Lue keskustelun säännöt.
Ei-uskovat: Miten reagoit jos joku sanoo rukoilevansa puolestasi?
26.06.2019 |
Olen itse uskossa ja tottunut siihen, että ihmisten puolesta rukoillaan. Se lipsahtaa joskus myös ei-uskovien kanssa ja joku ateistikaveri on sanonutkin, että pliis älä rukoile.
Onko se jotenkin loukkaavaa jos uskova sanoo noin, tai tuntuuko muuten epämiellyttävältä? En ole oikein ymmärtänyt tätä reaktiota.
Kommentit (136)
Minulla on muutama lestadiolainen ystävä, ihan oikeasti mielestäni ystävä, vaikka on asioita, joista olemme todella eri mieltä, niistä olemme sopineet, että emme puhu, koska emme pääsisi yhteisymmärrykseen.
En osaa kuvitella, että he sanoisivat rukolleensa puolestani, vaikka ehkä tekisivät niin. Mutta jos,
tietenkin kiittäisin, koska haluaisivat minulle hyvää.
Satunnaisen lapun jakajan rukoukset eivät liikuttaisi, kohteliaisuudesta kiittäisin, ajatellen hänen omaa taivaspaikkaansa petaavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta mulle tuo olisi todella loukkaavaa. Kertoo siitä ettei ko ihminen ollenkaan arvosta tai hyväksi maailmankuvaani. Joku syyhän siihen on miksi se rukoilu pitää julistaa sen kohteelle - jos tiedät että kohde ei ole uskova, tiedät ettei hän välitä rukoilusta, joten siitä kertominen on vain itsekorostusta ja tarkoittaa "minä kyllä tiedän nämä asiat paremmin ja myös kerron sen sinulle".
Mitä itse tykkäisit kun joku sanoisi sinulle suorittavansa noitarituaalin puolestasi ja uhraavansa sinulle vuohen - tulisiko kiva olo? Jos hän tekisi tämän toistuvasti vaikka ilmaiset että et arvosta moisia juttuja ollenkaan?
Rukoile tai laula joululauluja ihan itseksesi, mutta pidä ne taikauskorituaalit ihan itselläsi.
Ei se minua loukkaa - hyväähän sillä tarkoitetaan ja tahdotaan, en minä halua määrätä ihmisten toimia niin kauan kuin eivät nyt kimppuun käy. En suhtaudu mitenkään kiihkeästi Jumalaan puolesta enkä vastaan.
Olin aika yllättynt kerran, kun yksi ateistiystäväni otti oikein ison herneen nokkaansa, kun yhteinen uskovainen ystävämme sanoi rukoilevansa hänen sairaan isänsä puolesta. Hän nosti siitä oikein ison mekkalan - koki kuulemma koko sukunsa puolesta loukkauksena, että joku kehtaa mennä rukoilemaan heidän puolestaan. Sillä kuulemma jotenkin pyrittiin vaikuttamaan heidän oikeuteensa olla uskomatta mihinkään. Noh, meitä on niin moneksi.
Antaa ihmisten rukoilla, minä olen sitä mieltä.
Hyimyilen ja vastaan Kiitos.
Vaikka ite oon ateisti niin ei se multa mitään poista jos joku mun puolesta rukoilee. Kaikki jotka omaa pienetkin käytöstavat kiittää siitä, että joku toinen haluaa hyvää heille.
Olen agnostikko ja olen ollut aloituksessa mainitun kaltaisessa tilanteessa. Kyllä se hieman vaivaannuttavaa on. Tulee vähän sellainen olo kuin jos miellyttäekseen jotakkuta olisi kehunut jotain ruokaa, josta ei oikeasti pidä. Ja sitten jatkossa saa uudestaan eteensä tätä ruokaa, mutta ei kehtaa paljastaa totuutta. Säälittää ja harmittaa toisen hukkaamaa vaiva. Ja olen kyllä tiedottanut olevani agnostikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen toivonut että uhraisivat myös vuohen, ihan vaan varman päälle.
Vierailija kirjoitti:
Tykkääkö ap jos Aaallahia rukoillaan hänen puolestaan?
Vähän ohi varsinaisesta aiheesta, mutta mä en ole koskaan pahastunut Ganeshan tai Allahin siunauksesta. Miksi pahastuisin? Koen ne kohteliaisuutena. Olen katolilainen.
Even if there was a hand, it was the hand of God -Diego Maradona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ateisti, mutta minua jotenkin liikutti kun ystäväni kertoi rukoilleensa minun puolestani kun minulla oli haastava elämäntilanne. Myös hänen äitinsä oli kuulemma rukoillut puolestani. Se rukous ei ollut oleellinen, vaan se vilpittömyys miten kaverini ilmaisi asian. Hän uskoi vilpittömästi rukouksen voimaan ja halusi vilpittömästi hyvää minulle. Ei mitään sellaista ylhäältä alas päin "kyllä jumala hoitaa, kunhan vaan uskot" tyylistä toimintaa, johon valitettavan usein törmää.
Mukava kerrankin kun joku on kommentoinut asiallisesti. Myös itseäni lämmittäisi jos joku uskovainen tuttu sanoisi rukoilleen puolestani, se kertoisi niin paljon muustakin kuin rukoilemisesta/uskonnosta. Ei kaikkea pidä ottaa niin vakavasti. Itse olen avoin kaiken suhteen, elämässä on tapahtunut aika mielenkiintoisia asioita kun olen ollut ns. "oikealla taajuudella". Ihmettelen toisinaan elämää että mitä tämä oikeasti on. Hieno paikka kaikenkaikkiaan.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta mulle tuo olisi todella loukkaavaa. Kertoo siitä ettei ko ihminen ollenkaan arvosta tai hyväksi maailmankuvaani. Joku syyhän siihen on miksi se rukoilu pitää julistaa sen kohteelle - jos tiedät että kohde ei ole uskova, tiedät ettei hän välitä rukoilusta, joten siitä kertominen on vain itsekorostusta ja tarkoittaa "minä kyllä tiedän nämä asiat paremmin ja myös kerron sen sinulle".
Mitä itse tykkäisit kun joku sanoisi sinulle suorittavansa noitarituaalin puolestasi ja uhraavansa sinulle vuohen - tulisiko kiva olo? Jos hän tekisi tämän toistuvasti vaikka ilmaiset että et arvosta moisia juttuja ollenkaan?
Rukoile tai laula joululauluja ihan itseksesi, mutta pidä ne taikauskorituaalit ihan itselläsi.
Arvostatko sinä toisen maailmankuvaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtökohtaisesti en pidä siitä. Tulee olo, että rukouksen tyrkyttäjä on omahyväinen itsensäkorostaja. Raamatussa käsketään rukoilemaan yksin ja hiljaa omassa kammiossa niin ettei kukaan siitä tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ateisti, mutta minua jotenkin liikutti kun ystäväni kertoi rukoilleensa minun puolestani kun minulla oli haastava elämäntilanne. Myös hänen äitinsä oli kuulemma rukoillut puolestani. Se rukous ei ollut oleellinen, vaan se vilpittömyys miten kaverini ilmaisi asian. Hän uskoi vilpittömästi rukouksen voimaan ja halusi vilpittömästi hyvää minulle. Ei mitään sellaista ylhäältä alas päin "kyllä jumala hoitaa, kunhan vaan uskot" tyylistä toimintaa, johon valitettavan usein törmää.
Mukava kerrankin kun joku on kommentoinut asiallisesti. Myös itseäni lämmittäisi jos joku uskovainen tuttu sanoisi rukoilleen puolestani, se kertoisi niin paljon muustakin kuin rukoilemisesta/uskonnosta. Ei kaikkea pidä ottaa niin vakavasti. Itse olen avoin kaiken suhteen, elämässä on tapahtunut aika mielenkiintoisia asioita kun olen ollut ns. "oikealla taajuudella". Ihmettelen toisinaan elämää että mitä tämä oikeasti on. Hieno paikka kaikenkaikkiaan.
Lämmittäisikö sinua, jos joku kertoisi rukoilevansa saatanaa puolestasi tai kertoisi uhraavansa jotain? Vai lämmittääkö mieltäsi vain nämä tutut uskonnolliset käyttäytymiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyimyilen ja vastaan Kiitos.
Vaikka ite oon ateisti niin ei se multa mitään poista jos joku mun puolesta rukoilee. Kaikki jotka omaa pienetkin käytöstavat kiittää siitä, että joku toinen haluaa hyvää heille.
Hyvin kiteytetty.
Oli aikanaan erittäin heikko tilanne erinäisistä syistä ja kyllä se oikeastaan vain ketutti enemmän, kun yksi sukulainen kertoi rukoilevan puolestani. Pinna oli muutenkin kireällä ja sitten joku tulee tekopyhästi jeesustelmaan. No ihan hyvää hän varmaan tarkoitti, mutta eipä se paljoa siinä vaiheessa lohduttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tilanteesta. Jos kyseessä on empaattinen ihminen, joka aidosti haluaa toisille hyvää ja tekee hyväkseni myös konkreettisia tekoja arkisella tavalla, niin tuo rukoileminen vaikuttaa ihan sympaattiselta toiminnalta. Jos sen sijaan rivien välistä paistaa, että rukoilijan mielestä rukoileminen tekee hänestä hyväntekijän tai vapauttaa muusta vastuusta, niin mulla nousee karvat pystyyn. Samoin silloin, jos rukoiluun liittyy jokin konkreettinen pyyntö, jota en ole itse tarkasti esittänyt.
Tässä taustalla on mun kokemukset kasvamisesta (melko häiriintyneessä) uskonnollisessa perheessä: äiti joskus rukoili mun puolesta sellaisessa tilanteessa, kun hänen olisi pitänyt viedä minut lääkäriin, ja myöhemmin rukoili, että parisuhteeni päättyisi. Nope, nope, nope.
Joku minua viisaampi on sanonut, että rukoilu on kustannustehokkain keino olla tekemättä yhtään mitään.
Ja samantyyppisestä perheestä olen. Kun sairastuin vakavasti, äitini ensimmäinen reaktio oli raamatulla päähän lyönti. Synttäritoivotukseksi tuli kuolinilmoitusvärssy. Sairasta pahimmillaan, sanon minä.
Siinäpähän sitte rukoilee jotai satukirjan hahmoa xD
Kas kun ei kirjoita vielä joulupukille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta mulle tuo olisi todella loukkaavaa. Kertoo siitä ettei ko ihminen ollenkaan arvosta tai hyväksi maailmankuvaani. Joku syyhän siihen on miksi se rukoilu pitää julistaa sen kohteelle - jos tiedät että kohde ei ole uskova, tiedät ettei hän välitä rukoilusta, joten siitä kertominen on vain itsekorostusta ja tarkoittaa "minä kyllä tiedän nämä asiat paremmin ja myös kerron sen sinulle".
Mitä itse tykkäisit kun joku sanoisi sinulle suorittavansa noitarituaalin puolestasi ja uhraavansa sinulle vuohen - tulisiko kiva olo? Jos hän tekisi tämän toistuvasti vaikka ilmaiset että et arvosta moisia juttuja ollenkaan?
Rukoile tai laula joululauluja ihan itseksesi, mutta pidä ne taikauskorituaalit ihan itselläsi.
Arvostatko sinä toisen maailmankuvaa?
Sen verran että en mene sanomaan heille päin naamaa jotain mikä sotii heidän arvojaan vastaan. En esim toivota uskovalle "mukavaa shoppailua ja pidä hauskaa yökerhossa" jouluaattona, koska tiedän että he eivät moisia asioita tee ja ne sotivat heidän vakaumustaan vastaan. Enkä kerro abortin vastustajalle lahjoittaneeni hänen puolestaan rahaa abortin vapautta ajavalle liikkeelle.
Kuten sanoin, jokainen voi ITSEKSEEN tehdä mitä haluaa ja lausua mitä loitsuja haluaa. Sen verran uskonnoista tiedän, että mikään niistä ei vaadi että rukouksen kohteelle pitää ilmoittaa rukouksesta. Eli se että uskova välttämättä haluaa julistaa kohteelleen rukoilevansa - se on se loukkaava käytös. Se on itsekästä ja epäkunnioittavaa. Jos kunnioittaa toista, ei hänelle tarvitse kertoa tekevänsä hänen puolestaan asioita joita hän vastustaa.
Isotädille, joka sitä siunaustakin aina toivotteli, en sanonut mitään, hymyilin toisella poskella tai hymähdin. Ei mun elämä muuksi muuttunut kun siunaukset lakkasi tädin kuollessa tulemasta.
Muille totean että eipä se taida minua auttaa ja vaihdan puheenaihetta. Jos rukoilujutut siitä vielä jatkuu, niin saatan sanoa ilkeästi, tilannetajua pitää olla hihhulillakin.
Riippunee tilanteesta - jos joku haluaisi rukoilla puolestani jonkin minulle ikävän asian (esim. läheisen menetys, onnettomuus tai muu murhe), olisin todennäköisesti vain kiitollinen. Jos minulle taas rukoltaisiin esimerkiksi ”syntisen” elämäni takia, olisin luultavasti vain huvittunut.
Pyöräytän sisäisesti silmiäni ja hymyilen kauniisti.
Ajatus on tärkein.
Yleensä kiitän, koska siinähän halutaan vain hyvää. :)
Sitten on toki tapauksia, joissa "rukoilen puolestasi" -lausahdusta käytetään passiivis-agressiivisesti tai moraalisen ylemmyyden korostamiseksi- tiedätte varmaan tyylin? (eli esim. sen sijaan, että sanoisi suoraan, ettei hyväksy valintojani vaikka olla menemättä naimisiin avomieheni kanssa, mutistaan jotain rukoilusta puolestani). Silloin toivotan kyllä ihmisen rukouksineen hevonkuuseen.