Lue keskustelun säännöt.
Johtuuko suuri osa parisuhteen ongelmista siitä että naiset ovat liian kilttejä/kohteliaita?
21.06.2019 |
Olen oppinut kokemuksen kautta että miehille on laitettava selkeät rajat, he tulevat muuten hulluiksi. Miksi sanoa että miehen tekemät sikamaisuudet " eivät haittaa", hymyillä ja niiailla? Kyllä ne haittaavat!
Samalla voisi sanoa että "en pidä tippaakaan tuosta mitä teit mutta olen niin tämän ihastukseni huumassa ja panettaa liikaa että jaksaisin kiinnittää huomiota". Sitten kun jatkuvan kuherruksen tarve vähenee, viat ovat yhä tallella. Helpommalla pääsisi kun tekisi heti alussa selväksi mikä käy ja mikä ei käy. Voit muuttua "herttaiseksi" sitten myöhemmin jos muistat.
Kommentit (63)
Itselleni on ollut järkytys huomata, että naisihmisenä ei saa miehiltä arvostusta tai kunnioitusta - ei edes eikä varsinkaan parisuhteessa. Toisen ihmisen rajojen kunnioitus ei ole miehille mikään itsestäänselvyys, vaan naisen on asetettava ne rajat ja vaadittava kunnioitusta. Tarkoitan siis sellaisia asioita kuin seksi, ruumillinen koskemattomuus, kunnioittava kielenkäyttö, töiden jakaminen kotona jne. Eikä se rajojen asettaminen edes auta. Yleensä käy niin, että rajoistaan kiinni pitävä nainen leimataan hankalaksi ihmiseksi ja "hiekkap*lluksi".
Perkeleen masentavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselleni on ollut järkytys huomata, että naisihmisenä ei saa miehiltä arvostusta tai kunnioitusta - ei edes eikä varsinkaan parisuhteessa. Toisen ihmisen rajojen kunnioitus ei ole miehille mikään itsestäänselvyys, vaan naisen on asetettava ne rajat ja vaadittava kunnioitusta. Tarkoitan siis sellaisia asioita kuin seksi, ruumillinen koskemattomuus, kunnioittava kielenkäyttö, töiden jakaminen kotona jne. Eikä se rajojen asettaminen edes auta. Yleensä käy niin, että rajoistaan kiinni pitävä nainen leimataan hankalaksi ihmiseksi ja "hiekkap*lluksi".
Perkeleen masentavaa.
Oletko ajatellut, että vedät puoleesi miehiä, jotka käyttäytyvät huonosti?
Minä vedän puoleeni aina kovin alistuvia miehiä, jotka kohtelevat minua kuin prinsessaa, vaikka en todella sitä aina ansaitse... Ei me kaikki naisetkaan aina olla nii helppoja ja kilttejä, jotka suostuu kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni on ollut järkytys huomata, että naisihmisenä ei saa miehiltä arvostusta tai kunnioitusta - ei edes eikä varsinkaan parisuhteessa. Toisen ihmisen rajojen kunnioitus ei ole miehille mikään itsestäänselvyys, vaan naisen on asetettava ne rajat ja vaadittava kunnioitusta. Tarkoitan siis sellaisia asioita kuin seksi, ruumillinen koskemattomuus, kunnioittava kielenkäyttö, töiden jakaminen kotona jne. Eikä se rajojen asettaminen edes auta. Yleensä käy niin, että rajoistaan kiinni pitävä nainen leimataan hankalaksi ihmiseksi ja "hiekkap*lluksi".
Perkeleen masentavaa.
Oletko ajatellut, että vedät puoleesi miehiä, jotka käyttäytyvät huonosti?
Minä vedän puoleeni aina kovin alistuvia miehiä, jotka kohtelevat minua kuin prinsessaa, vaikka en todella sitä aina ansaitse... Ei me kaikki naisetkaan aina olla nii helppoja ja kilttejä, jotka suostuu kaikkeen.
Ilmeisesti varsinkin nuorempana vedin puoleeni huonosti käyttäytyviä miehiä. Olin hiljainen, kiltti ja miellyttämisenhaluinen sekä lisäksi erittäin epävarma ulkonäöstäni - siinähän oli kaikki katastrofin ainekset koossa.
En tiedä miten asia olisi nykyään, koska en ole seurustellut pitkään aikaan. Olen vähän varovainen miesten suhteen.
Osittain. Monet naiset eivät sano mitään suoraan. Odottavat vain koska mies "tajuaa".
Mutta kyllä se toinen syy on naisen elämän vaiheittaisuus. Naiset menevät ihan ääripäästä toiseen ja todella nopeasti. Koskee seksihaluja, tavoitteita (esim. hauskanpito vs pesänrakentaminen), mitä tahansa. Miehet muuttuvat paljon hitaammin ja ihmettelevät kuinka nainen halusi viime vuonna ajaa kahta sataa mutta nyt vetikin liinat kiinni.
Moni mies huomaa tämän. 25-vuotiaana et ole riittävän menevä vaan tylsä, harmaa ja vakava. 28-vuotiaana olet rauhoittunut ja haluat enemmän kotielämää, mutta naisen mielestä olet liian lapsellinen ja haluaisit vain mennä kaverien kanssa.
Oliko se 121212 joka kirjoitti että nainen oikeasti haluaa elämäänsä kolme eri miestä eri elämänvaiheissa (bilemies, perhemies, filosofimies). Minusta se on totta.
Niin joo se kolmas asia.
Naiset keskittyvät 99% omiin tarpeisiinsa. Ehkä tämä on biologiaa, naisen etu -> lapsen etu. Hyvin harva miettii mitä mies oikeasti haluaa.
Harva nainen kysyy itseltään miksi se mies muuttui saamattomaksi, laiskaksi ja tunteettomaksi. Miestä ajatellaan kuin koneena, mikäs vika siihen nyt tuli, olisiko valmistusvika tässäkin?
Molempien pitäisi ottaa toinen huomioon. Mutta kun mies kertoo mitä haluaa, vastaus on luokkaa "miehet tyhmiä ja lapsellisia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti tämä on totta. Olin itse aluksi todella mukautuvainen ja huomioin toisen. En ikinä nalkuttanut, valittanut tai vaatinut mitään. Mies alkoi kohdella kuin roskaa, ei edes katsonut päin välillä. Aikani huonoa käytöstä katselleena (n. 1,5v hävettää myöntää tämä itsekin) kilahdin ihan kunnolla ja kerroin miehelle ihan tasan tarkkaan mitä olen hänestä ja käytöksestään mieltä. Olen normaalisti aika teräväsanainen, mutta en ikinä halunnut loukata miestä niin hän ei ollut koskaan nähnyt sitä puolta minusta.
Siihen loppui huono käytös, siihen paikkaan. Katsoi aina silmiin sen jälkeen, avasi ovet, ei ikinä häirinnyt kun yritin nukkua, korjasi jälkensä jne. Mies oikeasti tarvitsi sen, että alkoi kohdella kuin ihmistä. Jätin hänet kyllä myöhemmin ja aikansa ruinasi takaisin, mutta en pystynyt sitten kuitenkaan jälkikäteen enää antamaan anteeksi pitkään jatkunutta huonoa kohtelua vaikka mies myöhemmin korjasikin tapansa. Jonkinlaisen epäluottamuksen se jätti ja tuntui kurjalta, että toisen mielestä on ok käyttäytyä kuin totaalinen ihmisp_erse niin kauan kun kukaan ei sano siitä mitään. Ei ihan mennyt meillä luonteet yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti tämä on totta. Olin itse aluksi todella mukautuvainen ja huomioin toisen. En ikinä nalkuttanut, valittanut tai vaatinut mitään. Mies alkoi kohdella kuin roskaa, ei edes katsonut päin välillä. Aikani huonoa käytöstä katselleena (n. 1,5v hävettää myöntää tämä itsekin) kilahdin ihan kunnolla ja kerroin miehelle ihan tasan tarkkaan mitä olen hänestä ja käytöksestään mieltä. Olen normaalisti aika teräväsanainen, mutta en ikinä halunnut loukata miestä niin hän ei ollut koskaan nähnyt sitä puolta minusta.
Siihen loppui huono käytös, siihen paikkaan. Katsoi aina silmiin sen jälkeen, avasi ovet, ei ikinä häirinnyt kun yritin nukkua, korjasi jälkensä jne. Mies oikeasti tarvitsi sen, että alkoi kohdella kuin ihmistä. Jätin hänet kyllä myöhemmin ja aikansa ruinasi takaisin, mutta en pystynyt sitten kuitenkaan jälkikäteen enää antamaan anteeksi pitkään jatkunutta huonoa kohtelua vaikka mies myöhemmin korjasikin tapansa. Jonkinlaisen epäluottamuksen se jätti ja tuntui kurjalta, että toisen mielestä on ok käyttäytyä kuin totaalinen ihmisp_erse niin kauan kun kukaan ei sano siitä mitään. Ei ihan mennyt meillä luonteet yhteen.
Itselläni taas on suoraan puhumisesta sellainen kokemus, että miehet loukkaantuvat ja järkyttyvät siitä. Eikä suoralla puheella juurikaan saa mitään muutosta aikaan - useimmat huonokäytöksiset jatkavat ihan samaan tapaan.
- 42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti tämä on totta. Olin itse aluksi todella mukautuvainen ja huomioin toisen. En ikinä nalkuttanut, valittanut tai vaatinut mitään. Mies alkoi kohdella kuin roskaa, ei edes katsonut päin välillä. Aikani huonoa käytöstä katselleena (n. 1,5v hävettää myöntää tämä itsekin) kilahdin ihan kunnolla ja kerroin miehelle ihan tasan tarkkaan mitä olen hänestä ja käytöksestään mieltä. Olen normaalisti aika teräväsanainen, mutta en ikinä halunnut loukata miestä niin hän ei ollut koskaan nähnyt sitä puolta minusta.
Siihen loppui huono käytös, siihen paikkaan. Katsoi aina silmiin sen jälkeen, avasi ovet, ei ikinä häirinnyt kun yritin nukkua, korjasi jälkensä jne. Mies oikeasti tarvitsi sen, että alkoi kohdella kuin ihmistä. Jätin hänet kyllä myöhemmin ja aikansa ruinasi takaisin, mutta en pystynyt sitten kuitenkaan jälkikäteen enää antamaan anteeksi pitkään jatkunutta huonoa kohtelua vaikka mies myöhemmin korjasikin tapansa. Jonkinlaisen epäluottamuksen se jätti ja tuntui kurjalta, että toisen mielestä on ok käyttäytyä kuin totaalinen ihmisp_erse niin kauan kun kukaan ei sano siitä mitään. Ei ihan mennyt meillä luonteet yhteen.
Itselläni taas on suoraan puhumisesta sellainen kokemus, että miehet loukkaantuvat ja järkyttyvät siitä. Eikä suoralla puheella juurikaan saa mitään muutosta aikaan - useimmat huonokäytöksiset jatkavat ihan samaan tapaan.
- 42
Mies kyllä silminnähden järkyttyi ja hätääntyi. En tiedä kuinka kauan muuttunutta käytöstä olisi kestänyt, 6kk, vuosi, pidempään, koska en jäänyt katsomaan palaako vanhoihin tapoihinsa. Luottamus ja kunnioitus oli jo menneet aikoja sitten.
Vierailija kirjoitti:
Osittain. Monet naiset eivät sano mitään suoraan. Odottavat vain koska mies "tajuaa".
Mutta kyllä se toinen syy on naisen elämän vaiheittaisuus. Naiset menevät ihan ääripäästä toiseen ja todella nopeasti. Koskee seksihaluja, tavoitteita (esim. hauskanpito vs pesänrakentaminen), mitä tahansa. Miehet muuttuvat paljon hitaammin ja ihmettelevät kuinka nainen halusi viime vuonna ajaa kahta sataa mutta nyt vetikin liinat kiinni.
Moni mies huomaa tämän. 25-vuotiaana et ole riittävän menevä vaan tylsä, harmaa ja vakava. 28-vuotiaana olet rauhoittunut ja haluat enemmän kotielämää, mutta naisen mielestä olet liian lapsellinen ja haluaisit vain mennä kaverien kanssa.
Oliko se 121212 joka kirjoitti että nainen oikeasti haluaa elämäänsä kolme eri miestä eri elämänvaiheissa (bilemies, perhemies, filosofimies). Minusta se on totta.
On täysin normaalia, että elämässä on erilaisia vaiheita ja prioriteetit muuttuvat jossain vaiheessa.
"Miehet muuttuvat paljon hitaammin" - Niin, tämä on totta sikäli, että useimmat naiset oppivat ottamaan vastuuta jo nuorella iällä, kun taas miehet ovat aikuisinakin vastuuta pakoilevia isoja vauvoja. Hidas muuttuminen näkyy myös 121212:n kirjoituksissa: hänhän on kai jo yli kolmekymppinen mutta haikailee edelleen parikymppisten tyttösten perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin joo se kolmas asia.
Naiset keskittyvät 99% omiin tarpeisiinsa. Ehkä tämä on biologiaa, naisen etu -> lapsen etu. Hyvin harva miettii mitä mies oikeasti haluaa.
Harva nainen kysyy itseltään miksi se mies muuttui saamattomaksi, laiskaksi ja tunteettomaksi. Miestä ajatellaan kuin koneena, mikäs vika siihen nyt tuli, olisiko valmistusvika tässäkin?
Molempien pitäisi ottaa toinen huomioon. Mutta kun mies kertoo mitä haluaa, vastaus on luokkaa "miehet tyhmiä ja lapsellisia".
Älä nyt viitsi. Moni nainen hoitaa oman palkkatyönsä lisäksi lapset ja kodin ja sen lisäksi huolehtii parisuhteensa henkisestä tilasta sekä lähettää joulukortit appivanhemmille ja muille miehen sukulaisille. Naiset käyttävät uskomattoman paljon aikaa sen miettimiseen, mitä miehet haluavat, mistä miehet pitävät, miten miehille ollaan mieliksi, miten miehen ylipäänsä saa tai miten sen saadun miehen saa pidettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huokaus. - Taas ymmärrän miksi olen sinkku ja miksi koen niin usein viihtyväni ja nauttivani sinkkuna olosta. En minä (sinkkumiehenä) kaipaa sitä, että saisin olla parisuhteessa pomona ja näytää ja osoittaa tietä, asioiden tärkeysjärjesysä ai tavaroiden paikkaa. En liioin kaipaa itselle johtajaa, joka kertoisi mitä minun pitäisi olla ja kulkisi edelläni kertoen minulle paikkani. Mutta olisihan se kiva löytää ja kohdata Hän jonka kanssa saattaisin yhdessä kulkea samaan suuntaan, suunnilleen samaan tahtiin ja toisnaan pysähyä nauttimaan ain ohi kiitäväsä hetkestä.
Miestenvihaaja toivoo lämpimästi, että sinulle se oikea löytyy :)
Kiitän kauniisti ja toivotan iloista Juhannusa. - Toivon myös, että pääset vihastasi eroon, koska viha ja sen myötä katkeruus ketään tai mitään kohtaan tuo tullessaan mitään hyvää ja rakentavaa.
Hei tämähän oli suora esimerkki tuosta mitä kirjoitin! :D (että naisia, jotka eivät anna anteeksi - tai voi myös yleistää, että naisia, jotka ovat vihaisia - paheksutaan, leimataan ja moralisoidaan - hyvin tyypillisesti juiri noin, että "viha on sinulle pahasta/anteeksianto olisi ITSELLESI hyvästä".
T. 9
P.s. minusta naisten pitäisi olla vielä hemmetin paljon vihaisempia kuin nykyään. Sillä lailla saa rakentavasti asioita aikaan, ei vaan vältttämättä niitä joita naisvihaajat haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti tämä on totta. Olin itse aluksi todella mukautuvainen ja huomioin toisen. En ikinä nalkuttanut, valittanut tai vaatinut mitään. Mies alkoi kohdella kuin roskaa, ei edes katsonut päin välillä. Aikani huonoa käytöstä katselleena (n. 1,5v hävettää myöntää tämä itsekin) kilahdin ihan kunnolla ja kerroin miehelle ihan tasan tarkkaan mitä olen hänestä ja käytöksestään mieltä. Olen normaalisti aika teräväsanainen, mutta en ikinä halunnut loukata miestä niin hän ei ollut koskaan nähnyt sitä puolta minusta.
Siihen loppui huono käytös, siihen paikkaan. Katsoi aina silmiin sen jälkeen, avasi ovet, ei ikinä häirinnyt kun yritin nukkua, korjasi jälkensä jne. Mies oikeasti tarvitsi sen, että alkoi kohdella kuin ihmistä. Jätin hänet kyllä myöhemmin ja aikansa ruinasi takaisin, mutta en pystynyt sitten kuitenkaan jälkikäteen enää antamaan anteeksi pitkään jatkunutta huonoa kohtelua vaikka mies myöhemmin korjasikin tapansa. Jonkinlaisen epäluottamuksen se jätti ja tuntui kurjalta, että toisen mielestä on ok käyttäytyä kuin totaalinen ihmisp_erse niin kauan kun kukaan ei sano siitä mitään. Ei ihan mennyt meillä luonteet yhteen.
Itselläni taas on suoraan puhumisesta sellainen kokemus, että miehet loukkaantuvat ja järkyttyvät siitä. Eikä suoralla puheella juurikaan saa mitään muutosta aikaan - useimmat huonokäytöksiset jatkavat ihan samaan tapaan.
- 42
Aika usein syy on siinä että on ensin oltu lapasia ja sitten yht'äkkiä alettu puhumaan suoraan kun mitta on viimeinkin täyttynyt.
Jos ottaa alusta saakka johdonmukaisen linjan, tätä ongelmaa ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osittain. Monet naiset eivät sano mitään suoraan. Odottavat vain koska mies "tajuaa".
Mutta kyllä se toinen syy on naisen elämän vaiheittaisuus. Naiset menevät ihan ääripäästä toiseen ja todella nopeasti. Koskee seksihaluja, tavoitteita (esim. hauskanpito vs pesänrakentaminen), mitä tahansa. Miehet muuttuvat paljon hitaammin ja ihmettelevät kuinka nainen halusi viime vuonna ajaa kahta sataa mutta nyt vetikin liinat kiinni.
Moni mies huomaa tämän. 25-vuotiaana et ole riittävän menevä vaan tylsä, harmaa ja vakava. 28-vuotiaana olet rauhoittunut ja haluat enemmän kotielämää, mutta naisen mielestä olet liian lapsellinen ja haluaisit vain mennä kaverien kanssa.
Oliko se 121212 joka kirjoitti että nainen oikeasti haluaa elämäänsä kolme eri miestä eri elämänvaiheissa (bilemies, perhemies, filosofimies). Minusta se on totta.
On täysin normaalia, että elämässä on erilaisia vaiheita ja prioriteetit muuttuvat jossain vaiheessa.
"Miehet muuttuvat paljon hitaammin" - Niin, tämä on totta sikäli, että useimmat naiset oppivat ottamaan vastuuta jo nuorella iällä, kun taas miehet ovat aikuisinakin vastuuta pakoilevia isoja vauvoja. Hidas muuttuminen näkyy myös 121212:n kirjoituksissa: hänhän on kai jo yli kolmekymppinen mutta haikailee edelleen parikymppisten tyttösten perään.
Tuohan ei pidä paikkaansa.
Juuri ne asiansa hoitavat, tasaiset ja luotettavat hiljaisemmat tyypit eivät kiinnosta parikymppisiä naisia jotka haluavat olla nuoria ja vapaita.
Sitten kolmen kympin korvilla vedetään 180 asteen käännös ja keskitytään 101% pesänrakennusvaiheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti tämä on totta. Olin itse aluksi todella mukautuvainen ja huomioin toisen. En ikinä nalkuttanut, valittanut tai vaatinut mitään. Mies alkoi kohdella kuin roskaa, ei edes katsonut päin välillä. Aikani huonoa käytöstä katselleena (n. 1,5v hävettää myöntää tämä itsekin) kilahdin ihan kunnolla ja kerroin miehelle ihan tasan tarkkaan mitä olen hänestä ja käytöksestään mieltä. Olen normaalisti aika teräväsanainen, mutta en ikinä halunnut loukata miestä niin hän ei ollut koskaan nähnyt sitä puolta minusta.
Siihen loppui huono käytös, siihen paikkaan. Katsoi aina silmiin sen jälkeen, avasi ovet, ei ikinä häirinnyt kun yritin nukkua, korjasi jälkensä jne. Mies oikeasti tarvitsi sen, että alkoi kohdella kuin ihmistä. Jätin hänet kyllä myöhemmin ja aikansa ruinasi takaisin, mutta en pystynyt sitten kuitenkaan jälkikäteen enää antamaan anteeksi pitkään jatkunutta huonoa kohtelua vaikka mies myöhemmin korjasikin tapansa. Jonkinlaisen epäluottamuksen se jätti ja tuntui kurjalta, että toisen mielestä on ok käyttäytyä kuin totaalinen ihmisp_erse niin kauan kun kukaan ei sano siitä mitään. Ei ihan mennyt meillä luonteet yhteen.
Itselläni taas on suoraan puhumisesta sellainen kokemus, että miehet loukkaantuvat ja järkyttyvät siitä. Eikä suoralla puheella juurikaan saa mitään muutosta aikaan - useimmat huonokäytöksiset jatkavat ihan samaan tapaan.
- 42
Aika usein syy on siinä että on ensin oltu lapasia ja sitten yht'äkkiä alettu puhumaan suoraan kun mitta on viimeinkin täyttynyt.
Jos ottaa alusta saakka johdonmukaisen linjan, tätä ongelmaa ei tule.
Enempi se ongelma kyllä on, että mies tulkitsee tavallisen, ystävällisen käytöksen lapasena olemiseksi ja alkaa vapaasti sikailla. Sitten mitta luonnollisesti täyttyy siihen sikailuun ajan myötä.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta pikkukakaroiden harrastaminen ja hanki itselles Mies. Ei oikeita miehiä tarvii rajoittaa ja komennella. Osaavat käyttäytyä ja kunnioittaa ilman justiinointiakin.
Ei kiitos jän niksille.
Oikea mies rajoittaa ja komentelee naistaan, ei toistepäin.
Harmittaa että synnyin heteroksi. Miehistä on pelkkää harmia ja riesaa.
N24
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osittain. Monet naiset eivät sano mitään suoraan. Odottavat vain koska mies "tajuaa".
Mutta kyllä se toinen syy on naisen elämän vaiheittaisuus. Naiset menevät ihan ääripäästä toiseen ja todella nopeasti. Koskee seksihaluja, tavoitteita (esim. hauskanpito vs pesänrakentaminen), mitä tahansa. Miehet muuttuvat paljon hitaammin ja ihmettelevät kuinka nainen halusi viime vuonna ajaa kahta sataa mutta nyt vetikin liinat kiinni.
Moni mies huomaa tämän. 25-vuotiaana et ole riittävän menevä vaan tylsä, harmaa ja vakava. 28-vuotiaana olet rauhoittunut ja haluat enemmän kotielämää, mutta naisen mielestä olet liian lapsellinen ja haluaisit vain mennä kaverien kanssa.
Oliko se 121212 joka kirjoitti että nainen oikeasti haluaa elämäänsä kolme eri miestä eri elämänvaiheissa (bilemies, perhemies, filosofimies). Minusta se on totta.
On täysin normaalia, että elämässä on erilaisia vaiheita ja prioriteetit muuttuvat jossain vaiheessa.
"Miehet muuttuvat paljon hitaammin" - Niin, tämä on totta sikäli, että useimmat naiset oppivat ottamaan vastuuta jo nuorella iällä, kun taas miehet ovat aikuisinakin vastuuta pakoilevia isoja vauvoja. Hidas muuttuminen näkyy myös 121212:n kirjoituksissa: hänhän on kai jo yli kolmekymppinen mutta haikailee edelleen parikymppisten tyttösten perään.
Tuohan ei pidä paikkaansa.
Juuri ne asiansa hoitavat, tasaiset ja luotettavat hiljaisemmat tyypit eivät kiinnosta parikymppisiä naisia jotka haluavat olla nuoria ja vapaita.
Sitten kolmen kympin korvilla vedetään 180 asteen käännös ja keskitytään 101% pesänrakennusvaiheeseen.
On ihan normaalia, että parikymppisenä haluaa olla "nuori ja vapaa". Siitäkin huolimatta parikymppiset tytöt hoitavat opiskelunsa, työnsä ja kotinsa keskimäärin paremmin kuin samanikäiset pojat.
Niin ja onko pakko tulla jauhamaan tuota kilttis-jännis -dikotomiapaskaa ja alfabetasontaa joka stanan ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti tämä on totta. Olin itse aluksi todella mukautuvainen ja huomioin toisen. En ikinä nalkuttanut, valittanut tai vaatinut mitään. Mies alkoi kohdella kuin roskaa, ei edes katsonut päin välillä. Aikani huonoa käytöstä katselleena (n. 1,5v hävettää myöntää tämä itsekin) kilahdin ihan kunnolla ja kerroin miehelle ihan tasan tarkkaan mitä olen hänestä ja käytöksestään mieltä. Olen normaalisti aika teräväsanainen, mutta en ikinä halunnut loukata miestä niin hän ei ollut koskaan nähnyt sitä puolta minusta.
Siihen loppui huono käytös, siihen paikkaan. Katsoi aina silmiin sen jälkeen, avasi ovet, ei ikinä häirinnyt kun yritin nukkua, korjasi jälkensä jne. Mies oikeasti tarvitsi sen, että alkoi kohdella kuin ihmistä. Jätin hänet kyllä myöhemmin ja aikansa ruinasi takaisin, mutta en pystynyt sitten kuitenkaan jälkikäteen enää antamaan anteeksi pitkään jatkunutta huonoa kohtelua vaikka mies myöhemmin korjasikin tapansa. Jonkinlaisen epäluottamuksen se jätti ja tuntui kurjalta, että toisen mielestä on ok käyttäytyä kuin totaalinen ihmisp_erse niin kauan kun kukaan ei sano siitä mitään. Ei ihan mennyt meillä luonteet yhteen.
Itselläni taas on suoraan puhumisesta sellainen kokemus, että miehet loukkaantuvat ja järkyttyvät siitä. Eikä suoralla puheella juurikaan saa mitään muutosta aikaan - useimmat huonokäytöksiset jatkavat ihan samaan tapaan.
- 42
Aika usein syy on siinä että on ensin oltu lapasia ja sitten yht'äkkiä alettu puhumaan suoraan kun mitta on viimeinkin täyttynyt.
Jos ottaa alusta saakka johdonmukaisen linjan, tätä ongelmaa ei tule.
Sitä on vähän vaikea ennustaa. Oman kokemukseni mukaan monet miehet järkyttyvät, jos nainen puhuu suoraan. Olen yleensä varsin arka ja mukautuvainen mutta muistan pari tilannetta, jolloin olen sanonut miehelle suorat sanat varsin kitkerään tyyliin. Miehet ovat loukkaantuneet verisesti, ja muuan mies sanoi "tuo oli kyllä aika pahasti sanottu". Olen tulkinnut asian niin, että naisten odotetaan aina pehmentävän sanomisiaan tyyliin "anteeksi nyt, mutta" tai "voin olla väärässä, mutta...".
Aiemmin naiset oli kotona ja päävastuu elannosta oli miehellä. Liekö tuo yksi perustavaa laatua oleva ongelma kun tytöt opetetaan kodin töihin ja poikien oletetaan edelleen menevän vain töihin.
Kun todellisuudessa myös naiset käy työssä kodin ulkopuolella ja näin kukaan ei ole tekemässä niitä kodin hommia työpäivän aikana vaan koko urakka odottelee siellä kotona.
Ja miestä ei ole kotona opetettu kodin töille vaan tekee sen mikä on opetettu eli chillaus.
Sit ollaan ihmeissään kun elämä ei meekkään niin.
Mitä tänään olen oppinut palstalta:
-miehet ovat kuin koiria paitsi huonompia koska heitä ei voi onnistuneesti kouluttaa.
-naiset ovat liian kilttejä ja hyviä parisuhteeseen sekä uskomattoman joustavia ja anteeksiantavia.
-hyviä, aikuisia ja realistisesti ajattelevia miehiä on harvassa, ja tunneälykkäitä vielä harvemmassa.
-miehet ovat surkeita johtajia
-yhteiskunta toimii vain koska naiset ovat niin anteeksiantavia
-miehet ovat jämähtäneet 1950-luvulle
-miehet ovat hyviä renkejä, mutta huonoja isäntiä