Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Vauvakuume, synnytys ja taaperot
Miltä synnytys tuntuu?
vähän.pelottaa
15.06.2019 |
Luin vanhoja vauva- ja suomi24 -keskusyeluja synnytyksestä kun ollaan miehen kanssa vähän siitä puhuttu. Olen siis parikymppinen ja aina olen halunnut saada omia lapsia mutta nyt alkoi vähän pelottamaan kun luki noita keskusteluja.
Itellä on aika pahat menkkakivut ja synnytystä kuvailtiin mm. "menkkakivut potenssiin 1000" sekä "pahin tuska mitä on ikinä kokenut".
Voisiko joku kertoa omia kokemuksiaan???
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Puudutuspiikit ja epiduraali, niin ei satu.
Minulle sanottiin sairaalassa,ettei epiduraalia saa jos ei synnytä virka-aikaan.Kohdunkaulan puudutuksen sain.Oli imukuppisynnytys,ei paha.Lääkäri kyllä totesi,että minulla on korkea kipukynnys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi en muista,aikaa on kulunut jo 49 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä se sattuu enemmän tai vähemmän mutta kun lapsi on maailmassa, on kivut ohi. Älä turhaan hekumoi toisten kipukuvauksilla, yksilöllistähän se on. Täällä kun kuvaillaan värikkäästi kauheimmat kokemukset niin et kohta uskalla leikkiin lähteäkään. Luottavaisin mielin vaan toivoen parasta. Sairaalassa autetaan.
Kaikilla kivut ei ole silloin ohi. Lakatkaa hokemasta tuota klisettä.
Joo ei todella lakkaa kivut. Itse repesin aika pahasti ja sattui yhtä paljon kuin ponnistaessa vielä kun lapsi oli tullut ulos. Minut ommeltiin kasaan leikkauspöydällä heti synnytyksen jälkeen ja olen toipunut hyvin. Ekat noin 8 viikkoa synnytyksen jälkeen oli kuitenkin aika kivuliaita, samoin imetys sattui ihan kamalasti ehkä 2-3kk kunnes rinnat tottui. Tuntui kuin olisi pistetty neuloja rintoihin. Kukaan ei ollut kertonut tästä etukäteen.
Mulla loppui kivut lasten syntymään, mutta en ole ikinä väittänyt, että se olisi enemmän sääntö kuin se, ettei vielä lopu. Itselleni tuli pientä repeämää häpyhuuliin (ei välilihaan tai muualle, ihmetytti itseäkin). En tuntenut tikkausta. Se tehtiin muistaakseni paikallispuudutuksessa. Ensimmäisessä synnytyksessä ei tullut niitä tikkejäkään. Kivut loppuivat tasan vauvan syntymään. Sen jälkeen oli jotenkin turta, muttei esimerkiksi sattunut kävellä tai istua eikä edes käydä vessassa tai suihkussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puudutuspiikit ja epiduraali, niin ei satu.
Minulle sanottiin sairaalassa,ettei epiduraalia saa jos ei synnytä virka-aikaan.Kohdunkaulan puudutuksen sain.Oli imukuppisynnytys,ei paha.Lääkäri kyllä totesi,että minulla on korkea kipukynnys.
Minä olen ainakin saanut epiduraalin ja spinaalin joka kerta keskellä yötä. Anestesialääkäri on tullut paikalle n. 5-10 minuutissa.
Synnytys on supistuksista ja hapenpuutteesta johtuvia kipuja. Näin ollen, synnytys on hapensaannin kontrollointia. (Siis normaalisti. Anestesia ja/tai puudutus voi muuttaa tilannetta.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puudutuspiikit ja epiduraali, niin ei satu.
Minulle sanottiin sairaalassa,ettei epiduraalia saa jos ei synnytä virka-aikaan.Kohdunkaulan puudutuksen sain.Oli imukuppisynnytys,ei paha.Lääkäri kyllä totesi,että minulla on korkea kipukynnys.
Niin millähän vuosisadalla noin sanottiin? Kyllä kolme kuukautta sitten tuli lääkäri laittamaan epiduraalin neljältä aamuyöllä.
Synnytin esikoiseni elokuussa ilman sen kummempia synnytystoiveita tai kirjeitä. 12 tuntia kärvistelin supistuksia kotona ja lähdettiin sairaalaan siinä vaiheessa kun supistukset teki niin kipeää että oksensin välillä.
Tarkkailuhuoneesta osastolle kun olin 3cm auki, saleissa ei ollut tilaa. Kivunlievitykseen sain tens-laitteen joka pelkästään ärsytti. Kätilö laittoi ab-tiban ja sanoi heipat. Kivut oli kammottavia. Hengitystekniikka auttoi tiettyyn pisteeseen asti mutta kyllä se oli pelkkää selviytymistä.
Kun olin viisi tuntia ollut yksin pimeässä huoneessa (en tajunnut että olisin voinut laittaa valot) kätilö tuli vaihtamaan tippaa ja teki sisätitkimuksen samalla, olin 7cm auki. Sain soittaa miehen paikalle ja siirryin saliin jossa luvattiin viimein epiduraali. Anestesialääkäriä odotellessa oksensin ja hyperventiloin vuoronperään kun supisti. Tuntui että lantio repeää irti ja sisäreisiä revitään pituussuunnassa. Ennen lääkärin tuloa vaihtui kätilö joka teki taas sisätutkimuksen, 9cm auki eli en saanut epiduraalia. Tästä kohti en muista oikeastaan mitään, jollain voimilla sain ponnistettua 4.5kg pojan maailmaan. Kivut toki loppui kun vauva nostettiin rinnalle.
Eli luomuna mentiin ruuhkan takia. Ei tosiaan kannata edes herran vuonna 2021 olla varma siitä että saa kivunlievitystä. Mies ehti saliin juuri ponnistusvaiheeseen, muuten sain siis synnyttää yksin. Sekään ei todellakaan ollut suunnitelmissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet voi kokeilla siten että laittavat tapin persieen ja juovat pullollisen ulostuslääkettä ja sitten pinnistelevät ulostamatta pari tuntia.
Pikemminkin 1,5 litran täyden limupullon ja pinnistelevät vuorokauden. Ja sekin on 2 kg pienempi kuin keskikokoinen vauva.
Pyysin epiduraalin heti kun kivuliaat supistukset alkoivat, koska ne tuntuivat siltä kuin olisi tylsää puukkoa tungettu kohdunsuusta läpi.
Puudutuksen kanssa tuntui pelkästään hyvältä ja vauvan syntyessä sain orgasmin.
En ymmärrä ilman puudutusta synnyttäjiä, koska siinä aiheuttaa itselleen ja vauvalle hirveän stressin ja itselleen repeämisen vaaran, vauvalle mahdollisen olkapunosvaurion. Puudutettuna ei tule tarvetta ponnistaa niin että repeää, vaan homma sujuu hellävaraisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite kävin kätilön kanssa juttelemassa ennen synnytystä ja keskusteltiin mun kipu pelosta. Loppupeleissä synnytys meni vaivattomasti ja teki vaan mieli tehä uudestaan
Pelkään synnyttämistä niin paljon, että anelisin keisarileikkauksen :( Jos edes raskaaksi tulisin, sillä täytin 37. Voihan toki olla etten olisi tullut raskaaksi nuorempanakaan, mistäs sitä tietää.
Pelkään että häntäluu murtuu, selkärangan alaosa antaa periksi ja halvaannun alatiesynnytyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä vieläkään voi ymmärtää miksi kukaan tuohon suostuu ikinä.
Ja ei, en ole paljonkaan lukenut kauhutarinoita, vaan pääasiassa kuunnellut hyviä ystäviäni, joihin luotan.
Kuitenkin kokemukset saavat itseni vihaiseksi siitä, miten edes nykypäivänä ei läheskään kaikki saa edes minkäänlaista kivunlievitystä. Moni joutunut kirkumaan ja ajelemaan armoa, saanut pelkkää tiuskimista kätilöltä takaisin.
Puhumattakaan vaurioista. Aina vähätellään: se on vain 1% synnytyksistä, joissa tulee pahoja pysyviä vammoja. Se 1% sattuu olemaan 500 naista, joka vuosi, Suomessa. Se on liikaa!
Jos miehet synnyttäisi, se tehtäisiin kaikissa tapauksissa sektiolla ja nukutuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Synnytin esikoiseni elokuussa ilman sen kummempia synnytystoiveita tai kirjeitä. 12 tuntia kärvistelin supistuksia kotona ja lähdettiin sairaalaan siinä vaiheessa kun supistukset teki niin kipeää että oksensin välillä.
Tarkkailuhuoneesta osastolle kun olin 3cm auki, saleissa ei ollut tilaa. Kivunlievitykseen sain tens-laitteen joka pelkästään ärsytti. Kätilö laittoi ab-tiban ja sanoi heipat. Kivut oli kammottavia. Hengitystekniikka auttoi tiettyyn pisteeseen asti mutta kyllä se oli pelkkää selviytymistä.
Kun olin viisi tuntia ollut yksin pimeässä huoneessa (en tajunnut että olisin voinut laittaa valot) kätilö tuli vaihtamaan tippaa ja teki sisätitkimuksen samalla, olin 7cm auki. Sain soittaa miehen paikalle ja siirryin saliin jossa luvattiin viimein epiduraali. Anestesialääkäriä odotellessa oksensin ja hyperventiloin vuoronperään kun supisti. Tuntui että lantio repeää irti ja sisäreisiä revitään pituussuunnassa. Ennen lääkärin tuloa vaihtui kätilö joka teki taas sisätutkimuksen, 9cm auki eli en saanut epiduraalia. Tästä kohti en muista oikeastaan mitään, jollain voimilla sain ponnistettua 4.5kg pojan maailmaan. Kivut toki loppui kun vauva nostettiin rinnalle.
Eli luomuna mentiin ruuhkan takia. Ei tosiaan kannata edes herran vuonna 2021 olla varma siitä että saa kivunlievitystä. Mies ehti saliin juuri ponnistusvaiheeseen, muuten sain siis synnyttää yksin. Sekään ei todellakaan ollut suunnitelmissa.
Missä tämä tapahtui?
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan lääketiede kyllä pystyy lievittämään synnytyskipuja, esim. epiduraalilla. Lukemalla toisten synnytyskokemuksia vain pelottelet itsesi turhaan.
Kuopusta synnyttäessä sain kyllä epiduraalin. Ikävä kyllä se ei vaikuttanut kipuihin lainkaan, ei vaikka sain puudutetta lisää.
Neuvolassa terveydenhoitaja sanoi, että on pistetty väärään kohtaan.
Että näinkin joskus.
Mikäli mies synnyttäisi lapsen ei mitään puudutuksia tai epiduraalia. Kaikki nopeasti ohi ja kotia pienen käärön kanssa. Naiset jaksaa valittaa pienemmistäkin kolotuksista ja kivusta. Naiset draamailijoita.
Miten tuo on mahdollista että ei saa kivunlievitystä vaikka haluaisi??
Siiis kai te huusitte ja valititte??
Anteeks mitä vttua?
Joskus tällä palstalla kirjoitettiin, että se tuntuu siltä kuin kymmeniä luita murtuisi. Omaa kokemusta ei ole kummastakaan, ei synnyttämisestä eikä luun murtumisesta.
Alue: Vauvakuume, synnytys ja taaperot
Hei, toivottavasti jokaisen synnytys menee hyvin :)
Mulla on ollut niin kovat kuukautiskivut koko ikäni, etten varmaan edes huomannut ekoja supistuksia. Olen siis käynyt syömässä, elokuvissa, koiralenkillä ja saunassa jonka jälkeen vasta huomasin että synnytys saattaa alkaa. Sairaalastakin sanottiin että voitte tulla näytille mutta mitään kiirettä ei ole. Kun sitten reilussa tunnissa pääsimme sairaalaan, kohdunsuu oli lähes täysin auki (lapsivesi meni kotona parkkipaikalla) ja sairaalassa oli kaksi kivuliasta supistusta, siinä kaikki. Ponnistamisen tarpeen muistan, minut leikattiin nukutuksessa koska vauva oli perätilassa. En ollut leikkauksen jälkeen kipeä, kipulääkkeinä 2x burana 600, muuta en tarvinnut.