Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Etäinen suhde sisaruksiin
Minua ihmetyttää tämä että joillakin on todella läheinen ja luja suhde sisaruksiin kun itselläni ei tällä hetkellä ole... aikuisena kaikki on muuttunut. Lapsena oli eri, kun jouduimme olemaan yhdessä saman katon alla. Nyt kun olemme muuttaneet erillemme ja perustaneet perheen olemme myös kasvaneet erillemme.
Voi olla että johtuu myös isosta ikäeroista (toiseen 9 vuoden ka toiseen 11 vuoden ikäero). Nykyään tunnen olevani ainoa lapsi kun en edes soittele heille eivätkä he minulle. Olemme luonteeltammekin todella erilaiset. En löydä heidän kanssaan mitään yhteistä. Jos tapaamme niin reaktiolle toisiimme ei ole erityisen lämmin tai mitenkään sen ihmeellisempi. Rakastan kyllä heitä mutta en halua olla yhteydessä.
Onko kenelläkään samanlaista tilannetta?
Kommentit (234)
Vierailija kirjoitti:
Olispa mahtavaa jos olis somessa ryhmä mistä vois löytää itselleen sisaruksia ja lapsille serkkuja jos omiin ei ole välejä tms. Kaksi omaa sisarustani sairaita eikä heillä ole lapsia. Lapsillani ei ole serkkuja mun puolelta joka surettaa. Miten mahtavaa olis kutsua serkut kylään :)
Tämä olisi mahtava idea! Itsellä samanlainen tilanne, minun puolelta ei lapsilla serkkuja ja sisaruksista myös yksi sairastaa ja loput etäisiä lapsettomia. Olisi niin mahtavaa löytää ”varasisarukset ja serkut” vaikka meidän onnettomien kesken jos ei muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi sisko, jonka kanssa ei ole koskaan synkannut yhteen. Jo lapsena koin jonkinlaista vierautta oman perheen sisällä. Tuntui etten kuulu joukkoon. Sisko oli hyvin erilainen. Sosiaalinen, suosittu, määrätietoinen ja hyvin hallitseva. Minä olin huomaamaton ja sosiaalisesti kömpelö.
Meillä on myös ikäeroa useampi vuosi, joka vaikutti siihen, ettei mitään yhteisiä leikkejä ollut. Asuimme kaukana muista samanikäisistä, joten lapsuus oli hyvin yksinäinen. Siskolla on aikuiset lapset. Minulla kouluikäiset. Sisko soittelee välillä, jos on asiaa, mutta en ole mielelläni hänen kanssaan yhteydessä, koska tuntuu, ettei häntä voi päästää henkisesti lähelle. Hän ei joko ymmärrä, että olen aikuinen, normaaliälyinen ihminen, tai sitten hän ei ymmärrä, että minä ja mieheni päätämme kaikesta lapsiin liittyvistä asioista. Ei hän.
Hänelle ei voi kertoa tavaroiden ostamisesta, rikkoontumisista ym. Hän alkaa järjestellä asioita mielensä mukaan. Häneltä tulee jatkuvasta kasvatusneuvoja. Hän ei tunnu tajuavan, ettei minun autisminkirjolaiset toimi samoin, kuin hänen terveet. Kyse on siitä, etten minä osaa kasvattaa, ja pitäähän lasten oppia kuitenkin...
Olen todella väsynyt puheluiden jälkeen. Monesti sanon olevani kiireinen. Haluaisin ihan tavallista yhdessäoloa, juttelua, lehtienlukua, ja kommentointia, televisiota ja grillailua. Sellaista tavallista yhdessäoloa mitä on äitini ja appivanhempien kanssa, mutta siskon kanssa se on mahdotonta. Hän komentelee, arvostelee, tunkee lasteni asioihin, tenttaa ym. En vain jaksa.
Hän ei varmaan edes tajua, miltä sinusta tuntuu.
Voisin kuvitella, että äitinne on luonteeltaan samantapainen kuin sinä... "asperger"? Ja että siskosi on huomannut avuttomuutenne - se voi ahdistaa häntä, jos hän on ollut sellaisen henkilön armoilla lapsena. -- Ehkä hän on omaksunut roolin toimia, auttaa, tukea... sen sijaan, että seuraisi teennäisiä ja suorastaan tunnevammaisia ihmisiä, joiden persoonallisuus tuottaa kärsimystä ympäristölle?
Olipa omituinen vastaus. Ihmettelen ylitulkintaa. Voisitko hieman tarkentaa tuota teennäisyyttä ja tunnevammaisuutta? Autisminkirjo tulee mieheni puolelta. Hänellä on Asperger. Äitini ja minä olemme ihan nenttejä (neurotyypillisiä). Hiljaisia, rauhallisia ja omissa oloissaan viihtyviä kylläkin. Enkä tarvitse apua, päinvastoin. Hänen tukensa taas on rasittavaa ja ahdistavaa ja siihen liittyy jonkinlainen itsekorostus omasta hyvyydestä vanhempana.
Kaikenlaista kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi sisko, jonka kanssa ei ole koskaan synkannut yhteen. Jo lapsena koin jonkinlaista vierautta oman perheen sisällä. Tuntui etten kuulu joukkoon. Sisko oli hyvin erilainen. Sosiaalinen, suosittu, määrätietoinen ja hyvin hallitseva. Minä olin huomaamaton ja sosiaalisesti kömpelö.
Meillä on myös ikäeroa useampi vuosi, joka vaikutti siihen, ettei mitään yhteisiä leikkejä ollut. Asuimme kaukana muista samanikäisistä, joten lapsuus oli hyvin yksinäinen. Siskolla on aikuiset lapset. Minulla kouluikäiset. Sisko soittelee välillä, jos on asiaa, mutta en ole mielelläni hänen kanssaan yhteydessä, koska tuntuu, ettei häntä voi päästää henkisesti lähelle. Hän ei joko ymmärrä, että olen aikuinen, normaaliälyinen ihminen, tai sitten hän ei ymmärrä, että minä ja mieheni päätämme kaikesta lapsiin liittyvistä asioista. Ei hän.
Hänelle ei voi kertoa tavaroiden ostamisesta, rikkoontumisista ym. Hän alkaa järjestellä asioita mielensä mukaan. Häneltä tulee jatkuvasta kasvatusneuvoja. Hän ei tunnu tajuavan, ettei minun autisminkirjolaiset toimi samoin, kuin hänen terveet. Kyse on siitä, etten minä osaa kasvattaa, ja pitäähän lasten oppia kuitenkin...
Olen todella väsynyt puheluiden jälkeen. Monesti sanon olevani kiireinen. Haluaisin ihan tavallista yhdessäoloa, juttelua, lehtienlukua, ja kommentointia, televisiota ja grillailua. Sellaista tavallista yhdessäoloa mitä on äitini ja appivanhempien kanssa, mutta siskon kanssa se on mahdotonta. Hän komentelee, arvostelee, tunkee lasteni asioihin, tenttaa ym. En vain jaksa.
Hän ei varmaan edes tajua, miltä sinusta tuntuu.
Voisin kuvitella, että äitinne on luonteeltaan samantapainen kuin sinä... "asperger"? Ja että siskosi on huomannut avuttomuutenne - se voi ahdistaa häntä, jos hän on ollut sellaisen henkilön armoilla lapsena. -- Ehkä hän on omaksunut roolin toimia, auttaa, tukea... sen sijaan, että seuraisi teennäisiä ja suorastaan tunnevammaisia ihmisiä, joiden persoonallisuus tuottaa kärsimystä ympäristölle?
Ahaa, ekan kommentoijan systeri taisi löytää tiensä tänne!
Huhhuh, en yhtään ihmettele miksi eka kommentoija ei pidä siskostaan yhtään! Sisko ei tuon omituisen vastauksensa perusteella vaikuta olevan ihan normaali, vaan mielenterveysongelmainen. Se kyllä selittäisi paljon tuosta sairaalloisesta kuviosta.Viestini ekalle vastaajalle on, että jatka sinä vain surutta tuota samaa linjaa ja ole olematta minkäänlaisissa yhteyksissä niin tuhoavaan ihmiseen kuin tuo siskosi. Sinä et ole vastuussa hänestä, etkä myöskään voi parantaa häntä. Hän on valinnut tiensä, valitettavasti. Karua mutta totta.
Sinä teet erittäin tervehenkisesti, kun annat siskosi vain olla ja elät omaa elämääsi ilman häntä ja hänen tuhoavaa asennettaan sinua kohtaan. Et ole ansainnut siskosi henkistä väkivaltaa piirun vertaa. Jatka samaan malliin!
Jos et yhtään jaksa siskoasi, niin estä hänen numeronsa. Elämä on paljon parempaa ilman parantumattomasti tuhoavia ihmisiä. Kokemusta on!
Sukulaisuushan ei itsessään ole mikään syy sille, että täytyisi sietää itseensä kohdistuvaa säännönmukaista henkistä väkivaltaa. Eihän sellaista siedetä omassa kodissa, kaveripiirissä tai työpaikallakaan. Miksi ns. verisukulainen olisi poikkeus? Kuten siskosi vastauksesta huomaat, hän on sosiaalisesti aika onneton. Anna siis hänen vain olla.
PS. Voin lyödä vetoa, että tuo sisko tulee kohta linjoille väittämään, ettei tunne ekaa vastaajaa ollenkaan. Sitä odotellessa.
Kiitos rohkaisusta. Sisko on ollut nyt hiljaisempana. En viestissäni huomannut kirjoittaa, että sisko on aika samanlainen äidillekin. Isän kanssa hän ei tullut toimeen, koska isä oli hyvin hankala ja paha suustaan. Nyt kun äiti on leski, niin sisko yrittää hoitaa kaiken mahdollisen äidin puolesta. Äidillä ei ole mitään muistiongelmia, ja on ihan toimintakykyinen. En voi sanoa että äidin kanssa olemme erityisen läheiset, mutta tulemme hyvin toimeen. Siskon estämistä olen harkinnut, jos tilanne menee pahemmaksi. En tiedä oliko vastaaja siskoni, vai joku samantapainen henkilö. Minun pitäminen onnettomana ja outona vastaa kyllä hänen ajatuksia.
On paljon ihmisiä jotka kieltää puolisolta kavereiden/sisarusten tapaamisen.
Jos tunnistat itsesi, hyppää kaivoon.
Ei pidetä yhteyttä jne. Ollaan yhteydessä vain kun on oikeasti asiaa. Ei ole mitään:"mitä kuuluu" meininkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oo siskooni yhteydessä, koska on selkeästi ilmaissut paremmuutensa ihmisenä. Raha puhuu ja sen myötä tullut mammona on selkeesti noussu päähän. No, eipä tuo minua haittaa.
Voisit olla sisareni. Hänkin rakastaa toisia halventavia ja itseä korottava sanontoja ja kliseitä. Hän on suorastaan mestari niiden käytössä. Sanonnat ovatkin käteviä toisen panetteluun varsinkin jos haluaa luoda toisesta mielikuvaa joka ei ole totta. Jos jää valheesta kiinni, tai jos toinen yrittää puolustautua, niin voi sanoa että sehän on vain sanonta eikä sillä tarkoitetaan mitään, ja mitä se nyt tuollaisestakin suuttuu, enhän minä ole tehnyt mitään enkä pahaa sanaan sanonut, voi voi. Toisaalta ihmiset uskovat sanonnat helposti kyseenalaistamatta. Se johtuu siitä, että ihmisaivot rakastavat oikopolkuja ja kun ennestään tuttu sanonta koetaan sinänsä todeksi, kuulijan aivot lähtevät oikopolulle ja yhdistävät sanoman panetteluun miettimättä sen kummemmin onko panetellulla ja sanonnalla keskenään todellista yhteyttä vai ei. Hokemalla sanontoja voi luoda toiselle niin huonon maineen kuin haluaa täysin ilman perusteitakin, ja säilyttää silti omat enkelipyhimyssädekehänsä, ja jopa korottaa omaa arvoaan kuulijan mielessä yhtä aikaa. Mustamaalatulle luotu valheisiin perustuva maine on kuin vankila, josta ei ole ulospääsyä. Luodulla maineella ja henkilöllä ei tarvitse olla mitään yhteyttä keskenään. Henkilö voi olla jopa täysin päinvastainen, kuin hokemalla luotu maine, mutta hakeminen luodusta ja ylläpidetystä maineesta hän ei eroon pääse. Yritin saada sisareni ymmärtämään millaista on olla semmoisessa paikkaansapitämättömässä hokemin houkutusta maineessa. Joko ei ymmärtänyt tai ei välittänyt ymmärtää. Hän kokee että asiat ovat niinkuin niiden kuuluu olla eikä mitään korjattavaa ole. Nämähokemiin verhotut panetteluun ovat ylitsepääsemätön muuri meidän välillä ja niillä luotu maine on minulle vankila, jossa joudun elämään lopun ikääni siinä maailmassa jonka jaamme. Siinä maailmassa jossa hän ei ole osallisena saan olla normaali ihminen.
Vähitellen olen oppinut ajattelemaan, että toisen ihmisen tekemiset ja puhumiset tai suhtautuminen eivät ole minun vastuullani. Se on hänen oma asiansa. Koska en voi muuttaa mitään, minun on oman itseni kannalta viisainta väistää, välttää ja yrittää unohtaa kaikki. Elää mieluummin siinä maailmassa, jossa hän ei ole osallisena, koska yhteisessä maailmassa minulla on aina ollut ahdasta ja kuristavan paha olla. Pakene tai taistele. Pakenen siis.
Tuli vielä mieleen, että ei hän hoe mitään kannustavia tai arvostavia hokemia. Ei mitään tämän tyylisiä
Anna arvo toisellekin
Yhteistyössä on voimaa
Aina kannattaa yrittää
Paistaa se päivä risukasaankin
Sortumatta souda vaikka ois vastatuulta
Aikainen lintu madon nappaa
Kaksin aina kaunihimpi
Sen suu napsaa jonka jalka kapsaa
Vaan hänen rakastamissaan sanonnoissa on aina mukana se toista ihmistä halventava komponentti ja samalla itseä korottava. Niillä voi tehdä asiansa selväksi ja silti sanoa ettei ole sanonut mitään! Miten kätevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aina kokenut itseni ulkopuoliseksi sisarusteni joukossa, heillä on ollut yhteisiä juttuja ja kiinnostuksia, minä olin ja olen edelleen erilainen. Niin kauan kuin he hyötyivät minusta jotenkin, pidettiin yhteyttä. Nyt ajattelen itseäni enemmän ainoana lapsena.
Vähän sama minulla. Yksi sisko meni kesällä naimisiin, ja muut sisarukset sekä vanhemmat oli sijoitettu istumaan samaan pöytään lähelle hääparia, mutta minut ainoana porukasta kauemmaksi serkkujen pöytään. En kuulu joukkoon, mutta ei haittaa. Velvollisuudentunnostahan paikalle menin.
Minulla on kaksi veljeä ja sisko. Siskon kanssa hieman paremmat välit, mutta emme ole kovinkaan läheisiä. asialliset välit. Veljieni kanssa minulla ei ole mitään yhteistä tai puhuttavaa. Ikinä juuri ollutkaan. He ovat kovia urheilijoita ja minä en. Keskustelu on väkinäistä ja kiusallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Voisit olla sisareni. Hänkin rakastaa toisia halventavia ja itseä korottava sanontoja ja kliseitä. Hän on suorastaan mestari niiden käytössä. Sanonnat ovatkin käteviä toisen panetteluun varsinkin jos haluaa luoda toisesta mielikuvaa joka ei ole totta. Jos jää valheesta kiinni, tai jos toinen yrittää puolustautua, niin voi sanoa että sehän on vain sanonta eikä sillä tarkoitetaan mitään, ja mitä se nyt tuollaisestakin suuttuu, enhän minä ole tehnyt mitään enkä pahaa sanaan sanonut, voi voi. Toisaalta ihmiset uskovat sanonnat helposti kyseenalaistamatta. Se johtuu siitä, että ihmisaivot rakastavat oikopolkuja ja kun ennestään tuttu sanonta koetaan sinänsä todeksi, kuulijan aivot lähtevät oikopolulle ja yhdistävät sanoman panetteluun miettimättä sen kummemmin onko panetellulla ja sanonnalla keskenään todellista yhteyttä vai ei. Hokemalla sanontoja voi luoda toiselle niin huonon maineen kuin haluaa täysin ilman perusteitakin, ja säilyttää silti omat enkelipyhimyssädekehänsä, ja jopa korottaa omaa arvoaan kuulijan mielessä yhtä aikaa. Mustamaalatulle luotu valheisiin perustuva maine on kuin vankila, josta ei ole ulospääsyä. Luodulla maineella ja henkilöllä ei tarvitse olla mitään yhteyttä keskenään. Henkilö voi olla jopa täysin päinvastainen, kuin hokemalla luotu maine, mutta hakeminen luodusta ja ylläpidetystä maineesta hän ei eroon pääse. Yritin saada sisareni ymmärtämään millaista on olla semmoisessa paikkaansapitämättömässä hokemin houkutusta maineessa. Joko ei ymmärtänyt tai ei välittänyt ymmärtää. Hän kokee että asiat ovat niinkuin niiden kuuluu olla eikä mitään korjattavaa ole. Nämähokemiin verhotut panetteluun ovat ylitsepääsemätön muuri meidän välillä ja niillä luotu maine on minulle vankila, jossa joudun elämään lopun ikääni siinä maailmassa jonka jaamme. Siinä maailmassa jossa hän ei ole osallisena saan olla normaali ihminen.
Vähitellen olen oppinut ajattelemaan, että toisen ihmisen tekemiset ja puhumiset tai suhtautuminen eivät ole minun vastuullani. Se on hänen oma asiansa. Koska en voi muuttaa mitään, minun on oman itseni kannalta viisainta väistää, välttää ja yrittää unohtaa kaikki. Elää mieluummin siinä maailmassa, jossa hän ei ole osallisena, koska yhteisessä maailmassa minulla on aina ollut ahdasta ja kuristavan paha olla. Pakene tai taistele. Pakenen siis."
Onko mun luetunymmärtämisessä vikaa, kun en tajunnut tuosta tekstistä mitään?
Käyttäjä30287 kirjoitti:
Tuli vielä mieleen, että ei hän hoe mitään kannustavia tai arvostavia hokemia. Ei mitään tämän tyylisiä
Anna arvo toisellekin
Yhteistyössä on voimaa
Aina kannattaa yrittää
Paistaa se päivä risukasaankin
Sortumatta souda vaikka ois vastatuulta
Aikainen lintu madon nappaa
Kaksin aina kaunihimpi
Sen suu napsaa jonka jalka kapsaa
Vaan hänen rakastamissaan sanonnoissa on aina mukana se toista ihmistä halventava komponentti ja samalla itseä korottava. Niillä voi tehdä asiansa selväksi ja silti sanoa ettei ole sanonut mitään! Miten kätevää.
No anna ihan kunnon esimerkki, kun en tajua sua.
Kerro joku keskustelu ja sitten minkä sanonnan hän siihen sanoo. Ja miten tulkitset tuon sanonnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mielestäni sisarussuhteiden on tarkoitus kantaa läpi elämän. Kun vanhemmat jää pitäisi olla ne sisarukset mukana jollakin tavalla loppuelämän. Outo ajatus että emme olisi lähisukulaisten kanssa tekemisissä. Onhan ystävät mutta ihan eri asia kuitenkin kuin verisukulaiset.
Entäs, jos vanhempasi molemmat ovat narsisteja ja erottaneet sisarukset mentaliteetillä hallitse ja hajoita?
Tuo "kyllä sisarrussuhteiden on tarkoitus kantaa läpi elämän" on ihan sinun oma uskomus. Missä niin on sanottu tai kirjoitettu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä. Minulla on vain yksi veli. Meni naimisiin v. 1985. Ei ole sen jälkeen kertaakaan soittanut. Vaimonsa ei tykkää että veljeni on sukulaistensa kanssa tekemisissä. Muita sisaruksia minulla ei ole.
Vai olisikohan sittenkin niin että veljesi ei välitä olla kanssasi tekemisissä? Vaimo on liian helppo syntipukki. Aikuinen mies on itse vastuussa sisaruussuhteistaan, ei niistä vaimoa voi syyttää.
TÄMÄ. Ulkopuolista on niin paljon helpompi syyttää omista virheistään. Joskus totuus satuttaa ja ne, jotka eivät sitä kestä valitsevat keksityn tarinan vailla totuuspohjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli 2 vuotta nuorempi pikkuveli. Lapsena olimme läheisiä ja leikimme paljon yhdessä, meillä oli myös yhteisiä kavereita jne. Teininä aloimme kasvaa erillemme, veljelläni oli vaikea murrosikä ja itse olin melko "kiltti" tyttö. Teininä veljeni myös tutustui kaikenlaisiin päihteisiin, hän käytti runsaasti alkoholia ja pian myös huumekokeiluja. Iän myötä huumeet veivätkin hänet mennessään. Meni monta vuotta, kun meillä ei ollut juuri minkäänlaista suhdetta, hän soitteli minulle joskus ruinatakseen rahaa, ja näimme lähinnä vanhempieni luona joskus juhlapäivinä. Adrenaliinit hyökkäsivät aina välittömästi tappiin, kun näin puhelimen ruudulla vilkkuvan veljeni nimen, ja tapaamiset ja juttelemiset ahdistivat kovasti. Kaikki tämä johtui veljen huumeiden käytöstä ja täysin erilaisista elämänarvoista. Surin paljon veljen menetystä, ja nyt aikuisena käsittelin sitä terapiassa monta vuotta. Olen aina ollut hiukan kateellinen ympärilläni oleville ihmisille, joilla on ollut läheinen sisarussuhde. Olen joskus kaivannut elämääni sisarusta, vaikka olenkin tottunut tilanteeseen.
Muutamana viimeisenä vuotena veljeni yritti saada elämäänsä hallintaan, päästä kuiville ja parannella välejään perheeseen. Lähennyimmekin hänen kanssaan hiukan, ja aloin ajatella, että ehkä voisimme sittenkin rakentaa vielä sisarussuhteen aikuisena. Hän kuitenkin kuoli yliannostukseen 30-vuotiaana. Olen iloinen, että ehdimme luoda orastavan suhteen, ja hän ehti tutustua myös pieneen poikaani. Samalla kuitenkin olen musertavan surullinen siitä, että mahdollisuus saada hänet takaisin on iäksi mennyttä. Vaikka olen käsitellyt veljen menetystä jo pitkään, lopullinen sinetti iski kuitenkin voimalla, ja tietoisuus siitä, että nyt olen yksin huolehtimassa vanhenevista vanhemmistani. Vaikka hänen kuolemastaan on jo lähes vuosi, käsittelen menetystä yhä edelleen. Joskus tuntuu, että aloitin koko asian käsittelyn alusta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mielestäni sisarussuhteiden on tarkoitus kantaa läpi elämän. Kun vanhemmat jää pitäisi olla ne sisarukset mukana jollakin tavalla loppuelämän. Outo ajatus että emme olisi lähisukulaisten kanssa tekemisissä. Onhan ystävät mutta ihan eri asia kuitenkin kuin verisukulaiset.
Mä ajattelen samalla tavalla. Mutta omat vanhempani olivatkin läheisiä omien sisarustensa kanssa (minkä vuoksi meistä serkuksistakin tuli läheisiä toisillemme) ja samoin olivat kaikki isovanhempanikin omien sisarustensa kanssa. Omat aikuiset lapseni ovat läheisiä toistensa kanssa ja myös serkkujensa kanssa. Uskoisin, että lapsuudessa saatu malli sukulaisuussuhteista vaikuttaa hyvin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä. Minulla on vain yksi veli. Meni naimisiin v. 1985. Ei ole sen jälkeen kertaakaan soittanut. Vaimonsa ei tykkää että veljeni on sukulaistensa kanssa tekemisissä. Muita sisaruksia minulla ei ole.
Vai olisikohan sittenkin niin että veljesi ei välitä olla kanssasi tekemisissä? Vaimo on liian helppo syntipukki. Aikuinen mies on itse vastuussa sisaruussuhteistaan, ei niistä vaimoa voi syyttää.
Ei. Vaimonsa alkoi aina mököttää kun harvoin kävivät kylässä. Ei oikein olisi saanut jutella. Ei olisi saanut soittaa yhdessä. ( Olemme muusikkosukua.)
Veljeni sanoi suoraan, että se kaikki on hänen vaimoltaan " pois."
Tietää ongelman, mutta ei uskalla tai jaksa enää tehdä asialle mitään. En käsitä, koska minua kukaan ihminen ei ole koskaan saanut alistumaan. Veljeäni ei ole enää olemassa minulle. Samoin veljenlapseni jäivät vieraiksi. En koskaan edes muista heidän olemassaoloaan. Kuin he olisivat kuolleet. Ja kuten mainitsin, muita sisaruksia minulla ei ole.
Tosi surullista. Kuinka elämä on lyhyt ja aikuiset ihmiset voivat olla kuin pikkulapset hiekkalaatikolla.
Eikä heitä edes hävetä.
Ei ihminen enää saa olla missään tekemisissä oman perheensä kanssa kun menee naimisiin.
Kai te nyt tajuatte tämän?
Onko joillekin noin rankkaa lukea tarina oikeasta elämästä?
Totta se, minkä kerroin.
Mutta av onkin pelkkä trollauspalsta.
Mulla oli etäiset välit ku veljellä oli ex muija joka mökötti tai suuttu tyyliin jos olin yhteydessä veljeen.
Nykyisen muijan kaa tuun melkee paremmin juttuun ku veljen kanssa. Luonnollisesti väli veljeni kanssa on myös parantunut. Niillä on myös lapsia. Kyllä etenki se veljen muijan laatu vaikuttaa, onko välejä vai ei. Pöllö muija tappaa sisaruussuhteet.
Alue: Aihe vapaa
Ahaa, ekan kommentoijan systeri taisi löytää tiensä tänne!
Huhhuh, en yhtään ihmettele miksi eka kommentoija ei pidä siskostaan yhtään! Sisko ei tuon omituisen vastauksensa perusteella vaikuta olevan ihan normaali, vaan mielenterveysongelmainen. Se kyllä selittäisi paljon tuosta sairaalloisesta kuviosta.
Viestini ekalle vastaajalle on, että jatka sinä vain surutta tuota samaa linjaa ja ole olematta minkäänlaisissa yhteyksissä niin tuhoavaan ihmiseen kuin tuo siskosi. Sinä et ole vastuussa hänestä, etkä myöskään voi parantaa häntä. Hän on valinnut tiensä, valitettavasti. Karua mutta totta.
Sinä teet erittäin tervehenkisesti, kun annat siskosi vain olla ja elät omaa elämääsi ilman häntä ja hänen tuhoavaa asennettaan sinua kohtaan. Et ole ansainnut siskosi henkistä väkivaltaa piirun vertaa. Jatka samaan malliin!
Jos et yhtään jaksa siskoasi, niin estä hänen numeronsa. Elämä on paljon parempaa ilman parantumattomasti tuhoavia ihmisiä. Kokemusta on!
Sukulaisuushan ei itsessään ole mikään syy sille, että täytyisi sietää itseensä kohdistuvaa säännönmukaista henkistä väkivaltaa. Eihän sellaista siedetä omassa kodissa, kaveripiirissä tai työpaikallakaan. Miksi ns. verisukulainen olisi poikkeus? Kuten siskosi vastauksesta huomaat, hän on sosiaalisesti aika onneton. Anna siis hänen vain olla.
PS. Voin lyödä vetoa, että tuo sisko tulee kohta linjoille väittämään, ettei tunne ekaa vastaajaa ollenkaan. Sitä odotellessa.