Lue keskustelun säännöt.
Äidin kuoltua, kuka perii?
23.06.2019 |
Äitini kuoli joitakin vuosia sitten. Häneltä jäi aika paljon vaatteita, joitain design-laukkuja, koruja jne. Lisäksi hänen omalla tilillään oli n. 20 000 rahaa.
Isäni siis vielä elossa, olivat naimisissa asuivat yhdessä omistusoikeusasunnossa, ja isä asuu siinä edelleen. Kaikki äidin tavarat isä laittoi myyntiin, olin mukana auttamassa. Hinnoittelin tuotteet ja vein niitä myyntiin. Käytin tähän paljon aikaa, toki oli myös osa surutyötä. Mitään myyntituotoista isäni ei minulle koskaan tarjonnut. Ei myöskään tilillä olevista rahoista, vaan on pitänyt kaikki itsellään. Minulla lisäksi sisko, joka myöskin kuoli viime vuonna. Isäni piti hänenkin kaiken (joskin vähäisen) jälkeen jääneen omaisuuden itsellään.
Silloin kun äitini kuoli, suru oli niin suuri että en miettinyt asiaa sen enempää, mutta jälkeenpäin olen miettinyt että olisiko minulle sittenkin kuulunut jotain? Tiedän että meillä tällä hetkellä perheenä huonompi taloudellinen tilanne kuin isällä, ja tämä asia tuli nyt mieleen. Olisiko minulle kenties kuulunut jotain äidiltä jäädyistä tavaroista tai rahoista? Tai siskon? Isäni on varmasti tuhlannut jo kaikki rahat. Ymmärrän että hänelläkin ollut suuri suru, eikä ehkä ole asiaa sen kummemmin miettinyt, ja tiedän että jos olisin aiemmin alkanut jotain itselleni vaatia, niin olisi varmasti loukkaantunut. Kiinnostaisi vaan tietää miten lain mukaan asia kuuluisi mennä ja minkälaisia järjestelyitä ihmisillä on ollut?
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Isäsi ei perinyt äidiltäsi mitään. Heidän kohdallaan suoritettiin avioero ja isäsi sai tasinkoa jos äitisi omaisuus oli suurempi kuin hänen.
Sinä ja siskosi peritte kaiken äidiltänne.Siskosi perintö meni kaikki isällenne.
Ääliö, ei siinä suoriteta mitään avioeroa ku toinen kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä että perunkirjoitus on tehty, ja laitoin nimeni johonkin paperiin äitini kuoltua. Mutta ei milloinkaan tai missään ollut mainintaa että joku osuus kuuluisi minulle. T. Ap
Siinä paperissa varmaan luki että isä perii äidin testamentillä ja sinä et ole vaatimassa lakiosaasi. Minkä ikäinen olit?
Ap varmasti tietäisi, jos olisi ollut olemassa testamentti. Se on kuitenkin hyvin harvinainen sellaisilla joilla on vain normaali tai vähäinen omaisuus ja se olisi tullut selvästi esille perukirjoituksessa.
Kuinka aikuinen ihminen voi olla näin pihalla perintöasioista? Ja kirjoittelee vain johonkin paperiin nimensä mutta ei tiedä mihin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä että perunkirjoitus on tehty, ja laitoin nimeni johonkin paperiin äitini kuoltua. Mutta ei milloinkaan tai missään ollut mainintaa että joku osuus kuuluisi minulle. T. Ap
Perukirjoitus ja perinnön jako ovat erilliset tapahtumat, joskin ne voidaan tehdä myös yhdessä. Koska et ole saanut mitään, niin äitisi kuolinpesä on mitä ilmeisemmin jakamaton. Se on ihan normaalia, minun isäni kuolinpesä oli jakamatta yli 50 vuotta kunnes se jaettiin äidinkin kuoltua.
Isäsi olisi kyllä aihetta pitää kuolinpesän varat tiukasti erillään omistaan, muuten hän syyllistyy rikokseen. Sinulle kuuluu perukirjasta ilmenevä osuus ainakin äitisi tilillä olleista rahoista, muun omaisuuden kohdalla pitää katsoa miten ne on arvostettu perukirjassa.
Taitaa olla aika normaali tilanne että pesä jää jakamatta ja jaetaan vasta kun toinenkin vanhemmista kuolee. Sekin taitaa olla aika ylseistä että jäljelle jäänyt leski käsittelee puolison jäämistöä kuin omaansa ja käytännössä kavaltaa kuolinpesän ja hukkaa sen varallisuuden tai siirtää sen omiin nimiinsä. Mutta kun tämä kavallukseen syyllistynytkin on kuollut kun asia tulee ilmi, niin eipä sille sitten enää oikein mitään voida. Uusperheissä tästä tosin on käytännön vaikutuksia jos ensin kuolleen perilliset jää nuolemaan näppejään kun taas myöhemmin kuolleet voivat saada perintöä, joka ei heille kuulu.
Olin yli 20v kun äitini kuoli. Paperissa ei lukenut mitään mistään kenelle rahat menee. Oletin vaan että ne kuuluu isälle, tai oikeastaan siinä surutilanteessa en edes miettinyt asiaa yhtään sen enempää. Siinä luki summa mikä tilillä on, en muista että olisi lukenut muuta. Oletin että ne menee isälle, enkä osannut tai olisi varmaan kehdannut edes siinä tilanteessa vaatia mitään, jos isä ei itse mitään tarjoa.
Nyt vaan ehkä hieman harmittaa ja koen katkeruutta siitä, että isä ei edes lapsenlapsilleen ole koskaan mitään antanut. Itselleen kyllä ostelee kokoajan jotain tavaraa (ei sillä että tavaraa haltaisin), ehkä yrittää sillä prosessoida suruaan, en tiedä. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äidilläni ja hänen miehellään oli testamentti toistensa hyväksi. Tämä oli jo tiedossa etukäteen. Äitini kuoli ensin ja minä rintaperillisenä perin sen lakiosan.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n vanhemmilla on voinut olla keskinäinen testamentti ja ap on voinut kirjoittaa paperin, ettei vaadi lakiosaansa.
Käytännössä mahdoton tehdä sopimusta, joka estäisi lakiosan vaatimisen. Perintö-osasta luopuminen on eri homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä että perunkirjoitus on tehty, ja laitoin nimeni johonkin paperiin äitini kuoltua. Mutta ei milloinkaan tai missään ollut mainintaa että joku osuus kuuluisi minulle. T. Ap
Siinä paperissa varmaan luki että isä perii äidin testamentillä ja sinä et ole vaatimassa lakiosaasi. Minkä ikäinen olit?
Ap varmasti tietäisi, jos olisi ollut olemassa testamentti. Se on kuitenkin hyvin harvinainen sellaisilla joilla on vain normaali tai vähäinen omaisuus ja se olisi tullut selvästi esille perukirjoituksessa.
Ei se ole mitenkään harvinaista että on keskinäinen testamentti, jolla pariskunta on varmistanut että leski voi jatkaa elämäänsä normaalisti ja perinnöt jaetaan vasta hänen kuoltuaan. Ap tuntuu olevan aika pihalla muotoseikoista.
Jos pesä on jakamatta niin vaadi pesän jakoa NYT! Kuolinpesä on pakko jakaa jos yksikin kuolipesän osakas niin vaatii. Toki leskellä on yhä oikeus asua kodissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n vanhemmilla on voinut olla keskinäinen testamentti ja ap on voinut kirjoittaa paperin, ettei vaadi lakiosaansa.
Käytännössä mahdoton tehdä sopimusta, joka estäisi lakiosan vaatimisen. Perintö-osasta luopuminen on eri homma.
Lakiosaa pitää aina vaatia, jos ei vaadi, niin noudatetaan testamenttia. Jos ap ei ole ymmärtänyt vaatia lakiosaansa, niin se on voi voi. Teknisesti sitä ei voi estää, mutta käytännössä voi johdatella siihen että vaatimusta ei esitetä.
Aina, kun laitetaan nimiä tuollaisiin papereihin, jokaiselle henkilölle oma kappale tai vähintään kopio!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n vanhemmilla on voinut olla keskinäinen testamentti ja ap on voinut kirjoittaa paperin, ettei vaadi lakiosaansa.
Paperissa saattoi lukea että isällä käyttöoikeus tiliin kun hoitaa hautajaismaksut sun muut. Mutta en ole tästäkään varma. Ja eihän 20 000 ole mennyt hautajaisiin! Ei ole isosta summasta kysymys, mutta ihmettelen tätä isän toimintaa ja tiedän että tuttu lakimies on ollut hoitamassa perunkirjoitusta, joten ovat asian todella miettineet yhdessä niin että meille lapsille ei tule mitään.
Ärsyttää sekin kun tutut ja sukulaiset katsovat minun velvollisuudeksi auttaa isää, ja käydä häntä katsomassa ja syyllistävät jos en ole vähään aikaan käynyt ja hän tekee tällä tavalla, ja se on ihan ok. T. Ap
Periaatteessa se perinnönjako menee niin että leski perii puolet ja rintaperilliset puolet eli tässä tapauksessa puolet perinnöstä menee isälle ja puolet tyttärelle, joka on ainoa hengissäoleva rintaperillinen.
https://www.laki24.fi/pepe-perimysleski-perimysjarjestys/
Lasten oikeus periä vanhempansa
Lapsilla on oikeus periä vanhempansa. Jos edesmenneellä henkilöllä oli sekä puoliso että lapsia, ovat molemmat osakkaita kuolinpesässä. Lesken osakkuusasema kestää siihen saakka, että ositus lesken ja perinnönjättäjän välillä tehdään. Leskelle siis erotetaan osituksessa hänelle kuuluva/jäävä omaisuus. Se omaisuus, mikä ei jää leskelle, voidaan jakaa lasten kesken.
https://www.laki24.fi/perinnon-jakaminen-lesken-lasten/
Toisaalta ihmisten olisi syytä olla sen verran tekemisissä omien vanhempiensa, sisarustensa ja lastensa kanssa, että tarpeettomilta lakisotkuilta säästyisi. Esimerkiksi meidän perheessä vanhemmilla oli keskinäinen testamentti, joka olimme veljeni kanssa hyväksyneet. Kun isä kuoli, niin vanhempien omaisuus siirtyi kokonaan äidin nimiin, ja kun äiti kuoli vajaat 2 vuotta myöhemmin, jaoimme veljeni kanssa ainoita rintaperllisinä perinnön kahtia. Samalla ne perintöverot saatiin minimoitua eikä meillä ollut mitään älyttömiä kiistoja jostain vanhoista tavaroista. Vanhempamme olivat olleet aina reiluja meitä molempia kohtaan ja auttaneet eri tavoin vuosien varrella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sisar oli lapseton ja teitä sisaruksia vain kaksi, isä peri puolet ja sinä toisen puolikkaan (=kuolleen äidin osuus).
Minä kirjoitin ihan vapaaehtoisesti ja tietoisesti perunkirjoitustilanteessa alle paperin, että äitini saa käyttää perikunnan omaisuutta ihan kuten haluaa. Vanhemmillani oli aikoinaan pieni yritys, tosin isän nimissä, mutta yhtä paljon äiti siellä töitä teki. Ainoa yllätys perunkirjoutuksessa olikin, että pieni omaisuus oli lähes kokonaan isän nimissä.
Mistä voin kysellä testamenttia? Minulta ei ehkä löydy kopiota siitä.
Nyt kun mietin siinä saattoi lukeakin että äitini perii ja perässä meidän kaikkien nimet? Mutta ikinä en ole mitään saanut? Mistä voisin tarkistaa mitä siinä on lukenut? Kiitos vastauksista! T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap:n vanhemmilla on voinut olla keskinäinen testamentti ja ap on voinut kirjoittaa paperin, ettei vaadi lakiosaansa.
Ei tarvi edes allekijoittaa mitään paperia jossa ei vaadi lakiosaansa, riittää että ei vaan vaadi lakiosaansa, silloin sitä ei saa. Lakiosa ei tule pyytämättä, vaan vaatimus tulee osoittaa perinnön saajalle.
En usko että äiti olisi tehnyt testamenttia isän hyväksi. Kai minun pitäisi tietää jos asia olisi näin? T. Ap
Ei keskinäinen testamentti estä saamasta lakiosaa. Perintöverotkin pitää maksaa noin vajaa vuosi kuoleman jälkeen niin minä ainakin vaadin lakiosan heti. Tosin en ihan luottanut että se olisi edes pysynyt tallessa joten parempi heti selvittää asiat loppuun asti.
Ap:n vanhemmilla on voinut olla keskinäinen testamentti ja ap on voinut kirjoittaa paperin, ettei vaadi lakiosaansa.