Lue keskustelun säännöt.
Ei-uskovat: Miten reagoit jos joku sanoo rukoilevansa puolestasi?
26.06.2019 |
Olen itse uskossa ja tottunut siihen, että ihmisten puolesta rukoillaan. Se lipsahtaa joskus myös ei-uskovien kanssa ja joku ateistikaveri on sanonutkin, että pliis älä rukoile.
Onko se jotenkin loukkaavaa jos uskova sanoo noin, tai tuntuuko muuten epämiellyttävältä? En ole oikein ymmärtänyt tätä reaktiota.
Kommentit (136)
Kiusalliselta toivotukseltahan tuollainen "rukoilen puolestasi" näin ateistin korvaan kuulostaisi.
En ihan kohteliaisuussyistä tuosta enempia alkaisia änkyröimään, mutta en kyllä kiittäisikään. Ehkä joku "Aha" olisi sopiva vastaus toivotukseen.
Vaikutus lienee suunnilleen sama kuin jos sanoisin ev.lut. uskovaiselle, että uhraan illalla kananpojan hänen puolestaan tai muuten touhuilisin jotain hömelöä joka ei käy hänen järkeensä ja joka ei vaikuta mihinkään mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ai, kiva. Mä voin uhrata Odinille sun puolesta."
Tosin uskovaiselle mummolleni en sano mitään, en halua loukata häntä vaikka pidänkin hänen rukoilujaan typerinä.
en ole onneksi ollut tuollaisessa tilanteessa. Varmaan toteaisin, että älä suotta ja mainitsisin rukoustutkimuksista, joissa on todettu että rukouksen "toteutumisprosentti" on parhaimmillaan sama kuin sattuma. Eli tutkitusti turhaa hommaa.
Tuntemattomalle toteaisin, että voisko hän kunnioittaa minun ihmisoikeuksiani tai rukoilla itselleen parempaa älliä.
Joku aiemmilla sivuilla totesi että mitä haittaakaan rukoilusta on. Haitta on se että tehdään jotain odottaen tulosta, jota ei voi syntyä toiminnan tuloksena. Haitallisinta se on silloin, jos oikeasta hoidosta esim. terminaalisairaan kohdalla pidättäydytään koska Jeesus.
Vierailija kirjoitti:
Hukkasin kerran ison nipun avaimia. Työpaikassani oli henkilö, joka kuului helluntalaisiin. Hän kertoi, että rukoilee, että tärkeät avaimeni löytyisivät. Pyysin häntä kohteliaasti olemaan rukoilematta. En tiedä mikä minuun meni, mutta tunsin, etä avainten puolesta rukoileminen ei tuntunut soveliaalta, melkein rienaukselta.
Tuollainen pikkuasioissa rukoileminen on tosi tyypillistä helluntailaisille. Rukoillaan, että kadonnut bussikortti löytyy, ja kun se sitten yllättäen löytyy takin taskusta, herra on tehnyt suuren ihmeen ja antanut ihanan rukousvastauksen.
Kerron hakevani kirveen ja käsken häipymään. En pidä muutenkaan siitä että tullaan puhumaan omista harhaisista uskonasoista. Pitäisivät vain harhansa omana asianaan ja suunsa supussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon "kiitos", mutta mielessäni ajattelen "ei perkele...". Ihan kaunis ele toki, tulee olo että puolestarukoilija välittää.
On mielenkiintoinen pointti, että jotkut käsittävät rukouksen "pyhimyksenkehän kiillottamisena" tai oman taivasosuuden petaamisena. Itse en ole koskaan ajatellut sitä noin, eikä tietääkseni luterilainen kirkko opeta, että rukoilu antaa mitään pisteitä pelastumisen suhteen. Tärkeämpiä ovat lähimmäisenrakkaus ja toisten auttaminen. Tämä voi toki vaihdella kirkkokunnittain. -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei-uskova äitini kertoi, että hänen jalkakipunsa hellitti, kun uskovaiset sanoivat rukoilevansa hänen puolestaan. En tiedä, pitäisikö minun nyt uskoa tämän takia. No en ehkä ihan vielä. Jos lisää samanlaista tapahtuu, niin ehkä sitten. Mutta jos joku sanoisi rukoilevansa minun puolestani, niin sanoisin kai vain kiitos. Hyväähän hän tarkoittaa, mitäs siitä pahastumaan.
Ehkä suuttuisin sellaisessa tilanteessa, jossa uskova jotenkin paheksuisi elämäntilannettani ja sanoisi rukoilevansa puolestani, siis siinä mielessä, että "tulisin järkiini"tekisin parannuksen/jotenkin muutoin muuttaisin toimintaani hänen mielestään oikeaan suuntaan". Muutoin pidän sitä hyvän tahdon eleenä, nimenomaan sellaisessa tilanteessa, jossa ei muutoin voi oikeasti auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan minä en toivo tuota kenellekään.
Silti jos sinulle tarjotaan kaksi vaihtoehtoa maailmankaikkeudesta, valitset sen missä ei-uskovaiset joutuvat helvettiin. Sinun maailmankäsityksessäsi tulet aina olemaan monien muiden ihmisten yläpuolella ja aktiivisesti palvot uskontoa jonka oppien mukaan vääräuskoiset ja synnintekijät joutuvat helvettiin. Se "totuus" palaa jokaisen uskovaisen takaraivossa aina kun kohtaavat ei-uskovaisia.
Tuo ei ole totta. En todellakaan ajattele noin. Tuo on sinun käsityksesi kristinuskosta, joka projisoit minuun. Todellisuus on paljon monimutkaisempi.
"Kaksi vaihtoehtoa maailmankaikkeudesta". Mitkä ne kaksi vaihtoehtoa ovat? Luterilainen ja ateistinen maailma, vai? Maailmassa ja Suomessakin on kymmeniä kristinuskon alle sopivia uskontokuntia, joista osa ajattelee noin kuin sanoit ja osa ei. Uskaltaisin väittää, että suurin osa luterilaisista ei nykypäivänä ajattele tuolla tavalla. Molemmat veljeni ovat ei-uskovia, eivätkä vanhempani ajattele että he joutuvat helvettiin. Ihan iloisina tulivat veljenpojan nimiäisiinkin, vaikkei lasta kastettu.
Kristinuskoon kuuluu se ajatus, että jokainen ihminen on yhtä syntinen, ja vain Jumala on hyvä. Uskova ei siis ole parempi kuin toiset.
Minä valitsen uskoa Jumalaan, koska tarvitsen toivoa, että elämän jälkeen on jotain. Tarvitsen myös sitä tunnetta, että en ole yksin vaikka tilanne tuntuisi miten pelottavalta. Voin toki olla väärässä, mutta jos ei taivasta ole niin ei ole sitten mitään muutakaan, enkä pysty enää katumaan asiaa. Usko ei vie minulta mitään, antaa vain turvallisuudentunnetta ja elämyksiä. Se on elämässäni positiivinen asia, josta en halua luopua.
Olen enemmänkin agnostikko, mutta aika paljon ateismiin kallellani. Useamman kerran elämässäni minua on siunattu ja myös rukoiltu puolestani ja aina olen siitä ollut liikuttunut ja kiitollinen. Koska ne ihmiset ovat tarkoittaneet hyvää ja toivoneet minulle hyvää, enkä nyt osaa sellaisesta loukkaantua. Mukavaahan se olisi, jos maailmassa olisi joku hyvä jumala kuuntelemassa hyvien ihmisten rukouksia ja auttamassa, mitä vanhemmaksi vaan tulen niin sitäepätodennäköisempänä tätä pidän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
en ole onneksi ollut tuollaisessa tilanteessa. Varmaan toteaisin, että älä suotta ja mainitsisin rukoustutkimuksista, joissa on todettu että rukouksen "toteutumisprosentti" on parhaimmillaan sama kuin sattuma. Eli tutkitusti turhaa hommaa.
Tuntemattomalle toteaisin, että voisko hän kunnioittaa minun ihmisoikeuksiani tai rukoilla itselleen parempaa älliä.
Joku aiemmilla sivuilla totesi että mitä haittaakaan rukoilusta on. Haitta on se että tehdään jotain odottaen tulosta, jota ei voi syntyä toiminnan tuloksena. Haitallisinta se on silloin, jos oikeasta hoidosta esim. terminaalisairaan kohdalla pidättäydytään koska Jeesus.
En lukenut kaikkia kommentteja, mutta ehkä vastasit minulle. Tarkoitin tietysti sitä, että kohteelle ei ole mitään haittaa siitä, jos joku rukoilee hänen puolestaan, koska sillä ei ole yhtään mitään vaikutusta mihinkään. Sehän on aivan eri asia, jos joku kieltäytyy itse hoidoista tms, koska uskoo parantuvansa rukouksen avulla. Eri keskustelu se, ketä se sitten haittaa ja pitäisikö siihen jotenkin puuttua.
Sanoisin, että anna palaa.
Itse olen uskonnoton, en ateisti tai agnostikko. En koe vastaavien toivotusten olevan keneltäkään pois. Korkeintaan itse rukoilijan ajasta, jos oikeasti toteuttaa sanansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutama on kysynyt, tykkäisinkö jos puolestani tehdään jotain astrologisia juttuja/noitarituaaleja.
Astrologiset jutut eivät haittaa minua, vaikka en niihin uskokaan ja pidän niitä vähän hölmöinä. Niin kuin monet täällä pitävät minun uskomuksiani hölmöinä, joten reilu peli.
Noitarituaalit sen sijaan ovat minusta pelottavia ja yhdistän ne enemmän Saatanaan, joten saattaisin olla aika pelästynyt jos minun nimissäni olisi tehty jotain sellaista. Tietysti minulla voi olla väärä kuva noituudesta, ei pakanuus sinänsä ole minusta pelottava juttu. -AP
Minä yhdistän samalla lailla uskonnot negatiivisiin seikkoihin. Niiden varjolla on tehty paljon pahaa ja tehdään yhä, enkä halua olla niihin millään lailla kytköksissä. Sinun rukoustoivotuksesi siis voivat tuntua vastapuolesta ihan yhtä ikävältä kuin sinusta tuntuisi ajatus nimissäsi tehdyistä noitarituaaleista.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä nämä "ei kiitos" ateistit ovat jotenkin itseriittoista porukkaa.
Uskovatko he tieteeseen? Sekään ei ole eksaktia monellakaan alalla... eli virheitä sattuu ja tutkimustulokset saadaan näyttämään miltähalutaan.
Voi pyhä yksinkertaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti sanoisin vain "aha, okei...ihan miten vain...". Pidän rukoilua vähän turhanpäiväisenä, mutta jos joku haluaa niin tehdä, niin mitä se mua liikuttaa, en mä siitä nokkiini ota.
Minä luulen, että sinulla ei sitten ole ollut kovin isoja murheita. Kun lapsi on kuolemansairas, ottaa vastaan ne rukouksetkin. Ei niistä haittaakaan ole.
Mistäs tiedät? Jos voidaan uskoa, että niistä onhyötyä, niin yhtä hyvin niistä voi olla haittaakin.
No joo, mutta jos lapseni olisi kuolemansairas niin viimeinen asia mitä siihen kaipaisin olisi joku jeesustelija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään. Väittely on täydellistä ajanhukkaa, joten toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Väittelykö on siis ainoa tapa reagoida, joka sinulle tulee edes mieleen?
Toisen vakaumusta voi kunnioittaa, vaikkei sitä jakaisikaan itse.
Typeriä vakaumuksia ei pidä kunnioittaa, ne pitää kyseenalaistaa. Kaikki vakaumukset eivät ole yhtä järkeviä.
Vierailija kirjoitti:
En loukkaannu. Jos siis kyse on reaktiosta esim. johonkin vaikeaan elämäntilanteeseeni, eikä esim. että "rukoilen puolestasi, että löytäisit uskon" tai "rukoilen että jumala parantaisi sinut homoseksuaalisuudesta".
Tärkeintä on se, että kyseinen henkilö vilpittömästi toivoo minulle hyvää, tai toivoo parannusta vaikeaan tilanteeseen. Se rukoilu on minulle vain tavallaan sana, jolla tämä henkilö asian ilmaisee. En usko että uskovatkaan loukkaantuvat kun minä vastaavassa tilanteessa toivotan heille jaksamista tai voimia; he ehkä haluaisivat rukouksen, mutta jaksamisen toivottaminen on ikäänkuin minun kieleni sanoa että välitän ja toivon parasta.
Minusta on ihan turhaa tehdä niin isoa numeroa itsestään ja uskomattomuudestaan, kun toinen vain toivoo hyvää. Sitähän monet uskottomat kritisoivat juuri uskovissa, miten omaa uskoa tuputetaan ja siitä tehdään numero. Rukouksesta voi siis vain kiittää, sillä se on kyseisen ihmisen tapa myötäelää.
Niin, miksi siis pitää sitä rukousta tuputtaa? Ironiakello soi.
Vierailija kirjoitti:
Muutama on kysynyt, tykkäisinkö jos puolestani tehdään jotain astrologisia juttuja/noitarituaaleja.
Astrologiset jutut eivät haittaa minua, vaikka en niihin uskokaan ja pidän niitä vähän hölmöinä. Niin kuin monet täällä pitävät minun uskomuksiani hölmöinä, joten reilu peli.
Noitarituaalit sen sijaan ovat minusta pelottavia ja yhdistän ne enemmän Saatanaan, joten saattaisin olla aika pelästynyt jos minun nimissäni olisi tehty jotain sellaista. Tietysti minulla voi olla väärä kuva noituudesta, ei pakanuus sinänsä ole minusta pelottava juttu. -AP
Paljastan loppuratkaisun, molemmat ovat ihan yhtä turvallisia koska ovat täyttä huuhaata.
Sanon ei kiitos, auta mieluummin oikeasti. Rukoileminen on kirjaimellisesti vähintä, mitä voit tehdä. Se ei ole mitään. Se on tekopyhää oman sädekehän kiillotusta, että rukoilee jonkun asian puolesta sen sijaan, että tekisi jotain oikeaa sen eteen.