Lue keskustelun säännöt.
Perheellinen nainen, mitä miettisit jos joku nainen lähestyisi sua ja väittäisi seurustelevansa miehesi kanssa?!!
17.06.2019 |
Siis kysyn että tekeekö jotkut tällaisia källejä kiusallaan vai onko "ei savua ilman tulta"?
Kommentit (250)
3 vaihtoehtoa...harhainen hullu, haluaisi epätoivoisesti seurustella mieheni kanssa, puhuu totta ja seurustelee mieheni kanssa. Sitä sitten selvittelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ex miehen kanssa kun olis käyny noin, niin..juu ole hyvä vaan eikä ole palautusoikeutta. Heippa.
Nyt tiedän mistä niitä yh-äitejä sikiää niin että Vantaakin on niitä puolillaan. Koko ajan vaihdetaan miestä paremman toivossa. Kunnes ollaan niin vanhoja ja rumia ettei enää saada miestä. Sitten itketään kun ollaan yksin ja lapsetkaan ei käy katsomassa, vaikka niitäkin on tehty monenlaisille miehille niin että luulisi olevan monenlaisia lapsiakin.
Revisiitä kirjoitti:
Mä, ikävä kyllä, tuhoaisin sen naisen elämän. Kertoisin nimettömänä sen työpaikalle, vanhemmille, sukulaisille, facebook-kavereille, lapsille ja lemmikkieläimille. Eläisin kotona mieheni kanssa kuin en tietäisi mitään. Mies jättäisi hyvin pian hysteerisesti elämänsä siruja kokoon keräävän letukan ja meidän rakkauselämä kukoistaisi pikku syrjähypyn jälkeen parempana kuin ikinä. Edessä on vielä lasten rippijuhlat, häät, lastelasten syntymät, yhteinen vanhuus ja hautapaikka. Se toinen nainen menettää kaiken. Eikä mua kaduta.
Hahaha.. Tyytyisit elämään valehtelevan limanuljaskan kanssa :D Arvostaisit itseäsi edes vähän...
Vierailija kirjoitti:
Pyytäisin miehen paikalle ja selvitettäisiin asia. Tunnen oman ukkoni niin hyvin, että tiedän korvakarvan asennosta milloin valehtelee.
Miksi sinun pitäisi pyytää hänet paikalle? Sinunhan olisi pitänyt huomata valehtelu jo aiemmin, jos kerran tunnet miehesi niin hyvin.
Nauraisin varmaan makeasti :D. Jos ukko olisi alkanut seurustelemaan toisen naisen kanssa, niin olisi kyllä melkoinen nainen. Miehellä on niin paljon jo sairauksia, että pelkästä rakkaudesta toisiimme pysymme yhdessä loppuun asti, kun muuten miehestä ei paljoa enää iloa ole. Mutta toki, jos joku toinen nainen olisi seurustellut mieheni kanssa ja hänet haluaisi, niin vallan mainiosti tulisin ilman miestäkin toimeen. Helpompaahan vanhuuteni silloin olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on käynyt noin avokkini kanssa. Olin toki vähän ällistynyt asian kuultuani, mutta mitäpä sitä voi tehdä. Pakkasin miehen tavarat ja käskin muuttaa naisen luo. Mies ei olisi millään halunnut, mutta asunto oli minun nimissä, niin lähtö tuli. Matkaansa sai vaatteensa ja kirjansa ja irto-omaisuutensa, muu oli minun.
Eivät kauhean kauaa kuulemma asuneet yhdessä, ennen kuin erosivat. Nykyään en tiedä yhtään, mitä heille kummallekkaan kuuluu.
Sinähän pienestä otat nokkiisi!
Niinpä. Suhde oli oikeasti jo niin väljähtänyt, että ei pahemmin hetkauttanut. Olin vain jäänyt jumittamaan siihen laiskuuttani, kun sai seksiä säännöllisesti ja ei tarvinnut olla yksin. Mutta kun pistin miehen lähtemään, olikin aikaa miettiä, mitä oikeasti halusin ja se ei ollut eläminen väljähtäneessä suhteessa loppuelämääni. Lopulta uskalsin myydä asuntoni ja muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ihan uutta alaa ja muuttaa koko elämäni. Joten kiitos vain sille toiselle naiselle, kun tulit kertomaan. Sain sysäyksen alkaa elää omannäköistä elämää.
Ai kamala mitä kostofantasioita tässä ketjussa on, oon nauranut vedet silmässä tuon yhdenkin kahelin hekumoinnille :’DD miten naiset onkin niin sokeita, toinen nainen on jostain kumman syystä se kaikista pahin, vaikka oikeastihan pettäjä on se syyllinen. Vai onko teidän ukot ihan tosissaan sellaisia aivottomia elukoita, jotka kiksauttaa heti jotain vierasta naista kun vaan tarjotaan? Huhhuh melkoisia kultakimpaleita tosiaan, pitäkää tiukasti kiinni! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata ilmotella, sen jälkeen sen/sun toisen naisen elämä on puhdasta helvettiä.
Mulle tapahtui tuollainen juttu. Mies halusi jatkaa mun kanssa joten laitoin jatkamisen ehdoksi sen, että hän kostaa toiselle naiselle sen, että tämä loukkasi minua. Heidän käytännön kuvionsa olivat sellaiset, että kostaminen onnistui helposti, ei sisältänyt tietenkään mitään laittomuuksia tms. mutta todella kirpaisi tuota toista naista. Olen kuullut että itkee vieläkin silloista mieheni järjestämää menetystään, vuosien päästä eikä meinaa päästä asiasta yli ollenkaan.
Se lohdutti mua ihan käsittämättömän paljon. Laitettiin ikään kuin kivun puntit tasan sen naisen kanssa. Tai mä jopa voitin loppujen lopuksi, suurin kipu meni aika nopeeta ohi. Ja mieheni kanssa taas saatiin syrjähypystä paljon seksuaalista potkua meidän välille ja siinä kiimassa annoin mennä vaan, enempää miettimättä, kun se "sovintoseksi" on ollut niin ihanaa.
Ihmeen helppo on ollut antaa miehelle anteeksi :) Miksi tekisin itse siitä sen vaikeampaa? Meillä on yhteiselämän paras vaihe meneillään! Tuolla toisella naisella taas pyyhkii kuulema vähän huonommin.
Lisään vielä sen, että olen tätä nykyä asian kanssa jo niin hyvässä balanssissa ja elämääni ja parisuhteeseeni tyytyväinen, että jopa toivoisin, että sillä toisellakin naisella alkaisi vihdoin mennä vähän paremmin. En ole enää hänelle vihainen. Enemmänkin melkein säälin häntä.
Siis oikeasti sua loukkasi enemmän tuntematon ihminen, kuin oma miehesi? Tai siis, sua loukkasi enemmän se, että tuntematon ihminen otti yhteyttä ja kertoi, mitä miehesi on tehnyt eikä se, mitä miehesi teki?
Vai oliko kyseessä joku perhetutut/kaverit-kuvio, joka on tietty vähän eri asia?
Itselläni ei ylpeys ikinä antaisi sortua mihinkään kostotoimiin. Voin vain kuvitella, miten kiemurtelisin häpeästä järkiini tullessani kun muistaisin, mitä on tullut tehtyä. Jos mieheni vielä olisin saanut mukaan moiseen häslinkiin, menettäisin kunnioitukseni häntäkin kohtaan.
Mitä mulle kuuluisi sen toisen naisen onnet tai onnettomuudet, en käsitä.
Logiikka siinä on se, että tuo nainen (tietysti yhdessä mun miehen kanssa) häiritsi pahasti mun mielenrauhaa ja aiheutti siinä alussa myös henkistä kipua. Eli mä jouduin maksamaan sellaisen hinnan heidän seikkailusta ihan viattomana sivullisena. Se ei olis ollut reilua.
Nyt kun myös tuo toinen nainen joutui maksamaan hinnan mun miehen "lainaamisesta" ja itse asiassa varmaan ajan oloon kovemman hinnan kuin mä (niinkuin kuuluukin, hänhän teki sen valinnan, mä en) niin mä sain mieleeni ihmeellisen rauhan. Ei uskoisikaan, kuinka hyvää palsamia se oli mielen haavoille.
Myös mieheni pakotettuna toimeenpanemaan "kosto" (ei sitä tietenkään sillä nimellä kutsuttu, oli vaan "pieni ikävä yhteensattuma" siinä ohessa, mutta kaipa nainenkin tajusi asioiden yhteyden) joutui maksamaan mielestäni sopivan hinnan seikkailustaan.
Tietenkään ei olis ollut kohtuullista että vain mä maksoin hinnan, joka en edes koko saikkinaa ollut järjestänyt!
Niiden suhde ei kestänyt kuin kolme viikkoa mutta nainen ehti rakastua ja alkaa haaveilla paljon enemmästä. Ei ollut perhetuttuja mutta kyllä mä hänet tiesin ja olen joskus aiemminkin hänen kanssaan jutellutkin. Eli hän kyllä myös tiesi minut.
Eikä todellakaan hävetä yhtään, miksi ihmeessä MUA hävettäisi?? Mullahan on todellinen voittajan fiilis ja elämä on rullannut sen jälkeen oikein mukavasti.
Mutta niin me ihmiset ollaan erilaisia, teillä saa olla omat näkemyksenne ja tunteenne ja mulla on omani.
Olen usein miettinyt, poistaisinko tuon tapahtuman elämänhistoriastani jos voisin. Alussa kelasin että totta hemmetissä, ihan heti. Nyt en enää ole ollenkaan niin varma. Jo pelkästään uudelleen rakastuminen mieheni kanssa ja sitä seurannut pitkä, villi huuma on kaiken arvoista. En täysin ymmärrä, mistä se huuma tuli, mutta enpä viitsi liiaksi miettiäkään. Annan mennä vaan ja nautin elämästä :)
Itsekkin olen kokenut ex-avopuolison sivusuhteen. Kesti kai useita useita kuukausia, mutta n***a taisivat kuitenkin vasta kun tällä perheellisellä äidillä alkoi tunteita kehittyä (mies selvästi käytti naista vain välineenä omiin tarkoituksiinsa). Olin jo muutenkin eroamassa, koska mies oli suoraan sanottuna pahimman luokan narsisti.
Salasuhde siis paljastui kun luin miehen kännykästä piiiiitkän viestiketjun, jossa nainen tunnusti rakkauttaan. Sieltä tuli myös ilmi, että paneskelua oli tapahtunut ainakin muutaman kerran.
Näin tuon naisen kierona, koska kumppani ja lapset mukana kuvioissa ja nainen pyöritti valheellista elämää puoli vuotta. Eniten säälitti pienet lapset, joista yksi taisi olla vasta joku 1,5 vuotias? Mutta tämä nainen ei koskenut minun ja ex-avopuolisoni välistä suhdetta. Mies oli vastuussa omista tekemisistään. Kuten tämä nainen vastuussa omasta parisuhteestaan ja perhe-elämästään.
Sori vaan, mutta sun mies on niljakas kieroilija, joka kyllä pettää sinua uudestaan. Tälläisiltä ihmisiltä puuttuu moraali ja kyky empatiaan. Ei ne muuten voisi elää niin kauan kaksoiselämää. Tiedän kokemuksesta, että negatiiviset tunteet on myös sitä toista naista kohtaan pinnalla, koska olihan se mukana siinä kieroilussa. Aika auttaa niihin, sitten kun alkaa nähdä traumaltaan asiat vähän selkeämmin.
Vierailija kirjoitti:
Jos mulla olis mies ja hän pettäisi niin en ikinä haluaisi mitään pahaa sille toiselle naiselle. Se ei ole yhtään sen toisen naisen vika vaan yksin sen miehen, joka pettää. Se toinen nainenhan on voinut rakastua siihen mieheen eikä voi tunteilleen mitään. Jokainen normaali haluaa yhteyteen rakastamansa ihmisen kanssa. Se mieshän siinä pettää. En voi tajuta teitä joilla on jopa koston ajatuksia toista naista kohtaan. Herätkää ja katsokaa sinne missä on se syyllinen. Siihen mieheenne!
Ymmärrän tuon, mutta ei toisaalta mieskään mahda tunteilleen mitään jos on rakastunut. Miksi sitten miestä pitää syyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai kamala mitä kostofantasioita tässä ketjussa on, oon nauranut vedet silmässä tuon yhdenkin kahelin hekumoinnille :’DD miten naiset onkin niin sokeita, toinen nainen on jostain kumman syystä se kaikista pahin, vaikka oikeastihan pettäjä on se syyllinen. Vai onko teidän ukot ihan tosissaan sellaisia aivottomia elukoita, jotka kiksauttaa heti jotain vierasta naista kun vaan tarjotaan? Huhhuh melkoisia kultakimpaleita tosiaan, pitäkää tiukasti kiinni! :D
Jaa, minusta se on oikestaan aika surullista tajuta millaisia sosiopaatteja tässäkin maassa tallaa vapaalla jalalla. Ja kuvittelevat vielä, että heidän pahantahtoisuutensa on aihe ylpeilyyn.
Ensin en uskonut kun luotin mieheeni, sitten tuli toisen kerran kertomaan ja kysyin mieheltäni joka tunnusti. Jonkin aikaa asiaa puitiin ja erohan siitä tuli ja heistä tuli ihan oikea pariskunta. Naiselle en niin vihainen ollut, ei hän ketään pettänyt mutta miehelleni olin, hän halusi paeta lapsiperhearkea toisen naisen luokse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai kamala mitä kostofantasioita tässä ketjussa on, oon nauranut vedet silmässä tuon yhdenkin kahelin hekumoinnille :’DD miten naiset onkin niin sokeita, toinen nainen on jostain kumman syystä se kaikista pahin, vaikka oikeastihan pettäjä on se syyllinen. Vai onko teidän ukot ihan tosissaan sellaisia aivottomia elukoita, jotka kiksauttaa heti jotain vierasta naista kun vaan tarjotaan? Huhhuh melkoisia kultakimpaleita tosiaan, pitäkää tiukasti kiinni! :D
Jaa, minusta se on oikestaan aika surullista tajuta millaisia sosiopaatteja tässäkin maassa tallaa vapaalla jalalla. Ja kuvittelevat vielä, että heidän pahantahtoisuutensa on aihe ylpeilyyn.
Aina voi karma kostaa, se on hyvä jossain vaiheessa elämää ymmärtää :D
Vierailija kirjoitti:
Revisiitä kirjoitti:
Mä, ikävä kyllä, tuhoaisin sen naisen elämän. Kertoisin nimettömänä sen työpaikalle, vanhemmille, sukulaisille, facebook-kavereille, lapsille ja lemmikkieläimille. Eläisin kotona mieheni kanssa kuin en tietäisi mitään. Mies jättäisi hyvin pian hysteerisesti elämänsä siruja kokoon keräävän letukan ja meidän rakkauselämä kukoistaisi pikku syrjähypyn jälkeen parempana kuin ikinä. Edessä on vielä lasten rippijuhlat, häät, lastelasten syntymät, yhteinen vanhuus ja hautapaikka. Se toinen nainen menettää kaiken. Eikä mua kaduta.
Mielenkiintoista.
Luulisi, ettei pettämisen, siis kokonaisen suhteen eikä yksittäisen hairahduksen, jälkeen enää tekisi mieli elellä kulissiliitossa. Miten tuossa voi enää katsoa toista syvälle silmiin ja uskoa, kun mies vannoo rakastavansa ja pitävänsä sinua kauneimpana ja parhainpana asiana elämässään "Missä olisinkaan ilman sinua?" - No sen toisen naisen kanssa.
Mielenkiintoista, jos se toinen nainen kuvittelee ihan samaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata ilmotella, sen jälkeen sen/sun toisen naisen elämä on puhdasta helvettiä.
Mulle tapahtui tuollainen juttu. Mies halusi jatkaa mun kanssa joten laitoin jatkamisen ehdoksi sen, että hän kostaa toiselle naiselle sen, että tämä loukkasi minua. Heidän käytännön kuvionsa olivat sellaiset, että kostaminen onnistui helposti, ei sisältänyt tietenkään mitään laittomuuksia tms. mutta todella kirpaisi tuota toista naista. Olen kuullut että itkee vieläkin silloista mieheni järjestämää menetystään, vuosien päästä eikä meinaa päästä asiasta yli ollenkaan.
Se lohdutti mua ihan käsittämättömän paljon. Laitettiin ikään kuin kivun puntit tasan sen naisen kanssa. Tai mä jopa voitin loppujen lopuksi, suurin kipu meni aika nopeeta ohi. Ja mieheni kanssa taas saatiin syrjähypystä paljon seksuaalista potkua meidän välille ja siinä kiimassa annoin mennä vaan, enempää miettimättä, kun se "sovintoseksi" on ollut niin ihanaa.
Ihmeen helppo on ollut antaa miehelle anteeksi :) Miksi tekisin itse siitä sen vaikeampaa? Meillä on yhteiselämän paras vaihe meneillään! Tuolla toisella naisella taas pyyhkii kuulema vähän huonommin.
Lisään vielä sen, että olen tätä nykyä asian kanssa jo niin hyvässä balanssissa ja elämääni ja parisuhteeseeni tyytyväinen, että jopa toivoisin, että sillä toisellakin naisella alkaisi vihdoin mennä vähän paremmin. En ole enää hänelle vihainen. Enemmänkin melkein säälin häntä.
Siis oikeasti sua loukkasi enemmän tuntematon ihminen, kuin oma miehesi? Tai siis, sua loukkasi enemmän se, että tuntematon ihminen otti yhteyttä ja kertoi, mitä miehesi on tehnyt eikä se, mitä miehesi teki?
Vai oliko kyseessä joku perhetutut/kaverit-kuvio, joka on tietty vähän eri asia?
Itselläni ei ylpeys ikinä antaisi sortua mihinkään kostotoimiin. Voin vain kuvitella, miten kiemurtelisin häpeästä järkiini tullessani kun muistaisin, mitä on tullut tehtyä. Jos mieheni vielä olisin saanut mukaan moiseen häslinkiin, menettäisin kunnioitukseni häntäkin kohtaan.
Mitä mulle kuuluisi sen toisen naisen onnet tai onnettomuudet, en käsitä.
Logiikka siinä on se, että tuo nainen (tietysti yhdessä mun miehen kanssa) häiritsi pahasti mun mielenrauhaa ja aiheutti siinä alussa myös henkistä kipua. Eli mä jouduin maksamaan sellaisen hinnan heidän seikkailusta ihan viattomana sivullisena. Se ei olis ollut reilua.
Nyt kun myös tuo toinen nainen joutui maksamaan hinnan mun miehen "lainaamisesta" ja itse asiassa varmaan ajan oloon kovemman hinnan kuin mä (niinkuin kuuluukin, hänhän teki sen valinnan, mä en) niin mä sain mieleeni ihmeellisen rauhan. Ei uskoisikaan, kuinka hyvää palsamia se oli mielen haavoille.
Myös mieheni pakotettuna toimeenpanemaan "kosto" (ei sitä tietenkään sillä nimellä kutsuttu, oli vaan "pieni ikävä yhteensattuma" siinä ohessa, mutta kaipa nainenkin tajusi asioiden yhteyden) joutui maksamaan mielestäni sopivan hinnan seikkailustaan.
Tietenkään ei olis ollut kohtuullista että vain mä maksoin hinnan, joka en edes koko saikkinaa ollut järjestänyt!
Niiden suhde ei kestänyt kuin kolme viikkoa mutta nainen ehti rakastua ja alkaa haaveilla paljon enemmästä. Ei ollut perhetuttuja mutta kyllä mä hänet tiesin ja olen joskus aiemminkin hänen kanssaan jutellutkin. Eli hän kyllä myös tiesi minut.
Eikä todellakaan hävetä yhtään, miksi ihmeessä MUA hävettäisi?? Mullahan on todellinen voittajan fiilis ja elämä on rullannut sen jälkeen oikein mukavasti.
Mutta niin me ihmiset ollaan erilaisia, teillä saa olla omat näkemyksenne ja tunteenne ja mulla on omani.
Olen usein miettinyt, poistaisinko tuon tapahtuman elämänhistoriastani jos voisin. Alussa kelasin että totta hemmetissä, ihan heti. Nyt en enää ole ollenkaan niin varma. Jo pelkästään uudelleen rakastuminen mieheni kanssa ja sitä seurannut pitkä, villi huuma on kaiken arvoista. En täysin ymmärrä, mistä se huuma tuli, mutta enpä viitsi liiaksi miettiäkään. Annan mennä vaan ja nautin elämästä :)
Itsekkin olen kokenut ex-avopuolison sivusuhteen. Kesti kai useita useita kuukausia, mutta n***a taisivat kuitenkin vasta kun tällä perheellisellä äidillä alkoi tunteita kehittyä (mies selvästi käytti naista vain välineenä omiin tarkoituksiinsa). Olin jo muutenkin eroamassa, koska mies oli suoraan sanottuna pahimman luokan narsisti.
Salasuhde siis paljastui kun luin miehen kännykästä piiiiitkän viestiketjun, jossa nainen tunnusti rakkauttaan. Sieltä tuli myös ilmi, että paneskelua oli tapahtunut ainakin muutaman kerran.
Näin tuon naisen kierona, koska kumppani ja lapset mukana kuvioissa ja nainen pyöritti valheellista elämää puoli vuotta. Eniten säälitti pienet lapset, joista yksi taisi olla vasta joku 1,5 vuotias? Mutta tämä nainen ei koskenut minun ja ex-avopuolisoni välistä suhdetta. Mies oli vastuussa omista tekemisistään. Kuten tämä nainen vastuussa omasta parisuhteestaan ja perhe-elämästään.
Sori vaan, mutta sun mies on niljakas kieroilija, joka kyllä pettää sinua uudestaan. Tälläisiltä ihmisiltä puuttuu moraali ja kyky empatiaan. Ei ne muuten voisi elää niin kauan kaksoiselämää. Tiedän kokemuksesta, että negatiiviset tunteet on myös sitä toista naista kohtaan pinnalla, koska olihan se mukana siinä kieroilussa. Aika auttaa niihin, sitten kun alkaa nähdä traumaltaan asiat vähän selkeämmin.
Anteeksi, mutta sinä kuullostat enemmän toiselta naiselta, kuin vaimolta. Yrität vielä esittää ap:n miehen vastenmielisenä ap:lle, ilmeisesti jotta hän alkaisi inhota miestään ja eroaisi tästä jolloin: tsadaa! sinä pääsisit heidän väliinsä!
Eihän ap:n mies muutenkaan elänyt kaksoiselämää "niin kauan", ainoastaan oliko se kaksi vai kolme viikkoa, mitä ap siitä kirjoitti.
Saanko kysyä suoran kysymyksen: tunnistitko kyseisen tarinan ja epäiletkö itse olevasi tuo ap:n kuvailema toinen nainen?
Vierailija kirjoitti:
Ilmoittaisin ystävällisesti, että ymmärtäähän tämä tyyppi, että se omaisuus, mikä miehellä näyttää olevan, on yksin minun.
Tähän voisi myös lisätä, että mies saa täyshuoltajuuden neljään alle 7-vuotiaiseen lapseemme, koska todella kaipaan sinkkuaikojen vapautta ja huolettomuutta.
Ihan uteliaisuuttani kysyisin, mitä mieheni on selittänyt syyksi, että ei ole hakenut eroa minusta, jos oikein seurustelette.
Olisihan se hauska kuulla, mitä mies on sepustanut.
Nuorena poikakaverini petti minua ja tyttö tuli minulle selittämään, että olen kuulemma niin vanha (22v ja hän 17v), että poikaystäväni on kyllästynyt minuun. Ja sängyssäkin olen kuin lahna. Monta muutakin hauskaa väittämää kuulin. Poikaystäväni oli silloin 25v. Mitään kuulemma emme tee enää yhdessä ja seksiä ei ole (siksi kun olen niin lahna). Siitä tuli kyllä melkoinen maailmansota, kun poikkis tuli kotiin illalla töistä. Silloin ei naurattanut, mutta nyt kyllä parin kymmenen vuoden päästä koko juttu tuntuu koomiselta. Meillä nimittäin oli kiihkeää seksiä usein ja joka paikassa ja puuhasimme paljon yhdessä kaikenlaista ja kuljimme samassa harrastuksessa. Se hirveä vanhuus toki oli olemassa, olinhan nyt jo sentään 22 vuotta vanha.
Kun sitä maailmansotaa käytiin lävitse, poikkis yritti väittää, että olen mielisairas hullu, en ole häntä ikinä pettänyt kenenkään kanssa. Sitten haukkui tämän nuoren tytön, kuinka se on hullu. Hän on vain kerran painanut sitä, kun halusi kokeilla alaikäistä. Lopulta oli niin solmussa, kun ei tiennyt, kumpaa meistä haukkuu enemmän.
Silloin jo nuorena opin sen, että kun tuolla kapakassakin näki ukkomiehiä, jotka selitti, että vaimoni ei ymmärrä minua ja meillä ei ole mitään yhteistä, ei todellakaan pidä paikkaansa. Kunhan sillä yrittävät päästä peiton alle. Siksi olisi hauska kuulla, että mitä toinen nainen kertoisi miehen sanoneen minusta, jos olisi alkanut mieheni kanssa seurustelemaan. Melkoisia satusetiä nuo miehet ruukaavat olla, kun toiselta naiselta piparia vonkaavat
Olisin hyvin epäuskoinen, pyytäisin todisteita.
Vierailija kirjoitti:
Ihan uteliaisuuttani kysyisin, mitä mieheni on selittänyt syyksi, että ei ole hakenut eroa minusta, jos oikein seurustelette.
Olisihan se hauska kuulla, mitä mies on sepustanut.
Nuorena poikakaverini petti minua ja tyttö tuli minulle selittämään, että olen kuulemma niin vanha (22v ja hän 17v), että poikaystäväni on kyllästynyt minuun. Ja sängyssäkin olen kuin lahna. Monta muutakin hauskaa väittämää kuulin. Poikaystäväni oli silloin 25v. Mitään kuulemma emme tee enää yhdessä ja seksiä ei ole (siksi kun olen niin lahna). Siitä tuli kyllä melkoinen maailmansota, kun poikkis tuli kotiin illalla töistä. Silloin ei naurattanut, mutta nyt kyllä parin kymmenen vuoden päästä koko juttu tuntuu koomiselta. Meillä nimittäin oli kiihkeää seksiä usein ja joka paikassa ja puuhasimme paljon yhdessä kaikenlaista ja kuljimme samassa harrastuksessa. Se hirveä vanhuus toki oli olemassa, olinhan nyt jo sentään 22 vuotta vanha.
Kun sitä maailmansotaa käytiin lävitse, poikkis yritti väittää, että olen mielisairas hullu, en ole häntä ikinä pettänyt kenenkään kanssa. Sitten haukkui tämän nuoren tytön, kuinka se on hullu. Hän on vain kerran painanut sitä, kun halusi kokeilla alaikäistä. Lopulta oli niin solmussa, kun ei tiennyt, kumpaa meistä haukkuu enemmän.
Silloin jo nuorena opin sen, että kun tuolla kapakassakin näki ukkomiehiä, jotka selitti, että vaimoni ei ymmärrä minua ja meillä ei ole mitään yhteistä, ei todellakaan pidä paikkaansa. Kunhan sillä yrittävät päästä peiton alle. Siksi olisi hauska kuulla, että mitä toinen nainen kertoisi miehen sanoneen minusta, jos olisi alkanut mieheni kanssa seurustelemaan. Melkoisia satusetiä nuo miehet ruukaavat olla, kun toiselta naiselta piparia vonkaavat
Mites se vanha sanonta taas menikään, että tyhmä ei ole se, joka pyytää vaan se, joka suostuu.....
Revisiitä kirjoitti:
Mä, ikävä kyllä, tuhoaisin sen naisen elämän. Kertoisin nimettömänä sen työpaikalle, vanhemmille, sukulaisille, facebook-kavereille, lapsille ja lemmikkieläimille. Eläisin kotona mieheni kanssa kuin en tietäisi mitään. Mies jättäisi hyvin pian hysteerisesti elämänsä siruja kokoon keräävän letukan ja meidän rakkauselämä kukoistaisi pikku syrjähypyn jälkeen parempana kuin ikinä. Edessä on vielä lasten rippijuhlat, häät, lastelasten syntymät, yhteinen vanhuus ja hautapaikka. Se toinen nainen menettää kaiken. Eikä mua kaduta.
Ohis, mutta miten saa selville tuntemattoman, aikuisen ihmisen vanhemmat ja sukulaiset? Esim. jos kohdehenkilö ei ole somessa.
Voi, hyppisin riemusta! Halaisin naista! Suukottaisin häntä! Ihme on tapahtunut. Kun se miesressu on maannut haudassa jo yli kaksikymmentä vuotta. Ylösnoussut puolisoni. Ihan mielellään pannaan puoliksi, jos saan edes yläpään. Se sillä oli aikoinaankin parempi pää.