Lue keskustelun säännöt.
Paineita viedä lapsi ulkomaanmatkalle, kun "kaikki" muutkin kuulemma pääsevät matkustamaan. Itse mielummin viettäisin lomaa kotosalla.
23.06.2019 |
Lapselleen toki haluaisi elämyksiä ja kokemuksia, lapsuus on vain kerran. Itseä kuitenkin hirvittää lentää, ja maitse taas matkanteko on hidasta ja veisi vähintään puolet lomasta. Joka tapauksessa kaupunkilomat ovat tällaiselle liikuntarajoitteiselle ihmiselle rasitus, ja helpommalla pääsisi, kun jäisi vaan kotiin. Joka vuosi tämä sama dilemma. Toisaalta haluaisi lähteä ja toisaalta ei koska tietää, mitä se vaatii itseltä. Mikään rantaloma taas ei innosta sekään, siellähän olisi helppoa ja vaivatonta. Onko muilla paineita matkusteluun, vaikka lähteminen ei olisikaan syystä tai toisesta itsestäänselvyys?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy sääliksi lapsia jotka eivät koskaan pääse mihinkään. Kaikkien ”parempien” ihmisten lapset ovat matkustelleet pienestä saakka, sanokaa mitä sanotte.
Mitäpä sitten?
Mun elämääni ei "paremmat" ihmiset määräile. :) Että jos haluat aikaasi sääliin käyttää ole hyvä.
Kaikki taitaa pyöriä sun navan ympärillä. Lapsille kohdistetun säälinkin haluat omia. Ja huomio on sinussa. Minäminä...
Minä en halua/minä haluan!Ohis
Tietenkin. Mä olen aikuinen tässä talossa, lapset on lapsia. Hyvin yksinkertaista. Mä tuon rahat, mä määrään tahdin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tosiaan ole itse valinnut tätä liikuntarajoitteisuutta, joka ilmenee välillä hankalampana, välillä lievempänä. Lasta ei mitkään aurinkolomat kiinnosta, ja jos hän saisi päättää minne mennään, niin isoihin kaupunkeihin. Mikä tietää paljon kävelyä, mikä voi aiheuttaa sen, että jonain päivänä en sitten pääsekään liikkeelle lainkaan, jos olen rasittunut liikaa. Itseänikin kiinnostaisi kovasti nähdä paikkoja ja olla jalkeilla koko päivän ja tämä on itsellekin raskas tilanne. Välillä on vaikea välillä arvioida, kuinka paljon oma kunto kestää liikkumista ja jos ei kestä, mitä sitten tapahtuu. Ruotsissa ja Baltiassa ollaan kierrelty, Gotlannit sun muut lomailtu. Lähelläkin on hienoja paikkoja, mutta itsekin toivoisin uskaltavani joskus kauemmas. Terveenä matkustaminen ja liikkuminen on ihanan helppoa. Kun näin ei ole, mutkistaa se asioita. ap
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen myös näiden täällä jo ehdotettujen lähikohteiden lisäksi, että itse olen tykännyt myös Ruotsin Kolmårdenin eläintarhasta safareineen, Vimmerbyn Astrid Lindgren-maailmasta sekä Gotlandista kaikkinensa - siellä on historiaa, luontoa, aktiviteettimahdollisuuksia moneen lähtöön ja lapsia ajatellen myös hyvä vesipuisto ja Pipin Villa Villekulla (se mikä on ollut leffoissakin).
Lasten suosikki ollut tuo Vattenland, yllättäen.
Siinä voi liikuntarajoitteinen aikuinenkin ottaa chillimmin, kun tuollainen jo vähän isompi lapsi peuhaa parkissa.
Teinihän se innoissaan onkin, kun pääsee Peppi museoon. Vai nimenomaan pitääkö olla, kun kerrankin pääsee jonnekin?
Riittäiskö rahat Tukholmaan tai Tallinnaan? Etelän rantalomille ei kannata kesällä lähteä kun täälläkin helteitä. Kertoo lapselle tosiasiat että ei oo rahhaa lähteä. Suomessakin voi tehdä kivoja asioita.
Vierailija kirjoitti:
En tosiaan ole itse valinnut tätä liikuntarajoitteisuutta, joka ilmenee välillä hankalampana, välillä lievempänä. Lasta ei mitkään aurinkolomat kiinnosta, ja jos hän saisi päättää minne mennään, niin isoihin kaupunkeihin. Mikä tietää paljon kävelyä, mikä voi aiheuttaa sen, että jonain päivänä en sitten pääsekään liikkeelle lainkaan, jos olen rasittunut liikaa. Itseänikin kiinnostaisi kovasti nähdä paikkoja ja olla jalkeilla koko päivän ja tämä on itsellekin raskas tilanne. Välillä on vaikea välillä arvioida, kuinka paljon oma kunto kestää liikkumista ja jos ei kestä, mitä sitten tapahtuu. Ruotsissa ja Baltiassa ollaan kierrelty, Gotlannit sun muut lomailtu. Lähelläkin on hienoja paikkoja, mutta itsekin toivoisin uskaltavani joskus kauemmas. Terveenä matkustaminen ja liikkuminen on ihanan helppoa. Kun näin ei ole, mutkistaa se asioita. ap
Lähetä lapsi ensi vuonna jonnekin kielikurssille. Ne on kivoja ja niitä löytyy joka lähtöön ja niissä on yleensä myös mahdollisuus ainakin päivän retkelle pääkaupunkiin (Lontoo/Pariisi tms)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en oikein ymmärrä tuota mikä pakko olisi viedä lapsia ulkomaille.
Itse en käynyt alaikäisenä kertaakaan ulkomailla. Kesälomalla olin muutaman päivän toisessa kaupungissa sukulaisen luona, mutta sen enempää en reissannut. Enkä osannut ulkomaille kyllä edes kaivatakaan.
Nyt aikuisena olen tehnyt muutaman ulkomaanreissum, mutta mikään himoreissaaja en siltikään ole. Nyt reissaamisesta saa jo jotain irti, en usko että teiniminä olisi osannut edes arvostaa sitä että jossain on käynyt.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tykkäis yhtään, et oma 18 v lähtis maailmalle tuosta noin vaan, jos ei ole mitään kokemusta matkustamisesta ja erilaisista käytännöistä. Matkustamisen taitoa kuuluu yleissivistykseen, edes jossain määrin.
Ei koske ap:ta nyt tämä.
Suomalaisen peruskoulun käynyt kielitaitoinen luku- ja kirjoitustaitoinen nuori osaa kyllä matkustaa. Ajattele, että luku- ja kirjoitustaidottomatkin ihmiset osaavat matkustella maailman toiselta puolelta syrjäiseen Suomeen asti. En olisi huolissani koulutetun nuoren matkustustaidoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kävin ulkomailla ekan ja viimesen kerran kun olin 30v.
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla sitä aina hämmästyy, miten moni tuntee akateemikkoja henkilökohtaisesti ja vieläpä useita.
Niin no tunnen ehkä minäkin, mutta en tosiaan sitä asiaa mieti, kun ajattelen näitä ihmisiä ja kaikista en edes tiedä ovatko.
Hullua, kun joku ajattelee ja puhuu edes akateemikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen koulunkäynninohjaaja 400 oppilaan koulussa. Noin 10 % oppilaista käy ulkomailla kesällä. Eli 90 % on koti-Suomessa. En ymmärrä, mistä tämä utopistinen käsitys, että kaikki muka matkustavat, syntyy. Ja noista 10 % ainakin puolet käy vain Virossa tai Ruotsissa. Viime kesänä yksi oppilas oli käynyt Euroopan ulkopuolella. Normaali kaupunki tämä, ei siis mikään pikkukunta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla sitä aina hämmästyy, miten moni tuntee akateemikkoja henkilökohtaisesti ja vieläpä useita.
Niin no tunnen ehkä minäkin, mutta en tosiaan sitä asiaa mieti, kun ajattelen näitä ihmisiä ja kaikista en edes tiedä ovatko.
Hullua, kun joku ajattelee ja puhuu edes akateemikoista.
Googlatkaa ”akateemikko” - se on arvonimi ja se EI tarkoita ”jokainen akateemisen koulutuksen saanut ”
Epäilenpä minäkin ettei täällä oikeasti kukaan tunne henkilökohtaisesti yhtään akateemikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikai sitä ole pakko lähteä. Tiedän ihmisiä jotka matkustaneet ulkomaille vasta aikuisiällä.
Tämä. Itselläni oli lapsuudessa ja teini-iässä kavereita jotka reissasivat joka vuosi ulkomaille. "Kaikki" olivat käyneet vähintään kerran Thaimaassa ja Espanjassa. Itse en silloin ollut koskaan reissannut lappia kauemmas, aikuisena olen päässyt monesti ulkomaille ja ei se ollutkaan niin hienoa :D Kauhea vaiva sen takia että pääsee vieraaseen maahan makaamaan rannalle ja katselemaan krääsää mitä löytyy paikallisesta Halpa-Hallista.
Toki ei sillä, ei sen ulkomaanmatkan ole pakko olla mikään rantaloma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on "ulkomaa"? Tallinnaa ei varmaan lasketa, Haaparannasta puhumattakaan?
Viro ja Ruotsi eivät ole Suomessa, joten ulkomailla nekin ovat. Matkailua se niissäkin käyminen on, eikä ilmaistakaan.
No ei se paljoa maksa. Esim. Tallinnan-risteilyjen hinnat ovat pohjamudissa.
No kyllä se hotelli ja ruuat tallinnassa sitten maksaa jos vaikka viikon olet. Matka sinne on kyllä halpa.
Omat eväät, tietysti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä muilla on väliä. Itse kasvatat lapsesi oman arvomaailmasi mukaisesti.
Minä uskon että matkailu avartaa ja kasvattaa. Olen vienyt matkoille minkä voin ja maksanut sukulaisten mukaan. Nyt maksoin matkan että menee ystävien kanssa.
Mutta jos sinusta matkailu on turhaa miksi stressaat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikai sitä ole pakko lähteä. Tiedän ihmisiä jotka matkustaneet ulkomaille vasta aikuisiällä.
Tämä. Itselläni oli lapsuudessa ja teini-iässä kavereita jotka reissasivat joka vuosi ulkomaille. "Kaikki" olivat käyneet vähintään kerran Thaimaassa ja Espanjassa. Itse en silloin ollut koskaan reissannut lappia kauemmas, aikuisena olen päässyt monesti ulkomaille ja ei se ollutkaan niin hienoa :D Kauhea vaiva sen takia että pääsee vieraaseen maahan makaamaan rannalle ja katselemaan krääsää mitä löytyy paikallisesta Halpa-Hallista.
Toki ei sillä, ei sen ulkomaanmatkan ole pakko olla mikään rantaloma.
Kyllä mulla on lämpimiä muistoja lapsuuden lomamatkoista välimerelle. Oli lämmintä, sai uida ja ravintolassakin syötiin (ei ollut 90-luvulla tapana käydä "muuten vaan" ravintolassa, kun oltiin ihan tavisduunariperhe)). Ja kun koulussa puhuttiin vaikka antiikin Kreikasta ja Knossoksesta oli mukava miettiä, että olen ollut tuolla. En ole mikään himomatkaaja, mutta haluan tarjota vastaavia juttuja omallekin lapselle. Juurikin ne rantalomat on pienen lapsen kanssa kivoja, kun ovat helppoja (ja yleensä jotain "sivistävääkin" on tarjolla jossain lähialueella). Ei tarvitse joka vuosi päästä ulkomaille, mutta kyllä lapsi, joka ei koskaan pääse mihinkään jää jostain paitsi. Ei se makkaranpaisto lähimetsässä nyt vaan ole sama asia, vaikka toki kivaa sekin. Eikä kyllä varmasti ole nykypäivänä tavallista, että 18-vuotias ei olisi koskaan ollut lentokoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikai sitä ole pakko lähteä. Tiedän ihmisiä jotka matkustaneet ulkomaille vasta aikuisiällä.
Tämä. Itselläni oli lapsuudessa ja teini-iässä kavereita jotka reissasivat joka vuosi ulkomaille. "Kaikki" olivat käyneet vähintään kerran Thaimaassa ja Espanjassa. Itse en silloin ollut koskaan reissannut lappia kauemmas, aikuisena olen päässyt monesti ulkomaille ja ei se ollutkaan niin hienoa :D Kauhea vaiva sen takia että pääsee vieraaseen maahan makaamaan rannalle ja katselemaan krääsää mitä löytyy paikallisesta Halpa-Hallista.
Toki ei sillä, ei sen ulkomaanmatkan ole pakko olla mikään rantaloma.
Kyllä mulla on lämpimiä muistoja lapsuuden lomamatkoista välimerelle. Oli lämmintä, sai uida ja ravintolassakin syötiin (ei ollut 90-luvulla tapana käydä "muuten vaan" ravintolassa, kun oltiin ihan tavisduunariperhe)). Ja kun koulussa puhuttiin vaikka antiikin Kreikasta ja Knossoksesta oli mukava miettiä, että olen ollut tuolla. En ole mikään himomatkaaja, mutta haluan tarjota vastaavia juttuja omallekin lapselle. Juurikin ne rantalomat on pienen lapsen kanssa kivoja, kun ovat helppoja (ja yleensä jotain "sivistävääkin" on tarjolla jossain lähialueella). Ei tarvitse joka vuosi päästä ulkomaille, mutta kyllä lapsi, joka ei koskaan pääse mihinkään jää jostain paitsi. Ei se makkaranpaisto lähimetsässä nyt vaan ole sama asia, vaikka toki kivaa sekin. Eikä kyllä varmasti ole nykypäivänä tavallista, että 18-vuotias ei olisi koskaan ollut lentokoneessa.
Hei mahtavaa! :) ehkä minulla on ollut liian suuret odotukset matkoista. Toki olen ollut muuallakin kuin turistirysissä ja onhan se kivaa että joku muu huolehtii puolestasi ruoat, siivoamisen yms ja saat itse vain rentoutua ja katsella nähtävyyksiä. Silti ei harmita vaikka ei joka vuosi pääsisi ulkomaille, ei ole jättänyt sellaista paloa että olisi pakko päästä. Ehkä olen vain ollut "vääränlaisella" lomalla, seuraavaksi voisin kokeilla vaikka Norjaa tai Islantia etelän sijaan.
Mulla vähän sama ongelma. Itse haluan matkailla Suomessa ja Norjassa. Lapsukaiset eivät patikoinneista ja vaeltamisesta juurikaan perusta, ja minä en suostu helteestä maksamaan (inhoan hellettä). Meillä asia ratkeaa niin, että poikani lähtee veljen perheen kanssa etelään ja tyttäreni poikakaverinsa kanssa. Minä lähden samaan aikaan Lappiin ja syksyllä koulujen jo aletrua uudestaan. Veljeni perhe siis pyytää poikaani mukaan serkkupojan seuraksi, niin veljeni ja hänen vaimonsakin pääsevät hetkittäin helpommalla. Kaikki vaikuttavat tyytyväisiltä 😀
Ainakin pääkapunkiseudulla on yleistä, että matkustellaan. Etenkin, jos perhekoko ei ole kovin suuri. Meidän lapsen koululuokasta valtaosa matkustelee vuosittain. Helposti tulee nuorelle olo, että on erilainen, jos ei itse pääse mihinkään. Kai se on nuorelle ihan oikeutettua tuntea kateellisuutta tai haaveilla matkustamisesta, kun se on valtaosalle viiteryhmää itsestäänselvyys ja itse jää ulkopuoliseksi vastaavista kokemuksista, mitä kuitenkin arvotetaan aika korkealle kulttuurissamme. Some on täynnä kuvia matkoilta ja hauskoista paikoista.
Kotimaassakin on hienoja kohteita. Esim. Ahvenanmaalta löytyy vaikka mitä mielenkiintoista, enkä tarkoita nyt Maarianhaminaa.
Kaikki taitaa pyöriä sun navan ympärillä. Lapsille kohdistetun säälinkin haluat omia. Ja huomio on sinussa. Minäminä...
Minä en halua/minä haluan!
Ohis