Muuttaisitko miehen perässä tuppukylään?

Jos nykyinen mieheni saisi työpaikan tuppukylästä, varmaan mä sinnekin muuttaisin hänen kanssaan, kuten tänne Berliiniinkin.

Mutta uuden miehen takia en muuttaisi tuppukylään. Se kuitenkin viihtyisi siellä, eikä lähtis koskaan pois.

En. Olen asunut tuppukylässä elämäni ekat 20 vuotta ja kiitti riitti. Yhä edelleen 15 vuoden jälkeen tulee ärtynyt olo kun sinne joutuu. Tuppukylässä en edes voisi harrastaa mitä harrastan ja se koko elämäntyyli että käydään marketissa ja sitten kävelytetään lihavaa labbista roskaista tien piennarta pitkin mopopoikien ja karvanoppa-amisten ajellessa rundia on niin yök. Yksikään mies ei olisi sen arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muuttaisi. Oma onnellisuuteni on tärkeämpi asia kuin yksikään parisuhde.

Ei millään paholla, mutta aika moni löytää tuon onnellisuuden juuri parisuhteesta ja perheestä. Itseasiassa valtaosa ihmisistä.

Mitä taas tulee tuppukyliin, niin se riippuu hieman koosta. Lapsille ainakin on turvallisempi paikka kuin isot kaupungit

mies51v

Monen muun vastaajan tavoin tiedän, etten pysty olemaan onnellinen itselleni vieraassa tuppukylässä. En ole sellainen ihminen, jolle pelkkä kumppani riittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muuttaisi. Oma onnellisuuteni on tärkeämpi asia kuin yksikään parisuhde.

Ei millään paholla, mutta aika moni löytää tuon onnellisuuden juuri parisuhteesta ja perheestä. Itseasiassa valtaosa ihmisistä.

Mitä taas tulee tuppukyliin, niin se riippuu hieman koosta. Lapsille ainakin on turvallisempi paikka kuin isot kaupungit

mies51v

Monen muun vastaajan tavoin tiedän, etten pysty olemaan onnellinen itselleni vieraassa tuppukylässä. En ole sellainen ihminen, jolle pelkkä kumppani riittäisi.

Niin ja olen tuppukylässä lapsuuteni ja nuoruuteni kasvanut mies, jos sillä on merkitystä.

Muutin, asuin viisi vuotta ja kärvistelin urani kanssa, kun en saanut oman alan töitä paikkakunnalta. Mies petti, jätti ja heitti ulos talosta reilu vuosi sitten. Yhdessä päivässä piti muuttaa koko omaisuusa 200 kilometrin päähän. Paska homma, mutta tulipahan nähtyä.

Nyt asun omilla kotinurkillani (en missään isossa kaupungissa), uuden ihanan miesystäväni kanssa ja aloitin muutama kuukausi sitten elämäni ensimmäisessä vakituisessa työssä omalla alalla esimiesasemassa! Oon onnellisempi kuin koskaan! :)

En miehen perässä, vaan omista syistäni. Helsingissä asuessani en halunnut vakiintua, koska tiesin vielä muuttavani maalle eikä sellaista miestä osunut kohdalle, joka olisi jakanut tuon tavoitteen. Itse en ollut valmis sitomaan itseäni perheen perustamisen myötä Helsinkiin. Maalle muutettuani sitten löysin sopivan miehen.

Moni elää kaupungissakin nenä kiini älylaitteessa, eikä edes huomioi muita ihmisiä tai edes punaisia liikennevaloja... Pienemmällä paikkakunnalla ainakin asumiskulut olisi halvempia. Myöskään sohvalla puhelinta näpyttäessä ei kuulu yläkerran naapurien riitelyä ja alakerran lapsiperheen rääkymistä. Kuten ei myöskää seinämaapurin syrjäytyneen pojan metallimusiikkia tai toisen seinänaapurin koiran eroahdistus ulinaa.

Jos sieltä olisi lyhyt matka työpaikalle (joku sairaala), niin mielelläni. Mutta on aika epätodennäköistä, että tuppukylän lähellä olisi sairaalaa. No kaikkea ei voi saada. Kaupunkiin on jäätävä.

Vierailija kirjoitti:

En. Olen asunut tuppukylässä elämäni ekat 20 vuotta ja kiitti riitti. Yhä edelleen 15 vuoden jälkeen tulee ärtynyt olo kun sinne joutuu. Tuppukylässä en edes voisi harrastaa mitä harrastan ja se koko elämäntyyli että käydään marketissa ja sitten kävelytetään lihavaa labbista roskaista tien piennarta pitkin mopopoikien ja karvanoppa-amisten ajellessa rundia on niin yök. Yksikään mies ei olisi sen arvoinen.

Aika tylsä elämä sulla siellä kyllä on ollut. Mun elämä tuppukylässä on työ luovalla alalla, vapaa-aika meloen, lumikenkäillen ja eräoloissa yöpyen; koirakin on kyllä ja heppa jolla ratsastaa; laaja ja läheinen suku, bileitä, paljuiltoja ym. ystävien kanssa, oma puutarha ja lähiruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muuttaisi. Oma onnellisuuteni on tärkeämpi asia kuin yksikään parisuhde.

Ei millään paholla, mutta aika moni löytää tuon onnellisuuden juuri parisuhteesta ja perheestä. Itseasiassa valtaosa ihmisistä.

Mitä taas tulee tuppukyliin, niin se riippuu hieman koosta. Lapsille ainakin on turvallisempi paikka kuin isot kaupungit

mies51v

Pienessä tuppukylässä ei ole edes lukiota tai ammattikoulua. Kiva laittaa 15-vuotias lapsi sitten asuntolaan toiselle paikkakunnalle jatkamaan opintoja.

Vierailija kirjoitti:

Riskit on suuret. Jos uudessa paikassa ei ole ystäviä, työtä, harrastuksia eikä mitään muuta omaa kuin se mies, siitä voi seurata ongelmia. Ripustautumista, syyllistämistä. Lisäksi paikkakunta, joka lyhyellä käynnillä voi vaikuttaa rauhalliselta ja idyllisellä, osoittautuu ehkä pitkässä juoksussa pysähtyneeksi ja tappavan tylsäksi. Kyläyhteisöt, jotka näyttävät tiiviiltä ja läheisiltä, ovatkin sitä - jopa niin tiiviitä, ettei muualta tullutta vaan huolita mukaan.

Juuri näin. Umpirakastuneena tuollaiset asiat eivät huoleta, mutta vuosien päästä voi olla karumpaa. Käytännössä riippuvuus toisesta tekee suhteesta helposti välineellisen (tyyliin vaihdetaan rahaa ja seksiä) ja tuppukylässä muualta muuttanut on aina ulkopuolinen, jota ajatellaan vain puolison kautta. Paikkakunnalta pitää ensin saada töitä ja ystäviä ja jos ei onnistu, miten se onnistuisi myöhemminkään?

En.

M54

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muuttaisi. Oma onnellisuuteni on tärkeämpi asia kuin yksikään parisuhde.

Ei millään paholla, mutta aika moni löytää tuon onnellisuuden juuri parisuhteesta ja perheestä. Itseasiassa valtaosa ihmisistä.

Mitä taas tulee tuppukyliin, niin se riippuu hieman koosta. Lapsille ainakin on turvallisempi paikka kuin isot kaupungit

mies51v

Pienessä tuppukylässä ei ole edes lukiota tai ammattikoulua. Kiva laittaa 15-vuotias lapsi sitten asuntolaan toiselle paikkakunnalle jatkamaan opintoja.

Tuppukylässä peruskoulukin voi olla tosi kaukana. Koulukuljetuksella pääsee toki, mutta koulupäivään tulee helposti pituutta pari tuntia lisää.

Naisen kanssa kyllä.

Muutin itse parikymppisenä "miehen perässä" pikkukylään. Pari vuotta meni aika ankeasti ennen kuin pääsin siellä töihin ja sain omia ystäviä. Sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia ja tykkään asua maalla. 

Nyt yksi tuttavani, joka on yli viisikymppinen, muutti miehen perässä kaupungista tosi pieneen kylään. Hänen alansa työpaikkoja siellä ei ole, eikä hänellä ole edes ajokorttia. Tarvitsee miehen kuljettamaan joka paikkaan, kun kävely/pyöräilyetäisyydellä ei ole mitään. Hänen viihtymistään vähän epäilen, mutta aika näyttää riittääkö tuollainen elämä heille molemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muuttaisi. Oma onnellisuuteni on tärkeämpi asia kuin yksikään parisuhde.

Ei millään paholla, mutta aika moni löytää tuon onnellisuuden juuri parisuhteesta ja perheestä. Itseasiassa valtaosa ihmisistä.

Mitä taas tulee tuppukyliin, niin se riippuu hieman koosta. Lapsille ainakin on turvallisempi paikka kuin isot kaupungit

mies51v

Pienessä tuppukylässä ei ole edes lukiota tai ammattikoulua. Kiva laittaa 15-vuotias lapsi sitten asuntolaan toiselle paikkakunnalle jatkamaan opintoja.

Mistä ihmeen Lapin perukoista te keskustelette? Suurimasta osasta "tuppukyliä" löytyy jopa oma lukio ja noin 30 minuutin bussimatkan päästä lisää lukioita ja amis. Olen itse kasvanut noin 2500 asukkaan paikkakunnalla ja hups, bussilla veti isompaan, siis useamman kymmenentuhannen asukkaan kaupunkii,n noin 30 minuuttia, autolla 20-25 minuuttia, matka 35km. Sieltä löytyi amista, lukiota jne. Lähin lukio oli itseasiassa jo naapuripaikkakunnalla, jonne matkaa se noin 20km. Ei täällä kaupungissakaan koulut ole ihan vieressä, bussilla täälläkin ruuhkassa mennään helposti se puoli tuntia. Toki, jos valitsee "tuppukylästä" asuinpaikkansa jostain metsätien varresta 15km keskustasta, mutta kuntokeskukset on ihan ok elää. On siellä harrastukset sielläkin, autolla suhauttaa isommille ostoksille lähikaupunkiin, pienemmät perusostokset vai hakea siitä K-Marketista. Lääkäripalveluiden saatavuus on parempi kuin kasvukeskuksissa. Ei ole jonoja, lääkäriaika lohkeaa aika helposti. Erikoissairaanhoitoa ei tietenkään ole kotipaikkakunnalla tai päivystystä, mutta mikäs se on ajella pikatietä sairaalaan kauemmaksikin, eihän se täällä isossa kaupungissakaan ole vieressä vaan matkaa tulee helposti 10-15km ja vielä hirveissä ruuhkissa kaupungin halki.

Maaseudun ihmiset kuvittelee, että isossa kaupungissa palvelut on "vieressä". Ei ne ole. Normaalista lähiöstä on hirveä homma mennä johonkin vaikka Kelan toimistoon ja etsiä parkkipaikka. Tai pankkipalvelut. Huudetaan, kun se lähi-Osuuspankki on vaan kerran viikossa enää auki... no, se on kuitenkin vieressä, ei ruuhkia, ei maksullisia parkkipaikkoja. Tai jos pankkipalvelut lopetaan, alkaa itku, kun ne on nyt naapurikunnassa peräti 15km:n päässä. Ihan kuin täällä kaupungissa olisi vieressä pankkipalvelut tiskeineen. Täälläkin on joku yksi toimipiste vaikeasti saavutettavissa ruuhkien ja parkkipirkkojen takana. Helpompi se on pieneltä paikkakunnalta ajaa vähän isommalle mukavaa pikatietä käymään pankissa kuin kaupungissa sumplia tuo 10km:n matka. Tavallaan ne ihmiset näkee valituksessaan, että kun heillä oli siinä 2minuutin ajomatkan päässä pankki tai posti tai joku palvelu, johon sai aina oven viereen auton jne. Sitten heillä ei enää ole, mutta kaupungeissa on. Todellisuudessa kaupungeissa peruspalvelut on aivan yhtä vaikeasti saatavilla, jos ei just satu asuun vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muuttaisi. Oma onnellisuuteni on tärkeämpi asia kuin yksikään parisuhde.

Ei millään paholla, mutta aika moni löytää tuon onnellisuuden juuri parisuhteesta ja perheestä. Itseasiassa valtaosa ihmisistä.

Mitä taas tulee tuppukyliin, niin se riippuu hieman koosta. Lapsille ainakin on turvallisempi paikka kuin isot kaupungit

mies51v

Pienessä tuppukylässä ei ole edes lukiota tai ammattikoulua. Kiva laittaa 15-vuotias lapsi sitten asuntolaan toiselle paikkakunnalle jatkamaan opintoja.

Mistä ihmeen Lapin perukoista te keskustelette? Suurimasta osasta "tuppukyliä" löytyy jopa oma lukio ja noin 30 minuutin bussimatkan päästä lisää lukioita ja amis. Olen itse kasvanut noin 2500 asukkaan paikkakunnalla ja hups, bussilla veti isompaan, siis useamman kymmenentuhannen asukkaan kaupunkii,n noin 30 minuuttia, autolla 20-25 minuuttia, matka 35km. Sieltä löytyi amista, lukiota jne. Lähin lukio oli itseasiassa jo naapuripaikkakunnalla, jonne matkaa se noin 20km. Ei täällä kaupungissakaan koulut ole ihan vieressä, bussilla täälläkin ruuhkassa mennään helposti se puoli tuntia. Toki, jos valitsee "tuppukylästä" asuinpaikkansa jostain metsätien varresta 15km keskustasta, mutta kuntokeskukset on ihan ok elää. On siellä harrastukset sielläkin, autolla suhauttaa isommille ostoksille lähikaupunkiin, pienemmät perusostokset vai hakea siitä K-Marketista. Lääkäripalveluiden saatavuus on parempi kuin kasvukeskuksissa. Ei ole jonoja, lääkäriaika lohkeaa aika helposti. Erikoissairaanhoitoa ei tietenkään ole kotipaikkakunnalla tai päivystystä, mutta mikäs se on ajella pikatietä sairaalaan kauemmaksikin, eihän se täällä isossa kaupungissakaan ole vieressä vaan matkaa tulee helposti 10-15km ja vielä hirveissä ruuhkissa kaupungin halki.

Maaseudun ihmiset kuvittelee, että isossa kaupungissa palvelut on "vieressä". Ei ne ole. Normaalista lähiöstä on hirveä homma mennä johonkin vaikka Kelan toimistoon ja etsiä parkkipaikka. Tai pankkipalvelut. Huudetaan, kun se lähi-Osuuspankki on vaan kerran viikossa enää auki... no, se on kuitenkin vieressä, ei ruuhkia, ei maksullisia parkkipaikkoja. Tai jos pankkipalvelut lopetaan, alkaa itku, kun ne on nyt naapurikunnassa peräti 15km:n päässä. Ihan kuin täällä kaupungissa olisi vieressä pankkipalvelut tiskeineen. Täälläkin on joku yksi toimipiste vaikeasti saavutettavissa ruuhkien ja parkkipirkkojen takana. Helpompi se on pieneltä paikkakunnalta ajaa vähän isommalle mukavaa pikatietä käymään pankissa kuin kaupungissa sumplia tuo 10km:n matka. Tavallaan ne ihmiset näkee valituksessaan, että kun heillä oli siinä 2minuutin ajomatkan päässä pankki tai posti tai joku palvelu, johon sai aina oven viereen auton jne. Sitten heillä ei enää ole, mutta kaupungeissa on. Todellisuudessa kaupungeissa peruspalvelut on aivan yhtä vaikeasti saatavilla, jos ei just satu asuun vieressä.

Suomessa on kuntia, joiden läpi ajaa tunnissa. Matkaa lähikaupunkiin voi olla sata kilometriä. Missä ihmeessä on noin pieniä kuntia, että naspurikuntakeskus on 15 km:n päässä? Eihän siellä matka ole mikään ongelma.