan, joihin ei voi vaikuttaa eli tässä tapauksessa yliopistojen autonomia opiskelijavalinnan suhteen. Joku kommentoija esim väitti, että hän syrjäytyy jos ei pääse opiskelemaan psykaa yliopistoon. Ihan käsittämätöntä.

Hyvä kommentti! Tätä se realistinen totuus on. Itseäni psykologia kiinnostaa etenkin teoriassa, mutta en tiedä, onko se ammattina se, mitä haluan oikeasti tehdä. Jos haluat, kertoisitko millaista sun työ todellisuudessa on? Mulle on ainakin jollain tavalla epäselvää se, mitä psykologin työpäivään todella kuuluu. Tiedän kyllä kaikki mahdolliset uravaihtoehdot, mutta se työ on varmasti paljon muutakin kuin muiden huolien kuuntelua ja lempeää hymähtelyä. Mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä äitiyslomalla oleva psykologi joka on satunnaisesti seurannut tätä ketjua. Tiedän mielipiteeni ärsyttävän, mutta siltikin kommentoin. Uskon, että yliopistot eivät missään nimessä _halua_ avoimessa yliopistossa opiskelleita, vuosi toisensa jälkeen pääsykokeissa epäonnistuneita hakijoita eikä siten haluta perustaa mitään avoimen yliopiston väylää. Yliopistoilla on yksinkertaisesti mahdollista poimia hakijoiden joukosta rusinat pullasta kun kovatasoisia hakijoita on paljon. Yliopistot ovat huomanneet, että hyvä lukiosuoriutuminen korreloi eniten opintomenestyksen ja valmistumisen aikataulun kanssa. Miksi yliopistot haluaisivat ottaa riskillä sisään opiskelijoita, jotka eivät pärjää pääsykokeissa ja lukio on mennyt penkin alle? Jos hyvistä hakijoista olisi pulaa, tilanne olisi toki eri.

Lisäksi monille ikuisuushakijoille käsitys psykologiasta tieteenä ja uravaihtoehtona on epärealistinen ja jollain tavalla vääristynyt. Nähdään psykologin työ jotenkin maagisen jännittävänä ja suhtaudutaan koko alaan siten, että se on jotain tajunnan räjäyttävää, jossa ihmismielen salat (omat ja toisten) paljastuvat. Voi olla haave omien traumojen hoidattamisesta tai vääränlainen yliempaattisuus ja auttamisen halu, mitä tässäkin ketjussa näkee. Esim "kyllä olisin hyvä psykologi kun olen niin empaattinen ja ymmärtäväinen ja autan vapaa-ajalla aina kavereita ja kuuntelen heidän huolia". Tuolla ei ole mitään sen kanssa tekemistä miten psykologian opinnot menisivät tai miten töissä sujuisi eli kuinka hyvä psykologi olisi.

Anteeksi negatiivinen kirjoitus mutta turhauduin lukiessani kommentteja, joissa haukuttiin yliopistot ja koko Suomi siinä sivussa, kun ei ole mahdollista päästä avoimen yliopiston kautta. Haluan myös vähän ravistella ajatusta siitä, että ei nähdä muita uravaihtoehtoja kuin psykologia. On toki hyvä asia panostaa 100% pääsykokeisiin tai ylioppilaskirjoituksiin mutta jos näyttää siltä, että tavoite on omalta osalta epärealistinen niin pitää mennä eteenpäin, katsoa muita vaihtoehtoja eikä katkeroitua. Ei kannata tuhlata aikaa ja henkistä energiaa tappelemaan asioita vastaan, joihin ei voi vaikuttaa eli tässä tapauksessa yliopistojen autonomia opiskelijavalinnan suhteen. Joku kommentoija esim väitti, että hän syrjäytyy jos ei pääse opiskelemaan psykaa yliopistoon. Ihan käsittämätöntä.

Hyvä kommentti! Sait puettua omat ajatukseni hyvin sanoiksi. Ja nimenomaan, mä en myöskään halua lannistaa ketään tms, mut jossain vaiheessa on vaan omaksi parhaaksi miettiä, riittääkö oma kapasiteetti. Jos on vaikka 5 vuotta hakenut, niin kyllä muita vaihtoehtoja kannattaa ihan oman hyvinvoinnin takia harkita. Jokainen ei voi olla psykologi, lääkäri tai lakimies. Karu totuus :/

En halua lannistaa MUTTA haluan lannistaa. Voi luoja jos ois jokaista lannistajaa elämässään kuunnellut ni oisin varmaan katuokassa.

Kuinka moni palaa töihin ennen amk koetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jätät väliin tietty.

Joo älä ota opiskelupaikkaa vastaan, ni pääset syksyllä kirjoituksiin.

...

Minä vastaan nyt kunnolla: olen kuullut, että ylioppilaskirjoitukset voi kyllä perua painavasta syystä, mutta en usko, että "opiskelupaikan saanti" riittää syyksi. Sitten vaan menet sinne kirjotuksiin läpällä😂

Oletko pääsemässä ykkösvaihtoehtoon? Eli jos niin jätät kirjoitukset väliin. Ellet niin mene kirjoituksiin ja jätä opiskelupaikka. Ollakko vai eikö olla.

Samaa mieltä! Ja väite, että avoimen opinnoissa pärjääminen osoittaa että opiskelupaikka pitäisi saada menee myös ohi maalin. Valinnoilla yliopisto pääsee valitsemaan ne kaikkein onnistuneimmat. Vaikka opinnot sujuisi avoimessa hyvin muillakin, niin jollain tavalla ovat kuitenkin heikompia kun lukio mennyt penkin alle ja pääsykoe liian heikosti. Eihän avoimen tai muidenkaan kurssien tarkoitus ole karsia. Mun kokemuksen mukaan niistä saa tosi helposti kelpo arvosanan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä äitiyslomalla oleva psykologi joka on satunnaisesti seurannut tätä ketjua. Tiedän mielipiteeni ärsyttävän, mutta siltikin kommentoin. Uskon, että yliopistot eivät missään nimessä _halua_ avoimessa yliopistossa opiskelleita, vuosi toisensa jälkeen pääsykokeissa epäonnistuneita hakijoita eikä siten haluta perustaa mitään avoimen yliopiston väylää. Yliopistoilla on yksinkertaisesti mahdollista poimia hakijoiden joukosta rusinat pullasta kun kovatasoisia hakijoita on paljon. Yliopistot ovat huomanneet, että hyvä lukiosuoriutuminen korreloi eniten opintomenestyksen ja valmistumisen aikataulun kanssa. Miksi yliopistot haluaisivat ottaa riskillä sisään opiskelijoita, jotka eivät pärjää pääsykokeissa ja lukio on mennyt penkin alle? Jos hyvistä hakijoista olisi pulaa, tilanne olisi toki eri.

Lisäksi monille ikuisuushakijoille käsitys psykologiasta tieteenä ja uravaihtoehtona on epärealistinen ja jollain tavalla vääristynyt. Nähdään psykologin työ jotenkin maagisen jännittävänä ja suhtaudutaan koko alaan siten, että se on jotain tajunnan räjäyttävää, jossa ihmismielen salat (omat ja toisten) paljastuvat. Voi olla haave omien traumojen hoidattamisesta tai vääränlainen yliempaattisuus ja auttamisen halu, mitä tässäkin ketjussa näkee. Esim "kyllä olisin hyvä psykologi kun olen niin empaattinen ja ymmärtäväinen ja autan vapaa-ajalla aina kavereita ja kuuntelen heidän huolia". Tuolla ei ole mitään sen kanssa tekemistä miten psykologian opinnot menisivät tai miten töissä sujuisi eli kuinka hyvä psykologi olisi.

Anteeksi negatiivinen kirjoitus mutta turhauduin lukiessani kommentteja, joissa haukuttiin yliopistot ja koko Suomi siinä sivussa, kun ei ole mahdollista päästä avoimen yliopiston kautta. Haluan myös vähän ravistella ajatusta siitä, että ei nähdä muita uravaihtoehtoja kuin psykologia. On toki hyvä asia panostaa 100% pääsykokeisiin tai ylioppilaskirjoituksiin mutta jos näyttää siltä, että tavoite on omalta osalta epärealistinen niin pitää mennä eteenpäin, katsoa muita vaihtoehtoja eikä katkeroitua. Ei kannata tuhlata aikaa ja henkistä energiaa tappelemaan asioita vastaan, joihin ei voi vaikuttaa eli tässä tapauksessa yliopistojen autonomia opiskelijavalinnan suhteen. Joku kommentoija esim väitti, että hän syrjäytyy jos ei pääse opiskelemaan psykaa yliopistoon. Ihan käsittämätöntä.

Hyvä kommentti! Sait puettua omat ajatukseni hyvin sanoiksi. Ja nimenomaan, mä en myöskään halua lannistaa ketään tms, mut jossain vaiheessa on vaan omaksi parhaaksi miettiä, riittääkö oma kapasiteetti. Jos on vaikka 5 vuotta hakenut, niin kyllä muita vaihtoehtoja kannattaa ihan oman hyvinvoinnin takia harkita. Jokainen ei voi olla psykologi, lääkäri tai lakimies. Karu totuus :/

En halua lannistaa MUTTA haluan lannistaa. Voi luoja jos ois jokaista lannistajaa elämässään kuunnellut ni oisin varmaan katuokassa.

realisti kannattaa olla. Toisaalta kun tietää omat mahikset ja joku lannistaa niin täytyy ottaa omat ohjat.

Olen kyllä eri mieltä siinä, että kaikki psykalle päässeet olisi jotenkin hyviä alalle. Komea L rivi lukiosta ja henkilö voi olla täysi urpo joka ei pärjää esim sosiaalisissa tilanteissa ollenkaan.

Minakin kiinnostaa äitiyslomalaisen kuvaus työpäivästä. Olen 130op vailla valmis, ulkomailla opiskellut. Suomeen palattuani kouluttauduin toiseen ammattiin, mutta huomasin, että työolot alalla ovat ihan peestä. Tällä kertaa haluan olla tarkkana mihin päädyn. Kiinnostaisi kuullu minkälaisissa työoloissa, ristipaineissa, työnantajan odotuksissa toimii eri sektoreiden psykologit. Esim. koulu vs kliininen vs työ vs neuvola.

Vierailija kirjoitti:

Täällä äitiyslomalla oleva psykologi joka on satunnaisesti seurannut tätä ketjua. Tiedän mielipiteeni ärsyttävän, mutta siltikin kommentoin. Uskon, että yliopistot eivät missään nimessä _halua_ avoimessa yliopistossa opiskelleita, vuosi toisensa jälkeen pääsykokeissa epäonnistuneita hakijoita eikä siten haluta perustaa mitään avoimen yliopiston väylää. Yliopistoilla on yksinkertaisesti mahdollista poimia hakijoiden joukosta rusinat pullasta kun kovatasoisia hakijoita on paljon. Yliopistot ovat huomanneet, että hyvä lukiosuoriutuminen korreloi eniten opintomenestyksen ja valmistumisen aikataulun kanssa. Miksi yliopistot haluaisivat ottaa riskillä sisään opiskelijoita, jotka eivät pärjää pääsykokeissa ja lukio on mennyt penkin alle? Jos hyvistä hakijoista olisi pulaa, tilanne olisi toki eri.

Lisäksi monille ikuisuushakijoille käsitys psykologiasta tieteenä ja uravaihtoehtona on epärealistinen ja jollain tavalla vääristynyt. Nähdään psykologin työ jotenkin maagisen jännittävänä ja suhtaudutaan koko alaan siten, että se on jotain tajunnan räjäyttävää, jossa ihmismielen salat (omat ja toisten) paljastuvat. Voi olla haave omien traumojen hoidattamisesta tai vääränlainen yliempaattisuus ja auttamisen halu, mitä tässäkin ketjussa näkee. Esim "kyllä olisin hyvä psykologi kun olen niin empaattinen ja ymmärtäväinen ja autan vapaa-ajalla aina kavereita ja kuuntelen heidän huolia". Tuolla ei ole mitään sen kanssa tekemistä miten psykologian opinnot menisivät tai miten töissä sujuisi eli kuinka hyvä psykologi olisi.

Anteeksi negatiivinen kirjoitus mutta turhauduin lukiessani kommentteja, joissa haukuttiin yliopistot ja koko Suomi siinä sivussa, kun ei ole mahdollista päästä avoimen yliopiston kautta. Haluan myös vähän ravistella ajatusta siitä, että ei nähdä muita uravaihtoehtoja kuin psykologia. On toki hyvä asia panostaa 100% pääsykokeisiin tai ylioppilaskirjoituksiin mutta jos näyttää siltä, että tavoite on omalta osalta epärealistinen niin pitää mennä eteenpäin, katsoa muita vaihtoehtoja eikä katkeroitua. Ei kannata tuhlata aikaa ja henkistä energiaa tappelemaan asioita vastaan, joihin ei voi vaikuttaa eli tässä tapauksessa yliopistojen autonomia opiskelijavalinnan suhteen. Joku kommentoija esim väitti, että hän syrjäytyy jos ei pääse opiskelemaan psykaa yliopistoon. Ihan käsittämätöntä.

Olet täysin oikeassa! Kiitos viestistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä äitiyslomalla oleva psykologi joka on satunnaisesti seurannut tätä ketjua. Tiedän mielipiteeni ärsyttävän, mutta siltikin kommentoin. Uskon, että yliopistot eivät missään nimessä _halua_ avoimessa yliopistossa opiskelleita, vuosi toisensa jälkeen pääsykokeissa epäonnistuneita hakijoita eikä siten haluta perustaa mitään avoimen yliopiston väylää. Yliopistoilla on yksinkertaisesti mahdollista poimia hakijoiden joukosta rusinat pullasta kun kovatasoisia hakijoita on paljon. Yliopistot ovat huomanneet, että hyvä lukiosuoriutuminen korreloi eniten opintomenestyksen ja valmistumisen aikataulun kanssa. Miksi yliopistot haluaisivat ottaa riskillä sisään opiskelijoita, jotka eivät pärjää pääsykokeissa ja lukio on mennyt penkin alle? Jos hyvistä hakijoista olisi pulaa, tilanne olisi toki eri.

Lisäksi monille ikuisuushakijoille käsitys psykologiasta tieteenä ja uravaihtoehtona on epärealistinen ja jollain tavalla vääristynyt. Nähdään psykologin työ jotenkin maagisen jännittävänä ja suhtaudutaan koko alaan siten, että se on jotain tajunnan räjäyttävää, jossa ihmismielen salat (omat ja toisten) paljastuvat. Voi olla haave omien traumojen hoidattamisesta tai vääränlainen yliempaattisuus ja auttamisen halu, mitä tässäkin ketjussa näkee. Esim "kyllä olisin hyvä psykologi kun olen niin empaattinen ja ymmärtäväinen ja autan vapaa-ajalla aina kavereita ja kuuntelen heidän huolia". Tuolla ei ole mitään sen kanssa tekemistä miten psykologian opinnot menisivät tai miten töissä sujuisi eli kuinka hyvä psykologi olisi.

Anteeksi negatiivinen kirjoitus mutta turhauduin lukiessani kommentteja, joissa haukuttiin yliopistot ja koko Suomi siinä sivussa, kun ei ole mahdollista päästä avoimen yliopiston kautta. Haluan myös vähän ravistella ajatusta siitä, että ei nähdä muita uravaihtoehtoja kuin psykologia. On toki hyvä asia panostaa 100% pääsykokeisiin tai ylioppilaskirjoituksiin mutta jos näyttää siltä, että tavoite on omalta osalta epärealistinen niin pitää mennä eteenpäin, katsoa muita vaihtoehtoja eikä katkeroitua. Ei kannata tuhlata aikaa ja henkistä energiaa tappelemaan asioita vastaan, joihin ei voi vaikuttaa eli tässä tapauksessa yliopistojen autonomia opiskelijavalinnan suhteen. Joku kommentoija esim väitti, että hän syrjäytyy jos ei pääse opiskelemaan psykaa yliopistoon. Ihan käsittämätöntä.

Hyvä kommentti! Sait puettua omat ajatukseni hyvin sanoiksi. Ja nimenomaan, mä en myöskään halua lannistaa ketään tms, mut jossain vaiheessa on vaan omaksi parhaaksi miettiä, riittääkö oma kapasiteetti. Jos on vaikka 5 vuotta hakenut, niin kyllä muita vaihtoehtoja kannattaa ihan oman hyvinvoinnin takia harkita. Jokainen ei voi olla psykologi, lääkäri tai lakimies. Karu totuus :/

En halua lannistaa MUTTA haluan lannistaa. Voi luoja jos ois jokaista lannistajaa elämässään kuunnellut ni oisin varmaan katuokassa.

realisti kannattaa olla. Toisaalta kun tietää omat mahikset ja joku lannistaa niin täytyy ottaa omat ohjat.

Ei tota kommenttia kannata ottaa lannistamisena, jos uskoo omiin mahdollisuuksiinsa päästä sisään niillä keinoilla jotka on olemassa. Ei kuitenkaan kannata jäädä haikailemaan oikoteiden ja avoimen väylien perään ja harmitella jo käytyjä avoimen opintoja. Kukaan ei ole koskaan luvannut, että niistä olisi apua ennen sisäänpääsyä. Jos uskoo olevansa paikan ansainnut, niin sitten vaan panostaa kaikkensa siihen että on joku vuosi sen pikkuruisen parhaimmiston joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä eri mieltä siinä, että kaikki psykalle päässeet olisi jotenkin hyviä alalle. Komea L rivi lukiosta ja henkilö voi olla täysi urpo joka ei pärjää esim sosiaalisissa tilanteissa ollenkaan.

Eihän niin väitettykään, vaan että ilmeisesti on havaittu, että lukiosuoriutuminen korreloi eniten opintomenestyksen ja valmistumisen aikataulun kanssa. Se että joku korreloi jonkun kanssa ei tarkoita sitä että kaikilla yksilöillä tämä asia toteutuisi. Millä tahansa valintatavalla mukaan mahtuu täysiä urpoja.