Kun puoliso ostaa asunnon
Avomies sai hiljattain suurehkon perinnön, jonka turvin hän aikoo hankkia asunnon tai talon. Hän haluaa, että yhteiselomme jatkuu vielä hankinnan jälkeenkin, mutta hän ei oikein osaa sanoa juuta eikä jaata siihen, mitä tulen asumisestani maksamaan.
Olen törmännyt monen ehdottamana siihen ratkaisumallin, että toisen asuntoon muuttava puoliso maksaisi summan, joka vastaa puolikasta samankokoisen ja samalla alueella sijaitsevan asunnon keskimääräisestä  vuokrahinnasta.  Tilanne on kuitenkin se, että sen tyyppinen asunto, jota mies on katsellut, olisi vuokrahinnaltaan sitä luokkaa, ettei minulla olisi sellaisen puolikkaaseen varaa.
Olemme olleet yhdessä alle kaksi vuotta, joten yhteinen asuntolaina olisi tässä vaiheessa liian aikaista, eikä mies sitä haluaisikaan. Minulla ei ole tällä hetkellä tarpeeksi säästöjä lainan saamiseksi, ja palkkani on lisäksi melko pieni. 
Olisi mukavaa kuulla miten vastaavassa tilanteessa olevat ovat asian ratkaisseet.
Kommentit (118)
meillä molemmat maksavat yhteiselle tilille tietyn summan kuukaudessa ja sillä summalla maksetaan asunnon juoksevat kulut. asunto on minun omani. en odota, että mies ottaa osaa esimerkiksi sellaisiin remontteihin, joilla nostetaan asunnon arvoa, mutta sellaisiin kyllä, jossa korjataan asunnon kulumista. Kaikki tällaiset on määritelty erillisessä sopimuksessa ja sopimus tehtiin lakimiehen avustuksella.
en voi myydä asunnon puolikasta miehelleni, koska asunto on sukuni mailla ja aikoinaan sovittiin, että se pysyy aina suvun hallussa. miehelleni järjestely on ok ja hän ymmärtää sen hyvin. sopimukseen määriteltiin sekin, että jos puoliso osallistuu sellaisiin remontteihin, joilla nostetaan asunnon arvoa, niin miten mahdollisen eron sattuessa kulut korvataan.
suosittelen siis päättämään kaikesta kirjallisesti ja mielellään lakimiehen avustuksella. ei siksi että ei voisi puolisoonsa luottaa, vaan siksi, että voidaan turvata molempien oikeudet.
Vierailija kirjoitti:
Puolisot eivät maksa vuokraa toisilleen, eli sinulla ei ole puolisoa, vaan poikkis. Poikkiksen kanssa voi treffailla omista kämpistä käsin, ja sitten kun löytyy se oikea mies, niin nämä kämppä ja rahkuviot hoituvat ihan itsestään siinä sivussa.
Kyllä minä miestä avopuolisona pidän, kun ei olla enää kaksikymppisiä ja on yhteinen osoite.
En usko myyttiin yhdestä ja ainoasta oikeasta, mutta tarkoitatko siis, että oikeanlainen parisuhde ikäänkuin pyyhkäisee taloushuolet mennessään?
Minä olen hoitanut talousasiani aina säntillisesti, ja tässäkin suhteessa kaikki yhteiset kulut on aina jaettu tasan. Nyt, muuttuneen elämäntilanteen myötä, mies haluaa investoida (hintavaan) asuntoon kun siihen on tullut tilaisuus. Ja toki hän saa niin tehdä kun se mahdollista on. Mutta luonnollisesti minua jännittää, mitä tämä muutos merkitsee yhteiselämällemme,  ja onko minulla siihen varaa.
On kohtuutonta leimata minut siivelläeläjäksi sellaisen valinnan perusteella, jonka mies tekee, ja joka ei olisi minulle itselleni mahdollista.
Vieläpä kun en ole missään vaiheessa sanonut etten maksaisi asumisestani.
Ap
Meillä minä maksan korot ja lyhennykset, verot ym. maksut. Vaimo maksaa sen minkä pystyy eli ei käytännössä mitään. Se on kuitenkin järkevin ratkaisu kun ei vaimolla ole tuloja.
Teidän tapauksessa aika hankala kun vasta tuon aikaa yhdessä. Minusta ei kuitenkaan kuuluisi maksaa asumisesta vuokraa vaan juokseviin menoihin osallistuminen riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisot eivät maksa vuokraa toisilleen, eli sinulla ei ole puolisoa, vaan poikkis. Poikkiksen kanssa voi treffailla omista kämpistä käsin, ja sitten kun löytyy se oikea mies, niin nämä kämppä ja rahkuviot hoituvat ihan itsestään siinä sivussa.
Kyllä minä miestä avopuolisona pidän, kun ei olla enää kaksikymppisiä ja on yhteinen osoite.
En usko myyttiin yhdestä ja ainoasta oikeasta, mutta tarkoitatko siis, että oikeanlainen parisuhde ikäänkuin pyyhkäisee taloushuolet mennessään?Minä olen hoitanut talousasiani aina säntillisesti, ja tässäkin suhteessa kaikki yhteiset kulut on aina jaettu tasan. Nyt, muuttuneen elämäntilanteen myötä, mies haluaa investoida (hintavaan) asuntoon kun siihen on tullut tilaisuus. Ja toki hän saa niin tehdä kun se mahdollista on. Mutta luonnollisesti minua jännittää, mitä tämä muutos merkitsee yhteiselämällemme, ja onko minulla siihen varaa.
On kohtuutonta leimata minut siivelläeläjäksi sellaisen valinnan perusteella, jonka mies tekee, ja joka ei olisi minulle itselleni mahdollista.
Vieläpä kun en ole missään vaiheessa sanonut etten maksaisi asumisestani.Ap
Miten mies on ajatellut asumiskulujen tulevaisuudessa jakautuvan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua omistusasuntoa, joten jos tyttöystäväni sellaisen haluaisi, hän joutuisi sen ostamaan ja rahoittamaan itse. Voin kyllä tietyin ehdoin asua tässä asunnossa, mutta en tietenkään maksaa minkäänlaista vuokraa ilman kirjallista vuokrasopimusta ja vuokralaisen oikeuksia.
Elk maksat mieluummin vuokraa 400 euroa kuin tyttöystävälle asumiskorvausta 200 euroa? Ok. Perusesimerkki kateellisuudesta. Itse on valmis jopa häviämäön, kunhan toinen ei vaan saa mitään.
Voin kyllä maksaa 200 euroa vuokraa, kunhan siitä tehdään sopimus ja minulla on vuokrasopimukseen liittyvät vuokralaisen oikeudet kuten irtisanomisaika. Oma koti ja asumisolosuhteet ovat sellainen asia, jota ei koskaan pidä laittaa toisen ihmisen hyväntekeväisyyden varaan.
Näin juuri. Jos maksatte vuokraa, huomioikaa myös vuokralaisen oikeudet. Veron osuus vuokrasta on muuten aika suuri. Sekin pitää huomioida.
Kerro nyt, millä lailla "vuokralaisen oikeudet" olisivst paremmat kuin avopuolison oikeudet? Kerro oikein tarkasti.
Nimittäin ne eivä ole. Vuokralaisen voi irtisanoa, avopuolisoa ei voi helposti häätää, eikä mies saa edes myydä 100% omistamaansa asuntoa ilman avopuolison lupaa.
T.vuokranantaja
Vierailija kirjoitti:
Itse en toista kertaa sitä virhettä tee, että muutan toisen asuntoon ilman virallista vuokrasopimusta. Kirjoilla olo tai kihloissa olo ja säönnöllinen vastikkeen maksaminen ei mun tapauksessa ainakaan merkinnyt mitään, kun miehen aikuinen poika oli vain mun avaimet asunnosta isänsä pyynnöstä noutanut.
Ja rikkoi siinä lskia. Ihan kuule samalla lailla voi vuokranantaja käydä hakemassa avaimesi yks kaks ja rikkoa siinä lakia. Vika oli sinun päässäsi, mitäs hyväksyit sellaisen laittoman menettelyn, olisit voinut viedä asian oikeuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisot eivät maksa vuokraa toisilleen, eli sinulla ei ole puolisoa, vaan poikkis. Poikkiksen kanssa voi treffailla omista kämpistä käsin, ja sitten kun löytyy se oikea mies, niin nämä kämppä ja rahkuviot hoituvat ihan itsestään siinä sivussa.
Kyllä minä miestä avopuolisona pidän, kun ei olla enää kaksikymppisiä ja on yhteinen osoite.
En usko myyttiin yhdestä ja ainoasta oikeasta, mutta tarkoitatko siis, että oikeanlainen parisuhde ikäänkuin pyyhkäisee taloushuolet mennessään?Minä olen hoitanut talousasiani aina säntillisesti, ja tässäkin suhteessa kaikki yhteiset kulut on aina jaettu tasan. Nyt, muuttuneen elämäntilanteen myötä, mies haluaa investoida (hintavaan) asuntoon kun siihen on tullut tilaisuus. Ja toki hän saa niin tehdä kun se mahdollista on. Mutta luonnollisesti minua jännittää, mitä tämä muutos merkitsee yhteiselämällemme, ja onko minulla siihen varaa.
On kohtuutonta leimata minut siivelläeläjäksi sellaisen valinnan perusteella, jonka mies tekee, ja joka ei olisi minulle itselleni mahdollista.
Vieläpä kun en ole missään vaiheessa sanonut etten maksaisi asumisestani.Ap
Jatkat siis saman summan maksamista kuin tähän astikin. Ongelmaa ei ole, ellet ala vaatia saavasi asus ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisot eivät maksa vuokraa toisilleen, eli sinulla ei ole puolisoa, vaan poikkis. Poikkiksen kanssa voi treffailla omista kämpistä käsin, ja sitten kun löytyy se oikea mies, niin nämä kämppä ja rahkuviot hoituvat ihan itsestään siinä sivussa.
Kyllä minä miestä avopuolisona pidän, kun ei olla enää kaksikymppisiä ja on yhteinen osoite.
En usko myyttiin yhdestä ja ainoasta oikeasta, mutta tarkoitatko siis, että oikeanlainen parisuhde ikäänkuin pyyhkäisee taloushuolet mennessään?Minä olen hoitanut talousasiani aina säntillisesti, ja tässäkin suhteessa kaikki yhteiset kulut on aina jaettu tasan. Nyt, muuttuneen elämäntilanteen myötä, mies haluaa investoida (hintavaan) asuntoon kun siihen on tullut tilaisuus. Ja toki hän saa niin tehdä kun se mahdollista on. Mutta luonnollisesti minua jännittää, mitä tämä muutos merkitsee yhteiselämällemme, ja onko minulla siihen varaa.
On kohtuutonta leimata minut siivelläeläjäksi sellaisen valinnan perusteella, jonka mies tekee, ja joka ei olisi minulle itselleni mahdollista.
Vieläpä kun en ole missään vaiheessa sanonut etten maksaisi asumisestani.Ap
Et ole enää kaksikymppinen, mutta sinulla ei ole minkäänlaisia säästöjä, eikä omaa asuntoa. Ei kuulosta miltään tarkan markan tytöltä. Asutte kohtuu hintaisessa vuokra-asunnossa, eikä siltikään ole jäänyt säästöjä. No nythän sulla on mahdollisuus alkaa säästämään.
Ja mitä jos kysyisit siltä mieheltä miten on ajatellut että jaetaan kulut. Jos on liian kallista, niin vaihdat köyhempään mieheen.
Minun puolisoni maksoi aikanaan koko vastikkeen ja se oli molempien mielestä hyvä. Ulkopuolelta tätä järjestelyä tosin ihmeteltiin molempiin suuntiin (!), jonkun mielestä kumppani siipeili kun ei maksanut täyttä markkinavuokraa ja toisen mielestä minä maksatin lainaani puolisollani. Näissä on mielipiteitä yhtä paljon kuin napoja.
Minusta jokaisen, jolla on kovin fanaattinen mielipide siitä ettei toinen saa hyötyä suhteesta senttiäkään pitäisi miettiä onko parisuhde ylipäänsä itselle se sopivin elämänmuoto. Se kun ei ole yleensä kovin vaikeaa järjestää asioita niin, että kumpikin hyötyy yksin asumiseen verrattuna. Esimerkiksi meillä molemmat säästi montaa sataa kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karseita lompakkoloisia tämä ketju täynnä.
Ei kukaan asu missään ilmaiseksi muutenkaan, miksi pitäisi miehen kustantaa asuminen naiselle.
N45Tämä! Suhdekin oli vielä niin tuore, ettei yhteinen asuntolaina ollut mahdollinen. Tosin aloittajalla onkin reijät taskuissa. Ei ole 2000€ nettotuloista saanut säästettyä, vaikka asuvat kohtuuhintaisessa vuokra-asunnossa josta maksaa vain puolet.
Katsotte paljonko on ajankohtainen markkinavuokra vastaavasta asunnosta minkä mies ostaa ja maksat miehelle sitten puolet siitä. Miksi miehen pitäisi nostaa sinun elintasoasi vastikkeetta? Jos tämä ei käy, niin otat oman vuokra-asunnon ja muutat miehesi luokse sitten kun olet valmis lunastamaan osan asunnosta.
Parempi olisi vaan pysyä saman elintason miehissä, niin ei tule paha mieli kenellekään.
Unohdit sanoa, että tuossa tilanteessa pitää tehdä vuokrasopimus. Samalla suhde muuttuu parisuhteesta vuokrasuhteeksi eikä seksi vuokraisännän kanssa ole hyväksyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karseita lompakkoloisia tämä ketju täynnä.
Ei kukaan asu missään ilmaiseksi muutenkaan, miksi pitäisi miehen kustantaa asuminen naiselle.
N45Tämä! Suhdekin oli vielä niin tuore, ettei yhteinen asuntolaina ollut mahdollinen. Tosin aloittajalla onkin reijät taskuissa. Ei ole 2000€ nettotuloista saanut säästettyä, vaikka asuvat kohtuuhintaisessa vuokra-asunnossa josta maksaa vain puolet.
Katsotte paljonko on ajankohtainen markkinavuokra vastaavasta asunnosta minkä mies ostaa ja maksat miehelle sitten puolet siitä. Miksi miehen pitäisi nostaa sinun elintasoasi vastikkeetta? Jos tämä ei käy, niin otat oman vuokra-asunnon ja muutat miehesi luokse sitten kun olet valmis lunastamaan osan asunnosta.
Parempi olisi vaan pysyä saman elintason miehissä, niin ei tule paha mieli kenellekään.
Minulla ei ole minkäänlaisia taloushuolia. Se, ettei ole mahdollista ostaa satojen tuhansien hintaista asuntoa, ei tee kenestäkään leväperäistä rahankäyttäjää saati siipeilijää. Olen ollut nykyisessä työpaikassani alle vuoden. Nykyinen palkkani ei ole suuren suuri, mutta entisessä työssäni ansaitsin vielä vähemmän, eikä mahdollisuutta säästämiseen ollut. Minulla ei silti ole velkoja vähäistä opintolainaa lukuunottamatta, sillä en ole koskaan elänyt yli varojeni.
Totuus on kuitenkin se, etten pystyisi maksamaan puolta sellaisen asunnon vuokrasta jonka mieheni aikoo ostaa, menemättä vararikkoon.
Mieheni tulotaso ei ole ollut mitenkään huomattava, mutta hänen lähisukulaisensa sattui kuolemaan yllättäen ja jättämään perinnön. Päivääkään ei mene, etteikö hän sanoisi vaikka polttavansa kaikki rahat jos se toisi sukulaisen takaisin. Asunnon hän haluaa ostaa siksi, että ajattelee sen olevan järkevin tapa sijoittaa rahat, ja koska hän ajattelee, että sukulaisensa arvostaisi sitä, että hän saa hyvän katon päänsä päälle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en toista kertaa sitä virhettä tee, että muutan toisen asuntoon ilman virallista vuokrasopimusta. Kirjoilla olo tai kihloissa olo ja säönnöllinen vastikkeen maksaminen ei mun tapauksessa ainakaan merkinnyt mitään, kun miehen aikuinen poika oli vain mun avaimet asunnosta isänsä pyynnöstä noutanut.
Ja rikkoi siinä lskia. Ihan kuule samalla lailla voi vuokranantaja käydä hakemassa avaimesi yks kaks ja rikkoa siinä lakia. Vika oli sinun päässäsi, mitäs hyväksyit sellaisen laittoman menettelyn, olisit voinut viedä asian oikeuteen.
Kävin kyllä poliisin puheilla. Ihmetteli ja sanoi, ettei ole ennen moista kuullut. Soitti myös luvallani exälle. Kuulin sivusta ja ymmärsin ettå exä kysyi onko kaiutin päällä. Ei ollut. Sitten sepitteli juttujaan, että mä oisin jatkuvasti majaillut äidilläni ym. Kuulin näitä myöhemmin ystäviltänikin. Poliisi ihmetteli, että hankala tilanne kun ei avaimia multa kädestä viety vaan kaapista. Neuvoi lopulta, että pääsen helpoimmalla, kun alan mahdollisimman pian siirtää tavaroitani pois asunnosta ja etsin oman. Näin tein.
Mun mielestä vuokran maksaminen kumppanille kuulostaa hullulta. Toisin sanottuna maksaisit miehen lainaa pois. Eikö järkevämpää olisi sinunkin sijoittaa kyseiseen taloon ja jos teille tulee ero, niin mies ostaa osuutesi pois ja saat omat rahasi takaisin?
Vierailija kirjoitti:
Itse en toista kertaa sitä virhettä tee, että muutan toisen asuntoon ilman virallista vuokrasopimusta. Kirjoilla olo tai kihloissa olo ja säönnöllinen vastikkeen maksaminen ei mun tapauksessa ainakaan merkinnyt mitään, kun miehen aikuinen poika oli vain mun avaimet asunnosta isänsä pyynnöstä noutanut.
No ei se vuokrasopimuskaan auta jos et ole tarvittaessa lakimiehen avustuksella valmis pitämään oikeuksistasi kiinni. Eihän tuo exäsi toiminta ole laillista ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en toista kertaa sitä virhettä tee, että muutan toisen asuntoon ilman virallista vuokrasopimusta. Kirjoilla olo tai kihloissa olo ja säönnöllinen vastikkeen maksaminen ei mun tapauksessa ainakaan merkinnyt mitään, kun miehen aikuinen poika oli vain mun avaimet asunnosta isänsä pyynnöstä noutanut.
Ja rikkoi siinä lskia. Ihan kuule samalla lailla voi vuokranantaja käydä hakemassa avaimesi yks kaks ja rikkoa siinä lakia. Vika oli sinun päässäsi, mitäs hyväksyit sellaisen laittoman menettelyn, olisit voinut viedä asian oikeuteen.
Mutta kiitos, enpä olisi omaisuuttani enää mielelläni miehen katon alla säilyttänytkään kun luonteen perimmäinen kierous paljastui. Juu en lähtenyt oikeuteen, mutta neuvon kaikkia tästä eteenpäin olemaan tietoinen avoliiton merkityksettömyydestä lain edessä. Mulle vastasi ihan oikeusavun chattikin, että muuttoaikani on ihan asunnon omistajasta ja väleistämme kiinni. Vaikka olin kirjoilla ollut yli 2v ja maksanut vastikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karseita lompakkoloisia tämä ketju täynnä.
Ei kukaan asu missään ilmaiseksi muutenkaan, miksi pitäisi miehen kustantaa asuminen naiselle.
N45Tämä! Suhdekin oli vielä niin tuore, ettei yhteinen asuntolaina ollut mahdollinen. Tosin aloittajalla onkin reijät taskuissa. Ei ole 2000€ nettotuloista saanut säästettyä, vaikka asuvat kohtuuhintaisessa vuokra-asunnossa josta maksaa vain puolet.
Katsotte paljonko on ajankohtainen markkinavuokra vastaavasta asunnosta minkä mies ostaa ja maksat miehelle sitten puolet siitä. Miksi miehen pitäisi nostaa sinun elintasoasi vastikkeetta? Jos tämä ei käy, niin otat oman vuokra-asunnon ja muutat miehesi luokse sitten kun olet valmis lunastamaan osan asunnosta.
Parempi olisi vaan pysyä saman elintason miehissä, niin ei tule paha mieli kenellekään.Minulla ei ole minkäänlaisia taloushuolia. Se, ettei ole mahdollista ostaa satojen tuhansien hintaista asuntoa, ei tee kenestäkään leväperäistä rahankäyttäjää saati siipeilijää. Olen ollut nykyisessä työpaikassani alle vuoden. Nykyinen palkkani ei ole suuren suuri, mutta entisessä työssäni ansaitsin vielä vähemmän, eikä mahdollisuutta säästämiseen ollut. Minulla ei silti ole velkoja vähäistä opintolainaa lukuunottamatta, sillä en ole koskaan elänyt yli varojeni.
Totuus on kuitenkin se, etten pystyisi maksamaan puolta sellaisen asunnon vuokrasta jonka mieheni aikoo ostaa, menemättä vararikkoon.Mieheni tulotaso ei ole ollut mitenkään huomattava, mutta hänen lähisukulaisensa sattui kuolemaan yllättäen ja jättämään perinnön. Päivääkään ei mene, etteikö hän sanoisi vaikka polttavansa kaikki rahat jos se toisi sukulaisen takaisin. Asunnon hän haluaa ostaa siksi, että ajattelee sen olevan järkevin tapa sijoittaa rahat, ja koska hän ajattelee, että sukulaisensa arvostaisi sitä, että hän saa hyvän katon päänsä päälle.
Ap
Sanoit, että sinulla ei ole mahdollisuutta ostaa edes pientä osuutta asunnosta. Kyllä jokaisella työssäkäyvällä pitää sen verran olla talous hallinnassa, että palkasta jää säästöjä. Etenkin kun lapsia ei taida vielä olla. Miten ajattelit tulevaisuudessa lapset elättää, jos ei nytkään jää mitään pahan päivän varalle? Miten selviät, jos työt menee alta tai menetät työkykysi? Entäs kun jokin kone kotona hajoaa? Saisit helposti asuntolainaa esim. 50 000€ ja osuuden asunnosta, jos olisit säästänyt 250€/kk kahden vuoden ajan.
Ja kysy nyt siltä mieheltä miten se talous hoidetaan.
Mä asun miehen omistamassa asunnossa tällä hetkellä. Maksan reilun kolmanneksen tavallisesta tämän kokoisen asunnon kuukausivuokrasta (käytännössä vastike ja vähän ekstraa päälle), ja puolet vesi- ja sähkölaskuista.
Tämä on ihan hyvä järjestely meille. Minä asun halvalla ja mies saa pikkuisen enemmän säästöön rahaa aiempaan verrattuna. En ole halunnut ottaa asuntolainaa enkä tiedä saisinko edes kun olen tehnyt vain määräaikaisuuksia. Sitten kun halutaan isompi asunto niin voidaan toivottavasti ostaa se puoliksi.
Kun mies muutti talooni maksoimme juoksevat kulut puoliksi. Kun mies sai perinnön ja osti itselleen (=meille) uuden, niin maksamme juoksevat kulut puoliksi. Omistussuhteet eivät ole vaikuttaneet asiaan meillä. Remontit yms. olemme myös maksaneet puoliksi. Olemme myös useampaan otteeseen elättäneet vuoroin toisiamme, milloin opiskelujen tai ties minkä takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en toista kertaa sitä virhettä tee, että muutan toisen asuntoon ilman virallista vuokrasopimusta. Kirjoilla olo tai kihloissa olo ja säönnöllinen vastikkeen maksaminen ei mun tapauksessa ainakaan merkinnyt mitään, kun miehen aikuinen poika oli vain mun avaimet asunnosta isänsä pyynnöstä noutanut.
Ja rikkoi siinä lskia. Ihan kuule samalla lailla voi vuokranantaja käydä hakemassa avaimesi yks kaks ja rikkoa siinä lakia. Vika oli sinun päässäsi, mitäs hyväksyit sellaisen laittoman menettelyn, olisit voinut viedä asian oikeuteen.
Mutta kiitos, enpä olisi omaisuuttani enää mielelläni miehen katon alla säilyttänytkään kun luonteen perimmäinen kierous paljastui. Juu en lähtenyt oikeuteen, mutta neuvon kaikkia tästä eteenpäin olemaan tietoinen avoliiton merkityksettömyydestä lain edessä. Mulle vastasi ihan oikeusavun chattikin, että muuttoaikani on ihan asunnon omistajasta ja väleistämme kiinni. Vaikka olin kirjoilla ollut yli 2v ja maksanut vastikkeen.
Ei kyllä pidä paikkaansa. Ihmistä ei voi kotoaan ajaa pois miten lystää, vaikka miten omistaisi sen asunnon. Se chattailija varmaan tarkoitti että jos olette hyvissä väleissä niin voitte asua saman katon alla pidempäänkin kuin lain määräämän ajan.
Itse en toista kertaa sitä virhettä tee, että muutan toisen asuntoon ilman virallista vuokrasopimusta. Kirjoilla olo tai kihloissa olo ja säönnöllinen vastikkeen maksaminen ei mun tapauksessa ainakaan merkinnyt mitään, kun miehen aikuinen poika oli vain mun avaimet asunnosta isänsä pyynnöstä noutanut.