Sisarusten välinen kilpailu ja sen ihmeelliset ilmenemismuodot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kilpaile, elän ihan vaan omaa elämääni, autan aina kun pyydetään.

Siskot sitten yhdessä haukkuu taloni, lapseni, työni, mieheni jne ja selittää minun huijanneen perinnönjaossa. Vaikka todellisuudessa sain vähemmän kuin he. Kaikkea tällaista kivaa.

Ap

Kyllä sinä kilpailet.

"Minä olen meistä se joka olen opiskellut pitkälle, menestynyt työelämässä, hankkinut lapsia ja elänyt muutenkin normaalia elämää. Siskoni eivät ole päässeet oikein mihinkään. Vuokralla kyyhöttävät vierekkäin, ei lapsia ja työmenestyskin olematon."

Sisaruksesi tuskin kilpailevat, mutta heitä varmasti ärsyttää asenteesi heitä ja heidän elämänvalintojaan kohtaan. Sinusta tuleekin mieleen veljeni, joka ei voi käsittää että kaikki eivät halua samoja asioita kuin hän, eivätkä siksi tee samoja valintoja kuin hän. Jos hänelle on tärkeää vaimo, lapset, okt, vene, auto ja mökki, niin minulle on tärkeää aivan muunlaiset asiat elämässä. Kyllä hän vaan jaksaa aina muistuttaa minua siitä, minkä näköinen minun elämäni tulisi hänen mielestään olla.

/1

Minä en vertaa. Heillähän tässä on ongelmana minun valintani, ei minulla heidän.

Ap

Miten joku voikin olla noin sokea omalle tekstilleen. Tai vaihtoehtoisesti trolli. Luepa oikein ajatuksella ja hitaasti uudestaan kirjoittamasti aloitus, ja toista sitten muutaman kerran tuota lausetta minä en vertaa.

/1

Vertaa vai toteaa tilanteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kilpaile, elän ihan vaan omaa elämääni, autan aina kun pyydetään.

Siskot sitten yhdessä haukkuu taloni, lapseni, työni, mieheni jne ja selittää minun huijanneen perinnönjaossa. Vaikka todellisuudessa sain vähemmän kuin he. Kaikkea tällaista kivaa.

Ap

Kyllä sinä kilpailet.

"Minä olen meistä se joka olen opiskellut pitkälle, menestynyt työelämässä, hankkinut lapsia ja elänyt muutenkin normaalia elämää. Siskoni eivät ole päässeet oikein mihinkään. Vuokralla kyyhöttävät vierekkäin, ei lapsia ja työmenestyskin olematon."

Sisaruksesi tuskin kilpailevat, mutta heitä varmasti ärsyttää asenteesi heitä ja heidän elämänvalintojaan kohtaan. Sinusta tuleekin mieleen veljeni, joka ei voi käsittää että kaikki eivät halua samoja asioita kuin hän, eivätkä siksi tee samoja valintoja kuin hän. Jos hänelle on tärkeää vaimo, lapset, okt, vene, auto ja mökki, niin minulle on tärkeää aivan muunlaiset asiat elämässä. Kyllä hän vaan jaksaa aina muistuttaa minua siitä, minkä näköinen minun elämäni tulisi hänen mielestään olla.

/1

Minä en vertaa. Heillähän tässä on ongelmana minun valintani, ei minulla heidän.

Ap

Miten joku voikin olla noin sokea omalle tekstilleen. Tai vaihtoehtoisesti trolli. Luepa oikein ajatuksella ja hitaasti uudestaan kirjoittamasti aloitus, ja toista sitten muutaman kerran tuota lausetta minä en vertaa.

/1

Vertaa vai toteaa tilanteen?

Tämä on juuri tätä: esim. heikommin koulutettujen läsnäollessa korkeakoulutettu ei saisi koskaan mainita mitään koulutuksestaan, koska se otetaan heti leijumisena. Korkeakoulun suorittaminen loppuun, avioliitto ja lapset eivät ole niille, jotka eivät ole niitä saaneet, meriittejä. Heitä ärsyttää kuulla niistä, koska he itse eivät ole sellaisia kyenneet hankkimaan. Heille ei ole olemassa mitään menestymiseen liittyviä faktoja - paitsi itsensä kohdalla siten, että ovat onnistuneet välttymään niiltä pitäessään kiinni omista "faktoistaan". Tyypillistä tälle mentaliteetille on, että paremmin koulutettu saa kuulla alemmin koulutetuilta huutoja, kuinka koulutus ei ole mikään tae älystä tai että lapsiparven sossun tuella hankkinut keulii sillä, että hän sentään on saanut jotain aikaan verrattuna yhteen lapseen tyytyyneeseen sisareensa, joka on elättänyt itsensä ja lapsensa itse. Jossain asiassa heikompi saa estoitta mollata itseään parempaansa Janten lain nimissä - vaikka siltä paremmin pärjänneeltä kehdataan odotettaa silti apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kilpaile, elän ihan vaan omaa elämääni, autan aina kun pyydetään.

Siskot sitten yhdessä haukkuu taloni, lapseni, työni, mieheni jne ja selittää minun huijanneen perinnönjaossa. Vaikka todellisuudessa sain vähemmän kuin he. Kaikkea tällaista kivaa.

Ap

Kyllä sinä kilpailet.

"Minä olen meistä se joka olen opiskellut pitkälle, menestynyt työelämässä, hankkinut lapsia ja elänyt muutenkin normaalia elämää. Siskoni eivät ole päässeet oikein mihinkään. Vuokralla kyyhöttävät vierekkäin, ei lapsia ja työmenestyskin olematon."

Sisaruksesi tuskin kilpailevat, mutta heitä varmasti ärsyttää asenteesi heitä ja heidän elämänvalintojaan kohtaan. Sinusta tuleekin mieleen veljeni, joka ei voi käsittää että kaikki eivät halua samoja asioita kuin hän, eivätkä siksi tee samoja valintoja kuin hän. Jos hänelle on tärkeää vaimo, lapset, okt, vene, auto ja mökki, niin minulle on tärkeää aivan muunlaiset asiat elämässä. Kyllä hän vaan jaksaa aina muistuttaa minua siitä, minkä näköinen minun elämäni tulisi hänen mielestään olla.

/1

Minä en vertaa. Heillähän tässä on ongelmana minun valintani, ei minulla heidän.

Ap

Korostit aloituksessa selvästi sitä, miten hyvin SINÄ olet pärjännyt ja he eivät niinkään. Sait sen kuulostamaan siltä, että nostat itsesi heidän yläpuolelleen. Käytätkö usein riitojen/erimielisyyksien aikana argumenttina ja puolustuksena tuota mitä aloituksessa mainostit? Että sinä olet sentään itse ponnistanut lähes tyhjästä, sulla on sentään sitä ja tätä mitä heillä ei ole? Mistä sitä paitsi oikeasti voit tietää, kokevatko he saaneensa henkisesti niin paljon tukea kuin sinä asian näet?

Minulla on loistavat välit siskooni, mutta jos puhun hänelle siitä henkisestä eriarvoisuuden tunteesta mitä lapsena ja nuorena koin, hän vähättelee sitä ja sanoo että kuvittelen, että kyllä me saimme saman verran. Vaan kuka HÄN on niin sanomaan, miten hän tietäisi minun tunteeni ja kokemukseni paremmin kuin minä?

No minä en ole saanut minkäänlaista henkistä tai muutakaan tukea. Siitä en tiedä mitä he kokevat saaneensa, mutta he ovat oikeasti todellisuudessa saaneet paljonkin apua, ihan keski-ikään asti. Myös minä olen tukenut heitä monella tavalla.

Ap

Miten he ovat tukeneet sinua? Vai ovatko roolit olleet aina niin päin, että he ovat saamapuolella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kilpaile, elän ihan vaan omaa elämääni, autan aina kun pyydetään.

Siskot sitten yhdessä haukkuu taloni, lapseni, työni, mieheni jne ja selittää minun huijanneen perinnönjaossa. Vaikka todellisuudessa sain vähemmän kuin he. Kaikkea tällaista kivaa.

Ap

Kyllä sinä kilpailet.

"Minä olen meistä se joka olen opiskellut pitkälle, menestynyt työelämässä, hankkinut lapsia ja elänyt muutenkin normaalia elämää. Siskoni eivät ole päässeet oikein mihinkään. Vuokralla kyyhöttävät vierekkäin, ei lapsia ja työmenestyskin olematon."

Sisaruksesi tuskin kilpailevat, mutta heitä varmasti ärsyttää asenteesi heitä ja heidän elämänvalintojaan kohtaan. Sinusta tuleekin mieleen veljeni, joka ei voi käsittää että kaikki eivät halua samoja asioita kuin hän, eivätkä siksi tee samoja valintoja kuin hän. Jos hänelle on tärkeää vaimo, lapset, okt, vene, auto ja mökki, niin minulle on tärkeää aivan muunlaiset asiat elämässä. Kyllä hän vaan jaksaa aina muistuttaa minua siitä, minkä näköinen minun elämäni tulisi hänen mielestään olla.

/1

Minä en vertaa. Heillähän tässä on ongelmana minun valintani, ei minulla heidän.

Ap

Korostit aloituksessa selvästi sitä, miten hyvin SINÄ olet pärjännyt ja he eivät niinkään. Sait sen kuulostamaan siltä, että nostat itsesi heidän yläpuolelleen. Käytätkö usein riitojen/erimielisyyksien aikana argumenttina ja puolustuksena tuota mitä aloituksessa mainostit? Että sinä olet sentään itse ponnistanut lähes tyhjästä, sulla on sentään sitä ja tätä mitä heillä ei ole? Mistä sitä paitsi oikeasti voit tietää, kokevatko he saaneensa henkisesti niin paljon tukea kuin sinä asian näet?

Minulla on loistavat välit siskooni, mutta jos puhun hänelle siitä henkisestä eriarvoisuuden tunteesta mitä lapsena ja nuorena koin, hän vähättelee sitä ja sanoo että kuvittelen, että kyllä me saimme saman verran. Vaan kuka HÄN on niin sanomaan, miten hän tietäisi minun tunteeni ja kokemukseni paremmin kuin minä?

No minä en ole saanut minkäänlaista henkistä tai muutakaan tukea. Siitä en tiedä mitä he kokevat saaneensa, mutta he ovat oikeasti todellisuudessa saaneet paljonkin apua, ihan keski-ikään asti. Myös minä olen tukenut heitä monella tavalla.

Ap

Miten he ovat tukeneet sinua? Vai ovatko roolit olleet aina niin päin, että he ovat saamapuolella?

Eivät mitenkään. Jos jotain apua on annettu, siihen aina yhdistynyt se ”ei se totakaan osaa” tai sitten siitä onkin yhtäkkiä jälkikäteen vaadittu rahaa tai olen kuullut miten koko juttu paisutettu ihmeellisensi ja minut haukuttu jollekulle ulkopuoliselle. Toinen siskoni tunki pyytämättä tekemään ja sai sitten marttyyrikohtauksia kun häntä ”ei arvostettu”. No ei kai, kun kai nyt sentään halua itse päättää esim lapseni synttäreistä tms.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä näitä sisaruskateellisuuksia ja kilpailua, täytyy olla jotain vikaa kasvatuksessa tai sitten ihan mielenterveydessä. Sisarukset on elämän suuria voimavaroja, ne tyypit jotka on aina sun puolella ja auttaa sua, vielä sittenkin kun vanhemmista aika jättää. Perhe on aina perhe.

Vika on kasvatuksessa, vanhemmissa. Normaalit vanhemmat välittävät lasten keskenään toimeentulemisesta, eivätkä aseta omia individualistisia etujaan jatkuvasti perheessä ykkössijalle. Valitettavasti on harvoja perheitä, joissa vanhempi tai vanhemmat jopa tietoisesti asettavat lapsensa vastakkain. Näissä perheissä on usein toinen tai molemmat vanhemmat mielenterveysongelmallisia ja seuraukset sen mukaisia, lapset kärsivät heidän välilleen luodusta etäisyydestä ja eripurasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kilpaile, elän ihan vaan omaa elämääni, autan aina kun pyydetään.

Siskot sitten yhdessä haukkuu taloni, lapseni, työni, mieheni jne ja selittää minun huijanneen perinnönjaossa. Vaikka todellisuudessa sain vähemmän kuin he. Kaikkea tällaista kivaa.

Ap

Kyllä sinä kilpailet.

"Minä olen meistä se joka olen opiskellut pitkälle, menestynyt työelämässä, hankkinut lapsia ja elänyt muutenkin normaalia elämää. Siskoni eivät ole päässeet oikein mihinkään. Vuokralla kyyhöttävät vierekkäin, ei lapsia ja työmenestyskin olematon."

Sisaruksesi tuskin kilpailevat, mutta heitä varmasti ärsyttää asenteesi heitä ja heidän elämänvalintojaan kohtaan. Sinusta tuleekin mieleen veljeni, joka ei voi käsittää että kaikki eivät halua samoja asioita kuin hän, eivätkä siksi tee samoja valintoja kuin hän. Jos hänelle on tärkeää vaimo, lapset, okt, vene, auto ja mökki, niin minulle on tärkeää aivan muunlaiset asiat elämässä. Kyllä hän vaan jaksaa aina muistuttaa minua siitä, minkä näköinen minun elämäni tulisi hänen mielestään olla.

/1

Minä en vertaa. Heillähän tässä on ongelmana minun valintani, ei minulla heidän.

Ap

Korostit aloituksessa selvästi sitä, miten hyvin SINÄ olet pärjännyt ja he eivät niinkään. Sait sen kuulostamaan siltä, että nostat itsesi heidän yläpuolelleen. Käytätkö usein riitojen/erimielisyyksien aikana argumenttina ja puolustuksena tuota mitä aloituksessa mainostit? Että sinä olet sentään itse ponnistanut lähes tyhjästä, sulla on sentään sitä ja tätä mitä heillä ei ole? Mistä sitä paitsi oikeasti voit tietää, kokevatko he saaneensa henkisesti niin paljon tukea kuin sinä asian näet?

Minulla on loistavat välit siskooni, mutta jos puhun hänelle siitä henkisestä eriarvoisuuden tunteesta mitä lapsena ja nuorena koin, hän vähättelee sitä ja sanoo että kuvittelen, että kyllä me saimme saman verran. Vaan kuka HÄN on niin sanomaan, miten hän tietäisi minun tunteeni ja kokemukseni paremmin kuin minä?

No minä en ole saanut minkäänlaista henkistä tai muutakaan tukea. Siitä en tiedä mitä he kokevat saaneensa, mutta he ovat oikeasti todellisuudessa saaneet paljonkin apua, ihan keski-ikään asti. Myös minä olen tukenut heitä monella tavalla.

Ap

Miten he ovat tukeneet sinua? Vai ovatko roolit olleet aina niin päin, että he ovat saamapuolella?

Eivät mitenkään. Jos jotain apua on annettu, siihen aina yhdistynyt se ”ei se totakaan osaa” tai sitten siitä onkin yhtäkkiä jälkikäteen vaadittu rahaa tai olen kuullut miten koko juttu paisutettu ihmeellisensi ja minut haukuttu jollekulle ulkopuoliselle. Toinen siskoni tunki pyytämättä tekemään ja sai sitten marttyyrikohtauksia kun häntä ”ei arvostettu”. No ei kai, kun kai nyt sentään halua itse päättää esim lapseni synttäreistä tms.

Ap

Siskosi siis halusi auttaa sinua ja auttoikin. Kiititkö häntä ja pyysit poistumaan paikalta, ilmoittaen että hoidat itse loput vai miten se meni? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä näitä sisaruskateellisuuksia ja kilpailua, täytyy olla jotain vikaa kasvatuksessa tai sitten ihan mielenterveydessä. Sisarukset on elämän suuria voimavaroja, ne tyypit jotka on aina sun puolella ja auttaa sua, vielä sittenkin kun vanhemmista aika jättää. Perhe on aina perhe.

Tuohan se ihannetilanne onkin ja varmasti (lähes) kaikki sellaisen haluaisivat. Ikävä kyllä se ei vaan aina toteudu. Nämä ovat joskus niin monisyisiä asioita, että yhtä selkeää tekijää voi olla mahdotonta määrittää.

No eiköhän se yksi ainoa tekijä ole vanhemmissa, miten lapsiaan kasvattavat. Ihmisen vakioluonteenpiirteet lähtevät aina kotoa, oli se sitten tukevaa, vapaata, väkivaltaista, hallitsevaa, narsistista, uskonnon sanelemaa. Ongelmissa pyörivät eivät aina sitä itse ymmärrä, ensimmäiseksi jopa puolustelevat vanhempiaan pitäen heitä erittäin hyvinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä näitä sisaruskateellisuuksia ja kilpailua, täytyy olla jotain vikaa kasvatuksessa tai sitten ihan mielenterveydessä. Sisarukset on elämän suuria voimavaroja, ne tyypit jotka on aina sun puolella ja auttaa sua, vielä sittenkin kun vanhemmista aika jättää. Perhe on aina perhe.

Tuohan se ihannetilanne onkin ja varmasti (lähes) kaikki sellaisen haluaisivat. Ikävä kyllä se ei vaan aina toteudu. Nämä ovat joskus niin monisyisiä asioita, että yhtä selkeää tekijää voi olla mahdotonta määrittää.

No eiköhän se yksi ainoa tekijä ole vanhemmissa, miten lapsiaan kasvattavat. Ihmisen vakioluonteenpiirteet lähtevät aina kotoa, oli se sitten tukevaa, vapaata, väkivaltaista, hallitsevaa, narsistista, uskonnon sanelemaa. Ongelmissa pyörivät eivät aina sitä itse ymmärrä, ensimmäiseksi jopa puolustelevat vanhempiaan pitäen heitä erittäin hyvinä.

Olet kovin varma asiastasi. Monissa tapauksissa varmasti pitää paikkansa, että kotikasvatus on ollut suuri vaikuttava tekijä. Silti edelleen väittäisin, ettei kaikissa tapauksissa yksinomaan se. Ihminen ei ole syntyessään tyhjä taulu, perusluonteenpiirteet on kirjattu geeneihin. Tämä selittää esimerkiksi sen, että sisarusjoukosta vain yksi saattaa luoda kilpailuasetelmaa muita vastaan.

No mäkin asun vuokralla eikä ole lapsia. Olen nähnyt elämää ja kokenut luultavasti enemmän kuin joku 8-16 töissäkäyvä perus perheenäiti. Mä oon asunut ulkomailla ja tutustunut ihmisiin monenlaisissa yhteyksissä, joihin laput silmillä suorittaja tuskin ikinä sattuu tutustumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä näitä sisaruskateellisuuksia ja kilpailua, täytyy olla jotain vikaa kasvatuksessa tai sitten ihan mielenterveydessä. Sisarukset on elämän suuria voimavaroja, ne tyypit jotka on aina sun puolella ja auttaa sua, vielä sittenkin kun vanhemmista aika jättää. Perhe on aina perhe.

Tuohan se ihannetilanne onkin ja varmasti (lähes) kaikki sellaisen haluaisivat. Ikävä kyllä se ei vaan aina toteudu. Nämä ovat joskus niin monisyisiä asioita, että yhtä selkeää tekijää voi olla mahdotonta määrittää.

No eiköhän se yksi ainoa tekijä ole vanhemmissa, miten lapsiaan kasvattavat. Ihmisen vakioluonteenpiirteet lähtevät aina kotoa, oli se sitten tukevaa, vapaata, väkivaltaista, hallitsevaa, narsistista, uskonnon sanelemaa. Ongelmissa pyörivät eivät aina sitä itse ymmärrä, ensimmäiseksi jopa puolustelevat vanhempiaan pitäen heitä erittäin hyvinä.

Olet kovin varma asiastasi. Monissa tapauksissa varmasti pitää paikkansa, että kotikasvatus on ollut suuri vaikuttava tekijä. Silti edelleen väittäisin, ettei kaikissa tapauksissa yksinomaan se. Ihminen ei ole syntyessään tyhjä taulu, perusluonteenpiirteet on kirjattu geeneihin. Tämä selittää esimerkiksi sen, että sisarusjoukosta vain yksi saattaa luoda kilpailuasetelmaa muita vastaan.

Onhan paljon niitäkin perheitä, jossa lapsena on oltu sovussa ja ongelmat alkaneet myöhempien elämäntapahtumien jälkeen. Vanhempien osuus on ei välttämättä vaikuta mitenkään tai ainakaan ei negatiivisesti.

Geenit vaikuttavat siihen, miten elämässä pärjää, itse asiassa juuri äskettäin oli Hesarissa uutinen, jonka mukaan kotikasvatuksen vaikutus elämässä menestymiseen (koulutus, tulot) lähenteli nollaa. 

https://www.hs.fi/tiede/art-2000006146966.html

Samassa perheessä kasvaneilla voi olla erilainen lahjakkuuspotentiaali, mikä tulee esille vasta sitten, kun ollaan lähes aikuisia. Lisäksi vielä taipumus alkoholismiin tai erilaisiin sairauksiin, mitkä tuovat eroavaisuutta elämässä pärjäämiseen ja sitä kautta altistavat kateellisuudelle. 

Vierailija kirjoitti:

No mäkin asun vuokralla eikä ole lapsia. Olen nähnyt elämää ja kokenut luultavasti enemmän kuin joku 8-16 töissäkäyvä perus perheenäiti. Mä oon asunut ulkomailla ja tutustunut ihmisiin monenlaisissa yhteyksissä, joihin laput silmillä suorittaja tuskin ikinä sattuu tutustumaan.

Voi olla että 8-16 perus perheenäiti on ihan tyytyväinen elämäänsä sellaisenaan. Jokainen eläköön tavallaan :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä näitä sisaruskateellisuuksia ja kilpailua, täytyy olla jotain vikaa kasvatuksessa tai sitten ihan mielenterveydessä. Sisarukset on elämän suuria voimavaroja, ne tyypit jotka on aina sun puolella ja auttaa sua, vielä sittenkin kun vanhemmista aika jättää. Perhe on aina perhe.

Tuohan se ihannetilanne onkin ja varmasti (lähes) kaikki sellaisen haluaisivat. Ikävä kyllä se ei vaan aina toteudu. Nämä ovat joskus niin monisyisiä asioita, että yhtä selkeää tekijää voi olla mahdotonta määrittää.

No eiköhän se yksi ainoa tekijä ole vanhemmissa, miten lapsiaan kasvattavat. Ihmisen vakioluonteenpiirteet lähtevät aina kotoa, oli se sitten tukevaa, vapaata, väkivaltaista, hallitsevaa, narsistista, uskonnon sanelemaa. Ongelmissa pyörivät eivät aina sitä itse ymmärrä, ensimmäiseksi jopa puolustelevat vanhempiaan pitäen heitä erittäin hyvinä.

Olet kovin varma asiastasi. Monissa tapauksissa varmasti pitää paikkansa, että kotikasvatus on ollut suuri vaikuttava tekijä. Silti edelleen väittäisin, ettei kaikissa tapauksissa yksinomaan se. Ihminen ei ole syntyessään tyhjä taulu, perusluonteenpiirteet on kirjattu geeneihin. Tämä selittää esimerkiksi sen, että sisarusjoukosta vain yksi saattaa luoda kilpailuasetelmaa muita vastaan.

Höpöhöpö, lapsi on syntyessään peruslähtökohtaisesti tyhjä taulu, jonka vanhemmat kirjoittavat alkuun. Oletko ihan pihalla? Jos toisessa vanhemmassa tai tämän suvussa on todettuja geenivirheitä, esim. kehitysvammaisuuteen viittavaa, tottakai on riski geeneissä periytyvyyteen.  Jos tarkoitat geeniperiytyvyydessä kasvatusta, eli miten isoisoisovanhemmat kasvattivat alkujaan lapsiaan, se pitää paikkansa, että periytyvyys jatkuu, lähinnä se ettei mitään ole opittu. Eli lapset kasvatetaan tietyllä metodilla, tietenkin lapset toteuttavat jälkipolvilleen sitä, mitä heille on opetettu. Joukosta seulaantuvat tyhmät, jotka kohtelevat lapsiaan kaltoin ja tervehenkisemmät, jotka ovat ymmärtäneen sukupolvien kehityksen, ettei apinana mennä hakkaamaan lasta, kun on tuntenut ihmisen lailla -terveesti tai oteta sitä omenaa ihan ekana, kun lapsellakin on nälkä. Lue narsismista, jos näkemyksesi perustuu naivisti vain geeniperusteluihin. Sisarusjoukosta vain yksi ei luo kilpailuasemaa, perheessä on syvempiä arvo-ongelmia, jotka ovat heijastuneet vanhemmista lasten kasvatukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kilpaile, elän ihan vaan omaa elämääni, autan aina kun pyydetään.

Siskot sitten yhdessä haukkuu taloni, lapseni, työni, mieheni jne ja selittää minun huijanneen perinnönjaossa. Vaikka todellisuudessa sain vähemmän kuin he. Kaikkea tällaista kivaa.

Ap

Kyllä sinä kilpailet.

"Minä olen meistä se joka olen opiskellut pitkälle, menestynyt työelämässä, hankkinut lapsia ja elänyt muutenkin normaalia elämää. Siskoni eivät ole päässeet oikein mihinkään. Vuokralla kyyhöttävät vierekkäin, ei lapsia ja työmenestyskin olematon."

Sisaruksesi tuskin kilpailevat, mutta heitä varmasti ärsyttää asenteesi heitä ja heidän elämänvalintojaan kohtaan. Sinusta tuleekin mieleen veljeni, joka ei voi käsittää että kaikki eivät halua samoja asioita kuin hän, eivätkä siksi tee samoja valintoja kuin hän. Jos hänelle on tärkeää vaimo, lapset, okt, vene, auto ja mökki, niin minulle on tärkeää aivan muunlaiset asiat elämässä. Kyllä hän vaan jaksaa aina muistuttaa minua siitä, minkä näköinen minun elämäni tulisi hänen mielestään olla.

/1

Minä en vertaa. Heillähän tässä on ongelmana minun valintani, ei minulla heidän.

Ap

Miten joku voikin olla noin sokea omalle tekstilleen. Tai vaihtoehtoisesti trolli. Luepa oikein ajatuksella ja hitaasti uudestaan kirjoittamasti aloitus, ja toista sitten muutaman kerran tuota lausetta minä en vertaa.

/1

Vertaa vai toteaa tilanteen?

Varmaan ne sisaruksetkin haukkumisen ja arvostelun sijaan vain toteavat tilanteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kilpaile, elän ihan vaan omaa elämääni, autan aina kun pyydetään.

Siskot sitten yhdessä haukkuu taloni, lapseni, työni, mieheni jne ja selittää minun huijanneen perinnönjaossa. Vaikka todellisuudessa sain vähemmän kuin he. Kaikkea tällaista kivaa.

Ap

Kyllä sinä kilpailet.

"Minä olen meistä se joka olen opiskellut pitkälle, menestynyt työelämässä, hankkinut lapsia ja elänyt muutenkin normaalia elämää. Siskoni eivät ole päässeet oikein mihinkään. Vuokralla kyyhöttävät vierekkäin, ei lapsia ja työmenestyskin olematon."

Sisaruksesi tuskin kilpailevat, mutta heitä varmasti ärsyttää asenteesi heitä ja heidän elämänvalintojaan kohtaan. Sinusta tuleekin mieleen veljeni, joka ei voi käsittää että kaikki eivät halua samoja asioita kuin hän, eivätkä siksi tee samoja valintoja kuin hän. Jos hänelle on tärkeää vaimo, lapset, okt, vene, auto ja mökki, niin minulle on tärkeää aivan muunlaiset asiat elämässä. Kyllä hän vaan jaksaa aina muistuttaa minua siitä, minkä näköinen minun elämäni tulisi hänen mielestään olla.

/1

Minä en vertaa. Heillähän tässä on ongelmana minun valintani, ei minulla heidän.

Ap

Miten joku voikin olla noin sokea omalle tekstilleen. Tai vaihtoehtoisesti trolli. Luepa oikein ajatuksella ja hitaasti uudestaan kirjoittamasti aloitus, ja toista sitten muutaman kerran tuota lausetta minä en vertaa.

/1

Vertaa vai toteaa tilanteen?

Varmaan ne sisaruksetkin haukkumisen ja arvostelun sijaan vain toteavat tilanteen?

Ilmeisesti näin, koska mitään vastaväitteitä ei ilmaantunut.