Paineita viedä lapsi ulkomaanmatkalle, kun "kaikki" muutkin kuulemma pääsevät matkustamaan. Itse mielummin viettäisin lomaa kotosalla.
Lapselleen toki haluaisi elämyksiä ja kokemuksia, lapsuus on vain kerran. Itseä kuitenkin hirvittää lentää, ja maitse taas matkanteko on hidasta ja veisi vähintään puolet lomasta. Joka tapauksessa kaupunkilomat ovat tällaiselle liikuntarajoitteiselle ihmiselle rasitus, ja helpommalla pääsisi, kun jäisi vaan kotiin. Joka vuosi tämä sama dilemma. Toisaalta haluaisi lähteä ja toisaalta ei koska tietää, mitä se vaatii itseltä. Mikään rantaloma taas ei innosta sekään, siellähän olisi helppoa ja vaivatonta. Onko muilla paineita matkusteluun, vaikka lähteminen ei olisikaan syystä tai toisesta itsestäänselvyys?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun hetken istut pihasi terassilla tai vaikka luet vain pitkän ajan sääennustetta, niin nopeasti tajuat että jonnekin täältä on päästävä. Ihan oikeasti, siis +18c ja puolipilvistä. Joka kolmas päivä "ripsauttaa vettä", kuten me suomalaiset hassun hauskasti sateesta sanomme. Eipä lainkaan ärsytä! Ja ne "lämpimät päivät" on siis sellaisia, että ulkona voi 5min istua ennen kuin tulee mieleen hakea pitkähihainen, kun tuuli on jotenkin niin viileä. Telkkarissa pyörii uusinnat ja lähirannallekaan ei viitti mennä: sinilevää ja kylmä tuuli.
Ulkomailla perus oleminenkin on tähän verrattuna riittävää. Ihan vain katselee uusia mestoja ja nauttii siitä, että aurinko porottaa. Tai mitä tahansa tykkääkin tehdä, niin sen voi tehdä jossain Marbellan auringon alla mukavammin.
Viiskyt'kaks' viikkoa mahtuu vuoteen. Lomaa niistä on 4 tai 5. Ei vaan millään halua heittää niitä hukkaan istumalla mökin tuvassa sadetta pitämässä.
No tänä kesänä on ainakin eteläisessä Suomessa ollut hyvät ilmat.
Hyvä ilma tai huono ilma, ne on subjektiivisia kokemuksia. Jos "hyvä ilma" on se +17,5 ja ajoittainen aurinko, niin sitten näin on. Mä en tossa kuitenkaan päivety, en tunne tarvetta pulahtaa uimaan tai mitään muutakaan. Mulle se ei ole hyvä ilma.
Kyllä pääasiassa on ollut reilusti yli +20, ehkä parina päivänä jäänyt tuon alle.
Tällä palstalla sitä aina hämmästyy, miten moni tuntee akateemikkoja henkilökohtaisesti ja vieläpä useita.
Meillä on useampi lapsi eivätkä ole käyneet ulkomailla kuin kaksi kertaa elämänsä aikana. Kerran pari tuntia Tallinnassa ja toisen kerran kaksi päivää Tanskassa. Eikä haittaa yhtään. Itse en halua matkustella muuta kuin korkeintaan naapurimaihin. Lapset menkööt aikuisina sitten minne tykkäävät ja toiset saavat mun puolesta matkustella vaikka kuuhun, jos se heitä kiinnostaa.
Lasta ei todellakaan tarvitse viedä ulkomaille, ja lentämisen välttäminen on vaan hyvä juttu, mutta ihmettelen tuota "rantaloma onnistuisi, mutta ei innosta". Kyllä mä olen ollut lasten takia monilla lomilla jotka eivät ole olleet itselleni niitä unelmalomia. Esim juuri ne AI rantalomat - lapset ovat olleet niistä aivan onnessaan.
Tänä vuonna me menemme Pärnuun viikoksi. Ei tarvitse lentää ja on rantaa lapsille.
Mistä se lapsi itse tykkää?
En koe lapsen vuoksi painetta ulkomaanmatkoihin, eikä monikaan lapsiperhe edes matkustele säännöllisesti.
Ollaan tosin lapsen kanssa matkusteltu ulkomaillakin, mutta ihan omasta itsekkäästä halustani johtuen.
Lapsi viihtyy ja tykkää matkustella, mutta on yhtä fileissä Lapin matkoista ja lähialueilla telttailustakin.
Tai vaikka vaan perus uimarantameiningeistä kotioloissa.
Hän on tosin vasta pikkukoululainen, että en tiedä mikä meno sitten kun on teini, voi olla että sitten arvostaa enempi ulkomaanmatkoja?
Ei hyvä lapsuus vaadi ulkomaanmatkoja, eihän ulkomaanmatkailu automaattisesti edes laajenna maailmankuvaa - riippuu missä ja miten matkustaa, mitä lapselle kertoo paikkojen historiasta ja kulttuurista jne.
Paljon tärkeämpää on opettaa lapselle kunnolliset tunnetaidot, empatiaa ja sivistystä.
Lukemalla oppii lähtökohtaisesti enemmän maailmasta, sen historiasta ja kulttuureista, kuin pelkällä matkustelulla.
Toki matkustelu on hyvä lisä ja ihan lomailun kannaltakin mukavaa, mutta ne oikein mukavat lomat harvemmin lasta kasvattavat - ellei sitten lue ja keskustele siellä altaan reunalla, kun aikaa on.
Kasvatuksellisesta näkökulmasta siis tämä, hyvä kasvatus ja lapsuus ei vaadi matkustelua eikä toisaalta matkustelu missään nimessä takaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös kaikki olivat teinin luokalla käyneet jenkeissä paitsi me. Siitä vaan Laina lainaa hakemaan isolla korolla. Just joo.
No nyt on kyllä pakko kysyä koulua...ettei kuitenkin vain olisi teinillä vähän Lapin-kerrointa?
Omat lapset ovat olleet kouluissa, missä keskimäärin kovapalkkaisten matkailu-myönteisten vanhempien lapsia, eikä sielläkään todellakaan kaikki matkustaneet jenkkilöihin eikä paljon muuallekaan.. toisilla kuitenkin oli toisenlaiset arvot ja moni tosi matkailu-innokas kävi kaiken maailman Kenian-safarit ja Malediivit mutta oli myös monta, jotka eivät sitten lomailleetkaan kuin (suht öky-)veneellä saaristossa koska työmatkat olivat riittävän uuvuttavia ja joku jopa harrasti vain vaellusta ja pyörämatkoja Suomessa, koska oli hyvin tiedostava perhe.
Summa summarum - toisten perheiden asettamien kriteerien perusteella ei kenenkään koskaan tulisi matkustaa saati muuten päättää lomansa ja rahojensa viettotavoista - kyllä sitä ’mutku kaikki kaverit’-vikinää teiniperheeseen mahtuu.
Jos ei halua lentää, niin esimerkiksi Pärnuun, Riikaan tai Pietariin pääsee helposti maata (ja merta) pitkinkin, eikä mene "puolta lomaa". Kivoja kohteita kaikki, ja helppo mennä joko omatoimisesti tai järjestetyllä matkalla.
Tuli mieleen myös näiden täällä jo ehdotettujen lähikohteiden lisäksi, että itse olen tykännyt myös Ruotsin Kolmårdenin eläintarhasta safareineen, Vimmerbyn Astrid Lindgren-maailmasta sekä Gotlandista kaikkinensa - siellä on historiaa, luontoa, aktiviteettimahdollisuuksia moneen lähtöön ja lapsia ajatellen myös hyvä vesipuisto ja Pipin Villa Villekulla (se mikä on ollut leffoissakin).
Lasten suosikki ollut tuo Vattenland, yllättäen.
Siinä voi liikuntarajoitteinen aikuinenkin ottaa chillimmin, kun tuollainen jo vähän isompi lapsi peuhaa parkissa.
Gotlanti ylipäätään on sellainen, että suosittelen niin yksin matkustavalle, pariskunnille, lasten kanssa matkustaville ja aikuisten kamureissuillekin.
Makukysymys tietysti, mutta jos et ole vielä käynyt ja todennut ettet tykkää, niin kannattaa käydä!
Eikä tarvitse lentää.:)
Vierailija kirjoitti:
Eikai sitä ole pakko lähteä. Tiedän ihmisiä jotka matkustaneet ulkomaille vasta aikuisiällä.
Riippuu mikä syy. Jos vanhempi ei viitsi tai "jaksa", niin on todella törkeää jos lapsi ei tämän vuoksi pääse mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikai sitä ole pakko lähteä. Tiedän ihmisiä jotka matkustaneet ulkomaille vasta aikuisiällä.
Riippuu mikä syy. Jos vanhempi ei viitsi tai "jaksa", niin on todella törkeää jos lapsi ei tämän vuoksi pääse mihinkään.
No aika rankka väite, että olisi todella törkeää ettei aikuinen, jota ulkomaanmatkat ei kiinnosta, vie lastaan koskaan ulkomaille.
Mikä siinä siis mielestäsi olisi törkeää?
Lapsihan voi lähteä vaikka heti 18 vuotta täytettyään kiertään maailmaa, jos häntä itseään kiinnostaa.
Ei ne ulkomaanmatkat liity hyvään vanhemmuuteen ja lapsuuteen mitenkään.
Mukava bonus tietysti, mutta ei tee lapsuudesta mitenkään surkeaa, vaikka ei ulkomaille matkusteltaisikaan.
Käy sääliksi lapsia jotka eivät koskaan pääse mihinkään. Kaikkien ”parempien” ihmisten lapset ovat matkustelleet pienestä saakka, sanokaa mitä sanotte.
Meilläkin on vähän se, etteivät rantalomat oikein meitä aikuisia innosta. Ei tykätä porotuksesta eikä makailusta. Kaupunkiloma tuppaa olemaan lasten kanssa aika rankka, kävelyä, suunnittelua, lapsia kiinnostavan kohteen löytämistä. Ollaan sitten matkustettu etelään esim.syyslomalla milloin ei ole enää niin kuuma. Malagan, Nizzan jne lähellä on paljon muutakin nähtävää ja voi sekä ottaa rennosti palmun alla että nähdä jotain kiinnostavia kohteita.Pariisi+ Normandian hiekkarannat oli myös kiva kombo.
En ymmärrä mikä käsitys ihmisillä on, että kaikki matkustelevat ihan kauheasti. Meidän lasten kavereista noin kolmannes käy jossain. Jos rahaa on, joku irtiotto tai vaihtelu olisi lapsillekin kiva. Voi olla ihan yhtä hyvin Suomen kohde.
Vierailija kirjoitti:
Käy sääliksi lapsia jotka eivät koskaan pääse mihinkään. Kaikkien ”parempien” ihmisten lapset ovat matkustelleet pienestä saakka, sanokaa mitä sanotte.
Ja kaikkien tulisi siis yrittää apinoida niitä ”parempia” ihmisiä miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on "ulkomaa"? Tallinnaa ei varmaan lasketa, Haaparannasta puhumattakaan?
Viro ja Ruotsi eivät ole Suomessa, joten ulkomailla nekin ovat. Matkailua se niissäkin käyminen on, eikä ilmaistakaan.
No ei se paljoa maksa. Esim. Tallinnan-risteilyjen hinnat ovat pohjamudissa.
Jos vaikka Pohjois-Suomesta lähtee Viroon, kyllä se maksaa. Eivät kaikki asu Helsingissä. Matka ei koostu pelkästä laivalipusta. Eikä juna/lento ole halpaa Suomen sisällä.
Bussilippuja saa halvalla, n. 10 e olen maksanut 400 km matkasta. Yht. 20e / 800 km. Ei paha. Miksi mennä junalla?
Kyllähän noi toisinaan rutisee, mutta ei. Mua ei kiinnosta matkustelu, eikä muut perheet saa mua matkustamaan.
Ruotsi ja Viro vuosittain kerran pari. Lontoossa ja Pariisissa ovat päässeet käymään. Tänä kesänä piipahtivat Latviassa. Menkööt sitten, kun ovat aikuisia, mä maksan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikai sitä ole pakko lähteä. Tiedän ihmisiä jotka matkustaneet ulkomaille vasta aikuisiällä.
Riippuu mikä syy. Jos vanhempi ei viitsi tai "jaksa", niin on todella törkeää jos lapsi ei tämän vuoksi pääse mihinkään.
No aika rankka väite, että olisi todella törkeää ettei aikuinen, jota ulkomaanmatkat ei kiinnosta, vie lastaan koskaan ulkomaille.
Mikä siinä siis mielestäsi olisi törkeää?
Lapsihan voi lähteä vaikka heti 18 vuotta täytettyään kiertään maailmaa, jos häntä itseään kiinnostaa.
Ei ne ulkomaanmatkat liity hyvään vanhemmuuteen ja lapsuuteen mitenkään.
Mukava bonus tietysti, mutta ei tee lapsuudesta mitenkään surkeaa, vaikka ei ulkomaille matkusteltaisikaan.
Jos rahaa on ja mahdollisuus, niin on mielestäni hyvin itsekästä evätä lapselta tuollainen asia. Harvalla 18 v on varaa lähteä tai edes kykyä tehdä mitään. En kyllä tykkäis yhtään, et oma 18 v lähtis maailmalle tuosta noin vaan, jos ei ole mitään kokemusta matkustamisesta ja erilaisista käytännöistä. Matkustamisen taitoa kuuluu yleissivistykseen, edes jossain määrin.
Ei koske ap:ta nyt tämä.
Vierailija kirjoitti:
Käy sääliksi lapsia jotka eivät koskaan pääse mihinkään. Kaikkien ”parempien” ihmisten lapset ovat matkustelleet pienestä saakka, sanokaa mitä sanotte.
Mitäpä sitten?
Mun elämääni ei "paremmat" ihmiset määräile. :) Että jos haluat aikaasi sääliin käyttää ole hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikai sitä ole pakko lähteä. Tiedän ihmisiä jotka matkustaneet ulkomaille vasta aikuisiällä.
Riippuu mikä syy. Jos vanhempi ei viitsi tai "jaksa", niin on todella törkeää jos lapsi ei tämän vuoksi pääse mihinkään.
No aika rankka väite, että olisi todella törkeää ettei aikuinen, jota ulkomaanmatkat ei kiinnosta, vie lastaan koskaan ulkomaille.
Mikä siinä siis mielestäsi olisi törkeää?
Lapsihan voi lähteä vaikka heti 18 vuotta täytettyään kiertään maailmaa, jos häntä itseään kiinnostaa.
Ei ne ulkomaanmatkat liity hyvään vanhemmuuteen ja lapsuuteen mitenkään.
Mukava bonus tietysti, mutta ei tee lapsuudesta mitenkään surkeaa, vaikka ei ulkomaille matkusteltaisikaan.Jos rahaa on ja mahdollisuus, niin on mielestäni hyvin itsekästä evätä lapselta tuollainen asia. Harvalla 18 v on varaa lähteä tai edes kykyä tehdä mitään. En kyllä tykkäis yhtään, et oma 18 v lähtis maailmalle tuosta noin vaan, jos ei ole mitään kokemusta matkustamisesta ja erilaisista käytännöistä. Matkustamisen taitoa kuuluu yleissivistykseen, edes jossain määrin.
Ei koske ap:ta nyt tämä.
Mä lähdin interrailaamaan 18 vuotiaana yksin. Sitä ennen en ollut käynyt missään, en edes Ruotsissa, enkä Virossa. Opiskeluaikana kävin myös töissä, että hyvin jäi reissaamiseen rahaa. Nelisen kertaa reilasin ja sitten päätin avartaa maailmaa lisää.
18-34 ikävuodet matkustelin ympäri maailmaa. Jossain vaiheessa löysin mieheni ja hänen kanssaan reissattiin loput. Lapset ovat syntyneet maailmalla, mutta sitten todettiin, että tämä on vähän niin kuin nähty jo. Lapset tarvii kodin, juuret, rauhaa, tasapainoa elämäänsä jne.
Muutimme Suomeen. Nyt ei olla juurikaan reissattu 15 vuoteen. Nää naapurimaaristeilyt. Menkööt hekin, kun ikää on.
Hyvä ilma tai huono ilma, ne on subjektiivisia kokemuksia. Jos "hyvä ilma" on se +17,5 ja ajoittainen aurinko, niin sitten näin on. Mä en tossa kuitenkaan päivety, en tunne tarvetta pulahtaa uimaan tai mitään muutakaan. Mulle se ei ole hyvä ilma.