Nainen synnytti kotinsa eteiseen. Supistukset muuttuivat hetkessä lamaannuttaviksi. Sairaalasta oli käännytetty kotiin odottamaan synnytyksen käynnistymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä on nykyisin entistä enemmän, harva vain tuo juttua julkisuuteen. Eka lapsi tuli vauhdilla, osasin toisen kanssa odottaa samaa. Sairaalassa minua ei uskottu, äitipolin kätilö totesi, että synnytys ei ole edes käynnissä vielä, vaikka lapsivesi meni, joten kotiin siitä. Kävelin sitten miehen kanssa autolle 300 m ja lähdettiin kohti kotia , mutta pyysin miestä pysähtymään noin 500 m päässä olleelle huoltoasemalle. Siinä se tyttö sitten syntyi, alle puolen tunnin kuluttua siitä, kun meidät oli käännytetty kotiin, koska synnytys ei ollut edes alkanut. Ambulanssi ei ehtinyt paikalle, sitä olisi pitänyt jäädä odottamaan (oli tulossa noin tunnin kuluttua, koska ei kiireellinen tapaus,vauvahan syntyi jo), mutta mies ajoi sairaalaan ja minä kannoin vauvan sinne kätilön nähtäväksi.

Oli kätilön ilme varmaan näkemisen arvoinen. 🤣

Kätilö varmaan ajatteli, että olipa helppo työpäivä. Sai istua kahvihuoneessa mussuttamassa vanhempien tuomaa pullaa, eikä tarvinnut hoitaa sitä synnytystä, kun isä hoisi sen. Silti sai saman palkan. Käyhän se näinkin. Käännytetään synnyttäjät kotiin synnyttämään eteiseen ja istuskellaan kahvihuoneessa selaamassa puhelinta ja kahvittelemassa. Vanhemmat tuo sitten ambulanssilla valmiin vauvan näytille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä on nykyisin entistä enemmän, harva vain tuo juttua julkisuuteen. Eka lapsi tuli vauhdilla, osasin toisen kanssa odottaa samaa. Sairaalassa minua ei uskottu, äitipolin kätilö totesi, että synnytys ei ole edes käynnissä vielä, vaikka lapsivesi meni, joten kotiin siitä. Kävelin sitten miehen kanssa autolle 300 m ja lähdettiin kohti kotia , mutta pyysin miestä pysähtymään noin 500 m päässä olleelle huoltoasemalle. Siinä se tyttö sitten syntyi, alle puolen tunnin kuluttua siitä, kun meidät oli käännytetty kotiin, koska synnytys ei ollut edes alkanut. Ambulanssi ei ehtinyt paikalle, sitä olisi pitänyt jäädä odottamaan (oli tulossa noin tunnin kuluttua, koska ei kiireellinen tapaus,vauvahan syntyi jo), mutta mies ajoi sairaalaan ja minä kannoin vauvan sinne kätilön nähtäväksi.

Oli kätilön ilme varmaan näkemisen arvoinen. 🤣

Kätilö oli lähinnä vihainen. Kuulemma olisi pitänyt kertoa, että synnytys on lähellä, hän ei ole ajatustenlukija. MInä luulin, että vaikka kohdunsuusta voisi päätellä jotain, jos ei synnyttäjän sanomiset ole mitään.

No höh, olipas tökerö ja ammattitaidoton kätilö. 😲

Vierailija kirjoitti:

Kiva, kaikki ensihoitajat miehiä. 🙈

Oisko tuon rapun oven voineet sulkea yksityisyyden vuoksi. Olin kerran gynellä missä, jalkopää suoraan oven edessä missä kulki hoitaja eestaas. Piti erikseen pyytää verhoa eteen, et juu.

Näitähän on paljon! Mullekin meinas käydä näin, eli käännytettiin kotiin ja synnytys etenikin nopeasti ponnistusvaiheeseen. Mies ajoi mut sairaalaan kesken ponnistusvaiheen. Ehdittiin sairaalaan just ennen vauvan ulostuloa, mutta olin kyllä aika shokissa, en ollut suunnitellut synnyttäväni luomuna ensisynnyttäjänä. Kinusin epiduraalia vielä, kun pää oli ulkona...  Ja mullekin sanottiin samaa, että ei se vielä synny ainakaan vuorokauteen. Olis pitänyt uskoa omia tuntemuksia eikä suostua lähtemään kotiin! Vaikka olis kai ne pakottanut lähtemään siltikin, vaikka olisin väittänyt vastaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ihan tällaista ollut. Mutta vedet oli jo menneet ja olin osastolla seurannassa. Illalla puhuin hoitajalle, että kun tuntuu niin kummalta, että oisko nää supistuksia. Ei ole, höpö höpö, huomenna käynnistetään. Pyysin ottamaan käyrää. Tuhahteli ja päätti sitten ottaa. Ei supistuksia. Käskettiin ottaa imovane, että hysteerinen ensisynnyttäjä saa nukuttua. En suostunut ottamaan, vaan jonkin ajan päästä soitin hoitajan uudelleen, että kun minusta jotenkin tuntuu silti kipeältä ja selkä on kipeä. Seuraavaksi käskettiin tiukkaan sävyyn ottaa unilääke ja tarjottiin panadolia. 

Ruinasin ja ruinasin, että jos kuitenkin kurkistaisit edes vähän sinne alapäähän. Huokaus ja sitten peiton reunaa ylös ja yllättyneet kulmakarvojen pompahdus. 7cm auki ja äkkilähtö synnytyssaliin. Lapsi syntyi tunnin päästä.

Jälkeen päin selvisi, että se supistustenseurantakone oli rikki ja ei mitannut mitään muuta kuin suoraa viivaa kaikilta. Kaikki toki meni hyvin, mutta olisi ollut ikävä synnyttää imovanepökkyrässä. 

Olen synnyttänyt useamman lapsen tämän jälkeen ja satun kuulumaan siihen vähemmistöön, joiden supistukset eivät tunnu mitenkään kauheana tuskana ja kipuna, vaan pelkkänä puristuksena ja paineena.

Alaselässä paineen tunne joka estää olemasta rennosti makuulla muttei satu? Minulla oli sama enkä tajunnnut supistuksiksi, kun luulin että ovat kivuliaat ja tuntuvat vatsassa!

Juuri sellainen. En pystynyt makoilemaan, vaan olin kontallaan ja heilutin peräpäätä. Huonekaveri sanoi, että sää kyllä synnytät, nää on supistuksia, soita hoitaja. Hoitaja sanoi, ettei ole. Enpä minä esikoista synnyttäessä tajunnut kunnolla, mitä ne on. Äitini ja siskoni olivat kertoneet, että synnytykset heillä oli kauheita, repi mahaa ja poltti ja tuntikausia oli tuskaa. Joten jos se huonekaveri ei olisi sanonut, että nuo on supistuksia, kun peräpää pystyssä kontillaan heijasin itseäni, olisin kiltisti ottanut imovanen ja synnyttänyt siinä imovanepökkyrässä. Minulla on muuten taaksepäin kallistunut kohtu voimakkaasti, joten olisko ehkä sen takia, että jokaisessa synnytyksessä avautumisvaihe tuntui selässä puristuksena ja paineena.

Vierailija kirjoitti:

Näitähän on paljon! Mullekin meinas käydä näin, eli käännytettiin kotiin ja synnytys etenikin nopeasti ponnistusvaiheeseen. Mies ajoi mut sairaalaan kesken ponnistusvaiheen. Ehdittiin sairaalaan just ennen vauvan ulostuloa, mutta olin kyllä aika shokissa, en ollut suunnitellut synnyttäväni luomuna ensisynnyttäjänä. Kinusin epiduraalia vielä, kun pää oli ulkona...  Ja mullekin sanottiin samaa, että ei se vielä synny ainakaan vuorokauteen. Olis pitänyt uskoa omia tuntemuksia eikä suostua lähtemään kotiin! Vaikka olis kai ne pakottanut lähtemään siltikin, vaikka olisin väittänyt vastaan...

Olisi haettu vartijat heittämään sinut ulos. Sairaalaan ei voi noin vain jäädä, jos haluaa, vaan vartijat poistavat. Jos potilas ei muuten lähde, niin poistetaan avekkiotteella.

Vierailija kirjoitti:

Minulle taas kävi niin ettei minun sanaani supistuksista uskottu kun niitä ei piirtynyt koneelle (siinä oli jotain vikaa), kun lopulta sain uskomaan vauvan pää näkyi jo eikä ehditty synnytyssaliin. Synnytin toki sairaalassa, mutta en  synnytykseen tarkoitetussa  tilassa enkä saanut kivunlievitystä. Sain sentään seuraavana päivänä anteeksipyynnön kun oltiin havaittu toimintahäiriö siinä supistuksia mittaavassa härvelissä.

Mulla kävi vähän samalla tavalla. Kone näytti vain hyvin, hyvin heikkoja supistuksia ja mun kanssa oli kätilöharjoittelija, joka uskoi enemmän laitetta kuin minua. Sisätutkimusta ei tehty. Harjoittelija sanoi lähtevänsä naapurihuoneeseen auttamaan, kun siellä on "ihan oikeasti synnytys käynnissä". Meni muutama minuuttia ja sanoin miehelleni, että painaa sitä hälytintä, koska lapsi tulee just nyt. Onneksi hälytykseen vastasi lääkäri, joka tajusi tilanteen saman tien, kun näki mut seisomassa jalat ristissä. Mut saatiin vielä vietyä ja nostettua sängylle. Saman tien sain luvan ponnistaa ja lapsi syntyi toisella ponnistuksella. Harjoittelija oli asentanut supistuksia mittaavan "vyön" väärin ja se selitti miksi supistukset olivat niin heikkoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitähän on paljon! Mullekin meinas käydä näin, eli käännytettiin kotiin ja synnytys etenikin nopeasti ponnistusvaiheeseen. Mies ajoi mut sairaalaan kesken ponnistusvaiheen. Ehdittiin sairaalaan just ennen vauvan ulostuloa, mutta olin kyllä aika shokissa, en ollut suunnitellut synnyttäväni luomuna ensisynnyttäjänä. Kinusin epiduraalia vielä, kun pää oli ulkona...  Ja mullekin sanottiin samaa, että ei se vielä synny ainakaan vuorokauteen. Olis pitänyt uskoa omia tuntemuksia eikä suostua lähtemään kotiin! Vaikka olis kai ne pakottanut lähtemään siltikin, vaikka olisin väittänyt vastaan...

Olisi haettu vartijat heittämään sinut ulos. Sairaalaan ei voi noin vain jäädä, jos haluaa, vaan vartijat poistavat. Jos potilas ei muuten lähde, niin poistetaan avekkiotteella.

Siitähän tulisikin hieno lööppi iltalehteen "vartijat poistivat synnyttävän Minnan, 33,  voimakeinoin sairaalasta, mursi polvilumpionsa ja poikavauva syntyi sairaalan pihaan  ".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ihan tällaista ollut. Mutta vedet oli jo menneet ja olin osastolla seurannassa. Illalla puhuin hoitajalle, että kun tuntuu niin kummalta, että oisko nää supistuksia. Ei ole, höpö höpö, huomenna käynnistetään. Pyysin ottamaan käyrää. Tuhahteli ja päätti sitten ottaa. Ei supistuksia. Käskettiin ottaa imovane, että hysteerinen ensisynnyttäjä saa nukuttua. En suostunut ottamaan, vaan jonkin ajan päästä soitin hoitajan uudelleen, että kun minusta jotenkin tuntuu silti kipeältä ja selkä on kipeä. Seuraavaksi käskettiin tiukkaan sävyyn ottaa unilääke ja tarjottiin panadolia. 

Ruinasin ja ruinasin, että jos kuitenkin kurkistaisit edes vähän sinne alapäähän. Huokaus ja sitten peiton reunaa ylös ja yllättyneet kulmakarvojen pompahdus. 7cm auki ja äkkilähtö synnytyssaliin. Lapsi syntyi tunnin päästä.

Jälkeen päin selvisi, että se supistustenseurantakone oli rikki ja ei mitannut mitään muuta kuin suoraa viivaa kaikilta. Kaikki toki meni hyvin, mutta olisi ollut ikävä synnyttää imovanepökkyrässä. 

Olen synnyttänyt useamman lapsen tämän jälkeen ja satun kuulumaan siihen vähemmistöön, joiden supistukset eivät tunnu mitenkään kauheana tuskana ja kipuna, vaan pelkkänä puristuksena ja paineena.

Tätähän mäkin just pelkään, kun kaikki sanoo että kyllä sen sit tietää kun sairaalaan pitää lähteä. Mutta jos supistukset eivät olekaan kauhean kivuliaita ja sitä vaan odottaa supistusten kovenemista kotona, koska eihän nämä pikku tuntemukset vielä voi supistuksia olla kun ”kyllähän sen tietää kun on aika lähteä”. Ja sitten onkin jo liian myöhäistä lähteä mihinkään. Ap

Niinpä. Jos minulta ei olisi vedet menneet, en tiedä, olisinko tajunnut lähteä sairaalaan ajoissa. Tai onneksi silloin asuimme sairaalan lähellä, joten olisin varmaan lähtenyt sairaalaan siinä vaiheessa, kun oli 9cm auki, koska silloin sattui muutaman minuutin pirusti ja sitten aloinkin jo ponnistamaan.

Seuraavien lasten aikana asuimme kauempana sairaalasta, mutta onneksi jo tiesin, millainen synnyttäjä nähtävästi olen. Seuraavat synnytykset kestivät 1.5-2.5 tuntia. Eli olin aika pikasynnyttäjä. Mutta olin jo kokeneempi ja tomerampi, joten kun jalkani sain sairaalan ovesta sisään, ilmoitin, että pois en lähde, ennen kuin lapsen kanssa. Vähän jouduin vääntämään siinä synnytyksessä, mikä kesti puolitoista tuntia. Ottivat toki sisään, mutta ilmoittivat, että isä voi lähteä kotiin nukkumaan, että synnyttäjä tutkitaan ja pannaan sitten osastolle nukkumaan, kun ei suostu pois lähtemään. Onneksi sillä kertaa se piirturi toimi ja todettiin, että synnytys on hyvää vauhtia käynnissä. Ehdittiin peräruiske antaa ja karvat ajella (siihen aikaan naisilla oli vielä alapääkarvat) ja saliin ja ponnistamaan.

Mutta suurin osa menee peruskaavan mukaan ja supistukset ovat kipeitä ja synnytykset kestävät muutaman tunnin. Meitä pikasynnyttäjiä, joilla ei kivut niin tunnu, on aika vähemmistö. 

Vierailija kirjoitti:

Serkkuni meinasi synnyttää  Hesen parkkipaikalle. Käännytettiin poisa sairaalasta ja miehellään oli nälkä, Hesen pihassa supistukset räjähtivät käsiin.  Kätilö oli kuulemma tuijottanut epäuskoisena, miten 20 min aiemmin pois lähetetyltä näkyi jo vauvan pää. Ei montaa ponnistusta tarvittu.

Tämä! Mä olen ns. syöksysynnyttäjä ja tuntuu, ettei mua olla kuultu millään kolmella synnytyskerralla. Ekassa kyllä, mutta seuraavissa...

" ei ole vielä synnytyskäynnistynyt, ihan on vaan harjoittelusupistuksia" 10 minuuttia myöhemmin olikin jo ponnistuksen tarve.

Mä en lähtenyt sairaalasta, vaan jäin odotushuoneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Luulen että  "lähellä piti"-tilanteita on paljonkin mutta niistä ei vain puhuta, pitäisi kyllä ! Sillä kätilöhän tuollaisessa tilanteessa tekee selkeän hoitovirheen.

Miten tuo kätilö teki hoitovirheen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitähän on paljon! Mullekin meinas käydä näin, eli käännytettiin kotiin ja synnytys etenikin nopeasti ponnistusvaiheeseen. Mies ajoi mut sairaalaan kesken ponnistusvaiheen. Ehdittiin sairaalaan just ennen vauvan ulostuloa, mutta olin kyllä aika shokissa, en ollut suunnitellut synnyttäväni luomuna ensisynnyttäjänä. Kinusin epiduraalia vielä, kun pää oli ulkona...  Ja mullekin sanottiin samaa, että ei se vielä synny ainakaan vuorokauteen. Olis pitänyt uskoa omia tuntemuksia eikä suostua lähtemään kotiin! Vaikka olis kai ne pakottanut lähtemään siltikin, vaikka olisin väittänyt vastaan...

Olisi haettu vartijat heittämään sinut ulos. Sairaalaan ei voi noin vain jäädä, jos haluaa, vaan vartijat poistavat. Jos potilas ei muuten lähde, niin poistetaan avekkiotteella.

Siitähän tulisikin hieno lööppi iltalehteen "vartijat poistivat synnyttävän Minnan, 33,  voimakeinoin sairaalasta, mursi polvilumpionsa ja poikavauva syntyi sairaalan pihaan  ".

Synnytyssairaaloita karsitaan eikä jäljelle oleviin pääse edes synnytyksen ollessa käynnissä. Mahtaa joku lasta suunnitteleva miettiä kaksi kertaa uskaltaako synnyttää parkkipaikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitähän on paljon! Mullekin meinas käydä näin, eli käännytettiin kotiin ja synnytys etenikin nopeasti ponnistusvaiheeseen. Mies ajoi mut sairaalaan kesken ponnistusvaiheen. Ehdittiin sairaalaan just ennen vauvan ulostuloa, mutta olin kyllä aika shokissa, en ollut suunnitellut synnyttäväni luomuna ensisynnyttäjänä. Kinusin epiduraalia vielä, kun pää oli ulkona...  Ja mullekin sanottiin samaa, että ei se vielä synny ainakaan vuorokauteen. Olis pitänyt uskoa omia tuntemuksia eikä suostua lähtemään kotiin! Vaikka olis kai ne pakottanut lähtemään siltikin, vaikka olisin väittänyt vastaan...

Olisi haettu vartijat heittämään sinut ulos. Sairaalaan ei voi noin vain jäädä, jos haluaa, vaan vartijat poistavat. Jos potilas ei muuten lähde, niin poistetaan avekkiotteella.

Jep :D Mulle kyllä luvattiin, että jos vielä synnytän, ei lähetetä kesken kotiin. Ois pitänyt pyytää se kirjallisena!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitähän on paljon! Mullekin meinas käydä näin, eli käännytettiin kotiin ja synnytys etenikin nopeasti ponnistusvaiheeseen. Mies ajoi mut sairaalaan kesken ponnistusvaiheen. Ehdittiin sairaalaan just ennen vauvan ulostuloa, mutta olin kyllä aika shokissa, en ollut suunnitellut synnyttäväni luomuna ensisynnyttäjänä. Kinusin epiduraalia vielä, kun pää oli ulkona...  Ja mullekin sanottiin samaa, että ei se vielä synny ainakaan vuorokauteen. Olis pitänyt uskoa omia tuntemuksia eikä suostua lähtemään kotiin! Vaikka olis kai ne pakottanut lähtemään siltikin, vaikka olisin väittänyt vastaan...

Olisi haettu vartijat heittämään sinut ulos. Sairaalaan ei voi noin vain jäädä, jos haluaa, vaan vartijat poistavat. Jos potilas ei muuten lähde, niin poistetaan avekkiotteella.

Siitähän tulisikin hieno lööppi iltalehteen "vartijat poistivat synnyttävän Minnan, 33,  voimakeinoin sairaalasta, mursi polvilumpionsa ja poikavauva syntyi sairaalan pihaan  ".

"Sairaalan johto tai vartiointifirma eivät kommentoi ".

Oijoi, miten komeita miehiä siinä instakuvassa! <3

N47 vantaalta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ihan tällaista ollut. Mutta vedet oli jo menneet ja olin osastolla seurannassa. Illalla puhuin hoitajalle, että kun tuntuu niin kummalta, että oisko nää supistuksia. Ei ole, höpö höpö, huomenna käynnistetään. Pyysin ottamaan käyrää. Tuhahteli ja päätti sitten ottaa. Ei supistuksia. Käskettiin ottaa imovane, että hysteerinen ensisynnyttäjä saa nukuttua. En suostunut ottamaan, vaan jonkin ajan päästä soitin hoitajan uudelleen, että kun minusta jotenkin tuntuu silti kipeältä ja selkä on kipeä. Seuraavaksi käskettiin tiukkaan sävyyn ottaa unilääke ja tarjottiin panadolia. 

Ruinasin ja ruinasin, että jos kuitenkin kurkistaisit edes vähän sinne alapäähän. Huokaus ja sitten peiton reunaa ylös ja yllättyneet kulmakarvojen pompahdus. 7cm auki ja äkkilähtö synnytyssaliin. Lapsi syntyi tunnin päästä.

Jälkeen päin selvisi, että se supistustenseurantakone oli rikki ja ei mitannut mitään muuta kuin suoraa viivaa kaikilta. Kaikki toki meni hyvin, mutta olisi ollut ikävä synnyttää imovanepökkyrässä. 

Olen synnyttänyt useamman lapsen tämän jälkeen ja satun kuulumaan siihen vähemmistöön, joiden supistukset eivät tunnu mitenkään kauheana tuskana ja kipuna, vaan pelkkänä puristuksena ja paineena.

Tätähän mäkin just pelkään, kun kaikki sanoo että kyllä sen sit tietää kun sairaalaan pitää lähteä. Mutta jos supistukset eivät olekaan kauhean kivuliaita ja sitä vaan odottaa supistusten kovenemista kotona, koska eihän nämä pikku tuntemukset vielä voi supistuksia olla kun ”kyllähän sen tietää kun on aika lähteä”. Ja sitten onkin jo liian myöhäistä lähteä mihinkään. Ap

Niinpä. Jos minulta ei olisi vedet menneet, en tiedä, olisinko tajunnut lähteä sairaalaan ajoissa. Tai onneksi silloin asuimme sairaalan lähellä, joten olisin varmaan lähtenyt sairaalaan siinä vaiheessa, kun oli 9cm auki, koska silloin sattui muutaman minuutin pirusti ja sitten aloinkin jo ponnistamaan.

Seuraavien lasten aikana asuimme kauempana sairaalasta, mutta onneksi jo tiesin, millainen synnyttäjä nähtävästi olen. Seuraavat synnytykset kestivät 1.5-2.5 tuntia. Eli olin aika pikasynnyttäjä. Mutta olin jo kokeneempi ja tomerampi, joten kun jalkani sain sairaalan ovesta sisään, ilmoitin, että pois en lähde, ennen kuin lapsen kanssa. Vähän jouduin vääntämään siinä synnytyksessä, mikä kesti puolitoista tuntia. Ottivat toki sisään, mutta ilmoittivat, että isä voi lähteä kotiin nukkumaan, että synnyttäjä tutkitaan ja pannaan sitten osastolle nukkumaan, kun ei suostu pois lähtemään. Onneksi sillä kertaa se piirturi toimi ja todettiin, että synnytys on hyvää vauhtia käynnissä. Ehdittiin peräruiske antaa ja karvat ajella (siihen aikaan naisilla oli vielä alapääkarvat) ja saliin ja ponnistamaan.

Mutta suurin osa menee peruskaavan mukaan ja supistukset ovat kipeitä ja synnytykset kestävät muutaman tunnin. Meitä pikasynnyttäjiä, joilla ei kivut niin tunnu, on aika vähemmistö. 

Eikö nykyäänkin monilla synnyttäjillä oo alapääkarvat tallella synnytyksessä? Eikä niitä vissiin nykyään ajellakaan pois sairaalassa. 🤔

:O Kuulostaa kamalalta. Itse olen synnyttänyt 18 ja 13 vuotta sitten, ja onneksi ei käännytetty kotiin kummallakaan kerralla. Esikoisen kohdalla lähdettiin ajamaan sairaalaan, kun supistukset oli neuvotun mukaiset 5 min välein tulevat. Tunnin ajomatka. No ei ollut kanavat vielä auki, mutta sinne jäin ja olinkin 22 tuntia aivan hemmetin kipeä, säännölliset ja koko ajan voimistuvat supistukset. Lopulta pyysin epiduraalin, mutta se veikin pois ponnistamisen tarpeen. Kun olin tarpeeksi auki, ponnistelin ilman supistusia 45 min kunnes vauva syntyi. Koko ajan olin aivan kivusta sekaisin ja en tajunnut mistään mitään. Vaikka ajattelin, että kyllä luonto hoitaa ja nainen osaa kyllä synnyttää. Syntyihän se juu, mutta jos olisin ollut vain luonnon armoilla, olisin varmaan kuollut. Mutta ei mua pois laitettu, vaikka en auki ollut yhtään kun sairaalaan päästiin.

Tokan kerran "selvisin" 14 tunnissa, mutta yliaikainen raskaus ja harjoitussuppareita kuvittelin oikeiksi. Silloinkaan ei lähetetty kotiin, kun itkin, että oon väsynyt, en ole nukkunut paljon yhtään. Olin siis noin vuorokauden ylimääräistä sairaalassa, kunnes sit ihan oikeasti alkoi tapahtumaan. Kipeä olin silloinkin, mutta tiesinpähän, mitä tuleman pitää. Epiduraalin pyysin silloinkin, vähän aiemmin kuin esikoisen kohdalla. Ja taas ponnistelin ilman supistuksia, mutta "vain" 25 min siitä kun sain luvan ponnistaa oli vauva pihalla..

Minä taas sain jäädä sairaalaan. Olin siellä kolme päivää ennen kuin lapsi syntyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ihan tällaista ollut. Mutta vedet oli jo menneet ja olin osastolla seurannassa. Illalla puhuin hoitajalle, että kun tuntuu niin kummalta, että oisko nää supistuksia. Ei ole, höpö höpö, huomenna käynnistetään. Pyysin ottamaan käyrää. Tuhahteli ja päätti sitten ottaa. Ei supistuksia. Käskettiin ottaa imovane, että hysteerinen ensisynnyttäjä saa nukuttua. En suostunut ottamaan, vaan jonkin ajan päästä soitin hoitajan uudelleen, että kun minusta jotenkin tuntuu silti kipeältä ja selkä on kipeä. Seuraavaksi käskettiin tiukkaan sävyyn ottaa unilääke ja tarjottiin panadolia. 

Ruinasin ja ruinasin, että jos kuitenkin kurkistaisit edes vähän sinne alapäähän. Huokaus ja sitten peiton reunaa ylös ja yllättyneet kulmakarvojen pompahdus. 7cm auki ja äkkilähtö synnytyssaliin. Lapsi syntyi tunnin päästä.

Jälkeen päin selvisi, että se supistustenseurantakone oli rikki ja ei mitannut mitään muuta kuin suoraa viivaa kaikilta. Kaikki toki meni hyvin, mutta olisi ollut ikävä synnyttää imovanepökkyrässä. 

Olen synnyttänyt useamman lapsen tämän jälkeen ja satun kuulumaan siihen vähemmistöön, joiden supistukset eivät tunnu mitenkään kauheana tuskana ja kipuna, vaan pelkkänä puristuksena ja paineena.

Alaselässä paineen tunne joka estää olemasta rennosti makuulla muttei satu? Minulla oli sama enkä tajunnnut supistuksiksi, kun luulin että ovat kivuliaat ja tuntuvat vatsassa!

Kysyn uteliaisuudesta, että onko teillä ollenkaan kuukautiskipujakaan?

Vierailija kirjoitti:

Minulle taas kävi niin ettei minun sanaani supistuksista uskottu kun niitä ei piirtynyt koneelle (siinä oli jotain vikaa), kun lopulta sain uskomaan vauvan pää näkyi jo eikä ehditty synnytyssaliin. Synnytin toki sairaalassa, mutta en  synnytykseen tarkoitetussa  tilassa enkä saanut kivunlievitystä. Sain sentään seuraavana päivänä anteeksipyynnön kun oltiin havaittu toimintahäiriö siinä supistuksia mittaavassa härvelissä.

Tuo on ollut varmasti kamala tilanne.  Kärsit kovista kivuista, eikä uskota vielä uskota. Apua.