Miksi en saa anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei tiedä mikä oli tilanne niin vaikea kommentoida, mutta syynä voi olla ihan se, että sitä toista (jolta pyysit anteeksi) ei vain enää kiinnosta. Ei kiinnosta sinun jutut ja sinun seura, vaikka kyse olikin väärinkäsityksestä. 

Tämäkin tietysti, mutta ei anteeksiannon jälkeen ystävyyden tai yhteyden tarvitse jatkua. Sen merkitys on siinä, ettei kanneta enää kaunaa, ymmärretään että ollaan toimittu tosi väärin, ja toinen tietää että loukannut katuu tekoaan.

Sehän on täysin mahdoton ajatus! Eihän sana anteeksi tai mikään selitys vie tapahtunutta pois. Todistettava väärinkäsitys on tietysti eri asia, mutta siinäkin loukattu on jo ehtinyt käydä oikeasti läpi sen loukatuksi tulemisen. Siinä menee aikaa ennen kuin aivot käsittelevät asian eli purkavat loukkaamisen tunteet jne.

Ahaa tässä voisi olla jotain. Itse ajattelen niin myös noin että anteeksipyynnön ja annon tarkoitus on että ei kanneta enää kaunaa, siis voi jatkaa matkaansa kevyin mielin, puolin ja toisin. Ehkä tämä toinen osapuoli sitten edustaa tätä toista koulukuntaa. Eli kaikki eivät vain ehkä pysty antamaan anteeksi.. voisiko olla. 

Itse asiassa hänhän voi lakata kantamasta kaunaa kun on prosessoinut asian. Se vain ei tapahdu hetkessä simsalabim!

Ehkä näin. Toivottavasti. :)

Kaikkia tekoja ei välttämättä voi saada anteeksi koskaan.

Anteeksipyydetty voi myös olla menettänyt luottamuksen vilpittömyyteesi. Esimerkiksi näin käy, jos henkilö toistuvasti loukkaa toista, pyytää ja saa anteeksi, mutta toistaa loukkaavaa käytöstä yhä uudelleen. Hän ei silloin ymmärrä todellista tekonsa vääryyttä tai ei vain halua lopettaa toisen loukkaamista, käyttäen sen sijaan anteeksiantoa vain keinona päästä uudelleen loukkaamaan tai ainakin pois pinteestä sillä hetkellä. 

Minä menetin luottamuksen puolisooni edellämainitulla tavalla. Vuosien ajan uskoin vilpittömiin anteeksipyyntöihin ja lupauksiin muuttaa tuhoisa ja loukkaava tapansa kohdella minua. Vuosien ajan, kymmenet ellei sadat kerrat, sain pettyä. Kokea tulleeni petetyksi. Kusetetuksi. Lopulta luottamus vain oli mennyt. Lopullisesti ja täysin. En enää pidä hänen vakuutteluitaan tai anteeksipyyntöjään minkään arvoisina. Sivuutan ne "tonnin seteli"-ilmeellä. Olen lopullisesti kyynistynyt niiden asioiden suhteen. Olen ihminen joka todellakin antaa aina ja kaiken anteeksi ja kääntää toisen poskensa. Mutta mun on myös pakko uskoa, että se ihminen ei vaan kerta kaikkiaan ole kykenevä muuttumaan tai ymmärtämään tekemisiään. Hän ei tietoisesti ehkä valehtele, mutta ei myöskään pysty pitämään lupauksiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhaa keksiä jotain monimutkaisia keittiöpsykologisia selityksiä toisen ihmisen käytöksestä. Luultavasti syy on se, että hän ei vain HALUA antaa anteeksi.

Niin se on varmaankin totuus, eikä sille mitään mahda. Edelleenkin vaan ihmettelen, MIKSI jotkut käyttäytyy noin.

MIKSI sun pitäisi saada anteeksi? Olet pyytänyt anteeksi ja voit jatkaa elämääsi. 

Oletko yksilöinyt kaikki tekemäsi virheet, ja osoittanut että tajuat toimiseesi näissä kohdissa väärin? Myös pyytänyt ilmoittamaan ne asiat jotka ovat loukanneet, mutta joita et edes tajua tehneesi/sanoneesi? Joskus prosessi on pitkä ja kivinen, ja jos asiat haluaa selviksi, ne vaativat työtä ja nöyryyttä.

Minä en uskaltaisi luottaa ”aika hoitaa”-metodiin jos asia _oikeasti_ painaa mieltä. Aika on kovin rajallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhaa keksiä jotain monimutkaisia keittiöpsykologisia selityksiä toisen ihmisen käytöksestä. Luultavasti syy on se, että hän ei vain HALUA antaa anteeksi.

Niin se on varmaankin totuus, eikä sille mitään mahda. Edelleenkin vaan ihmettelen, MIKSI jotkut käyttäytyy noin.

MIKSI sun pitäisi saada anteeksi? Olet pyytänyt anteeksi ja voit jatkaa elämääsi. 

Voin toki, mutta en sillä tavoin kuin haluan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhaa keksiä jotain monimutkaisia keittiöpsykologisia selityksiä toisen ihmisen käytöksestä. Luultavasti syy on se, että hän ei vain HALUA antaa anteeksi.

Niin se on varmaankin totuus, eikä sille mitään mahda. Edelleenkin vaan ihmettelen, MIKSI jotkut käyttäytyy noin.

MIKSI sun pitäisi saada anteeksi? Olet pyytänyt anteeksi ja voit jatkaa elämääsi. 

Voin toki, mutta en sillä tavoin kuin haluan.

Sama. Hän on minulle tärkeä. Vaikka ”jatkan”, herään painajaisiin. Muistan aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä asioita on vain kertynyt liikaa. Elämme itse yleensä tietyllä lailla, ja olemme tottuneet omaan käytökseemme, niin että pidämme sitä normaalina. Kuitenkin se käytös voi olla toisenlaisen ihmisen mielestä ahdistavaa, loukkaavaa, liian innokasta, tylyä ym. Tätä loukkaamista voi tapahtua usein, ja toinen ei edes ymmärrä loukkaavansa, koska hänhän toimii normaalisti. Kun loukkauksen kohde reagoi loukkaamiseen välien viilentämisellä, toinen ei edes ymmärrä, mutta pyytää anteeksi. Kohde on väsähtänyt koko ihmiseen, ja hänen tapoihinsa. Tilanne ei etene, ja tuntuu loukatusta helpotukselta.

Monesti juuri näin. Anteeksipyyntö ei tarkoita, että suhde jatkuisi ennallaan, vaan yleensä silloin on tapahtunut jotain sellaista, minkä takia suhde ei voi enää jatkua samanlaisena kuin ennen. Jos tämä on jo toinen anteeksipyynnön paikka, niin todennäköisesti kys. henkilö ei enää halua jatkaa kanssasi kuin korkeintaan kevyenä tuttavana, jos sellaisenakaan. Sanoilla ja teoilla on seurauksia, vaikka anteeksi voisikin antaa yleisellä tasolla. Koeta ap hyväksyä, että tämä kaveruussuhde on nyt ohi, siinä on varmasti hyvät puolensa sinunkin kannaltasi, koska olet loukannut tätä kaveriasi toistuvasti. Sellainen kertoo, että te ette ole kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Ap, valitettavasti nyt haiskahtaa siltä, että olet loukannut tosi pahasti jotakuta, ehkä läheistäsi, joka on sinuun luottanut. Ja sitten kerran heittänyt kevyen anteeksipyynnön hänen suuntaansa. Ja nyt yrität saada meidät kaikki yhdessä paheksumaan loukkaamaasi henkilöä kun on niin "narsistinen luonne" ettei samantien taipunut anteeksipyyntöösi.

Ihminen antaa yleensä ihan jo itsensäkin takia mielellään anteeksi jos se vaan on mahdollista. Todella pahoissa loukkaamisissa ei välttämättä ole. Sinähän olet voinut tehdä hänelle ihan mitä vaan, mikä selittäisi senkin, että visusti varot tippaakaan avaamasta asiaa, ihan yleiselläkään tasolla.

Omatuntosi tuskin täällä kevenee. 

Hei kiitos vastauksesta. Uskoisin tosiaankin loukanneeni häntä todella pahasti joskus aikaisemmin. Sitäkin asiaa koitin pari kertaa pyytää tosissaan anteeksi, mutta hän ei halunnut kuulla. Eikä tosiaan sanonut asiaan mitään. Silti olemme jonkin verran olleet tekemissä. Itse lukeudun niihin ihmisiin jotka mielellään antavat anteeksi, sillä kauna on raskasta kantaa. Itselle anteeksipyyntö on ollut aikaisemmin todella vaikeaa, mutta kävin pitkän prosessin asiasta eräiden elämäntapahtumien vuoksi (liittyen lapsuuden ystävääni) ja sen jälkeen opin, että anteeksi kannattaa pyytää vaikka siitä ei seuraisikaan mitään. 

En tiedä saako tekstistäni sellaisen kuvan, että pyydän helposti anteeksi ja se on mulle kevyt juttu.. Ei ihan niinkään, sillä vain kahdelta ihmiseltä olen vuosien jälkeen pyytänyt anteeksi väärää käytöstäni heitä kohtaan. Se on niin vaikeaa, että ihan jokaiselta ei tulisi mieleenkään pyytää anteeksi, ihan vain siksi, että se on äärimmäisen energiaa vievää.

En kadu että pyysin anteeksi, oli hänen ajatuksensa mitkä hyvänsä. Ehkäpä ei tosiaankaan vaan kiinnostanut mun anteeksipyynnöt, siihen toki on hänellä oikeus. -ap-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhaa keksiä jotain monimutkaisia keittiöpsykologisia selityksiä toisen ihmisen käytöksestä. Luultavasti syy on se, että hän ei vain HALUA antaa anteeksi.

Niin se on varmaankin totuus, eikä sille mitään mahda. Edelleenkin vaan ihmettelen, MIKSI jotkut käyttäytyy noin.

MIKSI sun pitäisi saada anteeksi? Olet pyytänyt anteeksi ja voit jatkaa elämääsi. 

Voin toki, mutta en sillä tavoin kuin haluan.

Olet loukannut ystävääsi ja nyt sinua häiritsee, että siitä tuli sulle seuraamuksia ihmissuhteen rikkoutumisen muodossa? Sinä haluaisit jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta tuo loukkauksesi kohde ei lähde diiliin mukaan? Ja nyt meidän pitäisi häntä yhdessä täällä haukkua?

Vierailija kirjoitti:

Minun elämässäni on tuollainen ihminen. Hän on syvästi narsistinen. Anteeksipyyntöä ei esitetä aidosti, vaan vain netraloidakseen tilanteen maineensa vuoksi, tai selvittäen pahoittelevansa loukanneensa tunteitani - mutta ei ymmärtäen miten toimi väärin. Tällainen asenne - toistuvasti - ei ole mielestäni millään tapaa anteeksiannettava. Päinvastoin, se tukee kyseisen ihmisen narsistista käytöstä jatkossakin.

Onko hänen sukunimensä al-Taee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhaa keksiä jotain monimutkaisia keittiöpsykologisia selityksiä toisen ihmisen käytöksestä. Luultavasti syy on se, että hän ei vain HALUA antaa anteeksi.

Niin se on varmaankin totuus, eikä sille mitään mahda. Edelleenkin vaan ihmettelen, MIKSI jotkut käyttäytyy noin.

MIKSI sun pitäisi saada anteeksi? Olet pyytänyt anteeksi ja voit jatkaa elämääsi. 

Voin toki, mutta en sillä tavoin kuin haluan.

MIKSI hänen pitäisi välittää siitä, mitä sinä haluat? Miksi hänen pitäisi tehdä niinkuin sinä haluat? 

Mä sanoin aikoinaan exälle, että mua lyödään vain kerran ja suhde loppuu sillä sekunnilla, jos niin käy. Meni aikaa ja kerran riidan päätteeksi hän löi. Hän pyysi katuvana anteeksi, mutta minä en antanut. En vieläkään tiedä, katuiko hän oikeastaan lyömistään vai sitä, että suhteemme todellakin päättyi siihen. Olen tavannut häntä useita kertoja senkin jälkeen, koska meillä on yhteinen lapsi, mutta suhteemme ei koskaan palannut ennalleen vaan hänestä tuli etävanhempi ja minusta lähivanhempi. Minua ei kiinnostanut palaneen puupennin vertaa, että hän olisi halunnut suhteemme jatkuvan parisuhteena. Hänen haluamisillaan ei ollut mulle enää mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä asioita on vain kertynyt liikaa. Elämme itse yleensä tietyllä lailla, ja olemme tottuneet omaan käytökseemme, niin että pidämme sitä normaalina. Kuitenkin se käytös voi olla toisenlaisen ihmisen mielestä ahdistavaa, loukkaavaa, liian innokasta, tylyä ym. Tätä loukkaamista voi tapahtua usein, ja toinen ei edes ymmärrä loukkaavansa, koska hänhän toimii normaalisti. Kun loukkauksen kohde reagoi loukkaamiseen välien viilentämisellä, toinen ei edes ymmärrä, mutta pyytää anteeksi. Kohde on väsähtänyt koko ihmiseen, ja hänen tapoihinsa. Tilanne ei etene, ja tuntuu loukatusta helpotukselta.

Monesti juuri näin. Anteeksipyyntö ei tarkoita, että suhde jatkuisi ennallaan, vaan yleensä silloin on tapahtunut jotain sellaista, minkä takia suhde ei voi enää jatkua samanlaisena kuin ennen. Jos tämä on jo toinen anteeksipyynnön paikka, niin todennäköisesti kys. henkilö ei enää halua jatkaa kanssasi kuin korkeintaan kevyenä tuttavana, jos sellaisenakaan. Sanoilla ja teoilla on seurauksia, vaikka anteeksi voisikin antaa yleisellä tasolla. Koeta ap hyväksyä, että tämä kaveruussuhde on nyt ohi, siinä on varmasti hyvät puolensa sinunkin kannaltasi, koska olet loukannut tätä kaveriasi toistuvasti. Sellainen kertoo, että te ette ole kavereita.

Olen täysin samaa mieltä kanssanne asiasta, ja asian olenkin hyväksynyt. Emme ole enää kavereita, ja senkin hyväksyn, tietysti. Mietin tätä lähinnä ilmiönä, kun minä olen tottunut toimimaan toisin kuin hän, ja ajattelen toisin kuin hän, niin mikä se hänen ajatuksensa asioista on. Sitä täältä kyselin. Eihän siihen täällä varmaa vastausta ole, mutta yleisellä tasolla todella hyviä ajatuksia, joista voi oppia jotakin tulevaisuuden varalle.

Ja tähän kaveruussuhteeseen liittyen, mielestäni se, että pyytää anteeksi ja miettii sitä asiaa hetken, ei tarkoita sitä, ettäkö itse haluaisin enää olla kaveri. Minähän loukkaan häntä liian usein ja hän minua. Ei vaan tulla toimeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun elämässäni on tuollainen ihminen. Hän on syvästi narsistinen. Anteeksipyyntöä ei esitetä aidosti, vaan vain netraloidakseen tilanteen maineensa vuoksi, tai selvittäen pahoittelevansa loukanneensa tunteitani - mutta ei ymmärtäen miten toimi väärin. Tällainen asenne - toistuvasti - ei ole mielestäni millään tapaa anteeksiannettava. Päinvastoin, se tukee kyseisen ihmisen narsistista käytöstä jatkossakin.

Onko hänen sukunimensä al-Taee?

Ei ole. Hän on suomalainen valkoinen heteromies.

Koska anteeksipyyntö ei korjaa mokaa. Se on vaan laastari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhaa keksiä jotain monimutkaisia keittiöpsykologisia selityksiä toisen ihmisen käytöksestä. Luultavasti syy on se, että hän ei vain HALUA antaa anteeksi.

Niin se on varmaankin totuus, eikä sille mitään mahda. Edelleenkin vaan ihmettelen, MIKSI jotkut käyttäytyy noin.

MIKSI sun pitäisi saada anteeksi? Olet pyytänyt anteeksi ja voit jatkaa elämääsi. 

Niin, miksi tosiaan pitäisi saada anteeksi? Musta se kuuluu ihan normaaliin elämään, että ihminen toivoo saavansa anteeksi.. mutta ei siis todellakaan PIDÄ saada anteeksi jos kohde ei halua anteeksi antaa. Enhän mä voi sanoa mitä toinen haluaa tai ei halua.

Näin teenkin, jatkan elämääni, mitäpä muutakaan. Mulle toisaalta elämäntapahtumat merkkaa jotain, jolloin haluan käsitellä niitä, vaikkapa sitten täällä anonyymipalstalla ja se ei tarkoita, ettenkö jatka elämääni. -ap-

Vierailija kirjoitti:

Koska anteeksipyyntö ei korjaa mokaa. Se on vaan laastari.

Itse taas pystyn antamaan pahojakin asioita anteeksi. Tätä juuri haen, on ilmiselvää, että hänen ja minun ajattelutavat ovat täysin erit, siksipä tämä on mielenkiintoinen keskustelu oppia erilaisista ihmisistä. -ap-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä asioita on vain kertynyt liikaa. Elämme itse yleensä tietyllä lailla, ja olemme tottuneet omaan käytökseemme, niin että pidämme sitä normaalina. Kuitenkin se käytös voi olla toisenlaisen ihmisen mielestä ahdistavaa, loukkaavaa, liian innokasta, tylyä ym. Tätä loukkaamista voi tapahtua usein, ja toinen ei edes ymmärrä loukkaavansa, koska hänhän toimii normaalisti. Kun loukkauksen kohde reagoi loukkaamiseen välien viilentämisellä, toinen ei edes ymmärrä, mutta pyytää anteeksi. Kohde on väsähtänyt koko ihmiseen, ja hänen tapoihinsa. Tilanne ei etene, ja tuntuu loukatusta helpotukselta.

Monesti juuri näin. Anteeksipyyntö ei tarkoita, että suhde jatkuisi ennallaan, vaan yleensä silloin on tapahtunut jotain sellaista, minkä takia suhde ei voi enää jatkua samanlaisena kuin ennen. Jos tämä on jo toinen anteeksipyynnön paikka, niin todennäköisesti kys. henkilö ei enää halua jatkaa kanssasi kuin korkeintaan kevyenä tuttavana, jos sellaisenakaan. Sanoilla ja teoilla on seurauksia, vaikka anteeksi voisikin antaa yleisellä tasolla. Koeta ap hyväksyä, että tämä kaveruussuhde on nyt ohi, siinä on varmasti hyvät puolensa sinunkin kannaltasi, koska olet loukannut tätä kaveriasi toistuvasti. Sellainen kertoo, että te ette ole kavereita.

Olen täysin samaa mieltä kanssanne asiasta, ja asian olenkin hyväksynyt. Emme ole enää kavereita, ja senkin hyväksyn, tietysti. Mietin tätä lähinnä ilmiönä, kun minä olen tottunut toimimaan toisin kuin hän, ja ajattelen toisin kuin hän, niin mikä se hänen ajatuksensa asioista on. Sitä täältä kyselin. Eihän siihen täällä varmaa vastausta ole, mutta yleisellä tasolla todella hyviä ajatuksia, joista voi oppia jotakin tulevaisuuden varalle.

Ja tähän kaveruussuhteeseen liittyen, mielestäni se, että pyytää anteeksi ja miettii sitä asiaa hetken, ei tarkoita sitä, ettäkö itse haluaisin enää olla kaveri. Minähän loukkaan häntä liian usein ja hän minua. Ei vaan tulla toimeen. 

Hyvä asia näissä on mielestäni se, että otetaan opiksi puolin ja toisin. Itse olen oppinut sen, että en anna enää sillä tavalla anteeksi kenellekään, että suhde sen jälkeen jatkuisi ystävyytenä. Jotain ystävyyteen kuulumatonta on silloin mukana, jos tarvitsee toista loukata. Jopa tahattomatkin loukkaukset joita sanoja ei huomaa tai väittää, ettei huomaa, kertovat, ettei ystävyyttä kannata jatkaa. Kaikkien kanssa ei voi olla ystävä tai edes tuttava ja ystävyyttä pitää molempien haluta. Jotkuthan ovat sellaisia, että yrittävät pakottaa ystävyyteen liian kilttejä ihmisiä, koska heille ei normaalit vastavuoroiset ystävyydet onnistu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä asioita on vain kertynyt liikaa. Elämme itse yleensä tietyllä lailla, ja olemme tottuneet omaan käytökseemme, niin että pidämme sitä normaalina. Kuitenkin se käytös voi olla toisenlaisen ihmisen mielestä ahdistavaa, loukkaavaa, liian innokasta, tylyä ym. Tätä loukkaamista voi tapahtua usein, ja toinen ei edes ymmärrä loukkaavansa, koska hänhän toimii normaalisti. Kun loukkauksen kohde reagoi loukkaamiseen välien viilentämisellä, toinen ei edes ymmärrä, mutta pyytää anteeksi. Kohde on väsähtänyt koko ihmiseen, ja hänen tapoihinsa. Tilanne ei etene, ja tuntuu loukatusta helpotukselta.

Monesti juuri näin. Anteeksipyyntö ei tarkoita, että suhde jatkuisi ennallaan, vaan yleensä silloin on tapahtunut jotain sellaista, minkä takia suhde ei voi enää jatkua samanlaisena kuin ennen. Jos tämä on jo toinen anteeksipyynnön paikka, niin todennäköisesti kys. henkilö ei enää halua jatkaa kanssasi kuin korkeintaan kevyenä tuttavana, jos sellaisenakaan. Sanoilla ja teoilla on seurauksia, vaikka anteeksi voisikin antaa yleisellä tasolla. Koeta ap hyväksyä, että tämä kaveruussuhde on nyt ohi, siinä on varmasti hyvät puolensa sinunkin kannaltasi, koska olet loukannut tätä kaveriasi toistuvasti. Sellainen kertoo, että te ette ole kavereita.

Olen täysin samaa mieltä kanssanne asiasta, ja asian olenkin hyväksynyt. Emme ole enää kavereita, ja senkin hyväksyn, tietysti. Mietin tätä lähinnä ilmiönä, kun minä olen tottunut toimimaan toisin kuin hän, ja ajattelen toisin kuin hän, niin mikä se hänen ajatuksensa asioista on. Sitä täältä kyselin. Eihän siihen täällä varmaa vastausta ole, mutta yleisellä tasolla todella hyviä ajatuksia, joista voi oppia jotakin tulevaisuuden varalle.

Ja tähän kaveruussuhteeseen liittyen, mielestäni se, että pyytää anteeksi ja miettii sitä asiaa hetken, ei tarkoita sitä, ettäkö itse haluaisin enää olla kaveri. Minähän loukkaan häntä liian usein ja hän minua. Ei vaan tulla toimeen. 

Hänen ajatuksensa on, että hän kykenee aivan hyvin jatkamaan elämäänsä antamatta sinulle anteeksi. Hänen elämänsä jatkuu juuri sellaisena kuin hän haluaakin eikä anteeksianto ole hänelle millään tavalla tarpeellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhaa keksiä jotain monimutkaisia keittiöpsykologisia selityksiä toisen ihmisen käytöksestä. Luultavasti syy on se, että hän ei vain HALUA antaa anteeksi.

Niin se on varmaankin totuus, eikä sille mitään mahda. Edelleenkin vaan ihmettelen, MIKSI jotkut käyttäytyy noin.

MIKSI sun pitäisi saada anteeksi? Olet pyytänyt anteeksi ja voit jatkaa elämääsi. 

Voin toki, mutta en sillä tavoin kuin haluan.

MIKSI hänen pitäisi välittää siitä, mitä sinä haluat? Miksi hänen pitäisi tehdä niinkuin sinä haluat? 

Mä sanoin aikoinaan exälle, että mua lyödään vain kerran ja suhde loppuu sillä sekunnilla, jos niin käy. Meni aikaa ja kerran riidan päätteeksi hän löi. Hän pyysi katuvana anteeksi, mutta minä en antanut. En vieläkään tiedä, katuiko hän oikeastaan lyömistään vai sitä, että suhteemme todellakin päättyi siihen. Olen tavannut häntä useita kertoja senkin jälkeen, koska meillä on yhteinen lapsi, mutta suhteemme ei koskaan palannut ennalleen vaan hänestä tuli etävanhempi ja minusta lähivanhempi. Minua ei kiinnostanut palaneen puupennin vertaa, että hän olisi halunnut suhteemme jatkuvan parisuhteena. Hänen haluamisillaan ei ollut mulle enää mitään merkitystä.

Pakko kyllä sanoa, että ei ole verrattavissa sinun tapaukseesi. Ja myös kaverini on loukannut minua pahasti. -ap-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä asioita on vain kertynyt liikaa. Elämme itse yleensä tietyllä lailla, ja olemme tottuneet omaan käytökseemme, niin että pidämme sitä normaalina. Kuitenkin se käytös voi olla toisenlaisen ihmisen mielestä ahdistavaa, loukkaavaa, liian innokasta, tylyä ym. Tätä loukkaamista voi tapahtua usein, ja toinen ei edes ymmärrä loukkaavansa, koska hänhän toimii normaalisti. Kun loukkauksen kohde reagoi loukkaamiseen välien viilentämisellä, toinen ei edes ymmärrä, mutta pyytää anteeksi. Kohde on väsähtänyt koko ihmiseen, ja hänen tapoihinsa. Tilanne ei etene, ja tuntuu loukatusta helpotukselta.

Monesti juuri näin. Anteeksipyyntö ei tarkoita, että suhde jatkuisi ennallaan, vaan yleensä silloin on tapahtunut jotain sellaista, minkä takia suhde ei voi enää jatkua samanlaisena kuin ennen. Jos tämä on jo toinen anteeksipyynnön paikka, niin todennäköisesti kys. henkilö ei enää halua jatkaa kanssasi kuin korkeintaan kevyenä tuttavana, jos sellaisenakaan. Sanoilla ja teoilla on seurauksia, vaikka anteeksi voisikin antaa yleisellä tasolla. Koeta ap hyväksyä, että tämä kaveruussuhde on nyt ohi, siinä on varmasti hyvät puolensa sinunkin kannaltasi, koska olet loukannut tätä kaveriasi toistuvasti. Sellainen kertoo, että te ette ole kavereita.

Olen täysin samaa mieltä kanssanne asiasta, ja asian olenkin hyväksynyt. Emme ole enää kavereita, ja senkin hyväksyn, tietysti. Mietin tätä lähinnä ilmiönä, kun minä olen tottunut toimimaan toisin kuin hän, ja ajattelen toisin kuin hän, niin mikä se hänen ajatuksensa asioista on. Sitä täältä kyselin. Eihän siihen täällä varmaa vastausta ole, mutta yleisellä tasolla todella hyviä ajatuksia, joista voi oppia jotakin tulevaisuuden varalle.

Ja tähän kaveruussuhteeseen liittyen, mielestäni se, että pyytää anteeksi ja miettii sitä asiaa hetken, ei tarkoita sitä, ettäkö itse haluaisin enää olla kaveri. Minähän loukkaan häntä liian usein ja hän minua. Ei vaan tulla toimeen. 

Hänen ajatuksensa on, että hän kykenee aivan hyvin jatkamaan elämäänsä antamatta sinulle anteeksi. Hänen elämänsä jatkuu juuri sellaisena kuin hän haluaakin eikä anteeksianto ole hänelle millään tavalla tarpeellinen. 

Ehkäpä onkin juuri näin. Silti käytös aikaisemmin on vaikuttanut siltä, että on nimenomaan ihminen joka kantaa kaunaa. -ap-