Olisin todella järkyttynyt ja pettynyt jos lapseni sanoisi olevansa homo. Mutta

Olin kerran tilanteessa, jossa noin 8 v poika kysyi eräältä henkilöltä, että "ooksä homo"? Ja sitten totesi perään, että "mä oon". Itse olin melko lailla hämmentynyt asiasta, mutta toisaalta tuo kommentti tuli häneltä hyvin lakonisesti toteamalla, ilman sen kummempia painotuksia. Ehkä on niin, että toiset tiedostavat asian hyvin varhain, mutta yhteiskunnan ennakkoluulot ja paineet myöhemmin vaikeuttavat ihmisten ulostuloa asian kanssa. Toivottavasti asianomainen henkilö elää hyvän elämän.

Älkää suotta olko huolissanne geenienne siirtymisestä eteepäin tai siirtymättä jäämisestä. Yhdelläkään ihmisellä ei ole niin ihmeellisiä geenejä etteikö maailma pärjäisi oikein hyvin ilman niitä.

Toivon että tällaiset vanhemmat saavat joku päivä löytää lapsensa hirttäytyneenä huoneestaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ylittäisi uutisarvoa mitenkään. Minulle ei lasteni suhteet ja seksielämä kuulu millään tavalla. Itse on tullut harrastettua vähän kaikkea, jostakin on dokumenttiakin, kunhan lapset ei netissä törmää minuun niin ok.

tulee mieleen Pikku-Britanniasta se sketsi, jossa Daffyd, "kylän ainoa homopoika" pudottaa uutispommin ja kertoo perheelleen olevan homo. Paitsi ettei se ollut pommi ollenkaan :D. Daffyd itse oli kyllä aika järkyttynyt kun toiset eivät olleet järkyttyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, ei mulle ollut yhtään kova pala, kun lapseni kertoi olevansa panseksuaali. Olin iloinen, kun uskalsi kertoa. No, en taida ymmärtääkään aloittajan pointtia.

Mikä on panseksuaali? Rakasteleeko se pannuja?

Miksi ap on saanut noin paljon alapeukkuja? Minusta on hienoa että ihminen myöntää oman ennakkoasenteensa mutta silti hyväksyisi rakkaan lapsensa sellaisena kuin on.

Tuskin kukaan riemusta kiljuisiksan, paitsi joku lbgt-hörhö Mutta totta kai normaali äiti rakastaa ja hyväksyy lapsensa aina. Eikä homous edes ole kamala asia.

Normaali äiti rakastaisi lastaan vaikka se ois sarjamurhaaja.

Huom normaalilla äidillä tarkotan äitiä joka tuntee äidinrakkautta.

T.viestin 31 kirjoittaja

Mä olisin ollut lapsen puolesta huolissani asiasta vielä 20 vuotta sitten, homouden aiheuttaman sosiaalisen stigman takia. Mutta en nyt, kun ainakin täällä Helsingissä asia on aivan yleisesti hyväksytty.

Itse homoutta tai muita seksuaalisia suuntautumisia kohtaan mulla ei ole koskaan ollut mitään vastaan mutta tosiaan kun itse nuorena pienellä paikkakunnalla näki homojen julmaa pilkkaamista ja kiusaamista niin olisihan se oman lapsen osa siellä homona huolettanut.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap on saanut noin paljon alapeukkuja? Minusta on hienoa että ihminen myöntää oman ennakkoasenteensa mutta silti hyväksyisi rakkaan lapsensa sellaisena kuin on.

Just näin. Ap

Minun ensirakkauteni oli tyttö. Hän meni naimisiin hiljattain ja minä olen tahollani miehen kanssa pitkässä parisuhteessa. Siitä huolimatta sydämeni särkyi kun näin hänen hääkuvansa. Tulen aina rakastamaan häntä palavasti. En voi puhua tästä kenellekään ja olen kristitty. Jos en olisi kristitty, olisin voinut tehdä siirtoni hänen kanssaan, reissaisimme ja eläisimme oman näköistämme elämää.......

Vierailija kirjoitti:

Minun ensirakkauteni oli tyttö. Hän meni naimisiin hiljattain ja minä olen tahollani miehen kanssa pitkässä parisuhteessa. Siitä huolimatta sydämeni särkyi kun näin hänen hääkuvansa. Tulen aina rakastamaan häntä palavasti. En voi puhua tästä kenellekään ja olen kristitty. Jos en olisi kristitty, olisin voinut tehdä siirtoni hänen kanssaan, reissaisimme ja eläisimme oman näköistämme elämää.......

Hän meni siis tahollaan naisen kanssa yhteen. Ja joskus yritti ottaa asian minun kanssani puheeksi että kuuli minun olevan kiinnostunut mutta ilta ei silloin ollut oikea minun asioiteni setvimiseen...