Psykologia 2020
Aloitan tän ketjun hyvissä ajoin Psykologia 2019 -ketjun innoittamana. En kirjotellut siihen paljonkaan, mutta sain tukea ja vinkkejä siitä. Pyrin nyt ekaa kertaa ja ilmeisesti parin kymmenen koepisteen päähän jäi. Haaveena sisäänpääsy 2020. Onnittelut sisään päässeille, mutta aletaan toistemme tsemppaaminen tulevaan hyvissä ajoin!
Eli, julistan vuoden 2020 pääsykokeisiin valmistautumiseen avatuksi. Itse lähden nyt kavereiden kanssa terassille ja aloitan huomenna :)
Kommentit (8137)
Huh, mitä vastakkainasettelua täällä viljellään!
Tämä on monella tavalla hyvin poikkeuksellinen vuosi, ja tältä palstalta jos joltain luulisi löytyvän ymmärrystä puolin ja toisin, vaikka ei samaa mieltä oltaisikaan.
Ei ole tarpeen dissata poikkeuksellisen suurta joukkoa suoraan todistuksella pääseviä, mutta ei myöskään väheksyä todistusvalintojen ulkopuolelle jääneitä kokeisiin pänttääjiä.
Ja tämä avoin yliopisto -jankkaus menee jo aivan ihme sfääreihin! Aivan samoja kursseja samoilla vaatimuksilla siellä on, ja se jos jokin on loistava tapa saada pintaraapaisu siihen, mitä psykologia on yliopistossa. Eivät ne missään tapauksessa turhia ole, ja aineopinnot suorittamalla saa hakukelpoisuuden maisterihakuun, mikä on oivallinen väylä vanhemmille jo korkeakoulutetuille hakijoille. Niitä paikkoja voisi olla enemmän, ja itse olen kovin pahoillani Joensuun maisteriohjelman lopettamisesta.
Monella muulla alalla on jo käytössä avoimen väylä, joten en ymmärrä, miksi olisi niin outoa, jos sellainen olisi psykologiassakin. Käytännön toteutus varmasti osoittautuisi todella haastavaksi, koska halukkaita hakijoita parhailla arvosanoilla olisi moninkertainen määrä mahdollisiin paikkoihin nähden, mutta ajatuksena se on ihan perusteltu.
Haluan myös muistuttaa, että eivät kaikki kokeella hakijat ole jotain sarjaepäonnistujia, joilla lukio on mennyt penkin alle, vaan esimerkiksi aikuisia, joiden hyvillä tai loistavillakaan yo-papereilla ei vaan enää tee yhtään mitään.
Ja vielä loppuun ensikertalaiskiintiöstä. Jos se vain olisikin sellaisille x vuotta sitten toiselta asteelta valmistuneille, joilla ei vielä ole opiskelupaikkaa, se täyttäisi kaunis ajatus- tarkoituksensa. Nyt se mielestäni vain lisää syrjäytymisen vaaraa, kun nuoret roikkuvat pätkätöissä ilman koulutusta vuosikausia, koska eivät halua menettää kullanarvoista etua.
Toivotan kaikille tsemppiä ja onnea - ja ennen kaikkea toinen toistemme ymmärtämistä eriävistä mielipiteistä huolimatta!
Tuntuu hiukan pelottavalta, että psykologiksi haluava leimaa huonosti lukiossamenestyneet automaattisesti heikommaksi materiaaliksi - osittain näin voi toki olla, mutta olosuhteetkin vaikuttavat paljon.
Koska korrelaatio ei suoraan tarkoita kausaliteettia ei voi vetää liian kovia johtopäätöksiä elämässä menestymiseen liittyvissä asioissa.
Siksi kannatan kiintiötöntä valintatapaa, jonka jo aiemmin kuvasin (50 % tod., 45 % koe ja 5 % mahdolliset vaihtoehtoiset valinnat, esim. ulkomailla suoritetut laajat psykan opinnot, kotimaiset maisterit joilla 60-> op psykaa vähintään hyvin tiedoin ym.)
Kilpailu alalle on kovaa, eikä suosimiselle mistään syystä ole sijaa. Noissa kaikissa esittämissäni tavoissa on joutunut tekemään paljon työtä jossain vaiheessa elämäänsä. Työtä, johon läheskään kaikki eivät pysty.
DIA-valintaa on alettu syöttää Opintopolkuun. Ei taida tulla psyka tänään. :((
Se että psykalle pääsee papereilla sisään voi toki korreloida sen kanssa miten hyvin pärjää opinnoissa ja kuinka nopeasti valmistuu. Onkohan tästä osoittaa jotakin tutkimusta? Toinen asia sitten miten hyviä psykologeja näistä monen L:n kirjoittajista saadaan.
Jos on motivoitunut opiskelemaan oppimistulokset on yleensä hyviä ja sisäistettyjä, ja näitä on varmasti niissä avoimen puolella opiskelleissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä äitiyslomalla oleva psykologi joka on satunnaisesti seurannut tätä ketjua. Tiedän mielipiteeni ärsyttävän, mutta siltikin kommentoin. Uskon, että yliopistot eivät missään nimessä _halua_ avoimessa yliopistossa opiskelleita, vuosi toisensa jälkeen pääsykokeissa epäonnistuneita hakijoita eikä siten haluta perustaa mitään avoimen yliopiston väylää. Yliopistoilla on yksinkertaisesti mahdollista poimia hakijoiden joukosta rusinat pullasta kun kovatasoisia hakijoita on paljon. Yliopistot ovat huomanneet, että hyvä lukiosuoriutuminen korreloi eniten opintomenestyksen ja valmistumisen aikataulun kanssa. Miksi yliopistot haluaisivat ottaa riskillä sisään opiskelijoita, jotka eivät pärjää pääsykokeissa ja lukio on mennyt penkin alle? Jos hyvistä hakijoista olisi pulaa, tilanne olisi toki eri.
Lisäksi monille ikuisuushakijoille käsitys psykologiasta tieteenä ja uravaihtoehtona on epärealistinen ja jollain tavalla vääristynyt. Nähdään psykologin työ jotenkin maagisen jännittävänä ja suhtaudutaan koko alaan siten, että se on jotain tajunnan räjäyttävää, jossa ihmismielen salat (omat ja toisten) paljastuvat. Voi olla haave omien traumojen hoidattamisesta tai vääränlainen yliempaattisuus ja auttamisen halu, mitä tässäkin ketjussa näkee. Esim "kyllä olisin hyvä psykologi kun olen niin empaattinen ja ymmärtäväinen ja autan vapaa-ajalla aina kavereita ja kuuntelen heidän huolia". Tuolla ei ole mitään sen kanssa tekemistä miten psykologian opinnot menisivät tai miten töissä sujuisi eli kuinka hyvä psykologi olisi.
Anteeksi negatiivinen kirjoitus mutta turhauduin lukiessani kommentteja, joissa haukuttiin yliopistot ja koko Suomi siinä sivussa, kun ei ole mahdollista päästä avoimen yliopiston kautta. Haluan myös vähän ravistella ajatusta siitä, että ei nähdä muita uravaihtoehtoja kuin psykologia. On toki hyvä asia panostaa 100% pääsykokeisiin tai ylioppilaskirjoituksiin mutta jos näyttää siltä, että tavoite on omalta osalta epärealistinen niin pitää mennä eteenpäin, katsoa muita vaihtoehtoja eikä katkeroitua. Ei kannata tuhlata aikaa ja henkistä energiaa tappelemaan asioita vastaan, joihin ei voi vaikuttaa eli tässä tapauksessa yliopistojen autonomia opiskelijavalinnan suhteen. Joku kommentoija esim väitti, että hän syrjäytyy jos ei pääse opiskelemaan psykaa yliopistoon. Ihan käsittämätöntä.
Ota huomioon, että niistä päivistä, kun itse pääsit opiskelemaa, sisäänpääsy on vaikeutunut merkittävästi etenkin hakijamäärän suuren kasvun myötä. Voi siis olla, että et itsekään olisi päässyt opiskelemaan nykyisin.
Toiseksi ei-ensikertalaisten asemaa on heikennetty murto-osaan. Esimerkiksi Helsinkiin ei-ensikertalaisen pitää olla noin parhaassa 4 PROMILLESSA, ei prosentissa. Turku ja Tampere on prosenteiltaan (promilleiltaan) vielä pienemmät. Kokeessa ei siis tarvitse epäonnistua kuin yhden pienen laskuvirheen tai stressissä tulleen huolimattomuusvirheen verran.
Ei-ensikertalaisille ei ole muuta väylää kuin pääsykoe. Jos olisin ensikertalainen, menisin korottamaan LEEEMM-papereitani, koska se on huomattavasti helpompaa kuin pärjätä yhtenä vuoden päivänä yhdessä kokeessa, johon suurin osa laittaa todella kaikkensa peliin. Lukiota on 8 vuotta ja silloin luulin, että pääsykoe on se mikä ratkaisee. Minnekään ei tainnut päästä pelkillä papereilla.
Todistusvalinta on virhe, joka kostautuu yliopistoille ja yhteiskunnalle lähivuosina. Lukiosta vasta valmistuneet harvoin tietävät, mitä mikäkin ala oikeasti pitää sisällään. Pääsykokeet helpottavat ensimmäisen syksyn urakkaa, joten niiden jättämisellä välistä todistusvalinnassa ei saavuteta yhtikäs mitään. Päin vastoin, nyt on jouduttu laskemaan peruskurssien rimaa ainakin kauppakorkeassa.
Varakkaiden koulutettujen vanhempien painostamat lapset kirjoittavat "oikeat" aineet ja otsalohkon ollessa vielä kehitteillä hakevat sinne, minne heidän odotetaan hakevan. Jos sattuu olemaan monen L:n paperit, niin on aika suuri kiusaus hakea lääkikseen tai psykalle, vain koska se on niin helppoa niillä papereilla. Seurauksena on drop outteja ja työhönsä kyllästyneitä ammattilaisia.
Ensikertalaiskiintiöiden vuoksi kokeessa epäonnistuvat ensikertalaiset eivät voi mennä kokeilemaan toista alaa, joka voisikin yllättää heidät positiivisesti ja sopia psykologiaa paremmin. Väärin valitseminen on nykysysteemillä raskas virhe. Koetko psykologina, että lukio-ikäinen on niin kypsä, että voi tehdä näin lopullisia valintoja elämästään?
Avoimen väylä olisi hyvä vähintään jonkinlaisena yhdistelmänä. Avoimen väylästä on tietääkseni Suomessakin jo hyvin positiivisia tuloksia. Valitut opiskelijat ovat motivoituneempia ja suorittavat tutkintonsa loppuun. Avoimen kautta opiskelija saa realistisen käsityksen oppialasta. Avoimen kurssit ovat tasoltaan täysin yliopistokursseja vastaavia (joillain kursseilla onkin sekaisin tutkinto-opiskelijoita ja avoimen opiskelijoita). Avoimen väylässä yleensä vaatimuksena on erittäin kovat arvosanat 4 tai 5, joillaisiin keskiarvoihin harva pääaineopiskelija yltää. Tämän voi yhdistää pääsykokeeseen tms. eli näin kovan hakupaineen alalla avoin ei välttämättä sellaisenaan olisi suora väylä.
Olen lukenut pari psykologian peruskurssia yhdessä isoimmista yliopistoista (sivuaineopiskelijana). Psykologian pääaineopiskelijat eivät tosiaan olleet ainakaan motivoituneempia kuin minä sen perusteella, mitä heidän keskustelujaan kuuntelin. Kognitio-neurotentin suuri osa läpäisee rimaa hipoen. Sadoista pääaineopiskelijoista 15 sai sinä vuonna saman tai paremman arvosanan kuin minä, vaikka en ole pääaineopiskelija.
Olen samaa mieltä, että jos viisi kertaa epäonnistuu kokeessa, kannattaa miettiä asioita uudelleen. Emme kuitenkaan tiedä, mikä näillä ihmisillä on elämäntilanne ja ajatusmaailma, joten en lähde tuomitsemaan. Itse haen nyt ensimmäistä kertaa ja uskon mahdollisuuksiini päästä tänä tai ensi vuonna. Tästä vuodesta kukaan ei oikein tiedä, mitä tapahtuu ja mitkä mahdollisuudet kokeessa lopulta ovat.
Sisäänpääsy % on ollut sama 5% myös silloin kun pyrin ja pääsin. Jokaisella sukupolvella on tietynlainen ainutkertaisuuden illuusio ja sama ilmiö näkyy tässä. Kuvitelma siis siitä, että "meille tämä on erittäin hankalaa ja muut pääsivät helpommalla". En siis halua vähätellä luku-urakkaa enkä lannistaa mutta haluan muistuttaa, ettei maailma kaadu siihen jos ura psykologina ei toteutuisi.
En tiedä, minä vuonna hait. Jos tutkit hakumääriä, ne ovat kasvaneet merkittävästi. Esim Turussa neljän vuoden aikana 1500sta joka vuosi nykyiseen lähes 3000:n, eli kaksinkertaiseksi. Jyväskylässä on ilmeisesti paikkoja lisätty joku vuosi, ehkä Joensuussa, mutta kokonaisuutena data on silti argumenttiasi vastaan.
Vipusen raportista: 2015 sisäänpääsyprosentti yhteensä 6,3% (hakijoita 4709).
2016 -- 6,4 %
2019 -- 5,5 %
2020 -- 3,7 % (hakijoita 6630 ja jos yhteisvalinnan sivuilta löysin kaikki kohteet, niin 243 valitaan stadin maisteri mukaan luettuna)
Trendi on ollut varsin selkeä. Mahdollisuudet prosentteina ovat pelkästään näinä vuosina siis lähes puolittuneet, eli jos et ollut hakiessasi parhaassa puoliskossa, niin et ehkä olisi päässyt enää nykyisin. Kyse ei ole mistään illuusiosta, valitettavasti.
Tässä vielä ko raportti, jos jota kuta kiinnostaa. https://vipunen.fi/fi-fi/_layouts/15/xlviewer.aspx?id=/fi-fi/Raportit/H…
Minustakin avoimen opinnot on hyödyllinen välivuosien viettotapa ja niistähän on tosi suuri hyöty kun pääsee sisään. Itse vaan pidän avoimen väylää monin tavoin ongelmallisena (erilaiset arviointitavat, erottelevuus, maksullisuus) ja koen että hakijoiden parhaimmisto löydetään näin laajasta hakijakunnasta paremmin ja ennen kaikkea reilummin muilla keinoin. Erinomaisia hakijoita on niiiin paljon ja psyka on aivan uskomattoman yleinen aine lukea avoimessa/sivuaineena, niin avoimen väylä tulisi varmaan aivan liian suosituksi ja pääsy siinäkin todella hankalaksi.
Harmittaa, että jotkut on kokenut täällä viestit avoimen opintojen väheksymiseksi. Itse en näe sellaista tapahtuneen. Opinnot on yhtä arvokkaita kun pääaineena suoritetutkin (suuri osahan on psykalle päästessä tehnyt psykan opintoja jo), mutta kyse on vaan siitä kuuluuko niillä saada etua haussa. Mielipiteitä on monia, ei triggeröidytä nyt erilaisista mielipiteistä liikoja.
Vierailija kirjoitti:
Se että psykalle pääsee papereilla sisään voi toki korreloida sen kanssa miten hyvin pärjää opinnoissa ja kuinka nopeasti valmistuu. Onkohan tästä osoittaa jotakin tutkimusta? Toinen asia sitten miten hyviä psykologeja näistä monen L:n kirjoittajista saadaan.
Jos on motivoitunut opiskelemaan oppimistulokset on yleensä hyviä ja sisäistettyjä, ja näitä on varmasti niissä avoimen puolella opiskelleissa.
Varmasti oikein hyviä psykologeja heistä saadaan, niin kuin myös niistä kellä on jo opintoja alla.
5,5 vuotta valmistaa psykologiksi, ei yo-todistus tai avoimen opinnot tai elämänkokemus. Oikeasti hakijoista todella suuri osa on sellaisia, joista tulisi aivan loistavia psykologeja, muistakaa se. Alalle ei vaan mahdu kaikki. Kaikkia soveltuvia ei vaan voida ottaa sisään. Se on hyvä muistaa myös silloin, jos koulupaikkaa ei tänä vuonna tule. Se ei kerro mitään siitä, tulisiko sinusta hyvä psykologi tai pärjäisitkö psykalle. Se kertoo vain sen, ettet mahtunut keinotekoisten rajojen sisäpuolelle tänä vuonna.
Tsemppiä odotteluun kaikille ja pääsykokeeseen niille kenellä se on edessä!
Sekä lääkikseen, psykalle että logopediaan saisi kyllä maltillisesti lisätä aloituspaikkoja, sillä kaikista on pulaa vähintäänkin alueellisesti. Ainakin lääkärit itse ovat tätä vastaan, mitenköhän lienee psykologien laita?
Jos tulokset ei tänään tule, niin on enää kolme päivää mietittävä "tuleeko ne tänään??" Neljäntenä niiden on pakko tulla...viimeistään.
Jos aloituspaikat nousee, niin palkat laskee. En kyllä sitäkään haluaisi, koska yritän juuri paeta matalapalkka-alalta.
Tuleeko se nyt siis ainereaali samaan aikaan? Mistä oli tieto että muilla aloilla olisi tullu todari ja ainereaali yhtä aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko se nyt siis ainereaali samaan aikaan? Mistä oli tieto että muilla aloilla olisi tullu todari ja ainereaali yhtä aikaa?
Mantsa lienee ainoa ainereaalivalinta-ala, joka julkaistu. Siellä tuli yhtä aikaa.
Yläpeukku: uskon saavani todistusvalinnan tulokset tänään
Alapeukku: joudutaan vielä odottamaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko se nyt siis ainereaali samaan aikaan? Mistä oli tieto että muilla aloilla olisi tullu todari ja ainereaali yhtä aikaa?
Mantsa lienee ainoa ainereaalivalinta-ala, joka julkaistu. Siellä tuli yhtä aikaa.
Myös HY:n molekyylibiotieteet!
HYn sivuilla olevasta chatista kysyin ja vastasivat että todistusvalinta ja ainereaali tulevat samaan aikaan :)
Maakuntiin on ollut hankaluutta saada psykologeja, pääkaupunkiseudulla on tunkua ja palkat pohjamudissa. Ei tämä kyllä mikään onnen täyttymys ole, vaikka hakiessa niin ajattelinkin. Raskas ja vaativa työ, vastuuseen nähden todella huono liksa. Paremmassa asemassa ovat ne, joiden elämä on muualla, kuin stadissa. Esim HUS maksaa 3500, eikä se siitä juuri nouse. Jollain tämän työn arvostus ja sitä myötä palkkaus pitäisi saada kohdilleen, ennenkuin aletaan puskea vielä lisää psykologeja kilpailemaan pääkaupunkiseudun alipalkatuista paikoista.
Vierailija kirjoitti:
Jos aloituspaikat nousee, niin palkat laskee. En kyllä sitäkään haluaisi, koska yritän juuri paeta matalapalkka-alalta.
Yksilön kannaltahan tämä tietenkin menee näin. Kyllähän esimerkiksi niille jo valmistuneille lääkäreille on järkevämpää vastustaa kaikkea kilpailua alalla. Palkat pysyvät korkealla ja työpaikkansa saa melkeinpä valita.
Yhteiskunnallisesti se aloituspaikkojen lisääminen olisi kuitenkin tärkeää. On kestämätöntä, että esimerkiksi terveyskeskuslääkäreistä on osittain suorastaan huutava pula ja tästä syystä hoito viivästyy tai jää jopa kokonaan saamatta.
Täällä jännätään psykahakijoiden puolesta! Toivottavasti todistusvalinnan tulokset tulevat tänään. Tsemppiä kaikille!
T. Lääkikseen todistuksella päässyt
Tavallaan toi 5% sisäänpääsyprosentti on kuitenkin liioittelua, koska psykalle ei hae TOSISSAAN läheskään kaikki jotka sinne ylipäätään hakee. Siitä ei tietty saa mitään tarkkoja tilastoja että kuinka moni hakee tosissaan, mutta kuitenkin se on murto-osa koko hakijamäärästä. Ei tarvitse olla oikeasti parhaimmistoa jostain 5000 loistohakijan joukosta, vaan oikeasti niistä vain ehkä maksimissaan puolet jos sitäkään antaa kaikkensa haulle. Useimmiten sisäänpääsy on kuitenkin työmäärästä eikä lahjakkuudesta kiinni (vaikka totta kai jälkimmäinen vaikuttaa, mm. siihen että miten paljon niitä töitä joutuu tekemään). Kaikilla ei ole riittävää motivaatiota siihen kovaan työmäärään minkä psykalle pääsy vaatii, ja uskon, että pääasiassa sen takia on näitä tyyppejä jotka on hakeneet psykalle vaikka 5 vuotta mutta eivät paranna tulostaan pääsykokeissa juurikaan. Esim. tunnen yhden joka on lähinnä melko pintapuolisesti selaillut tilastoa ja panostanut artikkeleiden lukemiseen sitten kunnolla - ei vaan riitä.