Ihan järkyttävää, meidän perheen lapsilla on eri elintasot ja se aiheuttaa mun tyttäressä mielipahaa
Minä ja mies asutaan miehen omistamassa talossa. Miehen poika asuu meidän kanssa. Mun tytär asuu meillä yleensä viikonloppuisin, välillä on pidempäänkin jos isällään on vaikkapa työmatka. Mun mies on aika varakas, hänellä on hyväpalkkainen työ ja vanhemmilta saatua perintöä. Miehen poika saa isältään käytännössä kaiken mitä haluaa. Lisäksi poika harrastaa jääkiekkoa. Mä olen aika pienipalkkaisessa työssä, enkä voi hankkia tyttärelleni kaikkea hänen tarvitsemaansa. Tytön isälläkään ei ole kauhean isoa palkkaa ja hänellä on paljon lainoja (esim. aivan liian kallis auto). Tyttö haluaisi harrastaa ratsastusta, mutta mulla tai isällään ei ole varaa sitä maksaa. Puhelinkin on useamman vuoden vanha. Mun miehellä olisi aivan hyvin varaa auttaa mun tyttöäkin, jotta hänkin saisi toteuttaa unelmiaan. Tyttö kuitenkin asuu meilläkin, niin hän on yhtälailla perheenjäsen. Tyttö on sanonut usein mulle, että hänestä on niin ikävää kun velipuoli saa kaiken, mutta hänellä ei ole mahdollisuuksia. Mies ja poikansa ovat suunnittelemassa matkaa nyt kesällä. Mäkin olisin päässyt mukaan, mutta en saanut lomaa osumaan kohdilleen. Kysyin mieheltä, että voisitteko ottaa tytön mukaan, niin mies vaan sanoi ei. Mun mielestä aika törkeää. Ihan kuin tyttöä syrjittäisiin. Mitä tässä tilanteessa tekisin?
Kommentit (112)
Tälläset raha-asiat pitää joka suhteessa selvittää ennen yhteenmuuttoa. Harva mies on niin hyvä sydämine, että uuden naisystävän lapsetkin elättäisi mukisematta. Taas jos kyse olisi nainen, joka tienaisi enemmä, nii ei nainen kehtaisi olla maksamatta sitä ei omankin lapsen kustannuksia. Vain miehillä on oikeus olla m ulkkuja. No tietääpähä tulevaisuudessa olla menemättä saman katon alle tällästen kus päisten miesten kanssa. Että vaan fuckbody vai mikä se on niin sellanen vaan sitten molemmin puolin. Yllätys, että miehet on tälläisiä ja me naiset vielä hyväksytään se hiljaa, koska muka joku rakkaus. P askan marjat siinä mitään rakkautta on, jos niin pihi äijä. Ei siinä nainen ole kuin h alpa h uora tässä tilanteessa. No monilla sama ihan naimisissakin. Sen takia äidit ovat yh ta, koska miehet on itsekkäitä ja ahneita rahan kanssa.
Ihanaa kun koulujen kesälomat alkoi ja kaikki keskustelupalstat on täynnä kasiluokkalaisten kirjoittamia provoja <3
Ap:n tytöllä on kaksi vanhempaa jotka ovat vastuussa tytön elatuksesta, mukaan lukien harrastukset. Jos rahaa ei ole niin sitten harrastetaan jotain halvempaa lajia kuin ratsastus. Johan tyttö pääsee maistamaan parempaa elintasoa kuin mitä vanhemmat pystyvät tarjoamaan kun asuu osan ajasta äipän uuden puolison talossa.
On luonnollista että tyttöä harmittaa se että äipän uuden puolison poika saa enemmän ja parempaa materiaa ja kokemuksia (ainakin rahassa mitattuna). Ap:n eli äipän sekä tytön isän tietenkin tehtävä on tarjota elämyksiä yms. omien kykyjensä mukaisesti. Se ettei muka uutta puhelinta ole voinut ostaa moneen vuoteen on pelkkää pskapuhetta. Toimivan luurin saa edullisesti, ei tartte tonnin iphonea ostaa. Mutkumutku vai mitä ap.
Mitä matkaan tulee niin tietenkään isä-poika reissuun ei oteta ap:n tytärtä mukaan. Väitän että ap olisi otettu mukaan vain mehevän välttämiseksi. Mikset iise tai eksäsi lähde vaikka Tallinnaan päiväksi tytön kanssa? Liput maksaa suunnilleen kympin ei sulla on vain tekosyitä jos tämäkään ei käy.
Summa summarum, eriarvoisuus on sun ja eksäsi tehtailemaa. Ootte laiskoja vellihousuja ettekä edes yritä keksiä pienemmän budjetin kivaa tekemistä oman lapsenne kanssa. Muilla sitten onkin saman opin mukaan velvollisuus maksaa ja viihdyttää pershetelmäänne.
Minutakin ap kuulostaa vähän lokilta. Mikset samantien itke, miten äitisi elää köyhää elämää, kun taas miehen äiti on varakas? Tai miten siskosi ei pääse matkalle,kun taas miehen sisko matkustaa yhtenään?
Sinä olet vastuussa lapsesi elintasosta. Jos haluat lapsellesi puhelimen, ostat sen, mihin on varaa ja kiristät muuten rahahanoja esim. ostamalla halvempaa ruokaa tai jättämällä oman harrastuksen pois. Näin muutkin vanhemmat tekee eivätkä itke, miten jonkun muun pitäisi omasta jälkikasvustaan huolehtia vain siksi, että on sattunut laittamaan hynttyyt yhteen lokin kanssa.
Yksi hyvä keino on tehdä budjetti ja kertoa miehelle, että haluat lapsellesi kivan puhelimen, joten sen takia sinun on vähennettävä ruokakuluja. Veikkaan että mies ja poikansa syövät muutenkin enemmän kuin sinä, joten hyvin voit vähentää ruokakuluja omalta osaltasi. Mihin oma palkkasi menee, jos mies maksaa kuitenkin asumisesta suuren osan (oman osuutensa ja poikansa osuuden)? ¨Luulisi, että pystyisit helposti säästämään lapselle jopa ne ratsastustunnit, kun kuluja ei ole niin paljon kuin esim. jos asuisit yksin. Ja jos taas kuluja on enemmän kuin yksin asuessasi, niin kipinkapin miehen juttusille kertomaan, että muutat, koska sinulla ei ole varaa tällaiseen asumiseen.
Nyt vähän ryhtiä, nainen!
Vierailija kirjoitti:
Tälläset raha-asiat pitää joka suhteessa selvittää ennen yhteenmuuttoa. Harva mies on niin hyvä sydämine, että uuden naisystävän lapsetkin elättäisi mukisematta. Taas jos kyse olisi nainen, joka tienaisi enemmä, nii ei nainen kehtaisi olla maksamatta sitä ei omankin lapsen kustannuksia. Vain miehillä on oikeus olla m ulkkuja. No tietääpähä tulevaisuudessa olla menemättä saman katon alle tällästen kus päisten miesten kanssa. Että vaan fuckbody vai mikä se on niin sellanen vaan sitten molemmin puolin. Yllätys, että miehet on tälläisiä ja me naiset vielä hyväksytään se hiljaa, koska muka joku rakkaus. P askan marjat siinä mitään rakkautta on, jos niin pihi äijä. Ei siinä nainen ole kuin h alpa h uora tässä tilanteessa. No monilla sama ihan naimisissakin. Sen takia äidit ovat yh ta, koska miehet on itsekkäitä ja ahneita rahan kanssa.
Oijoi, kylläpä rankka katkeruus paistaa läpi. Etkö ole löytänyt maksajaa elämällesi ja elämän hedelmillesi? Miehellä ei ole mitään velvollisuutta, edes moraalisesti alkaa rahoittamaan naisen lapsea, eikä myöskään toisinpäin. Jos olet elämäsi valinnat sössinyt niin onneksi ap:n mies sentään on tehnyt oikeita valintoja.......tosin en tiedä miten oikea valinta ap miehelle oli.
Olen päätymässä vissiin samoihin uusioperheriitasotkuihin...
Havahduin aiheeseen joku päivä sitten kun ostin minun esikoiselleni eli mieheni ja minun yhteiselle lapselle (1v) vauvoille sopivan ”uima-altaan” ulos. Halusin kivaa helletekemistä lapselleni, joka juuri oppinut kävelemään ja innoissaan pärskyttelee aina saunassa vettä maljasta. Allas on tosiaan ihan minimaalinen, vettä max 15cm.
Kasatessani sitä mieheni aikaisemmat lapset (6 ja 9v) tulivat sitten meille isäviikolleen ja katselivat allasta kadehtien. Tiedän, että he toivoisivat itselleenkin edes pientä uima-allasta, ovat näin joskus viime kesänä sanoneet - isänsä kieltäytyi eikä ostanut silloin. Tunsin piston sydämessäni, kyllä. Tuntui pahalta lasten vuoksi ja jäin miettimään millainen ongelma tästä jatkossa kasvaa oman lapseni kasvaessa ja tavaroiden kallistuessa yms. En halua kuitenkaan, että oma lapseni joutuu kärsimään kaikesta siksi ettei sisarpuolilleen vain tulisi paha mieli...
Kyse ei rahasta: ollaan molemmat hyvätuloisia ja mieheni tieten jopa parempituloinen. Minä koen ettei heidän extrojen kustantaminen kuulu mulle varsinkaan kun heidän oma isänsä ei välitä tuhlata rahaa sellaiseen. Isä ei välitä eikä vaivaudu - huolehtii asiallisesti kuitenkin kaikki ns normihuoltojutut mitä kuuluu. Miksi ihmeessä minun pitäisi vieraiden lapsien huveja ja harrastuksia rahoittaa jos taloudellisesti näillä oikeilla vanhemmilla olisi kyllä varaa.
Nämä lapset kyllä harrastavat monenlaisia ns maksullisia ”oikeita” harrastuksia äitinsä luota (koulut ovat siellä paikkakunnalla, samoin kaveripiiri ja harrastusmahdollisuudet). Lasten maksut hoidetaan yhteiseltä tililtä, johon mm lapsilisät menee ja kumpikin laittaa x summan kuukaudessa.
Lomamatkoja tehdään sekä kaikki lapset yhdessä että vain me kolme yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Minutakin ap kuulostaa vähän lokilta. Mikset samantien itke, miten äitisi elää köyhää elämää, kun taas miehen äiti on varakas? Tai miten siskosi ei pääse matkalle,kun taas miehen sisko matkustaa yhtenään?
Sinä olet vastuussa lapsesi elintasosta. Jos haluat lapsellesi puhelimen, ostat sen, mihin on varaa ja kiristät muuten rahahanoja esim. ostamalla halvempaa ruokaa tai jättämällä oman harrastuksen pois. Näin muutkin vanhemmat tekee eivätkä itke, miten jonkun muun pitäisi omasta jälkikasvustaan huolehtia vain siksi, että on sattunut laittamaan hynttyyt yhteen lokin kanssa.
Yksi hyvä keino on tehdä budjetti ja kertoa miehelle, että haluat lapsellesi kivan puhelimen, joten sen takia sinun on vähennettävä ruokakuluja. Veikkaan että mies ja poikansa syövät muutenkin enemmän kuin sinä, joten hyvin voit vähentää ruokakuluja omalta osaltasi. Mihin oma palkkasi menee, jos mies maksaa kuitenkin asumisesta suuren osan (oman osuutensa ja poikansa osuuden)? ¨Luulisi, että pystyisit helposti säästämään lapselle jopa ne ratsastustunnit, kun kuluja ei ole niin paljon kuin esim. jos asuisit yksin. Ja jos taas kuluja on enemmän kuin yksin asuessasi, niin kipinkapin miehen juttusille kertomaan, että muutat, koska sinulla ei ole varaa tällaiseen asumiseen.
Nyt vähän ryhtiä, nainen!
Näin. Asumis- ja ruokakulut yms yhteiset kulut ei mene puoliksi vaan 1/3 koska teitä asuu vakituisesti kolme siinä asunnossa. Miehesi kustantaa toki poikansa osuuden kuluista. Voitte sopia, mikäli mies haluaa korvauksen tytön käynneistäkin (kuluista), jonkun pienen kertakorvauksen.
Vierailija kirjoitti:
Mikset iise tai eksäsi lähde vaikka Tallinnaan päiväksi tytön kanssa? Liput maksaa suunnilleen kympin ei sulla on vain tekosyitä jos tämäkään ei käy.
Sanoiko ap, että he asuvat pääkaupunkiseudulla?
Voihan olla, että he asuvat vaikkapa Rovaniemellä. Sieltä kun Tallinnaan lähtee, tulee matka maksamaan enemmän kuin ”suunnilleen kympin” per nenä.
Onneksi me asutaan omissa osoitteitta, mies omassaan ja minä omassani. Molemmilla viikko-viikko lapset. Yhdessä aikaa vietetään joka toinen viikko, ja ihan keskenään lomareissutkin tehdään, ilman lapsia. Lastensa kanssa mies tekee omat reissut, ja minä vastaavasti omani.
Päätettiin jo alussa että yhteen muutetaan vasta kun lapset on lentäneet pesästä pois. En kestäisi jos minä alkaisin miehen lapsien rahakirstuksi, enkä missään tapauksessa kehtaisi miestä laittamaan rahaa omiin lapsiini. Suosittelen ap:lle omaa asuntoa ja samankaltaista järjestelyä kuin meillä on. Tosin varaudu silti maksamaan omat (miehen kanssa yhteiset) reissusi.
Vierailija kirjoitti:
Sairaita sadisteja ketju täynnä...
Ihan samaa mieltä, en ole ikinä näitä uusiperhelokkeja ymmärtänyt.
Vierailija kirjoitti:
Tän on kyllä oltava provo. Että sun miehen pitäisi lapsensa kanssa matkaan lähtiessään ottaa jonkun toisen jälkikasvua mukaan? :D Siinäpä vasta matka.
Plus tietenkin että on järjetöntä ajatella ylipäätään, että miehen on maksettava jotain luksusta ap:n pershedelmälle. Jokainen holehtii omistaan.
Kyllä näitä akkoja on pilvin pimein jotka ovat pyöräyttäneet kakaransa maailmaan siivojan palkkansa varassa ja sitten kokevat että uusien miesten pitäisi kustantaa näiden elämäntapaluuserien kakaroiden elämisen.
P*skat tuo mitään järkyttävää ole. Ihan normaalielämää. Jos uusi miehesi ei ole adoptoinut lastasi niin turvat tukkoon. Säästäkää ja tehkää omat reissunne.
Ihan mielenkiinnosta: mikä on yhden ratsastustunnin hinta? En jaksa uskoa, etteikö tytön vanhemmilla olisi varaa maksaa edes yhtä tuntia/viikko puoliksi?
Kokemusta vähän samankaltaisesta tilanteesta paitsi että olin se lapsi jolla oli ”parempi” elintaso. Isäni siis osti minulle hyviä vaatteita yms. Ja isovanhemmat ostivat joitakin harrastusvälineitä joita oikeasti tarvitsin. Isäkään ei siis mikään rikas ollut, mutta osti asioita joita halusin ja tarvitsin. Häneltä kiellettiin minulle vaatteiden ostaminen, koska äidin uuden miehen lasten äiti oli alkoholisti jolla ei ollut rahaa ostella lapsille mitään. Meidän perhe oli köyhä, jossa kaikki rahat menivät välttämättömään. Isältäni kiellettiin meille vaatteiden ja tavaroiden ostaminen, joka johti siihen etten saanut edes sopivia liikuntavaatteita tai muutakaan. Kerran isoisäni oli tehnyt virheen ja ostanut minulle tusseja, jolloin käydessäni isän luona siskopuoli oli kateuksissaan jättänyt niiden korkit auki ja ne kuivuivat. Hän varasti myös spice girls-korttini ja cd-levyni. Myös tuolini tuhottiin. Kun epäilin näistä häntä, minua syytettiin isäpuolen taholta siitä että en saisi syyttää ilman todisteita. Tarvitsin myös sukset ettei tarvitsisi lainata koululta suksia, siihen aikaan yleensä kaikki toivat omat sukset koululle eivätkä koulun lainasukset olleet todellakaan hyviä. Isältäni kiellettiin suksien ostaminen. Lopulta sain sukset ”salaa” isoisältä, kun hän osti sukset lahjaksi. Kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että kaikilla perheen lapsilla pitää olla samanlainen elintaso. Mutta en silti ymmärrä miksi isäni ei olisi saanut ostaa minulle mitään. Luulisi sen auttavan kun tarvitsee käyttää vähemmän perheen vähiä rahoja.
Jospa vaan lopetat provon, niin ongelma poistuu kokonaan. Eikö vaan olekin helppoa?
Oma äitini oli yksinhuoltaja ja lähihoitaja, isäni kanssa en ollut tekemisissä, eli äiti maksoi kaikki kuluni. Harrastin 6-vuotiaasta 18-vuotiaaksi ratsastusta 1-2 kertaa viikossa. Elämä on valintoja, lapsen harrastusmahdollisuus ei ole sinulle prioriteetti. Uusi miehesi ei ole millään lailla velvollinen kustantamaan lapsesi harrastuksia.
Hevosia ja ratsastusta voi harrastaa halvallakin. Monet tienaa tunteja itselleen tallitöillä ja talutuksilla.
Mun mielestä pitää sopia puolison kanssa miten uusioperheen raha-asiat sovitaan eikä ole mitään yhtä oikeaa ratkaisua. Toiset pitää kaikkia lapsia ominaan ja kaikki saavat tasapuolisesti yhtä paljon (kuten esimerkiksi mieheni lapsuuden perheessä), toisilla taas biologiset vanhemmat maksavat oman lapsen isommat hankinnat, kuten omassa perheessäni. En olisi voinut kuvitella että äitini ex-mies olisi ostanut mulle pyörän tai kustantanut matkan vaikka oli äitiäni varakkaampi. Enkä koskaan itse nähnyt että tässä olisi ollut jotain väärää. Tietysti ainakin itse arvostaisin kumppanissa sitä, että on kiinnostunut myös omasta lapsestani mutta ei se ole mikään oletus. Varsinkin jos lapsi ei asu kuin viikonloppuja teillä, voi olla että isäpuoli ei ole saanut luotua lapseen niin läheistä suhdetta. Tsemppiä, toivottavasti kerrot ajatuksista puolisollesi!
Vierailija kirjoitti:
Olen päätymässä vissiin samoihin uusioperheriitasotkuihin...
Havahduin aiheeseen joku päivä sitten kun ostin minun esikoiselleni eli mieheni ja minun yhteiselle lapselle (1v) vauvoille sopivan ”uima-altaan” ulos. Halusin kivaa helletekemistä lapselleni, joka juuri oppinut kävelemään ja innoissaan pärskyttelee aina saunassa vettä maljasta. Allas on tosiaan ihan minimaalinen, vettä max 15cm.
Kasatessani sitä mieheni aikaisemmat lapset (6 ja 9v) tulivat sitten meille isäviikolleen ja katselivat allasta kadehtien. Tiedän, että he toivoisivat itselleenkin edes pientä uima-allasta, ovat näin joskus viime kesänä sanoneet - isänsä kieltäytyi eikä ostanut silloin. Tunsin piston sydämessäni, kyllä. Tuntui pahalta lasten vuoksi ja jäin miettimään millainen ongelma tästä jatkossa kasvaa oman lapseni kasvaessa ja tavaroiden kallistuessa yms. En halua kuitenkaan, että oma lapseni joutuu kärsimään kaikesta siksi ettei sisarpuolilleen vain tulisi paha mieli...
Kyse ei rahasta: ollaan molemmat hyvätuloisia ja mieheni tieten jopa parempituloinen. Minä koen ettei heidän extrojen kustantaminen kuulu mulle varsinkaan kun heidän oma isänsä ei välitä tuhlata rahaa sellaiseen. Isä ei välitä eikä vaivaudu - huolehtii asiallisesti kuitenkin kaikki ns normihuoltojutut mitä kuuluu. Miksi ihmeessä minun pitäisi vieraiden lapsien huveja ja harrastuksia rahoittaa jos taloudellisesti näillä oikeilla vanhemmilla olisi kyllä varaa.
Nämä lapset kyllä harrastavat monenlaisia ns maksullisia ”oikeita” harrastuksia äitinsä luota (koulut ovat siellä paikkakunnalla, samoin kaveripiiri ja harrastusmahdollisuudet). Lasten maksut hoidetaan yhteiseltä tililtä, johon mm lapsilisät menee ja kumpikin laittaa x summan kuukaudessa.
Lomamatkoja tehdään sekä kaikki lapset yhdessä että vain me kolme yhdessä.
Tämä se toiseksi pahin skenaario, pahin on että uusioparilla molemmilla omia ja vielä se yhteinen pentu.
Varmasti hauskaa arjessa riittää....
Niin - mikä ihme on perhematka joka on silti perhematka vaikka ap ei ole lähdössä matkalle mukaan?
Se on vain isä-poika matka. Ja meidän täysperheessäkin tehdään joskus isä-poika tai äiti-tytär tai mitä milloinkin matkoja, koska kahdenkeskinen aika on perheessä tosi arvokasta myöskin.
Apn ’perhekuviossa’ varmasti olisi kivaa, jos uusioperhe joskus tekisi matkan tai muuta kivaa yhdessä. Mutta ei siltä pojalta kuulu omaa isää ryöstää myöskään! Hän ei ole valinnut itselleen äitipuolena ja siskopuoliketta.