Lue keskustelun säännöt.
Miksi en saa anteeksi?
mitätämäon
26.06.2019 |
Millainen ihminen ei anna anteeksi, jos anteeksipyytäjä sitä vilpittömästi useamman kerran pyytää ja perustelee toimintansa? Tilanteessani on ollut väärinkäsitys, jota koitin selittää ja pyytää siitä aiheutuneita sanoja anteeksi, mutta toinen osapuoli ei vastaa mitään anteeksipyyntöihini, muihin asioihin siis kyllä. Mikä tähän voi olla syynä? Tämän ihmisen kanssa ollut ennenkin tilanne, että olen vilpittömästi pyytänyt anteeksi, mutta silloinkaan en saanut vastausta. Hän on myös itse loukannut minua, mutta ei ole koskaan pyytänyt anteeksi. Minulle oli tärkeää pyytää anteeksi, mutta olisihan se ollut tärkeää myös saada anteeksi.
Kommentit (112)
Yritin miettiä, mikä olisi sellainen tilanne, etten haluaisi antaa anteeksi. Tuloksena seuraavat vaihtoehdot:
1. Henkilö on loukannut minua toistuvasti eikä ole anteeksipyyntöjen ja -antojen jälkeen mitenkään muuttanut käytöstään, joten en enää luota häneen.
2. Henkilö pyytää anteeksi liian nopeasti, en ole vielä saanut sulatella asioita itsekseni, ja torjun toistaiseksi anteeksipyynnön.
3. Olen kyllästynyt henkilöön, enkä halua antaa anteeksi, jotta pääsisin hänestä eroon.
4. Loukkaus on ollut yksinkertaisesti niin suuri, etten vain pysty antamaan anteeksi, vaikka se tekisi minusta huonon ihmisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä asioita on vain kertynyt liikaa. Elämme itse yleensä tietyllä lailla, ja olemme tottuneet omaan käytökseemme, niin että pidämme sitä normaalina. Kuitenkin se käytös voi olla toisenlaisen ihmisen mielestä ahdistavaa, loukkaavaa, liian innokasta, tylyä ym. Tätä loukkaamista voi tapahtua usein, ja toinen ei edes ymmärrä loukkaavansa, koska hänhän toimii normaalisti. Kun loukkauksen kohde reagoi loukkaamiseen välien viilentämisellä, toinen ei edes ymmärrä, mutta pyytää anteeksi. Kohde on väsähtänyt koko ihmiseen, ja hänen tapoihinsa. Tilanne ei etene, ja tuntuu loukatusta helpotukselta.
Monesti juuri näin. Anteeksipyyntö ei tarkoita, että suhde jatkuisi ennallaan, vaan yleensä silloin on tapahtunut jotain sellaista, minkä takia suhde ei voi enää jatkua samanlaisena kuin ennen. Jos tämä on jo toinen anteeksipyynnön paikka, niin todennäköisesti kys. henkilö ei enää halua jatkaa kanssasi kuin korkeintaan kevyenä tuttavana, jos sellaisenakaan. Sanoilla ja teoilla on seurauksia, vaikka anteeksi voisikin antaa yleisellä tasolla. Koeta ap hyväksyä, että tämä kaveruussuhde on nyt ohi, siinä on varmasti hyvät puolensa sinunkin kannaltasi, koska olet loukannut tätä kaveriasi toistuvasti. Sellainen kertoo, että te ette ole kavereita.
Olen täysin samaa mieltä kanssanne asiasta, ja asian olenkin hyväksynyt. Emme ole enää kavereita, ja senkin hyväksyn, tietysti. Mietin tätä lähinnä ilmiönä, kun minä olen tottunut toimimaan toisin kuin hän, ja ajattelen toisin kuin hän, niin mikä se hänen ajatuksensa asioista on. Sitä täältä kyselin. Eihän siihen täällä varmaa vastausta ole, mutta yleisellä tasolla todella hyviä ajatuksia, joista voi oppia jotakin tulevaisuuden varalle.
Ja tähän kaveruussuhteeseen liittyen, mielestäni se, että pyytää anteeksi ja miettii sitä asiaa hetken, ei tarkoita sitä, ettäkö itse haluaisin enää olla kaveri. Minähän loukkaan häntä liian usein ja hän minua. Ei vaan tulla toimeen.
Hänen ajatuksensa on, että hän kykenee aivan hyvin jatkamaan elämäänsä antamatta sinulle anteeksi. Hänen elämänsä jatkuu juuri sellaisena kuin hän haluaakin eikä anteeksianto ole hänelle millään tavalla tarpeellinen.
Ehkäpä onkin juuri näin. Silti käytös aikaisemmin on vaikuttanut siltä, että on nimenomaan ihminen joka kantaa kaunaa. -ap-
Se ettei halua olla kanssasi tekemisissä tai selvittää mitään ei välttämättä ollenkaan kerro, että kantaisi kaunaa. Tuo on vain omaa tulkintaasi. Minäkään en kanna kaunaa kenellekään, mutta en myöskään halua olla tekemisissä kenenkään kanssa, joka toistuvasti loukkaa tai jonka kanssa en tule toimeen. En kertakaikkiaan ymmärrä, miksi tällaisia selvittelyn, anteeksipyyntöjen ja draamailun täyttämiä ihmissuhteita kukaan jaksaa ylläpitää. Ja sen mitä niitä nuorempana oli, oli eroon pääseminen suuri helpotus.
Ei välttämättä, sanoinkin että minusta on vaikuttanut siltä. Eli nimenomaan omaa tulkintaani! Lähinnä nyt tässä koko jutussa kiinnostaa tämä ASIA/ILMIÖ/AJATTELUN ERILAISUUS ei niinkään se, että miksi hän ei halua olla tekemissä. Mainitsinkin jo aikaisemmin, että olemme liian erilaisia, eikä silloin kannata olla tekemissä, mutta silti jos itse loukkaan ihmistä, itse pyydän anteeksi. Se kuuluu mun arvoihin. -ap-
Ohis...olet arvojesi mukaisesti pyytänyt anteeksi. Aiemmin sua kehotettiin jatkamaan elämääsi, mutta sanoit, että et voi sillä tavalla kuin haluaisit. Ymmärrätkö, ettei tätä kaveriasi enää kiinnosta sun haluamisesi? Ja mitä väliä sillä on, vaikka kantaisikin sulle kaunaa? Se on hänen asiansa ja jos hän pystyy jatkamaan elämäänsä asian kanssa, miksi hänen pitäisi tehdä mitään muuta? Siksikö, koska sinä haluat?
On hyvin mahdollista, että hän on yksinkertaisesti vain hemmetin kyllästynyt koko asiaan. Teidän kaveruutenne on ohi ja sillä selvä. Hän haluaa unohtaa koko jutun ja mitä vähemmän joutuu olemaan kanssasi tekemisissä, sen parempi hänelle. Voit tulkita kaunaksi sen, ettei hän yritäkään lämmitellä välejänne vaan tietoisesti suhtautuu suhun kylmäkiskoisesti, jotta et alkaisi kuvitella, että kaveruutenne voisi vielä jatkuakin. Anteeksiantamattomuus voi olla joskus piste, joka lopettaa suhteen ja jonka molemmat ymmärtävät samalla tavoin: lopullisesti ohi, mitään paluuta ei enää ole.
Suhde on vasta sitten lopullisesti ohi, kun tunnesiteet on katkottu. Kaunakin on tunne. Voit kuvitella asioiden olevan loupullisesti ohi, mutta eivät ne tuossa pisteessä vielä ole. Ap:n toimintatapa vaikuttaa tasapainoisemmalta.
Ei pidä paikkansa, vaan suhde on ohi silloin kun jompikumpi ei enää halua sitä jatkaa. Toinen on voinut sitä paitsi ajatella, ettei edes ole mitään suhdetta ja ystävyyttä, toisen tunkiessa väkisin ystäväksi erinäisin yhteydenotoin. Tai sitten jos suhde päättyy riitaan, niin totta kai sen loppuessa toista eka inhoaa ja kantaa kaunaakin, minkä jälkeen tunteet laimenvat välinpitämättömyyteen ajan kuluessa. Suhde ei jatku, jos toinen ei ole a) koskaan halunnutkaan mitään läheistä ystävyyttä b) jompikumpi ei halua enää ystävyyttä. On turha kuvitella tietävänsä, mitä se entinen kaveri ajattelee, jos ystävyys on kerran päättynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa lähinnä siltä, että ap on pyytänyt anteeksi, koska tälläisissä tilanteissa kuuluu pyytää - ei siis siksi, että ymmärtäisi loukanneensa kaveriaan ja katuvansa sitä aidosti. Eli taas kerran tällainen "anteeksi kun pahoitit mielesi"? Miksi muuten ap:ta jäisi vaivaamaan (tai mietityttämään edes av-keskustelun verran) kaverinsa anteeksiantamattomuus? Ei anteeksipyyntö tai -anto ole mikään synninpäästö.
Tämä hiertää ihmisiä suunnattomasti.
No joillekin se on synninpäästö.
No sitten on ihan turha itkeä tuhertaa ja vikistä muita narsisteiksi, jos ei ymmärrä anteeksipyynnön käsitettä.
Älähän itse kitise kun et ymmärrä selkeää suomenkielistä lausetta. Edellinen on täysin oikeassa, anteeksipyyntö tai -anto on tosiaan joillekin synninpäästö. Hiukankin laajemman yleissivistyksen omaavat ihmiset kyllä tietävät, että anteeksiannon käsitteellä on tällainenkin ulottuvuus.
Sivusta
On hyvä osata pyytää anteeksi, jos on toista loukannut ja myös hyvä oppia hyväksymään, ettei siitä aina seuraa anteeksiantoa ja varsinkaan sovintoa. Oletan, että ap on vielä aika nuori, vanhemmiten tuo on aika itsestäänselvää.
Sovintoa nyt ei välttämättä synny, mutta anteeksianto on sellainen taito, mikä mielestäni olisi ihan hyvää opeteltavaa kaikille.
Ja väitän, ettei ihmisestä voi olla täysin vapaa ennen kuin on antanut anteeksi.
Eräs ei-toivottu henkilö otti minuun yhteyttä joitain vuosia sitten. Hän ei pyytänyt anteeksi ja ärsytti minua kovasti, koska oli jo aiemmin aiheuttanut harmia mistä syystä olen katkaissut välit. Nämä muutamat vuodet hän kulki mukanani alitajunnassa ärsyttämässä kunnes pari kuukautta sitten onnistuin antamaan hänelle anteeksi - ilman että hän on sitä edes pyytänyt. Nyt tunnen olevani hänestä taas vapaa, en kanna kaunaa, joka oli mukanani muutaman vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos pyytää anteeksi "väärinkäsitystä" ja siitä "aiheutuneita" sanoja, niin eihän se ole mikään anteeksipyyntö..
Minä olen yleensä helposti anteeksi antamassa, koska en tykkää riidellä. Siinä samalla olen huomannut että hyväntahtoisuuttani ja kiltteyttä halutaan käyttää sumeilematta hyväksi. Pikku hiljaa olen kasvattanut palleja itselleni ja jättänyt tyystin noteeraamatta tietynlaiset hyväksikäytöt.
Kuvaavaa on se että kun itse ehdotan jotain yhteistä jossa toinen hyötyy minusta (mikä ihan fine silloin), niin sitä ei välttämättä noteerata ja tulee syy miksi ei voi suostua. Vastaaviin asioihin minusta kuitenkin odotetaan apua hyötymistarkoituksessa, kun itse en ole mukana suunnitelmissa.
Eli lyhyesti: mikään aloite mitä minä teen ystävyyden ylläpitämiseksi ei tunnu kelpaavan. Vastapuolen aloitteisiin liittyy usein jonkinlainen hyötyminen.
Mulla meni kuppi nurin, kun erään ystäväni aloitteesta sovittu tapaaminen, häneltä itseltään unohtui kokonaan. Tapaamisen takia en luvannut muuta sille päivälle ja kun tuli tuo puolihuolimaton sorry, ei jaksa enää tulla, toisen kerran sitten ja nauruhymiö päälle, niin näin punaista. En vastannut, enkä sittenkään kun tuli selityksiä jotka minusta enempi olivat vain oikeutuksen hakua tapahtuneelle. Myöhempään vastasin vain etten enää jaksa, eikä sen jälkeen olla oltu yhteyksissä.
Historiaa miettiessä, usein lupasi ottaa yhteyttä, soittaa tms. mutta ei kuitenkaan. Ymmärrän ongelmat jotka oli ja on ollut, mutta ei niiden varjolla voi ystäviä kohdella miten huvittaa. Varsinkin jos ystävä haluaisi oikeasti auttaa, tai olla vaikka vain läsnä, kuunnella jne. , mutta mikään ei kelpaa. En minä halua olla se viimeinen vararengas johon otetaan yhteyttä kun muuta ei ole saatavilla ja heitetään nurkkaan heti jos on jotain parempaa. Minunkin aikani on arvokasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos pyytää anteeksi "väärinkäsitystä" ja siitä "aiheutuneita" sanoja, niin eihän se ole mikään anteeksipyyntö..
No ei todellakaan ole! Samoin ”Olen todella pahoillani kaikesta!” - klisheellä voi pyyhkiä perset-tään! Pahoiteltavat teit ja sanomiset on _yksilöitävä_ ja oisoitettava millä niissä loukkasi! Samoin on kerrottava _miksi_ näin toimi!
Anteeksipyyntöjäkin voi olla kahdenlaisia.
Sellaisia, joissa vilpittömästi pyydetään anteeksi tekoaan.
Ja sellaisia, jossa pyydetään anteeksi sitä "että sinusta tuntuu tuolta".
Helppo päätellä kumpi on aito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin ap olisi ex-kaverini. En jaksanut antaa anteeksi, koska olin tehnyt niin liian monta kertaa ja katsonut läpi sormien monia hänen tekemiä asioita. Miksi jaksaisin enää? Sama kaava vaan toistuu kuitenkin. Hän ei tunnu itse edes tajuavan sitä, kuittaa vaan "sori että unohdin, sori että olin liian kännissä, sori että että että". Loukkasi minua viimeisimmän kerran ja se oli vain viimeinen niitti. Voidaan moikata, mutta en enää jaksa vaivautua muuta hänen takiaan tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhaa keksiä jotain monimutkaisia keittiöpsykologisia selityksiä toisen ihmisen käytöksestä. Luultavasti syy on se, että hän ei vain HALUA antaa anteeksi.
Niin se on varmaankin totuus, eikä sille mitään mahda. Edelleenkin vaan ihmettelen, MIKSI jotkut käyttäytyy noin.
MIKSI sun pitäisi saada anteeksi? Olet pyytänyt anteeksi ja voit jatkaa elämääsi.
Voin toki, mutta en sillä tavoin kuin haluan.
MIKSI hänen pitäisi välittää siitä, mitä sinä haluat? Miksi hänen pitäisi tehdä niinkuin sinä haluat?
Mä sanoin aikoinaan exälle, että mua lyödään vain kerran ja suhde loppuu sillä sekunnilla, jos niin käy. Meni aikaa ja kerran riidan päätteeksi hän löi. Hän pyysi katuvana anteeksi, mutta minä en antanut. En vieläkään tiedä, katuiko hän oikeastaan lyömistään vai sitä, että suhteemme todellakin päättyi siihen. Olen tavannut häntä useita kertoja senkin jälkeen, koska meillä on yhteinen lapsi, mutta suhteemme ei koskaan palannut ennalleen vaan hänestä tuli etävanhempi ja minusta lähivanhempi. Minua ei kiinnostanut palaneen puupennin vertaa, että hän olisi halunnut suhteemme jatkuvan parisuhteena. Hänen haluamisillaan ei ollut mulle enää mitään merkitystä.
Et välittänyt koskaan exästäsi. Luulen että manipuloit hänet lyömään että sait syyn erota. Todennäköisesti kiusasit häntä niin kovasti henkisesti, että sait heikkona hetkenä lyömään. Olet varmaan nyt ylpeä ja saat kertoa eron syyksi että kun exä löi:(
On ihmisiä jotka kuvittelee että voi sanoa tai tehdä mitä tahansa, kunhan vaan sitten pyytää anteeksi.