Kun puoliso ostaa asunnon

Tuntuu, että miehestä on leivottu täällä jo sovinistisika vaikka aloituksessa lukee, että mies ei ole sanonut mitään tuohon vuokra-asiaan. Tai oikeastaan mihinkään muuhunkaan. Ilmeisesti se on ap:n keksintö ollut.

Itse näkisin kaksi vaihtoehtoa:

1) muutatte miehen ostamaan asuntoon ja maksatte normaalit kulut puoliksi. Jäi hieman epäselväksi riittääkö miehen perintö asuntoon ilman lainaa. Oletan, että miehen ei tarvitse ottaa lainaa. Mielestäni tässä sinun tulisi ainakin osittain osallistua remontteihin, koska saat jo muutenkin puoli-ilmaisen asumisen.

2) maksat puolikkaan nykyisen asuntonne vuokrasta miehelle. Lisäksi jaatte muut kulut puoliksi kuten tähän asti. Näin sinun maksurasituksesi ei nouse sen takia, että mies haluaa kalliimpaan asuntoon. Mies luonnollisesti maksaa remontit itse.

Itse näkisin kakkosvaihtoehdon reiluimpana. Sinun kulusi ei nousisi eikä miehelle tulisi fiilistä, että kämpässä olisi kukaan loisimassa, lisäksi mies saisi maksusi kautta jonkin verran rahaa remontteihin jemmarahaa, sinä myös asumisellasi kulutat asuntoa. Remontit eivät ilmaisia ole. Ja remonttihan ei juurikaan vanhan asunnon arvoa nosta, lähinnä säilyttää sen suunnilleen samalla tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisot eivät maksa vuokraa toisilleen, eli sinulla ei ole puolisoa, vaan poikkis. Poikkiksen kanssa voi treffailla omista kämpistä käsin, ja sitten kun löytyy se oikea mies, niin nämä kämppä ja rahkuviot hoituvat ihan itsestään siinä sivussa.

Kyllä minä miestä avopuolisona pidän, kun ei olla enää kaksikymppisiä ja on yhteinen osoite.

En usko myyttiin yhdestä ja ainoasta oikeasta, mutta tarkoitatko siis, että oikeanlainen parisuhde ikäänkuin pyyhkäisee taloushuolet mennessään?

Minä olen hoitanut talousasiani aina säntillisesti, ja tässäkin suhteessa kaikki yhteiset kulut on aina jaettu tasan. Nyt, muuttuneen elämäntilanteen myötä, mies haluaa investoida (hintavaan) asuntoon kun siihen on tullut tilaisuus. Ja toki hän saa niin tehdä kun se mahdollista on. Mutta luonnollisesti minua jännittää, mitä tämä muutos merkitsee yhteiselämällemme, ja onko minulla siihen varaa.

On kohtuutonta leimata minut siivelläeläjäksi sellaisen valinnan perusteella, jonka mies tekee, ja joka ei olisi minulle itselleni mahdollista.

Vieläpä kun en ole missään vaiheessa sanonut etten maksaisi asumisestani.

Ap

Et ole enää kaksikymppinen, mutta sinulla ei ole minkäänlaisia säästöjä, eikä omaa asuntoa. Ei kuulosta miltään tarkan markan tytöltä. Asutte kohtuu hintaisessa vuokra-asunnossa, eikä siltikään ole jäänyt säästöjä. No nythän sulla on mahdollisuus alkaa säästämään.

Ja mitä jos kysyisit siltä mieheltä miten on ajatellut että jaetaan kulut. Jos on liian kallista, niin vaihdat köyhempään mieheen.

Miten se, ettei minulla ole omistusasuntoa yli kaksikymppisenä, tekee minusta huonon rahankäyttäjän?

Minulla on säästössä noin kolmen kuukauden palkkaa vastaava summa, mutta asuntolainan vakuudeksi se ei ole tarpeeksi. Olen vuosien varrella käyttänyt säästöjäni esim. jatko-opintojen kulujen kattamiseen. Ihmisillä on erilaiset prioriteetit.

Totuus on se, että pienestä palkasta ei voi paljoa säästää, varsinkin kun pääkaupungin vuokrat ovat mitä ovat. Ja vielä viime vuonna elin köyhyysrajalla.

Ap

Jos kyseessä on talonyhtiö niin maksa piolet vastikkeesta, näin maksat ns puolet vuokrasta. Omk asumisessa varmaan puolet kiinteistä kk kuluista.

Vierailija kirjoitti:

Mä asun miehen omistamassa asunnossa tällä hetkellä. Maksan reilun kolmanneksen tavallisesta tämän kokoisen asunnon kuukausivuokrasta (käytännössä vastike ja vähän ekstraa päälle), ja puolet vesi- ja sähkölaskuista.

Tämä on ihan hyvä järjestely meille. Minä asun halvalla ja mies saa pikkuisen enemmän säästöön rahaa aiempaan verrattuna. En ole halunnut ottaa asuntolainaa enkä tiedä saisinko edes kun olen tehnyt vain määräaikaisuuksia. Sitten kun halutaan isompi asunto niin voidaan toivottavasti ostaa se puoliksi.

Näin meilläkin mentiin alkuun ja seuraava oli sitten puoliksi. Minustakin varsin hyvä järjestely, molemmilta jäi säästöön enemmän kuin ennen yhteenmuuttoa. En ymmärrä näitä, joiden mielestä pitäisi asua toisen kämpässä pilkkahinnalla. Omistusasumisen todelliset kustannukset muodostuvat juoksevien kulujen lisäksi mm. lainankorosta, ylläpitoremonteista ja mahdollisesta arvon laskusta. Siksi vuokratkin ovat niin paljon korkeampia kuin vastikkeet, ei ne asuntosijoittajat sieltä mitään 70% katteita revi vaikka moni tuntuukin niin luulevan. Asuminen nyt vaan on Suomessa ja etenkin pk-seudulla kallista, asumismuodosta riippumatta. Ihan reilua osallistua kuluihin oli omistus jaettu miten hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisot eivät maksa vuokraa toisilleen, eli sinulla ei ole puolisoa, vaan poikkis. Poikkiksen kanssa voi treffailla omista kämpistä käsin, ja sitten kun löytyy se oikea mies, niin nämä kämppä ja rahkuviot hoituvat ihan itsestään siinä sivussa.

Kyllä minä miestä avopuolisona pidän, kun ei olla enää kaksikymppisiä ja on yhteinen osoite.

En usko myyttiin yhdestä ja ainoasta oikeasta, mutta tarkoitatko siis, että oikeanlainen parisuhde ikäänkuin pyyhkäisee taloushuolet mennessään?

Minä olen hoitanut talousasiani aina säntillisesti, ja tässäkin suhteessa kaikki yhteiset kulut on aina jaettu tasan. Nyt, muuttuneen elämäntilanteen myötä, mies haluaa investoida (hintavaan) asuntoon kun siihen on tullut tilaisuus. Ja toki hän saa niin tehdä kun se mahdollista on. Mutta luonnollisesti minua jännittää, mitä tämä muutos merkitsee yhteiselämällemme, ja onko minulla siihen varaa.

On kohtuutonta leimata minut siivelläeläjäksi sellaisen valinnan perusteella, jonka mies tekee, ja joka ei olisi minulle itselleni mahdollista.

Vieläpä kun en ole missään vaiheessa sanonut etten maksaisi asumisestani.

Ap

Et ole enää kaksikymppinen, mutta sinulla ei ole minkäänlaisia säästöjä, eikä omaa asuntoa. Ei kuulosta miltään tarkan markan tytöltä. Asutte kohtuu hintaisessa vuokra-asunnossa, eikä siltikään ole jäänyt säästöjä. No nythän sulla on mahdollisuus alkaa säästämään.

Ja mitä jos kysyisit siltä mieheltä miten on ajatellut että jaetaan kulut. Jos on liian kallista, niin vaihdat köyhempään mieheen.

Miten se, ettei minulla ole omistusasuntoa yli kaksikymppisenä, tekee minusta huonon rahankäyttäjän?

Minulla on säästössä noin kolmen kuukauden palkkaa vastaava summa, mutta asuntolainan vakuudeksi se ei ole tarpeeksi. Olen vuosien varrella käyttänyt säästöjäni esim. jatko-opintojen kulujen kattamiseen. Ihmisillä on erilaiset prioriteetit.

Totuus on se, että pienestä palkasta ei voi paljoa säästää, varsinkin kun pääkaupungin vuokrat ovat mitä ovat. Ja vielä viime vuonna elin köyhyysrajalla.

Ap

Voit jatkaa selityelyjä tai voit ottaa elämäsi hallintaan. Kyllä monet pääkaupunkiseudulla saavat pienestäkin palkastaan säästöön, kun suhteuttavat menonsa tuloihin.

Eli sinulla on 6000€ säästössä. Toisinsanoen jos sinulla ei ole maksuhäiriömerkintöjä ja olet hoitanut raha-asiasi niin hyvin kun väität, sinulla ei pitäisi olla 2000€ nettotuloilla mitään ongelmia saada 50000€ asuntolainaa ja osuutta asunnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en toista kertaa sitä virhettä tee, että muutan toisen asuntoon ilman virallista vuokrasopimusta. Kirjoilla olo tai kihloissa olo ja säönnöllinen vastikkeen maksaminen ei mun tapauksessa ainakaan merkinnyt mitään, kun miehen aikuinen poika oli vain mun avaimet asunnosta isänsä pyynnöstä noutanut.

Ja rikkoi siinä lskia. Ihan kuule samalla lailla voi vuokranantaja käydä hakemassa avaimesi yks kaks ja rikkoa siinä lakia. Vika oli sinun päässäsi, mitäs hyväksyit sellaisen laittoman menettelyn, olisit voinut viedä asian oikeuteen.

Mutta kiitos, enpä olisi omaisuuttani enää mielelläni miehen katon alla säilyttänytkään kun luonteen perimmäinen kierous paljastui. Juu en lähtenyt oikeuteen, mutta neuvon kaikkia tästä eteenpäin olemaan tietoinen avoliiton merkityksettömyydestä lain edessä. Mulle vastasi ihan oikeusavun chattikin, että muuttoaikani on ihan asunnon omistajasta ja väleistämme kiinni. Vaikka olin kirjoilla ollut yli 2v ja maksanut vastikkeen.

Ei kyllä pidä paikkaansa. Ihmistä ei voi kotoaan ajaa pois miten lystää, vaikka miten omistaisi sen asunnon. Se chattailija varmaan tarkoitti että jos olette hyvissä väleissä niin voitte asua saman katon alla pidempäänkin kuin lain määräämän ajan.

Joo no poliisi kenellä kävin sanoi kyllä, että voin lähteä oikeuteen, mutta se on raskas ja aikaa vievä homma. Ja senkö ajan olisin väkisin asunut miehen asunnossa kaiken irrallusen omaisuuteni kanssa. Ehkä olisin sitten voinut, mulle tuli koko asia täytenä yllätyksenä ja ties mitä tavaroillenikin olisi lopulta miehen ja poikansa toimesta tehty. Me tosiaan palattiin 6kk ulkomailla oltuamme exän kanssa kun avaimia ei enää kotona löytynytkään. Ja juu olin töissä ulkomaillakin ja maksoin sitä vastiketta ko asunnosta.

Olen selvitellyt samaa kysymystä koskien mahdollisuutta että poikaystäväni muuttaisi omistusasuntooni kumppanikseni. Ilmeisesti suositus näissä tilanteissa olisi että toinen maksaa noin puolet yhtiövastikkeesta ja oman veden/sähkönkulutuksensa verran.

Itse en asunnonomistajana hyötyisi järjestelystä muuta kuin että vastike pienenisi jonkin verran (noin 120e) ja että sähkölaskua jakamassa olisi toinenkin (toki sähkölasku olisi tällöin myös suurempi), mutta mikäli pitäisin häntä maksamaan suurempaa osaa vastikkeesta tai jopa osaa rahoitusvastikkeesta, laskettaisiin tämä omaisuuteni kartuttamiseksi jolloin hänellä olisi käytännössä osa vaatia siivua asunnostani.

Tästä syystä tulen luultavasti kallistumaan tuohon puolikas yhtiövastike + puolikas sähkö + oma vesimaksu, mutta käytännössä en voita diilissä juuri yhtään, sillä pieneen asuntooni tulee toisen ihmisen romut ja tavarat lähes ilmaiseksi.

Koska rakastan poikaystävääni, en näe tätä tilapäistä järjestelyä kuitenkaan niin ongelmallisena, koska tulemme jossain vaiheessa varmasti vaihtamaan isompaan - toivottavasti yhteisomisteiseen - asuntoon.

Vielä ohiksena tuosta kumppanista hyötymisestä: naiset keskimäärin vaikuttavat suostuvan vaikka kuinka paskoihin diileihin. Ystävissäni on sekä niitä jotka maksavat mutkittelematta toisen lainanlyhennyksistä osia, sekä niitä jotka ovat ok sen kanssa että maksavat kaikki pariskunnan ruokalaskut puolikkaan vastikkeen lisäksi, mikä tekee bonuksena useiden satojen laskut päälle. Omassa piiirissäni nämä hyväksikäyttötapaukset menevät siis tähän suuntaan, mutta varmasti jossain voi mennä toisinkinpäin, eli niin että asunnossa asuva hyötyy järjestelystä huomattavasti.

Vierailija kirjoitti:

Aviomieheni asuu ostamassani asunnossa oman vesimaksunsa hinnalla. Olen ostanut myös huonekalut ja astiat jne tarvikkeet sinne.

Kyllä koen sen epäreiluksi, joten kerroin esimerkkinä, mikä ei ole hyvä ratkaisu. Ruoka maksetaan puoliksi.

Miksi ihmeessä noin?

Minä asun mieheni talossa. En maksa vuokraa, koska mies tavallaan omaa lainaansa maksamalla kerryttää omaa omaisuuttaan kun minä en hyötyisi mitään vuokranmaksusta. Tässä on tosin takana se että mies ei halua että omistan puolet talosta, itse voisin ihan ilomielin puolet ostaa. Joten en maksa vuokraa enkä talon remontointi tms kuluja. Maksan vain elämisen kuluja eli puolet sähköstä, vedestä, jätehuollosta ja vakuutuksista.

No mieti nyt, mitä ajattelit maksaa asu.isesta ja esitä se avopuolisolle. En ihan puolikasta arviovuokraa maksaisi tai pyytäisi. Joku summa, että molemmat hyötyisi keskimäärin yhtä paljon. Jos yhtiövastike on suuri, niin sitten se ja oma vesi ja sähköosuus riittää.

Vierailija kirjoitti:

Minä asun mieheni talossa. En maksa vuokraa, koska mies tavallaan omaa lainaansa maksamalla kerryttää omaa omaisuuttaan kun minä en hyötyisi mitään vuokranmaksusta. Tässä on tosin takana se että mies ei halua että omistan puolet talosta, itse voisin ihan ilomielin puolet ostaa. Joten en maksa vuokraa enkä talon remontointi tms kuluja. Maksan vain elämisen kuluja eli puolet sähköstä, vedestä, jätehuollosta ja vakuutuksista.

Mielestäni tuo on hyväksikäyttöä. Saat hyödyn miehen kustantamasta asunnosta. Ei se asunto siinä ilmaiseksi ole.

Se asunto on miehen, nyt ja tulevaisuudessa mahdollisen eron jälkeen. Ap:ltä on ärsyttävää edes miettiä millaisen omistussuhteen siihen saisi.

Vierailija kirjoitti:

Se asunto on miehen, nyt ja tulevaisuudessa mahdollisen eron jälkeen. Ap:ltä on ärsyttävää edes miettiä millaisen omistussuhteen siihen saisi.

Monessa viestissähän olen teroittanut nimenomaan sitä, kuinka en ole hankkimassa omistussuhdetta asuntoon. Ja sen seurauksena nousee kysymys siitä, millainen kompensaatio tulee kysymykseen. Vuokran tai muun korvauksen maksaminenhan ei muodosta omistussuhdetta asuntoon.

Koska mies on katsellut kallista asuntoa, ei sillä 50k:n sijoituksella lopulta saisi asunnosta edes sitä yhtä viidesosaa. Lisäksi mies on haluton tekemään tällaista ratkaisua ainakaan tässä vaiheessa, vaan sanoo haluavansa perintörahoilla ostetun asunnon olevan kokonaan hänen. Ja ymmärrän tätä näkökantaa. Ehkä sitten olisin asiasta närkästynyt, jos oltaisiin oltu yhdessä vaikka viisi vuotta tai meillä olisi lapsia.

Ap

Miten sisustus ja muu? Onko asunnon tarkoitus olla miehen vai teidän yhteinen koti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karseita lompakkoloisia tämä ketju täynnä.

Ei kukaan asu missään ilmaiseksi muutenkaan, miksi pitäisi miehen kustantaa asuminen naiselle.

N45

Tämä! Suhdekin oli vielä niin tuore, ettei yhteinen asuntolaina ollut mahdollinen. Tosin aloittajalla onkin reijät taskuissa. Ei ole 2000€ nettotuloista saanut säästettyä, vaikka asuvat kohtuuhintaisessa vuokra-asunnossa josta maksaa vain puolet.

Katsotte paljonko on ajankohtainen markkinavuokra vastaavasta asunnosta minkä mies ostaa ja maksat miehelle sitten puolet siitä. Miksi miehen pitäisi nostaa sinun elintasoasi vastikkeetta? Jos tämä ei käy, niin otat oman vuokra-asunnon ja muutat miehesi luokse sitten kun olet valmis lunastamaan osan asunnosta.

Parempi olisi vaan pysyä saman elintason miehissä, niin ei tule paha mieli kenellekään.

Minulla ei ole minkäänlaisia taloushuolia. Se, ettei ole mahdollista ostaa satojen tuhansien hintaista asuntoa, ei tee kenestäkään leväperäistä rahankäyttäjää saati siipeilijää. Olen ollut nykyisessä työpaikassani alle vuoden. Nykyinen palkkani ei ole suuren suuri, mutta entisessä työssäni ansaitsin vielä vähemmän, eikä mahdollisuutta säästämiseen ollut. Minulla ei silti ole velkoja vähäistä opintolainaa lukuunottamatta, sillä en ole koskaan elänyt yli varojeni.

Totuus on kuitenkin se, etten pystyisi maksamaan puolta sellaisen asunnon vuokrasta jonka mieheni aikoo ostaa, menemättä vararikkoon.

Mieheni tulotaso ei ole ollut mitenkään huomattava, mutta hänen lähisukulaisensa sattui kuolemaan yllättäen ja jättämään perinnön. Päivääkään ei mene, etteikö hän sanoisi vaikka polttavansa kaikki rahat jos se toisi sukulaisen takaisin. Asunnon hän haluaa ostaa siksi, että ajattelee sen olevan järkevin tapa sijoittaa rahat, ja koska hän ajattelee, että sukulaisensa arvostaisi sitä, että hän saa hyvän katon päänsä päälle.

Ap

Ei vaan tuossa tilanteessa sun pitää maksaa puolet vupkrasta SELLAISESTA ASUNNOSTA, JOSSA ASUISIT MUUTEN. Eli jos asuisitte ilman miehen asunto-ostosta yksiössä, jonka vuokra on 600 euroa, maksat miehelle asumisesta siinä miehen ostamassa asunnossa 300 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviomieheni asuu ostamassani asunnossa oman vesimaksunsa hinnalla. Olen ostanut myös huonekalut ja astiat jne tarvikkeet sinne.

Kyllä koen sen epäreiluksi, joten kerroin esimerkkinä, mikä ei ole hyvä ratkaisu. Ruoka maksetaan puoliksi.

Miksi ihmeessä noin?

Noinhan täällä useimmat paasaavat, että pitää tehdä tässäkin ketjussa.

Huvittavaa, että asetelman epäreiluus paljastuu vasta, kun loisija onkin mies.

Puolet vastikkeesta ("vuokrana") ja juoksevista kuluista. Mahdollisen lainan mies maksaa itse. Sinun ei ole mitään järkeä maksaa enempää, koska se menisi suoraan miehesi taskuun kartuttaen samalla hänen omaisuuttaan kun sinä taas köyhdyt.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehtäis niin, että asunnon omistaja lyhentää lainaansa yksin ja juoksevat elämisen kulut puoliksi. Lainan lyhennys kasvattaa miehen omaisuutta, joten jos et asuntoa omista, sun ei sitä pidä alkaa maksaa.

Toki ap voisi sitten elää puoli-ilmaiseksi ja kartuttaa omaisuuttaan vaikkapa hyvin tuottaviin osakkeisiin. Aika huikea diili.

Vierailija kirjoitti:

Puolet vastikkeesta ("vuokrana") ja juoksevista kuluista. Mahdollisen lainan mies maksaa itse. Sinun ei ole mitään järkeä maksaa enempää, koska se menisi suoraan miehesi taskuun kartuttaen samalla hänen omaisuuttaan kun sinä taas köyhdyt.

Ap siis maksaa kuluista pari sataa ja laittaa kaiken muun rahansa keskimäärin 5-10 % vuodessa tuottaviin osakkeisiin. Samalla mies laittaa rahansa asuntoon, jonka arvo tuskin sanottavasti nousee.

Molemmat saavat saman asumispalvelun.

Kummalla tässä nyt onkaan järkeä ja kummalla ei?

Aika outoja suhteita porukoilla jos kumppanista tulee loinen. Itselle riittäis että nainen pitää itsensä kunnossa ja antaa pari kertaa viikossa niin voisin maksaa asumiskulut, pois lukien ehkä ruuat.