Nainen synnytti kotinsa eteiseen. Supistukset muuttuivat hetkessä lamaannuttaviksi. Sairaalasta oli käännytetty kotiin odottamaan synnytyksen käynnistymistä.

Serkkuni meinasi synnyttää  Hesen parkkipaikalle. Käännytettiin poisa sairaalasta ja miehellään oli nälkä, Hesen pihassa supistukset räjähtivät käsiin.  Kätilö oli kuulemma tuijottanut epäuskoisena, miten 20 min aiemmin pois lähetetyltä näkyi jo vauvan pää. Ei montaa ponnistusta tarvittu.

Mullakin kesti eka synnytys lapsivesien menosta n. 13h. Onneksi lähdin sairaalaan saman tien lapsiveden menon jälkeen ja sain myös jäädä sinne odottelemaan synnytyksen käynnistymistä rauhassa. Sain kokeilla kaikki kivunlievitysmahdollisuudet aina tunnin ammeessa köllöttelystä alkaen.

Mulle olis voinu käydä samalla tavalla kuin tapauksen äidille jos olisin jäänyt kotiin odottamaan supistusten alkamista. Hui!

Tää on muuten hullua, vaikkakin ihan totta. Mun tytär käännytettiin ensisynnyttäjänä kans kotiin odottamaan. Synnytti seuraavana päivänä. Onneksi kuitenkin sairaalassa. Sairaalassaolosta maksettiin ihan hotellin hintaa päivien mukaan. Saivat parkkisakotkin, kun sähläsivät jännityksestä. Miksi synnyttävää äitiä pitää stressata kauheella edestakasella ramppaamisella? Enkä edes tajunnut pelätä kotisynnytystä ennen kuin luin tämän aloituksen. Olen kuitenkin sokeasti luottanut sairaaloiden henkilökuntaan. 

Luulen että  "lähellä piti"-tilanteita on paljonkin mutta niistä ei vain puhuta, pitäisi kyllä ! Sillä kätilöhän tuollaisessa tilanteessa tekee selkeän hoitovirheen.

Vierailija kirjoitti:

Mullakin kesti eka synnytys lapsivesien menosta n. 13h. Onneksi lähdin sairaalaan saman tien lapsiveden menon jälkeen ja sain myös jäädä sinne odottelemaan synnytyksen käynnistymistä rauhassa. Sain kokeilla kaikki kivunlievitysmahdollisuudet aina tunnin ammeessa köllöttelystä alkaen.

Mulle olis voinu käydä samalla tavalla kuin tapauksen äidille jos olisin jäänyt kotiin odottamaan supistusten alkamista. Hui!

Mullepa olis käynytkin kivasti, jos olisin jäänyt kotiin supistuksia odottelemaan. Niitä ei tullut koskaan. Käynnistettiin synnytys.

Minulle taas kävi niin ettei minun sanaani supistuksista uskottu kun niitä ei piirtynyt koneelle (siinä oli jotain vikaa), kun lopulta sain uskomaan vauvan pää näkyi jo eikä ehditty synnytyssaliin. Synnytin toki sairaalassa, mutta en  synnytykseen tarkoitetussa  tilassa enkä saanut kivunlievitystä. Sain sentään seuraavana päivänä anteeksipyynnön kun oltiin havaittu toimintahäiriö siinä supistuksia mittaavassa härvelissä.

Eteinen on aika likainen paikka synnyttää.

Vierailija kirjoitti:

Eteinen on aika likainen paikka synnyttää.

No eiköhän siihen ole kuitenkin joku pyyhe/viltti tajuttu alle ensin laittaa.

Näitä on nykyisin entistä enemmän, harva vain tuo juttua julkisuuteen. Eka lapsi tuli vauhdilla, osasin toisen kanssa odottaa samaa. Sairaalassa minua ei uskottu, äitipolin kätilö totesi, että synnytys ei ole edes käynnissä vielä, vaikka lapsivesi meni, joten kotiin siitä. Kävelin sitten miehen kanssa autolle 300 m ja lähdettiin kohti kotia , mutta pyysin miestä pysähtymään noin 500 m päässä olleelle huoltoasemalle. Siinä se tyttö sitten syntyi, alle puolen tunnin kuluttua siitä, kun meidät oli käännytetty kotiin, koska synnytys ei ollut edes alkanut. Ambulanssi ei ehtinyt paikalle, sitä olisi pitänyt jäädä odottamaan (oli tulossa noin tunnin kuluttua, koska ei kiireellinen tapaus,vauvahan syntyi jo), mutta mies ajoi sairaalaan ja minä kannoin vauvan sinne kätilön nähtäväksi.

Minulla ei ihan tällaista ollut. Mutta vedet oli jo menneet ja olin osastolla seurannassa. Illalla puhuin hoitajalle, että kun tuntuu niin kummalta, että oisko nää supistuksia. Ei ole, höpö höpö, huomenna käynnistetään. Pyysin ottamaan käyrää. Tuhahteli ja päätti sitten ottaa. Ei supistuksia. Käskettiin ottaa imovane, että hysteerinen ensisynnyttäjä saa nukuttua. En suostunut ottamaan, vaan jonkin ajan päästä soitin hoitajan uudelleen, että kun minusta jotenkin tuntuu silti kipeältä ja selkä on kipeä. Seuraavaksi käskettiin tiukkaan sävyyn ottaa unilääke ja tarjottiin panadolia. 

Ruinasin ja ruinasin, että jos kuitenkin kurkistaisit edes vähän sinne alapäähän. Huokaus ja sitten peiton reunaa ylös ja yllättyneet kulmakarvojen pompahdus. 7cm auki ja äkkilähtö synnytyssaliin. Lapsi syntyi tunnin päästä.

Jälkeen päin selvisi, että se supistustenseurantakone oli rikki ja ei mitannut mitään muuta kuin suoraa viivaa kaikilta. Kaikki toki meni hyvin, mutta olisi ollut ikävä synnyttää imovanepökkyrässä. 

Olen synnyttänyt useamman lapsen tämän jälkeen ja satun kuulumaan siihen vähemmistöön, joiden supistukset eivät tunnu mitenkään kauheana tuskana ja kipuna, vaan pelkkänä puristuksena ja paineena.

Kiva, kaikki ensihoitajat miehiä. 🙈

Vierailija kirjoitti:

Näitä on nykyisin entistä enemmän, harva vain tuo juttua julkisuuteen. Eka lapsi tuli vauhdilla, osasin toisen kanssa odottaa samaa. Sairaalassa minua ei uskottu, äitipolin kätilö totesi, että synnytys ei ole edes käynnissä vielä, vaikka lapsivesi meni, joten kotiin siitä. Kävelin sitten miehen kanssa autolle 300 m ja lähdettiin kohti kotia , mutta pyysin miestä pysähtymään noin 500 m päässä olleelle huoltoasemalle. Siinä se tyttö sitten syntyi, alle puolen tunnin kuluttua siitä, kun meidät oli käännytetty kotiin, koska synnytys ei ollut edes alkanut. Ambulanssi ei ehtinyt paikalle, sitä olisi pitänyt jäädä odottamaan (oli tulossa noin tunnin kuluttua, koska ei kiireellinen tapaus,vauvahan syntyi jo), mutta mies ajoi sairaalaan ja minä kannoin vauvan sinne kätilön nähtäväksi.

Oli kätilön ilme varmaan näkemisen arvoinen. 🤣

Äitini oli viety saliin tupakka, ei kuitenkaan palava huulessa ja kiroillen että mähän per""e sanoin :D Oli ollut sytyttämässä tupakkaa kotipihassa kun oli iskenyt niin pahat supparit että isä oli lähes kantanut autoon ja ajanut noin 2km sairaalaan. Äitiparka ei kivultaan tajunnut, että puristi yhä savuketta suussa. Oli ehtinyt olla kotona ehkä 10 min vaikka kätilö oli väittänyt, etten välttämättä synny edes saman vuorokauden puolella.

Ja muistetaanpa että tämä oli 70lukua, valistus raskauden aikaisen  tupakoinnin vaaroista oli vielä kaukana tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ihan tällaista ollut. Mutta vedet oli jo menneet ja olin osastolla seurannassa. Illalla puhuin hoitajalle, että kun tuntuu niin kummalta, että oisko nää supistuksia. Ei ole, höpö höpö, huomenna käynnistetään. Pyysin ottamaan käyrää. Tuhahteli ja päätti sitten ottaa. Ei supistuksia. Käskettiin ottaa imovane, että hysteerinen ensisynnyttäjä saa nukuttua. En suostunut ottamaan, vaan jonkin ajan päästä soitin hoitajan uudelleen, että kun minusta jotenkin tuntuu silti kipeältä ja selkä on kipeä. Seuraavaksi käskettiin tiukkaan sävyyn ottaa unilääke ja tarjottiin panadolia. 

Ruinasin ja ruinasin, että jos kuitenkin kurkistaisit edes vähän sinne alapäähän. Huokaus ja sitten peiton reunaa ylös ja yllättyneet kulmakarvojen pompahdus. 7cm auki ja äkkilähtö synnytyssaliin. Lapsi syntyi tunnin päästä.

Jälkeen päin selvisi, että se supistustenseurantakone oli rikki ja ei mitannut mitään muuta kuin suoraa viivaa kaikilta. Kaikki toki meni hyvin, mutta olisi ollut ikävä synnyttää imovanepökkyrässä. 

Olen synnyttänyt useamman lapsen tämän jälkeen ja satun kuulumaan siihen vähemmistöön, joiden supistukset eivät tunnu mitenkään kauheana tuskana ja kipuna, vaan pelkkänä puristuksena ja paineena.

Alaselässä paineen tunne joka estää olemasta rennosti makuulla muttei satu? Minulla oli sama enkä tajunnnut supistuksiksi, kun luulin että ovat kivuliaat ja tuntuvat vatsassa!

Onneksi en ollut yksin kotona kun esikoisen synnytys käynnistyi. Aivan salamana lamauttavan kipeät supistukset 0-3min välein. Mies tilasi taksin ja talutti mut synnärille, itse en tajunnut tuossa tilassa enää mistään mitään, enkä juuri mitään edes muista tapahtuneesta. Yksin ollessa olisi esikoinen syntynyt varmaan kotiin. Ensisupistuksesta alle 2h syntymään. Edeltävänä päivänä olin käynyt kasvukontrollissa, ei aavistustakaan, että kohta syntyisi.

Seuraava synnytys olikin vähän maltillisempi, kaikkiaan 6h :D.

Aina ei mene niin kuin luulisi. Ensimmäinen tuli muutama tunti supistusten alettua ja synnytys kesti pari tuntia. Toisessa meni vuorokausi supistuksista ja synnytyksen kesti 8 tuntia. Olisi voinut luulla toisin päin.

Synnytys voi tosiaan edetä yhtäkkiä nopeasti. Omassa tapauksessa oli lääkjeilläkin asiaa: synnytys käynnistyi illalla, käytiin sairaalassa mutta käännyttivät kotiin. Olin niin kipeä etten saanut nukuttua, ja aamulla uusi yritys. Nyt saatiin jäädä. Ilokaasua sain mutta se sai oksentamaan, ammeeseen en päässyt ja lääkkeitä en saanut kun pelkäsivät että synnytys pysähtyy. Iltaan asti kärvistelin, synnytys eteni hitaasti kun en pystynyt rentoutumaan. Lopulta noin 1,5 vrk valvottuani sain epiduraalin ja oksitosiinin kun olin sen vaaditut pari cm auki. Tuntui autuaalta, pystyin rentoutumaan ja lepäämään. Tunnin päästä tuli kätilö kyselemään, kerroin että ponnistuttaa. Epäileväinen katsoi, mutta sitten tulikin kiire kun olin auki ja lapsi tulossa. Puolen tunnin päästä syntyi. Ymmärrän miksi en saanut puhdistusta, mutta kieltämättä mietin kuinka paljon nopeammin olisi mennyt jos olisin saanut sen jo aiemmin.

Yksi tuttu koki syöksysynnytyksen, oli aika traumaattinen kokemus. Itse en traumoja saanut vaikka meni pitkäksi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ihan tällaista ollut. Mutta vedet oli jo menneet ja olin osastolla seurannassa. Illalla puhuin hoitajalle, että kun tuntuu niin kummalta, että oisko nää supistuksia. Ei ole, höpö höpö, huomenna käynnistetään. Pyysin ottamaan käyrää. Tuhahteli ja päätti sitten ottaa. Ei supistuksia. Käskettiin ottaa imovane, että hysteerinen ensisynnyttäjä saa nukuttua. En suostunut ottamaan, vaan jonkin ajan päästä soitin hoitajan uudelleen, että kun minusta jotenkin tuntuu silti kipeältä ja selkä on kipeä. Seuraavaksi käskettiin tiukkaan sävyyn ottaa unilääke ja tarjottiin panadolia. 

Ruinasin ja ruinasin, että jos kuitenkin kurkistaisit edes vähän sinne alapäähän. Huokaus ja sitten peiton reunaa ylös ja yllättyneet kulmakarvojen pompahdus. 7cm auki ja äkkilähtö synnytyssaliin. Lapsi syntyi tunnin päästä.

Jälkeen päin selvisi, että se supistustenseurantakone oli rikki ja ei mitannut mitään muuta kuin suoraa viivaa kaikilta. Kaikki toki meni hyvin, mutta olisi ollut ikävä synnyttää imovanepökkyrässä. 

Olen synnyttänyt useamman lapsen tämän jälkeen ja satun kuulumaan siihen vähemmistöön, joiden supistukset eivät tunnu mitenkään kauheana tuskana ja kipuna, vaan pelkkänä puristuksena ja paineena.

Tätähän mäkin just pelkään, kun kaikki sanoo että kyllä sen sit tietää kun sairaalaan pitää lähteä. Mutta jos supistukset eivät olekaan kauhean kivuliaita ja sitä vaan odottaa supistusten kovenemista kotona, koska eihän nämä pikku tuntemukset vielä voi supistuksia olla kun ”kyllähän sen tietää kun on aika lähteä”. Ja sitten onkin jo liian myöhäistä lähteä mihinkään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä on nykyisin entistä enemmän, harva vain tuo juttua julkisuuteen. Eka lapsi tuli vauhdilla, osasin toisen kanssa odottaa samaa. Sairaalassa minua ei uskottu, äitipolin kätilö totesi, että synnytys ei ole edes käynnissä vielä, vaikka lapsivesi meni, joten kotiin siitä. Kävelin sitten miehen kanssa autolle 300 m ja lähdettiin kohti kotia , mutta pyysin miestä pysähtymään noin 500 m päässä olleelle huoltoasemalle. Siinä se tyttö sitten syntyi, alle puolen tunnin kuluttua siitä, kun meidät oli käännytetty kotiin, koska synnytys ei ollut edes alkanut. Ambulanssi ei ehtinyt paikalle, sitä olisi pitänyt jäädä odottamaan (oli tulossa noin tunnin kuluttua, koska ei kiireellinen tapaus,vauvahan syntyi jo), mutta mies ajoi sairaalaan ja minä kannoin vauvan sinne kätilön nähtäväksi.

Oli kätilön ilme varmaan näkemisen arvoinen. 🤣

Kätilö oli lähinnä vihainen. Kuulemma olisi pitänyt kertoa, että synnytys on lähellä, hän ei ole ajatustenlukija. MInä luulin, että vaikka kohdunsuusta voisi päätellä jotain, jos ei synnyttäjän sanomiset ole mitään.

Minua ei sairaalassa uskottu kun soittelin sinne vuorokauden aikana kolme kertaa, että synnytys on alkamassa. Laskettuun aikaan oli 2 viikkoa. Vasta kun en pystynyt enää itse puhumaan edes puhelimessa, miehelleni sanottiin että voimme mennä sairaalaan. Silloin pyydettiin että eikö synnyttäjä itse voisi tulla puhelimeen. Olin jo 9 senttiä auki kun päästiin vihdoin perille.