Papan "työtarjous" 13-vuotiaalle kesäksi, mansikanpoimintaa ja palkaksi saa syödä niin paljon mansikkaa kun haluaa, suuttui kun tyttö kertoi haluavansa rahaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Talkooapu" taitaa olla nuoremmille jo lähes tuntematon käsite. Mitään ei tehdä ilman (mieluiten rahallista) vastiketta ja apua ei kehdata enää edes pyytää, koska ajatellaan itse jäävän näin iänikuiseen velkavankeuteen vähintään kiitollisuuden saralla.

Kyllähän tuon ikäinen nuori voisi mennä vaikka viikoksi auttelemaan pappaa muuten vaan mansikkapellolle, jos saa vastineeksi ylöspidon ja ruoat ja juomat jne. Ei siitä erillistä rahapalkaa tarvitse välttämättä maksaa. Toki koko kesää ei tarvitse veren maku suussa raataa ilmaiseksi, siitä olen samaa mieltä. "Virallinen" kesätyö on sitten asia erikseen ja tästä tehdään myös yleensä työsopimus ja muut paperit.

Kertokaa, jos olen väärässä, mutta 13-vuotiasta ei kai palkata muutenkaan vielä täysipainoiseen työhön, ei edes kesätyöhön?

Äidinkielen arvosanasi on enintään 8. Ekasta kappaleesta 6.

Äidinkielen opettajilla on pitkä kesäloma. Missäpä sitä muualla viettäisi kuin palstalla. 

Tuon ikäisenä minä tein jo omat rahani, tosin silloin sitä hommaa ei kutsuttu nimellä ”sokerideittailu”.

Kovaa duunia, mutta iso raha nuorelle.

Käsken tyttäres sanoa papalle, että "Pidä tunkkis ukki"

On totta, että 1930-luvulla lapsia ja nuoria pidettiin Suomessa "luonnetta kasvattavissa", karaisevissa ilmaistöissä. Sodan uhka oli jo läsnä, ja kasvatusihanne oli militaarinen ja nöyrä. Lapsen ja nuoren yksilöllisyys pyrittiin häivyttämään. Hänet pakotettiin "talkoisiin" = tekemään ilmaistöitä aikuiselle, joka sai tästä voittoa.

Nyt on kuitenkin 2010-, pian 2020-luku.

Ukko36 kirjoitti:

Tuon ikäisenä minä tein jo omat rahani, tosin silloin sitä hommaa ei kutsuttu nimellä ”sokerideittailu”.

Kovaa duunia, mutta iso raha nuorelle.

aaatko reisiäsi tarkoitan asiaa hieman enemmän mitä jouduit tekeen ja paljonko sait vanhloilta  ukoilta rahaa ja muistako miten se kusinen muna löyhkäsi

Nuoret eivät mene kesätöihin huvin vuoksi, vaan ansaitakseen rahaa.

Itse tein kaikki kesät duunia siitä saakka kun täytin 14. Välillä minulla oli useampiakin duuneja kesässä. Ja siis ihan "aikuisten töitä".

Tein niin siksi, koska äitini oli yksinhuoltaja ja halusin vähentää hänen taakkaansa ja ansaita ylimääräistä omiin hankintoihin. Auttelin myös sukulaisia, mutta palkkatyöt ajoivat kyllä palkattoman edelle. 

Minusta joku viikon kestävä mansikoiden poiminta ei ole enää papan auttelua, vaan hyväksikäyttöä.

Olen kokeillut tuota mansikan poimintaakin ja se on yllättävän rankkaa hommaa. Hiki valuu ja jo ensimmäisen päivän jälkeen selkä on helkkarin kipeänä. Itseasiassa yksi inhottavimmista hommista joissa olen elämäni aikana ollut. Onneksi otin vain viikon pestin kun odotin että toinen kesäduuni alkaa.

Voihan sitä koittaa kesän jälkeen kassalla ostaa hieman parempaa meikkivoidetta ja ripsaria sanomalla kaupan kassalle että minä söin kesällä papan mansikoita paljon ja katsoa saako tuotteet mukaan.

Puhutaanko nyt isosta mansikkapellosta, josta kerätään marjaa myyntiin, vai pienestä omasta mansikkamaasta, josta menee marjat suoraan omaan pakastimeen? Jälkimmäisessä tapauksessa rahan pyytäminen on outoa.

Kusipäitä on sellaiset, joiden mielestä lapsityövoima on ilmaista.

Talkoot on tietysti talkoot. Siellä kaikki tekevät töitä ruokapalkalla. Mutta jos viereisellä rivillä työskentelevälle poimijalle maksetaan rahapalkkaa, tuntuu todella epäreilulta, jos itse joutuu tekemään samaa työtä pelkällä ylläpitokorvauksella.

Minä kasvoin marjatilalla. Tein kesät tietenkin töitä siellä. Varsinaista palkkaa en saanut vaan ei minulta mitään koskaan puuttunut. Vanhemmat maksoivat läpi vuoden menoni. Serkkuni tulivat myös meille töihin joka kesä. Tiesivät että isäni maksaa kunnon palkan sen täyden ylläpidon lisäksi, ja marjoja sai syödä niin paljon kun jaksoi ja kesän lopuksi sai kerätä marjat pakkaseenkin ihan ilmaiseksi. Ei kukaan olisi palkatta töihin tullut.

"Ennenvanhaan" mansikkapelloilla oli systeemi, että tietty määrä piti poimia, jotta sai ruoan (ja majoituksen), ja sen jälkeen alettiin maksamaan rahaa, tietty summa aina korillisesta. Laiskimmat poimijat saivat tienattua hädin tuskin ruokansa ja majoituksensa. Ahkerimmat tienasivat hyvinkin. Ja mansikoita sai syödä juuri niin paljon kuin halusi, mutta ei niitä monikaan jaksanut enää ensimmäisen päivän jälkeen syödä.

Ap. Kirjoita tuo sama jonkin suuren lehden lukijat kirjoittavat palstalle. En usko, että ymmärtäjiä löytyy. Voi kirjoittaa varmaan myös anonyymisti, ettei suku tunnista.

Pakkasi asenne on kuin vuosisadan vaihteesta, jolloin oli palkollisia suurin piirtein ruokapalkalla.

Nykypennut on ahneita. Mitään ei tehdä ilman että kysytään "Mitä MINÄ siitä saan?"

On pyydetty joskus paikalle osuneita teinejä auttamaan työntämään sammunut auto tien sivuun. Juu ei: "Mitä maksatte?"

Samoin kerran hätätilanteessa pyysin yhtä teinityttöä pitämään poniani (hän oli siis tuttu hevostyttö) hetken, kun oli pakottava tarve käydä toisaalla (olisin ollut pois noin minuutin) - hän totesi, ettei ole ilmaistyövoimaa. En siis ole tallinpitäjä enkä muutenkaan riistä ketään.

Kaverini pyysi joskus mökillensä tulleen perheen lapsia auttamaan hakkaamiensa halkojen pinoamisessa. Eivät auttaneet, koska olisi pitänyt saada palkkaa. Saunaan kyllä toki menivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Papat ja muut eläkeläiset voivat jatkossa elättää itsensä keräämällä marjoja ja pulloja.

Yhteiskunnalla ei ole enää varaa tukea heidän joutenoloaan kymmeniä vuosia.

Urpo! Nykypapat on otsa hiessä rakentaneet tätä yhteiskuntaa, jotta 13-vuotias saa maata sohvalla ja vemputtaa pleikkaa aamusta iltaan. Yksi naapuri on esim. rakentanut teitä ympäri Suomen ja asunut joissain parakeissa. Vähän kiitollisuutta niille, jotka sen ansaitsee.

Kyllä se oli isopapat kun tämän yhteiskunnan rakensi, ne jotka soti ja tuli kotiin ja raatoi ikänsä että lapset sai paremman elämän. Nykypapat on syntyneet sodan jälkeen. Meidän lasten pappa on koko ikänsä harrastellut mitä huvittaa, autoja, veneitä ja ties mitä. Ei ollut huolen häivää kun rahaa tuli ovista ja ikkunoista 90 luvun lamaan asti. Siitä asti onkin sitten oltu kotona. Yhä mennään isoisovanhempieni keräämän omaisuuden turvin. Nämä meidän lasten papat ei ole kuin kuorineet kermat päältä ja oppineet vaatimaan.

Se onkin uutta tietoa, että meillä on jo 60-luvulla ollut nykyisenkaltainen yhteiskunta. Minä kun luulin, ettei siihen aikaan joka torppaan ollut saatu edes sähköä. Kannattaa tutustua myös lähihistoriaan, muuallakin kuin av:n ketjuissa.

Jääkaapit alkoivat yleistyä 1970-luvulla. Ei ole pitkä aika siitä kun elämä oli jokseenkin alkeellista. Kävin muuten 1985 tuttavalla kylässä Helsingin Kalliossa; asunnossa ei ollut vessaa eikä suihkua. Kerroksen yhteiskäyttövessa ja -suihku löytyivät porrashuoneen nurkista ja niihin pääsi avaimella. Samalla vuosikymmenellä näin maitopurkkia ja voipakettia säilytettävän ikkunan välissä (talvella).

En silti pidä asiallisena työn teettämistä ilman minkäänlaista korvausta. Sehän on orjuutta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä aikanaan tuon ikäisenä autoin pappaa ihan ilmaiseksi.

Se oli vähän erilaista silloin 70-luvulla. Auttaminenkin on vähän kyseenalainen sana. Hehtaarin mansikkapellon tyhjentäminen on kaukana auttamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Minä hoidin naapurin koiraa viikon ilmaiseksi. Ei mitään palkkiota. En edes odottanut mitään palkkiota.

He olivat itse ulkomaanmatkalle. Lenkitin sitä ja ruokin.

Tämä 70-luvulla. Oli kai silloin tapana autella toisia ilmaiseksi.

Kyllä sua on silmään pissitty tuossa asiassa. Kyllä 70 luvullakin jelpattiin, mutta tuollainen viikoksi sitominen on jo duunia ja palkan arvonen juttu.

Itse kastelin naapureiden kukkia, kun olivat reissussa. Sain aina kympin pari vaivannäöstä. Lapsenlikkana olin, rahaa sain.

Sama juttu kavereilla. Talkoot oli sitten toinen juttu, mutta tuollaiset olivat niitä kesätöitä kaupunkilaismuksuille, jotka eivät tiloilla ja tsuppareina olleet.

Vierailija kirjoitti:

Ap. Kirjoita tuo sama jonkin suuren lehden lukijat kirjoittavat palstalle. En usko, että ymmärtäjiä löytyy. Voi kirjoittaa varmaan myös anonyymisti, ettei suku tunnista.

Pakkasi asenne on kuin vuosisadan vaihteesta, jolloin oli palkollisia suurin piirtein ruokapalkalla.

Jostain syystä juttu on lähtenyt lentoon väärinkäsityksen vuoksi. Ei ole kyse mistään mansikkatilasta vaan ihan tavallisesta mansikkamaasta.

Ihan hyvä idea. Mansikat sitten varmaan annetaan ilmaiseksi jollekin? Koska jos pappa muiden poiminnan tuloksista ottaa rahaa niin saa painua h... koko ukko.

Vierailija kirjoitti:

Saman ikäisenä minä jouduin olemaan vähintään puolet kesästä sukulaisten luona maalla. Tehtäviini kuului tiskaaminen käsin, siivoaminen, pienistä serkuista huolehtiminen ja etenkin valtavan suuren kasvimaan kitkeminen. Heillä kasvatettiin karjalle turnipsia, joten sitä oli paljon. Kun sain 3 kuukauden ikäisen vauvan nukkumaan, vein vaunut kasvimaan laidalle ja kitkin sen aikaa, kun vauva nukkui. Helposti siinä meni 2-3 tuntia, mitä nyt välillä piti käydä vaunoja heijaamassa. Yli 10 hengen astioiden tiskaamiseen meni aikaa. Mitäpä sain palkaksi? Ylläpidon. Ei ne kivoja kesiä olleet, vanhemmat pakotti, olisin mieluummin ollut kotona.

Sinuna kirjoittaisin elämnkertatarina kirjan ja käyttäisin ihan oikeita nimiä, saisivat opetuksensa maineen myötä, tai sen menettämisen...

Minulla oli paljon kevyempi lapsuus, suurimman osan ajasta kulutin tietokoneen äärellä, ja jatkan edelleen, ei jaksa kiinnostaa tämä paska mailma ollenkaa, tietokoneita korjailen sopu hintaan tai jos hyödyn tilanteesta jotenkin muuten.

13 vuotiaan työpanos on mansikoiden arvoinen. Eihän sillä voi teettää, kuin viikon pari alisuorittamista.