Miksi nykyään oppilaitoksissa "opetetaan" vain esittämällä pohdiskelukysymyksiä?

Opetus on perusopetuksen jälkeen lukio tai alus eli valitaan yksi ja kaksi kolmasosaa annetuista vaihtoehdoista vähentää lyhyitä mutta vedetään sitten puolen vuoden aikana kaikenlaista kivaa ja hauskaa lomaa odotellessa voi olla mielenkiintoista että osataan jo sängystä nouseminen on tullut julkisesti Florida viaton ex tyttöystävä kotitekoinen.

Tämä on aivan todellinen ongelma joka päivä lukiossa. Törmäsin ongelmaan täysillä vasta, kun siirryin kaupunin korkean keskiarvon lukiosta maaseutulukioon opettamaan. Maalla jokainen halukas on päässyt lukioon, ja joukossa on porukkaa, jolla ei ole opiskelu- eikä tiedollisia valmiuksia sen paremmin lukioon kuin ammattikouluunkaan.

On myös kympin oppilaita, usein tyttöjä, jotka ovat tottuneet siihen, että kymppi tulee, kun osaa ulkoa kaikki kirjassa olevat ja vihkoon kirjoitetut asiat. Tuskaa tuotti, kun minä, opettaja, en kirjoituttanutkaan vihkoon valmiita muistiinpanoja, vaan ohjasin tekemään muistiinpanoja itse. "Mistä mä tiedän, mitä kannattaa kirjoittaa vihkoon?"

Närää herätti myös, kun kurssin alussa arviointiperusteita avatessani kerroin, että lukiossa ei voi enää saada kymppiä vain sillä, että osaa kaiken, mitä tunnilla ja kirjassa on käsitelty. Pitää olla omaa harrastuneisuutta ja kiinnostusta, ja pitää osata ajatella itse. Numeronmetsästäjät jopa valittivat asiasta vanhempiensa kautta. Tässä kohtaa oli ikävä todeta, että kodeissakaan ei ymmärretä oppimisen ja ajattelun yhteyttä, vaan oltiin omien vanhojen lukiomuistojen varassa. Varmaan minun olisi jostain varastosta pitänyt piirtoheitin käydä kaivamassa esiin ja kirjoittaa muistiinpanokalvoja, niin kaikki olisivat olleet tyytyväisiä.

Mikä oli sitten lopputulos? Se, että valmistin opiskelijat jatko-opintoihin. Se, että ohjasin heitä ilmaisemaan ajatuksiaan suullisesti ja kirjallisesti. Se, että ohjasin heitä suhtautumaan kriittisesti myös oppikirjan sisältöihin ja miettimään vaihtoehtoja. Tämä kaikki voi tuntua niin hahmottomalta, että opiskelijat huomaavat hyödyt vasta myöhemmin, elleivät sitten ajattele, että oppivat ajattelemaan itse, koska olin niin pas.ka opettaja, etten "opettanut oikeasti".

Se, mitä minä opetan valmiiksi, on peruskäsitteet ja miten niihin on päädytty. Mikä on niiden tausta ja missä eri merkityksissä niitä on käytetty. Ohjaan myös kriitiikin esittämistä: kaikki täytyy aina perustella, ja vasta-argumentteihin on valmistauduttava. Vaikka aina väitetään, että pojat kehittyvät myöhemmin, pojat kuitenkin oppivat tämän nopeammin. Itse olen huolestuneempi tyttöjen taidoista, vaikka pojista ollaan julkisuudessa aina huolissaan. Neuvoni vanhemmille kotona on, että ohjatkaa tyttöjänne keskittymään olennaiseen ja uskaltamaan. Virheistä, myös julkisista, nimittäin oppii eniten.

Yrittävät opettaa tanokkien mukulat ajattelemaan, ottamaan itse selvää, tunnistamaan faktat ja perustelemaan väitteensä.

Luennoiminen on ihan turhaa, saman tuloksen saavuttaa lukemalla läksyt.

Vierailija kirjoitti:

Opetus on perusopetuksen jälkeen lukio tai alus eli valitaan yksi ja kaksi kolmasosaa annetuista vaihtoehdoista vähentää lyhyitä mutta vedetään sitten puolen vuoden aikana kaikenlaista kivaa ja hauskaa lomaa odotellessa voi olla mielenkiintoista että osataan jo sängystä nouseminen on tullut julkisesti Florida viaton ex tyttöystävä kotitekoinen.

Trollin käännöskonepazkaa? Eikö niillä enää ole varaa palkata natiiveja suoltamaan soopaa?

Missä iässä aloittaja sinun mielestäsi nuoren/aikuisen pitäisi osata ajatella asioita monelta kantilta? Jos sitä ei kerran vielä lukiossa voi vaati?

Nykyään muuten oppikirjoissa on pitkälti näitä pohdintatehtäviä. Sieltä ne opet niitä ottaa.

En laita täsmällisesti oikeita tietoja, mutta suunnilleen tähän tapaan kävi.

Lapseni oli kirjoittamassa uskonnon ja syventävissä sitten kävivät seurasaaressa ja siitä piti tehdä essee, kävivät kansallismuseossa ja siitäkin käynnistä essee. Ja 3 muuta esseetä. Miten nämä edistivät menestymistä kirjoituksissa, kun ei olleet edes uskonnollisia aiheita.

Vierailija kirjoitti:

En laita täsmällisesti oikeita tietoja, mutta suunnilleen tähän tapaan kävi.

Lapseni oli kirjoittamassa uskonnon ja syventävissä sitten kävivät seurasaaressa ja siitä piti tehdä essee, kävivät kansallismuseossa ja siitäkin käynnistä essee. Ja 3 muuta esseetä. Miten nämä edistivät menestymistä kirjoituksissa, kun ei olleet edes uskonnollisia aiheita.

Lisään vielä, että nämä esseet piti myös esittää. Aikaa kului.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on aivan todellinen ongelma joka päivä lukiossa. Törmäsin ongelmaan täysillä vasta, kun siirryin kaupunin korkean keskiarvon lukiosta maaseutulukioon opettamaan. Maalla jokainen halukas on päässyt lukioon, ja joukossa on porukkaa, jolla ei ole opiskelu- eikä tiedollisia valmiuksia sen paremmin lukioon kuin ammattikouluunkaan.

On myös kympin oppilaita, usein tyttöjä, jotka ovat tottuneet siihen, että kymppi tulee, kun osaa ulkoa kaikki kirjassa olevat ja vihkoon kirjoitetut asiat. Tuskaa tuotti, kun minä, opettaja, en kirjoituttanutkaan vihkoon valmiita muistiinpanoja, vaan ohjasin tekemään muistiinpanoja itse. "Mistä mä tiedän, mitä kannattaa kirjoittaa vihkoon?"

Närää herätti myös, kun kurssin alussa arviointiperusteita avatessani kerroin, että lukiossa ei voi enää saada kymppiä vain sillä, että osaa kaiken, mitä tunnilla ja kirjassa on käsitelty. Pitää olla omaa harrastuneisuutta ja kiinnostusta, ja pitää osata ajatella itse. Numeronmetsästäjät jopa valittivat asiasta vanhempiensa kautta. Tässä kohtaa oli ikävä todeta, että kodeissakaan ei ymmärretä oppimisen ja ajattelun yhteyttä, vaan oltiin omien vanhojen lukiomuistojen varassa. Varmaan minun olisi jostain varastosta pitänyt piirtoheitin käydä kaivamassa esiin ja kirjoittaa muistiinpanokalvoja, niin kaikki olisivat olleet tyytyväisiä.

Mikä oli sitten lopputulos? Se, että valmistin opiskelijat jatko-opintoihin. Se, että ohjasin heitä ilmaisemaan ajatuksiaan suullisesti ja kirjallisesti. Se, että ohjasin heitä suhtautumaan kriittisesti myös oppikirjan sisältöihin ja miettimään vaihtoehtoja. Tämä kaikki voi tuntua niin hahmottomalta, että opiskelijat huomaavat hyödyt vasta myöhemmin, elleivät sitten ajattele, että oppivat ajattelemaan itse, koska olin niin pas.ka opettaja, etten "opettanut oikeasti".

Se, mitä minä opetan valmiiksi, on peruskäsitteet ja miten niihin on päädytty. Mikä on niiden tausta ja missä eri merkityksissä niitä on käytetty. Ohjaan myös kriitiikin esittämistä: kaikki täytyy aina perustella, ja vasta-argumentteihin on valmistauduttava. Vaikka aina väitetään, että pojat kehittyvät myöhemmin, pojat kuitenkin oppivat tämän nopeammin. Itse olen huolestuneempi tyttöjen taidoista, vaikka pojista ollaan julkisuudessa aina huolissaan. Neuvoni vanhemmille kotona on, että ohjatkaa tyttöjänne keskittymään olennaiseen ja uskaltamaan. Virheistä, myös julkisista, nimittäin oppii eniten.

Yliopistossa proffat kirjoittivat kalvoille luentomuistiinpanoja, joita oppilaat kopioivat. Osalla proffista oli luentorunko myynnissä, joyta sitten täydennettiin luennoilla. Sitten oli vielä lisäksi englanninkieliset oppikirjat.

Ehkä yliopistokin nykyään tee se itse laitos, jonkinlainen kirjeopisto, jossa ei tarvitsisi ollenkaan käydä, koska tunneilta ei mitään tietoa saa.

Teinien kohdalla tämä valmentava ote on lähinnä naurettavaa, tuttavat joilla on lukioikäisiä teinejä ovat todenneet, että vanhemmat joutuvat kotona opettamaan, kun tunneilla puuhastellaan jotain ihan muuta valmentajan kanssa.... 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään muuten oppikirjoissa on pitkälti näitä pohdintatehtäviä. Sieltä ne opet niitä ottaa.

Meillä on kokemusta vasta yläkoulun oppikirjoista, joista osa on lievästi sanottuna sekavia. Oppikirjojen kirjoittajina muuten luonnollisesti opettajat itse, lapsenkin opettaja on kirjoittanut oppikirjan, jota sitten yllätys yllätys hänen tunneillaan käytetään.

Omat yläkoulun oppikirjat olivat selkeämpiä, eikä mitään ajatusten virtaa.

Vierailija kirjoitti:

Missä iässä aloittaja sinun mielestäsi nuoren/aikuisen pitäisi osata ajatella asioita monelta kantilta? Jos sitä ei kerran vielä lukiossa voi vaati?

Olisi fiksua opettaa ensin teoria, johon pohdinnat voidaan sitten pohjata.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on aivan todellinen ongelma joka päivä lukiossa. Törmäsin ongelmaan täysillä vasta, kun siirryin kaupunin korkean keskiarvon lukiosta maaseutulukioon opettamaan. Maalla jokainen halukas on päässyt lukioon, ja joukossa on porukkaa, jolla ei ole opiskelu- eikä tiedollisia valmiuksia sen paremmin lukioon kuin ammattikouluunkaan.

On myös kympin oppilaita, usein tyttöjä, jotka ovat tottuneet siihen, että kymppi tulee, kun osaa ulkoa kaikki kirjassa olevat ja vihkoon kirjoitetut asiat. Tuskaa tuotti, kun minä, opettaja, en kirjoituttanutkaan vihkoon valmiita muistiinpanoja, vaan ohjasin tekemään muistiinpanoja itse. "Mistä mä tiedän, mitä kannattaa kirjoittaa vihkoon?"

Närää herätti myös, kun kurssin alussa arviointiperusteita avatessani kerroin, että lukiossa ei voi enää saada kymppiä vain sillä, että osaa kaiken, mitä tunnilla ja kirjassa on käsitelty. Pitää olla omaa harrastuneisuutta ja kiinnostusta, ja pitää osata ajatella itse. Numeronmetsästäjät jopa valittivat asiasta vanhempiensa kautta. Tässä kohtaa oli ikävä todeta, että kodeissakaan ei ymmärretä oppimisen ja ajattelun yhteyttä, vaan oltiin omien vanhojen lukiomuistojen varassa. Varmaan minun olisi jostain varastosta pitänyt piirtoheitin käydä kaivamassa esiin ja kirjoittaa muistiinpanokalvoja, niin kaikki olisivat olleet tyytyväisiä.

Mikä oli sitten lopputulos? Se, että valmistin opiskelijat jatko-opintoihin. Se, että ohjasin heitä ilmaisemaan ajatuksiaan suullisesti ja kirjallisesti. Se, että ohjasin heitä suhtautumaan kriittisesti myös oppikirjan sisältöihin ja miettimään vaihtoehtoja. Tämä kaikki voi tuntua niin hahmottomalta, että opiskelijat huomaavat hyödyt vasta myöhemmin, elleivät sitten ajattele, että oppivat ajattelemaan itse, koska olin niin pas.ka opettaja, etten "opettanut oikeasti".

Se, mitä minä opetan valmiiksi, on peruskäsitteet ja miten niihin on päädytty. Mikä on niiden tausta ja missä eri merkityksissä niitä on käytetty. Ohjaan myös kriitiikin esittämistä: kaikki täytyy aina perustella, ja vasta-argumentteihin on valmistauduttava. Vaikka aina väitetään, että pojat kehittyvät myöhemmin, pojat kuitenkin oppivat tämän nopeammin. Itse olen huolestuneempi tyttöjen taidoista, vaikka pojista ollaan julkisuudessa aina huolissaan. Neuvoni vanhemmille kotona on, että ohjatkaa tyttöjänne keskittymään olennaiseen ja uskaltamaan. Virheistä, myös julkisista, nimittäin oppii eniten.

Tuollaisesta opetuksesta en pidä ollenkaan.

Selkeämpää ja tehokkaampaa on valmiit kirjat ja sitä mahdollisesti täydentävät opettajan omat materiaalit. Parempi pelkät kirjat, sillä sitten voi lukea suoraan sieltä, jos on ollut tunnilta pois.

Opiskelin teknillisessä yliopistossa. Siellä yksi assistentti yritti matikassa saada meitä itse miettimään viikkotehtäviä. Yks opiskelija sitten huusi, että jos sulla on valmiit vastaukset, niin laita ne vaan esille. Niin se sitten teki.

(Yks meitä opettanut matikan proffa sanoi, että ennnen vanhaan opettajat yliopistossa juttelivat asioista suurin piirtein ja kaukaa hakien vähän niitä näitä ja tenttiä varten opiskelijat saivat itse etsiä sopivaa kirjallista materiaalia, mitä voisi lukea. Ajattelin, että ei oo mukava tapa oppia. No, nyt se on tullut takaisin se tapa.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tapa että aina kerrotaan että ei näin, vaan näin, on juuri se tapa joka tappaa luovuuden ihmisistä. Kun ihminen saa itse pohtia ja keksiä ratkaisut kysymyksiin, luovuus säilyy. Tästä oli tutkimuskin, ja nykyään on ihan koulutuksia joissa opiskellaan valmentavaa johtamista. Valmentaminen on nimenomaan sitä, ettei anneta valmiita ratkaisuja, vaan annetaan ihmisen itsensä päätyä johonkin ratkaisuun. Silloin yleensä ymmärrys asiasta syvenee, ja motivaatio kasvaa, kun saa tehdä omalla tavallaan.

Niin, mutta kun se opettajan itse ajattelema ratkaisu on kuitenkin ainoa, joka hyväksytään oikeaksi.

Juuri näin. Siksi on aivan turhaa kehitellä jotain omia juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on aivan todellinen ongelma joka päivä lukiossa. Törmäsin ongelmaan täysillä vasta, kun siirryin kaupunin korkean keskiarvon lukiosta maaseutulukioon opettamaan. Maalla jokainen halukas on päässyt lukioon, ja joukossa on porukkaa, jolla ei ole opiskelu- eikä tiedollisia valmiuksia sen paremmin lukioon kuin ammattikouluunkaan.

On myös kympin oppilaita, usein tyttöjä, jotka ovat tottuneet siihen, että kymppi tulee, kun osaa ulkoa kaikki kirjassa olevat ja vihkoon kirjoitetut asiat. Tuskaa tuotti, kun minä, opettaja, en kirjoituttanutkaan vihkoon valmiita muistiinpanoja, vaan ohjasin tekemään muistiinpanoja itse. "Mistä mä tiedän, mitä kannattaa kirjoittaa vihkoon?"

Närää herätti myös, kun kurssin alussa arviointiperusteita avatessani kerroin, että lukiossa ei voi enää saada kymppiä vain sillä, että osaa kaiken, mitä tunnilla ja kirjassa on käsitelty. Pitää olla omaa harrastuneisuutta ja kiinnostusta, ja pitää osata ajatella itse. Numeronmetsästäjät jopa valittivat asiasta vanhempiensa kautta. Tässä kohtaa oli ikävä todeta, että kodeissakaan ei ymmärretä oppimisen ja ajattelun yhteyttä, vaan oltiin omien vanhojen lukiomuistojen varassa. Varmaan minun olisi jostain varastosta pitänyt piirtoheitin käydä kaivamassa esiin ja kirjoittaa muistiinpanokalvoja, niin kaikki olisivat olleet tyytyväisiä.

Mikä oli sitten lopputulos? Se, että valmistin opiskelijat jatko-opintoihin. Se, että ohjasin heitä ilmaisemaan ajatuksiaan suullisesti ja kirjallisesti. Se, että ohjasin heitä suhtautumaan kriittisesti myös oppikirjan sisältöihin ja miettimään vaihtoehtoja. Tämä kaikki voi tuntua niin hahmottomalta, että opiskelijat huomaavat hyödyt vasta myöhemmin, elleivät sitten ajattele, että oppivat ajattelemaan itse, koska olin niin pas.ka opettaja, etten "opettanut oikeasti".

Se, mitä minä opetan valmiiksi, on peruskäsitteet ja miten niihin on päädytty. Mikä on niiden tausta ja missä eri merkityksissä niitä on käytetty. Ohjaan myös kriitiikin esittämistä: kaikki täytyy aina perustella, ja vasta-argumentteihin on valmistauduttava. Vaikka aina väitetään, että pojat kehittyvät myöhemmin, pojat kuitenkin oppivat tämän nopeammin. Itse olen huolestuneempi tyttöjen taidoista, vaikka pojista ollaan julkisuudessa aina huolissaan. Neuvoni vanhemmille kotona on, että ohjatkaa tyttöjänne keskittymään olennaiseen ja uskaltamaan. Virheistä, myös julkisista, nimittäin oppii eniten.

Ei haittaa oppilaita sun numerot.

Oleellisinta on, miten yo-kirjoitukset sujuvat.

Vierailija kirjoitti:

Pohdi, miksi EU:sta on Suomelle hyötyä

Kuulostaa hieman ladatulta. Tuleeko hylky jos osoittaa että kokonaisuutena eu:sta on enemmän haittaa kuin hyötyä Suomelle ja suomalaisille?

Vierailija kirjoitti:

Mistä noille opettajille nykyään maksetaan? Minä yritin muinoin tuota nykytapaa , mutta oppilaat tulivat sanomaan 'sun pitää opettaa!'

Totta. Vie aikaa ennen kuin uusi oppimisentapa omaksutaan. On rennompaa vain vastaanottaa valmista tietoa kuin oppia rakentamaan sitä itse eri lähteistä kokoamalla. Uusi tapa on myös opettajalle työläs, koska pitää nopeasti osta arvioida, onko oppilaan löytämä tieto oikeaa. Uusi oppimisen tapa on ajattelemaan oppimista.

Tämä uusi tapa on opettajille erittäin helppo.

Ei tarvitse enää pitää esitelmiä luokan edessä, vaan voi seurailla vaan ryhmien ryhmätöiden tekemistä.

Ei tarvi sietää, että oppilaat juttelevat keskenään, kun ei kiinnosta kuu teleminen.

Kyllä tämä riippuu vähän oppiaineestakin. Itse opetan tunneilla uutta tietoa ja pohdintatehtävät ovat osana kotitehtäviä.

Oman koulun olisi voinut käydä vaikka kirjekurssilla. Mitään ei opetettu, Googlea laulatettiin lähiopetuksessa ja varsinainen opetusvastuu sysättiin työpaikoille. Opettajat hokivat kuorossa ”meidän tehtävä ei oo kaataa tietoa päähän”. Tähän on tultu siis.

Vierailija kirjoitti:

Tottahan pohja ja faktat pitää opettaa, mutta miksi sitä opetusta tai oppituntia, ei saisi aloittaa, pohdiskelemalla aihetta.

Sehän on johdatus aiheeseen, jo just senhän pitäis innostaa lisää, kun saa itse osallistua aiheen käsittelyyn.

Sinun kannattaisi opetella pilkkusäännöt ennen noita pohdintoja.