Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka kutsutte itseänne rumaksi!
16.06.2019 |
Mistä tiedätte sen? Tai siis, ainakin itse kun katson peiliin, olen niin tottunut ja "turtunut" näkemääni, etten osaa sanoa olenko ruma vai hyvännäköinen. Huomaatteko te sitten? Vai huomaako oman rumuutensa muiden ihmisten käytöksestä, onko teitä haukuttu rumiksi? Olen tätä miettinyt.
Kommentit (38)
Vain täydellinen törppö sanoo toista rumaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaa ulkonäköään on helpompi arvioda realistisesti valokuvista. (Ei siis mistään käsitellyistä selfiestä.)
Minullle antaa voimia se että näen kauneuttta ympärilläni.
Otahan itsestäsi vaikka kuva ns. "oikeinpäin", niin näet ihan oikeasti miltä näytät. Itse ainakin näytän aivan rehellisesti kammottavalta, peilikuva menettelee.
Peili on usein epäluotettava, mutta kaksi objektiivista mittaria minulla on:
1) En ole koskaan elämässäni saanut ulkonäöstä kehuja tai muutoin seksuaalista huomiota naisilta. Muuten kuitenkin olen paljon ihmisten kanssa tekemisissä ja olen saanut kehuja muista asioista
2) Treffipalstoja, keskusteluja tai vaikka naistenlehtiä katsomalla saa selkeän kriteeristön, mikä on hottia ja mikä nottia. Pituutta lukuun ottamatta kaikki minussa on nottia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en näe peilistä mitään. En edes käsitä että sieltä katsoo ihminen takaisin. Tämä johtuu dissosiatiivisesta häiriöstä.
Olen kyllä kuullut että olisin kaunis, mutta en ole itseäni koskaan missinä pitänyt.
Itsetunto on kovin huono, mutta parempi kuin nuorena.
Olisi kiva kuitenkin käsittää itsensä edes vähän ihmiseksi, nyt olen vain kuvottava outo möykky omissa silmissä jonka minuus on pirstaloitunut eri persooniin.
Miehenä sen tietää, kun menee Tinderiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkonäölleen voi toki tehdä jotain (painonhallinta, pukeutuminen, hiukset ym), mutta jos naama ei ole kaunis ja tai on muita huonoja puolia ulkonäössä, joille ei itse voi mitään, niin kannattaako panostaa?
Vierailija kirjoitti:
Vain täydellinen törppö sanoo toista rumaksi.
Niin, mitä sitten? Sellaisia törppöjä on aika tavalla. Voi olla sinä et ole sellaisia ihmisiä kohdannut, mutta se ei tarkoita, etteivätkö muut olisi.
Vai yritätkö nyt sanoa, että jos ottaa itseensä toisten haukkumisen, niin vika onkin silloin siinä haukutussa kohteessa. Että on ihan helppo vaan olla välittämättä haukuista, vaikka niitä kuulisi? Sanotko, että "pitää vaan kestää ja kasvattaa norsun nahka ja jos silti tulee surulliseksi haukuista, niin pitää hakeutua hoitoon"?Jos tuo on asenteesi, niin et ole yhtään sen parempi, kuin toista rumaksi haukkuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusin epäsuhtaiset piirteeni, kun opiskelin elävän mallin piirustusta. Eli kun visuaalinen hahmotuskyky kehittyi.
Käytännössä, lähikuvassa voin jotenkin olla siedettävä kun iho on suht hyvä, mutta kauempaa otetut kuvat paljastaa armotta kasvojen luuston.
Olen ruma. Todella ruma. Mutta sen voin sanoa, että näin vanhempana se ei enää niin haittaa. Ikä tuo varmuutta ja nyt tiedän missä viihdyn, omassa rauhassa. Tiedän myös tyylini: en käytä huomiota herättäviä vaatteita.
Ne asiat mihin ei voi vaikuttaa, pitää vaan antaa olla. Ja keskittyä vain siihen mihin voi vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin yläasteella, kun luokkakaverini sanoi, ettei ole koskaan nähnyt toista niin rumaa tyttöä kuin minä. Olen nyt 48-vuotias ja muistan tuon kommentin kuin se olisi sanottu minuutti sitten. Samaisesta pojasta tehtiin vielä aikuisena lehtijuttu, jonka aiheena oli k.o. ihmisen älykkyys.
Olen viimeisen vuoden aikana vain yhden kerran nähnyt ihmisen josta ajattelin, että hän on ruma. Yhden ainoan kerran. En kirjoita että miksi. En ajattele muista sillä tavalla että onko joku kaunis tai jotain. Ei suurin osa sellaisia mieti toisten kasvoista. 90 % on tavallisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain täydellinen törppö sanoo toista rumaksi.
Niin, mitä sitten? Sellaisia törppöjä on aika tavalla. Voi olla sinä et ole sellaisia ihmisiä kohdannut, mutta se ei tarkoita, etteivätkö muut olisi.
Vai yritätkö nyt sanoa, että jos ottaa itseensä toisten haukkumisen, niin vika onkin silloin siinä haukutussa kohteessa. Että on ihan helppo vaan olla välittämättä haukuista, vaikka niitä kuulisi? Sanotko, että "pitää vaan kestää ja kasvattaa norsun nahka ja jos silti tulee surulliseksi haukuista, niin pitää hakeutua hoitoon"?Jos tuo on asenteesi, niin et ole yhtään sen parempi, kuin toista rumaksi haukkuva.
Tarkoitin, että kyse on haukkumisesta, kuten itsekin sanoit. Haukkuminen taas ei ole tosiasioihin perustuvaa arviointia vaan sen tarkoitus on loukata. Esim naista voidaan haukkua huoraksi vaikka hän olisi todellisuudessa neitsyt. Enemmän rumaksi nimittely kertoo nimittelijästä kuin sen kohteesta.
Minulla on elimistö, joka on lapsesta asti kerännyt helposti pöhötystä - myös kasvoihin. Ja myös taipumusta pullukkuuteen. Niskakyttyrää pukkaa myös aina stressin myötä. Leuanalus ja posket veltohkot ja täyteläiset. Että joo, koen etten täytä ulkonäkönormia.
Vierailija kirjoitti:
Olin yläasteella, kun luokkakaverini sanoi, ettei ole koskaan nähnyt toista niin rumaa tyttöä kuin minä. Olen nyt 48-vuotias ja muistan tuon kommentin kuin se olisi sanottu minuutti sitten. Samaisesta pojasta tehtiin vielä aikuisena lehtijuttu, jonka aiheena oli k.o. ihmisen älykkyys.
Käsittämätöntä miten kukaan voi sanoa noin. Täysi moukka joka arvostelee millään tavalla toisen ulkonäköä. Usein nämä arvostelijat ei ole mitään ruusuja itsekään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain täydellinen törppö sanoo toista rumaksi.
Niin, mitä sitten? Sellaisia törppöjä on aika tavalla. Voi olla sinä et ole sellaisia ihmisiä kohdannut, mutta se ei tarkoita, etteivätkö muut olisi.
Vai yritätkö nyt sanoa, että jos ottaa itseensä toisten haukkumisen, niin vika onkin silloin siinä haukutussa kohteessa. Että on ihan helppo vaan olla välittämättä haukuista, vaikka niitä kuulisi? Sanotko, että "pitää vaan kestää ja kasvattaa norsun nahka ja jos silti tulee surulliseksi haukuista, niin pitää hakeutua hoitoon"?Jos tuo on asenteesi, niin et ole yhtään sen parempi, kuin toista rumaksi haukkuva.
Tarkoitin, että kyse on haukkumisesta, kuten itsekin sanoit. Haukkuminen taas ei ole tosiasioihin perustuvaa arviointia vaan sen tarkoitus on loukata. Esim naista voidaan haukkua huoraksi vaikka hän olisi todellisuudessa neitsyt. Enemmän rumaksi nimittely kertoo nimittelijästä kuin sen kohteesta.
Edelleen kysyn, mitä sitten?
Se ei yhtään auta haukkumisen kohteeksi joutunutta, vaikka syy haukkumiselle olisi mikä tahansa.
Siksi toisekseen, et taida tajuta, että kaunista ei voi olla olematta ilman rumaa. Ei ole sellaista maailmaa, että kaikki voisi olla kaunista. Jos sanot, että "onpa kaunis kirja", niin se sisältää jo käsityksen siitä, että joku toinen kirja ei ole niin kaunis.
Ihan turha väittää, etteikö ihmisten kanssa olisi sama asia. Minua on kutsuttu rumaksi koko elämäni, useita vuosikymmeniä. Kyllähän se tarkoittaa sitä, että olen ruma ainakin nykyisellä länsimaisella mittapuulla. Mitäpä sitä kieltämään. En minä voi mennä kauneuskilpailuun. En pääse edes karsinnasta läpi.
Ei ole kyse pelkästä haukkumisesta, vaan siitä, mitkä ovat kauneusihanteet. Jotkut ovat kauniita, jotkut rumia. Silti sen sanomisesta tulee paha mieli, vaikka faktaa onkin.
Teininä sai jatkuvasti kuulla olevansa ruma. Tuskin puoli kylää sitä täysin päästäänkään keksi. Pian sitä sitten alkoi huomata asian itsekin. Koskaan ei ole tullut positiivista palautetta ulkonäöstä.
Kännissä kaikki näytttää kauniilta.
Huomaa käytöksestä. Olen kuin ilmaa kanssaihmisille sukupuolesta riippumatta. Lisäksi mua luullaan monta kymmentä vuotta vanhemmaksi kuin olen. Tiedän myös faktoina että olen lihava ja ihoni ei ole kimmoisa naamasta eikä kropasta. Lisäksi mulla on niskakyttyrä ja pullonpohjalasit. Eli en ole omasta mielestänikään hemaiseva mimmi. Ja koska näin niin en nään vaivan arvoiseksi kiinnittää isompaa huomiota pukeutumiseeni tai alkaa meikkaamaan.