Lue keskustelun säännöt.
Elämä Suomessa todella ankeaa
13.06.2019 |
Onko arki muualla yhtä ankeaa kuin Suomessa? Mulla on kokemusta vain yhdestä pidemmästä ulkomailla olosta, muutama kk Ausseissa, ja koin, että olin paljon enemmän "elossa" siellä.
Suurin unelmani on ulkomaille muutto yli 5 vuodeksi, ehkä pysyvästi.
Lisäksi mua tympii Suomen neukkumeininki ja sosialismilla aivopestyt ihmiset. Juuri tyypillinen suomalaisuus, että iloisena maksetaan suuria veroja ja tykätään holhouksesta.
Elämä koostuu työstä, Suomen huonosta palkkatasosta, tylsistä vapaa-ajan mahdollisuuksista, ylikalliista asunnoista ja mökkeilystä.
Kommentit (239)
Jep. Olen ihan samaa mieltä. Mieheni on asunut koko ikänsä Suomessa eikä usko että missään muualla on erilaista, vaikka olen sitä yrittänyt hänelle selittää. Ei siis halua muuttaa kun ”ei se vaihtamalla parane” kyllä paranee!! Ihmiset, ilmasto, elämä, kaikki on ihan erilaista muualla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä jossain ihanassa paratiisissa asuvat ihmiset eivät kerro missä he asuvat?
Minä kerroin. Tsekissä.
Niin kerroit, mutta olet poikkeus. Tämäntyyppisiä ketjuja on ollut paljon, eikä niissä kukaan omaa kehumaansa uutta asuinmaataan ole paljastanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä jossain ihanassa paratiisissa asuvat ihmiset eivät kerro missä he asuvat?
Minä kerroin. Tsekissä.
Joo. Olitkin melkein ainoa ja arvostin sitä. Halusin tietää, missä nämä paratiisit ovat, jotta voisin itse pohtia kannattaako sinne muuttaa?
Miten palkkasi voi olla paljon parempi kuin Suomessa, kun yleinen palkkataso Tsekeissä on paljon alhaisempi kuin Suomessa? Mitä teet siellä? Ja osaatko tsekkiä vai oletko töissä englannin kielisessä firmassa? Miten päädyit Tsekkiin?
Onko Tsekissä sama homma sairasloman kanssa kuin Slovakiassa ja Italiassa? Eli jos joudut olemaan pidemmällä sairaslomalla, esim leikkauksen takia, joudut olemaan kotona tiettyihin aikoihin, koska vakuutusyhtiön edustaja voi käydä tarkastamassa, että olet oikeasti toipumassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on pitkälti sellaista mitä siitä itse tekee. Suurin vika ja ongelma löytyy peiliin katsomalla.
Tiedän, mutta olisinko onnellisempi ja tyytyväisempi jossain muussa ympäristössä, kuin Suomessa?
Tietenkin arki tulee ulkomaillakin vastaan.
AP
Olen asunut ulkomailla 9,5 vuotta, joista viimeiset 7 vuotta putkeen. Ei ole tullut "arki" vielä vastaan! Tarkoitan tällä sitä, että Suomessa olin todella onneton. En saanut kavereita, en seurustelukumppania. Elämä oli harmaata tallustamista töihin ja kotiin, 6kk vuodesta vieläpä pimeässä ja loskassa... Kesä on Suomessa ihana mutta ei sekään lämmitä, jos ei ole yhtään ystävää.
Ulkomaille muutettuani olen aina saanut ystäviä heti. Ei minussa ole mitään vikaa, ihmiset pitävät minusta ja pyytävät mukaan juttuihinsa. Aluksi olin aivan shokissa. Se olikin Suomi, joka oli tässä yhtälössä väärin.
Töitä olen aina saanut hyvin nopeasti, päivääkään en ole ollut työtön. Palkka on vaihdellut keskinkertaisesta hyvään mutta aina olen tullut omillani toimeen. Totta kai työ ottaa pannuun täälläkin, mieluiten varmaan olisimme miljonäärejä ilman vastuita, mutta on elämäni silti 100% parempaa kuin Suomessa. En ole enää masentunut ja yksinäinen, kiitos ulkomaille siitä!
Itselle asiat ovat luonnistuneet sekä ulkomailla että Suomessa. Olen asunut USAssa ja Ranskassa yhteensä 8 vuotta.
Mikä se siinä yhtälössä sitten, että sinulta se ei onnistunut?
No esimerkiksi se, etten saanut 5 vuotta kestäneiden yliopisto-opintojen aikana yhtään kaveria. Menin luennolle, tervehdin muita kurssilaisia, yritin jutella tuntien jälkeen/tauolla, lounastin jonkun kanssa, kävin bileissä... Jotkut toki juttelivat hetken ystävällisesti, mutta jos yritin kirjoittaa jollekulle tai pyytää johonkin tapahtumaan (tai tehdä ylipäätään yhtään mitään mikä voisi syventää moikkailun kaveruudeksi tai ystävyydeksi), niin minut ignoorattiin täysin.
Myöskään työkaverit eivät halunneet vapaa-ajalla tehdä mitään. Lapsuuden kavereita ei ollut enää maisemissa. Harrastuksissa myöskään kukaan ei halunnut minkäänlaista ylimääräistä kontaktia. Kaikki miehet joita lähestyin kieltäytyivät kahvikutsuista. Jne jne.
Vuosien aikana aloin uskoa, että olen yksinkertaisesti hirveä ihminen, koska kukaan ei tykkää minusta eikä halua tehdä kanssani ikinä mitään. Sitten kun muutin ulkomaille, menin ensimmäisenä viikonloppuna erääseen tapahtumaan, jossa sain heti 3 kaveria. Nykyään olemme ystäviä. Työkaverit pyysivät illallisella ja drinkeille. Miehet eivät katso kuin halpaa makkaraa, jos uskallan puhua heille. Oli ihan uskomaton fiilis saada tekstari, jossa minua pyydetään mukaan johonkin sosiaaliseen tapahtumaan.
Ulkomailla asuminen on siis parantanut haavani. Suomessa olisin varmaan edelleen yksin.
Suomessa on tosiaan tavallista, ettei työkavereiden kanssa vietetä vapaa-aikaa. Monesti siksi, että ihmisillä on kiire hakemaan lapset päiväkodista (ne kun eivät ole auki sitä varten, että vanhemmat voisi työkavereiden kanssa viettää vapaa-aikaa). Tai on vietävä koira ulos. Tai on meno johonkin harrastukseen. Tai on sovittu jo jotain puolison, läheisten, ystävän tai jonkun kaverin kanssa. Monilla työmatka yhteensuuntaan kestää jopa tunnin eikä koeta mielekkääksi lähteä ensin käyttämään koiraa ulkona, sitten taas tunti jonnekin työkaveria tapaamaan ja vielä kerran tunti, kun tulee takaisin kotiin.
Ja on myös tavallista, että Suomessa ei käydä drinkeillä arkisin, jos seuraavana aamuna on oltava töissä. Aika monella myös ystävät ja kaverit ovat muualta kuin samasta työpaikasta. Ihan jo siksikin, että kun eletään pätkätöiden maailmassa, työpaikat vaihtuu niin usein, ettei kehenkään työkaveriin ehdi edes tutustua kunnolla. On siis yksilön kannalta hyvä, jos hänen ihmissuhteensa eivät ole työpaikkaan sidoksissa.
- eriNiin...? Kyllähän minä sen tiedän. Enkä laittanut kaikkia ystävätoiveitani työkaverien varaan. Totesin vain, että ulkomailla sekin on eri tavalla. Työkavereista on täällä tullut ystäviäni ja käymme joskus - ei todellakaan koko ajan, mutta edes joskus - yhdessä syömässä. Se on tosi mukavaa ja piristävää.
Koitin vain selittää, miksi on hyvin tavallista, ettei Suomessa hengailla vapaa-ajalla työkavereiden kanssa. Koska se on käytännön syistä hankalaa eikä ihmisillä ole halukkuutta aina alkaa luoda uutta ystäväpiiriä, kun työpaikka vaihtuu. Tein aikoinaan 10 vuoden ajan pelkkiä sijaisuuksia. Lyhimmät olivat vain pari työvuoroa, pisimmät äitiysloman mittaisia. Tavallisimmat olivat vuosilomia ja sairaslomia eli max 3 kk samassa paikassa. Monessa työpaikassa olin ainoa alle kolmekymppinen tai sitten meitä nuoria oli hyvin vähän ja heistäkin suuri osa jo perheellisiä. Ystävien oli pakko olla jostain muualta kuin työpaikalta. Opiskeluajoilta ei jäänyt yhtään kaveria, kun valmistumisen jälkeen porukka lakosi eri puolille Suomea töihin. Monet tekivät jo opiskeluaikana tai heti valmistumisen jälkeen lapsia ja alkoivat viettää lapsiperheen elämää. Mulla on useita ystäviä ja kavereita, mutta kukaan heistä ei ole ollut samassa työpaikassa eikä opiskellut samoissa oppilaitoksissa kuin minä. Mun mielestä suhteet opiskelukavereihin ja työkavereihin ovat väliaikaisia, koska ne hyvin usein jäävät sitten, kun valmistutaan tai vaihdetaan työpaikkaa.
Juu ymmärrän, mutta itse olin samassa työpaikassa vuosia ja työkaverit olivat ikäisiäni, perheettömiä kuten minäkin. Ihan hyvin olisimme voineet tutustua työn ulkopuolellakin, kuten nyt ulkomailla jokaisessa työpaikassani on käynyt.
Sinulla oli siis muita kavereita, eli hyvä niin. Itselläni ei ollut ketään, eikä mikään yritykseni saada ystäviä onnistunut.
Todennäköisesti sinunkin työkavereillasi Suomessa oli ystävät ja kaverit työpaikan ulkopuolella. Sen vuoksi heillä ei ollut tarvetta tutustua sinuun työajan jälkeen.
Tajuan tämän. Ei se silti tehnyt yhtään helpommaksi olla täysin yksin omassa kotimaassa ja -kaupungissa.
Yksinäisyys ei varmaan ole kivaa yhtään missään. Mulle tuli mieleen, että voisiko asiaan vaikuttaa sosiaalisen kulttuurin lisäksi se, että ulkomaalaisen toivotaan viihtyvän ja tuntevan olonsa kotoisaksi? Oletetaan, ettei hänellä ole vielä uudessa kotimaassaan kovin paljoa ystäviä ja kavereita? Olen ollut töissä yhdessä it-alan yrityksessä ja kun meille tuli töihin britti, aloimme käydä porukalla erilaisissa paikoissa, vaikka aiemmin emme olleet tehneet niin. Ihan siksi, että hän oli vasta hiljattain muuttanut Suomeen ja halusimme, ettei hän tuntisi itseän yksinäiseksi ennenkuin ehtisi tutustua suomalaisiin ja löytää ystäviä itselleen.
Olen nyt asunut 2,5 vuotta Etelä-Euroopassa. Olen ihan onnellinen ihminen, ja uskoisin että olisin sitä suurin piirtein asuinmaasta ja muista ulkoisista olosuhteista riippumatta.
Toisaalta ulkomailla juurikin turvattomuus on kannustanut todella ottamaan vastuun omasta taloudesta ja sivutoimisen yrittäjyyden. En usko, että olisin Suomessa tehnyt samaa: olisin vain hankkinut työn enkä miettinyt, mitä teen kiperissä tilanteissa. Tietysti tämä ei kaikkia kannusta, enkä oletakaan muiden tekevän kuten minä. Ehkä tarvitsen turvattoman ympäristön, jotta minulla on kannustin ponnistaa ylöspäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useassa maassa ulkomailla vuosia asuneena, nautin nyt Suomessa asumisesta. Mutta ymmärrän toisaalta tämän käsityksen että Suomessa on ankeata.
Itse pidän säästä, se ei ole ongelma. Mutta ihmisten väliset suhteet ja joskus sellaisia että monissa entisissä kotimaissani sellaista ei tajuttaisi tai suvattaisi. Just nämä tyypit työpaikalla tai asuinalueilla, jotka eivät osaa tervehtiä. Palveluasenne on joskus niin neuvostoliittolainen. Työpaikoillakin voi joutua kiusatuksi. Liiallinen alkoholinkäyttö joka sosiaalisessa tilanteessa.
Mulla on kokemusta kaikista Suomessa, mutta toki asiat ovat muuttuneet. Ja aina löytää niitä työpaikkoja, asuinyhteisöjä, ja ystäväporukoita, joissa noita ongelmia ei ole. Vaikeus on löytää se oma paikkansa.
Suomessa ei olla usein kiinnostuneita muista ihmisistä. Ulkomailla päinvastoin, varsinkin ulkomailta muuttaneena saat paljon huomiota.
Ulkomailla asumisessa on myös se kiva puoli, että voit aina vedota ulkomaalaisuuteesi, kun en tajua jotain tapaa, tai et halua noudattaa jotain yleistä sääntöä, tai mokaat jossain asiassa. Sinulla on tavallaan enemmän vapautta olla oma itsesi ja tehdä virheitä kuin Suomessa, jossa sinun pitää tietää ja tajuta kaikki ja osata olla astumatta ihmisten varpaille.
Ulkomailla asumisessa on toki ne huonot puolensa, joita ei aina tulla ajattelleeksi. Maasta riippuen voit nauttia vähemmän lain suojaa kuin maan kansalaiset. Oleskelulupa-asiat eivät aina ole helppoja ja muukin byrokratia voi olla käsittämätöntä. Uuden kielen ja kulttuurin parissa eläminen voi olla väsyttävää. Sääoloihin voi joutua tottumaan.
Ja sukulaiset ja ystävät jäävät usein kauas Suomeen, jolloin suhteet voivat katketa helpommin. Varsinkin lapsiin ja nuoriin menettää kontaktin helpommin, koska he kasvavat niin nopeasti ja unohtavat kaukana-asuvat läheiset. Se Suomi johon vuosien jälkeen palaa, ei ole sekään enää ihan tuttu. Kulttuurishokki voi tulla myös takaisin muuttaessa.
Ai matalan verotuksen maissa elämä EI KOOSTU työstä? 😄😄😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä viihdyn hyvin Suomessa, mutta ymmärrän myös, että monelle muulle joku toinen maa sopii paremmin ja joillekin taas sopii vaihtelu eli ympäri maailmaa muuttaminen.
Jotenkin kuitenkin en ymmärrä valitusta Suomen ankeudesta (paitsi säähän ja pimeyteen liittyen). Minusta todella ankeaa on esim. se, että jenkkiäidit joutuvat palaamaan töihin 6-12 viikkoa synnytyksestä, elleivät halua menettää työpaikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Useassa maassa ulkomailla vuosia asuneena, nautin nyt Suomessa asumisesta. Mutta ymmärrän toisaalta tämän käsityksen että Suomessa on ankeata.
Itse pidän säästä, se ei ole ongelma. Mutta ihmisten väliset suhteet ja joskus sellaisia että monissa entisissä kotimaissani sellaista ei tajuttaisi tai suvattaisi. Just nämä tyypit työpaikalla tai asuinalueilla, jotka eivät osaa tervehtiä. Palveluasenne on joskus niin neuvostoliittolainen. Työpaikoillakin voi joutua kiusatuksi. Liiallinen alkoholinkäyttö joka sosiaalisessa tilanteessa.
Mulla on kokemusta kaikista Suomessa, mutta toki asiat ovat muuttuneet. Ja aina löytää niitä työpaikkoja, asuinyhteisöjä, ja ystäväporukoita, joissa noita ongelmia ei ole. Vaikeus on löytää se oma paikkansa.
Suomessa ei olla usein kiinnostuneita muista ihmisistä. Ulkomailla päinvastoin, varsinkin ulkomailta muuttaneena saat paljon huomiota.
Ulkomailla asumisessa on myös se kiva puoli, että voit aina vedota ulkomaalaisuuteesi, kun en tajua jotain tapaa, tai et halua noudattaa jotain yleistä sääntöä, tai mokaat jossain asiassa. Sinulla on tavallaan enemmän vapautta olla oma itsesi ja tehdä virheitä kuin Suomessa, jossa sinun pitää tietää ja tajuta kaikki ja osata olla astumatta ihmisten varpaille.
Ulkomailla asumisessa on toki ne huonot puolensa, joita ei aina tulla ajattelleeksi. Maasta riippuen voit nauttia vähemmän lain suojaa kuin maan kansalaiset. Oleskelulupa-asiat eivät aina ole helppoja ja muukin byrokratia voi olla käsittämätöntä. Uuden kielen ja kulttuurin parissa eläminen voi olla väsyttävää. Sääoloihin voi joutua tottumaan.
Ja sukulaiset ja ystävät jäävät usein kauas Suomeen, jolloin suhteet voivat katketa helpommin. Varsinkin lapsiin ja nuoriin menettää kontaktin helpommin, koska he kasvavat niin nopeasti ja unohtavat kaukana-asuvat läheiset. Se Suomi johon vuosien jälkeen palaa, ei ole sekään enää ihan tuttu. Kulttuurishokki voi tulla myös takaisin muuttaessa.
Tätä tapahtuu ihan Suomessakin. Ei ehkä jollain pikkupaikkakunnilla, missä "ulkomaaneläviä" katsotaan karsaasti, mutta ainakin pääkaupunkiseudulla tuntuu vähän jokaisessa porukassa olevan myös ulkomaalaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos työnteosta puhutaan niin itse olen ulkomailla tehnyt töissä aina pitempiä päiviä, vähemmillä vapailla ja pienemmällä palkalla kuin Suomessa.
Esim. Ranskassa useimmat tekevät töitä klo 9-18. Tietysti päivällä on pidempi ruoka-aika, mutta silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä jossain ihanassa paratiisissa asuvat ihmiset eivät kerro missä he asuvat?
Minä kerroin. Tsekissä.
Joo. Olitkin melkein ainoa ja arvostin sitä. Halusin tietää, missä nämä paratiisit ovat, jotta voisin itse pohtia kannattaako sinne muuttaa?
Miten palkkasi voi olla paljon parempi kuin Suomessa, kun yleinen palkkataso Tsekeissä on paljon alhaisempi kuin Suomessa? Mitä teet siellä? Ja osaatko tsekkiä vai oletko töissä englannin kielisessä firmassa? Miten päädyit Tsekkiin?
Onko Tsekissä sama homma sairasloman kanssa kuin Slovakiassa ja Italiassa? Eli jos joudut olemaan pidemmällä sairaslomalla, esim leikkauksen takia, joudut olemaan kotona tiettyihin aikoihin, koska vakuutusyhtiön edustaja voi käydä tarkastamassa, että olet oikeasti toipumassa?
Palkka ei ole parempi, mutta suhteessa Suomeen pystyn ostamaan enemmän asioita, joista saan iloa (ruoka, juoma, elokuvat, junaliput, kirjat, konsertit jne). Tosin olen kyllä saanut hyvän työn eli palkkani on täkäläistä keskitasoa parempi. Olen toimistorotta ja teen työtä suomeksi ja englanniksi. Tsekkiä osaan arkipäivän tasolla.
Ja joo periaatteessa täällä on mahdollisuus tarkistukseen, tyyliin 10-16 tms. välillä vakuutusyhtiön edustaja saattaa tulla vierailulle. Mutta olen ollut pitkällä sairauslomalla eikä kukaan tullut kylään. Harmi, olisin tarjonnut kahvit :D. Se on ihan hyvä systeemi, nimittäin onpahan ollut tapauksia, että "sairauslomalalainen" onkin ollut ulkomailla lomalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä viihdyn hyvin Suomessa, mutta ymmärrän myös, että monelle muulle joku toinen maa sopii paremmin ja joillekin taas sopii vaihtelu eli ympäri maailmaa muuttaminen.
Jotenkin kuitenkin en ymmärrä valitusta Suomen ankeudesta (paitsi säähän ja pimeyteen liittyen). Minusta todella ankeaa on esim. se, että jenkkiäidit joutuvat palaamaan töihin 6-12 viikkoa synnytyksestä, elleivät halua menettää työpaikkaansa.
Jenkkilä on lähes kehitysmaa, ei sitä kannata verrata esim. Euroopan parhaissa maissa asumiseen millään tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä viihdyn hyvin Suomessa, mutta ymmärrän myös, että monelle muulle joku toinen maa sopii paremmin ja joillekin taas sopii vaihtelu eli ympäri maailmaa muuttaminen.
Jotenkin kuitenkin en ymmärrä valitusta Suomen ankeudesta (paitsi säähän ja pimeyteen liittyen). Minusta todella ankeaa on esim. se, että jenkkiäidit joutuvat palaamaan töihin 6-12 viikkoa synnytyksestä, elleivät halua menettää työpaikkaansa.
Jenkkilä on lähes kehitysmaa, ei sitä kannata verrata esim. Euroopan parhaissa maissa asumiseen millään tasolla.
Toki varmasti näin. Mutta minulle on tärkeää, että työ ei vie koko elämää, missä Euroopan maassa on siinä mielessä paremmat työelämän käytännöt? Esim saksalaiset ja brittikaverit (yliopistouralla) kertovat valtavista vaatimuksista ja että uskaltavat olla vain muutaman kuukauden lasten kanssa kotona. Suomessa taas ura on edennyt vaikka on ollut jonkin aikaa hoitovapaallakin. Päivähoitotilanne on myös Pohjoismaissa käsittääkseni parempi kuin missään muualla (Ranskassa toki julkiset päiväkodit joihin lapsen saa, mutta varhaiskasvatus ja hoiva niissä ei ole yhtä laadukasta kuin Suomessa).
Mutta joo, eihän kaikki halua lapsia, mulle vaan nuo asiat on olennaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä jossain ihanassa paratiisissa asuvat ihmiset eivät kerro missä he asuvat?
Minä kerroin. Tsekissä.
Joo. Olitkin melkein ainoa ja arvostin sitä. Halusin tietää, missä nämä paratiisit ovat, jotta voisin itse pohtia kannattaako sinne muuttaa?
Miten palkkasi voi olla paljon parempi kuin Suomessa, kun yleinen palkkataso Tsekeissä on paljon alhaisempi kuin Suomessa? Mitä teet siellä? Ja osaatko tsekkiä vai oletko töissä englannin kielisessä firmassa? Miten päädyit Tsekkiin?
Onko Tsekissä sama homma sairasloman kanssa kuin Slovakiassa ja Italiassa? Eli jos joudut olemaan pidemmällä sairaslomalla, esim leikkauksen takia, joudut olemaan kotona tiettyihin aikoihin, koska vakuutusyhtiön edustaja voi käydä tarkastamassa, että olet oikeasti toipumassa?
Palkka ei ole parempi, mutta suhteessa Suomeen pystyn ostamaan enemmän asioita, joista saan iloa (ruoka, juoma, elokuvat, junaliput, kirjat, konsertit jne). Tosin olen kyllä saanut hyvän työn eli palkkani on täkäläistä keskitasoa parempi. Olen toimistorotta ja teen työtä suomeksi ja englanniksi. Tsekkiä osaan arkipäivän tasolla.
Ja joo periaatteessa täällä on mahdollisuus tarkistukseen, tyyliin 10-16 tms. välillä vakuutusyhtiön edustaja saattaa tulla vierailulle. Mutta olen ollut pitkällä sairauslomalla eikä kukaan tullut kylään. Harmi, olisin tarjonnut kahvit :D. Se on ihan hyvä systeemi, nimittäin onpahan ollut tapauksia, että "sairauslomalalainen" onkin ollut ulkomailla lomalla...
Kiitos vastauksesta.
Mitä kautta löysit työpaikkasi? Haitko vaan joltain kansainvälisiltä työpaikkasivuilta? Onko sinulla joku asiantuntijatyö vai esimerkiksi kirjanpitäjätyyppistä työtä. Itse olen taloushallintapuolella töissä ja jotenkin minun on vaikea ajatella lähteväni tällaisella työkokemuksella ulkomaille. Tuntuu, että pitäisi olla joku erityisosaaja tai korkeastikoulutettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä jossain ihanassa paratiisissa asuvat ihmiset eivät kerro missä he asuvat?
Minä kerroin. Tsekissä.
Joo. Olitkin melkein ainoa ja arvostin sitä. Halusin tietää, missä nämä paratiisit ovat, jotta voisin itse pohtia kannattaako sinne muuttaa?
Miten palkkasi voi olla paljon parempi kuin Suomessa, kun yleinen palkkataso Tsekeissä on paljon alhaisempi kuin Suomessa? Mitä teet siellä? Ja osaatko tsekkiä vai oletko töissä englannin kielisessä firmassa? Miten päädyit Tsekkiin?
Onko Tsekissä sama homma sairasloman kanssa kuin Slovakiassa ja Italiassa? Eli jos joudut olemaan pidemmällä sairaslomalla, esim leikkauksen takia, joudut olemaan kotona tiettyihin aikoihin, koska vakuutusyhtiön edustaja voi käydä tarkastamassa, että olet oikeasti toipumassa?
Palkka ei ole parempi, mutta suhteessa Suomeen pystyn ostamaan enemmän asioita, joista saan iloa (ruoka, juoma, elokuvat, junaliput, kirjat, konsertit jne). Tosin olen kyllä saanut hyvän työn eli palkkani on täkäläistä keskitasoa parempi. Olen toimistorotta ja teen työtä suomeksi ja englanniksi. Tsekkiä osaan arkipäivän tasolla.
Ja joo periaatteessa täällä on mahdollisuus tarkistukseen, tyyliin 10-16 tms. välillä vakuutusyhtiön edustaja saattaa tulla vierailulle. Mutta olen ollut pitkällä sairauslomalla eikä kukaan tullut kylään. Harmi, olisin tarjonnut kahvit :D. Se on ihan hyvä systeemi, nimittäin onpahan ollut tapauksia, että "sairauslomalalainen" onkin ollut ulkomailla lomalla...
Kiitos vastauksesta.
Mitä kautta löysit työpaikkasi? Haitko vaan joltain kansainvälisiltä työpaikkasivuilta? Onko sinulla joku asiantuntijatyö vai esimerkiksi kirjanpitäjätyyppistä työtä. Itse olen taloushallintapuolella töissä ja jotenkin minun on vaikea ajatella lähteväni tällaisella työkokemuksella ulkomaille. Tuntuu, että pitäisi olla joku erityisosaaja tai korkeastikoulutettu.
No, Prahan työttömyysprosentti on 1% :D. Eli täällä yritykset tappelevat työntekijöistä, harvemmin hakija taistelee 100 muun hakijan kanssa yhdestä paikasta.
Jos osaa suomea, ruotsia, saksaa, ranskaa, italiaa jne. löytää töitä lähes varmasti myös ilman kyseisen alan koulutusta ja kokemusta. Esimerkiksi juuri taloushallintoon, kirjanpitoon, Accounts Receivable/Payable, sekä tietenkin suomenkieliseen asiakaspalveluun pääsee todennäköisesti melko nopealla aikataululla maahantulon jälkeen, etenkin jos sitä kokemusta vieläpä on.
Täällä on rekryfirmoja jotka soittelevat järjestelmällisesti LinkedIn-profiilien perusteella ja yrittävät värvätä töihin. Löysin siis työpaikkani tekemättä muuta kuin avaamalla kyseisen sivuston :). Samoin on käynyt usealle kaverille.
Toki ei tämä mikään täydellinen ihmemaa ole, en nyt todellakaan halua jättää sellaista kuvaa että kaikki sujuu kuin tanssi. Kyllä täällä on kurjuuttakin ja perustsekkipalkalla voi olla vaikea elää (esim. 800e/kk) kun asuntojen hinnatkin ovat räjähtäneet viidessä vuodessa (v. 2014 yksiöt 300-400, nyt 500-600e/kk, kaksioista pyydetään keskusta-alueilla jopa 1000e). Mutta ulkomaalaisena saa parempaa palkkaa ja yleensä nämä asiat tuppaavat järjestymään. Tai ainakin niin minulle on käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä viihdyn hyvin Suomessa, mutta ymmärrän myös, että monelle muulle joku toinen maa sopii paremmin ja joillekin taas sopii vaihtelu eli ympäri maailmaa muuttaminen.
Jotenkin kuitenkin en ymmärrä valitusta Suomen ankeudesta (paitsi säähän ja pimeyteen liittyen). Minusta todella ankeaa on esim. se, että jenkkiäidit joutuvat palaamaan töihin 6-12 viikkoa synnytyksestä, elleivät halua menettää työpaikkaansa.
Jenkkilä on lähes kehitysmaa, ei sitä kannata verrata esim. Euroopan parhaissa maissa asumiseen millään tasolla.
Toki varmasti näin. Mutta minulle on tärkeää, että työ ei vie koko elämää, missä Euroopan maassa on siinä mielessä paremmat työelämän käytännöt? Esim saksalaiset ja brittikaverit (yliopistouralla) kertovat valtavista vaatimuksista ja että uskaltavat olla vain muutaman kuukauden lasten kanssa kotona. Suomessa taas ura on edennyt vaikka on ollut jonkin aikaa hoitovapaallakin. Päivähoitotilanne on myös Pohjoismaissa käsittääkseni parempi kuin missään muualla (Ranskassa toki julkiset päiväkodit joihin lapsen saa, mutta varhaiskasvatus ja hoiva niissä ei ole yhtä laadukasta kuin Suomessa).
Mutta joo, eihän kaikki halua lapsia, mulle vaan nuo asiat on olennaisia.
Joo, Ranskassa päiväkodin nimi on Ecole Maternelle, joten se on hyvin koulumainen. Pakollinen yli 3-vuotiaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on pitkälti sellaista mitä siitä itse tekee. Suurin vika ja ongelma löytyy peiliin katsomalla.
Tiedän, mutta olisinko onnellisempi ja tyytyväisempi jossain muussa ympäristössä, kuin Suomessa?
Tietenkin arki tulee ulkomaillakin vastaan.
AP
Ongelmasi on itsessäsi, et sinä sitä pakoon pääse missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä viihdyn hyvin Suomessa, mutta ymmärrän myös, että monelle muulle joku toinen maa sopii paremmin ja joillekin taas sopii vaihtelu eli ympäri maailmaa muuttaminen.
Jotenkin kuitenkin en ymmärrä valitusta Suomen ankeudesta (paitsi säähän ja pimeyteen liittyen). Minusta todella ankeaa on esim. se, että jenkkiäidit joutuvat palaamaan töihin 6-12 viikkoa synnytyksestä, elleivät halua menettää työpaikkaansa.
Jenkkilä on lähes kehitysmaa, ei sitä kannata verrata esim. Euroopan parhaissa maissa asumiseen millään tasolla.
Toki varmasti näin. Mutta minulle on tärkeää, että työ ei vie koko elämää, missä Euroopan maassa on siinä mielessä paremmat työelämän käytännöt? Esim saksalaiset ja brittikaverit (yliopistouralla) kertovat valtavista vaatimuksista ja että uskaltavat olla vain muutaman kuukauden lasten kanssa kotona. Suomessa taas ura on edennyt vaikka on ollut jonkin aikaa hoitovapaallakin. Päivähoitotilanne on myös Pohjoismaissa käsittääkseni parempi kuin missään muualla (Ranskassa toki julkiset päiväkodit joihin lapsen saa, mutta varhaiskasvatus ja hoiva niissä ei ole yhtä laadukasta kuin Suomessa).
Mutta joo, eihän kaikki halua lapsia, mulle vaan nuo asiat on olennaisia.
No minä nyt kerron monta sivua tästä Tsekistä :D, mutta täällä siis työ ja vapaa-aika on hyvässä balanssissa, ainakin itselläni. Toki viikottainen työaika on 40 eikä 37.5h, mutta se on vain puoli tuntia per päivä. Sen jälkeen pitää lähteä kotiin sillä ylityöt eivät ole sallittuja. Prahassa julkisilla työmatka taittuu nopeasti, juuri julkaistun kyselyn mukaan prahalaisen työmatka on keskimäärin 20 minuuttia. Mutta toki voihan se venyä tuntiikin jos asuu aivan eri puolella eikä toimistokaan ole keskustassa.
Äitiyslomasta ei ole henkilökohtaisia kokemuksia mutta kollegani ovat kyllä käyttäneet sallitut 3 vuotta. Naisten ja miesten roolit tosin täällä ovat paljon jäykemmät, eli nainen se on joka kotiin jää. Osa haluaa olla kotiäitinä ja jättää työelämän kokonaan. Mutta pakkoa ei siihen enää ole. Varhaiskasvatuksesta en tiedä muuta kuin kaverien kertomaa, että jos osuu hyvä opettaja niin kaikki ok. Mutta jos on kaavoihinkangistunut kommunistiajan jäänne opettamassa, niin saattaa vähän aiheuttaa kulmien nostelua suomalaisissa :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on pitkälti sellaista mitä siitä itse tekee. Suurin vika ja ongelma löytyy peiliin katsomalla.
Tiedän, mutta olisinko onnellisempi ja tyytyväisempi jossain muussa ympäristössä, kuin Suomessa?
Tietenkin arki tulee ulkomaillakin vastaan.
AP
Ongelmasi on itsessäsi, et sinä sitä pakoon pääse missään.
Ap tässä, tosi kivasti tullut kommentteja.
En usko näin. Koen, ettei Suomi tarjoa mulle sitä, mitä haluan.
Mun subjektiivinen mielipide on, että tämä on tylsä maa, enkä tykkää Suomen politiikasta.
Asiat, jotka moni mainitsee täällä toimiviksi, ei ole mun prioriteettilistan kärjessä.
Miinusta, että tänne jäisi ystävät ja perhe.
Ap
Voin kertoa: olen asunut Uudessa-Seelannissa, Australiassa ja Saksassa. Kaikissa viihdyin paremmin kuin Suomessa. Ei se silti Suomen vika ole.