Monilla lenkilläkin kuulokkeet päässä, eikö

Vierailija kirjoitti:

Sama ilmiö on nähtävissä busseissa junassa. Siis kuulokkeet päässä. Ettei vain tarvii jutella mitään vieruskaverin kanssa.

Ei niitä kyllä sen takia pidetä vaan ihan omaksi iloksi ja huvikkeeksi. Usein julkisissa on myös niin kova melu että parempi kuunnella jotain miellyttävämpää omista kuulokkeista.

Miksi edes pitäisi jutella mitään tuntemattoman kanssa? Aika harva sitä tekee muutenkaan vaikka ei olisi kuulokkeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Ulkoilmassa tapahtuva aerobinen liikunta ei tarvitse mitään ylimääräisiä gimmickejä, silloin luovuus ja älykkyys kasvaa. Mutta siellä pään sisällä tarvitsee olla jotain (ehkä sitä harmaata ainetta) josta ammentaa.

Tylsät ihmiset tylsistyvät, jos joutuu omien mahdollisten ajatusten kanssa seurustelemaan.

Sä naulasit sen. Pistän muistiin.

Samalainen aloitus kuin ne joissa patistetaan ihmisiä marjoja poimimaan. Sellaisten omassa erinomaisuudessaan kylpevien vanhempien naisten ajatuksen juoksua. Ovat omasta mielestään sellaisessa asemassa ja tilanteessa elämässä että voivat muille kertoa miten asiat hoidetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Niin, mistä lie oire, että maailma pitää sulkea pois tietoisuudesta? Saahan sillä myös rauhan ikävistä bussissa viereen istuvista ihmisistä, mutta samaa pakenemista sekin on. Hyvin tulee väelle sopimaan se, että vanhuksina kaikki hoidetaan/unohdetaan omiin kämppiin eikä ihmisiä juuri tavata. Siihenhän on harjoiteltu joko elämä. Tosiaan, miksiköhän syntyvyys ja naimisiinmenointokin laskee koko ajan? Ihminen haluaa olla yksin.

Oisko oire siitä, että ihmisten kanssa joutuu olemaan ihan liikaa? Koulumaailmassa ja työelämässä oikein mitään ei saa enää tehdä yksin, kaikessa rauhassa ja omalla tavallaan. Syntyy eräänlainen ihmissuhdeähky, kun joka nippeliasiastakin pitää olla palaveri ja tiimissä päätetään, miten asia tehdään. Ja kun puolet ei edes tajua asiasta sen vertaa, että voisivat mitään päättää, väännät ensin ratakiskosta asian heille. Täysin hukkaanheitettyä aikaa, kun homman olisi siinä ajassa jo tehnyt, mutta koska pitää olla sosiaalinen ja pitää tehdä tiimityötä, asioita väännetään ja käännetään eikä mitään saada aikaiseksi kuin viiveellä. Pahimmassa tapauksessa yrittää tehdä töitään jossain avokonttorissa. Vapaa-ajalla ei sitten jakseta kuin korkeintaan kaikista läheisimpiä ihmisiä. 

Aika usein kaipaan takaisin kasarille. Aikaan, jolloin oli oma työhuone ja siellä sai tehdä töitä rauhassa. Työkaverilta pyydettiin neuvoja, jos jotain asiaa ei itse osannut. Muuten työnantajalle riitti, että työt tuli tehtyä. Silloin jaksoi olla ihmisten kanssa vapaa-ajallakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lenkillä musiikki pitää askelten rytmin kasassa. Kun käyttää enimmäkseen tuttua soittolistaa, siitä voi myös seurata, eteneekö lenkki samaan tahtiin kuin tavallisesti vai ehtisinko seuraavaan mutkaan ennen biisin vaihtumista jos pikkaisen kiristän tahtia...

Bussissa ja junassa luureissani on äänikirja. Samoin siivotessa ja usein ruokaa laittaessa. Kirjallisuus avartaa maailmankatsomusta ja auttaa ymmärtämään erilaisia ihmisiä. Suosittelen sullekin, äänikirjana tai vaikka painettuna sanana.

Kello. Lenkit lenkkinä ja lukemiset lukemisena.

Kellon vilkuileminenko lenkillä ei sitten vie huomiota ympäristöstä?

Painetun kirjan ehdin arkisin ottaa käteeni vain nukkumaan mennessä ja uni tulee kymmenessä minuutissa. Haluan lukea enemmän kuin muutaman sivun päivässä.

Lisätäkseni järkytystäsi: mulla on sekä lenkillä että bussissa kuulokkeiden lisäksi VESIPULLO!!! Kääk!!!

Urheilukello varmaan kätevämpi lenkkeilijälle kehityksen jne seuraamiseen kuin musa ja kuulee ympäristön äänet jos jotain yllättävää tapahtuu. Kukin tavallaan, huvittavaa vain nämä jotka suosittelevat e-kirjojaan muille jonain uutena avartavana elämyksenä. Toiset osaa vielä nauttia lenkeistä luonnonrauhassa ja perinteisiä kirjoja lukien. Minusta kaikelle aikansa ja paikkansa mutta ei minua kiinnosta mitä muut tekee, pitäkööt ihmiset kuulokkeitaan vaikka 24/7.

mitä sinun haluamisesi muihin ihmisiin liittyy?

Sen kun kuuntelet lintujen laulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikenteessä pitää pystyä kuulemaan ympäristön äänet (esim pyörän soittokello). Nämä luurit päässä haahuilevat liikenteen tukkeet pitäisi sakottaa niin että tuntuu!!

Ei liikenteessä mennä kuulon avulla. Jos juoksen pyörätien oikeasssa reunassa suoraa linjaa, niin ei minun tarvitse kuulla mitään soittokelloja tai autoja (nykyautot on muutenkin niin hiljaisia, ettei niitä kuule ilman kuulokkeitakaan. Ja jos tiellä menee jatkuvastu autoja ohi, niin mitä iloa niiden kuulemisesta edes on?). Jos poikkean juoksulinjasta niin katson, ettei kukaan tule mistään suunnasta. Kuulonsa varassa kulkija on hyvin pian kuollut. (Eri asia tietysti jos on tapana hortoilla keskellä tietä, jolloin muiden liikkujien on pakko soittaa sitä kelloa :). Ja juostessa mulla on aina kuulokkeet (lähinnä äänikirjoja, joskus musiikkia), koska niillä pääsen juurikin sinne omaan maailmaani ja liikenteen jatkuva melu ei kuulu. Luonnossa voisinkin mennä ilman kuulokkeita, mutta ei täällä kaupungissa koskaan oikein hiljaista ole.

Kyllä liikenteessä on syytä mennä sekä näön että kuulon avulla. Muistan menneiltä vuosilta esim. tapauksen, jossa pyöräilevä tyttö tuli kuulokkeet korvilla pusikon takaa kohtaan, jossa pyörätie ylitti autotien. Tyttö pyöräili auton eteen, kuljettaja ei ehtinyt reagoimaan, ajoi päälle, tyttö kuoli.

Mä istun omalla pihalla joskus kuulokkeet päässä. Jospa naapuri ei huutelis, mutta huuteleehan se. Jos en reagoi, niin seuraan istumaan ja kertomaan juttunsa... "kun sulla ei näytä olevan mitään kummasempaakaan, niin voishan tässä jutustella vähän.."

Mä hölkkään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikenteessä pitää pystyä kuulemaan ympäristön äänet (esim pyörän soittokello). Nämä luurit päässä haahuilevat liikenteen tukkeet pitäisi sakottaa niin että tuntuu!!

Ei liikenteessä mennä kuulon avulla. Jos juoksen pyörätien oikeasssa reunassa suoraa linjaa, niin ei minun tarvitse kuulla mitään soittokelloja tai autoja (nykyautot on muutenkin niin hiljaisia, ettei niitä kuule ilman kuulokkeitakaan. Ja jos tiellä menee jatkuvastu autoja ohi, niin mitä iloa niiden kuulemisesta edes on?). Jos poikkean juoksulinjasta niin katson, ettei kukaan tule mistään suunnasta. Kuulonsa varassa kulkija on hyvin pian kuollut. (Eri asia tietysti jos on tapana hortoilla keskellä tietä, jolloin muiden liikkujien on pakko soittaa sitä kelloa :). Ja juostessa mulla on aina kuulokkeet (lähinnä äänikirjoja, joskus musiikkia), koska niillä pääsen juurikin sinne omaan maailmaani ja liikenteen jatkuva melu ei kuulu. Luonnossa voisinkin mennä ilman kuulokkeita, mutta ei täällä kaupungissa koskaan oikein hiljaista ole.

Kyllä liikenteessä on syytä mennä sekä näön että kuulon avulla. Muistan menneiltä vuosilta esim. tapauksen, jossa pyöräilevä tyttö tuli kuulokkeet korvilla pusikon takaa kohtaan, jossa pyörätie ylitti autotien. Tyttö pyöräili auton eteen, kuljettaja ei ehtinyt reagoimaan, ajoi päälle, tyttö kuoli.

Eihän tuo kuulokkeista johtunut. Jos tyttö olisi luottanut näköönsä ja hidastanut niin, että näkee minne on ajamassa, ei tuota olisi tapahtunut. Eli juuri kuten sanoin: katsotaan mihin ollaan menossa ja voiko sinne mennä (jos ei näe, niin sitten vaikka ihan pysätään tarkastamaan tilanne). Sieltähän voi tulla vaikka sähköauto, joka ei pidä mitään ääntä. Tuo oli toki erittäin ikävä tapaus, mutta johtui puhtaasti pyöräilijän välinpitämättömyydestä, ei tuossa kuulo olisi mitään lisää tuonut. (Ja minä liikun jatkuvasti tuolla ulkona kuulokkkeet korvissa, eikä koskaan ole sattunut edes mitään läheltäpiti-tilannetta, kun aina katson voinko mennä sinne minne olen menossa.)

Ihmiset nauttivat eri asioista. Minä nautin luonnon äänistä ja siitä, ettei mitään teollista ja ihmisääntä syötetä korviini edes hetken aikaa päivästä. Mutta joku toinen nauttii sitten lenkin aikana siitä musiikin kuuntelusta. Ja jollekin se musiikin kuuntelu on ainoa keino saada itsensä edes selviämään lenkistä. Eli kukin tavallaan. Hieman kyllä pelottaa se, että nuo luurit korvilla kävelevät ja pyöräilevät tuntuvat huomioivan vielä vähemmän muita liikkujia kuin ihmiset tuolla yleensä, koska eivät kuule takaa tai sivulta tulevia - eivät askeleita, eivät kelloa, eivät huikkausta, eivät puhetta, eivät autoja, eivät mitään. Aika henkensä edestä peläten noita saa aina lähteä ohittamaan tai kohdata risteyspaikoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikenteessä pitää pystyä kuulemaan ympäristön äänet (esim pyörän soittokello). Nämä luurit päässä haahuilevat liikenteen tukkeet pitäisi sakottaa niin että tuntuu!!

Ei liikenteessä mennä kuulon avulla. Jos juoksen pyörätien oikeasssa reunassa suoraa linjaa, niin ei minun tarvitse kuulla mitään soittokelloja tai autoja (nykyautot on muutenkin niin hiljaisia, ettei niitä kuule ilman kuulokkeitakaan. Ja jos tiellä menee jatkuvastu autoja ohi, niin mitä iloa niiden kuulemisesta edes on?). Jos poikkean juoksulinjasta niin katson, ettei kukaan tule mistään suunnasta. Kuulonsa varassa kulkija on hyvin pian kuollut. (Eri asia tietysti jos on tapana hortoilla keskellä tietä, jolloin muiden liikkujien on pakko soittaa sitä kelloa :). Ja juostessa mulla on aina kuulokkeet (lähinnä äänikirjoja, joskus musiikkia), koska niillä pääsen juurikin sinne omaan maailmaani ja liikenteen jatkuva melu ei kuulu. Luonnossa voisinkin mennä ilman kuulokkeita, mutta ei täällä kaupungissa koskaan oikein hiljaista ole.

Kyllä liikenteessä on syytä mennä sekä näön että kuulon avulla. Muistan menneiltä vuosilta esim. tapauksen, jossa pyöräilevä tyttö tuli kuulokkeet korvilla pusikon takaa kohtaan, jossa pyörätie ylitti autotien. Tyttö pyöräili auton eteen, kuljettaja ei ehtinyt reagoimaan, ajoi päälle, tyttö kuoli.

Eihän tuo kuulokkeista johtunut. Jos tyttö olisi luottanut näköönsä ja hidastanut niin, että näkee minne on ajamassa, ei tuota olisi tapahtunut. Eli juuri kuten sanoin: katsotaan mihin ollaan menossa ja voiko sinne mennä (jos ei näe, niin sitten vaikka ihan pysätään tarkastamaan tilanne). Sieltähän voi tulla vaikka sähköauto, joka ei pidä mitään ääntä. Tuo oli toki erittäin ikävä tapaus, mutta johtui puhtaasti pyöräilijän välinpitämättömyydestä, ei tuossa kuulo olisi mitään lisää tuonut. (Ja minä liikun jatkuvasti tuolla ulkona kuulokkkeet korvissa, eikä koskaan ole sattunut edes mitään läheltäpiti-tilannetta, kun aina katson voinko mennä sinne minne olen menossa.)

Nimenomaan johtui kuulokkeista, koska ei kuullut auton ajavan tiellä. Tyttö näki kyllä eteensä, mutta ei riittävästi sivulle eikä ehtinyt jarruttaa tarpeeksi ajoissa. Ilman kuulokkeita luottaen sekä näköönsä että kuuloonsa olisi varmasti hengissä tuosta selvinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikenteessä pitää pystyä kuulemaan ympäristön äänet (esim pyörän soittokello). Nämä luurit päässä haahuilevat liikenteen tukkeet pitäisi sakottaa niin että tuntuu!!

Ei liikenteessä mennä kuulon avulla. Jos juoksen pyörätien oikeasssa reunassa suoraa linjaa, niin ei minun tarvitse kuulla mitään soittokelloja tai autoja (nykyautot on muutenkin niin hiljaisia, ettei niitä kuule ilman kuulokkeitakaan. Ja jos tiellä menee jatkuvastu autoja ohi, niin mitä iloa niiden kuulemisesta edes on?). Jos poikkean juoksulinjasta niin katson, ettei kukaan tule mistään suunnasta. Kuulonsa varassa kulkija on hyvin pian kuollut. (Eri asia tietysti jos on tapana hortoilla keskellä tietä, jolloin muiden liikkujien on pakko soittaa sitä kelloa :). Ja juostessa mulla on aina kuulokkeet (lähinnä äänikirjoja, joskus musiikkia), koska niillä pääsen juurikin sinne omaan maailmaani ja liikenteen jatkuva melu ei kuulu. Luonnossa voisinkin mennä ilman kuulokkeita, mutta ei täällä kaupungissa koskaan oikein hiljaista ole.

Kyllä liikenteessä on syytä mennä sekä näön että kuulon avulla. Muistan menneiltä vuosilta esim. tapauksen, jossa pyöräilevä tyttö tuli kuulokkeet korvilla pusikon takaa kohtaan, jossa pyörätie ylitti autotien. Tyttö pyöräili auton eteen, kuljettaja ei ehtinyt reagoimaan, ajoi päälle, tyttö kuoli.

kuskilla liian suuri nopeus. Jos ei näe, hidastetaan ja katsotaan tarkemmin.

Jännä että se toimii kun on riski että oikealta tulee auto kylkeen puskan takaa, mutta kun sitä riskiä ei ole niin autoilija lanaa kävelijöitä (rollaattorimummo syösksyi eteeni) ja pyöräilijöitä aivan surutta.

Vahinko on jo tapahtunut, kun katsoo peukutuksia. No niin, sitähän minä olen ajatellutkin. Mutta hyvä kun muistutitte minua siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikenteessä pitää pystyä kuulemaan ympäristön äänet (esim pyörän soittokello). Nämä luurit päässä haahuilevat liikenteen tukkeet pitäisi sakottaa niin että tuntuu!!

Ei liikenteessä mennä kuulon avulla. Jos juoksen pyörätien oikeasssa reunassa suoraa linjaa, niin ei minun tarvitse kuulla mitään soittokelloja tai autoja (nykyautot on muutenkin niin hiljaisia, ettei niitä kuule ilman kuulokkeitakaan. Ja jos tiellä menee jatkuvastu autoja ohi, niin mitä iloa niiden kuulemisesta edes on?). Jos poikkean juoksulinjasta niin katson, ettei kukaan tule mistään suunnasta. Kuulonsa varassa kulkija on hyvin pian kuollut. (Eri asia tietysti jos on tapana hortoilla keskellä tietä, jolloin muiden liikkujien on pakko soittaa sitä kelloa :). Ja juostessa mulla on aina kuulokkeet (lähinnä äänikirjoja, joskus musiikkia), koska niillä pääsen juurikin sinne omaan maailmaani ja liikenteen jatkuva melu ei kuulu. Luonnossa voisinkin mennä ilman kuulokkeita, mutta ei täällä kaupungissa koskaan oikein hiljaista ole.

Kyllä liikenteessä on syytä mennä sekä näön että kuulon avulla. Muistan menneiltä vuosilta esim. tapauksen, jossa pyöräilevä tyttö tuli kuulokkeet korvilla pusikon takaa kohtaan, jossa pyörätie ylitti autotien. Tyttö pyöräili auton eteen, kuljettaja ei ehtinyt reagoimaan, ajoi päälle, tyttö kuoli.

Eihän tuo kuulokkeista johtunut. Jos tyttö olisi luottanut näköönsä ja hidastanut niin, että näkee minne on ajamassa, ei tuota olisi tapahtunut. Eli juuri kuten sanoin: katsotaan mihin ollaan menossa ja voiko sinne mennä (jos ei näe, niin sitten vaikka ihan pysätään tarkastamaan tilanne). Sieltähän voi tulla vaikka sähköauto, joka ei pidä mitään ääntä. Tuo oli toki erittäin ikävä tapaus, mutta johtui puhtaasti pyöräilijän välinpitämättömyydestä, ei tuossa kuulo olisi mitään lisää tuonut. (Ja minä liikun jatkuvasti tuolla ulkona kuulokkkeet korvissa, eikä koskaan ole sattunut edes mitään läheltäpiti-tilannetta, kun aina katson voinko mennä sinne minne olen menossa.)

Nimenomaan johtui kuulokkeista, koska ei kuullut auton ajavan tiellä. Tyttö näki kyllä eteensä, mutta ei riittävästi sivulle eikä ehtinyt jarruttaa tarpeeksi ajoissa. Ilman kuulokkeita luottaen sekä näköönsä että kuuloonsa olisi varmasti hengissä tuosta selvinnyt.

Ihmiset kuvittelee kuulevansa tulevan auton, mutta ei sitä kuule (ja muistakaa nyt, että sähköautot yleistyy koko ajan, eikä ne pidä mitään ääntä). Tuossa tilanteessa olisi pitänyt katsoa, ettei ketään tule. (Ja jos ei näe, niin pysätä katsomaan. Ikinä koskaan milloinkaan ei ajeta autotielle katsomatta kuuloon luottaen.). Ei lapsillekaan opeteta, että kuuntele tuleeko autoa vaan käsketään katsoa.

Vierailija kirjoitti:

Vahinko on jo tapahtunut, kun katsoo peukutuksia. No niin, sitähän minä olen ajatellutkin. Mutta hyvä kun muistutitte minua siitä.

Mikä hiton vahinko? Osa porukasta ei halua elää samalla tavalla kuin sinä, olette siis kaikki väärässä!

Painu hoitoon senkin egomaanikko

Mulla taas se, mitä kuuntelen kuulokkeista tai korvanapeista, vie nimenomaan ajatukset parempiin asioihin ja mitä intensiivisempää treeni, sitä paremmin saan ajatukseni pois hetkeksi eräästä henkilöstä, jota en saisi ajatella enää ollenkaan tässä vaiheessa.

Mulla on niin ärsyttäviä ajatuksia, että mielummin kuuntelen podcastia. Mutta kuuntelen kyllä sen verran hiljaa, että kuulen muutakin maailmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Sama ilmiö on nähtävissä busseissa junassa. Siis kuulokkeet päässä. Ettei vain tarvii jutella mitään vieruskaverin kanssa.

Niin aiemminhan iloinen puheensorina  suorastaan pulppusi ennestään vieraiden matkustajien kesken niin busseissa kuin junissakin. Ei kukaan istunut hiljaa toivoen ettei kukaan vaan  viereen tulisi istumaan. Kyllä minä olen niin mieleni pahoittanut nykymenosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vahinko on jo tapahtunut, kun katsoo peukutuksia. No niin, sitähän minä olen ajatellutkin. Mutta hyvä kun muistutitte minua siitä.

Mikä hiton vahinko? Osa porukasta ei halua elää samalla tavalla kuin sinä, olette siis kaikki väärässä!

Painu hoitoon senkin egomaanikko

Menikö tunteisiin.