Lue keskustelun säännöt.
Seinänaapurissa asuvan lapsiperheen meteli
17.06.2019 |
En kestä tätä enää. Joka päivä naapurista kuuluu lasten kiljuntaa, riehumista ja kaikkea muuta mölinää. Onneksi he sentään liikkuvat päivisin paljon, mutta esimerkiksi sadepäivisin kuuluu lasten älämölöä. Käy niin hermoon
Voinko valittaa tästä isännöitsijälle vai mitä minun pitäisi tehdä?
Kommentit (123)
Kestän vielä joten kuten rääkyvät pennut seinänaapurissa, mutta karjuvat vanhemmat on jo liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarviikin ottaa lastensuojeluun yhteyttä mitä en ole ajatellut edes.
Ehkä se vähän herättelee noita, koska ei taida olla muutenkaan kaikki inkkarit perheen kanootissa.
Akkakin on jo niin paskaa roolimallia näillä näytöillä. Työnkuva taitaa olla auringonotto vaikka kovasti on niin kotiäitiä olevinaan. Kasvatus jää toissijaiseksi UV-säteilyn oton ohella, kun ukko painaa niskalimassa hommia päivät pitkät.
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas seinänaapurina oleva pariskunta riitelee erittäin kovaäänisesti. Tai oikeastaan se akka siellä huutaa, kiroilee ja ripittää miestään. Tuntuu myös viskelevän tavaroita. Usein riita alkaa muhimaan alkuillasta ja pahimmillaan puolen yön aikoihin. Monesti olen herännyt siihen huudon määrään. Raivostuttavaa!!
tuosta voi tehdä valituksen, toisin kuin lapsiperheen melusta
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas seinänaapurina oleva pariskunta riitelee erittäin kovaäänisesti. Tai oikeastaan se akka siellä huutaa, kiroilee ja ripittää miestään. Tuntuu myös viskelevän tavaroita. Usein riita alkaa muhimaan alkuillasta ja pahimmillaan puolen yön aikoihin. Monesti olen herännyt siihen huudon määrään. Raivostuttavaa!!
Sitten vaan soittoa poliisille ja seuraavana päivänä ilmoitus isännöitsijälle. Saavat häädön aika nopeasti.
Muistuu tuosta vanhempien ärjymisestä mieleen yksi Viljamin iskä-ihminen Oulun Meri-Toppilasta. En tänä päivänä tuntisi näöltä, mutta äänen kyllä.
Se ainainen Vaahteramäen Eemeli- sarjan henkisen, 'nielurisat näkyy'- kiljaisun 'VILJAMIIIIIIII', joka kiekui ja kaikui siinä Saton pihan betonisessa kaikukammiossa. Se, mikä on metsän vieressä koulun puolella lähiötä, siitä katua alempana rantaan päin mennessä.
Muistan kun muutettiin pois, ja kaveri auttoi. On päiväkodissa itse töissä ja ikkunoita pestessämme kauhisteli järkytyksissä silmät pyöreänä sitä hirveää rääkymisen mellakkaa siinä betonitalojen ympäröimällä sisäpihalla.
Oli kuin hlvettiä. Kaikki kesät niin hirveä elämä keväästä syksyyn, ettei mitään rajaa. Ei siinä ikkunoita kyllä auki pidetty, oli keli mikä keli kesällä. Yöt mellasti aikuiset, toisen puolen vuorokautta aikaisesta aamusta myöhään jälkikasvu, poliisia vähän väliin ja sitten tuli se mamujengitappelu, poliisiautoja kummallakin kadulla eri puolin korttelia, ja minulle riitti. Oli riittänyt jo ampumisetkin. Kummasti mistään koskaan mediassa sanaakaan. Beiget talojen seinät. Näyttää päältä nätille. Moni kakku päältä kaunis ...
Aamusta se kirkuva lapsilauma joka ei osannut kuin pihassa kirkua sekä isommat käydä pienempiä sisaruksia tai muutoin oikeasti pahoinpitelemällä pahoinpitelemässä niin, että oksetti nähdä. Potkimiset, hakkaamiset, pienempien 'heittely' maahan, kaatelu tahallaan, päälle hyppääminen täysillä.
Eri mamutyyppejä olevat esiteini-ja teini-ikäiset tytöt tappelivat tapana keskenään niin, koko katu kuuli. Viddu ja hoora vain kaikui. Samat nuoret neidit tiputtelivat kaikki roskat taakseen katsomatta käsistään.
Roskiskatoksessa pidettiin roskasäiliöiden katot auki, koska kukaan ei muuten laittanut roskapusseja sisään vaan ne heitettiin ovelta pitkin lattioita. Osa ei näet "voi koskea" kansiin. Se taas tulee talolle kalliiksi, koska jätehuolto veloittaaihan sikana, joten roskisten kannet selko selällään yötä päivää. Kuvitelkaa sitä ötököiden määrää seudulla, kun ko taloyhtiö vielä ns merenranta seudulla ja pitkän talon pitkä seinä itikkavitikkoa vasten.
Kyllä siellä sekopäitä piisasi mutta koko piha olisi tarvinnut jonkin lasu-kommandoyksikön ja armeijan niiden turvaksi. Hirveä ongelmakasa. Slummi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas seinänaapurina oleva pariskunta riitelee erittäin kovaäänisesti. Tai oikeastaan se akka siellä huutaa, kiroilee ja ripittää miestään. Tuntuu myös viskelevän tavaroita. Usein riita alkaa muhimaan alkuillasta ja pahimmillaan puolen yön aikoihin. Monesti olen herännyt siihen huudon määrään. Raivostuttavaa!!
tuosta voi tehdä valituksen, toisin kuin lapsiperheen melusta
Totta kai lapsiperheen melusta voi tehdä ihan samalla tavalla valituksen kuin muustakin häiriköinnistä.
Jollakulla otti nilkkaan kun otettiin ouheeksi sana naikkonen.
Naikkonen tarkoittaa tietyntyyppistä naisihmistä. Kyllä sen päältä ja elämisestä näkee, kuka on niitä. Etenkin kun miettii, millaista elämää jo itse lapsiperheen emännän tulisi elää, kun ei olla enää nuoria sinkkuja. Jos elääkin siinä elämäntilanteessa tiettyyn tyyliin, niin kyllä siinä on ihan ilmielävä naikkonen eikä se asia siitä muuksi muutu puolustelemalla. Toki naimaton sinkku nuori nainenkin voi sitä olla. Sen näkee päältä. Käytös, asenne, esiintyminen, elämänvalinnat.
Jollei tahdo olla naikkonen, sen eteen on toki tehtävissä jotain niin ettei ole. Turha siitä muille kiukutella, jos nilkkaan osuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa lapsuudessa ei todellakaan kiljuttu ja juostu sisällä, ei meillä eikä kaverilla, ei kerrostalossa eikä omakotitalossa. Lapsellekin voi opettaa muiden huomiointia, niin naapurien kuin oman perheenkin.
Luojan kiitos, eläminen saa kuulua. Muistan, kun tuttu sai naapurilta viestin, että voisivatko lapset olla leikkimättä pallolla ennen kello 10, koska he opiskelijoina tarvitsevat unta. Meidän mini on juuri niin hyväkäytöksinen, kun uhmaikäinen vajaa 2 vuotias voi vaan olla. Rappukäytävässä jos pyytää pienentämään ääntään intoutuu kiljumaan kahta kauheammin, koska kaiku vain on niin kivaa. Sentään nyt on jo oppinut, ettei naapureiden postiluukkuihin mennä käsiä tunkemaan. Kotoa uloslähteminen on helvettiä, mutta sinne palaaminen vielä hirvempää. Patterit ovat myös vihdoin menettäneet merkityksensä sen jälkeen kun niitä hakattiin kaikilla mahdollisilla leluilla, koska vanhempien reaktio oli vain niin kivaa ja niistä lähti kiva ääni. Hyppimistä ja juoksemista kovasti harjoitellaan. Vielä ei nouse ponnistaessa kuin toinen jalka ja onneksi kymmenen kilon puntista ei nyt niin kamalasti kävellessä ääntä kuulu. Kylppäri on meidän kompastuskivi, mutta joskus se lapsikin on ymmärrettävästi pestävä. Siellä vain kaikuu erikivasti. Kaikki ruoka maistuu yhtä pahalle, herääminen on perseestä, leluistakin lähtee kiva ääni, kun niitä paiskoo menemään. Olemme päivisin töissä ja taapero hoidossa. Siitähän se riemu ratkeaakin, kun loppuilta kiukutellaan eroahdistusta. Mutta hei, öisin meillä nukutaan 12 tuntia, joten ei meillä kotona montaa tuntia arkena olla hereillä meluamassa ;) Ilmeisesti meillä on käynyt tuuri, kun koko talo on täynnä vanhuksia, jotka jaksavat ihastella miten kivaa, että heillä on vihdoinkin talossa elämää ja juoksevat ovia avaamaan sisältä... varmaan joukkoon mahtuu muutama ei niin ihastunut, mutta toistaiseksi kukaan ei ole tullut keskustelemaan. Se minkä olen huomannut on, että koiran kouluttaminen talon tavoille on huomattavasti helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas seinänaapurina oleva pariskunta riitelee erittäin kovaäänisesti. Tai oikeastaan se akka siellä huutaa, kiroilee ja ripittää miestään. Tuntuu myös viskelevän tavaroita. Usein riita alkaa muhimaan alkuillasta ja pahimmillaan puolen yön aikoihin. Monesti olen herännyt siihen huudon määrään. Raivostuttavaa!!
tuosta voi tehdä valituksen, toisin kuin lapsiperheen melusta
Totta kai lapsiperheen melusta voi tehdä ihan samalla tavalla valituksen kuin muustakin häiriköinnistä.
toki voi, mutta se katsotaan lähes aina “tavallisen elämän ääniksi” joista ei saa varoitusta.
Vierailija kirjoitti:
Omassa lapsuudessa ei todellakaan kiljuttu ja juostu sisällä, ei meillä eikä kaverilla, ei kerrostalossa eikä omakotitalossa. Lapsellekin voi opettaa muiden huomiointia, niin naapurien kuin oman perheenkin.
Juuri näin, kyllä lasten metelöinnilläkin pitää olla joku raja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seinät on rakennettu sitä varten että äänien kuuluu pysähtyä niihin seiniin, ellei näin ole sinun EI tarvitse maksaa sellaisesta asumisesta yhtään mitään. Sano että viet laskun asumisesta sille naapurille niin kauan kuin sieltä kuuluu heidän elämä päivät. Ja on ihan sama oletko töissä tai muuta, se ei kuulu heille ollenkaan. Sano isännöitsijälle nämä asiat.
Jotain rajaa tuohon uhoamiseen. Haluaisinpa nähdä, kun joku tulisi ovelle esittelemään jotain kyhäämäänsä laskua omista asumismenoistaan. :D Voisin kyhäillä hänelle vaikka laskun vapaamatkustamisesta, kun kasvatan uusia veronmaksajia tähän maailmaan.
Normaali ihminen hakeutuu pois kerrostalosta siinä iässä, kun alkaa kaivata rauhaa enemmän kuin kaupungin "elämää". Suosittelen muillekin.
Tämä on mielenkiintoinen ketju. Me ollaan juuri nuo naapurit helvetistä, näin meille on kerrottu ja tämän olen myös ihan itse päätellyt. Kaksi poikaa, leikki-ikäinen ja taapero, joiden elämäntehtävä tuntuu olevan kiljua, tapella, heitellä leluja, surruttaa autoa patterin päällä ja juosta pitkin asuntoa. Itse olen rauhallinen, enkä kestä meteliä ja JOKA IKINEN PÄIVÄ kerron heille ja monta kertaa, ettei melskaaminen ole sallittua kerrostalossa, koska naapurit haluavat nukkua/olla rauhassa. Isompi tämän jo tajuaa ja muistaa, hetken. Sitten on taas ralli päällä. Yritän myös ohjata heitä rauhallisempiin leikkeihin, legoilla rakenteluun tai kirjojen selailuun, mutta laihoin tuloksin. Jotta koko talo ei heräisi heidän kanssaan yhtä aikaa joka jumalan aamu kello 6, he saavat katsoa klo 7 asti telkkaria. Shoot me.
Ja kyllä, arkisin ovat sentään päivähoidossa ja vapaapäivisin pyrimme olemaan mahdollisimman paljon ulkona ihan kaikkien mielenrauhan tähden. Päivähoidon ja neuvolan näkökulmasta normaaleita lapsia. Ilmeisesti olen sitten vaan onneton kasvattaja, mutta meitä vihaaville naapureille tiedoksi: yritän kyllä, enkä suinkaan kiusallani teitä häiritse. Antaisin itsekin aika paljon edes yhdestä rauhallisesta hetkestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen ketju. Me ollaan juuri nuo naapurit helvetistä, näin meille on kerrottu ja tämän olen myös ihan itse päätellyt. Kaksi poikaa, leikki-ikäinen ja taapero, joiden elämäntehtävä tuntuu olevan kiljua, tapella, heitellä leluja, surruttaa autoa patterin päällä ja juosta pitkin asuntoa. Itse olen rauhallinen, enkä kestä meteliä ja JOKA IKINEN PÄIVÄ kerron heille ja monta kertaa, ettei melskaaminen ole sallittua kerrostalossa, koska naapurit haluavat nukkua/olla rauhassa. Isompi tämän jo tajuaa ja muistaa, hetken. Sitten on taas ralli päällä. Yritän myös ohjata heitä rauhallisempiin leikkeihin, legoilla rakenteluun tai kirjojen selailuun, mutta laihoin tuloksin. Jotta koko talo ei heräisi heidän kanssaan yhtä aikaa joka jumalan aamu kello 6, he saavat katsoa klo 7 asti telkkaria. Shoot me.
Ja kyllä, arkisin ovat sentään päivähoidossa ja vapaapäivisin pyrimme olemaan mahdollisimman paljon ulkona ihan kaikkien mielenrauhan tähden. Päivähoidon ja neuvolan näkökulmasta normaaleita lapsia. Ilmeisesti olen sitten vaan onneton kasvattaja, mutta meitä vihaaville naapureille tiedoksi: yritän kyllä, enkä suinkaan kiusallani teitä häiritse. Antaisin itsekin aika paljon edes yhdestä rauhallisesta hetkestä.
Sinähän toimit oikein, kun jaksat kasvattaa niitä lapsiasi.
Ongelmathan ovat näillä vanhemmilla jotka eivät edes puutu muksujen häiriöelämään erinäisissä tilanteissa oli ne sitten kotona, kaupassa tai vaikkapa kadulla. Nämä ovat ne viestiketjun ongelmatapaukset etkä sinä joka kasvattaa sekä ymmärtää asiat. Kuten sanoitkin niin niin isompi jo alkaa tajuamaan ja voit taputtaa itseäsi koska sinnikyytesi alkaa tuottaa tulosta. Jatka samaan malliin niin hyvä tulee.
Mulla on seinät paperista, ja yläkerrassa vanhempi rouva, joka kellontarkasti aamuseiskalta alkaa soitella kaikille kavereilleen. Sama puhelu joka päivä noin 16-18 kertaa. Rouvan olisi pitänyt ryhtyä oopperalaulajaksi, koska herranen aika sitä "uli-uli-uli"-metakkaa. :D Ja tämä jatkuu noin kello neljään asti, kunnes rouva alkaa imuroimaan.
Alakerrassa on pianonsoitonopettaja. Enough said. :D Seinänaapurilla taas kaksikuukautinen vauva ja jumalattoman ärsyttävä räksyttävä koira.
Ehdotuksia pärjäämiseen:
1) Hanki ulkopuolista ääntä blokkaavat kuulokkeet ("noise-cancelling headphones", taitaa olla vastamelukuulokkeet suomeksi?). Näin tein itse, ja oi, mikä ihana rauha! :) Plus tulee kuunneltua mukavaa musiikkia arjen lomassa. :) Kaikki nää on normaaleja elämän ääniä, joihin joko sopeudutaan tai muutetaan pois. Ymmärrän turhautumisen kyllä 10/10.
2) Nappaa pullapussi kainaloon ja käy kohteliaasti naapurien kanssa juttusilla. Todennäköisesti saa sovittua jotain "sääntöjä", tai ainakin naapurit alkavat miettimään käytöstään? Valtaosa ihmisistä on järkeviä, ja välttämättä lapsiperheen arkikiireessä ei edes ehdi ajatella, miltä se meteli muille tuntuu. Mä kävin sen alakerran pianistin kanssa kahvilla ja kyselin ne ajat, jolloin hän opettaa junioripianisteja. Tiedän nyt, milloin kuulokkeet tulee kiskaista päähän. :D Ja on aivan ihana ihminen, ollaan oikein hyviä ystäviä nykyään. :) Yläkerran oopperarouvalle oon ajatellut ehdottaa kahvituokiota myös, mieluummin kuuntelen kasvotusten kuin 9+ tuntia päivässä samaa puhelua... Veikkaan, että yksinäisyys vaivaa, ja miksikäs en minäkin jotain juttutuokiosta oppisi?
Miten omassa lapsuudessa lapset osasivat olla hiljaa kerrostaloissa? Nykyään vanhemmat heiluttelevat käsiään "en mä tiedä, kyllä mä YRITÄN pitää lapset hiljaa, mutku ne nyt tykkää huutaa ja hakata pattereita..."
Ei lapsuuteni perheissä kukaan saanut metelöidä sisällä. Se opittiin jo varhain. Nykyään tuntuu olevan vähemmistössä ne vanhemmat, jotka ymmärtävät ettei koko kerrostalo jaksa kuunnella heidän mussukoidensa kiljuntaa. Onneksi heitäkin on. Lähipiirissä on molempia, niitä jotka kasvattaa ja niitä jotka eivät.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen ketju. Me ollaan juuri nuo naapurit helvetistä, näin meille on kerrottu ja tämän olen myös ihan itse päätellyt. Kaksi poikaa, leikki-ikäinen ja taapero, joiden elämäntehtävä tuntuu olevan kiljua, tapella, heitellä leluja, surruttaa autoa patterin päällä ja juosta pitkin asuntoa. Itse olen rauhallinen, enkä kestä meteliä ja JOKA IKINEN PÄIVÄ kerron heille ja monta kertaa, ettei melskaaminen ole sallittua kerrostalossa, koska naapurit haluavat nukkua/olla rauhassa. Isompi tämän jo tajuaa ja muistaa, hetken. Sitten on taas ralli päällä. Yritän myös ohjata heitä rauhallisempiin leikkeihin, legoilla rakenteluun tai kirjojen selailuun, mutta laihoin tuloksin. Jotta koko talo ei heräisi heidän kanssaan yhtä aikaa joka jumalan aamu kello 6, he saavat katsoa klo 7 asti telkkaria. Shoot me.
Ja kyllä, arkisin ovat sentään päivähoidossa ja vapaapäivisin pyrimme olemaan mahdollisimman paljon ulkona ihan kaikkien mielenrauhan tähden. Päivähoidon ja neuvolan näkökulmasta normaaleita lapsia. Ilmeisesti olen sitten vaan onneton kasvattaja, mutta meitä vihaaville naapureille tiedoksi: yritän kyllä, enkä suinkaan kiusallani teitä häiritse. Antaisin itsekin aika paljon edes yhdestä rauhallisesta hetkestä.
Lapsiperheiden ulkoilu: mamma lyllertää sen pari metriä kakaroineen taloyhtiön leikkipihalle. Istuttaa mukulansa hiekkikseen ja uppoutuu itse luuriinsa. Sitten ihmetellään kun Pikku-Kallella riittää vielä energiaa kotona juosta, paiskoa ja hyppiä.
Liian vaivalloista olisikin hilata se lapsi jonnekin Hoploppiin, uimahalliin tai luistinradalle oikeasti touhuamaan jotain. Pienemmällä budjetilla jokin retki uimarannalle tai metsäretki eväineen (sisältäen reippaasti kävelyä) on myös liian haastavaa toteuttaa. Se on ihmeellistä miten näillä lahnoilla silti riittää virtaa siihen lisääntymiseen?
En ymmärrä AP:n kaltaisia kitisijöitä. Lapseperheen meteli ja leikkiminen ovat kyllä täysin normaalia kerrostalon elämää.
Lapsiperhe menee nukkumaan klo 21.00. Sen jälkeen ei meteliä kuulu.
Olet onnekas, kun naapurissasi ei asu öisin bilettävää opiskelijaa, sinkkua tai sekakäyttäjää kavereineen.
AP voisi alkaa iltaisin harrastaa jotakin esim. rauhallisella lenkkipolulla kävely. Päivisin voisit käydä töissä, eikä kytätä naapureittesi elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen ketju. Me ollaan juuri nuo naapurit helvetistä, näin meille on kerrottu ja tämän olen myös ihan itse päätellyt. Kaksi poikaa, leikki-ikäinen ja taapero, joiden elämäntehtävä tuntuu olevan kiljua, tapella, heitellä leluja, surruttaa autoa patterin päällä ja juosta pitkin asuntoa. Itse olen rauhallinen, enkä kestä meteliä ja JOKA IKINEN PÄIVÄ kerron heille ja monta kertaa, ettei melskaaminen ole sallittua kerrostalossa, koska naapurit haluavat nukkua/olla rauhassa. Isompi tämän jo tajuaa ja muistaa, hetken. Sitten on taas ralli päällä. Yritän myös ohjata heitä rauhallisempiin leikkeihin, legoilla rakenteluun tai kirjojen selailuun, mutta laihoin tuloksin. Jotta koko talo ei heräisi heidän kanssaan yhtä aikaa joka jumalan aamu kello 6, he saavat katsoa klo 7 asti telkkaria. Shoot me.
Ja kyllä, arkisin ovat sentään päivähoidossa ja vapaapäivisin pyrimme olemaan mahdollisimman paljon ulkona ihan kaikkien mielenrauhan tähden. Päivähoidon ja neuvolan näkökulmasta normaaleita lapsia. Ilmeisesti olen sitten vaan onneton kasvattaja, mutta meitä vihaaville naapureille tiedoksi: yritän kyllä, enkä suinkaan kiusallani teitä häiritse. Antaisin itsekin aika paljon edes yhdestä rauhallisesta hetkestä.
Lapsiperheiden ulkoilu: mamma lyllertää sen pari metriä kakaroineen taloyhtiön leikkipihalle. Istuttaa mukulansa hiekkikseen ja uppoutuu itse luuriinsa. Sitten ihmetellään kun Pikku-Kallella riittää vielä energiaa kotona juosta, paiskoa ja hyppiä.
Liian vaivalloista olisikin hilata se lapsi jonnekin Hoploppiin, uimahalliin tai luistinradalle oikeasti touhuamaan jotain. Pienemmällä budjetilla jokin retki uimarannalle tai metsäretki eväineen (sisältäen reippaasti kävelyä) on myös liian haastavaa toteuttaa. Se on ihmeellistä miten näillä lahnoilla silti riittää virtaa siihen lisääntymiseen?
Ei kyllä enää virtaa riitäkään, joten ei huolta, lisää lapsia ei todellakaan ole tulossa :D Emme muuten ole käytännössä koskaan taloyhtiömme pihalla, jotteivät naapurit häiriintyisi (jep, lapset huutavat ja riehuvat myös ulkona), vaan liikumme ihan reippaasti kauempana oleviin puistoihin, kesällä uimaan ja aika usein sinne HopLoppiinkin. Toistaiseksi mamma vielä jaksaa lyllertää :) Valitettavasti nämäkään aktiviteetit eivät ole mitään taikatemppuja, jotka takaisivat rauhallisen ja hiljaisen illan.
Meillä taas seinänaapurina oleva pariskunta riitelee erittäin kovaäänisesti. Tai oikeastaan se akka siellä huutaa, kiroilee ja ripittää miestään. Tuntuu myös viskelevän tavaroita. Usein riita alkaa muhimaan alkuillasta ja pahimmillaan puolen yön aikoihin. Monesti olen herännyt siihen huudon määrään. Raivostuttavaa!!