Lue keskustelun säännöt.
Alue: Vauvakuume, synnytys ja taaperot
Miltä synnytys tuntuu?
vähän.pelottaa
15.06.2019 |
Luin vanhoja vauva- ja suomi24 -keskusyeluja synnytyksestä kun ollaan miehen kanssa vähän siitä puhuttu. Olen siis parikymppinen ja aina olen halunnut saada omia lapsia mutta nyt alkoi vähän pelottamaan kun luki noita keskusteluja.
Itellä on aika pahat menkkakivut ja synnytystä kuvailtiin mm. "menkkakivut potenssiin 1000" sekä "pahin tuska mitä on ikinä kokenut".
Voisiko joku kertoa omia kokemuksiaan???
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Pyysin epiduraalin heti kun kivuliaat supistukset alkoivat, koska ne tuntuivat siltä kuin olisi tylsää puukkoa tungettu kohdunsuusta läpi.
Puudutuksen kanssa tuntui pelkästään hyvältä ja vauvan syntyessä sain orgasmin.
En ymmärrä ilman puudutusta synnyttäjiä, koska siinä aiheuttaa itselleen ja vauvalle hirveän stressin ja itselleen repeämisen vaaran, vauvalle mahdollisen olkapunosvaurion. Puudutettuna ei tule tarvetta ponnistaa niin että repeää, vaan homma sujuu hellävaraisesti.
Kuule, ei sillä olkahermopunoksen vauriolla ole tekemistä puudutuksen puuttumisen kanssa, ainakaan meidän pojan kohdalla. Poika syntyi vauhdilla, koko synnytys alle 2 tuntia, mutta viime hetkillä sydänäänet laskivat ja lapsi oli pakko saada ulos mahdollisimman pian. Alle 2 min kesti ponnistusvaihe ja siinä tuli sitten hermovaurio. Hapenpuutteesta ei ehtinyt tulla aivoille vahinkoa. Eli nopeasta ponnistamisesta vaurio kyllä aiheutui, mutta toinen vaihtoehto oli, että pojan aivot olisivat kärsineet hapenpuutteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se sattuu ihan hirveästi. Mulla oli tosin käynnistetty synnytys, joka on kuulemma normisynnytystä vielä tuskallisempi, mutta kuvailisin omia kipujani näin: kuin joku olisi valellut selkäni bensalla ja sytyttänyt sen tuleen. Kipu vertautui elävältä palamiseen, tai kuvitelmaan siitä. Vikalla kolmanneksella epiduraali jonkin verran lievitti kipuja muttei poistanut niitä.
No, naisilta saatetaan jälkikäteen lääkärissä tai sairaalassa kysyä muista kivuista, että kuvaile tuskaasi asteikolla yhdestä kymmeneen, jossa kymmenen on synnytys. Eli oletus on, ettei oikeastaan mikään vamma satu enempää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se sattuu ihan hirveästi. Mulla oli tosin käynnistetty synnytys, joka on kuulemma normisynnytystä vielä tuskallisempi, mutta kuvailisin omia kipujani näin: kuin joku olisi valellut selkäni bensalla ja sytyttänyt sen tuleen. Kipu vertautui elävältä palamiseen, tai kuvitelmaan siitä. Vikalla kolmanneksella epiduraali jonkin verran lievitti kipuja muttei poistanut niitä.
Käynnistetyt ovat kuulemma pahempia ja rankempia useammin. Olen synnyttänyt kahdesti ja synnytys käynnistynyt luonnollisesti. En kummallakaan kerralla saanut tietää mitä ne synnytyspoltot ovat. Sattui kyllä ihan tarpeeksi.
Toinen lapsi oli pitkään perätilassa ja meni yliajalle. Neuvolassa oltiin silti melko vakuuttuneita, että lapsi vielä kääntyisi vaikka lapsivettä oli vähän eikä synnytystavoista siten ollut puhetta. Tein kotona kaikkeni, että lapsi kääntyisi ja nukahdinkin muutaman kerran sohvaa vasten aivan ihmeelliseen puoliseisovaan asentoon, jossa vauva voisi paremmin kääntyä. Sukulaisnainen yritti myydä ajatusta perätilasynnytyksestä aivan normaalina synnytyksenä "sehän on oikein turvallinen kun kätilön lisäksi ponnistukseen saa kaksi lääkäriä". Onneksi! Vauva kääntyi.
Nyt vain kummastuttaa miksi synnytystavoista on niin vähän puhetta. Synnytyavalmennuksetkin on lopetettu (toki yritykset järjestävät niitä). Anteeksi av-laiset, mutta eikö ole aika ikävää jos synnytykseen valmistautuminen on lähinnä sattuman (mitä luet/kuulet ja uskot) ja av:n varassa? Jälkeenpäin ihmetyttää, ettei synnytystä käsitellä rutiinisti esim. äitiysneuvolassa asiakkaiden kanssa edes jos raskaus on yli lasketun ajan ja vauva killuu edelleen jalat edellä ja esikoinen on syntynyt kuitenkin jo rv 37...
Oon kolme lasta synnyttänyt ja jokainen kerta tuntuu erilaiselta. Toiset tuntevat polttavaa tunnetta selässä, reisissä tms. Toiset taas tuntevat vatsan alueella kramppaavaa tunnetta. Synnytystä ei kannata pelätä etukäteen, toki se sattuu mutta kipu on erilaista kuin mikään muu kipu. Itse ajattelen sen positiivisena kipuna, koska sitä tietää että jokaisen supistuksen myötä on lähempänä omaa vauvaa, eli kivulla on positiivinen tarkoitus. Kivunlievityskeinotkin ovat nykyään tosi hyviä, eli niiden avulla selviät synnytyksestä varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa kuvailla. Olin 20 v kun saimme ensimmäisen lapsen ja 25 kun saimme kuopuksen. Ihmiset on erilaisia. Mulle ei esimerkiksi olisi tullut mieleenkään kysyä tai lukea siitä miltä kipu tuntuu. Lyhyesti synnytys kyllä 99% tapauksista sattuu vähintään jonkin verran. Itsellä alku ok, avautumisen keskivaiheet siedettävissä olevia supistuksia, loppuvaiheella sietämättömiä, tauottomia kipupiikkejä, mutta sain puudutukset. Ponnistukset sattui, mutta ei ehkä kuitenkaan tuntunut siltä, että kuolisin kuten ennen puudutuksia. Onnekkaasti kivut loppui sen jälkeen kun istukka pihalla. Myös siinä onnekkaassa asemassa, että synnytykset on taputeltu ja olen saanut toivomani lapsiluvun. Ei tämän enempää intoa palautella mitään tuskia mieleen. Toki jos tykkää sitä synnytystä fiilistellä toistuvasti eläytyen niin miksikäs ei
Alue: Vauvakuume, synnytys ja taaperot
Jos miehet synnyttäisivät, lapsia syntyisi hyvin vähän. Harva nainen haluaisi aiheuttaa rakastamalleen miehelle sellaista kokemusta, vaan useimmat tekisivät mitä vain estääkseen sen.