Muut, jotka olette tutkitusti erittäin älykkäitä, miten pärjäätte arjessa ja “tavisten” kanssa?
Olen M42 ja minun äo:ni on kolmen eri psykologisen testin perusteella 141-146. Armeijan P1-testissä tulokseni oli 9. Sijoitun siis edellisten perusteella väestön älykkäimmän 0,2%-0,5%:n ja jälkimmäisellä perusteella älykkäimmän 4%:n joukkoon.
Kirjoitin 5 laudaturia ja lukion päästötodistuksen keskiarvo oli 9,7. Olen suorittanut muutaman yliopistotutkinnon.
Millaista on olla älykäs? Huomaanko sen jotenkin itse? Seuraavat asiat olen kyllä huomannut:
- Aivoni työskentelevät lähes taukoamatta. Koko ajan päässä pyörii joku ajatus, huomaan kuettiväni jotain juttua koko ajan. Tätä on mahdoton katkaista.
- tavalliset työt ja tehtävät eivät motivoi. Kaikki on liian helppoa ja monotonista. Sellaiseen on vaikea keskittyä.
- joskus on vaikea pukea ajatuksia sanoiksi, koska pää on niin paljon nopeampi kuin kieli. Yleensäkin kommunikointi ihmisten kanssa on usein tuskaa.
- minulla on voimakas kontrollitarve. Yleensä mietin joka tilanteessa kaikki eri vaihtoehtoiset skenaariot valmiiksi ja pyrin eliminoimaan huonot. Muut ihmiset tuntuvat minusta lyhytnäköisiltä ja huolimattomilta.
Mitä kokemuksia teillä muilla superälykkäillä on tai mitä kokemuksia teillä muilla on meistä superälykkäistä?
Kommentit (89)
Kuten on todettu aiemminkin, älykkyys ja viisaus ovat eri asioita. Vaikka palstalla on paljon älykkäitä ihmisiä, heistä monetkaan eivät paheksu jatkuvaa faktakommenttien alapeukutusta. Faktojen tunnustamiseen tarvitaan älyllistä rehellisyyttä eli viisautta.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeinta ehkä ymmärtää tietynlaista pinnallista elämäntapaa. En myöskään osaa samaistua siihen, miksi suurimmalta osalta puuttuu halu aidosti itse ymmärtää asioita, vaan kaikki otetaan suoraan kuultuna ja kyseenalaistamatta. Kaikki niellään pureskelematta Tällä en tarkoita, että tulisi mennä toiseen ääripäähään ja uskoa jokainen salaliittoteoria.
N24
Älykäs ihminen nimenomaan ymmärtää, että ihmiset ponnistavat eri lähtökohdista ja valitsevat eri strategioita elämässään. Maisa Torppa ei kouluttautunut opintoputkessa lääkäriksi, vaan klaaraa elämänsä muilla tavoin, miten se on vaikea ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
Jos todistuksista lähdetään, niin 6 laudaturia ja 9,8 keskiarvo.
Koulussa en löytänyt poikaystävää, koska olin niin nörtti. Sain seuraa vain ulkomaanmatkoilla, kun he eivät tunteneet nörttimainettani.Koska olen älykäs, olen ajan kanssa oppinut lukemaan ihmisiä, ja tuomaan itseäni esille vain siinä määrin, kun huomaan että he pystyvät omaksumaan. Tästä syystä tulen tavisten kanssa toimeen ihan hyvin, ja olen päällikköasemassa, mielenkiintoisessa ja hyvin monitahoisessa tehtävässä, jossa hallitaan laajoja kokonaisuuksia, ja tarvitaan monialaista laajaa tietämystä.
Lapseni on kirottu samanlaisella päällä, mutta olen koittanut opastaa häntä myös sosiaalisissa taidoissa jo nuoresta. Hänellä onkin enemmän ystäviä kuin minulla oli.
Älykkyyden merkitystä arkielämässä helposti yliarvioidaan. Paljon vaikuttaa luonne, kuten avoimuus, hyväksynnän tarve, neuroottisuus ja avoimuus uusille kokemuksille. Ja vielä enemmän sattuma: millaisessa ympäristössä on varttunut ja millaisia kokemuksia kohdannut.
Voin kyllä keskimääräistä älykkäämpänä samastua siihen, että useimpien seurassa pitää olla sordiino päällä. Ei voi keskustella kaikista omasta mielestä mielenkiintoisista asioista, koska muut tuskin ymmärtävät. Aina välillä älykkäässä ja samoista asioista kiinnostuneessa seurassa (nämä eivät yleensä kohtaa) voi päästää itsensä irti. En teini-ikäisenä tai nuorena aikuisena löytänyt sellaista seuraa, joten pääosin olen joutunut himmailemaan ja kasvanut ihmisaraksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta kauniin naisen tarinasta tuli mieleen Marilyn Monroe jonka äo:n sanotaan olleen noin 160. Tai Courtney Love, moniko tiesi että hänkin on tuota 160 tasoa? Ja kuitenkin näitä molempia naisia arvostellaan ja kritisoidaan kaikista muista ominaisuuksista, milloin he ovat vamppeja milloin mitäkin mutta harva tunnistaa heidän älykkyytensä.
Mutta jos lukee vaikka yhden Courtney Loven haastattelun niin on selvää kuinka fiksu hän on.
On niin outoa että älykkönaisetkin joutuvat arvotetuiksi lähinnä ulkonäkönsä mukaan.
Sori että meni vähän ohikseksi mutta ehkä jotain älykköä tämäkin kiinnostaa.
Love uskoo rolfereihin (humpuukihierojiin). Kehon energiakentät pitää saada linjaan Maan gravitaatiokentän kanssa. Tai jotain.
Vierailija kirjoitti:
Kuten on todettu aiemminkin, älykkyys ja viisaus ovat eri asioita. Vaikka palstalla on paljon älykkäitä ihmisiä, heistä monetkaan eivät paheksu jatkuvaa faktakommenttien alapeukutusta. Faktojen tunnustamiseen tarvitaan älyllistä rehellisyyttä eli viisautta.
Perustele alapeukuttaja miksi alapeukutit? Onko sinusta fiksua vihata faktoja?
Maailma ja ihmiset masentavat. Kai tämä henkinen yksinäisyys vastaa sitä kuin keskivertoälykäs siirrettäisiin maailmaan, missä olisi vain vajaaälyisiä.
Mistä asioista te keskivertoa älykkäämmät ihmiset haluaisitte keskustella? Tunnistan itsessäni tuon, että keskustelen sujuvasti tylsistä ja arkipäiväisistä asioista ihmisten kanssa. Osaan vaikuttaa jopa kiinnostuneelta. Usein asetelma on ihmisten kanssa juuri näin päin, että minä tulen keskustelussa heidän tasolleen. En ole silloin ihan oma itseni.
En ole tullut ajatelleeksi, että olisin älykkäämpi kuin arkipäiväisistä asioista keskustelevat ihmiset. Olen ajatellut niin, että olen vain itse kiinnostunut täysin toisenlaisista asioista. Keskustelen mielelläni yhteiskunnallisista asioista, historiasta ym.
Sanon heille ensin 'Good morning' tai 'Good afternoon' (riippuen siitä, mitä kello on), sitten: 'Sit down, please'. Siitä se sitten lähtee... 😁
Tuo empatian ja älykkyyden välinen ero on mielenkiintoinen. Empatiaan liittyy kyky asettua toisen asemaan, mikä taas edistää muiden ihmisten toiminnan ja motiivien ymmärtämistä. Mun mielestä ihminen, joka vetää vääriä johtopäätöksiä ihmisten käyttäytymisestä, ja arvioi väärin itsensä suhteessa muihin, ei vaikuta kauhean älykkäältä. Mutta sikäli kun älykkyys on vain sitä, mitä ÄO -testi mittaa, on ihan mahdollista että joku huippuälykäs ihminen luulee ihan olemattomia asioita sosiaalisessa kontekstissa, jos empatiakyvyssä on puutteita. Joku tuossa mainitsi, että puhe siitä, kuinka älykkyystestit mittaavat vain tiettyjä asioita, on katellisten "tavisten" panettelua. Jos unohdetaan tämä näkökulma, niin minua kiinnostaisi kuulla ihmisten ajatuksia älykkyden määrittelystä ja siitä, missä älykkyyden rajat kulkevat, Voiko empatiaa pitää älykkyyden lajina?