Lue keskustelun säännöt.
Elämä Suomessa todella ankeaa
13.06.2019 |
Onko arki muualla yhtä ankeaa kuin Suomessa? Mulla on kokemusta vain yhdestä pidemmästä ulkomailla olosta, muutama kk Ausseissa, ja koin, että olin paljon enemmän "elossa" siellä.
Suurin unelmani on ulkomaille muutto yli 5 vuodeksi, ehkä pysyvästi.
Lisäksi mua tympii Suomen neukkumeininki ja sosialismilla aivopestyt ihmiset. Juuri tyypillinen suomalaisuus, että iloisena maksetaan suuria veroja ja tykätään holhouksesta.
Elämä koostuu työstä, Suomen huonosta palkkatasosta, tylsistä vapaa-ajan mahdollisuuksista, ylikalliista asunnoista ja mökkeilystä.
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi ei vain sovi kaikille, vaikka siellä onkin syntynyt.
Miksi se on ongelma niille, joille se sopii?
Ei mulle ainakaan ole ongelma. Jo ketjun alussa kehotin ihmisiä lähtemään Suomesta, jos Suomessa asuminen tuntuu ankealta. Valittamalla heidän elämänsä tuskin muuttuu, pitää ryhtyä toimiin ja lähteä.
Juuri sinulle ei ehkä, kiitos järjen äänestä siinä. Harvassa ovat kuitenkin ne, joille on ok puhua epäkohdista tai kertoa omasta onnettomuudestaan Suomessa. Yleisempi vastaanotto on esimerkiksi luoda välitön vastakkainasettelu tai vähintään verrata Suomea johonkin paikkaan, jossa on varmasti kurjempaa tai sitten yleinen haukkuminen ihan vain siksi koska.
Itse pitäisin järkevämpänä joko ottaa selvää missä ongelma ja korjata kyseinen ongelma tai ehdottaa maita, joissa asioista valittava henkilö voisi käydä kokeilemassa siipiään. Jos ei ehdotuksia tai parannettavaa ole, niin sitten voi jättää avautumisen lukaisuun. Mutta tämä harvoin suomalaisessa (asenne)ilmapiirissä onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomi ei vain sovi kaikille, vaikka siellä onkin syntynyt.
Miksi se on ongelma niille, joille se sopii?
Onko se ongelma?
Suomea kritisoivissa ketjussa reagoidaan yleistäviin aloituksiin. Jokaisella on se oma kokemus, ja elämää nähnyt ymmärtää kyllä, että asioissa on monta puolta.
Yleisesti ottaen Suomi ON hyvä yhteiskunta tässä maailmassa, ja sitä kirjoittavat tuovat esille. Ihan eri juttu on sitten se, missä kukin viihtyy.
Vierailija kirjoitti:
Onhan täällä tavallaan ankeaa johtuen ihan ilmastostakin. Kesällä vähän herätään henkiin ja ihmiset kokoontuvat johonkin (kesäiset torit, konsertit jne) mutta syksyn tullessa alkaa ankea harmaus. Ulkona syöminen on kallista, sitäkään ei porukalla voi extempore harrastaa. jne
Olet ihan oikeassa. Mulle kuitenkin tämä sopii oikein hyvin, koska en jaksaisi koko vuotta riekkua toreilla, konserteissa jne. Rakastan kesää kaikkine tapahtumineen, mutta silti syksyllä mut valtaa syvä mielenrauha tietäessäni, että nyt voi taas kesän jatkuvien juoksujen jälkeen rauhoittua kotona olemiseen ja muihin asioihin. Valon määrän vähentyessä tuntuu kuin koko elimistöni rauhoittuisi. En edes kaipaa kesän rientoja. Syksyllä ihmisten tapaamista voi hyvällä omallatunnolla harventaa. Kutsua silloin tällöin ihmisiä kylään, järjestää päivälliset tai illanistujaiset, mutta ei tarvitse olla menossa joka viikonloppu/ilta kuten kesällä. Marraskuu on mun "oma kuukausi", silloin en edes halua tavata ketään. Nautin pimeistä illoista, hyvästä viinistä ja hyvästä kirjasta sohvalla viltin alla, kynttilänvalosta ja joulun suunnittelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi ei vain sovi kaikille, vaikka siellä onkin syntynyt.
Miksi se on ongelma niille, joille se sopii?
Ei mulle ainakaan ole ongelma. Jo ketjun alussa kehotin ihmisiä lähtemään Suomesta, jos Suomessa asuminen tuntuu ankealta. Valittamalla heidän elämänsä tuskin muuttuu, pitää ryhtyä toimiin ja lähteä.
Juuri sinulle ei ehkä, kiitos järjen äänestä siinä. Harvassa ovat kuitenkin ne, joille on ok puhua epäkohdista tai kertoa omasta onnettomuudestaan Suomessa. Yleisempi vastaanotto on esimerkiksi luoda välitön vastakkainasettelu tai vähintään verrata Suomea johonkin paikkaan, jossa on varmasti kurjempaa tai sitten yleinen haukkuminen ihan vain siksi koska.
Itse pitäisin järkevämpänä joko ottaa selvää missä ongelma ja korjata kyseinen ongelma tai ehdottaa maita, joissa asioista valittava henkilö voisi käydä kokeilemassa siipiään. Jos ei ehdotuksia tai parannettavaa ole, niin sitten voi jättää avautumisen lukaisuun. Mutta tämä harvoin suomalaisessa (asenne)ilmapiirissä onnistuu.
Otsikkohan sen vastakkainasettelun loi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on pitkälti sellaista mitä siitä itse tekee. Suurin vika ja ongelma löytyy peiliin katsomalla.
Tiedän, mutta olisinko onnellisempi ja tyytyväisempi jossain muussa ympäristössä, kuin Suomessa?
Tietenkin arki tulee ulkomaillakin vastaan.
AP
Olen asunut ulkomailla 9,5 vuotta, joista viimeiset 7 vuotta putkeen. Ei ole tullut "arki" vielä vastaan! Tarkoitan tällä sitä, että Suomessa olin todella onneton. En saanut kavereita, en seurustelukumppania. Elämä oli harmaata tallustamista töihin ja kotiin, 6kk vuodesta vieläpä pimeässä ja loskassa... Kesä on Suomessa ihana mutta ei sekään lämmitä, jos ei ole yhtään ystävää.
Ulkomaille muutettuani olen aina saanut ystäviä heti. Ei minussa ole mitään vikaa, ihmiset pitävät minusta ja pyytävät mukaan juttuihinsa. Aluksi olin aivan shokissa. Se olikin Suomi, joka oli tässä yhtälössä väärin.
Töitä olen aina saanut hyvin nopeasti, päivääkään en ole ollut työtön. Palkka on vaihdellut keskinkertaisesta hyvään mutta aina olen tullut omillani toimeen. Totta kai työ ottaa pannuun täälläkin, mieluiten varmaan olisimme miljonäärejä ilman vastuita, mutta on elämäni silti 100% parempaa kuin Suomessa. En ole enää masentunut ja yksinäinen, kiitos ulkomaille siitä!
Itselle asiat ovat luonnistuneet sekä ulkomailla että Suomessa. Olen asunut USAssa ja Ranskassa yhteensä 8 vuotta.
Mikä se siinä yhtälössä sitten, että sinulta se ei onnistunut?
No esimerkiksi se, etten saanut 5 vuotta kestäneiden yliopisto-opintojen aikana yhtään kaveria. Menin luennolle, tervehdin muita kurssilaisia, yritin jutella tuntien jälkeen/tauolla, lounastin jonkun kanssa, kävin bileissä... Jotkut toki juttelivat hetken ystävällisesti, mutta jos yritin kirjoittaa jollekulle tai pyytää johonkin tapahtumaan (tai tehdä ylipäätään yhtään mitään mikä voisi syventää moikkailun kaveruudeksi tai ystävyydeksi), niin minut ignoorattiin täysin.
Myöskään työkaverit eivät halunneet vapaa-ajalla tehdä mitään. Lapsuuden kavereita ei ollut enää maisemissa. Harrastuksissa myöskään kukaan ei halunnut minkäänlaista ylimääräistä kontaktia. Kaikki miehet joita lähestyin kieltäytyivät kahvikutsuista. Jne jne.
Vuosien aikana aloin uskoa, että olen yksinkertaisesti hirveä ihminen, koska kukaan ei tykkää minusta eikä halua tehdä kanssani ikinä mitään. Sitten kun muutin ulkomaille, menin ensimmäisenä viikonloppuna erääseen tapahtumaan, jossa sain heti 3 kaveria. Nykyään olemme ystäviä. Työkaverit pyysivät illallisella ja drinkeille. Miehet eivät katso kuin halpaa makkaraa, jos uskallan puhua heille. Oli ihan uskomaton fiilis saada tekstari, jossa minua pyydetään mukaan johonkin sosiaaliseen tapahtumaan.
Ulkomailla asuminen on siis parantanut haavani. Suomessa olisin varmaan edelleen yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahhahahaha kannattaa todella lahtea ulkomaille niin avartuu mieli AP:lla!!
Jos asut jossain matalan verotuksen maassa, saat omasta pussista maksaa mm terveydenhoitosi, koulut, tarhat, aitiyslomat (jos et halua laittaa lasta synnarilta tarhan), kotisi turvallisuuden (jos ei ole valtion puolelta mitaan turvaverkkoa, miten luulet etta tyottomat ja nalkaiset elattavat itsensa? Rikoksilla) yms. Ja arvaa, jos ei veroteta, miten toimii infra? Saatko ripulin hanavedesta, toimiiko jatehuolto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi ei vain sovi kaikille, vaikka siellä onkin syntynyt.
Miksi se on ongelma niille, joille se sopii?
Ei mulle ainakaan ole ongelma. Jo ketjun alussa kehotin ihmisiä lähtemään Suomesta, jos Suomessa asuminen tuntuu ankealta. Valittamalla heidän elämänsä tuskin muuttuu, pitää ryhtyä toimiin ja lähteä.
Juuri sinulle ei ehkä, kiitos järjen äänestä siinä. Harvassa ovat kuitenkin ne, joille on ok puhua epäkohdista tai kertoa omasta onnettomuudestaan Suomessa. Yleisempi vastaanotto on esimerkiksi luoda välitön vastakkainasettelu tai vähintään verrata Suomea johonkin paikkaan, jossa on varmasti kurjempaa tai sitten yleinen haukkuminen ihan vain siksi koska.
Itse pitäisin järkevämpänä joko ottaa selvää missä ongelma ja korjata kyseinen ongelma tai ehdottaa maita, joissa asioista valittava henkilö voisi käydä kokeilemassa siipiään. Jos ei ehdotuksia tai parannettavaa ole, niin sitten voi jättää avautumisen lukaisuun. Mutta tämä harvoin suomalaisessa (asenne)ilmapiirissä onnistuu.
En usko, että kukaan palstalainen voi korjata kenenkään valittajan (missään asiassa) ongelmaa. Ja koska valittajaa ei edes tunne, on hyvin vaikea ehdottaa mitään maata, jossa valittaja ei kokisi elämäänsä ankeaksi. Kun vielä kirjoitellaan anonyymeinä, ei pysty edes sanomaan, mikä kommentti on kenenkin kommentti. Joku kaipaa ikuista kesää ja sosiaalista elämää toreillaja konserteissa. Maat päiväntasaajalla ovat aina kesäisiä (ainakin Suomeen verrattuna) ja sen vuoksi ihmiset ovatkin ulkona ympäri vuoden enemmän kuin Suomessa. Joku taas kaipaa kevyempää verotusta, niitäkin maita on vaikka kuinka paljon. Joku parempaa palkkaa, niitäkin maita on, mutta osatakseen suositella jotain tiettyä maata, pitäisi tietää henkilön ammatti ja kielitaito.
Yksi hyvä ratkaisu voisi joillekin olla se, että asuu talvet jossain etelässä ja kesät Suomessa. Työkaverini osti juuri talon Espanjasta tätä varten. Etätyö mahdollistaa tämän. Toisaalta jos verotus ja palkkataso on ongelmana, tämäkään ei ratkaise ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi ei vain sovi kaikille, vaikka siellä onkin syntynyt.
Miksi se on ongelma niille, joille se sopii?
Onko se ongelma?
Suomea kritisoivissa ketjussa reagoidaan yleistäviin aloituksiin. Jokaisella on se oma kokemus, ja elämää nähnyt ymmärtää kyllä, että asioissa on monta puolta.
Yleisesti ottaen Suomi ON hyvä yhteiskunta tässä maailmassa, ja sitä kirjoittavat tuovat esille. Ihan eri juttu on sitten se, missä kukin viihtyy.
Tuntuu se olevan. Tässäkin ketjussa on esiintynyt myös sitä negatiivista reagointia, vaikka paljon pahempiakin on nähty. Tiedät varmasti itsekin.
Elämää nähnyt ymmärtää myös sen, että yleistäminen on monille, yleensäkin ihmisille, ihan normaalia ja jopa tarpeellista (vrt. aivojen ylikuormitus). Avauksissa yleistäminen yleensä myös avaa keskustelua paremmin kuin pitkä ja yksityiskohtainen tilitys. Yksityiskohtiin voi tarttua tuonnempana keskustelussa ja muutenkin esittää erilaisia asioita, joita aloittaja tai muut keskustelijat eivät tienneet tai tulleet ajatelleeksi.
Suomi on maailmantasolla hyvä yhteiskunta, mutta se ei tarkoita, että se on kaikille se paras paikka. Suomella on myös ongelmia ja niitä pitäisi pystyä rakentavasti ratkaisemaan. Jos ei, niin Suomi ei enää pidemmällä tähtäimellä olekaan se hyvä yhteiskunta.
Ikävää... mutta tiiätkö, minä arvelen, että nyt on kyse enemmänkin sun asenteesta. Siellä Ausseissa oli kivaa, kun olit siellä niin vähän aikaa ja kaikki oli uutta, jännää ja kaukaista. Elämä ankeutuisi sielläkin, jos olisit pidempään. Toivottavasti saat valoa mieleesi ja sieluusi, niin missä tahansa on mahtavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on pitkälti sellaista mitä siitä itse tekee. Suurin vika ja ongelma löytyy peiliin katsomalla.
Tiedän, mutta olisinko onnellisempi ja tyytyväisempi jossain muussa ympäristössä, kuin Suomessa?
Tietenkin arki tulee ulkomaillakin vastaan.
AP
Olen asunut ulkomailla 9,5 vuotta, joista viimeiset 7 vuotta putkeen. Ei ole tullut "arki" vielä vastaan! Tarkoitan tällä sitä, että Suomessa olin todella onneton. En saanut kavereita, en seurustelukumppania. Elämä oli harmaata tallustamista töihin ja kotiin, 6kk vuodesta vieläpä pimeässä ja loskassa... Kesä on Suomessa ihana mutta ei sekään lämmitä, jos ei ole yhtään ystävää.
Ulkomaille muutettuani olen aina saanut ystäviä heti. Ei minussa ole mitään vikaa, ihmiset pitävät minusta ja pyytävät mukaan juttuihinsa. Aluksi olin aivan shokissa. Se olikin Suomi, joka oli tässä yhtälössä väärin.
Töitä olen aina saanut hyvin nopeasti, päivääkään en ole ollut työtön. Palkka on vaihdellut keskinkertaisesta hyvään mutta aina olen tullut omillani toimeen. Totta kai työ ottaa pannuun täälläkin, mieluiten varmaan olisimme miljonäärejä ilman vastuita, mutta on elämäni silti 100% parempaa kuin Suomessa. En ole enää masentunut ja yksinäinen, kiitos ulkomaille siitä!
Itselle asiat ovat luonnistuneet sekä ulkomailla että Suomessa. Olen asunut USAssa ja Ranskassa yhteensä 8 vuotta.
Mikä se siinä yhtälössä sitten, että sinulta se ei onnistunut?
No esimerkiksi se, etten saanut 5 vuotta kestäneiden yliopisto-opintojen aikana yhtään kaveria. Menin luennolle, tervehdin muita kurssilaisia, yritin jutella tuntien jälkeen/tauolla, lounastin jonkun kanssa, kävin bileissä... Jotkut toki juttelivat hetken ystävällisesti, mutta jos yritin kirjoittaa jollekulle tai pyytää johonkin tapahtumaan (tai tehdä ylipäätään yhtään mitään mikä voisi syventää moikkailun kaveruudeksi tai ystävyydeksi), niin minut ignoorattiin täysin.
Myöskään työkaverit eivät halunneet vapaa-ajalla tehdä mitään. Lapsuuden kavereita ei ollut enää maisemissa. Harrastuksissa myöskään kukaan ei halunnut minkäänlaista ylimääräistä kontaktia. Kaikki miehet joita lähestyin kieltäytyivät kahvikutsuista. Jne jne.
Vuosien aikana aloin uskoa, että olen yksinkertaisesti hirveä ihminen, koska kukaan ei tykkää minusta eikä halua tehdä kanssani ikinä mitään. Sitten kun muutin ulkomaille, menin ensimmäisenä viikonloppuna erääseen tapahtumaan, jossa sain heti 3 kaveria. Nykyään olemme ystäviä. Työkaverit pyysivät illallisella ja drinkeille. Miehet eivät katso kuin halpaa makkaraa, jos uskallan puhua heille. Oli ihan uskomaton fiilis saada tekstari, jossa minua pyydetään mukaan johonkin sosiaaliseen tapahtumaan.
Ulkomailla asuminen on siis parantanut haavani. Suomessa olisin varmaan edelleen yksin.
Ihanaa!! Kiitos tämä jakamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Ahhahahaha kannattaa todella lahtea ulkomaille niin avartuu mieli AP:lla!!
Jos asut jossain matalan verotuksen maassa, saat omasta pussista maksaa mm terveydenhoitosi, koulut, tarhat, aitiyslomat (jos et halua laittaa lasta synnarilta tarhan), kotisi turvallisuuden (jos ei ole valtion puolelta mitaan turvaverkkoa, miten luulet etta tyottomat ja nalkaiset elattavat itsensa? Rikoksilla) yms. Ja arvaa, jos ei veroteta, miten toimii infra? Saatko ripulin hanavedesta, toimiiko jatehuolto?
No mikä on matalaa verotusta mielessäsi?
Täällä Tsekissä maksan n. 24% veroa. Sillä saan hoitotilanteessa ilmaisen, nopean ja erittäin korkeatasoisen terveydenhuollon (aiemmin jo kirjoitinkin että esim. leikkaus ja 7pv sairaalassa maksoi 0,-).
Perus- ja korkeakoulut ovat ilmaisia, yksityisillä ja englanninkielisillä on (esim. USA:an verrattuna) kohtuullisia maksuja.
Äitiysloma on käsittääkseni melko samanlainen kuin Suomessa, en tiedä kun en ole kummassakaan tätä kokenut, mutta työpaikkasi ainakin odottaa sinua 3 vuotta.
Asuntomurtoja on joskus harvoin siellä täällä, kuten Suomessakin. En ole koskaan ollut vaarassa joutua rikoksen uhriksi.
Infra toimii hyvin. Roskat kerätään, vesi on turvallista, ruoka ja juoma halpaa, tietöitä paljon eli huonoja kunnostetaan, julkinen liikenne erinomaista ja halpaa pääkaupungissa.
Ei tämä ole täydellinen maa, tietenkään. Ei sellaista ole. Mutta mielestäni ihan kohtuullisella veroprosentilla saan ihan samat tai paremmat olot kuin Suomessa, ja lisäksi täällä vallitsee paljon rennompi yleistunnelma. Musta huumori kukkii ja olut virkistää mieltä. En ole vielä kohdannut muuta huonoa kuin nyrpeä asiakaspalvelu ja oleskelulupiin liittyvä monimutkainen byrokratia. Ja niistäkin olen aina lopulta selvinnyt.
Pointtinani on siis vain se, että eivät kaikki ulkomaat ole vaarallisia, paskaan hukkuvia tautipesäkkeitä, jossa hetkenä minä hyvänä joku voi murh ata, ja ihmisoikeuksia poljetaan aamusta iltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi ei vain sovi kaikille, vaikka siellä onkin syntynyt.
Miksi se on ongelma niille, joille se sopii?
Ei mulle ainakaan ole ongelma. Jo ketjun alussa kehotin ihmisiä lähtemään Suomesta, jos Suomessa asuminen tuntuu ankealta. Valittamalla heidän elämänsä tuskin muuttuu, pitää ryhtyä toimiin ja lähteä.
Juuri sinulle ei ehkä, kiitos järjen äänestä siinä. Harvassa ovat kuitenkin ne, joille on ok puhua epäkohdista tai kertoa omasta onnettomuudestaan Suomessa. Yleisempi vastaanotto on esimerkiksi luoda välitön vastakkainasettelu tai vähintään verrata Suomea johonkin paikkaan, jossa on varmasti kurjempaa tai sitten yleinen haukkuminen ihan vain siksi koska.
Itse pitäisin järkevämpänä joko ottaa selvää missä ongelma ja korjata kyseinen ongelma tai ehdottaa maita, joissa asioista valittava henkilö voisi käydä kokeilemassa siipiään. Jos ei ehdotuksia tai parannettavaa ole, niin sitten voi jättää avautumisen lukaisuun. Mutta tämä harvoin suomalaisessa (asenne)ilmapiirissä onnistuu.
En usko, että kukaan palstalainen voi korjata kenenkään valittajan (missään asiassa) ongelmaa. Ja koska valittajaa ei edes tunne, on hyvin vaikea ehdottaa mitään maata, jossa valittaja ei kokisi elämäänsä ankeaksi. Kun vielä kirjoitellaan anonyymeinä, ei pysty edes sanomaan, mikä kommentti on kenenkin kommentti. Joku kaipaa ikuista kesää ja sosiaalista elämää toreillaja konserteissa. Maat päiväntasaajalla ovat aina kesäisiä (ainakin Suomeen verrattuna) ja sen vuoksi ihmiset ovatkin ulkona ympäri vuoden enemmän kuin Suomessa. Joku taas kaipaa kevyempää verotusta, niitäkin maita on vaikka kuinka paljon. Joku parempaa palkkaa, niitäkin maita on, mutta osatakseen suositella jotain tiettyä maata, pitäisi tietää henkilön ammatti ja kielitaito.
Yksi hyvä ratkaisu voisi joillekin olla se, että asuu talvet jossain etelässä ja kesät Suomessa. Työkaverini osti juuri talon Espanjasta tätä varten. Etätyö mahdollistaa tämän. Toisaalta jos verotus ja palkkataso on ongelmana, tämäkään ei ratkaise ongelmaa.
Totta, jokainen korjaa itse henkilökohtaiset ongelmansa, jos on korjatakseen.
Aloituksessahan AP esitti hänelle suuret ongelmat ja sen perusteella voi jo heittää jotain vaihtoehtoja, joissa ei näitä ongelmia ole. Tai yksinkertaisesti ehdottaa muuttoa Australiaan, jossa hän koki olevansa enemmän "elossa". Senkin voi esittää joko ilman sarvia tai hampaita, tai sitten sillä huonolla tavalla. Tiedämme molemmat miten se todennäköisemmin tullaan esittämään. Voi toki johtua palstastakin :D
Jokatapauksessa, tällaiset keskustelut ovat ovi hedelmälliseen keskusteluun ja vaikka mihin. Jos siis niin haluaa. Toinen suuntakin on aina tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Ikävää... mutta tiiätkö, minä arvelen, että nyt on kyse enemmänkin sun asenteesta. Siellä Ausseissa oli kivaa, kun olit siellä niin vähän aikaa ja kaikki oli uutta, jännää ja kaukaista. Elämä ankeutuisi sielläkin, jos olisit pidempään. Toivottavasti saat valoa mieleesi ja sieluusi, niin missä tahansa on mahtavaa!
"Elämä ankeutuisi sielläkin, jos olisit pidempään."
Tämä ei todellakaan aina pidä paikkaansa. Itse löysin kodin ulkomailta, jossa ei vuosienkaan jälkeen elämä ole ankeaa. On oikeasti mahdollista olla tyytyväinen elämäänsä. Vaikka sitten muualla kuin Suomessa. Se mahdollisuus pitää käyttää, jos mieli muualle halajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on pitkälti sellaista mitä siitä itse tekee. Suurin vika ja ongelma löytyy peiliin katsomalla.
Tiedän, mutta olisinko onnellisempi ja tyytyväisempi jossain muussa ympäristössä, kuin Suomessa?
Tietenkin arki tulee ulkomaillakin vastaan.
AP
Olen asunut ulkomailla 9,5 vuotta, joista viimeiset 7 vuotta putkeen. Ei ole tullut "arki" vielä vastaan! Tarkoitan tällä sitä, että Suomessa olin todella onneton. En saanut kavereita, en seurustelukumppania. Elämä oli harmaata tallustamista töihin ja kotiin, 6kk vuodesta vieläpä pimeässä ja loskassa... Kesä on Suomessa ihana mutta ei sekään lämmitä, jos ei ole yhtään ystävää.
Ulkomaille muutettuani olen aina saanut ystäviä heti. Ei minussa ole mitään vikaa, ihmiset pitävät minusta ja pyytävät mukaan juttuihinsa. Aluksi olin aivan shokissa. Se olikin Suomi, joka oli tässä yhtälössä väärin.
Töitä olen aina saanut hyvin nopeasti, päivääkään en ole ollut työtön. Palkka on vaihdellut keskinkertaisesta hyvään mutta aina olen tullut omillani toimeen. Totta kai työ ottaa pannuun täälläkin, mieluiten varmaan olisimme miljonäärejä ilman vastuita, mutta on elämäni silti 100% parempaa kuin Suomessa. En ole enää masentunut ja yksinäinen, kiitos ulkomaille siitä!
Itselle asiat ovat luonnistuneet sekä ulkomailla että Suomessa. Olen asunut USAssa ja Ranskassa yhteensä 8 vuotta.
Mikä se siinä yhtälössä sitten, että sinulta se ei onnistunut?
No esimerkiksi se, etten saanut 5 vuotta kestäneiden yliopisto-opintojen aikana yhtään kaveria. Menin luennolle, tervehdin muita kurssilaisia, yritin jutella tuntien jälkeen/tauolla, lounastin jonkun kanssa, kävin bileissä... Jotkut toki juttelivat hetken ystävällisesti, mutta jos yritin kirjoittaa jollekulle tai pyytää johonkin tapahtumaan (tai tehdä ylipäätään yhtään mitään mikä voisi syventää moikkailun kaveruudeksi tai ystävyydeksi), niin minut ignoorattiin täysin.
Myöskään työkaverit eivät halunneet vapaa-ajalla tehdä mitään. Lapsuuden kavereita ei ollut enää maisemissa. Harrastuksissa myöskään kukaan ei halunnut minkäänlaista ylimääräistä kontaktia. Kaikki miehet joita lähestyin kieltäytyivät kahvikutsuista. Jne jne.
Vuosien aikana aloin uskoa, että olen yksinkertaisesti hirveä ihminen, koska kukaan ei tykkää minusta eikä halua tehdä kanssani ikinä mitään. Sitten kun muutin ulkomaille, menin ensimmäisenä viikonloppuna erääseen tapahtumaan, jossa sain heti 3 kaveria. Nykyään olemme ystäviä. Työkaverit pyysivät illallisella ja drinkeille. Miehet eivät katso kuin halpaa makkaraa, jos uskallan puhua heille. Oli ihan uskomaton fiilis saada tekstari, jossa minua pyydetään mukaan johonkin sosiaaliseen tapahtumaan.
Ulkomailla asuminen on siis parantanut haavani. Suomessa olisin varmaan edelleen yksin.
Suomessa on tosiaan tavallista, ettei työkavereiden kanssa vietetä vapaa-aikaa. Monesti siksi, että ihmisillä on kiire hakemaan lapset päiväkodista (ne kun eivät ole auki sitä varten, että vanhemmat voisi työkavereiden kanssa viettää vapaa-aikaa). Tai on vietävä koira ulos. Tai on meno johonkin harrastukseen. Tai on sovittu jo jotain puolison, läheisten, ystävän tai jonkun kaverin kanssa. Monilla työmatka yhteensuuntaan kestää jopa tunnin eikä koeta mielekkääksi lähteä ensin käyttämään koiraa ulkona, sitten taas tunti jonnekin työkaveria tapaamaan ja vielä kerran tunti, kun tulee takaisin kotiin.
Ja on myös tavallista, että Suomessa ei käydä drinkeillä arkisin, jos seuraavana aamuna on oltava töissä. Aika monella myös ystävät ja kaverit ovat muualta kuin samasta työpaikasta. Ihan jo siksikin, että kun eletään pätkätöiden maailmassa, työpaikat vaihtuu niin usein, ettei kehenkään työkaveriin ehdi edes tutustua kunnolla. On siis yksilön kannalta hyvä, jos hänen ihmissuhteensa eivät ole työpaikkaan sidoksissa.
- eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on pitkälti sellaista mitä siitä itse tekee. Suurin vika ja ongelma löytyy peiliin katsomalla.
Tiedän, mutta olisinko onnellisempi ja tyytyväisempi jossain muussa ympäristössä, kuin Suomessa?
Tietenkin arki tulee ulkomaillakin vastaan.
AP
Olen asunut ulkomailla 9,5 vuotta, joista viimeiset 7 vuotta putkeen. Ei ole tullut "arki" vielä vastaan! Tarkoitan tällä sitä, että Suomessa olin todella onneton. En saanut kavereita, en seurustelukumppania. Elämä oli harmaata tallustamista töihin ja kotiin, 6kk vuodesta vieläpä pimeässä ja loskassa... Kesä on Suomessa ihana mutta ei sekään lämmitä, jos ei ole yhtään ystävää.
Ulkomaille muutettuani olen aina saanut ystäviä heti. Ei minussa ole mitään vikaa, ihmiset pitävät minusta ja pyytävät mukaan juttuihinsa. Aluksi olin aivan shokissa. Se olikin Suomi, joka oli tässä yhtälössä väärin.
Töitä olen aina saanut hyvin nopeasti, päivääkään en ole ollut työtön. Palkka on vaihdellut keskinkertaisesta hyvään mutta aina olen tullut omillani toimeen. Totta kai työ ottaa pannuun täälläkin, mieluiten varmaan olisimme miljonäärejä ilman vastuita, mutta on elämäni silti 100% parempaa kuin Suomessa. En ole enää masentunut ja yksinäinen, kiitos ulkomaille siitä!
Itselle asiat ovat luonnistuneet sekä ulkomailla että Suomessa. Olen asunut USAssa ja Ranskassa yhteensä 8 vuotta.
Mikä se siinä yhtälössä sitten, että sinulta se ei onnistunut?
No esimerkiksi se, etten saanut 5 vuotta kestäneiden yliopisto-opintojen aikana yhtään kaveria. Menin luennolle, tervehdin muita kurssilaisia, yritin jutella tuntien jälkeen/tauolla, lounastin jonkun kanssa, kävin bileissä... Jotkut toki juttelivat hetken ystävällisesti, mutta jos yritin kirjoittaa jollekulle tai pyytää johonkin tapahtumaan (tai tehdä ylipäätään yhtään mitään mikä voisi syventää moikkailun kaveruudeksi tai ystävyydeksi), niin minut ignoorattiin täysin.
Myöskään työkaverit eivät halunneet vapaa-ajalla tehdä mitään. Lapsuuden kavereita ei ollut enää maisemissa. Harrastuksissa myöskään kukaan ei halunnut minkäänlaista ylimääräistä kontaktia. Kaikki miehet joita lähestyin kieltäytyivät kahvikutsuista. Jne jne.
Vuosien aikana aloin uskoa, että olen yksinkertaisesti hirveä ihminen, koska kukaan ei tykkää minusta eikä halua tehdä kanssani ikinä mitään. Sitten kun muutin ulkomaille, menin ensimmäisenä viikonloppuna erääseen tapahtumaan, jossa sain heti 3 kaveria. Nykyään olemme ystäviä. Työkaverit pyysivät illallisella ja drinkeille. Miehet eivät katso kuin halpaa makkaraa, jos uskallan puhua heille. Oli ihan uskomaton fiilis saada tekstari, jossa minua pyydetään mukaan johonkin sosiaaliseen tapahtumaan.
Ulkomailla asuminen on siis parantanut haavani. Suomessa olisin varmaan edelleen yksin.
Suomessa on tosiaan tavallista, ettei työkavereiden kanssa vietetä vapaa-aikaa. Monesti siksi, että ihmisillä on kiire hakemaan lapset päiväkodista (ne kun eivät ole auki sitä varten, että vanhemmat voisi työkavereiden kanssa viettää vapaa-aikaa). Tai on vietävä koira ulos. Tai on meno johonkin harrastukseen. Tai on sovittu jo jotain puolison, läheisten, ystävän tai jonkun kaverin kanssa. Monilla työmatka yhteensuuntaan kestää jopa tunnin eikä koeta mielekkääksi lähteä ensin käyttämään koiraa ulkona, sitten taas tunti jonnekin työkaveria tapaamaan ja vielä kerran tunti, kun tulee takaisin kotiin.
Ja on myös tavallista, että Suomessa ei käydä drinkeillä arkisin, jos seuraavana aamuna on oltava töissä. Aika monella myös ystävät ja kaverit ovat muualta kuin samasta työpaikasta. Ihan jo siksikin, että kun eletään pätkätöiden maailmassa, työpaikat vaihtuu niin usein, ettei kehenkään työkaveriin ehdi edes tutustua kunnolla. On siis yksilön kannalta hyvä, jos hänen ihmissuhteensa eivät ole työpaikkaan sidoksissa.
- eri
Niin...? Kyllähän minä sen tiedän. Enkä laittanut kaikkia ystävätoiveitani työkaverien varaan. Totesin vain, että ulkomailla sekin on eri tavalla. Työkavereista on täällä tullut ystäviäni ja käymme joskus - ei todellakaan koko ajan, mutta edes joskus - yhdessä syömässä. Se on tosi mukavaa ja piristävää.
Vierailija kirjoitti:
Muualla ei sitten töitä tarvitse tehdäkään...
Tuskin se työnteko oli tässä ongelma.
Suomalaiset ei vietä aikaa keskenään koska nimenomaan suomalaiset ovat tavattoman ikävää seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Muista sitten vakuutukset siellä ulkomaiden ihanuudessa. Esim. jos joudut jenkeissä sairaalaan tehohoitoon ilman vakuutusta, se maksaa 11000 dollaria per päivä omasta pussistasi...
Ensiapu avoin kaikille. Ja vakuutushan tulee työnantajan puolesta jo. Oikeastiko luulet että siellä kauheissa jenkeissä ihmiset itse maksavat sairaalalaskut? Ja hoidon taso monesti korkeampi kuin täällä.
Suosittelen sinulle ap, että perehdyt ensin perusteellisesti Suomen yhteiskuntaan ja sen sinullekin verorahoilla tarjoamiin palveluihin sekä monipuolisesti elämään Suomessa ja vertailukohtana mahdollisimman monessa maassa. Suurimmaksi osaksi elämä koostuu työstä ja harmaasta arjesta, mutta jos arkea ei olisi, eivät juhlatkaan tuntuisi miltään eivätkä erottuisi millään tavalla arjesta. Ja kut6en joku jo tuolla alussa totesi, niin elämä on juuri sellaista, millaiseksi sen itse tekee.
Siinä olet ainakin väärässä. Olen asunut monesti ulkomailla ja en ihan allekirjoita tätä ankeutta. Verot on kovat, mutta ei se elääminen ollut mitään halpaa muissa maissa. Kun maksettiin vakuutusmaksuja, lasten koulumaksut + lounaat koulussa, piti säästää rahaa jkoulutukseen niin kyllä samoihin summiin päästiin. Hyviin kouluihin piti jonottaa ja oli vaikea päästä. Mutta en kadu ollenkaan muuttoa, avasi silmät ja nyt ollaan oltu kotona muutaman vuoden. Sää on välillä tylsä, mutta olen kyllä iloinen kirjastoista, puhtaasta luonnosta, pyöräteistä ja julkisesta liikenteestä. Myös koulu on täällä parempi, lapset ovat paljon rennompia kuin silloin kun asuttiin ulkomailla,