Lue keskustelun säännöt.
Kokeneemmat äidit, neuvoja kaivataan
23.06.2019 |
Minulla on ongelma, josta tosin en tiedä että onko se edes ongelma vai normaalia käytöstä lapselta. Elikäs olen 1v. lapsen äiti ja tuntuu, että en saa mitään tehtyä lapsen hereillä olo aikana. Kaikki tekeminen menee yleensä siihen, että lapsi huutaa ja kitisee jaloissani niin kauan että nostan hänet syliin. Yritän sitten tehdä ruokaa, käydä vessassa, pestä pyykkiä, siivota, ihan mitä vaan. Tuntuu, että lapsi ei oikeastaan ollenkaan leiki itsenäisesti. Joka päivä tulee kyllä joku hetki että hän touhuaa omiaan (yleensä jotain kiellettyä tai pitää koko ajan juosta vastaamassa ettei satu mitään tms) ja silloin yritänkin kiireesti saada tehtyä rästissä olevia hommia, ettei kaikki tekeminen jäisi päiväunien ajalle (lapsi kukkuu kahdet 1h kestävät unet). Olen vaan alkanut miettimään, että onko tuo ihan tavanomaista käytöstä lapselle, että koko ajan pitäisi olla sylissä tai ohjata sitä leikkiä. Kaikkiin leikkeihinkin heti kyllästyy ja alkaa kitinä, ei tykkää oikeastaan leluista ja sitten kitisee, kaikki tuntuu yleensäkin olevan -melkein koko ajan - vähän huonosti hänen mielestään. Lapsi on ollut tyytymätön aina, liikkumaan oppiminen vähän helpotti, mutta edelleen vaan sylissä pitäisi olla ja alan väsyä kaiken tekemiseen yhdellä kädellä. Olen yrittänyt, etten heti ottaisi lasta syliin, vaan tekisin askareitani ja juttelen samalla hänelle tai yritän kehittää mielenkiintoista tekemistä siksi aikaa. Ei toimi. Kitinä yltyy kovin lohduttomaksi itkuksi ja otan sitten lapsen syliin. Teenkö väärin ja pitäisikö lasta ns. "karaista" viihtymään yksin enemmän, vai onko lapseni vaan tarvitsevampaa sorttia ja tällainen karaiseminen voisi olla haitallista? Lapsella oli myös rankka syntymä ja jouduimme olemaan ensimmäiset päivät erossa lapsen tehohoidon ja oman huonon kuntoni takia näin häntä näinä päivinä vain hyvin vähän. Olen miettinyt että voisiko lapsella olla myös turvattomuuden tunnetta vielä tästä syntymästä vai onko tämä ajatus nyt enemmän omia traumojani asian suhteen.. Mutta tosiaan lapsi ollut koko ikänsä todella syliä kaipaava.
Kommentit (25)
Mulla onon ollut yksi viihtymätön ja yksi viihtyvä lapsi. Kovin kuulostaa normaalilta tuon ikäiseltä. Omat lapset (ikäeroa alle 2 v) alkoivat enemmän viihtyä keskenään vasta joskus 3-5-vuotiaina, ja silloinkin ne hetket, jolloin saattoi luottaa niiden oöevan järkevissä puuhissa oli tosi lyhyitä, koko ajan piti olla valmiudessa puuttumaan ja silti kaikenlaista tapahtui. Nyt 5- ja 6-vuotiaina osaavat jo ratkaista ongelmiakin tosi hienosti keskenään.
Jaksamista, tuo aika on kyllä tosi raskasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli esikoinen just samanlainen kitkupeikko, mitään en saanut tehtyä. Tuntuu, että nyt kahden lapsen kanssa saan päivisin paljon enemmän tehtyä kuin yhden (ja myös mentyä lasten kanssa eri paikkoihin) kun tuo esikoinen on jo 3,5 v ja luonteeltaan paljon leppoisampi kuopus 1-vuotias. Sanoisin, että luonne- ja temperamenttikysymys. Tsemppiä arkeen, kyllä se siitä vielä helpottaa!
Lisään vielä, ettei esikoiseni aikanaan nukkunut kuin liikkuvissa vaunuissa, että siinä meni nekin vähät vapaa-ajat! 🙈
Voi olla ihan normaalia. Oletko kokeillut kantoliinaa, niin saat molemmat kädet vapaiksi kotitöihin, lapsi menee siinä lonkalla? Imuroinnit onnistuu lapsi selässä ja tavaroiden keräilyä voi tehdä yhdessä. Tai esim ruuanlaitossa nosta työpöydälle istumaan samalla kun teet ruokaa, tai syöttötuoliin jos viihtyy.
Mielestäni kannattaa yrittää tehdä mahdollisimman paljon kotihommia lapsen kanssa tämän ollessa hereillä, saat levättyä kunnolla sitten kun lapsi nukkuu. Näin se jatkuva kitinäkään ei ota niin kovasti hermoon, kun saat myös omaa aikaa.
Lapsesi nyt vain on temperamentiltaan tuollainen. Meidän esikoinen oli samanlainen. Hän pyöri jaloissani koko ajan ollessaan 1-vuotias eikä ikinä leikkinyt/viihtynyt yksin. Hän oli muutenkin suuritarpeinen vauva/lapsi (googlaa termi). Se oli oikeasti tooosi raskasta aikaa eikä siihen karaisu auta vaan on paras antaa lapselle sitä, mitä hän tarvitsee. Tiedän, että on ihan superraskasta yrittää olla lapsen kokoaikainen viihdyttäjä samaan aikaan, kun pitäisi tehdä kotitöitä, jne. Meillä tuo esikoinen alkoi leikkiä hetkittäin yksin vasta lähes 3-vuotiaana, mutta edelleen näin 5-vuotiaana hän ruinaa aina leikkikaveria eikä mitenkään päin leikkisi yksin.
Sen sijaan seuraava lapsemme oli täysin erilainen. Hän leikki yksin jo alle 1-vuotiaana ja olen ollut pudottaa silmät päästäni, miten hän keksii leikkejä ja puuhailee itsekseen. Tämä siis on todellakin temperamentti- ja luonnekysymys ja joka lapsi on omanlaisensa.
Koen, että pääsin helpommalla kahden lapsen kanssa kuin yhden, koska toisesta lapsesta oli seuraa esikoiselle ja esikoinen puolestaan veti pienempää puoleensa magneetin lailla. Eli siis pienempi lapsi pyörii nyt esikoisemme jaloissa eikä koko ajan äidin. Jos esikoinen ei ole kotona, alkaa toinen lapsemme heti pyöriä minun kimpussani, toki onneksi hän leikkii myös itsekseen.
Tsemppiä! Koita jaksaa antaa syliä ja seuraa pienelle. Kyllä se siitä ajan kanssa helpottuu. 1-vuotiaan kanssa on muutenkin aika raskasta arkea välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista! Olenkin miettinyt että onkohan ongelma enemmän oman pääni sisällä. Olen vaan ihmetellyt sitä, miten ihmiset joilla on useampi lapsi saavat arkea pyöritettyä. Tuntuu että meillä kaikki paikat on koko ajan vähän sekaisin ja hirveä meininki päällä non-stop siihen saakka kun lapsi nukahtaa ja välillä epätoivo meinaa iskeä ja tuntuu niin riittämättömältäkun ei motään meinaa saada kunnolla aikaiseksi. Ehkä se tästä tosiaan rauhoittuu ja itsekin oppii vähän vielä vanhemmuutta ja asioiden organisointia..
-ap
Ergonominen kantoreppu tai kantoliina. Nämä on ollu mun pelastukseni siihen, että olen saanut vapaat kädet kotitöihin ja lapsi läheisyyttä. Hän on nyt 2-vuotias ja edelleen kaipaa paljon läheisyyttä sisätiloissa, pyytää leikkimään ja sitten katsoo kun minä leikin 😀 ulkona menee ja tekee itsenäisemmin ja hakeutuu muiden lasten seuraan hanakasti. Osallistuu kotitöihin siltä osin kuin pystyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Olenkin miettinyt että onkohan ongelma enemmän oman pääni sisällä. Olen vaan ihmetellyt sitä, miten ihmiset joilla on useampi lapsi saavat arkea pyöritettyä. Tuntuu että meillä kaikki paikat on koko ajan vähän sekaisin ja hirveä meininki päällä non-stop siihen saakka kun lapsi nukahtaa ja välillä epätoivo meinaa iskeä ja tuntuu niin riittämättömältäkun ei motään meinaa saada kunnolla aikaiseksi. Ehkä se tästä tosiaan rauhoittuu ja itsekin oppii vähän vielä vanhemmuutta ja asioiden organisointia..
-ap
Omalla kokemuksellani sanoisin, että.sulla on menossa pikkulapsivaiheen rankin aika just nyt. Ja useamman lapsen perheessä lapsista tosiaan usein on seuraa toisilleen.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Olenkin miettinyt että onkohan ongelma enemmän oman pääni sisällä. Olen vaan ihmetellyt sitä, miten ihmiset joilla on useampi lapsi saavat arkea pyöritettyä. Tuntuu että meillä kaikki paikat on koko ajan vähän sekaisin ja hirveä meininki päällä non-stop siihen saakka kun lapsi nukahtaa ja välillä epätoivo meinaa iskeä ja tuntuu niin riittämättömältäkun ei motään meinaa saada kunnolla aikaiseksi. Ehkä se tästä tosiaan rauhoittuu ja itsekin oppii vähän vielä vanhemmuutta ja asioiden organisointia..
-ap
Muista, se on kotihoidontuki, ei kodinhoitotuki. Sotkut säilyy, lapsi kasvaa. Sinä päätät kumpi on nyt tärkeempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuullostaa minusta ihan normaalilta 1 vuotiaalta. Toiset lapset kaipaa paljon syliä ja se voi ymmärrettävästi vanhemmille olla raskasta kun ei saa hetkeäkään olla rauhassa lapsen hereilläoloaikana. Meidän esikoinen oli juuri tällainen sylissä viihtyvä lapsi ja alkoi leikkiä vähän itsekseen ehkä 2-3 vuoden iässä. Nyt 6 vuotiaana nuo ”sylivuodet” ovat kaunis muisto vain, eli sanoisin että tähän auttaa parhaiten aika. Tsemppiä sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Voi olla ihan normaalia. Oletko kokeillut kantoliinaa, niin saat molemmat kädet vapaiksi kotitöihin, lapsi menee siinä lonkalla? Imuroinnit onnistuu lapsi selässä ja tavaroiden keräilyä voi tehdä yhdessä. Tai esim ruuanlaitossa nosta työpöydälle istumaan samalla kun teet ruokaa, tai syöttötuoliin jos viihtyy.
Mielestäni kannattaa yrittää tehdä mahdollisimman paljon kotihommia lapsen kanssa tämän ollessa hereillä, saat levättyä kunnolla sitten kun lapsi nukkuu. Näin se jatkuva kitinäkään ei ota niin kovasti hermoon, kun saat myös omaa aikaa.
Olen kokeillut liinaa ja reppua. Tämä lapsi vaan ei viihdy sekuntiakaan paikoillaan, paitsi tietenkin sylissä ja sylinkin pitää olla liikkeessä. 😅 Vaunujakin vihannut aina ja mihinkään pidemmälle ei voi suunnitella rattailla lähtevänsä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoinen 1v2kk ja ihan samanlainen. Jatkuva kitinä ja itku päällä käytännössä koko ajan meidän vanhempien kanssa, vieraille yleensä näyttää vain parhaat puolensa. En pysty esim. tekemään ruokaa, kun lapsi kiljuu vieressä, kun en voi keskittyä asiaan millään. Unohdan kaiken ostoslistasta ja reseptistä lähtien, kun en saa sekuntiakaan miettiä asiaa rauhassa. Syödäkin kuitenkin pitäisi, eikä meillä ole molemmat vanhemmat kotona päivisin. Kukaan muu ei siis voi tällä aikaa viihdyttää lasta.
Eikä se yleensä oikeasti edes halua olla sylissä, vaan kierto menee näin:
Huutoa/jalkaan tarraamista—-> Syliin nosto—-> Sylissä venkoilu ja kitinä—-> Laskeminen lattialle—->Huutoa/jalkaan tarraamista
Tätä samaa sitten tehdään useita tunteja päivässä. Olen pienikokoinen ja ilmeisesti vielä nostan lasta väärin, koska mun selkä on täydessä krampissa lähes koko ajan. Välillä yritän iltaisin availla selkää foamrollerilla, mutta kyllä itku välillä pääsee. Rakastan lastani ja hän on monella tapaa fiksu ja ihana pieni ihmisenalku, mutta tällä hetkellä tuo jatkuva kitinä ja lapsen nostelu seistessä tekee kotona olemisesta aika kauheaa.
Päiväunia nukutaan ehkä 0,5-1 h päivässä. Sekä sinne mentäessä että herätessä kitistään. Lapsi vihaa kantoliinaa, rattaita, autossa istumista, ravintoloita ja kauppoja. Ruokakauppareissutkin yleensä kitisee rattaissa, koska ei saa juosta vapaana eikä pääse syliin. Ei me enää käydä missään jos ei ole ns. pakollinen meno.
Kerran meille tultiin sanomaan lapsen jatkuvasta kitinästä julkisella paikalla (kuulemma häiritsi, no niin se häiritsee minuakin 12h/päivä, mutta kaupassakin pitäisi käydä siitä huolimatta), ja sen jälkeen ei ainakaan ole enää huvittanut mennä minnekään. Yritin sanoa, että tuollainen kitisijä se on kotonakin eikä sillä ole mitään hätää, mutta kuulemma ei ole normaalia pikkulapsen käytöstä.
Ihanaa kuulla, että tämä kidutus ehkä loppuu jossain välissä.
Ihan samanlaista oli meillä 1-vuotiaan kanssa. Helpotti huomattavasti n. 1,5 vuoden iässä. Itseäni lohdutti edes hieman kun ajattelin että tämä on vain vaihe eikä jatku loputtomiin. Vedä mutkia suoraksi kodinhoidossa ja ruuanlaitossa. Pyydä mummoja tai muita läheisiä viihdyttämään lasta pariksi tunniksi ja mene itse sillä välin päiväunille. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että lapsi ei oikeastaan ollenkaan leiki itsenäisesti.
No ei ole todellista, että edes joku voi vaatia tällaista.
Meillä edelleen tehdään illalla kahden vanhemman kotona ollessa niin paljon ruokaa, että seuraavana päivänä lounasta saa lämmittämällä. Jos ei saa, ruoka on jotain äärimmäisen yksinkertaista.
Täällä hieman vanhempi äiti mutta kyllä ne omat tuollaisia olivat alle pari vuotiaina. Parempi oli olla kotona ja ollaan myöhemmin päästy jokapaikkaan.
1-vuotiaan kanssa on usein raskasta, I feel you! Kummipoika oli samanlainen kitisijä vauvana ja on edelleen ns. suuritarpeinen lapsi, vaikka ikää on jo 17v! Vinkuu, valittaa, marisee ja narisee. Ilmeisesti Asperger-oireita myös. Koulussa tietenkin fiksu, mutta ei esim. yökylässä ole ollut koskaan. Pelaa, pelaa, pelaa... Raskasta seuraa siis yhä. Mutta en nyt siis millään muotoa tarkoita, että oma lapsesi olisi samanlainen! Yleensä nuo ikävuodet 1-2 ovat vaan aika raskaita.
Täällä kans yks jolla vaativampi poikalapsi, nyt 1v8kk.
Ollut vauvasta asti marisija, itkuinen, ei viihdy missään, koko ajan pitäisi olla liikkeessä, jne.
Vauva-aika oli just sitä jatkuvaa itkua ja marinaa, ei viihtynyt missään leikkimatoilla eikä sylissäkään kovin kauaa, vaan kitisi joka paikassa.
Allergioitakin selvisi tuossa 1v iässä, mutta ruokavalion muutos ei tuonut helpotusta muuten kuin iho-oireisiin. Edelleen poika ei käytännössä ollenkaan leiki itsekseen, vaan vaatii että jompikumpi vanhemmista istuu/makaa hänen seuranaan lattialla kun hän sitten ajelee autoilla tai rakentaa legoilla. Siinä pystyy itse puolihuolimattomasti vilkuilla telkkaria tai selailla kännykkää, mutta välillä poika vaatii että pitää oikeasti "leikkiä" hänen kanssaan, silloinkin onneksi tyytyy usein siihen että heiluttelen jotain pikkuautoa edestakaisin lattialla niin että näyttää että leikkisin, tai ojentelen kopasta legoja hänen käteensä niin että hän sitten ne kiinnittää torniinsa.
Kokkaamaan ei pysty, koska poika roikkuu jalassa ja kirkuu/marisee, ja vaikka pääsisi syliin niin siitäkin kiemurtelee pian pois eli paikoillaan ei saisi olla.
Päivästä toiseen, viikosta ja kuukaudesta toiseen nyt ollut tätä samaa. Kuolettavan tylsäähän se on, mutta onneksi poika on päivät hoidossa niin kyllä ne illat jotenkin jaksaa.
Lisäksi joka ilta ollaan ulkona/kauppareissulla. Viikonloppuisin ulkoilu 3 kertaa päivässä, eli aamulla, päikkäreiden jälkeen, ja illalla vielä uudestaan, eli samassa rytmissä kuin hoitopäivinäkin. Jos sataa niin kirjaston leikkihuoneeseen tai hoploppiin tai johonkin, ihan mihin tahansa mukulan kanssa heilumaan että se saisi energiaa kulumaan. Pahimmillaan vaan juostaan kotona ympyrää keittiö-takkahuone-olkkari-keittiö, ja toivotaan että poika sillä väsyy! :D
Iltaisin ja viikonloppuisin toinen viihdyttää lasta sillä aikaa kun toinen kokkaa sen iltaruuan. Pyykinpesu ja ripustelu onnistuu lapsen kanssakin, hän jo "auttaa" ripustelemaan pyykkejä.
Työlästä on, mutta muutaman kuukauden päästä meille syntyy toinen lapsi, ja itse en enää mahan kanssa kauaa pysty pojan kanssa juosta tai häntä kanniskella, joten pian pojan on pakko oppia. Luultavasti aikamoista itkua ja kirkumista tiedossa, ja ainoa toivomme on että subjektiivinen päivähoito-oikeus palautetaan TODELLA pian, jotta poika saisi edes päivät olla hoidossa leikkimässä, eikä tarvitsisi homehtua kotona minun ja vauvan kanssa! Poikaparka tulisi hulluksi, ja siinä samassa minä...
Meillä oli tollainen lapsi, jatkui 6 vuoden 9kk ikään asti, kunnes sai adhd lääkityksen, sit oli 8 tuntia rauhallista per vuorokaus
1-vuotias ei tosiaankaan viihdy yksikseen. Kotitöitä voi tehdä silloin, kun toinen aikuinen pitää lapselle seuraa.