Äidin kuoltua, kuka perii?

Vierailija kirjoitti:

Mistä voin kysellä testamenttia? Minulta ei ehkä löydy kopiota siitä.

Nyt kun mietin siinä saattoi lukeakin että äitini perii ja perässä meidän kaikkien nimet? Mutta ikinä en ole mitään saanut? Mistä voisin tarkistaa mitä siinä on lukenut? Kiitos vastauksista! T. Ap

Pyydä verohallinnosta kopio perukirjasta LIITTEINEEN, niin saat kopion kaikista pk:n mukana toimitetuista asiakirjoista. t: verotoimiston täti

Turha itkeä joidenkin tonnien perään. Isällä varmaan suuri suru kun vaimo ja lapsi kuolleet..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n vanhemmilla on voinut olla keskinäinen testamentti ja ap on voinut kirjoittaa paperin, ettei vaadi lakiosaansa.

Käytännössä mahdoton tehdä sopimusta, joka estäisi lakiosan vaatimisen. Perintö-osasta luopuminen on eri homma.

Lakiosan vaatimatta jättäminen on eri asia kuin lakiosan estäminen tai perinnöstä luopuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä voin kysellä testamenttia? Minulta ei ehkä löydy kopiota siitä.

Nyt kun mietin siinä saattoi lukeakin että äitini perii ja perässä meidän kaikkien nimet? Mutta ikinä en ole mitään saanut? Mistä voisin tarkistaa mitä siinä on lukenut? Kiitos vastauksista! T. Ap

Pyydä verohallinnosta kopio perukirjasta LIITTEINEEN, niin saat kopion kaikista pk:n mukana toimitetuista asiakirjoista. t: verotoimiston täti

Kiitos! T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mistä voin kysellä testamenttia? Minulta ei ehkä löydy kopiota siitä.

Nyt kun mietin siinä saattoi lukeakin että äitini perii ja perässä meidän kaikkien nimet? Mutta ikinä en ole mitään saanut? Mistä voisin tarkistaa mitä siinä on lukenut? Kiitos vastauksista! T. Ap

Verotoimistosta, pyydä kaiki pesään liityvät paperit.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko muistaneet ilmoittaa mihinkään että äiti kuoli?

Ei ap. tai muutkaan tarvitse mihinkään ilmoittaa, jos joku on kuollut.

Sen hoitavat viranomaiset, sillä hetkellä kun lääkärin on kirjoittanut kuolintodistuksen - pankkiin, eläkevak yhtiölle, Kelalle jne. Ja pankki jäänyttåä välittömästi pankkitilit ja kuolinpesän tililtä voi pankissa käydä maksamassa hautauskulut ja henk.koht.laskut.

Ap. tapauksessa kuolinpesä lienee jakamaton, jos varat ovat olleet äitisi tililä, niin todennäköisesti ne ovat siellä edelleen, ellet ole antanut valtakirjaa isällesi niiden nostamiseen, kun perunkirjoitus on pidetty.

Äitisi rahat kuuluvat joka tapauksessa sinulle ja siskosi lapsille, jos heitä on tai muuten isäsi on syyllistynyt kavallukseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei keskinäinen testamentti estä saamasta lakiosaa. Perintöverotkin pitää maksaa noin vajaa vuosi kuoleman jälkeen niin minä ainakin vaadin lakiosan heti. Tosin en ihan luottanut että se olisi edes pysynyt tallessa joten parempi heti selvittää asiat loppuun asti.

Jos omaisuus oli se 20000 tilillä, ei siitä mene veroja.

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa se perinnönjako menee niin että leski perii puolet ja rintaperilliset puolet eli tässä tapauksessa puolet perinnöstä menee isälle ja puolet tyttärelle, joka on ainoa hengissäoleva rintaperillinen.

https://www.laki24.fi/pepe-perimysleski-perimysjarjestys/

Lasten oikeus periä vanhempansa

Lapsilla on oikeus periä vanhempansa. Jos edesmenneellä henkilöllä oli sekä puoliso että lapsia, ovat molemmat osakkaita kuolinpesässä. Lesken osakkuusasema kestää siihen saakka, että ositus lesken ja perinnönjättäjän välillä tehdään. Leskelle siis erotetaan osituksessa hänelle kuuluva/jäävä omaisuus. Se omaisuus, mikä ei jää leskelle, voidaan jakaa lasten kesken.

https://www.laki24.fi/perinnon-jakaminen-lesken-lasten/

Toisaalta ihmisten olisi syytä olla sen verran tekemisissä omien vanhempiensa, sisarustensa ja lastensa kanssa, että tarpeettomilta lakisotkuilta säästyisi. Esimerkiksi meidän perheessä vanhemmilla oli keskinäinen testamentti, joka olimme veljeni kanssa hyväksyneet. Kun isä kuoli, niin vanhempien omaisuus siirtyi kokonaan äidin nimiin, ja kun äiti kuoli vajaat 2 vuotta myöhemmin, jaoimme veljeni kanssa ainoita rintaperllisinä perinnön kahtia. Samalla ne perintöverot saatiin minimoitua eikä meillä ollut mitään älyttömiä kiistoja jostain vanhoista tavaroista. Vanhempamme olivat olleet aina reiluja meitä molempia kohtaan ja auttaneet eri tavoin vuosien varrella.

Näin meilläkin. Vanhemmilla oli keskinäinen omistusoikeustestamentti ja toivomus, etteivät lapset vaatisi lakiosuuttaan. Näin tehtiin ja kun äiti viisi vuotta myöhemmin kuoli, tehtiin jako myymällä kaikki ja laittamalla rahat kolmeen osaan. Puolisollani ja minulla on myös samanlainen testamentti ja omat aikuiset lapsemme ovat tehneet samanlaiset.

Meillä äiti oli kuollessaan tosi varakas, koska hän oli perinyt rikkaan sukulaisensa. Meitä on monta lasta ja tosiaan kävi niin, että isämme ei olisi halunnut meille mitään antaa, ei lapsilleen eikä lapsenlapsilleen. Hän otti tasinkoa puolet äidin valtavasta omaisuudesta ja me lapset saimme toisen puolen, pienen osuuden jokainen. Tasinko on vielä verotonta eli isämme ei maksanut veroa yhtään. Nyt hän tuhlaa vauhdilla rahoja, jotka olivat siis alunperin hänen vaimonsa sukulaisen omaisuutta. Lakimies sanoi että hänen pitkällä urallaan ei ole koskaan tullut vastaan tämmöistä ennen, mutta hän oli voimaton asiaa muuttamaan. Yleensähän vanhemmat tekevät testamentin ja myös jo eläissään antavat lapsilleen rahaa ja jakavat omaisuutta, esim. asuntojen omistusoikeudet. Meillä vaan oli niin ahne isä että hän halusi kaiken mahdollisen itselleen. Ja myös ahne äiti, joka ei halunnut auttaa omia lapsiaan eläissään eikä kuoltuaan. Hän omisti mm. useamman asunnon joista sai vuokratuloja. 

Nyt voi käydä vaikka niin että isäni menee uudelleen naimisiin ja uusi vaimo perii hänet. Tai sitten hän tuhlaa ennen kuolemaansa kaiken... Mutta se on ihan puppua kun sanotaan että "lapset perivät vanhemman".  

Sinuna hankkisin verotoimistosta äitisi perukirjan, josta ilmenee äitisi omaisuus lajeittain, esim. osuus asuntoon ja pankkitilivarat, samoin mahdolliset velat, joita ei ollut vielä siihen mennessä maksettu. Perunkirjaan on usein merkitty, että jos leski on edesmennyttä varakkaampi, pitääkö hän omaisuutensa (vai antaako tasinkoa, mikä on harvinaista). Jos äitisi oli jättänyt testamentin, se on myös liitettynä perukirjaan. Samalla näet myös oliko vanhemmillasi avioehto ja sen määräykset.

Jos sinulla on hallussasi muita papereita, kuten perintöveropäätös, osituskirja äitisi oikeudenomistajien/perillisten ja isäsi välillä sekä mahdollinen perinnönjakosopimus, ota ne mukaasi ja varaa aika lakimiehelle, niin hän selvittää sinulle asiat ja kertoo mitä voitte mahdollisesti tehdä. Ja sama sisaresi kohdalta.

Isälläsi on leskenä oikeus pitää asunto ja tavanomainen asuntoirtaimisto hallinnassaan, ellei hän itse omistanut hänelle sopivaa (toista) asuntoa. Äitinne osuuden asunnosta olette te hänen lapsensa kuitenkin perineet, omistusoikeus on teidän ellei äitinne ole muuta testamentissaan määrännyt ja silloinkin teillä olisi ollut oikeus lakiosiin, mutta ne olisi pitänyt vaatia kuudessa kuukaudessa siitä kun äitinne kuoleman jälkeen sellaisesta testamentista kuulitte. Jos äitille oli testamenttiinsa kirjoittanut, että saatte lakiosanne, niin se on testamenttimääräys eikä lakiosia tarvitse erikseen määrätä - mutta lesken elinikäinen hallintaoikeus pysyy.

Jos isänne oli vähävaraisempi kuin äitinne, hänellä on oikeus tasinkoon ja asunnon hallintaoikeus (siis laittaa sen vaikka vuokralle ja itse asua muualle, vaikka hoitokodissa) ellei muuta hänelle sopivaa asuntoa omista. Sen sijaan isällänne ei ole perinyt äitiänne, koska äidillänne oli rintaperillisiä, mutta kylläkin hän on voinut saada jotain testamentilla (lue mitä yllä kirjoitin teidän lakiosistanne). Jos vanhempienne varat olivat yhtäsuuret tai isäsi oli varakkaampi, kaikki äitisi henkilökohtaisen omaisuuden tai sen sijaan tulleen (myös rahan) olisitte te lapset perineet, ei todellakaan isänne. Ne varat olisi pitänyt ehdottomasti pitää erossa isänne omista varoista, eikä isällänne ole ollut oikeutta äitinne tilivaroihinkaan ellei testamentissa niin sanota. Jos pankkitilille on molemmilla puolisoilla ollut oikeus, varat olisi pitänyt jakaa, isällänne ei ole oikeutta niihin kaikkeen.

Sisaresi kuolinpesään kuulunee osa asunnosta, se jonka hän on perinyt äidiltään ynnä puolet muusta äitinne omaisuudesta. Jos sisarellasi ei ollut rintaperillisiä, aviopuolisoa, eikä testamenttia, hänen perillisensä ovat ensisijaisesti vanhemmat. Koska toinen hänen vanhempansa oli jo kuollut, tämän eli äitinne osuuden perivät äitinne perilliset eli sinä ( ja mahdolliset äidinpuoleiset puolisisaruksesi tai näiden jälkeläiset). Et mainitse äitisi muita lapsia, joten sisaresi ovat perineet tasan hänen isänsä ja sinä, ei siis yksin isänne.

Isäsi on joko omavaltainen tai kenties yksinkertainen tai pitää sinua yksinkertaisena - oli miten oli, hänellä EI OLE mitään syytä loukkaantua jos otat asioista selvää ja pidät puolesi. Jos kaikki äitisi ja sisaresi omaisuus on vastoin heidän tahtoaan isäsi hallussa, lakimies auttaa sinua saamaan asiat kohdalleen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä äiti oli kuollessaan tosi varakas, koska hän oli perinyt rikkaan sukulaisensa. Meitä on monta lasta ja tosiaan kävi niin, että isämme ei olisi halunnut meille mitään antaa, ei lapsilleen eikä lapsenlapsilleen. Hän otti tasinkoa puolet äidin valtavasta omaisuudesta ja me lapset saimme toisen puolen, pienen osuuden jokainen. Tasinko on vielä verotonta eli isämme ei maksanut veroa yhtään. Nyt hän tuhlaa vauhdilla rahoja, jotka olivat siis alunperin hänen vaimonsa sukulaisen omaisuutta. Lakimies sanoi että hänen pitkällä urallaan ei ole koskaan tullut vastaan tämmöistä ennen, mutta hän oli voimaton asiaa muuttamaan. Yleensähän vanhemmat tekevät testamentin ja myös jo eläissään antavat lapsilleen rahaa ja jakavat omaisuutta, esim. asuntojen omistusoikeudet. Meillä vaan oli niin ahne isä että hän halusi kaiken mahdollisen itselleen. Ja myös ahne äiti, joka ei halunnut auttaa omia lapsiaan eläissään eikä kuoltuaan. Hän omisti mm. useamman asunnon joista sai vuokratuloja. 

Nyt voi käydä vaikka niin että isäni menee uudelleen naimisiin ja uusi vaimo perii hänet. Tai sitten hän tuhlaa ennen kuolemaansa kaiken... Mutta se on ihan puppua kun sanotaan että "lapset perivät vanhemman".  

Ihan oikeinhan teillä perinnönjako meni. En ymmärrä, miksi lakimies olisi taivastellut. Äitisi vanhemmat olisivat aikanaan voineet sulkea aviopuolison pois lastensa perinnöstä, mutta koska eivät olleet näin tehneet, niin isällesi kuului tasinkona puolet yhteisestä omaisuudesta ja te lapset peritte toisen puolen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä äiti oli kuollessaan tosi varakas, koska hän oli perinyt rikkaan sukulaisensa. Meitä on monta lasta ja tosiaan kävi niin, että isämme ei olisi halunnut meille mitään antaa, ei lapsilleen eikä lapsenlapsilleen. Hän otti tasinkoa puolet äidin valtavasta omaisuudesta ja me lapset saimme toisen puolen, pienen osuuden jokainen. Tasinko on vielä verotonta eli isämme ei maksanut veroa yhtään. Nyt hän tuhlaa vauhdilla rahoja, jotka olivat siis alunperin hänen vaimonsa sukulaisen omaisuutta. Lakimies sanoi että hänen pitkällä urallaan ei ole koskaan tullut vastaan tämmöistä ennen, mutta hän oli voimaton asiaa muuttamaan. Yleensähän vanhemmat tekevät testamentin ja myös jo eläissään antavat lapsilleen rahaa ja jakavat omaisuutta, esim. asuntojen omistusoikeudet. Meillä vaan oli niin ahne isä että hän halusi kaiken mahdollisen itselleen. Ja myös ahne äiti, joka ei halunnut auttaa omia lapsiaan eläissään eikä kuoltuaan. Hän omisti mm. useamman asunnon joista sai vuokratuloja. 

Nyt voi käydä vaikka niin että isäni menee uudelleen naimisiin ja uusi vaimo perii hänet. Tai sitten hän tuhlaa ennen kuolemaansa kaiken... Mutta se on ihan puppua kun sanotaan että "lapset perivät vanhemman".  

Perittehän te äitinne. Isällenne kuului tasinkona puolet yhteenlasketusta omaisuudesta ja te peritte äitinne osuuden. Jos vanhempanne olisivat eronneet, niin ihan samalla tavalla vanhempanne olisivat jakaneet omaisuuden, koska ei ollut avioehtoa tai testamenttimääräyksiä.

Kyllähän perunkirjoista jokaiselle perheenjäsenelle tulee oma kopio kaiva kaappejasi .

Tiedän, että isä heittäytyy marttyyriksi jos alan tässä vaiheessa jotain vaatimaan. Kääntää asian niin, että olen itsekäs ja pikkumainen kun edes mietin sellaista ja vielä kehtaan esittää asian. Kuitenkin melko vähäisistä rahoista kysymys, toki tilanne olisi toinen jos olisi asuntoja tai muuten arvokasta omaisuutta. Tiedän että vaatteiden, korujen ja laukkujen myynnistä tuli useita tuhansia euroja. Olisi ollut reilua isältä edestä tarjota ”palkkaa” tehdystä työstä, vaikka muutaman satasen, mutta hän on aika omahyväinen ja tyytyväisenä piti kaikki tulot itsellään.

Tiedän että äiti ei olisi toivonut tällaista tilannetta, vaan olisi halunnut että lapset saavat myös osuuden. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa se perinnönjako menee niin että leski perii puolet ja rintaperilliset puolet eli tässä tapauksessa puolet perinnöstä menee isälle ja puolet tyttärelle, joka on ainoa hengissäoleva rintaperillinen.

Taas jankutetaan tätä samaa älytöntä roskaa. Leski ei peri YHTÄÄN MITÄÄN paitsi jos hänen hyväkseen on tehty testamentti. Hän voi kyllä saada tasinkoa, jos on puolisoaan köyhempi, mutta perimisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa se perinnönjako menee niin että leski perii puolet ja rintaperilliset puolet eli tässä tapauksessa puolet perinnöstä menee isälle ja puolet tyttärelle, joka on ainoa hengissäoleva rintaperillinen.

Taas jankutetaan tätä samaa älytöntä roskaa. Leski ei peri YHTÄÄN MITÄÄN paitsi jos hänen hyväkseen on tehty testamentti. Hän voi kyllä saada tasinkoa, jos on puolisoaan köyhempi, mutta perimisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Eli miten käytännössä asia menee?

Jos perukirja on tehty ja tehty oikein niin verottaja kyllä muistaa, jos jotain perit yli 20 000e.

Perukirjassa kusetuskin on aika vaikeaa ainakin pankkitilien ja asunnon/kiinteistön suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Jos perukirja on tehty ja tehty oikein niin verottaja kyllä muistaa, jos jotain perit yli 20 000e.

Perukirjassa kusetuskin on aika vaikeaa ainakin pankkitilien ja asunnon/kiinteistön suhteen.

Ei ole verottaja muistanut, ja tästä summasta tosiaan meni hautajaiskulut ja loppu olisi pitänyt vielä jakaa puoliksi ja puoliksi? Jotenkin tämä asia on ohitettu kokokaan ja summa mennyt isälle. Eihän kysymys olisi kuin muutamista tuhansista.. Isälle tietysti enemmän jos kaikki on pitänyt itsellään. Toki sekin raha tulisi lapsiperheessä tarpeeseen. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän perunkirjoista jokaiselle perheenjäsenelle tulee oma kopio kaiva kaappejasi .

Ei mulle ainakaan ole tullut. Täytyykin pyytää se verotoimistosta.

Onkohan isä voinut salata jotain liitteitä? Kuka valvoo äidin tilin käyttöä jos isällä siihen käyttöoikeus? T. Ap