Lue keskustelun säännöt.
Muut, jotka olette tutkitusti erittäin älykkäitä, miten pärjäätte arjessa ja “tavisten” kanssa?
13.06.2019 |
Olen M42 ja minun äo:ni on kolmen eri psykologisen testin perusteella 141-146. Armeijan P1-testissä tulokseni oli 9. Sijoitun siis edellisten perusteella väestön älykkäimmän 0,2%-0,5%:n ja jälkimmäisellä perusteella älykkäimmän 4%:n joukkoon.
Kirjoitin 5 laudaturia ja lukion päästötodistuksen keskiarvo oli 9,7. Olen suorittanut muutaman yliopistotutkinnon.
Millaista on olla älykäs? Huomaanko sen jotenkin itse? Seuraavat asiat olen kyllä huomannut:
- Aivoni työskentelevät lähes taukoamatta. Koko ajan päässä pyörii joku ajatus, huomaan kuettiväni jotain juttua koko ajan. Tätä on mahdoton katkaista.
- tavalliset työt ja tehtävät eivät motivoi. Kaikki on liian helppoa ja monotonista. Sellaiseen on vaikea keskittyä.
- joskus on vaikea pukea ajatuksia sanoiksi, koska pää on niin paljon nopeampi kuin kieli. Yleensäkin kommunikointi ihmisten kanssa on usein tuskaa.
- minulla on voimakas kontrollitarve. Yleensä mietin joka tilanteessa kaikki eri vaihtoehtoiset skenaariot valmiiksi ja pyrin eliminoimaan huonot. Muut ihmiset tuntuvat minusta lyhytnäköisiltä ja huolimattomilta.
Mitä kokemuksia teillä muilla superälykkäillä on tai mitä kokemuksia teillä muilla on meistä superälykkäistä?
Kommentit (89)
Olin huono koulussa en jaksanut keskittyä vaan mietin omiani, älykkyystesteissä en loista mitenkään. Kuitenkin minulla on muuten aika paljon samoja tuntemuksia, mutta vahva tunne myös siitä etteivät testit tai koulumenestys pysty kovin laajasti mittaamaan ihmisen älykkyyttä. Voi olla tietysti oma lehmäkin ojassa 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täältäkö sitten tulit kysymään neuvoa? Hoh hoijaa...
Voin vain kuvitella. Itse kuulun ylimpään 20 prosenttiin puhtaasti kykytestien perusteella, kielellisissä testeissä parhaaseen 5 prosenttiin. Iän myötä olen huomannut, että on entistä vaikeampaa löytää yhteistä taajuutta sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ehkä alunperinkään olleet erityisen älyllisiä ja jotka ovat vetäneet koko työelämänsä mekaanisissa rutiinihommissa. Kadehdin lievästi esim. lääkäreitä, joista monet varmasti ovat hyvin älykkäitä, mutta joutuvat tai saavat työnsä takia olla jatkuvasti tekemisissä tavisten kanssa, joita on hoitajista ja potilaista suurin osa. Myös itse työ on yksinkertaista eikä vaadi ongelmanratkaisutaitoja tai kokonaan uusien asiakokonaisuuksien opettelemista ja soveltamista. Heistä tulee tavallaan taviksia työn ja työympäristön ansiosta, vaikka älyä olisi paljonkin.
Toista se on niillä, jotka tekevät koko ikänsä itsenäistä asiantuntijahommaa, joihin ei kuulu muuta sosiaalista vuorovaikutusta kuin asiakkaat ja muut ekspertit. Siinä erkaantuu aika kauas normimenosta melko nopeasti.
Hyvin. Olen opettaja, ja siinä roolissa olen tottunut puhumaan ihmisille, jotka eivät tiedä aiheesta yhtä paljon tai ole ajatelleet sitä. Ongelmia tulee vain, jos joku kollega tai tuttu koettaa ottaa samaa roolia minuun vaikka selvästi osaan asian paremmin. Silloin hermostun 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai tää oli provo, kun et edes osannut kirjoittaa päättötodistus...
Ainiin, sulla on varmaan lukihäiriö ja hoppu ja kirjoitat kännykällä autoa ajaessa.
Huomasithan henkilön iän, 42. Kyllä silloin puhuttiin päästötodistuksesta - tämä typerä päättö-sana tuli myöhemmin.
Ei ole riittävän vanha siihen.
t. Älykäs ja viisas, voittamaton, jos vielä keho kestäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hoitanut asiat niin, että taviksia ei töissä näy, ainoastaan kotona.
Vierailija kirjoitti:
Tuntemanu älyköt eivät vietä aikaansa täällä. 😁 Itsekkin olen pärjännyt älykkyysosamäärä testeissä, mutta en ole tarpeeksi älykäs, että välttelisin vauvapalstaa tai iltalehden kommenttiosiota.
Jep, oikeat älyköt tuskin viihtyy, niitä löytyy hieman erilaisilta alustoilta.
Ehkä joku mielestään pseudoälykkö kolumnien kirjoittaja esim. Enbuske ja juttuja etsivät toimittajat näitä taas tehtailevat? No löytyykö juttuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulla on voimakas kontrollitarve. Yleensä mietin joka tilanteessa kaikki eri vaihtoehtoiset skenaariot valmiiksi ja pyrin eliminoimaan huonot. Muut ihmiset tuntuvat minusta lyhytnäköisiltä ja huolimattomilta.
-Uskoisin, että tämä piirre saa sinut arkielämässä vaikuttamaan
-besserwisseriltä
-pilkunnussijalta
-kylmän laskelmoivalta
-vastarannan kiiskeltä
Olenko oikeassa?
Minä olen todistetusti aika monta kymmenystä keskimääräistä älykkäämpi, mutta en mä arjessa mitenkään erityisesti koe ongelmallisena kommunikointia tyhmempien kanssa. Tämä johtuu varmaan kahdesta asiasta: ensinnäkin olen työssä, jossa ympärilläni olevat ihmiset ovat myös keskimääräistä aika paljon fiksumpia. Toisenakin kun kommunikoin muiden ihmisten kanssa, se koskee yleensä jotain asiaa, josta he kuitenkin tietävät jotain oleellista - ja usein enemmän kuin minä. Joten itse asiassa minä en ole se, joka selittää, vaan se, joka kuuntelee ja oppii.
En myöskään ole erityisen nopea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemus on se, että on älykkäitä ja on älykkäitä. On niitä älykkäitä, jotka pärjää testeissä tosi hyvin ja jaksaa jauhaa siitä koko ajan ja kaikkialla kun vaan tulee tilaisuus. Valittavat siitä kuinka kukaan muu ei ymmärrä koska kaikki on niin tyhmiä ja he itse joutuu elämään yksinään, koska kukaan ei ymmärrä älykkyyttä.
Sitten on ne älykkäät, jotka pärjää testeissä, mutta joilla on myös sosiaalista älyä ja tunne älyä. He ymmärtävät sen, ettei älykkyys kerro kaikkea ja, että he ei oo ainoita älykkäitä ihmisiä maailmassa. He ymmärtää, että älykkyys ei tee toisesta parempaa ja vähempi älykkyys ei tee toisesta huonompaa. Heitä ei kiinnosta hehkuttaa omaa älykkyyttään tai kohottaa omanarvontunnettaan muiden keskinkertaisella älykkyydellä.
Ensimmäisen tapauksen älykkäitä en pidä älykkäinä vaikka he sais kuinka hyviä tuloksia tahansa testeissä. Jälkimmäisen tyypin älykkäät on oikeesti älykkäitä, koska he ymmärtävät maailman monimuotoisuuden ja moniulotteisuuden, ja sen, että he voivat olla jossaan asiassa "huonompia" kuin toiset vaikka saisivatkin parhaat maholliset arvosanat testeissä.
Nöyrä pittää olla ja kynttilä vakan alla :)
Luin ketjun läpi. Teistä kukaan ei ole älykäs, eikä varsinkaan ap. Sorry.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
minulla on voimakas kontrollitarve. Yleensä mietin joka tilanteessa kaikki eri vaihtoehtoiset skenaariot valmiiksi ja pyrin eliminoimaan huonot. Muut ihmiset tuntuvat minusta lyhytnäköisiltä ja huolimattomilta.
-Uskoisin, että tämä piirre saa sinut arkielämässä vaikuttamaan
-besserwisseriltä
-pilkunnussijalta
-kylmän laskelmoivalta
-vastarannan kiiskeltä
Olenko oikeassa?
Kyllä varmasti. Minusta on ihan kamalaa, että ihmiset eivät näe tai ymmärrä vaihtoehtoisia syy- ja seuraussuhteita, joiden koulutuksen ja/tai kokemuksen perusteella pitäisi olla ilmiselviä.
Toinen on loogis- kategorinen ajattelu. Monet ihmiset eivät hahmota eroja ja yhtäläisyyksiä kovin tarkasti. Heillä saattaa olla ihan väristyneitä käsityksiä esim tasa-arvoisuudesta tai hyötyjen ja haittojen vertailusta.
Ap
Annan kaikille vastanneille papukaijamerkin palkkioksi.
Sinccis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin ketjun läpi. Teistä kukaan ei ole älykäs, eikä varsinkaan ap. Sorry.
Olet hauska :D
Jos todistuksista lähdetään, niin 6 laudaturia ja 9,8 keskiarvo.
Koulussa en löytänyt poikaystävää, koska olin niin nörtti. Sain seuraa vain ulkomaanmatkoilla, kun he eivät tunteneet nörttimainettani.
Koska olen älykäs, olen ajan kanssa oppinut lukemaan ihmisiä, ja tuomaan itseäni esille vain siinä määrin, kun huomaan että he pystyvät omaksumaan. Tästä syystä tulen tavisten kanssa toimeen ihan hyvin, ja olen päällikköasemassa, mielenkiintoisessa ja hyvin monitahoisessa tehtävässä, jossa hallitaan laajoja kokonaisuuksia, ja tarvitaan monialaista laajaa tietämystä.
Lapseni on kirottu samanlaisella päällä, mutta olen koittanut opastaa häntä myös sosiaalisissa taidoissa jo nuoresta. Hänellä onkin enemmän ystäviä kuin minulla oli.
Kaikista vittumaisinta huippuälykkyydessä - jonka mittarina tässä tapauksessa älykkyysosamäärää - on se, kuinka arka asia se on ihmisille. Vaikka ÄO on mitattava ominaisuus siinä missä esim. painoindeksi, menee se asteikolla vähemmän mairittelevasti sijoittuvilla niin pahasti tunteisiin, että keksitään mitä ihmeellisimpiä selityksiä kuinka ÄO-testit mittaavat vain tiettyjä älykkyyden osa-alueita jne. Kuitenkin on kiistaton tosiasia, että älykkyysosamäärä korreloi menestymistä hyvin samalla tavalla, kuin painoindeksi korreloi elinikäennusteen kanssa.
Aivan naurettavaa, että pelkkä keskustelu huippuälykkäiden kokemuksista ja tunteista aiheuttaa taviksissa niin pahaa alemmuuden tunnetta, että pitää tulla pätemään ja näpäyttämään. Perisuomalainen kateus on kyllä säälittävä piirre.
Älykkyydellä ja viisaudella on se huisi ero että älykäs tietää/osaa/suorittaa paljon, mutta viisas jalostaa tiedon hyviin tarkoituksiin, opettelee tuntemaan itsensä eikä kuvittele tuntevansa muita. Viisautta voi jokainen kehittäå siinä missä älyäkin. Pahinta on nero, joka on vailla moraalia, ylenkatsoo muita eikä kehity ihmisenä koska keskittyy kehittämään aivojaan.
Nimim. Testien mukaan huippuälykäs, mutta enemmän em. viisautta arvostava tallaaja
Ootteko tosissanne että lukion arvosanoilla saati peruskoulun olisi mitään tekemistä älykkyyden kanssa! Usein korkean äö:n omaavat eivät jaksa kuluttaa aikaa noihin perusasioihin. Itse en esim ikinä hankkinut kirjoja tai tehnyt läksyjä vaan keskityin elämään ja luin mikä itseä kiinnostaa. Ilman panoksen panosta vedin tasaista 8-9 linjaa ja menin korkeakouluun heittämällä pelkän pääsykokeen kautta. Vasta tohtorintutkinto toi pientä haastetta. Testit tein vasta aikuisiällä ja silloin tajusin että herttilei olenkin älykäs enkä vaan Hannu Hanhi:D Mutta olen edelleen sillä linjalla että ihminen ei voi olla kovin älykäs jos pingottaa koulussa sen elämänvaiheen kun voi kokea niin paljon muutakin.
Narsistisesti häiriintyneen erottaa sillä muista, että hän pakkomielteisesti korostaa itseään.