Kun puoliso ostaa asunnon
Avomies sai hiljattain suurehkon perinnön, jonka turvin hän aikoo hankkia asunnon tai talon. Hän haluaa, että yhteiselomme jatkuu vielä hankinnan jälkeenkin, mutta hän ei oikein osaa sanoa juuta eikä jaata siihen, mitä tulen asumisestani maksamaan.
Olen törmännyt monen ehdottamana siihen ratkaisumallin, että toisen asuntoon muuttava puoliso maksaisi summan, joka vastaa puolikasta samankokoisen ja samalla alueella sijaitsevan asunnon keskimääräisestä  vuokrahinnasta.  Tilanne on kuitenkin se, että sen tyyppinen asunto, jota mies on katsellut, olisi vuokrahinnaltaan sitä luokkaa, ettei minulla olisi sellaisen puolikkaaseen varaa.
Olemme olleet yhdessä alle kaksi vuotta, joten yhteinen asuntolaina olisi tässä vaiheessa liian aikaista, eikä mies sitä haluaisikaan. Minulla ei ole tällä hetkellä tarpeeksi säästöjä lainan saamiseksi, ja palkkani on lisäksi melko pieni. 
Olisi mukavaa kuulla miten vastaavassa tilanteessa olevat ovat asian ratkaisseet.
Kommentit (118)
Kerrot miehelle kuinka paljon sulla on varaa maksaa ja hän sitten joko ostaa halvemman asunnon tai antaa sun maksaa "liian pientä" vuokraa kalliimmasta asunnosta.
Minun mieleeni ei pälkähtäisikään maksaa vuokraa kyseisessä tilanteessa. Juoksevat kulut puoliksi ja that's it.
Vaimo muutti aikoinaan minun omistamaani asuntoon ja maksoi puolet vastikkeesta. Ei tullut mielenkään pyytää vuokraa, vaikka muuten sitten tasasimme laskuja tulojen suhteessa.
Jos miehen on tarkoitus olla loppuelämän kumppani jonka kanssa ollaan mahdollisesti menossa naimisiin niin silloin mies tyytyy siihen että puoliso maksaa oman osuutensa juoksevista kuluista.
Meillä tehtäis niin, että asunnon omistaja lyhentää lainaansa yksin ja juoksevat elämisen kulut puoliksi. Lainan lyhennys kasvattaa miehen omaisuutta, joten jos et asuntoa omista, sun ei sitä pidä alkaa maksaa.
Yksi vaihtoehto on se, että sinä hankit itsellesi sopivan asunnon ja olette kahdessa eri osoitteessa. Näin mies saa elää unelmaansa kalliissa lukaalissa ja sinä sitten jatkat normaalia työssäkäyvän elämääsi.
Kummallinen avoliitto, jos toisen täytyy maksaa vuokraa.
Ei asuntoa ole pakko omistaa 50/50. Voithan ostaa siitä esim 1/5. Lainankaan ei tarvi sitten olla liian iso maksettavaksesi, jos ette halua tehdä näin, minun mielipide on puolet juoksevista kuluista.
No mitä maksat asumisestasi nyt?
Minä olen perinyt ja me olemme aina asuneet minun omistamassani asunnossa. Olemme myös jossain välissä menneet naimisiin. Vaikka olemme muuttaneet ja jopa rakentaneet talon, on koti aina ollut minun maksamani ja omistamani. ”Minun perintöni” mikä on määritelty avioehdossa avio-oikeuden ulkopuoliseksi.
Mies on maksanut oman puolikkaansa vesi/vakuutus/sähkömaksuista. Minä toisen  puolikkaan - ja nämä, ruoka ja elämisen kulut on menneet tasan. Kun olin lasten kanssa kotona, mies maksoi nämä kokonaan ja äitiyspäiväraha/kotihoidontuki olivat minun ”omaa tuloani”. Nykyään se maksaa joka käy kaupassa tai sattuu viitsimään maksaa sen sähkölaskun. Ja minulla on nyt ja ennen lapsiakin jo oli parempi palkka. Elintaso meillä koko perheessä sama ja siinä mielessä rahat yhteiset, että mahdollistamme mielellään toisillemme eri asioita pennejä laskematta :)
Mies haluaa vain lainanlyhentäjän. Itse ottaisin oman kämpän tai maksaisin puolet vastikkeesta ja enemmän ruokakuluja.
Minä muutin miehen omistamaan taloon ja maksan puolet juoksevista kuluista.
Meillä homma on toiminut niin, että kun mies muutti luokseni omistamaani omakotitaloon, hän on maksanut puolet juoksevista kuluista. Pienet remonttikulut, mitä on tullut vastaan olen luonnollisesti maksanut minä. Nämähän "parantavat" omaisuuttani. Mikäli olisin asunut vastikkeellisessa asunnossa, mies olisi varmaan maksanut puolet vastikkeesta.
Älä missään nimessä ala mitään vuokraa maksamaan. Jos kartutat miehen omaisuutta, sinun pitäisi saada myös osuutesi tuosta omaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Kummallinen avoliitto, jos toisen täytyy maksaa vuokraa.
Ei toisen omistamassa asunnossa ilmaiseksi kortteerata. Kuluihin pitää osallistua.
Asun miehen omistamassa talossa, maksan 98% talouden ruuat, sekä asumisesta "vuokrana" sähkön sekä sähkönsiirron (yht.keskimäärin n.400e/kk.
Vierailija kirjoitti:
Kummallinen avoliitto, jos toisen täytyy maksaa vuokraa.
Kummallinen avo/avioliitto, jos ilmaiseksi loisitaan toisen nurkissa.
Markkinahintaisen vuokran maksaminen ei ole oikein, ellei sitten tehdä vuokrasopimusta, sinä saat oikeasti hallita puolta asunnosta, sinulla on puolen vuoden irtisanomisaika, ja mies maksaa vuokratulosta verot. Jos mies ei maksa vuokrasta veroja, hän tekee aika runsaan voiton tavalliseen vuokralaiseen verrattuna.
Puolet menoista on reilua.
Vierailija kirjoitti:
Markkinahintaisen vuokran maksaminen ei ole oikein, ellei sitten tehdä vuokrasopimusta, sinä saat oikeasti hallita puolta asunnosta, sinulla on puolen vuoden irtisanomisaika, ja mies maksaa vuokratulosta verot. Jos mies ei maksa vuokrasta veroja, hän tekee aika runsaan voiton tavalliseen vuokralaiseen verrattuna.
Puolet menoista on reilua.
Jos haluaa upgreidata elintasoa ilman, että toinen sitä vaatii ja toinen siihen pystyy osallistumaan, se on vähän semmonen juttu että joko sen jossain määrin tarjoaa toiselle tai sitten etsii uuden kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallinen avoliitto, jos toisen täytyy maksaa vuokraa.
Kummallinen avo/avioliitto, jos ilmaiseksi loisitaan toisen nurkissa.
Ei ole. Ihan normaali. Sanan ’loisiminen’ käyttäminen omasta puolisosta taas on hyvin outoa.
Mutta toki jos oikeasti pitää puolisosta hyötymistä ongelmana, ei kannata muuttaa yhteen. Aina on riski, että toinen loisii jossain. Esim toinen siivoaa enemmän, toinen tekee ruokaa enemmän jne.
Aviomieheni asuu ostamassani asunnossa oman vesimaksunsa hinnalla. Olen ostanut myös huonekalut ja astiat jne tarvikkeet sinne.
Kyllä koen sen epäreiluksi, joten kerroin esimerkkinä, mikä ei ole hyvä ratkaisu. Ruoka maksetaan puoliksi.