Äidin kuoltua, kuka perii?
Äitini kuoli joitakin vuosia sitten. Häneltä jäi aika paljon vaatteita, joitain design-laukkuja, koruja jne. Lisäksi hänen omalla tilillään oli n. 20 000 rahaa.
Isäni siis vielä elossa, olivat naimisissa asuivat yhdessä omistusoikeusasunnossa, ja isä asuu siinä edelleen. Kaikki äidin tavarat isä laittoi myyntiin, olin mukana auttamassa. Hinnoittelin tuotteet ja vein niitä myyntiin. Käytin tähän paljon aikaa, toki oli myös osa surutyötä. Mitään myyntituotoista isäni ei minulle koskaan tarjonnut. Ei myöskään tilillä olevista rahoista, vaan on pitänyt kaikki itsellään. Minulla lisäksi sisko, joka myöskin kuoli viime vuonna. Isäni piti hänenkin kaiken (joskin vähäisen) jälkeen jääneen omaisuuden itsellään.
Silloin kun äitini kuoli, suru oli niin suuri että en miettinyt asiaa sen enempää, mutta jälkeenpäin olen miettinyt että olisiko minulle sittenkin kuulunut jotain? Tiedän että meillä tällä hetkellä perheenä huonompi taloudellinen tilanne kuin isällä, ja tämä asia tuli nyt mieleen. Olisiko minulle kenties kuulunut jotain äidiltä jäädyistä tavaroista tai rahoista? Tai siskon? Isäni on varmasti tuhlannut jo kaikki rahat. Ymmärrän että hänelläkin ollut suuri suru, eikä ehkä ole asiaa sen kummemmin miettinyt, ja tiedän että jos olisin aiemmin alkanut jotain itselleni vaatia, niin olisi varmasti loukkaantunut. Kiinnostaisi vaan tietää miten lain mukaan asia kuuluisi mennä ja minkälaisia järjestelyitä ihmisillä on ollut?
Kommentit (95)
Tämä on kyllä hyvin kirjoitettu provo, luin mielenkiinnolla läpi. Ap ei vetänyt överiksi edes vastauksissa niinkuin näissä usein tapahtuu.
Ja jos ei ollut provo, niin mielenkiintoinen kuitenkin. Tosin aika erikoinen tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Voit vaatia lakiosaasi äitisi jäljiltä. Lakiosa on puolet perintöosasta. Isällä on oikeus pitää asunto hallinnassaan, jos hänellä ei ole muuta vastaavaa asuntoa omassa omistuksessaan. Sisaresi kuoleman johdosta se mikä on ollut hänen, perii isäsi.
Mitä höpiset! Ei ap voi missään tapauksessa vaatia lakiosaansa. Ensinnäkin olisi pitänyt olla testamentti, jossa ap olisi sivuutettu ja silloin hän olisi voinut vaatia lakiosansa. Toiseksi lakiosaa pitää vaatia kuuden kuukauden kuluessa siitä hetkestä, kun testamentti on perijälle annettu.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä hyvin kirjoitettu provo, luin mielenkiinnolla läpi. Ap ei vetänyt överiksi edes vastauksissa niinkuin näissä usein tapahtuu.
Ja jos ei ollut provo, niin mielenkiintoinen kuitenkin. Tosin aika erikoinen tapaus.
Minusta tapaus ei ole erikoinen vaan hyvin tavallinen. Vanhemmilla ei ollut juuri omaisuutta, asuivat asumisoikeusasunnossa. Äidin tai ehkä kuitenkin yhteisellä tilillä oli 20.000 euroa. Ap luultavasti salli isänsä käyttää äidin tai siis todennäköisesti yhteistä tiliä. Jos ei ollut muuta omaisuutta, kuului tilistä puolet isälle ja äidin osuudesta maksettiin hautajaiskulut. Eipä siinä paljon mitään jäänyt.
Useassakin vastauksessa on sanottu virheellisesti, että isä perisi kuolleen sisaren kokonaan. Ei se mene niin, vaan kuolleen sisaren omaisuus menee puoliksi isälle ja äidille. Koska äiti on kuollut, menee äidin osuus äidin perillisille eli tässä tapauksessa ap:lle, jos muita sisaruksia ei ole. Isä saa siis kuolleelta sisarelta jääneestä omausuudesta puolet ja ap puolet.
Vierailija kirjoitti:
Leskeksi jääneellä aviopuolisolla on oikeus jäädä asumaan puolisoiden yhteiseen kotiin, jos hänellä ei ole itsellään omistuksessaan kodiksi sopivaa asuntoa. Leskellä on tämä oikeus siitä riippumatta, onko asunto ollut osittain tai kokonaan kuolleen puolison nimissä. Leski saa pitää kodin hallussaan, vaikka vainajan rintaperillinen tai testamentinsaaja vaatisi omaa osaansa jäämistöstä. Myös yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto jää lesken hallintaan.
Mutta LESKI EI SAA PERIKUNNAN LUVATTA MYYDÄ, HÄVITTÄÄ TAI LAHJOITTAA KUOLINPESÄN OMAISUUTTA MIHINKÄÄN.
Perinnönjakoa on vaadittava määräajassa.
Moni leski kuvittelee omistavansa puolison jäämistön, mutta oikeasti se kuuluu perikunnalle eli käytännössä lapsille.
Vanhemmat perivät lapsensa, jos tämä on kuollut lapsettomana. Äidin kuoltua jo aiemmin äidin osuus lapsen jäämistöstä menee elossa oleville lapsille.
Jännää. Moni näköjään allekirjoittaa asiakirjoja lukematta niitä ja selvittämättä, millainen oikeustoimi on kyseessä. Uskomatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leskeksi jääneellä aviopuolisolla on oikeus jäädä asumaan puolisoiden yhteiseen kotiin, jos hänellä ei ole itsellään omistuksessaan kodiksi sopivaa asuntoa. Leskellä on tämä oikeus siitä riippumatta, onko asunto ollut osittain tai kokonaan kuolleen puolison nimissä. Leski saa pitää kodin hallussaan, vaikka vainajan rintaperillinen tai testamentinsaaja vaatisi omaa osaansa jäämistöstä. Myös yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto jää lesken hallintaan.
Mutta LESKI EI SAA PERIKUNNAN LUVATTA MYYDÄ, HÄVITTÄÄ TAI LAHJOITTAA KUOLINPESÄN OMAISUUTTA MIHINKÄÄN.
Perinnönjakoa on vaadittava määräajassa.
Moni leski kuvittelee omistavansa puolison jäämistön, mutta oikeasti se kuuluu perikunnalle eli käytännössä lapsille.
Vanhemmat perivät lapsensa, jos tämä on kuollut lapsettomana. Äidin kuoltua jo aiemmin äidin osuus lapsen jäämistöstä menee elossa oleville lapsille.
Perinnönjaon vaatimiseen ei ole mitään määräaikaa. Voit vaatia perinnönjakoa vaikka 50 vuotta vainajan kuoleman jälkeen, jos perintöä ei ole aikaisemmin jaettu.
Riippuu siitä oliko vanhemmillasi keskenäinen hallintaoikeustestamentti. Tuolloin puoliso saa hallintaoikeuden kaikkeen omaisuuteen, joskaan hän ei voi sitä myydä ilman sinun hyväksyntääsi. Jos mitään tällaista ei ollut, suoritetaan omaisuuden jako ja perit puolet äitisi omaisuudesta (toinen puoli menee edesmenneelle siskolle, ja jos tällä ei jälkeläisiä ole eikä testamenttia ole tehty, perii isäsi hänet ja näinollen toisen puolen äitisi omaisuudesta). Jos olet lukematta allekirjoittanut jonkin paperin, niin sillä kyllä olet saattanut tehdä itsesi vaikka perinnöttömäksi. Tuollaisista papereista tulisi ainakin jokaisen osapuolen saada oma kopionsa. Huomioitavaa on, että jos keskinäinen hallintaoikeustestamentti on tehty, olisit kyllä joutunut jo maksamaan verot perimästäsi osuudesta. Mikäli taas ole kirjoittanut paperin, jossa luovut lakiosuudestasi, tarkoittaa se suomeksi sitä että jäät nuolemaan näppejäsi, ellet saa hyvän lakimiehen avulla isääsi tuomittua petoksesta.
Kun ei osata maksalaatikkoa lämmittää, siivota tai järjestää elämänsä niin, että on töitä, ettei tarvitse rahattomana kuljeskella, niin kyllä tämmöinen perintöjuttu menee jo yli hilseen.
Kannatta kysellä täältä ihmisiltä että mitäs nyt kun äiti kuoli.
Johonkin papruun tuli nimi rustattua. 👀 Joopa joo. Pakko olla provo.
Keneltä lakiosaa vaditaan? Siltä isältä? Mitä tapahtuu, jos nyt menee vaatimaan? ...eikä anna?
Lakiosa vaaditaan siltä, joka testamentin mukaan saa perinnön. Lakiosan vaatimiseen on määräaika.
Ap:n tapauksessa on tuskin mitään testamenttia, joten lakiosaakaan ei voi vaatia. Sen sijaan ap voi vaatia kuolinpesän jakamista.
Virkatodistuksen esittämällä todistat olevasi kuolinpesän osakas, niin äitisi kuin siskosi. Sinulla on näin oikeus tietää heidän tiliensä tapahtumat. Voit mennä itse pankkiin ja kysyä. Toki jos et tiedä missä pankissa heillä on asiointia niin on vaikeampaa. Senkin saat selville perukirjan kopiosta, johon sinulla on myös osakkaana oikeus. Tähän saitkin jo oikeat neuvot. Pankkiasioiden hoitamiseen tarvitaan valtakirja kaikilta pesän osakkailta, tämänkin asian voit selvittää suoraan pankista. T. Pankissa työskentelevä
Vierailija kirjoitti:
Leski perii puolisonsa vain, jos kuolleella puolisolla ei ole rintaperillisiä eli lapsia tai lapsenlapsia.
Voihan vainaja ollut tehnyt testamentin. Lapset saa lakiosansa silti.
Tuskin. Ellei sitten ole huomattavan pitkä avoliitto kyseessä, eikä niitäkään pappa ehdi varmaan kovin montaa vetää läpi.