Muut, jotka olette tutkitusti erittäin älykkäitä, miten pärjäätte arjessa ja “tavisten” kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Älykkyydellä ja viisaudella on se huisi ero että älykäs tietää/osaa/suorittaa paljon, mutta viisas jalostaa tiedon hyviin tarkoituksiin, opettelee tuntemaan itsensä eikä kuvittele tuntevansa muita. Viisautta voi jokainen kehittäå siinä missä älyäkin. Pahinta on nero, joka on vailla moraalia, ylenkatsoo muita eikä kehity ihmisenä koska keskittyy kehittämään aivojaan.

Nimim. Testien mukaan huippuälykäs, mutta enemmän em. viisautta arvostava tallaaja

Kyllä tähän pätee se, että iän kautta jalostuu viisautta.

Töykeä nuori älykkö on ihan yhtä kamala kuin töykeä nuori typerys.

Mutta äly ajaa lukemaan, oppimaan ja ajattelemaan, ja tarpeeksi nähtyään alkaa nähdä lähinnä harmaan eri sävyjä, ja asioita molemmilta puolilta.

Kun taas typerys pitää tyytyväisenä samat mielipiteensä, ja saman kapean seuransa, ja kokee erilaisuuden uhkana.

Jos pitäisi valita, aloittaisin mieluummin töykeänä älykkönä. Ehkä aloitinkin tietysti.

Mitä älykkyyttä? Ei ainakaan sosiaalista älykkyyttä.

Ehkä autismia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkyydellä ja viisaudella on se huisi ero että älykäs tietää/osaa/suorittaa paljon, mutta viisas jalostaa tiedon hyviin tarkoituksiin, opettelee tuntemaan itsensä eikä kuvittele tuntevansa muita. Viisautta voi jokainen kehittäå siinä missä älyäkin. Pahinta on nero, joka on vailla moraalia, ylenkatsoo muita eikä kehity ihmisenä koska keskittyy kehittämään aivojaan.

Nimim. Testien mukaan huippuälykäs, mutta enemmän em. viisautta arvostava tallaaja

Kyllä tähän pätee se, että iän kautta jalostuu viisautta.

Töykeä nuori älykkö on ihan yhtä kamala kuin töykeä nuori typerys.

Mutta äly ajaa lukemaan, oppimaan ja ajattelemaan, ja tarpeeksi nähtyään alkaa nähdä lähinnä harmaan eri sävyjä, ja asioita molemmilta puolilta.

Kun taas typerys pitää tyytyväisenä samat mielipiteensä, ja saman kapean seuransa, ja kokee erilaisuuden uhkana.

Jos pitäisi valita, aloittaisin mieluummin töykeänä älykkönä. Ehkä aloitinkin tietysti.

Älyköksi sulla on aika kapeakatseinen näkemys ”typeryksen” elämänkaaresta. Samoin mietin ap:n käsitettä ”tavis” - kuinka pärjätä heidän kanssa... ei kuulosta kauhean älykkäältä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista vittumaisinta huippuälykkyydessä - jonka mittarina tässä tapauksessa älykkyysosamäärää - on se, kuinka arka asia se on ihmisille. Vaikka ÄO on mitattava ominaisuus siinä missä esim. painoindeksi, menee se asteikolla vähemmän mairittelevasti sijoittuvilla niin pahasti tunteisiin, että keksitään mitä ihmeellisimpiä selityksiä kuinka ÄO-testit mittaavat vain tiettyjä älykkyyden osa-alueita jne. Kuitenkin on kiistaton tosiasia, että älykkyysosamäärä korreloi menestymistä hyvin samalla tavalla, kuin painoindeksi korreloi elinikäennusteen kanssa.

Aivan naurettavaa, että pelkkä keskustelu huippuälykkäiden kokemuksista ja tunteista aiheuttaa taviksissa niin pahaa alemmuuden tunnetta, että pitää tulla pätemään ja näpäyttämään. Perisuomalainen kateus on kyllä säälittävä piirre.

Onko todellakin näin? Jos joku kertoo olevansa huippuälykäs ja omaa korkean ÄO:n niin asia ei ihan hirveästi kiinnosta. Sama kuin joku kertoisi että millä autolla tai pyörällä ajelee. Ehkä olen poikkeus.

Vierailija kirjoitti:

Ootteko tosissanne että lukion arvosanoilla saati peruskoulun olisi mitään tekemistä älykkyyden kanssa! Usein korkean äö:n omaavat eivät jaksa kuluttaa aikaa noihin perusasioihin. Itse en esim ikinä hankkinut kirjoja tai tehnyt läksyjä vaan keskityin elämään ja luin mikä itseä kiinnostaa. Ilman panoksen panosta vedin tasaista 8-9 linjaa ja menin korkeakouluun heittämällä pelkän pääsykokeen kautta. Vasta tohtorintutkinto toi pientä haastetta. Testit tein vasta aikuisiällä ja silloin tajusin että herttilei olenkin älykäs enkä vaan Hannu Hanhi:D Mutta olen edelleen sillä linjalla että ihminen ei voi olla kovin älykäs jos pingottaa koulussa sen elämänvaiheen kun voi kokea niin paljon muutakin.

Varmaan taustalla on merkitystä. Omalta varsin karulta taustaltani katsoin asiaa ja lähtökohtiani raadollisesti, että hyvät paperit takaisivat minulle pääsyn hyviin opintoihin ja myös stipendeihin, ja hyvin palkattuun ammattiin, jossa en myöskään tylsistyisi järjiltäni. Tiesin, että voin luottaa selviytymisessä vain omiin kykyihini.

Helpommista lähtökohdista olisin saattanut ottaa rennomminkin, nyt tein riskianalyysin, enkä pitänyt vaihtoehdosta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista vittumaisinta huippuälykkyydessä - jonka mittarina tässä tapauksessa älykkyysosamäärää - on se, kuinka arka asia se on ihmisille. Vaikka ÄO on mitattava ominaisuus siinä missä esim. painoindeksi, menee se asteikolla vähemmän mairittelevasti sijoittuvilla niin pahasti tunteisiin, että keksitään mitä ihmeellisimpiä selityksiä kuinka ÄO-testit mittaavat vain tiettyjä älykkyyden osa-alueita jne. Kuitenkin on kiistaton tosiasia, että älykkyysosamäärä korreloi menestymistä hyvin samalla tavalla, kuin painoindeksi korreloi elinikäennusteen kanssa.

Aivan naurettavaa, että pelkkä keskustelu huippuälykkäiden kokemuksista ja tunteista aiheuttaa taviksissa niin pahaa alemmuuden tunnetta, että pitää tulla pätemään ja näpäyttämään. Perisuomalainen kateus on kyllä säälittävä piirre.

Älykkyyttä ei mielestäni tarvitse peitellä, mutta siitä ei myöskään kannata puhua "taviksille" alentuvaan sävyyn, jos toivoo, ettei tulla "näpäyttämään".

En ollenkaan kiistä sinun tai muiden ketjuun kirjoittaneiden älykkyyttä, mutta ajattelen, että  oman älykkyyden vangiksi ei kannata jäädä: Kaikki kanssaihmisten reaktiot omaan toimintaan eivät johdu siitä, että he kahdetivat älykkyyttä, ja kaikkea omaa toimintaa ei voi selittää pelkällä älykkyydellä. Jos joku uskoo lukevansa "tavista" kuin avointa kirjaa, niin luulen kyllä että älykäskin ihminen sortuu silloin ylitulkintaan ja ehkä yliarvioi omat kykynsä. Kukaan ei ole sellaisen yläpuolella.

Minua kiinnostaisi kuulla teidän hyvin älykkyystesteissä pärjänneiden ajatuksia siitä, että mitä kaikkea te pidätte älykkyytenä, ja miten analysoisitte sitä. Muistelen joskus esimerkiksi kuulleeni, että hyvin älykkyystesteissä pärjänneet ovat keskimäärin myös luovempia, kuin keskinkertaisesti tai huonosti pärjänneet. Mitä kaikkea liitätte älykkyyteen?

Mielestäni älykkyys ei vähennä vuorovaikutustaitoja. ;)

Pakko sen verran kommentoida, että koulumenestys ei kerro älykkyydestä (Tai sen puutteesta) paljoakaan eikä yo-kirjoitusten tulos välttämättä korreloi älykkyyden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootteko tosissanne että lukion arvosanoilla saati peruskoulun olisi mitään tekemistä älykkyyden kanssa! Usein korkean äö:n omaavat eivät jaksa kuluttaa aikaa noihin perusasioihin. Itse en esim ikinä hankkinut kirjoja tai tehnyt läksyjä vaan keskityin elämään ja luin mikä itseä kiinnostaa. Ilman panoksen panosta vedin tasaista 8-9 linjaa ja menin korkeakouluun heittämällä pelkän pääsykokeen kautta. Vasta tohtorintutkinto toi pientä haastetta. Testit tein vasta aikuisiällä ja silloin tajusin että herttilei olenkin älykäs enkä vaan Hannu Hanhi:D Mutta olen edelleen sillä linjalla että ihminen ei voi olla kovin älykäs jos pingottaa koulussa sen elämänvaiheen kun voi kokea niin paljon muutakin.

Varmaan taustalla on merkitystä. Omalta varsin karulta taustaltani katsoin asiaa ja lähtökohtiani raadollisesti, että hyvät paperit takaisivat minulle pääsyn hyviin opintoihin ja myös stipendeihin, ja hyvin palkattuun ammattiin, jossa en myöskään tylsistyisi järjiltäni. Tiesin, että voin luottaa selviytymisessä vain omiin kykyihini.

Helpommista lähtökohdista olisin saattanut ottaa rennomminkin, nyt tein riskianalyysin, enkä pitänyt vaihtoehdosta.

Myös oma taustani on todella karu, ns. ei lainkaan taustatukea. Mutta tajusin jo peruskoulussa etten tarvitse hyviä arvosanoja päästäkseni väittelemään tohtoriksi alalta joka on kiinnostava. Tein sen mitä tarvitsee ilman että olisin kuluttanut hetkeäkään vapaa-aikaani koulunkäyntiin koulussa/lukiossa.

Tunnistan ton että tavalliset/rutiinitehtävät ei kiinnosta. Senpä takia töissä usein vähän alisuoriudun kun jään mieluummin provoamaan AV:lle, ja hommia kertyy rästiin, jotka sitten pitää kauhealla kiireellä saada valmiiksi, jolloin jälki ei ehkä ole ihan huippuluokkaa.

Sen olen kyllä huomannut, että joskus kun pakotan itseni olemaan tehokas, saan hommat hoidettua n. puolessa ajassa työkavereihini verrattuna.

Olen myös sosiaalisesti ihan lahjakas, joten muiden ihmisten kanssa seurustelu ei ole koskaan tuottanut vaikeuksia. Viihdyn kyllä paremmin kahdenkeskisissä tilanteissa kuin suurten joukkojen keskipisteenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootteko tosissanne että lukion arvosanoilla saati peruskoulun olisi mitään tekemistä älykkyyden kanssa! Usein korkean äö:n omaavat eivät jaksa kuluttaa aikaa noihin perusasioihin. Itse en esim ikinä hankkinut kirjoja tai tehnyt läksyjä vaan keskityin elämään ja luin mikä itseä kiinnostaa. Ilman panoksen panosta vedin tasaista 8-9 linjaa ja menin korkeakouluun heittämällä pelkän pääsykokeen kautta. Vasta tohtorintutkinto toi pientä haastetta. Testit tein vasta aikuisiällä ja silloin tajusin että herttilei olenkin älykäs enkä vaan Hannu Hanhi:D Mutta olen edelleen sillä linjalla että ihminen ei voi olla kovin älykäs jos pingottaa koulussa sen elämänvaiheen kun voi kokea niin paljon muutakin.

Varmaan taustalla on merkitystä. Omalta varsin karulta taustaltani katsoin asiaa ja lähtökohtiani raadollisesti, että hyvät paperit takaisivat minulle pääsyn hyviin opintoihin ja myös stipendeihin, ja hyvin palkattuun ammattiin, jossa en myöskään tylsistyisi järjiltäni. Tiesin, että voin luottaa selviytymisessä vain omiin kykyihini.

Helpommista lähtökohdista olisin saattanut ottaa rennomminkin, nyt tein riskianalyysin, enkä pitänyt vaihtoehdosta.

Myös oma taustani on todella karu, ns. ei lainkaan taustatukea. Mutta tajusin jo peruskoulussa etten tarvitse hyviä arvosanoja päästäkseni väittelemään tohtoriksi alalta joka on kiinnostava. Tein sen mitä tarvitsee ilman että olisin kuluttanut hetkeäkään vapaa-aikaani koulunkäyntiin koulussa/lukiossa.

Mukava kuulla, että olit löytänyt alasi jo noin varhain. Omaani etsin vielä tuossa vaiheessa. Onnittelut menestyksestä, lähtökohdista huolimatta.

T. Se toinen karu

Olen nainen ja minulla on korkea äo, lisäksi olin nuorena kaunis ja vieläkin ihan nätti. Tästä yhtälöstä aiheutui niin suuria ihmissuhdevaikeuksia että olen nykyään ihan eristynyt omaan asuntooni ja maailmaani. Kaikennäköiset säätäjät ja helppoheikit lähestyivät jatkuvasti, mutta vain harvan kanssa pääsin mihinkään aitoon syvälliseen kontaktiin. Lopulta turhauduin ja katkeroiduin.

Sanoisin että älykkäiden kirous voi olla yksinäisyys ja ulkopuolisuuden tunteet. Varsinkin naisilla joiden pitäisi olla jotenkin ihmissuhdekeskeisempiä ja tyytyä vain johokin "kivaan kaveriin".

Mielestäni nettideittailussa pitäisi kysyä hlön äo ihan samalla tavalla kuin vaikka pituus. Ne joita sellainen ei kiinnosta voisivat sitten lähestyä ketä vaan, mutta ne jotka etsivät älykköä voisivat katsoa sen äo:n jo ennen tapaamista.

Voi kuulostaa hurjalta mutta voisi oikeasti toimia.

Mielenkiintoinen ketju, kiitos tästä! Itse olen tavis, mutta naimisissa tutkitusti Ap:n älykkyystasoisen hepun kanssa: hän on erittäin nöyrä tapaus ja sosiaalisesti hieman kömpelö, mutta herkkä ja lempeä sekä huumorintajuinen. Sos. kömpelyys selittynee enimmäkseen vaikeilla oloilla lapsuudenkodissa.

Hyvin tullaan toimeen ja koen - ehkä yllättävästikin - että ollaan samalla aaltopituudella. Itse ajattelen meistä kahdesta enemmän eri skenaarioita (siis arkielämän skenaarioita), mikä voisi mennä pieleen jne. Olen luonteeltani neurootikko, joten olen pohtimistilassa ja valppaana huomattavasti kanssaihmisiäni useammin.

Annan myös jostain syystä itsestäni älykkään vaikutelman ja minua rutiininomaisesti pidetään huomattavasti älykkäämpänä kuin olenkaan. Luulen sen johtuvan erittäin hyvästä muististani ja pohdiskelevasta sekä uteliaasta luonteestani. Olen myös puheissani kielellisesti nokkela. Avaruudellisessa hahmottamisessa ainakin olen käsittääkseni huono.

Muistan joskus kauan sitten lukeneeni jonkun Mensaan kuuluneen taksikuskin (?) haastattelun, jossa hän mainitsi, että asiakkaista kyllä huomaa, kuka on älykäs ja kuka ei. En ole aivan vakuuttunut, etteikö tuossa mentäisi hieman projisoinnin puolelle.

Minä pärjään muiden ihmisten kanssa aika huonosti.

Yritän olla käyttämättä aivojani mihinkään "vaativaan" ja jätin siksi koulutkin käymättä.

Yritän vain nautiskella elämästä. Pitkälti pääni sisällä.

T: Mr Mensa

No minä olen vähän introvertti, ja kaipaan paljon omaa aikaa, jolloin saan mietiskellä ja lukea ja tehdä mitä huvittaa.

Tulen silti myös ihmisten kanssa toimeen ja olen kiinnostunut ihmisistä. Huomaan kuitenkin helposti sen, jos keskustelukumppani ei ole samalla tasolla älyllisesti, mutta en anna sen haitata vaan laskeudun toisen tasolle ja jutskailen sitten ihan sujuvasti tällaisen henkilön kanssa. Pitkään kommunikointiin en kyllä pysty, koska on rasittavaa kun ei voi olla oma itsensä, mutta jos juttelisin minua oikeasti kiinnostavista asioista, keskustelu varmasti tyrehtyisi ja vaivaannuttaisi sen toisen. Pidän kuitenkin ihmisistä joten en anna erilaisten älykkyystasojen haitata, ja tottakai rakastan keskusteluja minua älykkäämpien kanssa, niistä nautin eniten, voi oppia uutta. Maailmassa on kuitenkin paljon minua älykkäämpiä ihmisiä.

Noin yleensä ottaen olen kriittinen auktoriteetteja kohtaan, enkä näe järkeä siinä, että tekisin jotain yhdentekevää työtä vaurastuttaakseni jonkun toisen elintasoa, joten oma yrittäjyys on minulle ainut mahdollinen elintapa. Silloin olen vastuussa itselleni ja saan kerätä myös voitot itselleni. Yrittäjyys on kuitenkin sitä että on tultava kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen, on oltava sosiaalista pelisilmää, muuten ei onnistu.

Toisaalta hyvällä tavalla kadehdin ihmisiä, joilla on sitä mitä minulla ei ole, jotka ovat tosi räväköitä ja sanavalmiita ja hauskoja äänekkäällä ja itsevarmalla tyylillä. Sellaisten ihmisten seurasta nautin myös mahdollisesta älykkyyserosta huolimatta.

Älykkään ihmisen tunnistaa siitä, että tämä osaa perustella hyvin väittämänsä ja tehdä päättelyjä. Kuinka moni palstan älykkäistä esimerkiksi osaa selittää, mikä ero on robotilla ja vapaalla olennolla? Entä mitä vapaa tahto tarkoittaa?

Hemmetin tylsä elämä, kyllästyy kaikkeen kun oppii nopeasti, eikä keksi omaa alaa kun kaikki kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietämäni todella lahjakas ihminen ei millään tapaa korosta älykkyyttään. On niin nero, että ymmärtää löytyvän vielä häntäkin viisaampia ihmisiä. Hänen ei tarvitse kuuluttaa sitä ymmärrystään missään. On lisäksi nöyrä, vaatimaton ja vähä sanainen. Tuosta tunnistaa parhaiten todellisen lahjakkaan ihmisen.

Oletko sä missään ylivertainen?

Jos olet niin kerro se tänne.

Hän on ymmärtänyt mitä on viisaus. Kommentti ilmaisee ylivertaista älykkyyttä. :)

-Eri-

Älykkyys = sopeutumiskyky.

ÄO 150 tutkitusti. Ei se oikein muuten tunnu arjessa, paitsi että miehen kanssa keskustellessa hänen käydessään läpi erilaisia vaihtoehtoja, olen jo käynyt ne mielessäni läpi, todennut osan huonoiksi ja osan ehkä toimiviksi ja olen kärsimätön kuuntelemaan :D