Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minä, entinen sporttimimmi, en ole urheillut yhtään kertaa viimeiseen 10 kk JA olen juonut alkoholia melkein joka päivä sen viimeisen 10 kk aikana.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri pohdiskelin samaa: vuosi sitten juoksin 10 km kaksi kertaa viikossa ja kaksi kertaa kuntosalia plus joogaa ja tanssia päälle ja hyvät ruokarytmit. olo oli timanttinen ja kroppa jäntevä. Mutta viime kesänä tuli kuukauden katko, enkä sen jälkeen saanut kuntoilurytmistä kiinni. En mukamas ole ehtinyt. Ja niin vaan pehmusteet ovat ilmestyneet kupeisiin ja olo väsähtänyt, vaatteet jääneet roikkumaan kaappiin kun kutistuneet. Nyt olen käynyt henkistä keskustelua itseni kanssa ja olen päättänyt korjata tilanteen. Koska aina voi aloittaa alusta, eikä tämä ole rakettitiedettä. Tsempit kaikille.
Just näin. Isosti tsemppiä sulle ja mulle!
Ap
Mäkin lihon treenitauolla. En ole aikaisemmin ollut reilusti ylipainoinen. Arvaa hävettikö kun työterveystarkastuksessa terkkari otti mittanauhan ja mitataakseen vatsanympäryksen sanoen älä vedä vatsaa sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin olin joskus tosi timanttisessa kunnossa. Sikspack näkyi ja hauis pullisteli, tykkäsin oikeasti liikkua ja pitää itseni kunnossa, Olin tyytyväinen itseeni.
Sitten käsiin tuli kivuliaat rasitusvammat töistä ja pitkien päivien päätteeksi mielummin söin kuin kirmailin radalla. Viikonloppuisin "nollataan" parinakin päivänä.
Kiloja ei ole kuin n 5 ylimääräistä (edelleen normaalipainon sisällä) mutta peilikuva ja vaatteet ahdistaa. Mihin se jaksava, pirteä ja iloinen nainen on kadonnut?
Otettaisko yhdessä kohta syksyllä kuntokuuri?
Voitais tsempata toisiamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Labrakokeisiin en uskaltaisi mennä.
Aika paljon saa juoda ennenkuin se näkyy maksa-arvoissa. Olen jo lähes 10 vuotta juonut vähintään 3 annosta päivässä, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, mutta hyvin olen pysynyt maksa-arvojen viitealueella, ei ole ollut raja edes lähellä.
Minä olen jotain 12 vuotta juonut lähes joka arkipäivä 5-7 annosta ja perjantai- ja lauantai-iltaisin 12-16 annosta ja arvot ooli viime lääkärintarkastuksessa hyvät. Ainoa varsinainen oire on huonotuulisuus aamuisin vaikka ei ole edes mitään krapulaakaan, mutta ilmeiseti se kuitenkin vaikuttaa unenlaatuun.
- Mies 35
Vierailija kirjoitti:
kuva?
https://www.stara.fi/wp-content/uploads/2010/06/johannatukiainen_rmj201…
Itsellä välillä samaa motivaatiokatoa ilman mitään suruja ja menetyksiäkään. Itselläni auttaa se, että vain pakotan itseni tekemään edes jotain liikunnallista. Minulla auttaa itseni "huijaaminen" sillä, että asetan riittävän pienen ja helpon liikuntaattavoitteen.
Esim. lähden lenkille ajatellen, että hölkkään nyt ainakin 10 min ja sitten voin tulla kotiin jos ei huvita jatkaa. Tai menen salille samalla periaatteella : treenaan ainakin vartin, enempää ei ole pakko. Koskaan ei tule lopetettua tuon vartin jälkeen, kun kerran sinne salille/lenkille saakka on mennyt! Se aloittaminen vain on vaikeaa!
Minulla toimii myös se, että pyrin treenaaman mahdollisimman aikaisin päivällä: vapaapäivinä heti aamulla, ja arkisin suoraan töistä jos mahdollista. Iltamyöhissä ei enää jaksa, silloin sohva ja punkku vie voiton!
Tsemppiä ja osonotto menetykseesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vihdoinkin tainnut tulla järkiisi ap, ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko aiemmin ollut alkoholismiin taipuvainen?
En oo käyttänyt juurikaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus tulee kausia että treenimotivaatio on nollassa. Pakota itsesi lähtemään edes pikaiselle käynnille salille tai lenkille niin se lähtee siitä taas pikku hiljaa. Mulla oli reilu vuosi kun ei vain saanut itsestä irti tehdä mitään. Helpompaa jäädä sohvalle katsomaan telkkaria. Viikonloppuina illalla jokunen tölkki alkoa. Maha kasvoi äkkiä ja olin yli 100 kiloinen. Nyt keväällä löysin taas halun treenata ja olen laihtunut melkein ihannepainoon kun hillitsin syömistä. On näitä "romahduksia" ollut huippukuntoisillakin. Älä anna itsesi lihoa enää sillä jos levähdät oikein kunnolla jonkun 20-30 kiloa niin sitten on vaikea aloittaa uudelleen ja vaikea laihduttaa.
Hienoa, että löysit treenin ilon! Huippua! Mukavaa kesää sulle 😎
Ap
Tsemppiä ap:lle, täällä aika sama tilanne.
Mulla syynä uusi miesystävä, joka osoittautui henkisesti sairaaksi. On ollut todella raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä alku mutta sulla on vielä pitkä matka sohvien filosofiksi. Askelmittari on hyvä apuväline kun alkaa minimoimaan liikkumisen. Kaukosäädin aina käden ulottuvilla. Puhelimen pikavalinnoissa kotiin tuovat pitsa ja kebab mestat. Olutta, lonkkua ja siideriä. Miksei muutakin kerranhan täällä heilutaan? Sohvalla hyvä asento että alakertaan pääsee helpommin käsiksi.
Sorry, mut nyt en ihan saa kiinni sun pointista liittyen aloitukseen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap:lle, täällä aika sama tilanne.
Mulla syynä uusi miesystävä, joka osoittautui henkisesti sairaaksi. On ollut todella raskasta.
Jaksetaan ja toivutaan! Isosti voimia sinne!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä välillä samaa motivaatiokatoa ilman mitään suruja ja menetyksiäkään. Itselläni auttaa se, että vain pakotan itseni tekemään edes jotain liikunnallista. Minulla auttaa itseni "huijaaminen" sillä, että asetan riittävän pienen ja helpon liikuntaattavoitteen.
Esim. lähden lenkille ajatellen, että hölkkään nyt ainakin 10 min ja sitten voin tulla kotiin jos ei huvita jatkaa. Tai menen salille samalla periaatteella : treenaan ainakin vartin, enempää ei ole pakko. Koskaan ei tule lopetettua tuon vartin jälkeen, kun kerran sinne salille/lenkille saakka on mennyt! Se aloittaminen vain on vaikeaa!
Minulla toimii myös se, että pyrin treenaaman mahdollisimman aikaisin päivällä: vapaapäivinä heti aamulla, ja arkisin suoraan töistä jos mahdollista. Iltamyöhissä ei enää jaksa, silloin sohva ja punkku vie voiton!
Tsemppiä ja osonotto menetykseesi!
Kiitos! Ja hyvät treeni vinkit, just toi aamu ja suoraan töistä.
Toisaalta joskus muutaman lasillisen jälkeen, kun tulee ns henkisesti hyvä olo, niin tekisikin mieli lähtee lenkille. Ja joskus oonki lähtenyt vaan kävelylle, vaikka alkoholia onkin vieressä.
Kiitos kivasta viestistä ja mukavaa kesää sulle!
mul ei oo motivaatiokatoa oikeen, mut mul alko tulee rasituksessa sydämen pamppailuu yms, ja siitä päättelin et nyt on aika levätä vähän, koska muussa elämässä oli enemmän aktiivisuutta ku vaikka joskus ku oon treenannu hirveesti, mut muu elämä ollu helppoo.
Lääkäriltä vois kysyä et kannattaako lopettaa koko liikuntaa jos sydän rasittunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua on myös alkanut laiskistuttamaan ja olen koukuttunut av:seen/skipannut lenkkeilyä ja salia. Nyt olen muutaman päivän palstaillut vain staattissa asennoissa (superman, lankku, seinää vasten istuen, dead lift...) ja näpytellyt lujaa kännykällä :D palstailu pysyy jokseenkin kurissa ja lihakset heräilee taas henkiin. Onko muilla levottomat pakarat kuin minulla, ei koskaan levottomat jalat? :D nyt makaan vatsallani ja nostan jalkoja koukussa, tiukkaa tekee!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi?
Menetin rakkaan ystäväni.
Yllättäen menetin myös otteen omaan hyvään elämääni.
Ap
Aluksi ajattelin että trolli. Jos olet niin onpa erilaiset elämäntilanteet meillä vaikka menetyksiä molemmilla.
Minä juon harvoin mutta join viime syksynä useampana perjantaina muutamia viinilasillisia. Juominen jäi siihen ja saan pahan krapulan todella vähästä. Tunsin syyllisyyttä ja pelkäsin että saan syövän kun käytän niin "paljon" alkoholia. Ja niin sainkin. Nyt toivun syöpäleikkauksesta ja muut hoidot alkaa kohta. Syytän vieläkin itseäni tuosta viinin juomisesta että se aiheutti syövän.
Minäkin olen menettänyt kaksi parasta ystävääni muutaman viime vuoden aikana. Lisäksi kaksi koiraani viime talvena, pitkällisen ja vaikeiden sairauksien johdosta. Hoidin koiriani viimeiset 4 vuotta sydänverelläni. Kaikki rahat meni, jopa kotikin vaihtui edullisempaan. Lisäksi isäni joutui vakavaan onnettomuuteen pari vuotta sitten, ei kuollut mutta ei toipunut ennalleen. Nyt hänelle diagnosoitiin juuri viimeisen koiran kuoleman ja oman syöpädiagnoosini välissä muistisairaus. Äitini on kuollut jo aikaisemmin. Nyt minulla ei ole enää ketään läheisiä muita kuin muistisairas isäni jonka asioita yritän hoitaa syöpäsairaana täältä 600 km päästä. Tai olisihan minulla täti mutta hän katkaisi välit minuun, ilmeisesti muistisairaus hänelläkin ja harhaisia ajatuksia minusta.
Minä olen niin ahdistunut että en voisi juoda tässä tilassa alkoholia. Opamox sen sijaan maistuu joka päivä. Myös liikunta auttaa ahdistukseeni ja harrastankin liikuntaa niin paljon kuin voin.
Pahoittelut etten osaa auttaa ja että tulin vaan ihmettelemään tähän ketjuun muuten vaan. Ehkä toivoisin sinulle vähän perspektiiviä elämään ettet heittäisi sitä hukkaan jos kerran olet terve ja sinulla olisi mahdollisuus harrastaa liikuntaa ja elää tervettä elämää. Kaikille se ei ole itsestään selvyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi?
Menetin rakkaan ystäväni.
Yllättäen menetin myös otteen omaan hyvään elämääni.
Ap
Aluksi ajattelin että trolli. Jos olet niin onpa erilaiset elämäntilanteet meillä vaikka menetyksiä molemmilla.
Minä juon harvoin mutta join viime syksynä useampana perjantaina muutamia viinilasillisia. Juominen jäi siihen ja saan pahan krapulan todella vähästä. Tunsin syyllisyyttä ja pelkäsin että saan syövän kun käytän niin "paljon" alkoholia. Ja niin sainkin. Nyt toivun syöpäleikkauksesta ja muut hoidot alkaa kohta. Syytän vieläkin itseäni tuosta viinin juomisesta että se aiheutti syövän.
Minäkin olen menettänyt kaksi parasta ystävääni muutaman viime vuoden aikana. Lisäksi kaksi koiraani viime talvena, pitkällisen ja vaikeiden sairauksien johdosta. Hoidin koiriani viimeiset 4 vuotta sydänverelläni. Kaikki rahat meni, jopa kotikin vaihtui edullisempaan. Lisäksi isäni joutui vakavaan onnettomuuteen pari vuotta sitten, ei kuollut mutta ei toipunut ennalleen. Nyt hänelle diagnosoitiin juuri viimeisen koiran kuoleman ja oman syöpädiagnoosini välissä muistisairaus. Äitini on kuollut jo aikaisemmin. Nyt minulla ei ole enää ketään läheisiä muita kuin muistisairas isäni jonka asioita yritän hoitaa syöpäsairaana täältä 600 km päästä. Tai olisihan minulla täti mutta hän katkaisi välit minuun, ilmeisesti muistisairaus hänelläkin ja harhaisia ajatuksia minusta.
Minä olen niin ahdistunut että en voisi juoda tässä tilassa alkoholia. Opamox sen sijaan maistuu joka päivä. Myös liikunta auttaa ahdistukseeni ja harrastankin liikuntaa niin paljon kuin voin.
Pahoittelut etten osaa auttaa ja että tulin vaan ihmettelemään tähän ketjuun muuten vaan. Ehkä toivoisin sinulle vähän perspektiiviä elämään ettet heittäisi sitä hukkaan jos kerran olet terve ja sinulla olisi mahdollisuus harrastaa liikuntaa ja elää tervettä elämää. Kaikille se ei ole itsestään selvyys.
Ei, elämä ei ole itsestäänselvää. Sen ymmärrän.
Olen itsekin sairastanut aiemmin, selvinnyt, mutta tämä ystävän menetys iski jotenkin nurkan takaa. En ois koskaan uskonut, että aloittaisin tissuttelun saadakseni ns hyvää oloa tavallisen mielihyvän sijaan.
Olen hakenut apua tilanteeseen ja saanutkin. Lääkettä en halua kokeilla, mutta hyvä kuulla että se on sinua auttanut.
Tsemppiä elämän haasteisiin sulle ja hyvää oloa!
Ap
Alue: Aihe vapaa
Hyvä alku mutta sulla on vielä pitkä matka sohvien filosofiksi. Askelmittari on hyvä apuväline kun alkaa minimoimaan liikkumisen. Kaukosäädin aina käden ulottuvilla. Puhelimen pikavalinnoissa kotiin tuovat pitsa ja kebab mestat. Olutta, lonkkua ja siideriä. Miksei muutakin kerranhan täällä heilutaan? Sohvalla hyvä asento että alakertaan pääsee helpommin käsiksi.