Miksi nykyään oppilaitoksissa "opetetaan" vain esittämällä pohdiskelukysymyksiä?

Nykyään ajatellaan, että se tiedon "kaataminen" oppilaan päähän ei ole hyödyllistä opettamista. MUTTA. Totta kai asioita pitää avata myös yhdessä, pohtia millaisin perusteluin erilaisiin johtopäätöksiin voi tulla, ja tietenkin ohjeistaa oppilaat ja opiskelijat niin, että he tietävät, mitä ovat tekemässä (esim. onko juurikin vain tarkoitus herätellä niitä jo olemassaolevia tietoja asiasta ja yhdistää tulevaa opittavaa menneeseen, vai onko tarkoitus hakea uutta tietoa ja sen avulla pohtia asian eri puolia, vai kenties kirjoittaa mielipidekirjoitus -- mitä esim. reaaliaineiden pohdintatehtävät tuskin koskaan ovat).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä noille opettajille nykyään maksetaan? Minä yritin muinoin tuota nykytapaa , mutta oppilaat tulivat sanomaan 'sun pitää opettaa!'

Sitten et ole ymmärtänyt asiaa oikein etkä osannut sitä toteuttaa hyvin. Opettajakeskeisen opetuksen aika on ohi. Opettajan tehtävä on aktivoida opiskelijat tuottamaan itse tietoa, mikä johtaa syvällisempään oppimiseen ja ymmärtämiseen. Ja usko pois, se vaatii myös opettajalta todella paljon valmistelun muodossa. Enää ei riitä (luojan kiitos) että joku auktoriteetti vaan kertoo miten asiat ovat ja sen jälkeen se on purematta nieltävä.

Ilmankos nykylukiolaiset ovat niin stressaantuneita ja iso osa pitää lukion jälkeen välivuoden.

Ei oppijalähtöinen oppiminen mikään stressiautomaatti ole sen kummemin kuin opettajalähtöinenkään. Mutta kuten yllä totesin, opettajan velvollisuus on valmistella, mitoittaa ja ohjeistaa tehtävät niin, että oppijoilla on hyvä käsitys siitä, mitä heiltä odotetaan. Henkilökohtaisesti olisin stressaantuneempi siitä, että minun oletetaan sisäistävän asia valmista tietoa kuulemalla ja lukemalla, ja sitten toistavan se oikein sanamuodoin paperille arvioitavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottahan pohja ja faktat pitää opettaa, mutta miksi sitä opetusta tai oppituntia, ei saisi aloittaa, pohdiskelemalla aihetta.

Sehän on johdatus aiheeseen, jo just senhän pitäis innostaa lisää, kun saa itse osallistua aiheen käsittelyyn.

Sellaiseksi lapsi sitä juuri luuli, eikä sen takia heti säikähtänyt sitä. Mutta koko kurssi olikin vain opiskelijoiden loputonta pohdintaa, jotka opettaja lopuksi luki. Ei tullutkaan mitään oikeaa opetusta.

Eikö vastauksia tosiaan käsitelty tuon enempää?

Vierailija kirjoitti:

Onko sitten se parempi, että kuin aikoja sitten: opettaja luennoi, kyselee välillä ja ei mitään keskustelua aiheesta. Kurssi on pelkkää kirjan lukemista kotona, oppituntien "kuuntelua" (kaikki tietävät miten hyvin teini-ikäiset jaksavat keskittyä) ja lopuksi kurssin kruunaa se iänikuinen paperinen koe, jossa kysytään ennalta-arvattavat, kurssin kannalta tärkeimmät kysymykset aihealueesta. Lukemalla kerran kirja läpi irtosi kokeesta 10, ilman mitään oikeaa älyllistä ponnistelua.

Tämä on juuri tällaista kärjistämistä, jota nykyisen opetussuunnitelman puolustelijat suoltavat. Ei tietenkään ole hyvä, että asioita opetellaan pelkästään ulkoa, mutta ei ole hyvä myöskään se, että opiskelijalle kaadetaan liikaa vastuuta oppimisesta. Olisi hyvä kulkea kultaista keskitietä pitkin ja antaa opetusta, joka sisältää sekä valmiiksi annettavaa tietoa että pohdintaa.

"Opettajan pitäisi olla se, joka kertoo opiskelijalle asiat"

Ei todellakaan näin. Missä tämmöistä olet oppinut?

Yliopisto-opettajana tämä kuulostaa hyvältä!

On niin turhauttavaa opettaa ensimmäisen vuosikurssin suoraan lukiosta tulleita opiskelijoita, joiden tärkein kysymys joka luennosta on : "tuleeko tää tenttiin?" ja yrittävät opetella asioita ulkoa, eivät ymmärtää. Haluaisivat, raukat, tarkan listan siitä, mikä pitää osata. Vaan jos sellaisen antaa, alkaa väninä koska luulevat, että se kaikki pitää osata ulkoa yksityiskohtia myöten.

Olennaista on ymmärtää kokonaisuuksia, syy-yhteyksiä, lainalaisuuksia ja soveltaa. Toki näitä uusia opiskelijoita ohjaamme ajattelemaan itse, päättelemään, mikä on olennaista ja mikä vähemmän tärkeää... mutta kova homma se on kun koko peruskoulu ja lukio on menty tyylillä, että kun osaa jonkin kirjan alueen oksentaa ulkoa paperille, niin sillä pärjää.

Nämä pohdintatehtävät ovat ainakin teoreettiselle ihmiselle inhottavia, kun olisi kiva miettiä asioita mihin on ihan oikeita vastauksia tarjolla. Mistä sitä tietää onko niillä omilla pohdinnoilla mitään merkitystä tai liippaavatko läheltäkään totuutta jos mistään ei voi tarkistaa miten asia oikeasti on.

Vierailija kirjoitti:

Nämä pohdintatehtävät ovat ainakin teoreettiselle ihmiselle inhottavia, kun olisi kiva miettiä asioita mihin on ihan oikeita vastauksia tarjolla. Mistä sitä tietää onko niillä omilla pohdinnoilla mitään merkitystä tai liippaavatko läheltäkään totuutta jos mistään ei voi tarkistaa miten asia oikeasti on.

Sellaisia ovat oikean elämän ongelmat. Jos olet esim. dippainssinä laitesuunnittelussa, et voi mistään tarkastaa etukäteen kuinka hyvin suunnittelemasi laite toimii. Tärkeintä on oppia ajattelemaan, kvg-osaamisella ei pääse pitkälle

Onhan niihin pohdintatehtäviinkin ihan oikeita vastauksia tarjolla. Tietoa etsitään lähteistä (jos sitä ei jo ole riittävän kattavasti), ja sen pohjalta eritellään asiaa eri näkökulmista. Ei ne pohdintatehtävät mitään esitä mielipiteesi -tehtäviä ole.

Ei minua ainakaan kiinnostanut lukiossa tiettyjen humanistiaineiden pohdiskelutehtävät lainkaan. Lähinnä ärsytti, kun opiskelijat pakotetaan ”kiinnostumaan” asiasta, joka ei kiinnosta.

Sitä pakottamista kutsutaan yleissivistykseksi ja ajattelun kehittämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Sitä pakottamista kutsutaan yleissivistykseksi ja ajattelun kehittämiseksi.

Pakotettu kiinnostus ei ole kovin tehokas ajattelun kehittämisessä.

Otsikkoon, oppilaitoksissa ei nykyäänkään opeteta "vain esittämällä pohdiskelukysymyksiä", vaikka jonkun opiskelijan jollakin kurssilla niin olisi ollutkin (mitä kyllä hiukan epäilen, siis sitä, että olisi ollut VAIN pohdintakysymyksiä, joita ei olisi edes käyty sitten yhdessä läpi, mutta eihän se nyt ihan mahdotontakaan ole).

Näin muuten, pohdiskelukysymyksiä voi kyllä olla, mutta tietenkin pitää olla muutakin. Varsinkaan pakollisilla kursseilla ei voi olettaa, että kaikki innostuvat pohtimaan ja selvittämään asioita niin, että oppivat siitä riittävästi. Syventävillä kursseilla sitten voikin jo vähän enemmän olettaa, että aihe kiinnostaa opiskelijaa ja hän haluaa ottaa siitä selvää, mutta silloinkin pitää tietysti olla muutakin kuin vain pohdiskelukysymyksiä, joita ei käydä läpi.

Tällainen ei varmaan sovi niille kympin oppilaille, joille on aina tärkeää opetella pilkuntarkasti koko koealue.  En usko kuitenkaan, että tilanne on ihan niin mennyt mitä ap väittää. Tai jos on niin ehkä valituksen voi viedä eteenpäin. Vaikeaa uskoa, että opiskelijoilta on kylmiltään kysytty kysymyksiä ja näiden vastaus ollut ratkaisevassa asemassa arvioitaessa kurssia, vaikka mitään opetusta ei ole vielä järjestetty. 

Mutta yleisesti ottaen niin lukion pitäisi olla myös valmistautumista jatko-opiskeluun. Yliopistossa ei enää riitä, että kerrotaan läksyjen koealue ja oikeat ja väärät vastaukset. Lukiossa ei voi oppia tai opettaa kaikkea mutta hyvä olisi nimenomaan kannustaa kriittiseen ajatteluun ja pohdiskeluun. Toki ei opetuksen kustannuksella mutta saanen hieman epäillä, että aloitusta on hieman vääristelty. :-D

Vierailija kirjoitti:

Kukapa olisi uskonut, että yo- kirjoitukset suoritetaan digitaalisesti, näin vain kävi.

Kuka uskoi, että robotti voi leikata ihmistä leikkaussaleissa.

Kuka uskoi, että kodin lukitusta ja muuta voi ohjata kaukaa diginä. ym. ym.

Maailma muuttuu, miksi koulun ei saisi muuttua, koulu kasvattaa nuoria tulevaisuuden yhteiskuntaan, joka on täysin erilainen, kuin heidän vanhempiensa.

Millä tavalla ajattelit lasten oppivan historiasta (menneisyyden virheistä), jos heille ei siitä saa kertoa?

Millä tavalla ylipäätään mitään eksaktia tiedettä voidaan opettaa tai pikemminkin oppia sillä, että oppilaat vähän keskustelee keskenään tai googlettavat vailla mitään lähdekritiikkiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä pakottamista kutsutaan yleissivistykseksi ja ajattelun kehittämiseksi.

Pakotettu kiinnostus ei ole kovin tehokas ajattelun kehittämisessä.

Tehokkaampaa on ajatella vain niitä itseä kiinnostavia aiheita? Totta kai opettajan pitää pyrkiä motivoimaan opiskelijoita muullakin kuin pakolla, mutta fakta nyt vaan on, että me eiollaan kaikki olla kiinnostuneita kaikesta, mutta monipuolisten asioiden pohtiminen eri näkökulmista kehittää meidän ajattelua.

Vierailija kirjoitti:

Nuorten pitää oppia ajattelemaan itse, etsimään tietoa, olemaan aktiivinen.

Sellaistahan yliopisto ja verkko-opiskelukin on.

Mitä arvoa on ulkoaopitulla tiedolla, jota ei osaa soveltaa käytäntöön?

Maailma muuttuu, elämä ja tavat muuttuu, tottakai opetuskin muuttuu.

Vaikutat hyvin vanhanaikaiselta ja nykymenosta tietämättömältä vanhemelta.

Meillä yksi opettaja käytti tätä opetustapaa sillä lopputuloksella että kukaan koko luokassa ei oppinut kyseisestä kurssista mitään. Kysymykset olivat liian vaikeita ja vastausten etsiminen vailla mitään pohjatietoa ei hyödytä ketään kun ei ymmärrä lukemastaan sanaakaan. Ja tällä välin opettaja näpytteli konetta tai kännykkää koko tunnin.

Toinen suosittu hyödytön opetustapa on ryhmätyöt, jotka usein täytyy vielä esittää muulle luokalle. Aina on joku päällepäsmäri joka tietää kaiken paremmin ja muut vain myötäilevät. Hiljaisimmat eivät uskalla tuoda omaa mielipidettään esiin ollenkaan. Kaikki huipentuu ahdistavaan esitelmään jota on jännittänyt etukäteen niin ettei ole voinut keskittyä ollenkaan aiheeseen joka oli tarkoitus oppia, eikä myöskään kuuntele muiden esitelmiä kun ahdistaa oma vuoro. Pitäisi ymmärtää ihmisten erilaisuus ja se että kaikille sama tapa ei ole se paras tapa oppia. Kaikki nämä soveltavat opetusmenetelmät ovat ainakin itselleni täysin hyödytöntä ajan tuhlausta. Perinteinen opetus kunniaan ! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sitten se parempi, että kuin aikoja sitten: opettaja luennoi, kyselee välillä ja ei mitään keskustelua aiheesta. Kurssi on pelkkää kirjan lukemista kotona, oppituntien "kuuntelua" (kaikki tietävät miten hyvin teini-ikäiset jaksavat keskittyä) ja lopuksi kurssin kruunaa se iänikuinen paperinen koe, jossa kysytään ennalta-arvattavat, kurssin kannalta tärkeimmät kysymykset aihealueesta. Lukemalla kerran kirja läpi irtosi kokeesta 10, ilman mitään oikeaa älyllistä ponnistelua.

Tämä on juuri tällaista kärjistämistä, jota nykyisen opetussuunnitelman puolustelijat suoltavat. Ei tietenkään ole hyvä, että asioita opetellaan pelkästään ulkoa, mutta ei ole hyvä myöskään se, että opiskelijalle kaadetaan liikaa vastuuta oppimisesta. Olisi hyvä kulkea kultaista keskitietä pitkin ja antaa opetusta, joka sisältää sekä valmiiksi annettavaa tietoa että pohdintaa.

Sepä. Mutta se aivoton ulkoaopettelu ei valmista tippaakaan ainakaan yliopisto-opiskeluihin, saati työelämään. Toki tulee muistaa, että kaikki lukion suorittavat eivät koskaan jatka yliopistoon kuitenkaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että opettaminen jää vanhempien tai muiden tuttujen vastuulle.

Vierailija kirjoitti:

Tällainen ei varmaan sovi niille kympin oppilaille, joille on aina tärkeää opetella pilkuntarkasti koko koealue.  En usko kuitenkaan, että tilanne on ihan niin mennyt mitä ap väittää. Tai jos on niin ehkä valituksen voi viedä eteenpäin. Vaikeaa uskoa, että opiskelijoilta on kylmiltään kysytty kysymyksiä ja näiden vastaus ollut ratkaisevassa asemassa arvioitaessa kurssia, vaikka mitään opetusta ei ole vielä järjestetty. 

Mutta yleisesti ottaen niin lukion pitäisi olla myös valmistautumista jatko-opiskeluun. Yliopistossa ei enää riitä, että kerrotaan läksyjen koealue ja oikeat ja väärät vastaukset. Lukiossa ei voi oppia tai opettaa kaikkea mutta hyvä olisi nimenomaan kannustaa kriittiseen ajatteluun ja pohdiskeluun. Toki ei opetuksen kustannuksella mutta saanen hieman epäillä, että aloitusta on hieman vääristelty. :-D

Minä en epäile hetkeäkään että on vääristelty, itse ammattikoulussa homma meni monesti näin: annettiin kysymys, tai vaihtoehtoisesti paperi jossa oli useita kysymyksiä samasta aiheesta, ja sanottiin että etsikää tietoa esim netistä ja vastatkaa kysymyksiin. Tähän meni useampi tunti jonka jälkeen lopputulos arvosteltiin tai vaihtoehtoisesti käytiin läpi luokan kanssa. Vailla mitään pohjaopetusta. Ja aihe saattoi olla tällä käsitelty, sitten seuraavaan aiheeseen. Joissain tapauksissa oli ihan mukava itsenäinen opetustapa (jos aihe ei ollut kovin vaikea tai aihe oli mielenkiintoinen). Joissain tapauksissa taas aihe saattoi olla itsessään niin vaikea ja vaikeasti ymmärrettävä että päätyi vain kopioimaan lauseita joita ei itsekään ymmärtänyt.